Tiesitkö: turvaistuinta suositellaan 150cm asti

Liikenneturva päivitti viime viikolla lasten kuljettamisen suosituksiaan – tai no ainakin niistä uutisoitiin viime viikolla. Ja täytyy sanoa, että ensin piti hieraista silmiä, ja ”kirjoitusvirhe”-ajatuskin päähän putkahti. Mutta totta se oli: turvaistuinta suositellaan nykyään 150 cm pituuteen asti.

Hahaa, eli melkein minäkin pääsisin turvaistuimeen! Mutta kyllä sen ymmärtääkin: ihan itsekin näin 156,5-sentin pituisena (se puolikas sentti on tärkeä!) aikuisena huomaa, että kaikissa autoissa turvavyö ei istu kunnolla.

Veikkaan, että monella tällaiset suosituspäivitykset menee ohi silmien – siksi ajattelin vinkkaista täällä blogissakin! Eli jos olette jo ”vapauttaneet” isommat (135-150cm pituiset) lapset turvaistuimista, kannattaa varmasti pohtia, pitäisikö vielä palata pariksi vuodeksi takaisin turvaistuinten maailmaan!

Turvavyöistuin on Liikenneturvan mukaan turvallisin tällaiselle isolle (noin kouluikäiselle) lapselle. Laki sallii myös istuinkorokkeen käytön tällaiselle isommalle lapselle, mutta koroke ei suojaa lasta kolaritilanteessa.

Laki velvoittaa tällä hetkellä, että lapsen on käytettävä turvaistuinta autossa, kunnes hän on yli 135 cm pitkä. Mutta Liikenneturva suosittelee siis pidempään eli 150 cm pitkäksi asti.

Turvavyöt eivät ole vielä kiinni. Toppavaatteissa ei kannattaisi matkustaa.

Meillä lapset matkustavat edelleen selkä menosuuntaan. Ostimme juuri uudet turvaistuimet, jotka menevät vielä toivottavasti hetken: tällä istuimella voi mennä selkä menosuuntaan 32 kg painoon tai 125 cm pituuteen asti. Pituus taitaa tulla meillä ensin näistä mitoista vastaan, mutta viitisen senttiä vielä näin päin päästään matkustamaan!

Istuimet ovat talvivaatteissa ministi ahtaan näköiset, mutta toppavaatteissa ei tietysti istuimissa kannattaisi ollakaan. Ja tuollaisella alle tunnin matkalla eivät ole valittaneet ahtautta. Pidemmälle matkalle (meillä Sotkamoon ajamiset) lämmitetään siis auto ennakkoon ja istuimiin mennään villapuvuissa ja kypärämyssyissä. Niissä mahtuu kyllä mukavasti, ja eivät valittaneet aiemmissakaan (pienemmissä) istuimissa pitkälläkään ajomatkalla.

Liikenneturvan selkä menosuuntaan matkustamisen suositus on mahdollisimman pitkään, vähintään nelivuotiaaksi. Tässä 8,5 ”turvaistuinvuoden” aikana on huomannut, miten paljon turvaistuimet on kehittyneet – ja tietämys kasvanut ja suositukset tarkentuneet. Vielä meidän lasten ollessa taaperoita sai kuulla paljon sellaisia tarinoita, että joissain liikkeissä oli suositeltu jopa palkki-istuimia ”parhaina vaihtoehtoina”. Tosi harmillista tietysti, kun sitten kalliilla rahalla moni varmasti osti istuimia, jotka eivät kohta olleetkaan enää suositusten mukaisia.

Nykyisin hyviä vaihtoehtoja kuitenkin on: plus-testattuja istuimia, joissa voi mennä selkä menosuuntaan pitkään. Jos joku malli ei omaan autoon istu, kannattaa selvitellä muita vaihtoehtoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin ja toteaa, että ”ei mahdu”. Jopa meidän miniautoon löytyi sopiva vaihtoehto; tosin meillä etupenkkiläisetkin ovat aika lyhyitä.

Etummaisen lapsen turvavyöt eivät ole vielä kiinni. Toppavaatteissa ei kannattaisi matkustaa.

”Mokiakaan” ei kannata mun mielestä salailla tai häpeillä. Mekin on tehty monta mokaa tässä kohta yhdeksän turvaistuinvuoden aikana! Mutta kun tietämys kasvaa, niitä voi korjailla. Mokista ei kannata itseään (saatikka muita!) soimata – pääasia tieysti on, että onnettomuuksia ei ole tapahtunut.

Meidän ensimmäinen moka oli ainakin se, että esikoista kuljetettiin turvakaukalossa etupenkillä. No, sitten sain kuulla (aika karustikin, kiitos vaan Liikenneturvan edustajalle, joka maalaili silmiini graafisen tilannekuvan – mutta ainakin meni viesti perille), että ei ei eijeijei, vaikka turvatyyny olisikin pois päältä. Toinen moka oli se, että nuoremmalle lapselle käytettiin aivan aivan aivan liian vanhaa kirppisturvakaukaloa, varmaan parikymmentä vuotta vanhaa. Ei ei eijeijei.

Kolmas moka oli se, että vaikka olin vannoutunut ”selkä menosuuntaan” -ihminen, käänsimme lapset kasvot menosuuntaan hetkeksi, kun he olivat noin 5,5- ja 3,5-vuotiaat. Luulimme oikesti, että nyt ei enää mahdu lasten jalat enää millään. Ihan sitä katsoimme ja pähkäilimme ja linjasimme, että no nyt on sitten meilläkin käännön aika. Noooh. Sitten kerran tein päivähoitomatkalla vähän tiukemman jarrutuksen (ei edes hätäjäjarrutus) pyöräilijän kaartaessa yllättäen eteen, ja molemman lapsen päät tekivät kamalan näköisen nyökkäysliikkeen eteen. Istuimet kääntyivät silmänräpäyksessä takaisin selkä menosuuntaan. Jos kerran pienessäkin tiukemmassa jarrutuksessa niksahtaa niska, niin mitä kävisi vähänkään isommassa, KÄÄK. Kummasti löytyi välittömästi motivaatio saada mahtumaan, ja istuinten asetuksia fiksaamalla saatiin kuin saatiinkin jatkettua vieläpä samalla istuimella vielä useampi vuosi selkä menosuuntaan.

Ja nyt sitten tuli niiden painoraja vastaan ja ostettiin vielä uudet, joilla ”pelataan lisäaikaa” ehkä vuosi tai hyvällä tsägällä reilu vuosi.

Lasten mielestä uudet istuimet ovat hyvät ja mukavat!

