Sairaalakassiproblematiikkaa

Heh olen onnistunut kehittämään itselleni jonkun omituisen henkilökohtaisen angstin sairaalakassista. Kaikkea sitä…

Kun esikoista odottaessa raskausviikolla 34+0 lähdin keskellä yötä ambulanssilla sairaalaan, minulla ei ollut edes vaatteita päällä. Ambulanssia odotellessa Joel laittoi pyynnöstäni käsilaukkuuni kameran, kännykän ja laturit – neuvolakortti siellä jo olikin. That’s it. Sillä varustuksella pärjäsin kaksi viikkoa Kätilöopistolla eikä tullut edes mielenkään, että oijoijoi kauratyyny ois kiva.

Kotiin lähtiessä Joel toi minulle vaatteet ja kengät, ja vauvalle (aivan liian ison) haalarin ja turvakaukalon. Kotiin tirppa lähti Kätilöopiston lainavaatteissa, koska hankkimamme vauvanvaatteet eivät olleet vielä pestyinä ja esiinotettuina.

Aaaa joo mutta omat tohvelit meillä kuitenkin oli mukana molemmille – sellaiset Ikeasta ostetut, oranssit. Jostain syystä tärkein mieleeni jäänyt asia synnytysvalmennuksesta oli, että omat tohvelit tarvitaan. Ne sitten tosiaan siinä lähtötohinassa otettiin mukaan jopa ambulanssiin. Toisin kuin vaikkapa mulle paita päälle.

*******

Nyt on tietysti ollut paremmin aikaa (lue: tajua) varustautua. Esimerkiksi nyt ne vauvanvaatteet on pesty, ja ne odottelevat jo korissa käyttäjäänsä. Ja seuraava looginen steppi tietysti olisi se sairaalakassin pakkaaminen.

Mutta eäääääh. Minun ei tarvitse kuin ajatella sitä kassia, niin jo alkaa ahistaa.

JOS vauva syntyy keskosena, mitä minä hemmetti vie jostain kassista välitän. Ihan sama. Mä haluan terveen vauvan enkä kuohuviinipulloa ja tuoreita kotimaisia mansikoita (maaliskuussa).

Ja jos vauvan syntymä menee täysiaikaisuuteen asti (niin kuin joka päivä näyttää paremmalta; tänään 34+6, jeah!), niin minullahan on aikaa pakata se sairaalakassi myöhemminkin. Jos siltä tuntuu. Luultavasti ei tunnu.

Mutta silti olo tuntuu jotenkin epäkelvon epävanhemman epävalmistautuneelta, kun ei hemmetti vie ole sitä kassia edes saanut pakattua. Taaskaan. Että eikö sitä kerrasta opi ja silleen. Ei.

*******

Ja mitä siellä kassissa sitten pitäisi olla? Laitoin googleen sanat ”sairaalakassin pakkaaminen”.

Omat vaatteet, että ei tuntisi oloaan niin ”potilaaksi” – mutku mä haluan olla potilas! Mä odotan niitä ihania väljiä kaapuja, joita voi vaan ottaa suoraan käyttöön, puhtaana siististä pinoista. Oi sitä ilon päivää, kun löytää aamupinosta keltaiset paidat eikä vaalenpunaisia ja -sinisiä. Tietää, että on hyvä päivä tulossa. Ja miten rakastinkaan niitä kertakäyttöreikäpikkareita; vihdoinkin alushousut, jotka eivät purista! Otin niitä viime kerralla muutamat (hysssh, ei kerrota kenellekään) kotiinkin mukaan. Yritin pestä niitä pesukoneessa, mutta joo – kertakäyttöisiä olivat.

Omat hygieniatuotteet ja kosmetiikka – ai niinku mikä? Siellä suihkuissa oli ainakin viimeksi saippuaa, se riittää.

Hyvää syötävää – graaah. Mä nautin kaikkein eniten siitä, että pling plong kello soi ja sieltä voi hakea valmiit ruoat. Juuri sellaista tilanteesensopivanmautonta laitosruokaa, kiitos ja ihanaa. Kasvisruokaakin varta vasten tekevät, mahtavaa. Ja jos ruoka-aika menee ohi, niin Joel hakee siitä viereiseltä ABC:ltä Chico’s-hampurilaiset niin kuin viimeksikin.

