Vaunujen kanssa bussissa – henkensä kaupalla?

Varoitus: mä aion nyt valittaa ja avautua :)

Mikä hemmetti (joillain) HKL:n bussikuskeilla on vikana? Tarkoitan tässä asennetta vaunujen kanssa liikkuvia kohtaan.

ymmärrän, että me vaunuilla kulkijat saatetaan hidastaa bussin aikatauluja (kolme sekuntia) ja meitä varten täytyisi tehdä sellaisia valtavia ponnistuksia kuin laskea lattiaa alas ja vilkaista peiliin. Ja olla liiskaamatta ja tappamatta mielellään. Onhan se ärsyttävää; varmasti ois vaan kivempi keskisormi pystyssä ajaaposottaa täysillä pysäkkien ohi ja olla ottamatta ketään koskaan kyytiin saatikka että ihan palvella pitäisi.

bussia odotellessa

Tai oikeastaan mä en edes pyydä palvelua. Mä pyydän, että bussikuskit huomioisivat vaunullaliikkujien haasteita edes sen verran, että eivät aiheuttaisi lähes viikoittain ihan oikeita vaaratilanteita, joissa voisi oikeasti huonolla tsägällä käydä jotain vakavaakin.

Tähän talveen asti me on matkustettu vaunuinemme enimmäkseen ratikalla – suurimmaksi osaksi ongelmitta. Matalalattiavaunuihin pääsee helposti sisään tuplavaunuillakin ja muutenkaan ei tule mitään ikävämpää tästä reilun neljän vuoden ajalta mieleen. Hyvähyvä!

Mutta bussit. Nyt Silvan hoitoonmeno ja -hakulogistiikan takia olemme tämän talven aikana käyttäneet paljon tiettyä linjaa, ja nyt yhdeksän kuukauden jälkeen täytyy todeta, että kyse ei ole enää vain ikävistä poikkeuksista. Ilmiö tuntuu olevan paljon laajempi. Ja painotus tähän: toki niitä hyviä ja ihania kuskejakin on. Nyt keskityn kuitenkin tähän ”mikä minua risoo” -puoleen.

Tässä 3+1 perusmurinaa:

(Aaa joo ja ei-bussinkäyttäjille taustatiedoksi; busseissa on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla siis sellaiset omat napit, joita vaunujen kanssa tai muuten hitaammin liikkuvat painavat. Tällöin bussikuski saa sinne eteen tiedon, että ovissa liikkuu joku tavallista hitaammin.)

1. Lattian laskeminen – miten se voi olla niin vaikeaa? Bussin lähestyessä viuhdon selvästi pysähtymismerkin ja tapanani on vieläpä kääntää vaunut niin, että bussikuski näkee kyseessä olevan leveän kuljetuksen. Miksi sitä lattianlaskunappia ei voi painaa? Paljon enemmän menee aikaa siihen, että mä sieltä ovelta sitten huutelen (mikä ei ole kivaa, etenkin jos lapset nukkuvat), että laskisitko kiitos lattiaa, että mä pääsisin sisään.

2. Sisääntulo. Mulla kestää oikeasti maksimissaan viisi sekuntia, että mä saan vaunut siististi parkkiin (pois poistuvien tieltä ja sellaiseen kohtaan, että seuraavien vaunujenkin on helppo tulla), lukon kiinni ja aisan alas. Pliis voitko olla lähtemättä liikkeelle ennen kuin vaunut on paikoillaan? 

3. Ajaminen riittävän lähelle kynnystä. Jos ovi on kynnyksestä pidemmän matkan päässä kuin on vaunujen etu- ja takarenkaiden väli, niin aika vaikeaksi menee hei. Eli esimerkiksi sisään mennessä jos takarenkaat on maassa katukynnyksen reunalla ja eturenkaat eivät silti yllä bussin kynnykselle asti. Tai sama ulos mennessä. Lentääkö siitä pitäisi? Eikä kyse ole siitä, että pitäis olla sentilleen jossain tietyssä kohdassa tai ihan kiinni pysäkissä. Kunhan edes ihan vähän viitsisi mennä lähemmäs (”normaali” riittää, ei tarvita mitään ekstraponnistusta).