Etummaisen lapsen turvavyöt eivät ole vielä kiinni. Toppavaatteissa ei kannattaisi matkustaa.

Lisävinkki: ainakin muutamiin istuimiin on olemassa jatkopaloja, joilla lapsen jalkatilaa voi kasvattaa. Myös turvaistuinta kallistamalla voi saada lapselle lisää jalkatilaa. Koukussa olevat jalat eivät ole turvallisuusriski.

Meidän lapsethan on pienikokoisia, monella tulee selkä menosuuntaan -istuinten pituus- tai painorajat paaaaaljon aikaisemmin vastaan. Sitten on tietysti hyvän turvavyöistuimen aika.

”Sillä rajalla oleville” kuitenkin vinkkaan, että kannattaa googlailla: joissain plus-testatuissa on yllättävänkin korkeat pituus- ja painorajat selkä menosuuntaan -istuimissa. Eli kaikkien istuinten rajat eivät ole samanlaiset – lisäksi iso tekijä on tietysti se, että mikä mahtuu autoon. Meidän miniautossa tämä on ollut tietysti tosi olennainen juttu, eli valittavissa olevien istuinten määrä oli meillä hyvinkin pieni. (heh jopa mallia ”yksi ja ainoa”)

Liikenneturvan suositusten päivitys siis tiivistettynä: selkä menosuuntaan asti mahdollisimman pitkään, vähintään 4-vuotiaaksi sekä turvaistuin 150 cm pituuteen asti.

Olitko jo kuullut näistä? Yllätyitkö tuosta 150 cm pituudesta niin kuin minäkin?

16
Like
6

You Might Also Like

41 Comments

  • Reply
    Tiina H
    16.2.2021 at 13:20

    Näin tämän saman uutisen ja naurahdin että samalla kun ostetaan uudelle vauvalle kaukalo niin pitäisikö myös äidille ostaa istuin, olen siis itse n 153cm 🧐

    • Reply
      krista
      16.2.2021 at 13:25

      No hei se ois varmaan aikuisellekin turvallisin! :D Ja selkä menosuuntaan tietysti! :D Mehän ollaan siis Joelin kanssa paljon visioitu, että varmaan aikuisellekin olisi turvallisin matkustaa selkä menosuuntaan. Jos vaikka tulevaisuudessa ois robottiautot, ja kaikki matkustajat olisivat sitten selkä menosuuntaan tukevissa istuimissaan…

      • Reply
        Jasmin
        19.2.2021 at 20:14

        Kyllä, esim junassa kannattaa aina istua selkä menosuuntaan, se on todellakin turvallisempaa myös aikuiselle!

  • Reply
    Elina
    16.2.2021 at 14:04

    Huomasin! Hehe ja juuri kun esikoisella meni pituudessa 135cm rikki ja olin jo ehtinyt lupaamaan, että kesällä voidaan siirtyä korokkeeseen :D :D Mutta eipäs sitten siirrytäkään ihan vielä muutamaan vuoteen… Keskimmäinen täyttää kesällä 6 vuotta ja hänet on nyt käännetty kasvot menosuuntaan. Esikoisen käänsin jo 3-vuotiaana *hups*… Vahingoista viisastuneena vauvan kanssa on helpompi tehdä hyviä valintoja ja ovat nuo kaukalot ja istuimet kyllä kehittyneetkin hurjasti myös käyttömukavuudeltaan!

    • Reply
      krista
      16.2.2021 at 16:32

      Jaiks! :) No, toivottavasti saat perusteltua, että ”tää on kaikkein paras isojen lasten istuin” tms. <3
      -
      Ja nimenomaan noin, vahingoista viisastuu! Mäkin oon ajatellut, että jos meillä kolmas lapsi tulisi, niin nyt tietäisi välttää monta mokaa tässä(kin) asiassa!

      • Reply
        Elina
        16.2.2021 at 16:54

        Kyllä 8-vuotias onneksi ymmärsi hyvin kun selitin, että nyt on tiedeihmiset lyöneet viisaat päänsä yhteen ja todenneet, että alle 150cm pituisten on kaikkein parasta vielä istua turvaistuimessa ja että eikös me ollakin onnekaita kun tämä tieto tavoitti meidät :D <3

        • Reply
          krista
          16.2.2021 at 17:00

          Hyvä, just näin! <3
          -
          Meilläkin piti perustella, mutta vähän toiseen suuntaan eli istuinten vaihtoa, toinen lapsi ei olisi halunnut luopua vanhasta rakkaasta istuimestaan. Selitettiin, että nyt on aika siirtyä isompien lasten istuimeen ja nyt me ostettiin mahdollisimman hyvät ja mahdollisimman turvalliset istuimet just teidänkokoisille <3

  • Reply
    Heiskaska
    16.2.2021 at 14:45

    Mulla eräs kaveri odottaa esikoistaan ja olivat käyneet lastentarvikeliikkeessä tekemässä hankintoja. Myyjä oli kysynyt, että mikä auto pariskunnalla on turvaistuinta/kaukaloa miettiessä ja suositellut vaihtamaan Qashqain tilavampaan perheautoon. (Esimerkiksi Skodat ovat kuulema hyviä!) Huutonauroin kyllä vähän, sillä luulisi nyt Suomen yhteen suosituimpaan automalliin vastasyntynyt kaukaloineen mahtuvan. Etenkin, kun meillä oli lapsuudessa kaksiovinen toyota ja takapenkillä kulki kolme lasta turvaistuimissa. :D Täytyy varmaan laittaa viestiä hänelle, että viimeistään nämä uudet suositukset kyllä nyt vaatii varmaan vaihtamaan auton minibussiin, jotta laps kaukaloineen mahtuu kätevästi kulkemaan.

    • Reply
      krista
      16.2.2021 at 16:35

      Hahaa joo bussi nyt vähintäänkin pitää ostaa, kun vauva tulee taloon :D Jotenkin aika erikoista, että liikkeen myyjä alkaa perheautosuosituksia antamaan – jos niitä eri erikseen kysytä. Luulisi tosiaan, että yleisiin 5-paikkaisiin autoihin turvakaukalot mahtuu oikein mainiosti. Kahden selkä menosuuntaan -matkustavan kanssa saattaa olla sitten haastavampaa automerkistä riippuen, etenkin jos vanhemmat ovat pitkiä, mutta meidän tapauksessa (miniauto, mutta lyhyet vanhemmatkin) onnistui sekin! Mutta jos vasta ihan esikoinen on tulossa, niin tuntuu kyllä hassulta lastentarvikeliikkeessä automallin muutossuosittelut!

