Vaunujen kanssa bussissa – henkensä kaupalla?

Varoitus: mä aion nyt valittaa ja avautua :)

Mikä hemmetti (joillain) HKL:n bussikuskeilla on vikana? Tarkoitan tässä asennetta vaunujen kanssa liikkuvia kohtaan.

ymmärrän, että me vaunuilla kulkijat saatetaan hidastaa bussin aikatauluja (kolme sekuntia) ja meitä varten täytyisi tehdä sellaisia valtavia ponnistuksia kuin laskea lattiaa alas ja vilkaista peiliin. Ja olla liiskaamatta ja tappamatta mielellään. Onhan se ärsyttävää; varmasti ois vaan kivempi keskisormi pystyssä ajaaposottaa täysillä pysäkkien ohi ja olla ottamatta ketään koskaan kyytiin saatikka että ihan palvella pitäisi.

bussia odotellessa

Tai oikeastaan mä en edes pyydä palvelua. Mä pyydän, että bussikuskit huomioisivat vaunullaliikkujien haasteita edes sen verran, että eivät aiheuttaisi lähes viikoittain ihan oikeita vaaratilanteita, joissa voisi oikeasti huonolla tsägällä käydä jotain vakavaakin.

Tähän talveen asti me on matkustettu vaunuinemme enimmäkseen ratikalla – suurimmaksi osaksi ongelmitta. Matalalattiavaunuihin pääsee helposti sisään tuplavaunuillakin ja muutenkaan ei tule mitään ikävämpää tästä reilun neljän vuoden ajalta mieleen. Hyvähyvä!

Mutta bussit. Nyt Silvan hoitoonmeno ja -hakulogistiikan takia olemme tämän talven aikana käyttäneet paljon tiettyä linjaa, ja nyt yhdeksän kuukauden jälkeen täytyy todeta, että kyse ei ole enää vain ikävistä poikkeuksista. Ilmiö tuntuu olevan paljon laajempi. Ja painotus tähän: toki niitä hyviä ja ihania kuskejakin on. Nyt keskityn kuitenkin tähän ”mikä minua risoo” -puoleen.

Tässä 3+1 perusmurinaa:

(Aaa joo ja ei-bussinkäyttäjille taustatiedoksi; busseissa on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla siis sellaiset omat napit, joita vaunujen kanssa tai muuten hitaammin liikkuvat painavat. Tällöin bussikuski saa sinne eteen tiedon, että ovissa liikkuu joku tavallista hitaammin.)

1. Lattian laskeminen – miten se voi olla niin vaikeaa? Bussin lähestyessä viuhdon selvästi pysähtymismerkin ja tapanani on vieläpä kääntää vaunut niin, että bussikuski näkee kyseessä olevan leveän kuljetuksen. Miksi sitä lattianlaskunappia ei voi painaa? Paljon enemmän menee aikaa siihen, että mä sieltä ovelta sitten huutelen (mikä ei ole kivaa, etenkin jos lapset nukkuvat), että laskisitko kiitos lattiaa, että mä pääsisin sisään.

2. Sisääntulo. Mulla kestää oikeasti maksimissaan viisi sekuntia, että mä saan vaunut siististi parkkiin (pois poistuvien tieltä ja sellaiseen kohtaan, että seuraavien vaunujenkin on helppo tulla), lukon kiinni ja aisan alas. Pliis voitko olla lähtemättä liikkeelle ennen kuin vaunut on paikoillaan? 

3. Ajaminen riittävän lähelle kynnystä. Jos ovi on kynnyksestä pidemmän matkan päässä kuin on vaunujen etu- ja takarenkaiden väli, niin aika vaikeaksi menee hei. Eli esimerkiksi sisään mennessä jos takarenkaat on maassa katukynnyksen reunalla ja eturenkaat eivät silti yllä bussin kynnykselle asti. Tai sama ulos mennessä. Lentääkö siitä pitäisi? Eikä kyse ole siitä, että pitäis olla sentilleen jossain tietyssä kohdassa tai ihan kiinni pysäkissä. Kunhan edes ihan vähän viitsisi mennä lähemmäs (”normaali” riittää, ei tarvita mitään ekstraponnistusta).