Sama ongelma (tai kaikki nämä) koskevat tietysti myös esimerkiksi kävelyapuvälineiden avulla liikkuvia vanhuksia. Pari viikkoa sitten säntäsin nostamaan ulos ensin erään mummon kävelytuen, kun näin, että se meinaa tipahtaa bussin ja katukiveyksen väliin.  Sitten talutin portailta tietysti itse mummonkin; hän meinasi alkaa itkemään ensin hermostuksesta ja sitten helpotuksesta, ja jäi sitten tippa linssissä vilkuttamaan minulle pysäkiltään. Ihana mummeli, toivottavasti uskaltaa matkustaa bussilla vielä toistekin. Kuski oli siis kaahannut hullun lailla jo matkallakin ja mummolla ollut isoja vaikeuksia jo siitä…

PLUS YKSI: Ne ovet. Ois ihan kiva, jos niillä ei liiskaisi vaunuja ja niissä nukkuvien lasten päitä. Kymmenkunta kertaa olen päässyt omakohtaisesti todistamaan, että mitään suojavalokennoja ei todellakaan ole (tai ne eivät toimi) ja ne ovet todella tulevat päälle, jos kuski niin päättää.

sateessa bussipysäkillä

Ikävimmässä tilanteessa nämä kaikki yhdistyvät. Tällainen tilanne minulla oli eräänä kurjana kevät(räntäliukas)iltapäivänä. Saman linjan bussi oli ajanut aggressiivisesti (bussi oli aikataulussaan) muutenkin jo menomatkan; lisäksi oli päällä nämä samat ”en laske lattiaa ja en aja riittävän lähelle kynnystä” -jutut. Perus. Huikkasin poistuessani pyynnön laskea lattiaa, koska muuten en olisi päässyt ulos.

No, hain siis Silvan hoidosta ja tytöt nukkuivat vaunuissa paluumatkalla – ja kappas, osui sama kuski.

Kun olin jäämässä bussista pois, yritin viittoilemalla viestittää, että ”pliis laske lattiaa” ja hän laskikin. Totesin laskeutuessani, että bussi ei ole riittävän lähellä katukiveystä ja tajusin, että joudun astumaan siihen ”väliin” ja jotenkin pungertamaan vaunut ulos. Ja juuri kun olin astumassa, kuski nostikin lattian takaisin ylös.

Voittekohan kuvitella tunteen, kuvaillaan sitä näin: painat itse 50 kg etkä muutenkaan ole mikään varsinainen muskelimimmi – ja alat nostaa esinettä, joka pitää sisälläään 12- ja 13-kiloiset lapset, 15 kiloisen vaunun ja ehkäpä vielä pari kiloa tavaraa; arvioidaan yhteensä reilu 40 kg painoa – ja juuri kun se paino on otettu syliisi, maa häviääkin yllättäen jalkojesi alta.

Voi helvetti (anteeksi) mikä tunne. Ja kun peruutat sokkona tuplavaunun paino sylissäsi, ja jalkasi vihdoinkin alkaa tavoittaa maanpinnan, se on tietysti liukasta loskaa. ”PLING”, kuuluu ääni ja tajuat, että ovet ovat juuri sulkeutumassa. Vedät vauhdilla vaunuja ulos bussista ja saat kuin saatkin ne rymähtämällä (kaksi nukkujaa kyydissä, saivat aika hyvän tärähdyksen) alas – ja pysyt kuin pysytkin liukkaasta maasta huolimatta pystyssä, kiitos varmasti tukevien kenkien ja ihan vaan onnenkantamoisen. Bussi kaahaa aggressiivisesti liikkeelle ja viimeiseksi ”haist-v*uksi” vielä takarenkaallaan läsäyttää loskat päällesi.

Hei kiit-ti. Itketti, kiukutti – mitä helvettiä (anteeksi) mä oon sulle tehnyt, että sä vaarannat mun ja mun lasten turvallisuuden näin.

En tiedä, välittyykö tuo tilanne tästä, mutta kerrottakoon, että se tuntui kamalalta ja tärisin pitkään. Otin bussin kulkuajat ylös, ja reittinumeron tietysti tiedänkin; tarkoituksena siis laittaa heti palautetta. Mutta kuten niin tyypillistä, se palautteen laittaminen sitten jäi, ja lappukin on ollut jo pitkään hukassa. Harmittaa. Olisi todellakin pitänyt laittaa heti yksilöityä palautetta.

Tekisi mieli tietää, tajusiko kuski yhtään, mitä hän teki: että millainen vaaratilanne tosiaan syntyy, kun 50-kiloinen saa päälleen 40 kilon massan, joka sisältää kaksi elävää nukkuvaa ihmistä…?

sadesuojat

Tuo kevättalven kokemus tuli uudelleen mieleen eilisen ja tämänpäiväisen (tavallisten) ”en laske lattiaa” -bussimatkojen jälkeen. Taas kerran aloin miettiä, että käydäänköhän näitä asioita HKL:n bussikuskien koulutuksissa läpi. Ja minkä verran ja miten?