    • Reply
      Tytti
      16.2.2021 at 21:02

      Vauva varmasti mahtuu Qashqaihin, mutta itseasiassa myyjä oli oikeilla jäljillä. Qashqai taitaa olla yksi hankalimmista autoista turvaistuinten kannalta. Been there, done that. 😄

    • Reply
      Tilia
      17.2.2021 at 11:29

      Autojen ulkomitat vs. sisätilat ja turvaistuinten mahtuvuus eivät korreloi kyllä yhtään. Isonoloinen auto voi olla istuinten suhteen tosi epäkäytännöllinen ja ahdas. Että sikäli myyjällä voi olla asiasta kokemusperäistä tietoa, jos on moniin automalleihin istuimia joutunut sovittelemaan. Meilläkin yksi palkittu ja kallis turvaistuin myytiin esikoisen jälkeen pois eikä otettu sitä kuopuksella käyttöön ihan vain siksi, että sen kiinnittäminen meidän autoon oli niin järkyttävän työläs prosessi, että parisuhde oli jo koetuksella.

  • Reply
    A
    16.2.2021 at 21:21

    Mä oon tässä kohtaa (yleisiin asenteisiin verrattuna ja etenkin Liikenneturvan valistukseen verrattuna) hyvin hulda huoleton ja uudesta suosituksesta en ole kuullutkaan. Taustaksi, että meillä lapsi on eläissään ollut autossa ehkä tyyliin 5 kertaa vuodessa (kertaa 8,5 vuotta), eli aika vähän verrattuna moneen muuhun lapseen, joka istuu satoja tunteja autossa. Lapsi siirtyi naama menosuuntaan kun ikää oli 9kk (kyllä, olisin pitänyt mielelläni selkä menosuuntaan, mutta kun vauva huutaa kuin syötävä niin kauan kun ajelua kestää ja on naama menosuuntaan ihan normaali, niin sen jälkeen matkusti naama menosuuntaan). Myöhemmin paljastui, että vauvalla oli refluksi plus ruoka-allergia plus varsin paha matkapahoinvointi, ei voi matkustaa nykyisinkään selkä menosuuntaan edes ratikassa tms). Tuosta naama menosuuntaan istuimesta luovuttiin, kun painorajat tuli täyteen (mikä oli yllättävän aikaisin mun mielestä) ja ostettiin (testeissä hyvin pärjännyt turvavyöistuin, siis suhtellisen hyvin pärjännyt omassa kategoriassaan). Turvavyöistuin oli kyllä meille iso helpotus, kun sen saaminen satunnaiseen autoon on sikapaljon helpompaa kuin turvaistuimen. Viime kesänä sit kesälomareissujen jälkeen myytiin turvavyöistuikin pois (lapsen pituus about 135cm). Ihan siitä syystä, kun istuin alkoi tuntua ahtaalta ja tiedettiin että lapsi ihan just ylittää 135cm rajan ja autoajeluja ei ollut tiedossa. Meiltä löytyy vielä koroke, joka ostettiin aikoja sitten ulkomaanmatkojen taksimatkoja varten (kunnei aina istuinta saa vaikka tilaa). Koroketta varmaan käytetään edelleen pidemmillä matkoilla, mutta on meillä tuo 135cm rajan ylittänyt lapsukainen matkustanut lyhyitä matkoja ilmankin koroketta.

    Tiedän, ettei ole turvallisin strategia, mutta tähän meidän perhe on päätynyt riskianalyysin jälkeen. Onneksi lapsi on selvinnyt so far vammoitta (tosin meidän auton käyttöfrekvenssillä pidän suurempana riskiä osua kolariin/äkkitörmäyksiin julkisissa kulkevälineissä, joissa vauvasta vaariin matkataan ilman turvavöitä kaupunkiajossa ja junissa pitkätkin matkat (oon ollut äkkijarrutuksen tehneessä junassa ja vaikka juna pysähtyy hitaasti, niin on siinäkin riskinsä satuttaa itsensä).

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 10:56

      Voi hyvin ymmärtää, että jos automatkustaminen on satunnaista, ei istuinasioihin tule paneuduttua niin kovasti kuin jos hankkii jatkuvaan käyttöön istuinta! Ja tärkeintähän on tietysti se, että onnettomuutta ei ole tapahtunut <3
      -
      Mäkin oon muuten miettinyt julkisissa matkustamisen turvallisuutta, etenkin joskus aikoinaan vaunujen kanssa liikkuessa. Näin joskus sellaisen aidon törmäysvideon bussista, jossa matkustajilla tapahtui just se sellainen "piiskaliike" (?) niskoille törmätessä. Siinä oli selkä menosuuntaan matkustavilla aikuisillakin paha paikka, kun selkänojat ei olleet riittävän korkeat niskan tukemiseen - eli niskat revähtivät ensin TAAKSE, kun taas etuperin matkustavat rojahtivat "vain" eteen. Jos olisi ollut korkeat niskatuet, olisi ollut ihan eri ja veikkaan, että olisivat selvinneet vammoitta. Eli jos vaikka julkisissakin menee selkä menosuuntaan, se ei välttämättä ole turvallisin paikka, jos oma pää menee yli niskatukien. Sen jälkeen oon katsellut vähän sillä silmällä niitä niskatukia ja ainakaan joissain busseissa ei mun silmään ole riittävän korkeat niskatuet aikuisille.

      • Reply
        A
        17.2.2021 at 13:45

        Itse asiassa en sanoisi, että istuinasioihin ei tulisi paneudettua satunnaisessa käytössä, enemmän kyse on että riskiarviossa ottaa huomioon myös muita asioita kuin absoluuttisen ”turvallisuuden” (esim. turvakaukaloa meillä käytettiin 9kk aikana yhteensä noin max kahden tunnin ajan, pisin matka mitä mentiin vauvan kanssa, hänen huutaessa kuin syötävä koko matkan) oli sukulaisille itä-helsinkiin, joilta saatiin turvaistuin). Turvaistuin uskallettiin ottaa käytetty, kun tiedettiin sen historia (uutena ostettu hyvä istuin, käyttöikä ok, taatusti ei kolaroitu, ollut ”mummolakäytössä”). Turvavyöistuimen kohdalla tiedettiin, että sen käyttöikä on meillä useita vuosia, joten ostettiin uutena ja satsattiin tosiaan sellaiseen joka oli testeissä hyväksi havaittu mm. sivuttaissuojien suhteen (aika paljon tuli aikanaan googletettua). Autottomalla ihmiselle turvaistuimissa tulee myös eri kriteerejä kuin autolliselle (mm. säilyttäminen vaatii sopivan tilan, on tärkeää että istuimen voi asentaa turvallisesti autoon kuin autoon). Turvallisinkaan istuin ei hyödytä, jos se on sellainen, ettei sitä saa vuokra-autoon turvallisesti asennettua. Mä näen myös paniikissa kaukalossa itkevän vauvan turvallisuusriskinä, haluaisin nähdä sen vanhemman joka pystyy silloin 100% keskittymään ajamiseen. Asioissa on aina puolensa ja omia valintoja en retrospektiivisesti kadu (edes sitä, että turvavyöistuin on myyty, koska rehellisesti sanottuna oon vaan iloinen, ettei se oo paisuttamassa muuttokuormaa :D).