Sama ongelma (tai kaikki nämä) koskevat tietysti myös esimerkiksi kävelyapuvälineiden avulla liikkuvia vanhuksia. Pari viikkoa sitten säntäsin nostamaan ulos ensin erään mummon kävelytuen, kun näin, että se meinaa tipahtaa bussin ja katukiveyksen väliin.  Sitten talutin portailta tietysti itse mummonkin; hän meinasi alkaa itkemään ensin hermostuksesta ja sitten helpotuksesta, ja jäi sitten tippa linssissä vilkuttamaan minulle pysäkiltään. Ihana mummeli, toivottavasti uskaltaa matkustaa bussilla vielä toistekin. Kuski oli siis kaahannut hullun lailla jo matkallakin ja mummolla ollut isoja vaikeuksia jo siitä…

PLUS YKSI: Ne ovet. Ois ihan kiva, jos niillä ei liiskaisi vaunuja ja niissä nukkuvien lasten päitä. Kymmenkunta kertaa olen päässyt omakohtaisesti todistamaan, että mitään suojavalokennoja ei todellakaan ole (tai ne eivät toimi) ja ne ovet todella tulevat päälle, jos kuski niin päättää.

sateessa bussipysäkillä

Ikävimmässä tilanteessa nämä kaikki yhdistyvät. Tällainen tilanne minulla oli eräänä kurjana kevät(räntäliukas)iltapäivänä. Saman linjan bussi oli ajanut aggressiivisesti (bussi oli aikataulussaan) muutenkin jo menomatkan; lisäksi oli päällä nämä samat ”en laske lattiaa ja en aja riittävän lähelle kynnystä” -jutut. Perus. Huikkasin poistuessani pyynnön laskea lattiaa, koska muuten en olisi päässyt ulos.

No, hain siis Silvan hoidosta ja tytöt nukkuivat vaunuissa paluumatkalla – ja kappas, osui sama kuski.

Kun olin jäämässä bussista pois, yritin viittoilemalla viestittää, että ”pliis laske lattiaa” ja hän laskikin. Totesin laskeutuessani, että bussi ei ole riittävän lähellä katukiveystä ja tajusin, että joudun astumaan siihen ”väliin” ja jotenkin pungertamaan vaunut ulos. Ja juuri kun olin astumassa, kuski nostikin lattian takaisin ylös.

Voittekohan kuvitella tunteen, kuvaillaan sitä näin: painat itse 50 kg etkä muutenkaan ole mikään varsinainen muskelimimmi – ja alat nostaa esinettä, joka pitää sisälläään 12- ja 13-kiloiset lapset, 15 kiloisen vaunun ja ehkäpä vielä pari kiloa tavaraa; arvioidaan yhteensä reilu 40 kg painoa – ja juuri kun se paino on otettu syliisi, maa häviääkin yllättäen jalkojesi alta.

Voi helvetti (anteeksi) mikä tunne. Ja kun peruutat sokkona tuplavaunun paino sylissäsi, ja jalkasi vihdoinkin alkaa tavoittaa maanpinnan, se on tietysti liukasta loskaa. ”PLING”, kuuluu ääni ja tajuat, että ovet ovat juuri sulkeutumassa. Vedät vauhdilla vaunuja ulos bussista ja saat kuin saatkin ne rymähtämällä (kaksi nukkujaa kyydissä, saivat aika hyvän tärähdyksen) alas – ja pysyt kuin pysytkin liukkaasta maasta huolimatta pystyssä, kiitos varmasti tukevien kenkien ja ihan vaan onnenkantamoisen. Bussi kaahaa aggressiivisesti liikkeelle ja viimeiseksi ”haist-v*uksi” vielä takarenkaallaan läsäyttää loskat päällesi.

Hei kiit-ti. Itketti, kiukutti – mitä helvettiä (anteeksi) mä oon sulle tehnyt, että sä vaarannat mun ja mun lasten turvallisuuden näin.

En tiedä, välittyykö tuo tilanne tästä, mutta kerrottakoon, että se tuntui kamalalta ja tärisin pitkään. Otin bussin kulkuajat ylös, ja reittinumeron tietysti tiedänkin; tarkoituksena siis laittaa heti palautetta. Mutta kuten niin tyypillistä, se palautteen laittaminen sitten jäi, ja lappukin on ollut jo pitkään hukassa. Harmittaa. Olisi todellakin pitänyt laittaa heti yksilöityä palautetta.

