Vaunujen kanssa bussissa – henkensä kaupalla?

Varoitus: mä aion nyt valittaa ja avautua :)

Mikä hemmetti (joillain) HKL:n bussikuskeilla on vikana? Tarkoitan tässä asennetta vaunujen kanssa liikkuvia kohtaan.

ymmärrän, että me vaunuilla kulkijat saatetaan hidastaa bussin aikatauluja (kolme sekuntia) ja meitä varten täytyisi tehdä sellaisia valtavia ponnistuksia kuin laskea lattiaa alas ja vilkaista peiliin. Ja olla liiskaamatta ja tappamatta mielellään. Onhan se ärsyttävää; varmasti ois vaan kivempi keskisormi pystyssä ajaaposottaa täysillä pysäkkien ohi ja olla ottamatta ketään koskaan kyytiin saatikka että ihan palvella pitäisi.

bussia odotellessa

Tai oikeastaan mä en edes pyydä palvelua. Mä pyydän, että bussikuskit huomioisivat vaunullaliikkujien haasteita edes sen verran, että eivät aiheuttaisi lähes viikoittain ihan oikeita vaaratilanteita, joissa voisi oikeasti huonolla tsägällä käydä jotain vakavaakin.

Tähän talveen asti me on matkustettu vaunuinemme enimmäkseen ratikalla – suurimmaksi osaksi ongelmitta. Matalalattiavaunuihin pääsee helposti sisään tuplavaunuillakin ja muutenkaan ei tule mitään ikävämpää tästä reilun neljän vuoden ajalta mieleen. Hyvähyvä!

Mutta bussit. Nyt Silvan hoitoonmeno ja -hakulogistiikan takia olemme tämän talven aikana käyttäneet paljon tiettyä linjaa, ja nyt yhdeksän kuukauden jälkeen täytyy todeta, että kyse ei ole enää vain ikävistä poikkeuksista. Ilmiö tuntuu olevan paljon laajempi. Ja painotus tähän: toki niitä hyviä ja ihania kuskejakin on. Nyt keskityn kuitenkin tähän ”mikä minua risoo” -puoleen.

Tässä 3+1 perusmurinaa:

(Aaa joo ja ei-bussinkäyttäjille taustatiedoksi; busseissa on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla siis sellaiset omat napit, joita vaunujen kanssa tai muuten hitaammin liikkuvat painavat. Tällöin bussikuski saa sinne eteen tiedon, että ovissa liikkuu joku tavallista hitaammin.)

1. Lattian laskeminen – miten se voi olla niin vaikeaa? Bussin lähestyessä viuhdon selvästi pysähtymismerkin ja tapanani on vieläpä kääntää vaunut niin, että bussikuski näkee kyseessä olevan leveän kuljetuksen. Miksi sitä lattianlaskunappia ei voi painaa? Paljon enemmän menee aikaa siihen, että mä sieltä ovelta sitten huutelen (mikä ei ole kivaa, etenkin jos lapset nukkuvat), että laskisitko kiitos lattiaa, että mä pääsisin sisään.

2. Sisääntulo. Mulla kestää oikeasti maksimissaan viisi sekuntia, että mä saan vaunut siististi parkkiin (pois poistuvien tieltä ja sellaiseen kohtaan, että seuraavien vaunujenkin on helppo tulla), lukon kiinni ja aisan alas. Pliis voitko olla lähtemättä liikkeelle ennen kuin vaunut on paikoillaan? 

3. Ajaminen riittävän lähelle kynnystä. Jos ovi on kynnyksestä pidemmän matkan päässä kuin on vaunujen etu- ja takarenkaiden väli, niin aika vaikeaksi menee hei. Eli esimerkiksi sisään mennessä jos takarenkaat on maassa katukynnyksen reunalla ja eturenkaat eivät silti yllä bussin kynnykselle asti. Tai sama ulos mennessä. Lentääkö siitä pitäisi? Eikä kyse ole siitä, että pitäis olla sentilleen jossain tietyssä kohdassa tai ihan kiinni pysäkissä. Kunhan edes ihan vähän viitsisi mennä lähemmäs (”normaali” riittää, ei tarvita mitään ekstraponnistusta).

