Autoilua aurinkorannikolla

”Tämä ei ole liikenne, tämä on videopeli!”, minä parahdin ajaessani pitkin pelatessani läpi paseota.

Tuossa parkissa olevan auton iso keula peittää puolet meidän kaistasta, mahdunko mahdunko mahdunko mahdun mahdun. Kaikkialla kuviteltavissa olevissa suunnissa peruuttajia, parkkeerajia ja yllärinä pysähtyjiä, kappas vastaan tulee auto, jonka katolle on kiinnitetty monen metrin putkenpätkät vaaralliseksi tötteröksi. Hätävilkut päällä mihin tahansa (tyyliin keskelle risteystä tai liikenneympyrää) parkkeeraaminen on tietysti perus. Moottoripyörät suhaavat ohi molemmilta puolilta, OHO tielle ilmestyy jättimäisiä tynnyreitä kärryssä työntävä mies.

Mistä vaan voi ampaista jalankulkija täysin katsomatta tielle (koska heitä aina väistetään), navigaattori pauhaa ajo-ohjeitaan lausuen niin, että naurattaa. Calle sin salida. Vain ”kyykisty” ja ”loikkaa” -toimintojen puute erottaa näkymän keskinkertaisesta videopelistä.

”Kohta tulee varmaan jotain örkkejä vastaan ja nuo palmut alkavat kaatuilla päälle”, minä puhisen. Kuin käskystä edellä ajava rekka pöllyttää puita uhkaavasti.

Kirjoitan tätä tekstiä vakaalla kolmen viikon Fuge-autoilukokemuksella. Täysin amatöörinä siis, haha.

Mutta siis huh heijaa tätä liikennettä. Tämä on nyt varmaan se klassinen ihan jotain muuta.

Mullahan on ollut ajokortti jo kepeät 27 vuotta, eli en nyt varsinaisesti ihan kokematon kuski ole. Noin niin kuin Suomen leveleillä. Koskaan en ole mihinkään kolauttanut, tai no okei kerran peruutin jäiseen penkkaan. Mutta oon ajanut Suomen lisäksi vain Pärnussa vähän – mutta muissa maissa erilaiset liikennekulttuurit ovat tähän asti saaneet minut pysymään poissa ratin takaa. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa vuokrattiin auto täällä.

Se sanapari erilainen liikennekulttuuri ei sitten olekaan muuten pelkkää sanahelinää: autoilu tuntuu ihan erilaiselta täällä. Mutta yllättävän hyvin ja nopeasti siihen pääsi sisälle. Liikenne tuntuu kaaottiselta ja näyttää myös siltä(ja sitä se välillä onkin), mutta se on ollut sellainen huojentava havainto, että ei täälläkään kuitenkaan tahallisesti törmätä haluta. Vaikka autot törmäysautoilta näyttävätkin, haha.

Liikennekaaoksessa luovimista helpottaa myös se, että tilannenopeudet ovat kaupunkiajossa hyvinkin pienet: jossain 30 kilometrin tuntivauhdissa aika hyvin ehtii havainnoida. Ajattelen myös itseäni lohduttaen, että siinä ei toivottavasti kolahda kovin pahasti, ha.

Toinen positiivinen havainto on ollut, että sellaisia keskisormea herisytteleviä kuumakalleja ei ole näkynyt yhtään. Kun esimerkiksi köröttelen meidän jättivuokra-autolla maltillisella vauhdilla liikenneympyrään (suomalaisen autovuokraamon tarrat takapuskurissa ja lapset kyydissä), kukaan ei käyttäydy aggressiivisesti vaan jotenkin… huomaavaisesti jopa. Tööttäilykään ei ole vihaista vaan sillä viestitään, ”oothan huomannut, että mä ajan tästä”.

Niin, ne liikenneympyrät. Ihan sekopäistä. Mutta myös yllättävän toimivaa.

Liikennevaloja on siis tosi harvassa, mutta liikenneympyröitä (yleisimmin kaksikaistaisia) on kaikkialla. Olin aiemmin ollut kuulevinani, että niissä ajetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Mutta tuorein käsitykseni on, että itse asiassa niistä pitäisi ajaa ihan samalla tavalla kuin Suomessa, mutta juuri kukaan ei vaan tee niin.

Ja niitä liikenneympyröitä tosiaan on. En usko, että niitä pystyisi välttelemään täällä. Esimerkiksi kodin ja Mijasin välillä niitä on 16 kappaletta. Kyllä, laskin.

Miten niissä liikenneympyröissä sitten ajan? Noooh. Ensinnäkin ystäväni sanoi neuvoksi, että yritä vaan olla törmäämättä kehenkään. Ja se on ollut itse asiassa ihan älyttömän hyvä neuvo.