Onko olemassa jonkin syy, miksi tällaista jatkuvasti tapahtuu? Joskus se voi ehkä olla vain kuskin inhimillinen moka; toki. Esimerkiksi kerran sain ovet tosi kovasti vaunujen päälle (Silva oli silloin vauva) ja bussikuski nousi välittömästi ylös kopistaan ja juoksi pyytämään anteeksi, pahoittelemaan ja tarkistamaan, että mitään vakavaa ei tapahtunut. Kysyi jopa, tuliko vaunuihin jotain vauriota. Se oli oikein ok; inhimillinen erehdys, jota pahoiteltiin ja niin edelleen. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.

Mutta selvästikään mokia eivät nämä kaikki ole, vaan selviä asenneongelmia. Usein nämä samat kuskit toki muutenkin kaahaavat ja ovat töykeitä. Haluaisin myös tietää, vihataanko meitä vaunuilla liikkuvia tosiaankin noissa bussikuskipiireissä, vai mistä oikein on kyse?

*******

Kirjoitin tämän postauksen paitsi avautumisen tarpeesta, myös kysyäkseni, onko teillä muilla vastaavia kokemuksia busseissa vaunujen kanssa – joko täällä pääkaupunkiseudulla tai muualla? Itsestä ainakin tuntuu, että näitä kokemuksia on siinä bussin keskiosassa matkustavilla monella.

Välitän tämän postauksen linkin sen jälkeen HKL:lle ja pyydän heiltä vastausta. Katsotaan, saanko. Jos saan, teen mahdollisesti siitä uuden postauksen.

Jos teillä on sanottavaa HKL:lle tästä asiasta, laittakaa siis ihmeessä kommenttia tähän alle tulemaan!

 

PS. Tämä postaus ei nyt sitten tullut käyttäneeksi hampurilaistekniikkaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Haluan kuitenkin loppuun sanoa myös positiivista:
–  MAHTAVAA, että vaunuilla voi liikkua julkisissa kulkuneuvoissa maksutta – toivottavasti jossain vaiheessa sama koskee myös lastaan kantavia (heidänkin olisi monesti helpompi liikkua keskiovesta)
– Usein matka sujuu myös oikein hyvin; joskus jopa mukavasti. Kun molempiin suuntiin saa sujuvan nousun ja laskun bussiin, ja vaikkapa ystävällisen vilkutuksen päälle, saattaa olla hyvä mieli pitkään.

Kiitos siis näistä, ja noihin ensimmäisiin toive tilanteen parantamisesta ja kuskien kouluttamisesta – kiitos!

60

You Might Also Like

  • t
    2.6.2016 at 21:52

    Pikkuvauva-aikaan asuimme vielä Helsingissä, mutta nyt on jo useampi vuosi arkipäiväisestä paikallisliikenteen käytöstä. Ylipäätään siellä asuessa jo ennen lapsia tuli aikamoisia kohtaamisia ja kokemuksia kuskien kanssa, eli välinpitämättömyys jakautuu niiden kiukkuisten tyyppien osalta varmaan kaikenlaisille asiakasryhmille. Olihan sitä kerran lehdessä juttua siitä yhdestä kännikuskilta joka kiihdytteli hurjaa vauhtia pitkin Herttoniemeä, eikä suostunut päästämään matkustajia ulos. Olis kauheaa olla lasten kanssa sellaisessa tilanteessa! Mutta 365 paikallisliikenteen käyttäjänä näin valitettavasti myös vauinuilla/rattailla liikkuvien toimesta ”sääntöjen rikkomista”, ja jopa kyydissä matkaavien lasten tai muiden matkustajien vaarantamista. Mietin vaan miten nekin huonot kokemukset saattavat vaikuttaa kuskien asenteisiin, vaikka näin ei todellakaan saisi tapahtua. Kauhein tilanne oli se, kun pieni vauva oli vaunuissa ja äiti oli jättänyt vaunut vartioimatta istuen ystävänsä kanssa kauemmas. Bussi joutui tekemään äkkijarrutuksen, vaunut kaatuivat ja vauva lensi portaikkaan, mutta luojan kiitos mitään vakavaa ei pienelle ilmeisesti tapahtunut!