Sama ongelma (tai kaikki nämä) koskevat tietysti myös esimerkiksi kävelyapuvälineiden avulla liikkuvia vanhuksia. Pari viikkoa sitten säntäsin nostamaan ulos ensin erään mummon kävelytuen, kun näin, että se meinaa tipahtaa bussin ja katukiveyksen väliin.  Sitten talutin portailta tietysti itse mummonkin; hän meinasi alkaa itkemään ensin hermostuksesta ja sitten helpotuksesta, ja jäi sitten tippa linssissä vilkuttamaan minulle pysäkiltään. Ihana mummeli, toivottavasti uskaltaa matkustaa bussilla vielä toistekin. Kuski oli siis kaahannut hullun lailla jo matkallakin ja mummolla ollut isoja vaikeuksia jo siitä…

PLUS YKSI: Ne ovet. Ois ihan kiva, jos niillä ei liiskaisi vaunuja ja niissä nukkuvien lasten päitä. Kymmenkunta kertaa olen päässyt omakohtaisesti todistamaan, että mitään suojavalokennoja ei todellakaan ole (tai ne eivät toimi) ja ne ovet todella tulevat päälle, jos kuski niin päättää.

sateessa bussipysäkillä

Ikävimmässä tilanteessa nämä kaikki yhdistyvät. Tällainen tilanne minulla oli eräänä kurjana kevät(räntäliukas)iltapäivänä. Saman linjan bussi oli ajanut aggressiivisesti (bussi oli aikataulussaan) muutenkin jo menomatkan; lisäksi oli päällä nämä samat ”en laske lattiaa ja en aja riittävän lähelle kynnystä” -jutut. Perus. Huikkasin poistuessani pyynnön laskea lattiaa, koska muuten en olisi päässyt ulos.

No, hain siis Silvan hoidosta ja tytöt nukkuivat vaunuissa paluumatkalla – ja kappas, osui sama kuski.

Kun olin jäämässä bussista pois, yritin viittoilemalla viestittää, että ”pliis laske lattiaa” ja hän laskikin. Totesin laskeutuessani, että bussi ei ole riittävän lähellä katukiveystä ja tajusin, että joudun astumaan siihen ”väliin” ja jotenkin pungertamaan vaunut ulos. Ja juuri kun olin astumassa, kuski nostikin lattian takaisin ylös.

Voittekohan kuvitella tunteen, kuvaillaan sitä näin: painat itse 50 kg etkä muutenkaan ole mikään varsinainen muskelimimmi – ja alat nostaa esinettä, joka pitää sisälläään 12- ja 13-kiloiset lapset, 15 kiloisen vaunun ja ehkäpä vielä pari kiloa tavaraa; arvioidaan yhteensä reilu 40 kg painoa – ja juuri kun se paino on otettu syliisi, maa häviääkin yllättäen jalkojesi alta.

Voi helvetti (anteeksi) mikä tunne. Ja kun peruutat sokkona tuplavaunun paino sylissäsi, ja jalkasi vihdoinkin alkaa tavoittaa maanpinnan, se on tietysti liukasta loskaa. ”PLING”, kuuluu ääni ja tajuat, että ovet ovat juuri sulkeutumassa. Vedät vauhdilla vaunuja ulos bussista ja saat kuin saatkin ne rymähtämällä (kaksi nukkujaa kyydissä, saivat aika hyvän tärähdyksen) alas – ja pysyt kuin pysytkin liukkaasta maasta huolimatta pystyssä, kiitos varmasti tukevien kenkien ja ihan vaan onnenkantamoisen. Bussi kaahaa aggressiivisesti liikkeelle ja viimeiseksi ”haist-v*uksi” vielä takarenkaallaan läsäyttää loskat päällesi.

Hei kiit-ti. Itketti, kiukutti – mitä helvettiä (anteeksi) mä oon sulle tehnyt, että sä vaarannat mun ja mun lasten turvallisuuden näin.

En tiedä, välittyykö tuo tilanne tästä, mutta kerrottakoon, että se tuntui kamalalta ja tärisin pitkään. Otin bussin kulkuajat ylös, ja reittinumeron tietysti tiedänkin; tarkoituksena siis laittaa heti palautetta. Mutta kuten niin tyypillistä, se palautteen laittaminen sitten jäi, ja lappukin on ollut jo pitkään hukassa. Harmittaa. Olisi todellakin pitänyt laittaa heti yksilöityä palautetta.

Tekisi mieli tietää, tajusiko kuski yhtään, mitä hän teki: että millainen vaaratilanne tosiaan syntyy, kun 50-kiloinen saa päälleen 40 kilon massan, joka sisältää kaksi elävää nukkuvaa ihmistä…?

sadesuojat

Tuo kevättalven kokemus tuli uudelleen mieleen eilisen ja tämänpäiväisen (tavallisten) ”en laske lattiaa” -bussimatkojen jälkeen. Taas kerran aloin miettiä, että käydäänköhän näitä asioita HKL:n bussikuskien koulutuksissa läpi. Ja minkä verran ja miten?

Onko olemassa jonkin syy, miksi tällaista jatkuvasti tapahtuu? Joskus se voi ehkä olla vain kuskin inhimillinen moka; toki. Esimerkiksi kerran sain ovet tosi kovasti vaunujen päälle (Silva oli silloin vauva) ja bussikuski nousi välittömästi ylös kopistaan ja juoksi pyytämään anteeksi, pahoittelemaan ja tarkistamaan, että mitään vakavaa ei tapahtunut. Kysyi jopa, tuliko vaunuihin jotain vauriota. Se oli oikein ok; inhimillinen erehdys, jota pahoiteltiin ja niin edelleen. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.

