Operaatio huone kerrallaan: eteinen

Muistatteko, mikä oli ”Operaatio huone kerrallaan”? Jos muistatte ja ajattelette, että no ihan vastahan se oli, niin kerrottakoon, että se oli tosiaan ihan eilen eli vuonna 2013.

Operaation tarkoitus oli siis siivousräjäyttää meidän talo – no, huone kerrallaan. Yksi huone viikossa, lattialistojen pyyhkimistä myöten putiputipuhtaan siistiksi. Ja kun sitten päätän esitellä huoneet blogissa, tulee samalla vähän niin kuin sellainen ylimääräinen motivaattori siivota. Näppärää!

Neljän huoneen ajan me sitä silloin jaksettiin: pikkuveski (heh totta kai aloitettiin pienimmästä), olohuone, keittiö ja kirjasto (nykyisin leikkihuone). Noista linkeistä näkee, miltä huoneet silloin näyttivät. Sitten tapahtui jotain, mitä elämäksi kutsutaan, ja operaatio unohtui siihen.

Katselin tuossa eilen tuota meidän eteistä…

…ja ajattelin, että olisikohan syytä jatkaa operaatiota?

Siis uuuuh. Miten voi eteinen repsahtaa tuohon kuntoon? Vastaan itse siihen, että hyvin helposti. Ja yllättävän nopeasti. Siitä kun menty ja tultu ja oltu ja purettu ja pakattu kevät, kesä ja syksy, niin… …hyvin helposti. Kenkiäkin siinä oli koko porukalta talvelta, keväältä, kesältä ja syksyltä. Pieneksi jääneet ja seuraavaa kokoa odottelevat. Uuh.

Tervetuloa meille?

Eteisen ritiläkorien lokeroillakin on joskus ollut joku järjestys. Mutta kun se kerran pääsee riistäytymään eikä enää saa selvää, mihin mikäkin piti laittaa, niin…

…tässä tulos. Kaikki vaan sullotaan tuohon päälle.

Ja koska meidän sotkutoleranssi on ilmeisesti keskimääräistä korkeampi, tuosta me ollaan vaan aina kuljettu läpi. Ja päältä. Uuuh.

Okei, arvaan, että osa porukasta on hermoromahduksen partaalla pelkästään jo kuvia katsellessa. Joten vastapainoksi tässä kuva pari tuntia myöhemmin, täysin tyhjästä (otettiin kaikki kaapitkin tyhjiksi) ja puhtaaksi pyyhitystä eteistilasta.

Nyt saa hengittää.

Sisäänhengitys. Uloshengitys.

Sisäänhengitys. Uloshengitys.

Ai että mä muuten rakastan noita meidän eteisen ja portaikon värejä!

Sit vaan vielä sellainen yks pikkujuttu, että tuossa vaiheessa siivousoperaatiota meidän pihalla näytti tosiaan sitten tältä:

Ahhhahaha! Just tässä vaiheessa olisikin sitten hyvä todeta, että ”nääh, en mä jaksakaan”.

Toinen oikein osuva juttu tässä kohdassa olisi tietysti vesisade. Taivas muuten alkoikin uhkaavasti just harmaantua. Jaiks! Se laittoi vähän tehoja projektiin!

Ja kyllä! Operaatio aloitettiin klo 14, ja kuusi tuntia myöhemmin klo 20 Joel kaatoi minulle lasillisen valkoviiniä ja kantoi eteen feta-oliivi-omanpihanomppu-cashewpähkinä -lautasen. Se tarkoitti, että valmista on!

Tässä meidän eteinen nyt.

Joel tuossa naureskeli, että monen mielestä tämä ei ole vielä yhtään riittävän siisti. Kun on siis muutakin kuin tasaista valkoista pintaa.

Portaiden alle voisi tietysti rakentaa jonkin ovellisen systeemin, joka piilottaisi kaikki tavarat sisäänsä. Toisaalta siellä kuitenkin on ikkuna, josta tulevaa valoa me ei haluta estää. Ja muutenkin me tykätään kauniista ja vaihtelevista muodoista ja pinnoista eikä haluta tasoittaa niitä liikaa.