        Autoilun turvallisuuden suhteen, luulen että turvallisinta olisi jos auton kori olisi samanlailla suojaava kuin ralliautossa ja ihmiset köytettynä viisipistevyöllä (?) kuppi-istuimeen. Kumma kyllä sellaisia ei oo pahemmin markkinoilla :D

        • Reply
          krista
          17.2.2021 at 15:19

          Haa, ajattelin varmaan lähinnä omalta kohdaltani – eli itseni osalta voisin ajatella, että en olisi niin paljon perehtynyt tähän asiaan (tosin en tiedä, kun näin ei ollut, joten tää on omakohtaista spekulaatiota vaan), jos lapsi/lapset olisivat autossa vain muutamia kertoja vuodessa.

          Hei ja sä sanoit alkuun, että oot asian suhteen hulda huoleton, mutta nyt kun avaat tarkemmin istuimianne ja niiden taustaa, niin noihan hei kuulostaa hyvinkin harkituilta <3 Esimerkiksi just käytetyn istuimen suhteen kriteerit - itsekin me myydään/myytin (toinen myyty jo) vanhat istuimet pois esimerkiksi käyttöikä tarkasti kertoen (käyttöohjeet tallella, valmistusvuodet tarkistettu jne) ja uskon, että seuraavat käyttäjät saavat niillä turvalliset matkat lopuiksi käyttövuosiksi (eli että se on heillekin hyvä hankinta) jne. Eli kuulostaa, että hyvinkin tarkkoja loppujen lopuksi olette olleet! Ehkä se huolettomuus on suhteellinen käsite sekin <3

  • Reply
    SJ
    16.2.2021 at 22:26

    Siis olin kyllä todella yllättänyt tästä suosituksesta. 150cm tuntuu tosi pitkältä. Mietin vaan että jos tämmönen suositus ois ollu olemassa omassa lapsuudessa niin oisin varmaan saanu matkustaa istuimessa vielä yläasteellakin kun mittaa on nippa nappa 160cm. 😂

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 10:58

      Sama, mä olisin ollut vielä yläasteella istuimessa! Mutta sehän ei olisi ollut tietystikään mikään huono juttu, hyvä vaan! Tosiaan vieläkään mulle ei kaikkien autojen turvavyöt istu kunnolla. Aikoinaan oman auton valinnassakin oli olennaista se, että penkin, ajoulottuvuudet (yltää polkimille) ja turvavyöt on sopivalla kohdalla.

    • Reply
      Anna
      17.2.2021 at 17:46

      Hei, minä olisin ehkä vieläkin istuimessa! Viimeisin virallinen mittaus oli yläasteella 149,5 c´m. Elättelen kuitenkin toiveita että ainakin se puoli senttiä tuli tuon mittauksen jälkeen ja ilmoitan pituutta kysyttäessä 150cm.
      En ole istuimessa, mutta turvavyönohjain minulla on :D

  • Reply
    7veen ja 3veen äiti
    16.2.2021 at 22:51

    Jäin pohtimaan, kun fb:n puolella oli keskustelua siitä, että kyse on lapsen fysiikan kehittymisestä eikä pituudesta niinkään: kehittyykö fysiikka (esim. niskan tuki) samaa tahtia pituuskasvun vai iän kanssa? Onko yläkäyrillä kasvavan lapsen niska siis ikäänkuin samassa kehitysvaiheessa kuin samanpituisen, mutta vanhemman lapsen? Pitkä esikoinen siirtyi aikanaan melko varhain jo turvavyöistuimeen, kun pienessä autossa loppui tila kertakaikkiaan kesken (pitkät etupenkkiläisetkin), vaikka tiedostettiin, että ei ollut paras ratkaisu turvallisuuden kannalta.

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 11:10

      Hyviä kysymyksiä enkä tiedä niihin vastausta :) Ainakin fysiikkaan liittyy se pään paino, se on Liikenneturvan sivuillakin perusteena, lainaus: ”Yksivuotiaan pää painaa noin 2,2 kg. Jos lapsi painaa 9 kiloa, pään paino on noin 25 % kehon kokonaispainosta. Kolmivuotiaan pää painaa noin 2,7 kg. Jos lapsi painaa 15 kg, pään paino on noin 18 % kehon kokonaispainosta. Aikuisen pää painaa noin 4,5 kg. Jos aikuinen painaa 75 kg, pään paino on vain noin 6 % kehon kokonaispainosta”. (https://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/turvaistuimet#89e3884d)

      Jos näin arvailee, niin noissahan on ohjeina nimenomaan pituudet eikä iät eli se ehkä jotain kertoo. Esimerkiksi omasta pienikokoisesta lapsesta tutkittiin joskus vuosia sitten, että hänen luuston ikänsä oli silloin 3,5 vuotta jäljessä eli voisin kuvitella, että hänen fysiikkansa niskan osaltakaan ei välttämättä silloin ollut yhtä jämäkkä kuin keskimäärin sen ikäisenä – toki arvailua tämäkin.

      Mutta sitten tosiaan kun puhutaan tuollaisten 135-150-senttisten turvavyöistuimista, ARVAAN (en tiedä!) oman arkikokemuksen perusteella, että on kyse myös vöiden oikein asettumisista – ja myös turvavyöistuinten sivutörmäyssuojasta. Sellainen olisi varmasti turvallisin aikuisellekin. Ja samoin uskon (ja törmäysvideoiden perusteella vahvasti väitän), että selkä menosuuntaan olisi turvallisin matkustutapa aikuisellekin – eli jos nyt vasta keksittäisiin sellainen kulkuneuvo kuin auto ja siinä matkustamien pyrittäisiin suunnittelemaan mahdollisimman turvalliseksi, väitän että jotkut turvallisuusinsinöörit piirtäisivät matkustajien penkit selkä menosuuntaan meneviksi :)

      Aikuisten jalkojen mahtuminen on tietysti kans yksi noita ”rajoittavia tekijöitä”, ja tietysti myös auton koko ja malli. Heh mä aina vitsailen tuota meidän pikkuautoa tila-autoksi, kun sinne tuntuu mahtuvan vaikka mitä – mutta ehkä siinä onkin suht väljät sisätilat näin pieneksi autoksi, en tiedä. Kun kuulee paljon, että isompien autojen kanssa porukat ei mahdu. Tosin meillä on tietysti aika lyhyet etupenkkiläisetkin.