Kuohuviiniä ja herkkuja vauvan tuloa juhlistamaan – ääääh. Edelleenkin mä haluan sen terveen vauvan enkä kuohuviiniä. Ajatus ei tunnu yhtään omalta. Viimeksi taisin saada lasin mustikkakeittoa ja voileivän, ja se oli ihan hyvä.

Omaa musiikkia synnytyssaliinei ei ei eijei, ei missään tapauksessa! Haluan hiljaisuutta. Viimeksi kätilö ehdotti radiota ja minä kieltäydyin. Ponnistusvaiheessa (huusin aika kovaa) minulta ei enää kysytty, vaan kätilö napakasti paukautti jonkun hemmetin oopperakanavan päälle ja volyyminupin kakkooon. Siinä sitä sitten huudettiin kuorossa. Hyvä veto kätilöltä, arvostan.

Enempää noista ”mitä mukaan” -listoista ei edes tarttunut mieleen. Tuskin siellä mitään kovin tärkeää oli. Tuo synnytyselin kun kuitenkin kulkee mukana ihan automaattisesti.

*******

No okei myönnän, että pari asiaa on varmaan ihan hyvä olla mukana.

Ne kännykkä, kamera, laturit ja neuvolakortti. Se kortti kulkee käsilaukussa koko ajan. Mutta kännykkää, kameraa ja laturia ei voi pakata vielä, kun niitä tarvitaan koko ajan.

Hiusharja. Jos eden tämän yhden asian olisin oppinut viimekertaisesta – mun oranssi tangle teezer lähtee siis mukaan. Kylläkyllä. Mutta sitäkään ei voi pakata vielä.

Imetysrintaliivit. Niitä mulla ei ollut viimeksi mukana (saatikka edes ostettuina), ja hyvin pärjäsin tällä kuppikoolla ilmankin. Mutta ehkä mä nyt ihan varalta voisin ottaakin sellaiset mukaan, kun nyt kerran sellaiset jo omistan. Jotain myönnytyksiä sentään minäkin olen valmis tekemään.

Vauvan kotiinlähtövaatteet ja turvakaukalon Joel voi tuoda laitokselle joskus myöhemminkin.

Ne tohvelit. Kaiken tämän enminämitääntarvitse -asennevamman jälkeen jostain käsittämättömästä syystä juuri tohveleista meinasin sitten kuitenkin saada pakkomielteen. Olin jo sängynpohjaliikkumakiellossa, kun jankutin vielä kivenkovaa Joelille, että Ikeaan pitää päästä. Tämä on tärkeää, kuuletko. Tohveleita ostamaan (koska toheveiltahan saa vain ja ainoastaan Ikeasta). Me tarvitaan tohvelit! Muuten ei tule mitään. Ikean tohvelit.
”Mä ostan rakas sulle ihan millaiset tohvelit sä haluat. Mutta Ikeaan sä et enää lähde”, Joel linjasi.

No, niitä tohveleita ei ole vieläkään näkynyt. Ei tohveleita. Huokaus. Tämän asian kanssa on nyt kai sitten vaan opittava elämään.

*******

Okei, siinä puutalon sairaalakassipakkauslista. Että nytkö sitten asianmukaisen juhlavasti ottaisin esiin kassin, sijoittaisin sen merkitsevästi eteisen ovenpieleen ja pakkaisin sinne valmiiksi yhdet ainoat imetysrintaliivit…?

Näääh.

Valmis!

You Might Also Like

  • Miitu (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 14:23

    Eipä sinne sairaalaan kyllä paljon mitään tarvi mukaan. Tai no riippuu, missä vaiheessa sinne joutuu. 27 viikolla ne omat vaatteet oli kyllä aika kuningasjuttu, mutta eipä niitä hektisemmässä vaiheessa / lapsen synnyttyä tarvinnu. Omat alusvaatteet meillä kyllä tarvii. Sairaalan tarjoamat pestävät puristaa ihan per-ha-nas-ti vyötäröltä, vaikka yrittäis ottaa paria kokoa liian isotkin. Ja vauvan ollessa mahassa/teholla läppäri/tabletti oli kans tosi jees noissa meidän karsinoissa, joissa nyt jotenkin piti saada aika kulumaan. Muuten… Kylläpä se isä saa niitä tavaroita tuotua etenkin, kun meillä ei oo mahdollisuutta perhehuoneylellisyyteen, eli kodin ja sairaalan väliä on ravattava joka tapauksessa.