Toistaiseksi tällainen järjestely on siis meille just hyvä.

Ritiläkorit on nyt taas järjestetty, kaikilla oma lokeronsa: hanskat, päähineet, huivit, sukat, villakerrastot ja niin edelleen. Ne pysyvätkin meillä jotenkin ihmeen pitkään järjestyksessä näin – kunnes sitten, kun systeemi repsahtaa, se repsahtaa kunnolla.

Kenkien määrä saatiin kuriin jättämällä eteiseen vain käyttökengät. Kesäkengät ja liian pieneksi menneet pakattiin yläkertaan. Liukuovikaappiin laitettiin talvikengät valmiiksi pakkasia odottelemaan.

Tuollainen kaunis iso olkikassi jätettiin pyykkikassiksi. Alakertaan kertyy aina yläkertaan ”matkalla olevaa” likaista vaatetta, tavallisesti se heitetään portaikkoon. Josko jatkossa osuisivat tuohon kassiin…? Toiveajattelua, tiedän. Ja mä itse olen tässä se meidän perheen heikoin lenkki.

Meidän eteisen toimivuudessa on pitkälti vannottu koukkujen nimeen. Koukkurivejä on ruuvattu vähän kaikkialle: pylvääseen, seinään, oviin… Mä tykkään siitä, että kun tulee sisään ja alkaa riisua vaatteita, aina jostain löytyy vapaa koukku. Sen ei tarvitse olla mikään vakiokoukku, kunhan jostain vaan löytyy helposti tilaa.

Sen verran on kuitenkin vakiintunut, että lapset laittavat takkinsa yleensä pylvään alakoukkuun tai leikkihuoneen ovessa olevaan koukkuriviin.

Ja mulle itselleni on vakiintunut koukut veskin ovessa.

Ja tuolla portaiden alla koukuissa on kasseja ja pyöräilykypärät.

Muutama koukku jäi tältä erää ”sisustuskäyttöönkin”, ripustin tuonne ylös kesähattuni.

Luultavasti ne jossain vaiheessa putoilevat sieltä alas, ja sitten nekin koukut ovat täynnä rapaista kurahaalaria.

Niin ja Joelin takit ja hupparit ovat tavallisesti pylvään ylemmässä koukussa – tosin nyt ne eksyivät siivouksessa liukuovikaappiin.

Niin, on meidän eteisessä tosiaan liukuovikaappikin! Se on kuitenkin ”vain puolikas” siitä, miltä se näyttää, sillä sen takana kulkee erilaisia putkia ja muita taloteknisiä systeemejä mitälie. Ja vaahtosammutinkin siellä on. Tilaa on ehkä viiden takin verran tai ahtamalla enemmän.

Mutta siis tadaa, siisti eteinen! Ai että oli tänä aamuna ihana tassutella yläkerrasta keittiöön eikä tarvinnut kävellä minkään kurarapa-alueen läpi. Matot käännettiin toisin päin (ne laitettiin puhtaina tuohon maaliskuussa), ja varmaan tuossa myöhemmin syksyllä tehdään taas pesulankäyttökeikka.

Mä nimittäin rakastan puhtaita mattoja, meillä pestään ne oikeastaan noin puolivuosittain.

Miltäs näyttää? Ei mikään tyypillinen blogikotieteinen, tiedän, mutta jotenkin ihanasti just meidän näköinen. Tykkään siitä, että heti ovella tunnen, että nyt mä tulin omaan kotiin.

Ja nuo isoäitini kutomat räsymatot – nyt ne jopa sotkun alta näkyvät.

Ah!

 

PS. Vuonna 2017 meidän eteinen näyttä tältä, silloin elettiin vielä tuplavaunuelämää. Ja eteinen pintarempattiin hillitynhallituntyylikkäänharmaasta tällaiseksi huvikumpuväriräjähdykseksi viisi vuotta sitten vuonna 2015, täältä näkyy remppakuvia ja miltä eteinen näytti aikaisemmin siniharmaana. Kaunis sekin, mutta ei meille niin kotoisa kuin tämä!