  • Reply
    N
    17.2.2021 at 13:42

    Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset tästä. Joo koukussa olevat jalat ei sinällään ole turvallisuusriski, mutta me ollaan molemmat vanhemmat pitkiä ja kuskin taakse ei mahtunut edellisessä autossa kuin just ja just vauvan kaukalo, isomman lapsen istuin ei (siis selkä menosuuntaan). Me myös ajetaan ihan rutiinilla jatkuvasti 100km+ matkoja eikä kyllä vain voida pysähdellä jatkuvasti (tai siis ei olla valmiita käyttämään vaikka 1,5 tunnin matkaan kahta-kolmea tuntia), joten vaikka koukussa olevat jalat ei olisi turvallisuusriski niin todella ahdasta siellä takapenkillä oikeasti olisi. Ja etupenkillä turvatyynyn kanssa ne aikuisen koukkujalat nimenomaan on turvallisuusriski kyllä, puhumattakaan sitten kuskin ajoasennosta.

    Eli joo kyllä, meillä on molemmat lapset istuneet kasvot menosuuntaan noin 2-3-vuotiaina, koska 1) kuskin taakse ei mahdu ollenkaan istuinta selkä menosuuntaan eikä olla valmiita tinkimään ajoasennosta, koska se olisi valtava turvallisuusriski 2) ajetaan jokaikinen arkiviikko yhteensä vähintään 200 kilometriä (ei julkista liikennettä ja kylille matkaa 15 kilometriä yhteen suuntaan) ja kuukausittain vähintään 100+ kilometriä kerralla, eikä haluta istuttaa lapsia (eikä toista aikuista) jalat koukussa 3) selkä menosuuntaan istuessa molemmat on voineet lievästi pahoin ja lisäksi itkeneet jatkuvasti ja tällaisilla ajokilometreillä se on myös iso stressi ja sitä myöten turvallisuusriski (kuskin keskittyminen ja ajatus on takapenkkiläisissä, ja ei, emme ole aina kaikki autossa vaan lasten kanssa on pitänyt pärjätä pitkiä matkoja myös yksin).

    Toki molemmat lapset istuvat ihan asiallisissa istuimissa niskatukineen, ei siinä mitään ja muuten ajoturvallisuudesta pidetään huolta (tavarat asianmukaisesti pakattu eikä irrallaan miten sattuu, hyvät renkaat jne). Mutta vähän kurja fiilis kun ei tässä voi noudattaa noita suosituksia, tai toki ainahan voi, mutta se on sitten muualta pois. Meidän tapauksessa mm. kuskin ajoasennosta tai toisen aikuisen jalkatilasta.

    Lähinnä siis halusin kai sanoa että aina se parivuotiaankaan kääntäminen ei ole vain tietämättömyyttä saati piittaamattomuutta, joten ei pliis hirveästi tuomita. Joskus tottakai voi olla niin ettei vaan tiedä suositusta, mutta äkkiä väittäisin että aika harvoin.

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 15:38

      Mä ajattelen tän niin, että suositukset on supertärkeitä, jotta ihmiset eivät tee kalliita hutiostoksia (kuten aikoinaan palkki-istuimet oli, vieläkin harmittaa monen puolesta) ja oon iloinen, että Suomen vähän ”perässätulevat” turvallisuussuositukset tässä päivittyvät muiden Pohjoismaiden ja EU:n tasolle – ja että tietoisuus suosituksista kasvaa, se on tärkeää! MUTTA sitten se puoli, että elämä nyt ei tietysti mene kaikkien ideaalien mukaan ja sit vaan joissain asioissa pitää ”niellä” se, jos oma perhe ei pysty syistä tai toisista kaikissa asioissa ideaaleja noudattamaan. Ja myös sitä ajattelen, että se on vaan inhimillistä, kun säkin kirjoitat, että on kurja fiilis, että suosituksia ei voi noudattaa – niinhän se on. Tuomitseminen ei tosiaan mitään auta eikä tilanteita muuta mihinkään, aiheuttaa pahaa mieltä vaan.

      Teillä on varmaan tuo kääntäminen jo takana päin (ja vaikka et lapsen tämänhetkisiä ikiä mainitsekaan, mutta ehkä isompia jo tai ainakin istuimet jo hankittu), mutta muille mahdollisesti saman tilanteen kanssa painiskeleville vinkkaan, että kannattaa kuitenkin sitkeästi selvittää erilaisia istuimia, sillä niissä on valtavasti eroja! Jos kymmenen istuinta on mahdottomia, yhtäkkiä saattaa löytyä se yhdestoista, mikä onkin mahdollinen! Esimerkiksi just meidän miniautoon tosiaan ei ole juurikaan sitä valinanan varaa ollut istuimissa, jotka tuohon mahtuu :D Nyt oli ihan turvaistuinlottovoiton kokoinen sattuma, että just tuo tuli markkinoille (odotettiin sitä kuin kuuta nousevaa ja meinattiin jo tilata Espanjasta, kun sinne tuli jo viime talvena myyntiin ja Suomeen vasta nyt syksyllä) ja se mahtui kuin mahtuikin meille.

      Eli siis JOSKUS (en sano, että teidän tapauksessa, vaan muita tätä lukevia ajatellen, joilla ehkä ostokset edessä) sitten saattaa ollakin, että löytyy kuin löytyykin jokin istuin, joka vie niin vähän tilaa takapenkillä, että etupenkkiläisillekin jää paremmin tilaa jaloille! (tosin pitkille vanhemmille se on PALJON hankalampaa kuin meille lyhyille/keskimittaisille) En tunne kaikkia istuinmalleja, koska oon perehtynyt vaan näihin, jotka meidän autoon mahtuu, mutta esimerkiksi tää meidän uusi istuin saattaisi olla kokeilemisen arvoinen niille, joilla on mahtumisongelmia!

