Olen joskus kirjoittanut, että pitkän automatkan onnistumisen salaisuus meillä on ollut sellaiset sopivat parin tunnin ajopyrähdykset. Sitten pysähdytään johokin Apsi-parkkiin leikkimään – ja sitten taas körötellään rauhassa seuraava parin tunnin pätkä hyvillä mielin.
Viime kesänä, kun olimme koronatilanteen takia siirtyneet jo omiin eväisiin ja matkapotan (sellainen mökille ostettu matkaveski) käyttöön, pysähtelimme syrjäisillä uimarannoilla ja nautimme kiireettömistä piknik-pysähdyksistä.
No niin, no niin.
Sanotaan nyt vaikka niin, että puitteet hieman muuttuvat, kun pakkasmittari näyttää miinus kahdeksantoista ja pepun jäätyminen kiinni matkapottaan on akuutti riski. Continue Reading