29
Like
4

You Might Also Like

  • 6veen ja 2veen äiti
    21.9.2020 at 13:03

    Meidän eteisessä näyttää melko samalta kuin noissa ennen-kuvissa, paitsi että se on pimeä ja kapea käytävä kerrostalokämpässä. Uuh, taidan tästä seuraavaksi mennäkin lajittelemaan kesäkengät yms. sieltä pois… Kiitos inspiraatiosta siis! :)

    • krista
      21.9.2020 at 13:10

      Joo se teki jo muuten ihmeitä, kun otti kesäkengät ja -takit pois (talvitakit jätin, kohta niitä tarvitaan) ja pieneksijääneet pois, ja kaikki college-housut ja hupparit pesuun. Ja villavaatteet laitoin pakkaseen viikoksi. Jo tuli hyvin tilaa! Tosin pyykkikorit (ja pakastin) nyt täynnä, mutta eipä siitä enempää :D

      Hih kiva että onnistuin inspiroimaan! Toivottavasti tulee tilaa ja siisteyttä sinnekin!

  • Karina
    21.9.2020 at 14:30

    Niin ihana värikäs eteinen! Toki mulla olis valkoista ja harmaata mut hei, muiden värikkyyttä on aina kiva ihailla :)
    Teidän lapset on vielä vähän aikaa tuossa ”välikausivaatteet erikseen”-iässä niin kamaa on. Meillä kun vanhempi on jo teini ja nuorempikin kieltäytyy minkäänlaisista ulkohousuista ja pitää samaa takkia kunnes on varmaan 15 astetta pakkasta niin eteisen sälämäärä on vähentynyt huomattavasti. Seuraavaksi kylläkin hirvittää neljän aikuisen kokoisen ihmisen kengät ja ulkovaatteet. Treenikassit on myös murheenkryyni.

    • krista
      21.9.2020 at 14:37

      Hih jokin hyötyy siis siitäkin, että lapset sit jossain iässä kieltäytyy ulkohousuista ja muista varusteista :D Mutta ihmetellen kyllä odotan sitten talvikautta, että tuleekohan meillä esimerkiksi suksien ostot nyt eteen. Ja jos tulee, niin missäköhän niitä oikein sit säilytetään, jaiks… Luistimet tytöt sai viime jouluna joululahjaksi, ne on tuolla portaiden alla kaapissa. Ja rullaluistimet/skeittilauta varusteineen mahtui ihan tuohon ikkunan alle maahan.

      • Karina
        22.9.2020 at 13:05

        gaaaah, ne sukset… Meillä mahtuu ulkovarastoon mutta en kyllä enää aio uusia suksia ostaa kun tää lumitilanne on mitä on, ja ei me muutenkaan olla mitään himohiihtäjiä.
        Luistimet meillä mahtyy portaiden alla olevaan kaappiin piiloon ja niitäkin tuli viime talvena käytettyä, hmmmm, kolme kertaa? Nekin kolme siis jäähallilla jossa koululla oli vuoro. Toivottavasti tänä vuonna tulee talvi edes vähäksi aikaa!

      • A
        22.9.2020 at 13:16

        Meillä on kahden talven aikana (samat sukset ja sauvat, monoja kahdessa koossa) käytetty suksia tasan kerran (siis PRKL ja WTF). Toissatalvena lapsi hiihti upouusilla suksillaan kerran (ja se oli se kerta kun hiihtämään mentiin nurmikolle kun oli satanut 5cm uutta lunta kevättalvesta). Viime talvena tosiaan uudet monot (kirppikseltä onneksi) ja käyttökertoja tuli tasan nolla. Ei vaan ollut yhtään päivää kun ois voinut ees kuvitella hiihtoa. Että vissiin tänä syksynä lähtee myyntiin priimakuntoiset välineet kaksilla monoilla….En oo kyllä enää hankkimassa lapselle suksia, koulussakaan nimittäin ei hiihdetä (ja säälliset hiihtotaidot lapsi sai hankittua kahtena edeltävänä lumitalvena 4-5-vuotiaana).