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 14:28

      Hei joo se lisäys vielä tosiaan tuohon kännykkä-kamera-laturi -yhdistelmään, että ehkä tämän minikannettavan otan myös… Vaikka kamerassakin on kyllä netti. Niin ja kännykässä :)

      Onkohan Kättärillä muuten wifi-potilaiden käytössä, tietääkö kukaan? …eli että pääseekö bloggaamaan? :) Voi apua, on mulla kyllä asiat mielessä aika hyvässä tärkeysjärjestyksesä. Tohvelit ja bloggaaminen :D

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 14:28

      Hei joo se lisäys vielä tosiaan tuohon kännykkä-kamera-laturi -yhdistelmään, että ehkä tämän minikannettavan otan myös… Vaikka kamerassakin on kyllä netti. Niin ja kännykässä :)

      Onkohan Kättärillä muuten wifi-potilaiden käytössä, tietääkö kukaan? …eli että pääseekö bloggaamaan? :) Voi apua, on mulla kyllä asiat mielessä aika hyvässä tärkeysjärjestyksesä. Tohvelit ja bloggaaminen :D

      • Petra__ (Ei varmistettu)
        10.3.2014 at 14:57

        Mulla on kännykässä soneran netti, ja se toimii tosi hyvin jopa läppärin kanssa, silloin kun wifiä ei oo saatavilla. Kannattaa ennen lähtöä vielä varmistaa minkä kokoinen datapaketti sulla on ja kysyä voiko sitä nostaa pykälän tehokkaammaksi esim kuukauden ajaksi. Niissä on jotain rajotuksia, ja tietyn datamäärän jälkeen vauhti hidastuu.

      • Liisa
        10.3.2014 at 16:43

        Maaliskuussa 1012 Kättärillä piti olla muka wifi, mutta se oli epäkunnossa. Tarkista, saatko luotua puhelimesta yhteyspisteen läppärille.

      • Ninan verkkareissa
        12.3.2014 at 16:24

        Ei oo wifiä, puhelimen 3G toimii ihan hyvin :)

  • murina
    10.3.2014 at 14:25

    psst, jos nyt kuitenkin hoitoaineen? Ettei tuu liikaa paineita sille tangle teezerille :) 

    En tiedä teidän sairaalasta, mutta meilläpäin ainakin oli sellasia potilasläpysköitä (kai ne oli olevinaan sandaalit?) joilla mä kipitin ympäriinsä laahustin vessaan ja hakemaan ruokatarjotinta. 

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 14:35

      Hehee viimeksihän mä ”pärjäsin” ilman. Näin hyvin: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/hetkellinen-pohjakosketus

      …että joo, ehkä vaikka sellainen hiuksiin jätettävä hoitoaine vois olla… Sitäkään ei pysty kyllä vielä pakkaamaan, koska tarvitsen sitä kotonakin. Mutta sellaisen vois vaikka Joel sitten tuoda laitokselle.

      Mä en tiedä, miksi se tohvelijuttu oli siellä synnytysvalmennuksessa niin olennainen. Jäi mukamas mieleen, että siellä Kättärilllä sitä oikein korostettiin. Vaikka kyllä mäkin näin siellä sellaisia muovisia – oisko jotain sellaista, että niitä ei ole tarpeeksi…? Nojoo, nyt niitä tosiaan ei sitten (ainakaan vielä) ole meillä omasta takaa, että ehkä tulee ihan kokemuksen kautta todistettua, että saako niitä tohveleita sieltä vai ei :)

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        10.3.2014 at 15:28

        Mulle Naikkarin synnytysvalmennuksessa sanottiin 2010, että välillä ne on päässyt loppumaan, että olis kiva jos olis omat mukana (kun ne laitoksen ei muutoinkaan ole niin kivat). Oli mulla omat tohvelit mukana, mutta kun nousin synnytyksen aikana sängyn reunalle istumaan oksentaakseni, niin lapsivedet lojahti tohveleiden päälle. Että kuitenkin sitten käytettiin niitä sairaalan läpsyttimiä.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        10.3.2014 at 16:50

        Mä en taas muista tommosta tossujuttua kättäriltä ollenkaan(no en mä muista kauheesti enään mitään :) . Molemmilla kerroilla on saatu semmoiset valkoiset läpsyttimet ja muistaakseni sekä äiti että isäkin.
        Ja meillä oli kannettava mukana, oliskohan siinä ollut oma nettiliittymä? Mutta Jorvissa ainakin on kyllä potilaille oma nettiyhteys.