Tekisi mieli tietää, tajusiko kuski yhtään, mitä hän teki: että millainen vaaratilanne tosiaan syntyy, kun 50-kiloinen saa päälleen 40 kilon massan, joka sisältää kaksi elävää nukkuvaa ihmistä…?

sadesuojat

Tuo kevättalven kokemus tuli uudelleen mieleen eilisen ja tämänpäiväisen (tavallisten) ”en laske lattiaa” -bussimatkojen jälkeen. Taas kerran aloin miettiä, että käydäänköhän näitä asioita HKL:n bussikuskien koulutuksissa läpi. Ja minkä verran ja miten?

Onko olemassa jonkin syy, miksi tällaista jatkuvasti tapahtuu? Joskus se voi ehkä olla vain kuskin inhimillinen moka; toki. Esimerkiksi kerran sain ovet tosi kovasti vaunujen päälle (Silva oli silloin vauva) ja bussikuski nousi välittömästi ylös kopistaan ja juoksi pyytämään anteeksi, pahoittelemaan ja tarkistamaan, että mitään vakavaa ei tapahtunut. Kysyi jopa, tuliko vaunuihin jotain vauriota. Se oli oikein ok; inhimillinen erehdys, jota pahoiteltiin ja niin edelleen. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.

Mutta selvästikään mokia eivät nämä kaikki ole, vaan selviä asenneongelmia. Usein nämä samat kuskit toki muutenkin kaahaavat ja ovat töykeitä. Haluaisin myös tietää, vihataanko meitä vaunuilla liikkuvia tosiaankin noissa bussikuskipiireissä, vai mistä oikein on kyse?

*******

Kirjoitin tämän postauksen paitsi avautumisen tarpeesta, myös kysyäkseni, onko teillä muilla vastaavia kokemuksia busseissa vaunujen kanssa – joko täällä pääkaupunkiseudulla tai muualla? Itsestä ainakin tuntuu, että näitä kokemuksia on siinä bussin keskiosassa matkustavilla monella.

Välitän tämän postauksen linkin sen jälkeen HKL:lle ja pyydän heiltä vastausta. Katsotaan, saanko. Jos saan, teen mahdollisesti siitä uuden postauksen.

Jos teillä on sanottavaa HKL:lle tästä asiasta, laittakaa siis ihmeessä kommenttia tähän alle tulemaan!

 

PS. Tämä postaus ei nyt sitten tullut käyttäneeksi hampurilaistekniikkaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Haluan kuitenkin loppuun sanoa myös positiivista:
–  MAHTAVAA, että vaunuilla voi liikkua julkisissa kulkuneuvoissa maksutta – toivottavasti jossain vaiheessa sama koskee myös lastaan kantavia (heidänkin olisi monesti helpompi liikkua keskiovesta)
– Usein matka sujuu myös oikein hyvin; joskus jopa mukavasti. Kun molempiin suuntiin saa sujuvan nousun ja laskun bussiin, ja vaikkapa ystävällisen vilkutuksen päälle, saattaa olla hyvä mieli pitkään.

Kiitos siis näistä, ja noihin ensimmäisiin toive tilanteen parantamisesta ja kuskien kouluttamisesta – kiitos!

61

You Might Also Like

  • Suututtaa
    1.6.2016 at 22:34

    Plus: Kun ei saa vaunuja sisälle tuon kohta 3. sattuessa, eikä kukaan tule auttamaan, ei vaikka pyytäis! Toljottavat vaan.

  • Micci
    1.6.2016 at 22:39

    Täällä Oulussa kuskit ovat todella ystävällsiä ja avuliaita, ainakin niillä linjoilla mitä käytän (1, 2, 3). Ja ikinen kerta lattia lasketaan eikä bussi koskaan ole lähtenyt liikkeelle ennen kuin olen saanut vaunut parkkiin. Ai niin, täällä saa lisäksi olla kyydissä niin monta vaunua kun mahtuu, eli harvemmin jää pysäkille. Kun kuski vaihtuu yhdellä pysäkillä, poisjäävä kuski sekä tilalle tuleva kuski tervehtivät (ja poisjäävä kiittää) matkustajat.
    Mä en kovin montaa kertaa Helsingissä ehtinyt vaunuilla matkustaa bussissa, mutta itselle ei jäänyt mitään huonoja kokemuksia, mutta kuljinkin aina päätepysäkiltä päätepysäkille, eli kiireessää ei koskaan joutunut nousemaan pois/sisään.

    • Juttayy
      1.6.2016 at 23:25

      Joo saman oon huomannu aina Oulussa käydessä! Ei pahaa sanaa sikäläisistä kuskeista!