        Luistimilla on onneksi Helsingin normitalvissa paljonkin käyttöä (luistelu on meidän perheen talvilaji nro uno, lapsikin oli ekan kerran luistimilla vajaa 3v. iässä). Mm. toissatalvena, joka oli onneton hiihtoa ajatellen, me luisteltiin marraskuu-maaliskuu välillä kymmeniä kertoja (siinä välissä jäät aina välillä suli, mutta superit luistinratahuoltajat aina jäädytti ne uusiksi). Viime talvi oli taas sysisurkea. Niin surkea etten muista 20 vuoteen jota oon pk-seudulla asunut. Aateltiin että lapsi pääsee luistelemaan läpi talven, kun hänen ip-kerho on luistinvaran vieressä ja siellä talvisin normisti luistellaan. Nope. Rataa ei saatu jäädytetty vaikka yritys oli radan hoitajilla kova. Tasan nolla kertaa luonnonjäillä luistelua, ihan karseeta. Onneksi sentään tekojäille ehdittiin ennen koronaa (Käpylä, Brahen kenttä, Jätkäsaari ja Tapiolan mahtava jääpuisto tuli testattua useaan kertaan).

      • Linn
        22.9.2020 at 15:58

        Meillä koulu on tehnyt päätöksen, että hiihtoa ei ole, koska suurimmalla osalla ei ole varusteita. Tämä on mielestäni järkevää, koska en todellakaan ostaisi varusteita vain koulun yksittäistä hiihtokertaa varten. Muuta käyttöä ei niille kamppeille meidän huushollissa tule. Sen sijaan luistimet on kovassa käytössä.

  • Mira
    21.9.2020 at 17:43

    Ihanan värikäs, virkistävä ja hyvänmielen postaus ja todellakin sitä todellista elämää!! Tykkään! Ihan kyllästyneenä seuraamaan niitä ”valkoisia blogikoteja”; sattumalta löysin tänne ja tää sun blogi vaikuttaa niin inspiroivalta just nyt :) Kiitos!

    • krista
      21.9.2020 at 19:38

      Oi, miten kiva kuulla, kiitos viestistä – ja hei tervetuloa tontille! <3 Täällä on tosiaan tällaista arkirealismia tarjolla, tosin joskus meillä näin todistettavasti siivotaankin :D Pysy ihmeessä kuulolla jatkossakin! Täällä on muuten myös poikkeuksellisen aktiivinen ja hyvähenkinen keskusteluilmapiiri, joten tule mukaan juttelemaan toistekin! :)

  • A
    21.9.2020 at 18:06

    Voi kauhia :D :D

    Meillä kaaos eteisessä tarkoittaa, että lattialla on levällään 5 paria kenkiä ja naulakossa roikkuu liian monta takkia ja lipaston päälle on kasaantunut huiveja ja hanskoja. Mut se on sellainen ”kaaos”, minkä järjestämiseen menee max. 10 minsaa (tosin saattaapi olla, että kunkin henk.koht. elfalaatikot on survottu kaaos, mutta kyllä nekin tulee järkättyä useampaan kertaan vuodessa). Ei sillä, henk.koht. epäjärjestyksen sieto on kehittynyt kovasti, lapsen olkkariin jättämät ”räjäytykset” askarteluun liittyen (paperin, pahvin ja oheistarvikkeiden, paljettien tarrojen tms kaaos) tai legoleikit saa olla aika rauhassa siivouspäivien välisen ajan (toki, voisi kysyä että miksi, oi miksi nämä on olkkarissa eikä lapsen omassa huoneessa missä hänellä on pöytä ja lattiatilaa ihan tarpeeksi…ja missä sekä legot että askarteluvälineet majailevat). Mutta siivouspäiviin sisältyy äidin mielivalta, että tavarat, siis ihan kaikki, siirtyvät omille paikoilleen ja sitten on pienen tovin ihanaa vapaata tilaa koko asunnon halki, aah (tosin saattaapi olla että jos aloittaa kaaoksen kesytyksen lapsen huoneesta, niin kuin pääsee loppuun on lapsen huoneessa jo sen näköistä kun siellä ei olisi koskaan siivottukaan).