Mutta selvästikään mokia eivät nämä kaikki ole, vaan selviä asenneongelmia. Usein nämä samat kuskit toki muutenkin kaahaavat ja ovat töykeitä. Haluaisin myös tietää, vihataanko meitä vaunuilla liikkuvia tosiaankin noissa bussikuskipiireissä, vai mistä oikein on kyse?

*******

Kirjoitin tämän postauksen paitsi avautumisen tarpeesta, myös kysyäkseni, onko teillä muilla vastaavia kokemuksia busseissa vaunujen kanssa – joko täällä pääkaupunkiseudulla tai muualla? Itsestä ainakin tuntuu, että näitä kokemuksia on siinä bussin keskiosassa matkustavilla monella.

Välitän tämän postauksen linkin sen jälkeen HKL:lle ja pyydän heiltä vastausta. Katsotaan, saanko. Jos saan, teen mahdollisesti siitä uuden postauksen.

Jos teillä on sanottavaa HKL:lle tästä asiasta, laittakaa siis ihmeessä kommenttia tähän alle tulemaan!

 

PS. Tämä postaus ei nyt sitten tullut käyttäneeksi hampurilaistekniikkaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Haluan kuitenkin loppuun sanoa myös positiivista:
–  MAHTAVAA, että vaunuilla voi liikkua julkisissa kulkuneuvoissa maksutta – toivottavasti jossain vaiheessa sama koskee myös lastaan kantavia (heidänkin olisi monesti helpompi liikkua keskiovesta)
– Usein matka sujuu myös oikein hyvin; joskus jopa mukavasti. Kun molempiin suuntiin saa sujuvan nousun ja laskun bussiin, ja vaikkapa ystävällisen vilkutuksen päälle, saattaa olla hyvä mieli pitkään.

Kiitos siis näistä, ja noihin ensimmäisiin toive tilanteen parantamisesta ja kuskien kouluttamisesta – kiitos!

62

You Might Also Like

  • Pia
    1.6.2016 at 15:24

    Järkkyä, laita please palautetta. Itse kulkenut jonkun verran myös busseissa, mutta enemmän lähijunissa. Niissä enemmän rassaa kanssamatkustajat – ne vanhat lähijunat, niihin kun tarvitsee nostoapua. 3 vuotta joka päivä lähijunaa rattaiden kanssa käyttäneenä havaitsin, että avuliaimpia ja kohteliaimpina heti nostoapua tarjoten olivat maahanmuuttajataustaiset nuoret naiset ja miehet.

    • krista
      1.6.2016 at 15:31

      Joo harmittaa ihan hurjasti, että mulla ei ole enää tallessa yksilöytyä tietoa tuosta ko. matkasta, että juuri se tietty kuski olisi tavoitettavissa ja puhutettavissa. JOS he edes sellaista olisivat halukkaita tekemään. Ja tapauksestakin on tietysti kulunut liikaa aikaa.

      Noi vanhat junat ois kyllä varmasti vaikeita! Tuplavaunujen kanssa niihin ei varmaan olisi asiaa…? Meillä on onneksi tosiaan ratikat ja bussit ja niihin yleensä mahtuuu. Muutamalla bussireitillä on sellaiset keskiosat, että niihin mahtuu vain kahdet pikkuvaunut tai yhdet tuplat, mutta tää alkaa olla onneksi jo harvinaisuus. Samoin täällä kulmilla on matalalattiaraitiovaunut lähes aina. Korkealattiaisiin mä en ole ”uskaltautunut” edes yksöisvaunuilla kuin muutaman kerran; jotenkin jännittää just se nostelu. Mutta ei niitä tosiaan kovin usein enää vastaan tulekaan, mutta silloin vielä tuli, kun Silva oli vauva. Vuorovälit on kuitenkin sen verran pieniä, että on ihan ok odottaa (useimmiten) seuraavaa.

  • Saarajohanna
    1.6.2016 at 15:39

    Kyllä. Samoja kokemuksia. Ja mä olen kulkenut PALJON bussilla vaunujen kanssa viimeisten neljän ja (melkein) puolen vuoden aikana. Tosi, tosi usein saa tuntea olevansa vaan tiellä ja ärsyttävä, kun kehtaa lähteä lapsen kanssa liikkeelle ja uskaltaa kuvitella pääsevänsä määränpäähänsä bussilla.
    Mä oon sellainen, että laitan yleensä heti palautetta räikeimmistä tapauksista. Mutta en kyllä aina kaikesta jaksa. Syytä kyllä olisi.
    Toivon todella, että me vaunuilijatkin saisimme asiaankuuluvaa asiakaspalvelua säännöllisesti.