  • Sannikaarina
    1.6.2016 at 22:39

    Hei Krista.
    HKL ei ole se instanssi johon laitat palautteen. HSL on joukkoliikenteen järjestäjä ja linjoja ajavat sopimusliikennöitsijät. On erityisen tärkeää, että palaute menee HSL:n järjestelmän kautta, jotta se tavoittaa oikean liikennöitsijän. HSL ei siis palkkaa eikä heidän palkkalistoillaan ole kuljettajia, vaan siellä suunnitellaan liikenne ja kilpailutetaan sopimusliikennöitsijät.
    Olen pahoillani, että sinulle on sattunut noin ammattitaidottomia kuljettajia, mutta palautetta pitää laittaa, jotta liikennöitsijä voi puuttua epäkohtiin.
    Itse toimin erään sopimusliikennettä harjoittavan yrityksen liikenne-esimiehenä ja ainakin itse haluaisin tietää, jos kuljettajamme toimisivat vastoin ohjeita.

    t. Sannikaarina

    • krista
      1.6.2016 at 23:58

      KIITOS tosi paljon tästä tiedosta! Mä ihmettelinkin, että miksi en löytänyt HKL:ltä esimerkiksi toimivaa Facebook-ryhmää, mutta sehän onkin näköjään HSL. Kiitos! Nyt lähtee sit oikeaan paikkaan!

  • Juttayy
    1.6.2016 at 23:24

    Samat ongelmat Rovaniemellä. Täällä lisäksi rattaiden saattaja joutuu maksamaan lippunsa, eli joudun jättämään rattaat ja lapset yksin bussin keskiosaan ja juoksemaan eteen maksamaan lippuni. Auto lähtee aina liikkeelle heti kun olen maksanut (en tietenkään mene eteen jonottamaan maksamista, vaan odotan että kaikki muut tulijat ovat paikoillaan että selviäisin mahdollisimman nopeasti) joten joudun juoksemaan liikkuvassa autossa itsekseen seisovien rattaiden luokse.

    Minulla on tapana laittaa ongelmatilanteista aina heti sähköpostipalaute paikalliselle liikennöitsijälle. Joka kerta saan toimarilta ystävällisen vastauksen, jossa pahoitellaan kuskin toimintaa ja kerrotaan tämän toimineen heidän ohjeistuksiaan vastaan. Ja joka kerta tuo sama kuski sitten seuraavalla kerralla jättää auton kauemmas kadunreunasta, ei laske auton lattiaa eikä tietenkään tervehdi.

  • Taru
    1.6.2016 at 23:37

    Bussin kuljettajien koulutukseen pitäisi ehdottomasti sisältyä harjoittelua matkustajana olemisesta. Perusmatkustajana, rattaiden kanssa matkustavana, kävelykepeillä kulkien toinen jalka poissa käytöstä, ruuhka-aikaversioina jne. Ehkä se toisi hieman asiakasymmärrystä, palvelunäkökulmaa ja ehkä jopa ammattiylpeyttä, kuinka monen ihmisen arkeen ja fiilikseen voi vaikuttaa.

    • krista
      1.6.2016 at 23:56

      Hyvä idea, samaa mieltä! Ex-työpaikassani muuten kaikkien ”konttorirottien” työhöntulovalmennukseen kuului kunnon ”työharjoittelujakso” asiakaspalvelutyössä toimipaikassa. Vasta sen jälkeen oli mitään asiaa neuvomaan muita :)

  • Meikämuija
    2.6.2016 at 00:20

    Itsekin olen välillä noita vaaratilanteita nähnyt: esimerkiksi kerran eräs nainen jäi ovien väliin puristuksiin kun työnsi vaunuja ulos! Ja itse kuljin kepeillä yhdessä vaiheessa kun jalka oli mäsänä, niin eivät todellakaan odottaneet että pääsisin istumaan. Jos ei tällainen nuori pysy kepeillä pystyssä, niin miten sitten joku vanhus…

  • Annuskainen
    2.6.2016 at 00:36

    Mun lasten päiväkodin vieressä oleva bussipysäkki on sen verran kaareva, että siihen ei pääse bussilla kovin lähelle jos ei aja tarkkaan. En kyllä muista olenko ikinä päässyt siltä pysäkiltä helposti kyytiin vaunujen kanssa. Ekstravaikeusastetta tuo mukana kävelevä esikoinen, joka vielä jokin aika sitten kaipasi apua päästäkseen sisään siihen bussiin, joka ei välttämättä laskenut sitä lattiaa. Lisäksi tuolla lyhyellä matkalla on usein ollut sellainen kiire kuskilla, että kurvissa on meinannut vaunut lähteä käsistä. Kerran pikkubussissa (meilläpäin kulkee sellaisia mummopikkubusseja myös) vaunut olivat oikeasti kaatua, onneksi sain ajoissa kiinni. Että aika kiire ja välinpitämätön ja ammattitaidoton meininki noilla usein tuntuu olevan…