    Mut onhan tää tän hetken sää haastava. Kun on välillä kesäkelejä ja sit kirpeitä syysaamuja, niin naulakoista ja lipastoista löytyy sekä kesäistä että syksyistä (=välikausi) vaatetusta. Kovasti syyhyisi sormet jo siivota kesäisimmät pois, mutta tän kelin lämpöaalto lykkää sitä taas….

    • krista
      21.9.2020 at 19:40

      Hihihihi, niin aito ensireaktio :D

      Joo meidän kaaos ei ihan kymmenessä minuutissa tasoitu – haha jos sen verran siivoilee, niin täällä ei näy vielä missään. Mutta meillä asuukin neljä tällaista tyyppiä, joilla on tämä sotkunsietokyky ihan omissa sfääreissään :)

      Ja joo siis totta, mäkin olin vielä vähän ihmeissäni, että siivoanko tosiaan kaikki pikkukengät jo laatikkoihin ja pois eteisestä. Muutamat jätin kenkähyllylle (näkyy kulmassa) vielä, mutta ei niitä kyllä varmaan käytetä ennen ensi kesää. Kesätakit myös otin jo pois tuosta, toivottavasti en liikaa ennakoinut!

  • Jenni M.
    21.9.2020 at 18:42

    Voi ❤️! Eteisen väreille, yhdessä tekemiselle, puolison huomaavaisuudelle! Onnelliset!

    • krista
      21.9.2020 at 19:42

      Ihanasti sanottu, kiitos! <3 Mutta toi on kyllä niin totta, yhdessä tekeminen on kyllä onnekasta, siinä tulee sellainen tekemisen tsemppi päälle. Ja se lopun huomaavaisuus tuntui kyllä tosi kivalta <3

  • Anna
    21.9.2020 at 18:47

    Minäkin tykkään teidän eteisestä. Kirkas vihreä ei olisi oma ykkösvalintani, mutta jos muuttaisin taloon jossa on tuollainen eteinen ei olisi missään tapauksessa välitöntä tarvetta alkaa maalaamaan ja saattaisin jopa tottua ja alkaa tyk´ätä tuosta väristä, toisin kuin lattiasta kattoon valkoisen kohdalla. Maalasin alakerran valkoiseksi maalattuun tiiliseinään lehtisammakoita heti ensimmäisten viikkojen aikana mitä asuttiin täällä :D

    Minä en laittaisi syvennykseen ovea. Koska ainakin meillä kävisi niin että jos on ovi voi oven taakse vaan heittää tavarat katsomatta yhtään mihin laittaa. Siitä tulisi paikka johon tungetaan asioita joille ei löydy paikkaa tai joita ei jakseta viedä paikoilleen.

    Minäkin rakastan puhtaita mattoja. Meillä mattojen kierto on suunnilleen sellainen että keväällä heti kun on tarpeeksi lämmintä alan pestä mattoja ja aloitan kesämatoista. Kun pahimmat rapakelit on ohi ja matot pesty vaihdan puhtaat matot. Kesämatot ovat vähän kevyempiä, kirjavampia ja ehkä pienempiäkin tai ainakin niitä on vähemmän kuin talvella.
    Kesän aikana pesen niin monta mattoa kuin järkevästi ehdin ilman että siitä tulee liian raskas urakka (haluan myös levätä kesällä) ja jouluksi vaihdetaan aina taas uudet puhtaat matot lattialle. Eli noin puolivuosittain vaihdetaan meilläkin. Luopuisin vaikka joulukuusesta ennen kuin puhtaiden mattojen levittämisestä lattialle, koska ilman puhtaita mattoja ei tunnu joululta. Tämä on jo lapsuudesta opittua.