    Mä en kyllä tosiaan edes tiennyt että se lattia kuuluisi laskea. Pidin sitä enemmänkin tosi poikkeuksellisena kohteliaisuutena josta huikkasin niinä harvoina kertoina extrakiitokset :D Mulla esikoinen kulki tosin aina kantoliinassa/kantorepussa ja kuopuksen vallattua kantoliinan, hän oli pienissä ja kevyissä rattaissa, jos ei sitten ollut kävelllen mukana. Se bussin reunakynnys, tai välimatka pysäkin reunaan ei niiden kanssa ollut koskaan mikään ongelma, mutta jollain täysillä tuplavaunuilla varmasti vaikeaa. Koin kyllä vähän sitä asennetta joka puolelta, ettei lapsen ja vauvan kanssa saisi olla vaivaksi ja oon jotenkin herkkä väistämään. Tuntui että vaunut häiritsee, julki-imetys häiritsee (vaikka tekisit sen miten hienovaraisesti), ja lapsistä lähtevät äänet – ne vasta häiritseekin. Mä en olisi tuplavauinilla ees uskaltanut lähteä julkisilla liikkumaan, kirppareille yritin päästä vain yhden kantoliinakaverin kanssa, ettei ne rattaat olisi tiellä kapeilla käytävillä. Hyvä että Krista kirjoitat tästä ja olet rohkea ja terveellä tavalla uskallat vaatia parempaa. Toivottavasti itse muistaisin aina osoittaa kärsivällisyyttä ja ymmärrystä pienten kanssa liikkuvia kohtaan, vaikka oiskin joskus vaihdevuodet ja pinna kireänä :D

  • Jennie79
    2.6.2016 at 22:39

    Onhan näitä ollut… Viime ajoilta kaksi tosi ikävää kokemusta; toisessa kuski ei laskenut lattiaa ja bussi oli kaukana kanttauksesta ja jouduin ”rämäyttämään” vaunut maahan sillä seurauksella että silloin noin 8kk vauva itki hysteerisesti jonkin aikaa. Itse olin lähinnä raivona. Toisessa menin itse ensin ulos vaunujen kanssa ja 5v esikoinen tuli samantien perässä mutta eikös vain kuski ehtinyt vetää ovet kiinni sillä sekunnilla ja esikoinen jäi ovien väliin :( Että kiitos vain… Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut kummassakaan kuin pelkkä säikähdys, mutta OLISI VOINUT SATTUA.

    Ja ilman vaunujakin on sattunut ikäviä tilanteita esim tällä viikolla kuski ei avannut ovea vaikka koputin oveen kuoltuani bussiin toisesta bussista eikä bussi ollut siis liikkunut senttiäkään pysäkiltä. Ja kerran (tästä teinkin valituksen) yks kuski ajeli ihan miten sattuu ja huomasin hänen katsovan ajaessaan padilta jotain ulkomaalaista saippuaoopperaa..!! Että turvallista matkaa vaan..

    Niin ja kerran bussikuski ajeli kuin unessa, hidastetusti ja muutenkin käyttäytyi oudosti. Soitin samantien HSL:n palautepuhelimeen mutta ilmeisesti asialle ei tehty mitään, sillä seuraavan päivän lehdestä luin, että bussi oli kolaroinut pari tuntia myöhemmin… :(

    Ja toki suurin osa matkoista sujuu hyvin (matkustan bussilla TODELLA paljon, vaunujen kanssa ja ilman), mutta siitä huolimatta.. nämä mokailut ovat vaan tosi räikeitä ja vaarallisiakin.

  • Jennie79
    2.6.2016 at 22:41

    No en sentään kuoltuani vaan juostuani!!!! :D :D

  • Nanna9
    3.6.2016 at 13:17

    Mä en oikeastaan uskallakaan matkustaa bussilla lapsen kanssa, tai ainakin vältän oman mukavuudenhalun kannalta. Se on aina tylsää jos kyytiin ei mahdu, kun siellä on jo rattaita. Meidän rattaat myös ovat niin kapeat, että niistä saa pitää tosissaan itse kiinni bussin kyydissä. Ja olen kokenut myös stressaavaksi tuon nopeasti kyytiin nousemisen ja poistumisen. Tuntuu, että siellä on vaan vaivaksi muille matkustajille ja koko bussilinjalle, vaikka eihän näin saisi ajatella. Mitään ikävää ei omalle kohdalle siis ole sattunut, mutta onkin menty vaunujen kanssa ehkä yhteensä 5 matkaa bussilla 1,5 vuoden aikana. Mieluummin liikutaan sitten junilla tai kävellen, joskus myös ratikalla, vaikka siinäkin ärsyttää se seuraavan vuoron odottaminen, jos on jo täynnä rattaita tai ihmisiä muuten.