Sekaan pitää mennä aika rohkeasti – aika hyvin sieltä huomaa sellaiset kolot, joissa pääsee mukaan pyörimään. Sipparallaa hali humppa hei. Perussääntö kai on, että sisäkaistalta ei saa poistua; sitä sääntöä ei noudata juuri kukaan. Joten… no, ”yritä olla törmäämättä kehenkään” -henkisesti täytyy vaan koko ajan olla tietoinen sivuilla olevista autoista. ”Sääntö” näyttäisi olevan, että edellä oleva päättää – eli jos vieressä olevan auton etukulma on edes muutaman sentin edellä, se saattaa kaartaa edestä uloskäyntiin. Eli joo sitä kannattaa vaan väistää, jos ei halua peltien kolinaa.

Sisäkaistalta ei saisi siis poistua, vaan ensin pitäisi ryhmittäytyä ulommalle kaistalle. Se tuntuu ihan mahdottomalta pienissä ympyröissä. En mitenkään ehtisi ensin sukeltaa sisäkaistalle, siitä ryhmittymään ulkokaistalle, ja ulkokaistalta pois. (siksi kai kukaan ei sitä teekään) Joten myönnettäköön: itsehän ajan siis systemaattisesti vaan ympyrän ulkokaistaa. Se käsittääkseni ei ole kiellettyä.

Tämän miinuspuoli on se, että muut autot todennäköisesti olettavat, että poistut seuraavasta liittymästä, jos olet ulkokaistalla. Joten tööttiä saattaa tulla, jos et poistukaan.

Mutta hei – se töötti on ihan ok, täällä se ei ole sellainen ultimate-uhkaus niin kuin Suomessa.

Ja sit sellainen kuin parkkihallit. Ahhhahahahhahahaha. Tää on sellainen pimeillä käytävillä kaikuva nauru.

Ensimmäisellä kerralla tällä meidän jättivuokra-autolla meidän talon pikkiriikkisessä autohallissa olin ihan paineessa. Eihän tämä mahtuminen voi olla mahdolllista. Koin itseni aivan amatööriksi, kun jouduin hinkaamaan peruutusta ja eteenpäin menoa moneen kertaan.

Kunnes tajusin: niin tekevät muutkin! Mä olin vaan tottunut kotimaan olosuhteissa siihen, että parkkiruutuun ajetaan reteästi suoraan yhdellä yrityksellä – mutta eivät muutkaan täällä mahdu (etenkään isoilla autoilla) täkäläisiin parkkihalleihin yhtään sen paremmin! Eli pokkana vaan ottaa oman aikansa ja hinkkaa autoaan edestakaisin peruutellen niin monta kertaa, että ahtaista kulmista pääsee ohi.

Hah tänään muuten tuli todeksi koettua sekin skenaario, että mitä jos joku tulee parkkihallissa vastaan. Siitä nimittäin ei todellakaan mahdu kaksi autoa ohittamaan toisiaan – haha kun nipin napin ihan sentti sentillä hinkaamalla mahtuu aina yksi auto parkissa olevien autojen välistä. Eipä siinä auttanut muu kuin toinen auto peruuttaa läpi koko parkkihallin kierron. Olen niiii-iiiin tyytyväinen (ja kiitollinen vastaantulijalle – hän todennäköisesti näki epätoivoisen ilmeeni), että se peruuttamalla edennyt auto en ollut minä.

Mutta täytyy sanoa, että on-nek-si tämän meidän vuokra-asunnon omistaja on ostanut meidän parkkihallista kaksi vierekkäistä paikkaa (koska ei hänkään ole todennäköisesti mahtunut). Muuten ei tulisi yhtään mitään. Veikkaanpa muuten, että autot ovat olleet aika erikokoisia silloin, kun esimerkiksi tämänkin parkkihallin ruudut on mitoitettu. Nykyisillä autoilla se on ihan senttipeliä.

Tiivistelmänä täällä ajamisesta voisi ehkä jotenkin sanoa, että täkäläinen liikennekulttuuri on vähän niin kuin täkäläisen elon mentaliteetti muutenkin. Suomalaiset näyttävät vaikka metsätiellä suuntamerkkiä oraville, kun taas täkäläiset enemmänkin ajattelevat: säännöt on, mutta kuka niitä nyt noudattaa (etenkin jos virkavalta ei näe). Mutta sen kaiken pinnalle näkyvän kaaoksen keskellä kuitenkin silleen aika sopuisasti liikenne täälläkin rullailee. Kaikki yrittävät kuitenkin luovia jotenkin eteenpäin ja mieluiten ilman suurempia osumia.

Ehkäpä elämässä myös.

26