    • krista
      21.9.2020 at 19:52

      Siis hei ei meidänkään! Siis ykkösvalinta tuo vihreä. Mutta silloin noita värejä suunnitellessa meille molemmille tuli sellainen vahva fiilis, että keltasävyisen vastapainoksi ja tuon portaiden harmonisen värisiirtymän rinnalle tarvitaan jotain todella ärtsyä – mutta ei kylmää. Ja sitten tuo vihreä vaan nousi sieltä, niin hullu väri, että katsottiin molemmat, että TUO. Ja oon kyllä tosi tyytyväinen siihen vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen, enpä ole tuollaista ennen lattiassa nähnyt :D

      Toi on niin totta, ovissa on riskinsä – sullomisriskinsä! Ja tosiaan tuntuu, että menisi jotenkin ahtaammaksikin sillä tavalla. Näin kyllä just vähän aikaa sitten yhdessä FB-ryhmässä kivoja toteutuksia portaiden alle sellaisista esiinliukuvista hyllyistä. Mutta ei meille kuitenkaan, ei ehkä sit kuitenkaan meidän kotiin :)

      Oi mä ymmärrän tuon sun mattofiiliksen! Meillä ei ole joulunaika välttämätön, mutta voin hyvin kuvitella senkin, miten se siihen sopii. Puhtaat matot lattiassa on kyllä jotenkin ihan erityinen fiilis! Mä pesin (lue: mun äiti pesi) kans ennen itse matonpesupaikalla, mutta sitten me jotenkin ”löydettiin” tuo paikallinen pesula, joka jopa hakee matot kotoa ja toimittaa takaisin puhtaana. Todettiin, että just nämä on sellaisia palveluita, joista me mielellään maksetaan – tuntuu niin ihanalta, kun saa tosiaan ne puhtaat matot sieltä! <3 Meillä ilmojen viiletessä on muuten sitten matonlaittohetki myös: tällä hetkellä esimerkiksi olohuoneessa ei ole mattoja, mutta kohta se taas vuorataan villamatoilla. Siinäkin on omanlaisensa tunne <3

      • Anna
        21.9.2020 at 20:20

        Meillä on hyvä kun voi ihan omalla takaterassilla pestä painepesurin ja harjan kanssa. Ja jotenkin tykkään siitä mattojen pesusta ja niiden raijaamisesta kuivumaan ja näystä kun räsymattoja roikkuu kaiteilla sekä metsäreunassa tätä varten olevilla puilla. Siinä on jotain kotoisaa :) Jos pitäisi erikseen lähteä jonnekin pesupaikalle olisin varmaan innokkaampi mattojen pesettäjä. Ja on meillä nytkin vielä jonkunlainen kasa pesetettäväksi. Ne kalleimmat pesetettävät yritän saada aina pestyä itse. Meillä iskee tässä kohtaa pihiys :D Hyvin huomaa miten erilaisista asioista ihmiset ovat valmiita maksamaan. Ja varmaan elämäntilannekin vaikuttaa. Luulen että en koko ikääni jaksa pestä mattoja itse vaikka se tällä hetkellä tuntuu niin omalta jutulta. Ja mäntysuovan tuoksu matoissa juuri silloin jouluna <3
        Voin myös hyvin kuvitella tunnelman muutoksen kun keväälläkaivaa lattiat esille talven aika rämppääntyneiden mattojen alta ja sitten taas se kun syksyn viileillä peittää lattiat lämpimillä ja kotoisilla matoilla.
        Meillä sanelee aika paljon se miten kuraiset kelit on, koska koirat ja vähän laiskoja ollaan pesemään tassuja. Matot käännetään kun alkavat olla likaisia, mutta usein ne käännetään vielä joskus marraskuussa uudestaan ja myös keväällä kun odotellaan maan kuivumista saatetaan kääntää matot kahteen kertaan xD Mutta sitä ihanampaa on saada puhtaat matot lopulta. Ja todella palkitsevaa on muuten myös noin likaisten mattojen peseminen :D