    • krista
      1.6.2016 at 23:40

      Just näin. Pitäisi kyllä tosiaan laittaa palautetta! Mä kävin just HSL:n Facebookissa ja huomasin, etä sinne on laitettu viestejä kaikanlaisista ohiajamisista/töykeyksistä sun muista ja sieltä on HSL:n edustaja ne aina kirjannut eteenpäin. Tuollainenpa olisikin näppärä tapa, niin saisi asian heti eteenpäin. Tällaisissa ääritapauksissa siis. Sellaisista ”ei laskenut lattiaa” -jutuista ei yksittäisenä oikein jaksa edes närkästyä, kun se on niin älyttömän tavallista :)

  • A
    1.6.2016 at 15:40

    Sen mitä me kuljettiin bussilla rattaiden kanssa, niin mulla on pääsääntöisesti ollut hyviä kokemuksia. Mitään kauhukokemuksia ei tule mieleen (tosin rattaat olivat käytössä viimeksi ehkä vuosi sitten ja me liikuttiin pääosin kapeilla Brion ponyillä, joilla mahtuu joka väliin ja pääsee bussiin helposti, vaikka koko kärryn nostaen jos on tosi huono paikka, en esim. kaivannut noilla liikkuessa mitään lattian laskemista, kun hyvin pääsi muutenkin). Eniten potutusta mulle rattaiden kanssa kulkiessa aiheuttivat viharatikan (linja 9 Länsisatamasta) urpot (kalja)turistit ja sit jotkut kanssaäidit joilla oli bussietiketti hakusessa (ei oo ok parkkeerata keskelle, niin ettei anneta tulee seuraaville vaunuille). Nyt kun kuljen 4v. kanssa bussilla (ilman rattaita) on kuskit pääosin todella huomaavaisia (eivät kiihdytä pysäkiltä ennen kuin lapsi on ehtinyt penkille, laskevat lattiaa) ja samaten ehtii rauhassa mennä ovesta ulos. Vanhojen ratikoiden kanssa lapsi on meinannut jäädä ovien väliin (tämä oma moka, koska automaattiovi ei havaitse lasta, ei siis pidä antaa lapsen mennä ensin vaikka kuinka ”minä itse”, vaan ensin aikuinen ja auttaa lapsen sitten, silloin ovet pysyy auki).

    • A
      1.6.2016 at 15:45

      Aijuu ja kannattaa mun mielestä antaa palautetta, vaikka myöhemminkin. Kuulostaa todellakin sellaiselta ”ei näin” meiningiltä.

      Tästä omakohtainen kokemus yhden hotellin kanssa. Meillä meni hotelliyö pieleen, mutta en saanut reklamoitua ennen kuin puoli vuotta myöhemmin. Sitten tein reklamaation ihan vaan siksi kun asia edelleen harmitti kovasti, ihan rakentavasti kritisoiden, enkä olettanut saavani muuta kuin asian pois mielestä ja ois ollut ihan ok saada vastaus ”kiitos palautteesta, eihän tuo oikein mennyt, käsittelemme tämän hlökunnan kanssa”. Sainkin vastaavan palautteen, mutta myös lahjakortin uudesta hotelliyöstä. Tuo lahjakortti tietysti lämmitti mieltä (ja ilahdutti kovasti kun päästiin hotelliin ja se reissu meni ihan superkivasti — annoin muuten siitä palautetta heti reissun jälkeen), mutta ennen kaikkea se että mun palautteeseen vastattiin nopeasti ja asiallisesti, eikä mun kokemusta mitätöity.

      En tiedä miten HSL:n polittiika palautteisiin vastaamisiin on, mutta toivottavasti viesti menee perille.

      • krista
        1.6.2016 at 23:43

        Vau. Vau. Tää on just sitä, mitä mä oon useammankin kerran kirjoittanut: eli että jossain oli tutkimus, että asiakas, jonka kokemus on mennyt vikaan JA se on hienosti korjattu on jopa tyytyväisempi kuin se, jonka kokemus oli alun perinkin ihan onnistunut. Eli reklamaatioiden asianmukainen ja ystävällinen käsittely TODELLAKIN kannattaa. Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia, että päällimmäiseksi on jäänyt kiva kokemus, kun joku huonostimennyt juttu on korvattu ja oltu aidosti pahoillaan!

  • Janika
    1.6.2016 at 15:44

    Huh, ihan kauhea tarina! Ja todella pystyn samaistumaan :( Itse laitan aina samantien kännykällä palautetta (mobiiliversio on ihan ok) niin muistaa matkan yksilötiedot

    • krista
      1.6.2016 at 23:44

      Mihin sä laitat sen palautteen? HSL:n Facebookiin vai onko niillä joku oma palautemobiilikanava? Oispa näppärää!