  • Liisukka
    2.6.2016 at 08:28

    Kerran olin viimeisilläni raskaana, todella vaivaisena ja vaikea liikkua, ja mukana vajaa 3v-napero rattaineen niin todellakin HSL:n kuski sulki ovet ja lähti liikkeelle niin vauhdilla, että meinattiin koko konkkaronkka jäädä jumiin ja minä meinasin vielä kaatua käytävälle – aloin huutaa sille kuskille niin, että poika muisti sen vielä kuukausia jälkeenpäin, että ”Äiti, milloin se oli kun sinä huusit sille bussikuskille?”. :D Ja kyllä, näitä tapahtuu USEIN, senpä takia usein tungenkin bussiin ensimmäisenä, tai siis ”tungen” rattaat sinne paikalleen ennemmin kuin päästän ihmisiä käytävältä sinne taakse ja samoin poislähtiessä otan oikeudekseni mennä ensin, jotta pääsen varmimmin pois alta. Varsinkin nyt kun on todellakin ne tuplat, joissa on sitten se 30kg painoa rattaiden painon lisäksi…

  • Blue Peony
    2.6.2016 at 09:27

    Minulla on todella hyviä kokemuksia lapsen kanssa liikkumisesta HSL:n busseissa siltä ajalta, kun lapsi oli pienempi. Kuskit jopa auttoivat, että pääsin lapsen kanssa kyytiin ja pois, ja kerran, kun kävelimme kotia kohti, yksi meidät ulkonäöltä muistanut kuski, joka oli ajamassa bussia varikolle, pysäytti tien varteen, totesi, ettei ole ajossa, mutta koska menee kuitenkin meidän pysäkin ohi, heittää meidät sinne!

    • krista
      2.6.2016 at 09:50

      Vau, ihan mahtavaa! Ja hyvä osoitus siitä, että hyvä palvelu jää mieleen!

  • ElinaBeE
    2.6.2016 at 09:52

    Apua! Meilläkin tähän 3,5 vuoteen mahtuu kyllä aika mieleenpainuvia bussimatkoja vaunujen kanssa. Yhden tosi kurjan tapauksen jälkeen uskaltauduin enää matkaan vauva kantorepussa. Myös nuorimman ollessa ihan ihan pieni arvoin aina pitkään kumpi on turvallisempi matkustustapa, jos pitäisi bussilla liikkua – rintareppu vai vaunut.

    Kaksi kertaa olen laittanut myös suoraa asiakaspalautetta kun oli hengenlähtö vähän turhan lähellä! Olisi kyllä niiiiin hyvä, jos bussikuskien koulutuksessa käsiteltäisiin vaunukansaa myös. Tosiaan en missään nimessä odota mitään erityistä palvelua, mutta tykkäisin matkustaa julkisilla niin, ettei tarvitsisi pelätä lasten ja oman hengen puolesta.

  • Oija
    2.6.2016 at 10:06

    Minä ja 2,5-vuotias tyttäremme jouduimme vaaratilanteeseen kun olimme jäämässä pois bussin takaovista. Tytär käveli portaat edellä ja minä autoin perässä. Olimme siellä porraskuilussa ja ilmeisesti kuski ei nähnyt, joten jätti melkein tyttäreni oven väliin, ehdin juuri kiskaista taaksepäin. Seuraavalla pysäkillä otin tyttären syliin ja yritin samasta ovesta vauhdilla ulos, tuloksena se, että kuski pamautti ovet päällemme. Eivät ole muuten ihan kevyitä nuo paineilmaovet. Takapenkin poikaporukka alkoi huudella kuskille ja ovet saatiin auki, mutta itkin ja tärisin pitkään jälkeenpäin. Pistin saman tien palautetta ja sain asiallisen vastauksen, että asia käsitellään kyseisen kuskin kanssa.

    Koenkin, että ongelma on osittain myös bussin rakenteessa: ilman hyviä käytäväpeilejä/ihmisiä käytävillä seisomassa on kuskin tosi vaikea nähdä varsinkin näitä pieniä ihmisiä. Ja niihin oviin tartteis ehdottomasti jotkut turvasensorit.