      • Hannahi90
        11.3.2014 at 01:21

        Laita ne hiukset letille :) Joka aamu Peppi Pitkätossu-kampaus jos ehkäsis sitä synnytystakkua :)

      • Ninan verkkareissa
        12.3.2014 at 16:26

        Ja öh mä kommentoin näköjään kaikkiin erikseen, sorry!!! Mutta siis nyt siellä ei ainakaan ollut tohveleita, ainakaan esillä tarvikehyllykäytävällä. Eli nyt vaan patistelemaan tossuhankkijaa ostoksille.

      • myrmeli
        17.3.2014 at 19:53

        Mullekin jäi tosi vahvasti mieleen just toi tohvelijuttu, sitä korostettiin sekä synnytysosaston puolella että lapsivuodeosastolla. Joten ne mä sit olin pistänyt syrjään, vaikka kaiken muun pakkaamani järkevyysaste on jokseenkin kyseenalainen :) Mutta kävikin niin, että menin synnyttämään päivystyksen kautta, jossa toivat mulle juuri sellaiset muoviset valkoiset terveyskengät. Tasan muuten kuljin niiden kanssa enkä minkään omien huopikkaiden! Sehän oli suuri aarre saada nuo harvinaiset tohvelit käyttöön.

  • MirvaK
    10.3.2014 at 14:29

    Omat hygieniatuotteet tarkoittivat mulle hammasharjaa ja tahnaa JA HUULIRASVAA! :D

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 14:39

      Joo, no hammasharjaa ja -tahnaa kyllä tarvitaan! Viimeksi muistaakseni Joel toi ne seuraavana päivänä. Mutta niitäkään ei voi oikein pakata etukäteen.

      …ja huulirasva on neuvolakortin (ja hiuslenksujen) lisäksi niitä, jotka on mun käsilaukussa automaattisesti! :) Hmm joo ja ehkä joku Aqualan-tuubi muuten olisi hyvä olla mukana myös… Mutta sitäkään ei voi pakata vielä :D

    • FFFifi
      10.3.2014 at 17:02

      Joo hammasharja on ehdoton, niillä ei ole siellä ylimääräisiä! Ekaa synnyttäessä unohdin harjan kotiin ja kysellessäni sanottiin vaan että ei ole.

      • Kristaliina
        10.3.2014 at 17:11

        Hei siellä alakerran kahviossa niitä on nykyään kyllä myynnissä! Tai oli ainakin joskus toissa kesänä, kun kävin kaverin vastasyntynyttä katsomassa… Siellä oli kaikkea ihan imetysrintsikoista alkaen. En tietenkään sitä tajunnut silloin, kun itse olin synnyttämässä :)

        Mutta silti – en ehkä silti sen varaan jättäisi; oma hammasharja tuntuu sellaiselta ”turvalta” :)

        • possu
          13.3.2014 at 20:42

          Mä ostin toisen hammasharjan ja pakkauksineen päivineen kassiin kotiinpalaamisvaatteiden kanssa ja se oli siinä.

  • MM
    10.3.2014 at 14:30

    Huulirasva! Muista huulirasva! Juuri mitään muuta ei munkaan mielestä tarvinnut, vaikka molemmilla kerroilla kyllä tunnollisesti pakkasin kassit noiden ohjeiden avustamana.

    • Peanut
      10.3.2014 at 14:32

      Vannon, etten kopsannut sun kommenttia, oli vaan mahtava ajoitus ja samansuuntaiset ajatukset! :)

      • MM
        10.3.2014 at 14:34

        Tää korostaa vaan sitä et huulirasva on tosi tärkee. :)

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 16:53

      Monta ääntä huulirasvalle! :) Mutta joo, samaa mieltä – tai sitten Aqualania voi myös kans laittaa huulille. Mutta tosiaan onneksi sen mun huulirasvan pitäisi olla automaattisesti aina käsilaukussa mukana :)

      • Mippanen (Ei varmistettu)
        10.3.2014 at 18:00

        Itse asiassa se Bebanthen, jota ainakin Seinäjoella sai nänneihin talon puolesta, oli parempi kuin huulirasva! Ja sitä muisti laittaa aina, kun pyyhkäisi sormet puhtaaksi loppurasvasta imetyksen jälkeen! ;)

  • Peanut
    10.3.2014 at 14:31

    Huulirasva! Muista huulirasva! Tai siis mä en olis selvinnyt ilman, sitä, tuli puhistua ja puhkuttua sen verran, että ilma olisin ollut pulassa. Paljon muuta en tainnut sairaalakassin sisällöstä sitten käyttääkään, paitsi mulla oli kyllä omat pesuaineetkuin mukana, Jorvissa tais olla aika rajallinen tarjonta ja mun tukalla hoitoaine on vähän elinehto.