      • pomeliina
        2.6.2016 at 13:48

        Mä oon jättänyt monet palautteet laittamatta, kun nopea ja helppo palautekanava on ollut hakusessa. Kunnes viime viikolla bongasin pysäkiltä pienen infolapun, jossa oli palautesivun suora osoite. Oli kätevä! https://www.hsl.fi/palaute

  • Oliver
    1.6.2016 at 15:45

    Oho, onpa hurjan kuuloista. Tampereella en ole törmännyt vastaavaan. Kannustan myös jättämään palautetta, vaikka usein se tosiaan jää tekemättä…

    • Ratasmamma
      1.6.2016 at 21:18

      Mun kokemuksen mukaan Tampereella ihan sama meininki tosi usein. Harmittaa älyttömän paljon ja palautetta on pitänyt laittaa usein. Aina se kuitenkin vain jää. Pitäisi varmaan vain välittää linkki tähän.

  • Maria
    1.6.2016 at 15:45

    Täällä Turussa on sattunut vastaavanlaista epäammattimaista bussikäyttäytymistä myös hyvin hyvin paljon, ja olen ikävä kyllä joutunut itsekin sen uhriksi useasti. Kuten sanoit, lattia alas -toiminnon tekemättömyys on ihan normaalia arkipäivää. Itse olen luokitellut sen lähinnä sellaiseksi ”luksukseksi” jota jotkut harvat kuskit ainoastaan viitsivät enää tehdä. Samoin liian kauas pysähtyminenkin on tuttua, vaikka tosin tapahtuukin täällä päin (kokemukseni mukaan) hieman harvemmin. Ovia en onnekseni ole vielä kertaakaan saanut itseni tai vaunujen päälle, mutta kaahailija-kuskit sen sijaan ovat joskus aivan järkyttävän päättömiä! Olen useamman kerran ollut sellaisen bussin kyydissä, jossa on oikeasti pidettävä vaunuista ja penkistä kaksin käsin kiinni, ettei putoa. Kerran kuski meni jarruttamaan niin äkkinäisen lujaa, että lukitut (ja käsillä pitämät) vaunumme liukuivat metrin verran eteenpäin ja minä itse vaunupaikan viereisellä ”avonaisella” penkillä istuessani kaaduin polvilleni bussin lattialle. Onneksi tytölleni ei käynyt mitään, vaan hän selvisi pelkällä säikähdyksellä. Itse olin niin järkyttynyt etten jälkikäteen edes muista mitä menin tuolloin kyseisen bussin kuskille huutamaan. Ja kuten arvata saattaa, tämä ei edes pyytänyt anteeksi saatikka noteerannut koko tapahtumaa mitenkään! Kyllähän niitä mukaviakin kuskeja joskus harvoin tulee tielle, mutta valtaosa niistä tuntuu olevan hyvinkin välinpitämättömän oloisia. :( Pistin kyllä kyseisestä kuskista ja bussista palautetta ja sain s-postitse Föliltä pahoittelut tapahtuneesta, mutta kun näitä tilanteita toistuu jatkuvasti niin eipä yhdet pahoittelut kauheasti lämmitä mieltä. (Ja olen kuullut Turun ´mamien fb-ryhmän kautta jopa niin kamalasta tapahtumasta, että jonkun vauva oli vastaavanlaisen äkkijarrutuksen johdosta lentänyt ulos rattaista ovea päin!! Siitä uutisoitiinkin jossain, ja muistaakseni tapahtui myöskin täällä Turussa. Aivan järkyttävää!)

    • tt
      1.6.2016 at 22:43

      Muistaa kannattaa, ettei vaunuja pidä pitää nokka menosuuntaan. Voi käydä herkästi huonosti ja vie muilta vaunuilta enemmän tilaa. :/

      • Maria
        1.6.2016 at 23:36

        Eikai niitä kukaan niin pidäkään? Ainakaan minä. :D

      • Riinanen
        2.6.2016 at 10:46

        Mä pidän kyllä aina. Tai varsinkin kun olen tooosi usein ainut ratasmatkustaja bussissa, niin pidän vaunuja pitkittäin, että pääsee paremmin muut matkustajat ohi. Pidän kyllä (lähes) aina vaunuista kiinni.

    • krista
      1.6.2016 at 23:49

      Uhhuh, mitä kokemuksia!

      Tuosta nokka menosuuntaan laittamisesta: mä en alkuun vauvauduttuani tullut AJATELLEEKSIKAAN, että niin päin ei ois hyvä. Sitten joku blogissa sanoi. Itse oon kans muutamia kertoja (silleen tosi pehmeänystävällisesti) sanonut tuossa vaunvanvaunujen kanssa bussissa liikkuvalle; että taitaa olla turvallisempaa olla sivusuunnassa.