    Olen uskaltanut uudelleenkin bussiin, mutta takaovea välttelen viimeiseen asti, vaikka usein takaosassa on istumapaikkoja eniten.

  • Koo
    2.6.2016 at 10:48

    Mulla ei ole vaunujen kanssa ollut ongelmia (viimeisimmät kokemukset 3 vuoden takaa) mutta muuten oon kyllä kärkäs antamaan palautetta bussikuskeista. Käytän bussia työmatkoihin talvikaudella päivittäin, ja voi sitä punasta päin ajamisen määrää! Yhtenä päivänä käytin neljää bussia (molempiin suuntiin vaihdot) niin KAIKKI kaahasi ainakin kerran punasiin. Ja kyseessä ei ollu sellanen ”vanhat keltaset” punanen, vaan kuski ihan tieten tahtoen kaasutti lisää kun valot vaihtuivat vihreästä keltasiin. Tuon kyseisen päivän jälkeen (joka oli vielä loskainen) mun mielestä EHKÄ punasiin ajaminen on vähentynyt (istun aina etupenkissä kun muuten tulee paha olo) mutta täytyy seurailla :D – ja antaa taas palautetta. Annan muuten myös hyvää palautetta, sekä henk kohtaisesti että netissä. Kerran kiitin kuskia erityisen pehmeästä ajotyylistä :) Hän oli hyvin iloinen.

  • Puumis
    2.6.2016 at 12:04

    Mulla ei ole lapsikokemuksia, mutta kylläkin hyvin mieleenpainunut kokemus (HKL:n) bussikuskin raskaasta kaasujalasta. Oltiin kaverin kanssa radalle menossa Ogelista keskustaan, kuski kaasutti pysäkiltä sen verran ketterästi, että me molemmat kaaduimme (emme olleet ehtineet istumaan) ja kaverini särki siinä rytäkässä – pardon my French – perseensä. Siis oikeasti mursi häntäluunsa kaatuessaan siksi, että kuskilla oli kiire. (Ja siis me ei edes oltu tuhannen humalassa, että motoriikka olisi pettänyt, vaan ihan 2-3 siiderin hiprakassa.)

    • krista
      2.6.2016 at 12:06

      Taisittepa muuten olla tasan samalla bussilinjalla, missä tuo mummelirollaaatori-tapaus sattui… Onkohan tämä joku perinteinen sekopääkuskien linja…?

  • anne p.
    2.6.2016 at 13:49

    Näin tuoreena äitinä en ole ehtinyt ihan kauheasti vielä bussilla kulkemaan ja onneksi pääasiassa kaikki reissut on menneet hyvin. Mutta, yksi kotiinpaluu Helsingistä oli kyllä sellainen että avauduin siitä kotonakin. Kuski kaahasi viittäsataa joka pysäkille ja jarrutteli niin äkkinäisesti että sain pitää kaksin käsin vaunuista kiinni ja puristaa niitä rystyset valkoisina etteivät lähde lentoon, sydän hakkasi kun päästiin vihdoin omalle pysäkille. Kauheaa kaahausta, liekö ollut aikataulusta myöhässä..? kaahaaminen ei varmasti ole kenellekään turvallinen tapa matkustaa bussilla, oli vaunut tai ei. Olen myös törmännyt tuohon lattiaongelmaan, onneksi lähistöllä on ollut ystävällisiä kanssamatkustajia jotka ovat auttaneet rattaiden kanssa :)

    Noin muuten olen kulkenut aina julkisilla, kun en omista autoa ja tykkään bussittelusta eikä ennen ole ollut mitään moittimista :)

  • Toveri
    2.6.2016 at 14:08

    Minulle nuo kolme mainitsemaasi ovat erittäin tuttuja. Lapsi on nyt 1v 5 kk ja busseilla on pääasiassa liikuttu. Sanoisinko että melkein 50% reissuista ei lasketa lattiaa ja toi liian kauas bussin jättäminen tapahtuu ehkä kuitenkin vain kerran kymmenessä reissussa mutta kuitenkin. Ja liian aikaisin lähdetään liikkeelle kyllä ihan joka kerta. Minusta tuo on vaan viitsimättömyyttä. Oikaistaan asioissa. Todella ärsyttävää. Jossain vaiheessa kun puhuttiin siitä, että vaunuilla kulkijoidenkin pitäisi maksaa matkasta niin ajattelin että voin maksaa jos nämä asiat korjataan. Olen laittanut pari kertaa palautetta HSL:lle ja laittanut mihin aikaan ollaan pysäkillä oltu ja linjanumeron. Muistaakseni HSL:n sivujen kautta. Olen saanut asiallisen vastauksen kyllä. Mutta hyvä olisi jos tämän sinun postauksen myötä sinne menisi laajemmin tietoa, koska minusta tämä on ollut melko uskomatonta touhua.