    Olin myös varannut itselleni pussillisen himoamiani irtokarkkeja, jotka sitten päätyivät synnytyksen kuluessa yhteen jos toiseen oksupussiin. Ei vähään aikaan tehnyt karkkia mieli sen jälkeen. Kuoharista puhumattakaan.

  • Jenni_E
    10.3.2014 at 14:34

    Hihii! Itsehän tosiaan marraskuussa 2012 kirjoitin googleen ”mitä pakata sairaalakassiin”, kun lapsivedet läiskähtivät yllättäen olkkarin lattialle viikolla 36+6. Siellä oli sitten (noiden neuvolakortti-kännykkä-kamera-laturi-tarpeellisuuksien lisäksi) erinäinen kasa pikkuhousuja (???) ja hammasharja. Ja hyvin pärjäsi! :) minustakin oli ihana laahustella Kättärillä siinä sairaalayökkärissä! Alla vain verkkopikkarit ja …ei mitään… Ai niin paitsi kolmantena päivänä löysin myös imetysrintsikat kassista, kun aloin ihmetellä, miksi olen ainut, joka kulkee märät läikät tissien kohdalla… :)

  • Heiju (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 14:43

    Mulla oli kaiken näköstä siellä mukana. Ja kassin olin pakannut jo noin kaks kuukautta ennen laskettua-aikaa. Ja olihan kaikki kotonakin jo valmiina, vaatteet siisteissä pinoissa ja koottain järjestetty laatikoihin. Ja myös pinnasänky oli pedattanu montamontamonta kuukautta etukäteen. Poika on nyt melkein viisi kuukautta ja on nukkunut sängyssä parit hassut päikkäri. :) Ja mitä kassin pakkaamiseen tullee, poika syntyi viikolla 37+3 ja oli 46cm pitkä, ei kassiin pakatut 50senttiset vaatteet ollut kovin käypiä. Onneksi ihanat sukulaiset kävi ostamassa meille kolme bodia ja kahet housut kokoa 44. Niitä sitte käytettiin ahkerasti ensimmäiset viikot.
    Mä liputan kans huulirasvalle ja omalle hammasharjalle. Tossut mulla oli mukana, tosin ku ne oli pakattu sillon raskaustestin näyttäessä plussaa, suurin pirtein, ni eihän ne menny jalkoihin salista lähtiessä, sen verta oli jalat turvoksissa. Sain sitten kyydin kätilöltä pöyrätuolissa perhehuoneeseen, vain siitä syystä että mulla ei menny tossut jalkoihin. :)

  • Lyydia
    10.3.2014 at 15:00

    Hiuksille hoitoaine ja harja, hampaille hammastahna ja harja, deodorantti, kosteusvoide, imetysliivit ja liivinsuojia. Ja tosiaanki ne tohvelit. Täts it. Jos oikein haluat hifistellä niin terveyssiteitä kun ne sairaalan tarjoamat on aika massiivisia. Ja pakkaa vaan kamat valmiiksi. Itellä meinas syntyä taksiin niin ei ois kyllä enää voinu lähtöö pitkittää kassin pakkaamisella ;)

    • MiiaK (Ei varmistettu)
      10.3.2014 at 22:55

      Tenat! Ne oli ihan mahtavia :) Olisin ostanut niitä kotiinkin, jos olisin kehdannut (ehkä vähän virtsankarkailufiilis kyseisessä tuotemerkissä… ja mies joutui kotiin tullessa sideostoksille, niin ajattelin, että ei nolouksissaan lähde paketti takin sisällä kaupasta…), kun jälkivuotoa oli sen verran ja pientä repeämää virtsaputken kohdalla, niin pissat meinas tulla housuun (eli sitä hitsin-vitsin-virtsankarkailua), jos ei heti päässyt vessaan hädän iskiessä. Eli tarvetta oli massiivisille suojauksille :D