      MUTTA… Meidän tuplathan itse asiassa on sellaiset, että ne ne vievät jopa vähemmän tilaa, kun ne ovat nokka menosuuntaan… Tavallisesti laitan sivuttain, mutta jos kyytiin tulee muita ja jos jonkun mahtuminen on siitä kiinni, mä oon joskus kääntänut vaunut ”vaarallisempaan” päin. Joskus kun se jonkun kyytiinmahtuminen on just siitä kahdesta sentistä kiinni… Noissa nykyisissä busseissa keskiosaan mahtuu meidän tuplat ja kahdet normaalileveät yksöisvaunut, mutta jos toisen yksöisvaunuista on jykevät, niin sitten toisten mahtuminen on millipeliä. Mutta vaikea juttu kyllä. Istuma-asennossa se on varmaan suht ok (kun meillä siis tytöt selkä menosuuntaan), mutta nukkuessa lähtisi kyllä pää edellä eteenpäin. APUA. Ihan karseaa. Mutta jotenkin en oo voinut jättää jotakuta pysäkille ”meidän takia”.

      • Toveri
        2.6.2016 at 14:15

        Mulla oli kerran lapsi sivuttain istuma-asennossa juuri kun oli tiukkaa eli kahdet muutkin vaunut siinä. Kuski teki ihme jarrutuksen ja istuvan lapsen pää heilahti niin että se kolahti siihen pystyasennossa olevaan istuimeen. Et ei mennyt siinäkään asennossa ihan putkeen..

  • Heidi
    1.6.2016 at 16:07

    Usein on ollut mukavaa kulkea julkisilla rattailla, pari keissiä on ollut jolloin kuski ei ole ajanut tarpeeksi lähelle kävelytien kynnystä, ja olen joutunut pyytämään joltakulta apua että saisin rattaat turvallisesti alas. Ja visa versa. Ja tuo on kamalaa kun kuski lähtee liikkeelle vaikka rattaat ei ole saatu paikalleen! Tätäkin tapahtunut vain 2-3 kertaa, olen monet vuodet mennyt rattailla julkisiin kun oon hoitanut pienempiä joko työn tai vapaaehtoisen hoidon parissa.

  • Milla
    1.6.2016 at 16:13

    Todellakin kuulostaa tutulta! Kerran kun kuski oikein hurjasteli kurviin, vaunut kaatuivat käytävälle ja tavarat levisivät pitkin poikin. Vauva onneksi oli sylissä jo valmiiksi itkemässä, mutta siinä sitten oli kiva huutava vauva kainalossa hurjastelevassa bussissa yksin kerätä niitä levinneitä tavaroita. Kukaan ei tietenkään auttanut eikä kuski noteerannut millään tavalla.

  • Anne
    1.6.2016 at 16:21

    Pari kertaa sattunut ihana kuski että on odottanut pysäkillä kun me juostaan myöhässä kyytiin ja ah niitä ihania jotka odottaa että kaikki pääsee istumaan ja kaikki on turvallista. Mutta jep. Kaahailijoita, ja sit niitä että jarruttaa nii töksäyttävästi että meinataa lentää selälleen löytyy. Ja ikävä kyllä niitä jotka lyö ovet kiinni. Meidän 4v poju on kerran jäänyt ovien väliin, vaunut muutaman kerran ja meidän päälle on ajettu ne loskavedet sun muut perus. Mutta meidän vaunumatkailut toivottavasti pian päättynee, mitään hupiajeluita ne ei tosiaan ole.

  • Milla / Periaatteen Nainen
    1.6.2016 at 16:30

    Mä oon viimeiset kuusi vuotta matkustanut aika lailla joka päivä (ilmaiseksi, jee) bussilla rattaiden kanssa. Ihan kovin montaa huonoa kokemusta tuohon aikaan ei mahdu, mutta syksyllä meinasin saada kuljettajan kimppuuni. Bussi oli pysähtynyt pysäkille ja mä juoksin paikalle puskien tuplissa noin 35 kiloa jälkeläisiä, yksi juoksi perässä ja oli siinä pari ostoskassiakin. Bussi sitten odotti pysäkillä ovet auki ja olin ihan että jee, onpa kiva juttu! Mutta ei, kuskilla ilmeisesti oli ongelmia ovien kanssa (en sitten sitä nähnyt kristallipallostani) eikä kyse ollutkaan kohteliaisuudesta. Kuljettaja sai aivan jäätävän raivokohtauksen kun noustiin kyytiin avonaisista ovista bussipysäkillä, nousi kopistaan ja tuli huutamaan täyttä kurkkua kuinka me ollaan hirveää paskantärkeää porukkaa jota hän ei aja tällä palkalla enää sekuntiakaan. Olin aika hoomoilasena, lapset tuijotti silmät suurina kun kolmekymppinen mies työasussaan ripitti meitä ja mummit kyydissä itki. Tilanne jatkui tosi pitkään, kyydissä olijat soittelivat soittelivat suoraan HSL:lle ja lopulta sitten jonkun vanhemman rouvan itku sai kuljettajan jatkamaan matkaa. Täysin absurdi tilanne, en itse sanonut sanaakaan koko aikana vaikka en yleensä jää sanattomaksi. Joku lääke jäänyt aamulla kuskilta ottamatta, asiasta tehtiin aika monta reklamaatiota ja toivon hartaasti, että tyyppi löysi itselleen vähemmän stressaavan työn. Ja yleensä vihaan sellaista ”somehyökkäystä” että videoidaan tapahtumat ja ladataan suoraan nettiin, mutta nyt vähän harmitti että en uskaltanut kaivaa kännykkää taskusta…

