Tajusin syksyn ensimmäistä kertaa vuonna 2010 näihin aikoihin, kun työstressin keskellä pidin runsaasti etäpäiviä ja otin tavaksi ihan keskellä arkipäivää tehdä 45 minuutin kävelylenkkejä syksyisen Hietalahden ympäri – sieltä Lapinlahden sairaalan kulmilta hautausmaan taakse ja Hietsuun asti, ja sitten Hietaniemenkatua takaisin.
Siinä lahden poukamassa, Hietaniemen hautausmaan krematorion kulmalla hidastin askeleeni mateluun asti, ja ihan imin silmiini kaiken sen vaahteranlehtien keltaisuuden. Talletan tämän värin silmiini. Se syksy oli ihan erilainen kuin koskaan ennen; aiemmat syksyt olivat olleet ihan vaan harmaita ja pimeitä. Mutta nyt! Miten voi olla täällä jotain näin kaunista? Täydellisissä lehdissä kahlaamista niin kuin hidastetussa elokuvassa; näen nämä kuvat vieläkin silmissäni.
Sinä vuonna tajusin syksyn. Se oli ensimmäinen kerta.
Nämä puut (mitä ovatkaan) ovat jotenkin ihan mitättömiä ja näkymättömiä vihreinä – mutta syksyllä ne näyttävät tältä.
Olen ehkä mummoutunut: minusta on tullut vuodenaikojen katoavien hetkien fani. On se sitten röyhkeänkirkas syysväriräjähdys, kirsikakukkien aika, täydellinen unikko- tai pionihetki, tai juuri se yksi talvipäivä, jolloin kaikkialla on yhtä äkkiä puhtaan valkoista eikä mitään märkää kiidä vaakatasossa 20 metrin tuntihahahaha: sekuntivauhdilla.
Katoavan hetken kauneus ja kaipaus.
Ja juuri tätä hetkeä mä olen kaivannut siitä asti, kun kesästä luopuminen oli vääjäämätöntä ja arkikiire alkoi. Että koska, koska? Koska on sen aika?
No nyt.
Ja kun tämä hetki on takana, me muuttolinnut lähdemme!
Muistakaa hyppiä lehtikasoissa ensi viikonloppuna! <3
24
Heispi
30.9.2016 at 12:33Hyvää matkaa! Ota hetki talteen sielläkin!
krista
30.9.2016 at 12:40Ehdottomasti! <3 Vaikka vielä siis kuukausi vielä jäljellä täälläkin; saa nähdä ehditäänkö pois ennen ensimmäisiä loskasäitä, se ois suunnitelma! :)
Tilde
30.9.2016 at 16:01Eikös kaikki prinsessat raskaana ollessaan ilmoita lasketun ajan kuukautta myöhemmäksi kuin mitä se oikeasti on, jotta voivat valmistautua ilman suurta mediamylläkkää? Ajattelin jo, että olette tehneet saman tempun reissuunlähtönne suhteen ja lähdettekin nyt jo. Mutta ei sentään!
krista
30.9.2016 at 16:03Hahahaha, joo me ja prinsessat – että sit vältetään kaikki paparazzit lentokentällä ja silleen :D :D :D
Jenisei
2.10.2016 at 15:04Heeiiii, ihan asiasta toiseen. Vikassa kuvassa taitaa tytöillä olla noi merinovillakypärähatut, niin olisiko Blogin puolelle tulossa taas alennuskoodeja sinne Pierre Robertin nettikauppaan? (en muista nyt nimeä oikein tässä yhteydessä)
Voisi hankkia omalla 2v tytölle mernivovilla-aluspaitaa yms talvea varten… :)
krista
2.10.2016 at 15:31Joo, noi on just ne myssyt! Mutta buhuu, koodia ei ole tiedossa :( Ainakaan vielä, vaikka olen ihan kysellytkin… Tosi harmi, koska mielelläni tekisin taas uudelleen heidän kanssaan yhteistyötä! Toivottavasti hoksaavat jossain vaiheessa myyntejään katsoessa, että ”heeei, mikäs täältä puuttuu” – no ne on ne Puutalobaby lukijat hei, jolle ei annettu tänä vuonna koodia! :)
–
Mut joo, muutkin on kyselleet, oisitkohan jo neljäs tai viides kyselijä… Toivottavasti heräävät siis! :)