  • Katii (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 15:02

    Hahaha, sama meininki mulla. Vaikka vauva syntyikin tasan laskettuna päivänä, pakkasin laukun edellisenä päivänä kun tuli ns ”väärä hälytys”. Neuvolakorttia, hammasharjaa ja kameraa lukuunottamatta en tainnut tarvita yhtään mitään. Synnytykseen en tarvinnut mitään muuta kuin kätilöt, lapsen syntymän jälkeen sairaalakamppeissa oli ihan täydellistä haahuilla ja mun keskittymiskykyyn riitti vauvan nuuhkuttelu ja sairaalan oppaiden ja tiedotteiden lukeminen (=miten tätä lasta oikein hoidetaan?). Onneksi asumme lähellä Kätilöopistoa, joten mies pystyi hakemaan vauvan vaatteet ja kaukalon vasta sitten, kun olimme lähdössä kotiin. Siihen asti vauva oli meidän sylissä/vieressä vaippasilleen.

    Tsemppiä viimeisille päiville/viikoille. Hyvin sä oot kyllä pärjännyt! Toivottavasti pääset bloggaamaan Kättäriltä, muuten en kestä jännitystä!

  • Elmer (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 15:08

    Sellanen tuli mieleen, että jos (ja toivottavasti kun!) selviät sinne täysille viikoille ja jos (ja toivottavasti kun!) kaikki menee kuten pitää niin teidäthän kotiutetaan jo yhden yön päästä kun et ole enää ensisynnyttäjä :) Ei siinä ajassa niin kovin niitä tarvikkeita ehdi käyttääkään.

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 17:07

      Heh jännä, että mä en vieläkään selvästikään osaa ajatella sitä skenaariota, että mulla olisi aivan normaali, itsestään käynnistyvä täysiaikainen synnytys. Sitä on ohjelmoinut itsensä kaikkeen muuhun vaan ei siihen :) Mä kuvittelen tälläkin kertaa olevani sen kaksi viikkoa siellä Kättärin uumenissa :)

      Mutta tosiaan se täysiaikaisuus alkaa näyttää päivä päivältä realistisemmalta. Huomenna uskaltaudun ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan talosta ulos, kun menen neuvolaan. Ja saattaa olla, että sieltä tulee lupaa jo nousta muinakin päivinä vähän sängystä taas ylös, kun raskausviikkoja tulee huomenna 35+0. Tuo luku tuntuu ihan huikean isolta. Jossain vaiheessa mun täytyy varmaan sitten aloittaa uusi oma henkinen työ siitä, että Seelasta tuleekin normaaliaikainen ja ”tavallisen kokoinen” vauva :)

  • Mammara
    10.3.2014 at 15:10

    Mä en lukenut kommentteja, onko tämä jo siellä, mutta PILLIMEHUJA! Siis synnytykseen. Mä sain mokoman vinkin joltain ennen meidän h-hetkeä, mutta selkeesti en ymmärtänyt, miksi se käski ostaa niitä 10, eikä yhtä, kuten me tehtiin. Siis mulla ainakin tuli törkee jano siinä supistellessa ja etenkin ponnistusvaiheessa, enkä pystynyt juomaan tavallisesta lasista, kun hädintuskin uskalsin irrottaa käsiäni kaiteesta. Siinä kohtaa kun mies toimi pillimehupidikkeenä ja meitsi sai supistusten välissä aina imastua mehua kitusiin, se tuntui maailman parhaimmalta neuvolta. 

    Mutta muuta mä en sairaalakassista myöskään tarvinnut – vain sen kännykän, ja ehkä jotain omia shamppoita ja just rinstikoita oli kiva käyttää. Ja mullekin maistui ne niiden pöperöt, mitä ny jotain suklaata joku toi, mikä oli ihan mukavaa. Niin, ja jollei sinne sairaalaan ole miljoonaa kilsaa kotoa, niin voihan se puoliso hakea sitten tarpeen tullen sen äidin tarvitseman homman kotoa. :) 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 15:21

    Aahhahaa, repeilin tälle jutulle ihan täysillä! :D Sä oot kyllä ihana.
    Mutta ihan totta, eipä sinne sairaalaan oikeasti tarvitse mukaan juuri muuta kuin neuvolakortin ja kameran sekä puhelimen. Itse lisäisin vielä ne liivinsuojat, jos ei halua kulkea märät läikät rinnuksilla.