  • Pia
    4.6.2016 at 10:52

    Ikävä kyllä minullakin on samanlaisia kokemuksia oikeastaan viikoittain. Kuljen HKL:n busseissa lähes päivittäin (onneksi vain yhden lapsen kanssa). Kaikki kuvailemasi tilanteet ovat mahaamuljauttavan tuttuja.

    Lisäksi tulee vielä kuskien ajotapa: pysäkiltä kaahataan nasta laudassa ja tehdään äkkijarrutuksia. Tämä on ongelmallista kaikille seisoen matkustaville (vaunujen ja rattaiden kanssa usein ainoa vaihtoehto), mutta myös vanhuksille tai vaikkapa keppien kanssa kulkeville (tästäkin kokemusta taannoisen akillesjännevamman vuoksi).

    Toki joukkoon mahtuu niitä ihaniakin kuskeja, joiden ajotapa on pehmeä (samalla myös taloudellisempi, suunnitellumpi ja ennakoivampi = turvallisempi ihan kaikille tiellä liikkuville) ja jotka selvästi katsovat peiliin ja odottavat, että _kaikki_ matkustajat ovat asettuneet paikoilleen tai poistuneet bussista. Näinä kertoina voi mielellään huikata iloisen kiitoksen bussista poistuessa!

    Mutta kyllä minäkin ihan tosissaan toivoisin, että kuskeille annettaisiin koulutusta aiheeseen liittyen, sillä heillä on vastuullinen tehtävä ja matkustajina todella monenlaisia ihmisiä.

  • Elisa
    4.6.2016 at 13:22

    Ihan samat kokemukset Tampereella! Laitoin TKL:lle palautetta ja sain vastauksen jossa lähinnä hymähdeltiin eikä otettu tosissaan. Lattian laskuun vastaus oli, että aina sitä ei ole mahdollista laskea. Eli ei ikinä?! Samoihin aikoihin busseihin tuli lastenvaunujen käyttäjille ohjeet busseihin eli ilmeisesti se vika on meissä. Tiedä sitten, mutta oma bussilla liikkuminen on vähentynyt kyllä kummasti.

  • Triit
    4.6.2016 at 13:49

    Bussilla kuljetaan paljon ja on mahtavaa, että se on ilmaista. Valitettavasti kokemasi on tuttua myös Espoon puolella. Niiausfunktio tuntuu olevan erikoisvaruste, jota köytetään vain jos joku on riittävän rohkea pyytämään, vaikka siis painaisi inva/lastenvaununappia tai olisi tulossa rollaattorilla etuovesta kyytiin. Väli bussin ja kadun välillä on niin iso, että onneksi on pitkät vaunut kun muuten ei päästäisi kyytiin tai pois turvallisesti.

    Kaahailu on melko yleistä niin että vaunuista on todella pidettävä kiinni. Pysäkeillä ei turhaa aikaa tunnu olevan, mutta meitä ei onneksi ole sentään ovien väliin jätetty.

    Vaunujen asettelussa huvittavinta oli, kun laitoin tyhjässä bussissa pitkät (päällekäiset tuplamme) pitkittäin lastenvaunupaikalle (selkä menosuuntaan), jotta olisivat vähiten tiellä niin kuski manaa puhelimeen että ”ne laittaa vaunut ihan miten haluavat”. Luonnollisesti tarkoitus oli ne siirtää jos joku toinen tulee vaunuilla bussiin, mutta mikään ei näköjään kelpaa.

  • Veera
    7.6.2016 at 22:12

    En tiedä mitä mikä tuuri mulla on käynyt mutta ei mitään huonoa sanottavaa täältä Helsingistä. Esikoisen kanssa kuljettiin bussilla yleensä 4 kertaa päivässä (vaan bussilla pääsi kotiin). Nyt liikun tuplien kanssa ja edelleen ei valittamista. Nykyisin kyllä liikutaan vähemmän bussilla, kun muutettiin metron varteen mutta monta kertaa viikossa kuitenkin. Enemmän mua ärsyttää toisinaan matkustajat, joiden ego ei mahdu rattaiden kanssa samaan oviaukkoon.

  • 1 2 3 4