  • Anne
    1.6.2016 at 16:31

    Ja vielä piti tulla mainitsemaan että kerran kuski jätti älyttömän suuren raon ja siitä sitten olisi pitänyt tulla alas kera 4v ja ne rattaat joissa 1v istuu. No ei muuta ku minä olemattomine lihaksineni nostin rattaat ja ostoskassit ja yksi pienempi mummeli huomasi tämän ja oli älyttömän vaikuttunut ja taputti olalle. Siitä tuli hyvä mieli ja bussikuski mulkaisi meitä vain peilin kautta. Muhaha. I dare you! Et päässy pilaamaan idiootti kotiäidin päivää. Hehe.

  • Suvi
    1.6.2016 at 16:46

    Olen laittanut kerran palautetta eteenpäin kun olin ylittämässä vaunujen kanssa suojatietä vihreillä valoilla ja bussikuski meinasi ajaa meidän päälle. Ei elettäkään hidastaakseen, vaan minä vaunujen kanssa väistin. Toinen asia mikä ärsyttää postauksessa mainittujen lisäksi on, että kuski ei ohjeista muita matkustajia väistymään ruuhka-aikaan siitä keskiosasta esim. taka-osan käytävälle, vaan ennemmin jättää rattaiden kanssa kulkevan pysäkille odottamaan seuraavaa täyttä bussia, johon todennäköisesti ei mahdu yhtään paremmin. Sitten jos suosii kantamista muiden matkustajien tilan lisäämiseksi pitää siitä lystistä maksaa verrattuna rattailla kulkemiseen.

  • Hennis
    1.6.2016 at 16:52

    Ihan vastaavia kokemuksia minullakin hsl:n busseista kohta neljän vuoden ajalta. Äärimmäisen harvoin kuljettajat viitsivät laskea reunaa (onneksi meidän vaunuilla pääsee kohtalaisesti sisään ilmankin) ja lähes joka kerta meidän lähipysäkillä bussi jää vähintään 1,5 metrin päähän kadun reunasta (tämä johtunee osittain siitä, että pysäkki on melko pian risteyskäönnöksen jälkeen ja kuljettaja ei vain viitsi suoristaa bussia kadun myötäiseksi).

  • MariaK
    1.6.2016 at 17:47

    Palautetta ilman muuta (liekö apua, mutta aina kannattaa viestiä epäkohdista). Me asutaan Jyväskylässä. Hirveän aktiivisia matkustajia ei tosin olla: lapsen ollessa vaunuikäinen taisin tehdä kaksi bussimatkaa. Tän vuoden täällä menossa kokeilu, että alle 3v kanssa pääsee ilmaiseksi klo 9-14 välillä. Osittain siitä syystä ollaan tehty viidessä kuukaudessa jopa viisi edestakaista matkaa. Ja, kuskeissa on tosiaan eroja! Meidän reitillä kulkee usein vanhanmallinen bussi, jossa ei keskellä istuinpaikkoja. Pidä siinä sitten kiinni rattaista kuskin kaahaillessa kurveissa, kun et itsekään meinaa pystyssä pysyä. Matka keskustaan kestää noin 20 min (täällä ei mitään ruuhkia ole!), joten siinä ehtii olla mutka jos toinenkin..

    Eniten mua harmittaa kuitenkin avunpuute. Apua ei saa koskaan (ei kuskilta, eikä kanssamatkustajilta) jos ei erikseen pyydä. Meidän päätepysäkillä on niin korkea kiveys, etten ole siitä vielä lapsi rattaissa yksin selvinnyt. Vaikka bussi on aina ihan optimaalisella etäisyydellä. Yksi kuski tuli kerran järkyssä kaatosateessa auttamaan, tosin pyysin jo kyytiin noustessani apua (ja valitin, etten enää viitsi kulkea bussilla, kun poistuminen niin vaikeaa). Eilen ratkaisin asian suht kevyiden matkarattaiden kanssa niin, että nappasin lapsen kainaloon ja vedin/raahasin rattaat yhdellä kädellä pihalle. Voin siis vain sympatiseerata sua noiden painavien ja leveiden tuplien käyttäjänä!!