  • Heikkis
    2.6.2016 at 14:13

    Moi! Viimeiset neljä vuotta on tullut matkusteltua busseilla pk-seudulla vaunullisena ja on kyllä monenlaista kokemusta mahtunut siihen, sekä hyviä että huonoja. Mutta tämä viimeisin incidentti on jäänyt vaivaamaan. Olin nousemassa pois bussista. Mä en enää jaksa edes jäädä odottamaan, että lattiaa madallettaisiin, koska sitä tapahtuu niin harvoin. :( Liikun yleensä suht kevyillä rattailla, joten pääsen hyvin pois muutenkin. No, sitten se lattia lähtikin yhtäkkiä liikkumaan, jonka seurauksena toinen takapyöristä jäi täysin jumiin bussin alle. Pelästyin tietenkin ja huusin kuskille, joka tulikin heti avuksi. Pyörä oli täysin jumissa ja vääntyneenä bussin alla. Hetken päästä kuski sai lattian taas nostettua ja rattaat pois bussin alta. En nyt osaa sanoa itsekään tekikö kuski tässä jotenkin väärin vai lähdinkö itse liian hätäisesti ulos bussista, mutta joka tapauksessa rattaat vääntyivät ja laitoin kyselyä rikkoutuneista rattaista heti samana päivänä HSL:lle. Se mikä harmittaa eniten on se, että en ole saanut minkäänlaista vastausta heiltä kuukauteen. Mielestäni todella huonoa asiakaspalvelua! :( Lukeekohan ne niitä palautteita ollenkaan???

  • Nelli
    2.6.2016 at 17:03

    Kevättalvella jäin vaunujen kanssa ovien väliin, kun sulkeutuivat liian aikaisin. Onneksi vain minä Olin välissä. Ovet puristivat kovaa ja suoraan toisen kyynärpään ”kiukkuhermoon”. Käteni meni toimimattomaksi ja käsi lötkönä roikkuen ja itkeskellen nostin vaunut ulos ja jäin pysäkille pitelemään löysää kättä. Kuski kaahasi pois edes pahoittelematta tai ylipäänsä mitenkään ilmaisematta, että huomasi tapahtuneen. Jätin palautetta heti. käsi palautui päivän aikana toimivaksi. Sain viestin, jossa kysyttiin vielä tarkempia aikataulutietoja, sitten en enää kuullut asiasta.
    Olen useasti jättänyt palautetta, kun koen tulleeni vaunujen kanssa huomioiduksi erityisen hyvin. Lapsen kanssa huikkaamme joka kuskille kiitokset.

  • mariae
    2.6.2016 at 17:23

    Liikun tuplilla vähintään kolme kertaa viikossa bussissa puolen tunnin matkan edestakaisin ja täytyy sanoa, että usein pelottaa. Useimmiten kaahaamisen takia tosin. Minulla on jopa nykyisin tapana rukoilla bussimatkan aikana, koska pelottaa niin paljon välillä se kaahaaminen (tämä siis Länsiväylällä).

    Bussikuskeja on moneen lähtöön, onneksi myös niitä asiallisia. Palkassaan olisi varmasti kohennettavaa, olisiko motivaatio sitten kenties hieman enemmän kohdillaan. Ymmärrän myös, että itkevä tai kiukkuava lapsi saattaa ärsyttää ja yritänkin aina pitää omani tyytyväisinä matkan ajan (aina se ei kuitenkaan onnistu). Yritän myös liikkua rivakasti ja olla mahdollisimman vähän tiellä. Jotenkin koen, että ilmaiseksi matkustavana minulla ei ehkä ole oikeutta vaatia kamalan paljon. MUTTA. Silti toivoisin turvallista matkaa, asiallista vauhtia ja apua tarvittaessa. Lattian laskemista en odota, sitä olen oppinut pitämään luksuksena.