  • Torey
    21.9.2020 at 21:42

    Tää on niin hauskaa miten erilaisia me ihmiset ollaan. 😄 Mä en kestäis ollenkaan jos eteinen ois tossa kunnossa. Ottaa vähän hermoon jo pikkasen sikin sokin olevat kengät ja lastenhuoneiden hyrskyn myrsky on ollu sellasta mitä olen opetellut sietämään.

    Kaiken ei tartte olla tiptop, mutta mun mieli lepää kun on siistiä. Mua ei kuitenkaan haittaa vaikka muilla ei olisi niin siistiä ja tavarat paikoillaan. En todellakaan katso nenän varttani pitkin tai ala siivoamaan muilla.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/09/21/muutosten-vuosi/

  • Janisa
    21.9.2020 at 22:16

    Apua! Krista! :D
    Ja samalla niin ihanaa, onneksi me ihmiset ollaan erilaisia. :) Mä liityin itseasiassa ihan vasta instaan (joo-o, me seniorit ollaan vähän hitaita liikkeissämme, TikTokiin en oo tulossa…) ja täytyykin kaivella sut sieltäkin! Meidän koti on aivan täysin päinvastainen kuin teidän koti, mutta sitähän se elämänrikkaus on, erilaisuutta. <3

  • Elina
    22.9.2020 at 08:40

    Ihana hyrskynmyrsky <3

    Mun mielestä tuo ”ennen”-tilanne on kodikasta, mutta siis on tuo siivottunakin ihana!! Ja mun mielestä on mahtavaa päästä kylään (näin virtuaalisesti) kotiin, jossa oikeasti näyttää siltä, että siel eletään!

    Mulla on itselläni hirveän nihkeä suhtautuminen tavaraan – jos taloon tulee jotain uutta, jonkin vanhan pitää lähteä kiertoon. Esimerkiksi nyt kun meillä on perjantaina muutto, sain koko irtaimen omaisuuden pakattua 17 muuttolaatikkoon ja 5 jätekassillista meni lasten vaatteisiin, ulkovaatteisiin ja kenkiin. Sohvatyynyt ja pehmeät rahit ja vuodevaatteet pitää vielä muuttopäivänä sulloa johonkin kasseihin, mutta siis noin yleisesti meillä on tavaraa hirveän vähän :D Mun ystävä naureskeli kun osasin ulkomuistista luetella kuinka monta haarukkaa, veistä ja lusikkaa meillä on jne.

    Mutta siis tavaran vähyydestä huolimatta, kyllä lapset saavat äkkiä levitettyä koko askartelulaatikon sisällön pitkin keittiötä ja olohuonetta ja hups! Lattiaa ei näe enää lainkaan, mutta se ei kyllä haittaa… Sotkua se vain on ja en kyllä jaksa ahdistua sellaisesta ollenkaan ja etenkin kun kaikilla tavaroilla kuitenkin on jokin ”oma paikka” .

    Siivousinspiraatioon muuten sellainen vinkki, että laitan usein 30min ajastimen päälle ja siivoan sen verran, mitä ehdin. Joskus jää siivousfiilis päälle kun on päässyt alkuun ja jos ei jää, niin kyllä puolessa tunnissa ehtii järjestelemään ne kriittiset alueet :D

  • Lilah
    22.9.2020 at 12:12

    Tuo ajastinvinkki olikin hyvä! Itseäni aina uuvuttaa jo se sotkun määrä ja tuntuu ihan kohtuuttomalta urakalta alkaa tarttua siihen. Mutta tuohon voisi lapsetkin motivoida, että kello soi vartin päästää ja sen ajan jokainen siivoaa ihan täysillä.