    • Reply
      -R
      17.2.2021 at 21:03

      Kannattaa ottaa huomioon myös se, että kasvot menosuuntaan matkustaessa pitäisi turvaistuimessa matkustajan pään ja etupenkin väliin jäädä vähintään 55cm tyhjää että mahdollisessa kolarissa ei pää jysähdä siihen etupenkkiin. Ja tähän tilaan jo taas mahtuu jotkut selkämenosuuntaan istuimet. Eli jos kuskin etupenkkiläisen taakse ei mahdu selkämenosuuntaan niin ei siihen mahdu silloin turvallisesti kasvot menosuuntaankaan.

      • Reply
        krista
        17.2.2021 at 21:34

        Totta muuten, tää on tosi hyvä pointti! Mäkin luin joskus tästä turvaistuinryhmästä!

    • Reply
      Tilia
      18.2.2021 at 11:33

      Siis kyllä minusta, jos aikuisen jalat ovat koko ajan koukussa, se on kyllä veritulppariski ainakin pitemmillä matkoilla. Ja ”polvet suussa” ei kuski pysty kunnolla autoa ajamaan. Enkä kyllä pidä ideaalitilanteena lapsellakaan, että ei saa jalkoja suoristettua matkan aikana. Mutta se ei varmaan ole näissä isompien lasten selkä menosuuntaan istuimissa mitenkään järjestettävissä, että lapsen jaloillekin olisi vielä tilaa – ellei ole sitä omaa bussia.

  • Reply
    Krisse
    17.2.2021 at 18:33

    Meillä ykkösluokkalainen on odottanut, että pääsee pois turvavyöistuimesta. Ollaan kuitenkin todettu, että täytyy olla 135cm, että ehkä kolmosella pääsee pois. Nyt hän on 125cm. Nyt toki sit suosituksen mukaan vielä pidempään pyritään istuin pitämään. Mutta se mikä siis hällä on tätä istuimesta luopumista vauhdittanut on se, että parikin luokkakaveria ihmettelee miksi hän istuu vielä turvaistuimessa. Ilmeisesti siis luokkakavereilla ei istuimia ole. Toki lapsella asia harmittaa, mutta on juteltu siitä, että se on hänen oman turvallisuuden vuoksi.

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 20:12

      Meilläkin on itse asiassa useampi ihmetellyt – ei kuitenkaan pahalla, vaikka yksi taisikin käyttää sanoja ”vauvojen istuin” meidän edellisistä istuimista :D Vastasin, että ”arvaas mitä: nämäpäs onkin ihan isojen lasten istuimet, ja kaikkein turvallisimmat sellaiset!” Ja se olikin sitten sillä kuitattu, varmaan vaan tällaisissa tapauksissa voi ihmetyttää lapsia perheiden erilaiset tavat ja ei siinä sen kummempaa. Meidän omille lapsille on vaan sanottu samalla tavalla, että turvallisuus on kaikkein tärkeintä ja me huolehditaan siitä – ja onneksi on sen verran turvallisuushakuiset lapset varmaan, että tää on heille just sellainen vastaus, että se kelpuutetaan ilolla. Itse asiassa pienemmälle piti luvata ja vannoa, että tää uusi istuin on yhtä turvallinen kuin se aiempikin, kun hän ei olisi siitä aiemmasta halunnut luopua :D Mutta joo jaaritteluiden ydin ehkä, että onneksi useimmat lapset taitavat asioita ja niiden perusteita ymmärtää, kun heille niitä selittää <3

      • Reply
        Karina
        18.2.2021 at 12:07

        Meillä oli aikoinaan hyvänä porkkanana ikkunanäkymä, eli istuimesta näkee paljon paremmin ikkunasta ulos se 140-senttinenkin. Sen voi sanoa kavereillekin ;)

        • Reply
          krista
          18.2.2021 at 12:27

          Totta! Ja meillä lapset tykkää myös näin selkä menosuuntaan matkustaessa erityisesti siitä, että voi katsella vapaata maisemaa takaikkunasta! Sivuikkunasta maisema on helposti ”liian vilisevä” (näin siis lapset sanovat), mutta taakse kun katsoo, näkee takaikkunasta hienot laajat näkymät samalla, kun kuuntelee äänikirjaa!

  • Reply
    Ananasa
    17.2.2021 at 19:08

    Onpas jännää. Olen itse 170 cm ja silti autossa (varsinkin takapenkillä) tuntuu, että pieni koroke olisi tarpeen, jotta turvavyö asettuisi kohdalleen. En tiedä, onko kroppani jotenkin oudon mallinen vai mistä on kyse. Mutta sikäli ymmärrän hyvin tämän uuden suosituksen!

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 20:13

      Kyllä, ihmisten kroppiakin on tosiaan eri mallisia eli varmaan aikuisillekin olisi fiksaukset esimerkiksi vöiden asettumissa tarpeen!

  • Reply
    Eepu
    17.2.2021 at 21:17

    Onko nuo istuimet sellaiset jotka saa ”heittämällä” sisään ja ulos autosta? Myönnän, että en ole jaksanut enää viime vuosina istuimiin perehtyä ja kakkosluokkalainen kulkee korokkeella. Ei varmaan ideaali ratkaisu :(

    Ehkä suurin syy se, että meillä yksi auto, jota käytetään moneen eri tarpeeseen. Isompi lapsi 13-vuotta ja autossa kuskataan kavereita, koiraa, urheilukampetta yms.. Eli sama auto ”muokkaantuu” moneen eri tarpeeseen samankin päivän aikana. Ei ehdittäisi millään irrottamaan ja asentamaan istuimia joka kerta uudestaan.

    Mielenkiinnosta kysyn, jos teillä lapset kulkee kaverin autolla johonkin, niin meneekö silloin ilman istuinta? Meillä tosiaan kuskataan tosi paljon lasten kavereita harrasruksiin, synttäreille yms. ja kaverit vuorostaan meidän lapsia. Tykkään tällaisesta vastavuoroisuudesta, säästää kivasti arjessa aikaa ja hermoja 😊 Olen myös priorisoinut kaveriasiat tosi korkealle. Kun auto on täynnä kavereita, niin ei kylläkään mahdu kellekään istuimia autoon.