    Pelottavimpia tilanteita on ollut se, kun viimeisilläni raskaana lensin vatsalleni maahan siitä keskitilan penkiltä ja vaunu, jossa tyttäreni nukkui, kaatui (oli ihan suosituksen mukaisesti siinä tilassa ja pidin vielä kiinni, mutta äkkijarrutus). Tuo äkkijarrutus saattoi toki olla tarpeen, enhän nähnyt edessä ollutta tilannetta, mutta kukaan ei tullut auttamaan minua tai vaunua pystyyn eikä kuski pahoitellut. Ja kaahasi loppumatkan kamalaa vauhtia.

  • Katrimamma
    2.6.2016 at 17:47

    Me käytetään melkein ainoastaan bussia ja muita yleisiä (koska vain miehellä ajokortti ja ei olla koettu autolle tarvetta) ja itsellä samat kokemukset. Joukossa on toki myös ihania kuskeja, jotka huomioi vaunuilla kulkijat, mutta todella iso, ellei jopa suurin osa on ihan kamalia. Kaikki edellä mainitut kokee viikottain. Lisämausteensa tuo myös ne ihanat kanssamatkustajat, jotka kohtelee vaunuilla liikkujaa kun roskaa. Minua on mulkoiltu ja äitiyttäni suoraan arvosteltu jos lapsella on ollut esim. Väsykiukku. Minulle on haistateltu ja huudettu koska olen kaikkien muiden tiellä ja aina ”väärässä paikassa” ,vaikka todellisuudessa kaikkien täytyy aina päästä tunkemaan ensimmäisenä bussista ulos. Ei toki voi odottaa, että menisin ensin tieltä pois rattaiden kanssa. Tottakai olen vaunujeni ja lapsen kanssa tiellä, jos on pakko väkisin tunkea sieltä pienimmästä raosta. Pitäisi vaan pysyä kotona ettei vahingossakaan ketään häiritse.

  • hhha
    2.6.2016 at 21:14

    Me kuljetaan pääasiassa metrolla ja ratikalla ja vanhat porrasratikat ovat tosi hankalia! Muutaman kerran olen jäänyt pysäkille, kun kukaan kanssamatkustaja ei ole auttanut, enkä jaksanut yksin nostaa rattaita. Minusta olisi kohtuullista, jos kuski auttaisi tällaisissa tilanteissa. Toinen ongelma on ovet nyt, kun ei enää rattaita tarvita. Lapsi jäi kerran oven väliin aika pahasti. Fyysisesti ei sattunut, kun sain oman käden väliin, mutta aika pitkään ja kovaa sain rähjätä, ennen kuin ovet aukesivat. :( Eikä kuski edes tarkistanut onko kaikki ok. Pelko jäi, porrasratikoihin lapsi uskaltaa mennä enää vain aikuisen sylissä.

    • A
      3.6.2016 at 09:04

      Vanhojen ratikoiden ovien sensorit ei huomaa lasta ja sulkeutuu, been there done that (oman lapsen kanssa koettuna, sen jälkeen sai monta kertaa nostaa lapsen ulos ratikasta). Eli ei pidä antaa lapsen mennä eka (ulos tullessa), vaan ensin itse ja sitten auttaa lapsen alas (vähän blokaten ovea). Sisään mennessä sit toisinpäin, eli vähän blokkaa ovea ja antaa lapsen mennä ensin. Tää ei oo kuskin vika, vaan ne ratikan ovet menee automaattisesti kiinni (ja ne saa vastaavasti aukeamaan, kun painaa pysähtymisnappia, kuskikin voi ne ovet aukaista, mutta ei välttämättä huomaa).

      Eikä se ratikkakuski voi niitä sun vaunuja tulla nostelemaan!?! Siis jättää ratikan siihen pysäkille ja käppäillä jeesimään sua, et voi olla tosissasi? (Ihan jo ajatus siitä, että kuski joku sata kertaa päivässä nostelisi kärryjä ja hajottaisi paikkansa, et sinä ole Helsingin ainut apua tartteva mamma). Vinkkinä tähän, että sen oman suun voi aukaista, pyytää reippaalla äänellä ystävällisesti, että voisiko joku auttaa. En ole ikinä nähnyt että kukaan apua pyytävä olisi ratikassa jäänyt ilman apua (jos ei muuta, niin löytyy sieltä yleensä joku kanssaäiti auttamaan, esim. itse voin hyvinkin auttaa jos joku apua pyytää, mutta oon yleensä omissa ajatuksissa ratikkamatkoilla, enkä varmasti huomaa avuntarvitsijaa jos ei suutaan saa auki).

    1 2 3 4