    Ihan noin pahaan räjähdystilaan meidän eteinen ei pääse koskaan, mutta onhan siinä kuuden hengen jäljiltä aina tavaraa. Kausivaatteiden siivouksessa pois olen tarkkana, koska muuten kenkä- ja takkimäärä on ihan mahdoton. Meillä myös portaissa on aina kasa tavaraa, mutkassa ylös menevää ja ylhäällä alas tuotavaa. Kuinka paljon enemmän liikuntaa saisinkaan, jos en jättäisi siihen vaan veisin aina perille asti.

    Meillä on avoportaikko, ja koska takkitilaa on aina liian vähän, joka portaan alle on kiinnitetty ripustuskoukkuja. Alimmissa korkeus riittää vain repuille, ylimmissä pitkillekin takeille. Ei ole maailman siisteimmän näköinen ratkaisu, mutta joka lapselle on naulakot omalla tasollaan ja kastuneetkin vaatteet kuivuvat suht ilmavasti. Lisäksi lapsilla on kullakin oma isompi koppa (kuiville) ulkohousuille (kesällä niissä pyörii verkkapuvut ym.), pipoille ja hanskoille sekä kenkälokerikossa kunkin kengille. Tästä huolimatta lattiaa peittää usein tasainen tavarakerros. Välillä jo itsekin heräävät sitä raivaamaan. Viimeistään illalla kun laitan oven lukkoon selvitän yleensä pahimmat sotkut, jotta aamulähtö ei mene tavaroiden etsimiseksi. Joskus en vaan jaksa ja silloin tulee jalalla siirrettyä enimmät portaiden alle, jotta kulkuväylä on vapaa öisille vanhempien sänkyyn vaeltelijoille ja toki myös mahdollisen hätätilanteen tullen.

  • Teresa
    22.9.2020 at 13:19

    Hui kamala tuo eteinen ennen 😂

  • Riika A
    22.9.2020 at 21:03

    Mä muistan, ja oon odotellut henkeä pidätellen jatko-osaa nää 7 vuotta! 😂 No joo en nyt ehkä ihan, mutta oikeesti tää tuli mieleen viimeksi just viime viikolla. Tää tuli mieleen tietysti katsellessani, että jotenkin pitäis tää omakin kaaos taltuttaa, ja mietin että silleen se vois onnistua. Ei oo kyllä vielä aloitettu… 🙄 Ja hei muistahan sitten esitellä myös teidän kahveri!

  • kuppikakku
    22.9.2020 at 21:12

    Teidän kotihan on just ihana <3 Huokailen täällä aina melkein kateellisena pupillit sydämen muotoisina…

  • jerttis
    22.9.2020 at 22:16

    Siis jos joku niin tämä postaus on voimaannuttava!
    Vahvasti väitän, tai ainakin haluan uskoa että tosi monien kodit on tällaisia, elämästä koostuvia sotkuja ja siivotaan kun keretään. Toki siisteys on kaikista kivaa, muttei välttämättä aina niin säännöllistä ja prioriteetti nro 1. Myös tuo toleranssi tietty vaihtelee ihmisillä kuin ihmisillä.
    Luotan sanontaan ”Siisti koti, hukattu elämä”.

  • Enski
    25.9.2020 at 12:12

    Kunpa iteki sais joskus projektin loppuun asti! Monesti kans tyhjennän kaapit kyllä, mutta sit jossain vaiheessa loppuu into ja ”äkkiä hetkeksi vaan tuonne noin, siivoon sit huomenna tän kaapin uudestaan”. Ja koskaan sitä ei tuu tehtyä.

    Ja voi hitsi, tästä myös huomaa ajankulun. Oon teitäkin seurannu jo yli 7 vuotta! Mutta niin teidän näköinen eteinen, ja ihan huvikumpu 😄 Muistan kuin eilisenä operaation huone kerrallaan!

  • M-E
    29.9.2020 at 13:56

    Ei vitsi repesin noille ennen kuville. Just eilen meni täysin hermot meidän kaatopaikkaan ja tämän postauksen lukeminen tuli kuin tilauksesta :D