    Maarit

  • kao kao
    10.3.2014 at 15:23

    Ota pliis hoitoaine mukaan, ettei tuu toista synnytystakkua. :)

    Ja sit toisaalta, jos tulis ja jos edellinen on tallessa, niin voisit säilöä ne tytöille purkkiin ja pistää talteen.. ”näin paljon tukkaa äidiltä lähti, kun sinua synnytti” kaameat perhetarinat, osa IV ;)

  • MarjaH (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 15:40

    Mua ahdisti kanssa sairaalakassin pakkaus. Selvisin siitä, kun kirjoitin listan asioista joita tarvitaan mukaan. Suurinta osaa ei kuitenkaan olisi voinut pitää pakattuna montaa viikkoa, joten tää oli mulle ihan toimiva ratkaisu. Illalla ennen lähtöä sitten pakattiin yhdessä :)

    Shampanja oli taas mulle jotenkin tositosi tärkeä, mutta sitä en lopulta voinut sektion takia juoda. Korkattiin se sitten, kun pieni täytti tasan 1 viikkoa :D

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 16:45

      Lista! Lista! Miten en tullut ajatelleeksi listaa!

      Sehän on ihan täydellinen ratkaisu tähän tilanteeseen: tuntee valmistautuneensa jotenkin, mutta silti ei tarvitse pakata mitään. Ja Joel voi sitten (vaikka vähän hektisemmässäkin tilassa) helposti listalta tsekata ne hiusharjat sun muut mukaan tai tuotavaksi perässä myöhemmin. Ja se listakin on tavallaan jo valmiina tässä bloggauksessa :)

      Kiitos!

      • Tove (Ei varmistettu)
        10.3.2014 at 19:17

        Hah :D Mä meinasin heti kommentoida tähän sun postaukseen, että tässähän sulla on lista valmiina ja eikun Joel hommiin. Ja sitten sellanen lisäys, et varmaan aika monet KUNNON ;) äidit kato ostaa uudet Bepanthenvoiteet ja hammasharjat sinne kassiin valmiiksi.

  • Anonyymi (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 15:44

    Bepanthenia! Siinä on huulirasva ja nännivoide samassa (ja on muuten paaaljon parempaa kuin varsinaiset nännivoiteet, ei myöskään tarvitse pestä pois ennen imetystä). Jotain super herkku mehua tai smoothieta, jos synnytys menee pitkäksi. Joo, ja tietty sata kertaa mainitut hammasharjat, liivinsuojat jne.

  • blowfish
    10.3.2014 at 15:57

    Ihania pohdiskeluita :D

    Teilläkin asutaan niin lähellä, että Joel voi kipaista hakemaan jos tulee jotain imetysliivien lisäksi vielä mieleen. Itsekin Kättärillä elokuussa hiihtelin  sairaalavaatteissa ja -tossuissa, ja hyvin selvisin. Eipä sinne paljoa mukaan tarvi!

  • Jestanpoo (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 16:00

    Noo. Mullapas olikin mukana jätesäkillinen tavaraa ja passitin miehen tuomaan lisääkin sinne tavaraa.. Oli lankaa, virkkuukoukkua, läppäriä, kirjaa vaikka mitä. Ruokaa oli iha ehoton ja sitä pitiki tuua sinne lisää mulle, koska sairaalan keliakiamätöt oli oikeasti oksettavia. Ens kerralla yrittäsin pärjätä yhellä kassilla, kun en niitä tavaroita kuitenkaan siellä tarvinnut :)

  • MeriMaarit (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 16:09

    Ymmärrän aika hyvin ahdistuksesi, koin itsekin samanlaista, mutta vähän eri syystä. Jos jotain nimittäin ei ollut Rovaniemellä mukana, niin sitä ei sitten kipaistukaan hakemassa kotoa välimatkan takia….:D Tässä vähän eri perspektiiviä… :)

    http://yle.fi/uutiset/yha_useampi_sevettijarvelainen_synnyttaa_norjan_ki

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 16:39

      Tuossapa onkin kyllä oikea syy pakata se sairaalakassi valmiiksi – tosiaan näin 15 minuutin päässä Kätilöopistolta se tuntuu vaan niin ”tekovalmistautumiselta”.

      Mä oon monesti ajatellut näitä pitkiä matkoja! Esim. Kuusamosta mennään synnyttämään Ouluun (2,5 tuntia tavallisella autolla; ambulanssilla varmasti nopeampi), kun synnytysosasto on lopetettu. Kun mun äiti (kätilö/neuvolantäti) oli työelämässä, synnytysosasto vielä Kuusamossa oli, mutta silloinkin hätätapaukset vietiin ambulanssilla Ouluun – muistan hyvin lapsena, kun äiti aina silloin tällöin päivystysvuorossa soitettiin keskellä yötä ambulanssiin mukaan, ja aina joskus se lapsi sinne ambulanssiin oli syntynytkin, mun äidin avustamana ambulanssissa. Aika hurjaa.