  • MariaK
    1.6.2016 at 17:51

    Ai niin, se unohtui, kun kerran seisoin ovella ja katselin hurjaa pudotusta jälkakäytävälle. Huikkasin sit kuskille, etten kyllä pääse ulos rattaiden kanssa. Kuski vastasi: ”tätä ei saa yhtään alemmaksi”! Eli, se tosiaan siitä palvelualttiudesta :/ Meidän pysäkki siis lähes linjan viimeinen ja matkustajia ollut lisäkseni 1-5 sekä bussit aina aikataulussa, joten ei kiinni mistään muusta kuin palvelulaiskuudesta!

  • Liisa
    1.6.2016 at 18:07

    Tänään juuri kuulin tapauksesta jonka seurauksena äidillä on kantoside kädessään. En nyt muista täysin tarkalleen mitä tapahtui, mutta äiti oli kaatunut bussista ulostullessa selälleen, ja saanut tuplarattaat päälleen. Kyynärpää kolahtanut asfalttiin jonka seurauksena siis käsi kantositeessä. Olikohan niin että bussi oli aika kaukana kivetyksestä.. En mene vannomaan mikä se tilanne tarkalleen oli mutta tulos oli kuitenkin tuo. :(

  • Milli
    1.6.2016 at 18:24

    Mulle on käynyt paljon myös vaaratilanteita HSLn bussien kanssa. Pahin on tainnut olla se, kun toinen lapsista jäi bussiin. Klassinen tilanne missä jouduin raahaamaan tuplarattaat pois kyydistä juuri sellaisesta raosta pois mihin rattaat mahtuivat bussin ja jalkakäytävän väliin. Siinä vaiheessa kun selkäni on bussia vasten ja vaunut lähes jalkakäytävällä, niin ovet menevät kiinni ja kuski lähtee ajamaan pois. Ei auttanut ovien hakkaaminen ulkoa, muiden kanssamatkustajien huutaminen pysäyttämisestä kuskille. Oli sitten seuraavalla pysäkillä noussut itse nostamaan jälkeen jääneen lapsen polkupyörän pois ja kironnut kuin korsteeni. Onneksi sen lapsen auttoi joku muu pois bussista ja takaisin minun luo.
    Palautetta antaessani sain korrektin vastauksen, mutta edelleen samainen kuski jatkaa idioottimaista törttöilyään.

  • nimetön
    1.6.2016 at 18:26

    Me liikutaan jonkun verran bussilla tuplilla ja toi liian kauas jättäminen on aiheuttanut kans ongelmia. Mut oon ajatellut et osa kuskeista ei vaan tuu ajatelleeksi asiaa, on ehkä helpompi ajaa vähän sinnepäin kuin tarkasti siihen jalkakäytävän viereen.
    Kerran kyllä jalan liikkeellä ollut temppuileva esikoinen meinas jäädä sulkeutuvien ovien väliin kun itse olin mennyt jo kuopuksen vaunujen kanssa ulos ja jäi vitkuttelemaan. Huusin jotakin että älä laita kiinni vielä tms. ja ovet aukesi taas. Silloin kuski tuli ulos kopista jalkakäytävälle ja olin ihan varma että se HKL kuskin maineen mukaisesti tulee ripittämään meitä. Mutta hän tulikin pyytämään anteeksi ja kysymään ei kai pojalle sattunut mitään.

  • Mutsi
    1.6.2016 at 18:48

    Samoja kokemuksia Tampereelta, ikävä kyllä. Varsinkaan sitä lattiaa ei viitsitä madaltaa sitten millään. Ärsyttää myös ihmiset jotka seisovat vaunupaikalla ja huutavat puhelimeen, kun lapsi nukkuu (tai nukkui) vaunuissa.

  • Heidi
    1.6.2016 at 18:54

    Mulla on kaksi lasta ja ollaan liikuttu viimeiset seitsemän vuotta tosi paljon julkisilla ja suurimmaksi osaksi busseilla (mulla ei edes ole ajokorttia eikä perheessä ole ollut auto kuin vasta muutaman vuoden). Joskus joku on kaahaillut tai pysäyttänyt liian kauaksi, mutta nämä on poikkeustapauksia, Pyydän myös nopeasti apua ja tarjoan sitä muille jos bussista poistuminen tai siihen nouseminen on hankalaa. Yksilöityä palautetta kannattaa kyllä laittaa räikeimmistä tapauksista, asiakaspalvelua se on bussinkuljettaminenkin ja onneksi suurin osa kuskeista sen myös tajuaa. Itselläni siis vain positiivisia ajatuksia busseissa kulkemisesta rattaiden ja lasten kanssa, harmi jos julkisilla liikkuminen vähenee muutaman ”mädän omenan” takia,

  • 1 2 3 4