    • Reply
      krista
      17.2.2021 at 21:46

      Joo ei todellaakan heittämällä :D Valitettavasti – en siis suosittelisi tätä esimerkiksi siirrettäväksi istuimeksi, jos pitäisi vaikka kahden auton välillä vaihtaa. Tietysti on nyt vasta kerran asennettu (myyjä asensi) ja sen jälkeen Joel itse fiksannut vielä etäisyydet sopiviksi. Ja ei kyllä rehellisesti sanottuna kovin helpolta näyttänyt :D Eikä nopealta, hah. Ehkä siihen tottuisi jos sitä tekisi, mutta mun mielestä nää oli enemmänkin ”kerran kiinni ja siinä on ja pysyy” -tyyppinen istuinratkaisu. Aiempi istuin oli ihan eri, siinä oli telakka, joka meni kiinni KLIK isofixiin ja sitten siihen KLIK penkki kiinni.

      Meillä tuollaisia kaverikuskailuja ei olekaan ollut, kaikki meidän meiningit on kai sen verran tässä lähellä tai sitten on menty julkisilla. Muistaakseni kerran ovat kaverin autossa olleet, ja silloin olivat ratkaisseet (meidän luvalla) yhtälön tietääkseni niin, että pienikokoisimmat olivat istuimissa ja yksittäiselle ajolle se on mulle ihan ok. Sukulaisten autoon on tarvittaessa siirretty meidän istuimet tai tehty autovaihtarit. Mutta sen myönnän, että Espanjassa uberissa on matkustettu (JAIKS) ilman istuimia, sillä niitä ei ole siellä saatavilla. Se kyllä karmii itseänikin, aika kovastikin.

      Mä en ole noihin turvavyöistuimiin ollenkaan vielä perehtynyt, mutta löytyisiköhän jotain kevyttä siirreltävää ratkaisua niissä, korokkeen tilalle siis? En siis yhtään tiedä, meilläkin noiden selvittäminen on edessä varmaan reilun vuoden päästä, kun nämä jää pituutensa puolesta pieniksi. Pääsee taas sukeltamaan uudenlaiseen turvaistuinsuohon, voi apua :D

      • Reply
        Tilia
        18.2.2021 at 11:26

        Meillä ainakin turvavyöistuimet olivat isofix-kiinnitteiset eli ne oli kyllä suhteellisen helppo siirtää autosta toiseen. Lapsi oli kiinni auton omalla vyöllä ja istuin isofixillä, niin istuin ei tyhjänäkään lähtenyt liikkumaan mihinkään, niin kuin jotkut pelkästään turvavyöllä kiinnitettävät mallit tai istuinkorokkeet. Tai pitäisihän se tyhjä korokekin tietenkin muistaa kiinnittää, mutta harva muistaa. Kasseista puhumattakaan. Näissä turvaistuinasioissa kyllä tosi nopeasti jää ajastaan jälkeen, pitäisi seurata ihan koko ajan, mutta onneksi nuo muksut on jo molemmat yli 150 cm. Jotenkin on liikuttavaa, että meidän teini menee edelleen vanhasta muistista aina takapenkille istumaan, vaikka etupenkki olisi tyhjänä ja on kuitenkin jo minua isompi ihminen. No, muutaman vuoden päästä meillä vaihtuu varmaan kuskin paikkakin.

        • Reply
          krista
          18.2.2021 at 12:34

          Joo isofix oli kyllä helppo, siinä meidän edellisessä tuolissa siis! Isofixissä tulee kuitenkin painoraja vastaan (tämä koskien meidän aiempaa istuinta) eli istuin+telakka+lapsen paino ylittää sen, mitä isofix lupaa kestää – kun siis tosiaan itse istuin ja telakka sen verran painavia. Turvavyöistuimiin en ole tutustunut tosiaan vielä, mutta olisikohan niin, että ne ovat sitten kevytrakenteisempia ja siksi istuin+lapsi -painoraja ei välttämättä ylity! (ja kun lapsi on kiinni auton omilla vöillä) Mutta tuollainen kuulostaa siis meillekin fiksulta seuraavalta ratkaisulta sitten, kun selkä menosuuntaan on lopullisesti-lopullisesti tiensä päässä eli nämä isoimman painon istuimetkin jäävät pieniksi.

          Toi on totta, suositukset muuttuu ja myös istuimet kehittyy! Mä oon monesti ajatellut, että on tosi ymmärrettävää, kun esimerkiksi keskusteluryhmistä kuulee tätä, että vaikka vanhempien sukulaisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi sitä istuinta, joka on ollut heidän lastensa kanssa ”se paras ja suositeltavin” ei enää seuraava sukupolvi kelpuutakaan.

      • Reply
        Eepu
        19.2.2021 at 10:19

        Joo. Meillä isompi on yli 150, joten ei ole enää istuimessa, eikä edes korokkeella ollut hetkeen. Pituudeltaan olisikin vielä mennyt turvavyöistuimeen muutama vuosi sitten, mutta ei mahtunut enää mukavasti istuimen käsinojien väliin. Lapsilla on aivan tosi paljon kokoeroja. Meidän naapurin ekaluokkalainen ei mahdu mihinkään istuimeen, vaikka monia ovat testanneet. Ikäisekseen pitkä lapsi, mutta nimenomaan penkkien leveys ottaa vastaan. Kun siihen yhdistää vielä pitkät vanhemmat, niin tosi äkkiä loppuu autosta tila.

        Nuoremmalla turvavyöistuin, josta saa sen selkänojan irti, eli kun autossa on enemmän porukkaa niin matkustaa vain korokkeella, koska muuten ei mahdu keskipenkille kukaan. Monesti otetaan esim.lasten kavereita mökille, retkille tms. mukaan. Monesti siinä on myös koira omissa vöissään ;) Jos penkit täynnä, niin koira raukka joutuu jalkatilaan. Meidän auto on aika nafti ja ei ole isofixia. Parasta varmaan olisi hankkia kokonaan uusi auto, mutta se on taas isompi ja kalliimpi projekti.

        Turvallisuusasiat otetaan siis huomioon niissä rajoissa missä se meille on mahdollista. Meillä lapsilla tosiaan aika sosiaalinen elämä ja tykätään kun kaverit pääsee mukaan. Toki aina pitää olla kavereiden vanhemmille ok, että lapset kulkee meidän kyydissä niillä varusteilla mitä järkevästi saadaan mahtumaan. Kaikkien omaa näkemystä pitää kunnioittaa. Autolla ajo on aina riski ja pidemmät matkat tykkään käyttää mieluummin junaa, jos se on mahdollista.