      Uhh. Näissä ajatuksissa tuntuu vielä turhemmalta pakata sitä laukkua näissä meidän lähiolosuhteissa – kun minkä tahansa tavaran Joel voi kiikuttaa vaikkaa 15 minuutissa taksilla perässä :)

  • Silkkitassu
    10.3.2014 at 16:31

    Mulle ehdoton oli Nickelbackin cd-levy, jota kuuntelemalla olin rauhoittunut kotona viimeisen kuukauden lepäämään. Se tuli synnärille mukaan. Siinä vaiheessa kun olin auki viisi senttiä, se alkoi nyppiä ja sit mentiinkin ihan hiljaisuudella.
    Minua kiellettiin huutamasta synnytyksen aikana. Kuulemma meni voimaa hukkaan…olin et aha… mutta kun se tuntui minusta auttavan.

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      10.3.2014 at 22:29

      Mulle on jokaisessa kolmessa synnytyksessä sanottu, että ponnistusvaiheessa vedetään keuhkot täyteen ja sen jälkeen hengitetään huohotuksin milloin tarvis eikä ilmaa tuhlata mihinkään ääntelyihin. Oikeesti ohje on ollut tosi toimiva. Viimeiset kaksi ponnistusvaihetta kestivät molemmat 2 min. Mulle osui hommansa todella osaavat kätilöt ja niiden ohjeiden mukaan toimiessa homma oli oikeastaan aika helppo.

      • Silkkitassu
        12.3.2014 at 19:35

        Mulla alko tunnin kohdalla loppua jo usko ja teki mieli huutaa. Tyttö oli avotarjonnassa vaikka kätilöt luulivat että tarjonta on ihan normaali raivo.

    • villaria (Ei varmistettu)
      21.3.2014 at 13:09

      Oho laitoin tämän kommentin aluksi ihan väärään paikkaan! Mutta laitanpa vielä tähankin mihin oli tarkoitus.. Että saahan sitä huutaa jos tuntuu auttavan! Tärkeintä on, että lapsi syntyy ja jos äiti kokee huutamisen sitä edesauttavan niin mikä ettei (: Tietenkin kätilöt ajattelevat pelkästään lapsen parasta ohjeistamalla olemaan huutamatta. Minuakin pyydettiin vetämään keuhkot täyteen ilmaa monta kertaa, että vauva saisi mahdollisimman paljon happea. Monestihan äidit kivuissaan hengittävät pinnallisesti ja huutavat ja vaikeroivat, ei siinä välttämättä tule ajattelleksi, että se vauvakin voi hapen puutteesta kärsiä jos tuommonen tilanne venyy..

      • Silkkitassu
        21.3.2014 at 13:53

        Minulle ei ohjeistettu tuota hengittämistä mitenkään, eikä siinä tilanteessa sitä ajatellut sen enempää. Mitä kuvailit tuossa niin kuulostaa ihan järkevältä syyltä. Se että sanotaan vain että älä huuda, niin ei minusta anna oikeaa kuvaa että miksi ei saa huutaa, jos siltä tuntuu. Varsinkin kun äänenkäyttö noin niinkuin yleensä lievittää kipua.

        • villaria (Ei varmistettu)
          22.3.2014 at 06:06

          Riippuu varmaan tosi paljon kätilöstä miten ne ohjeistaa ja kuka ylipäänsä ajattelee minkäkin asian olevan hyväksi tai haitaksi.. Luulisi, ettei se huutaminen haittaa, kunhan muistaa hengitellä kunnolla. Jos se tuntuu tosiaan auttavan niin silloinhan se lapsi syntyy nopeammin kun äidillä on tehokkaasti kaikki keinot käytössä!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    10.3.2014 at 16:38

    Mulla tuli heti ensimmäisten rivien lukemisen jälkeen mieleen, että ”oikein oikein tehokas hoitoaine ja hiusharja – niitä Krista tarvitsee!”, kun muistui mieleen tuo viimekertainen synnytystakkusi. Mutta hienoa, että muistit sen nyt itsekin :D

    • Kristaliina
      10.3.2014 at 16:48

      Hih joo jotain ehkä otin opikseni :D