    • Reply
      Anna
      17.2.2021 at 22:03

      Kuvista päätellen tuo asennus on aika samanlainen kun meidän istuimissa. Kun sen oppii se ei ole monimutkaista, mutta joutuu vähän äheltämään kun vöitä kuljettaa istuimen aukkojen läpi. Ja jos on aikaisemmin aina ollit isofixit niin näissä se ero että kannattaa oikeasti tasaisin väliajoin tarkistaa istuimen kiinnitys. Vyö kun kuitenkin joustaa niin istuin aina vähän eri tavalla voi päästä liikkumaan. Varsinkin kun lapset jaloillaan työntävät penkin selkänojasta. Niin ja ne sivuilta alas menevät hihnat kannattaa myös tarkistaa ja kiristää aina välillä.
      .
      Heittämällä sisään istuimiksi suosittelisin turvavyöistuimia.

      • Reply
        krista
        18.2.2021 at 12:36

        Joo tästä lastentarvikeliikkeen myyjäkin sanoi, ja erityisesti noita etupenkissä olevia alavöitä pitää kuulemma säännöllisesti kiristää! Mutta kiva kuulla, että tuohon oppii! Meillä on muuten kuvisssa viheässä klipsussa kaksi vyötä, kun pitäisi olla vaan yksi – ei kuulemma turvallisuuteen pitäisi vaikuttaa, mutta ohjekirjan mukaan tuonne ei kai tarvitsisi ängetä kuin yksi vyö. Pitää vielä tarkistaa ja korjata ennen seuraavaa matkaa!

  • Reply
    Lilah
    18.2.2021 at 15:21

    Meillä on aina harkittu kokonaisuutta enemmän kuin tuijotettu yksittäistä suositusta. Turvaistuintestejä tuli luettua kymmenkunta vuotta ja valittua enemmän turvallisuuden kuin kankaiden pesuhelppouden tai kiinnittämisen helppouden perusteella (kun istuinta käyttää vain itse, väärin kiinnityksen riski on pieni kun sen kunnolla opettelee. Törmäysturvallisimmalla istuimella ei välttämättä ollut paras kokonaisarvosana.) Toppavaatteissa istutaan vöissä vain lyhyet matkat taajamassa. Istuimet säädetään lapsen koon mukaan vaatetuksen tai muutaman kuukauden välein. Vyöt on kiristetty aina niin, että sieltä ei lapsi itse pois pääse. Auto on isohko, joten sellaisenaankin painavana turvallisempi kuin ihan mini kärry. Pienimmät lapset sijoitetaan pientareen puolelle ja taaimmas, kun penkkejä on monessa rivissä. Tavarat kiinnitetään hyvin, jos auto pyörähtäisi kamat pysyisivät paikoillaan. 11v (145 cm) valitsee edelleen pitkille matkoille istuimen, hädin tuskin mahtuu enää vaikka pituutta on enemmän jaloissa kuin selässä. (Aika moni yli 135 cm ei mahdu muuten istuimen tai korokkeen kahvojen väliin pyllyn leveydeltään enää mukavasti.) Ajokokemusta molemmilla vanhemmilla on paljon heti täysi-ikäisyyden saavuttamisesta asti ja työmatkojen vuoksi useampia kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa.

    Kaukalo oli etupenkillä jos olin yksin vauvan kanssa liikenteessä (=lähiajoa taajama-alueilla enimmäkseen). Esikoinen istui selkä menosuuntaan pisimpään (3v, suosituskaan ei tuolloin 10 v sitten tainnut olla pidempään), koska oli pienikokoisin ja istuimia tuolloin autossa vain yksi. Toinen peri sitten hänen istuimensa kaukalon jälkeen ja esikoinen siirtyi kasvot menosuuntaan turvaistuimeen (5-pistevöillä). Kuski on pitkä, hänen taakseen ei selkä menosuuntaan mahdu kukaan (autokin oli tuolloin vielä pienempi). Kolmonen käännettiin hyvin nopeasti, koska muuten laatta lensi vähänkin pidemmällä matkalla. Tähän voi joku sanoa, että istuimen valinta vaikuttaa kuinka helposti lapsi oksentaa, mutta eipä niitä istuimia siihen tarkoitukseen kokeiltavaksi saa. Tehdään useampi reissu pohjoiseen vuodessa, monen tunnin pysähdysväleillä (koska yksi kuuden hengen pysähdys vie äkkiä tunnin) eikä ole kohtuullista että joku matkustaa puoli vuorokautta oksennus kurkussa. Kynnykseni antaa matkapahoinvointilääkettä pienelle lapselle on korkea, eivät ole haittavaikutuksettomia nekään.

    En voi kyllä kuvitella että 6v, lähemmäs 130 cm, 30 kg istuisi selkä menosuuntaan mukavasti. Lisäksi myös takapenkin keskipaikalle pitää päästä istumaan, joten kaksi selkä menosuuntaan istuinta reunoissa olisi hankala. Eritoten kun toinen reunapenkki pitää kipata, jotta kolmannelle penkkiriville pääsee (takaluukun ollessa täynnä ei sitä kautta onnistu).

    Summa summarum, suosituksia on seurattu muttei noudatettu orjallisesti. Otetut riskit on tiedostettu eikä elämä ole niin mustavalkoista, että lapsen henki ja terveys on aina ihan ensisijainen juttu, jonka suhteen ei oteta mitään riskejä (siinä tapauksessa ei voisi lähteä liikenteeseen ollenkaan, muttei toisaalta voisi olla kotonakaan, missä suurin osa tapaturmista sattuu).

    • Reply
      Oliver
      22.2.2021 at 11:34

      Aamen tälle vikalle summa summarum -kappaleelle!

  • Reply
    Malkie
    19.2.2021 at 07:49

    Oon monta kertaa meinannut turvaistuinkeskusteluun osallistua, kun en tiedä onko kenelläkään muulla tätä ”ongelmaa”? ei ainakaan ole tullut vastaan. Eli meillä 4v, joka on aina missä tahansa selkä menosuuntaan istuimessa (ja näitä on kokeiltu paljon, kaukalosta asti) nukahtanut heti auton lähdettyä liikkeelle, jolloin pää taipuu aina polviin. Nukahtaa edelleen, ja nukkuu melkeinpä kaikki matkat. Näytti niin pahalta, etten usko että silloin on suojaa enää oikein mistään suunnasta tulevalle törmäykselle. Tätä riskiä arvioitu ja päädytty turvavyöistuimeen, jossa pysyy penkissä (niitäkin piti muutama kokeilla). En tiedä onko todellista, mutta omasta mielestä tuntuu turvallisemmalta. Autolla tosin liikutaan aika vähän, tosin pitkiä matkoja silloin kun liikutaan, ja pyritään sitten panostamaan auton turvallisuuteen muuten. Ja kyseessä siis 110 cm pitkä, juuri 4v täyttänyt.

  • Leave a Reply