Purkkiruokah*elvetintuli, antaa tulla

Voi paska. Voi paskan paska. Siinä, missä bloggaajakollegat (kuten Lähiömutsi hienossa vauvanruokajutussaan) kertovat soseutuksen saloista ja esittelevät upeita värikkäitä terveellisiä jääpalamuottiruokataideteoksia, tässä blogissa vain aaaaaaaaa aaahdistaaaaaaaaaaaa.

Prismasta perjantaina ostetut perunat ovat keittämättä. Ja siksi aaaaaaa aaaahdistaa. Nytkö mun sitten pitäis alkaa perhana vie soseuttaa. Ei pysty, ei kykene, ei kunnolla edes ajattemaan koko asiaa.

(mikä ei kyllä pidä paikkansa – olen vauhkonnut asiasta koko illan)

Kyllä, olen sitä  mieltä, että itse tehty ruoka on varmasti lapselle parasta ja terveellisintä. Ja ei, nyt en vaan kykene ajattelemaan itseäni blenderiä pöristelemässä ja perunoita keittelemässä. Koska mä viimeksi oon j*mankauta edes keittänyt perunan? Ysiluokan kotitaloustunnilla. Ai niin, mutta mähän en edes valinnut kotitaloutta valinnaisaineeksi. Eli en edes silloin.

Perunashoppailun lisäksi kävimme perjantaina kurkkimassa sitä hemmetin huono-äiti-häpeäkäytävää eli Prisman lastenruokaosastoa. Nappasin randomilla käsiin kaksi purkkia, joiden hintaopasteissa oli vihreä luomu-lappu. Toinen oli Semperin palsternakka-peruna (sis. palsternakka 38 %, peruna 38 %, vesi ja rapsiöljy) ja toinen maissi-bataatti (sis maissi 57 %, bataatti 21 %, vesi ja rapsiöljy). Ei löydy lisäaineita eikä sokereita. Tämäkö on nyt niin myrkkyä, että jos annan tätä lapselleni, tulee vähintäänkin huostaanotto ja koulukoti ja avioero ja perintövero-mikälie (en keksinyt enää viimeiseksi tarpeeksi pelottavaa sanaa) ...?

Mikäli nettimaailmaan, blogeihin, äitikeskusteluihin ja neuvolaan ja ehkä koko maailman on uskominen, mä oon nyt paskaäiti ja palan h*vetin tulessa. Mutta vauva saa huomenna tuota purkkiperunapalsternakkasosetta. Tai sit vaihtoehtoisesti mä imetän sitä niin kauan, että se alkaa syömään mun kanssa nuudeleita ja nepalilaisen Panneer Chiliä.

Ampukaa mut. Antaa tulla. Aaaaaaaaaa.

4

You Might Also Like

  • phocahispida
    30.9.2012 at 20:40

    Minut soseahdistukselta pelastaa aikuisten ruokarepertuaarinsa vauvansoseisiin laajentanut kotikokki.

    Meillä ei asu Pakastaja Elviä vaan Soseuttajamies.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 20:57

    Otahan iisististi! Ei purkkiruoka tod tee susta huonoa äitiä!!! Meillä lapsi kasvaa ja kukoistaa ns. sekakäyttäjänä, eli purkkiruokaa ja itsetehtyä sen mukaan, mikä on vanhempien väsymyksen taso.
    Miksi lapselle pitäisi syöttää perunaa, jos se ei kuulu vanhempien ruokavalioon? Meillä aloitettiin kesäkurpitsalla ja bataatilla, eikä sitä perunaa edellenkään kovinkaan usein syödä(lapsi nyt kaksi). Bataattisose kestää pakastamistakin perunaa paremmin. Tavoitteenahan on, että lapsi jossain vaiheessa syö samaa sapuskaa kuin muu perhe, joten ei kai sitä perunaa ole pakko ängetä?

  • anna-liisa (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 20:57

    Taatusti voin kasvattaa onnistuneita yksilöitä kaupan purkkiruualla! Omat kolme ovat jo upeita aikuisia ja purkkiruokaa tarjosin heille vallan silloin aikanaan. Esikoiselle yritin silloin minäkin tehdä itse, mutta en onnistunut saamaan soseihini hyvää, liukasta konsistenssia itse, ne eivät vaan kelvanneet kuten kaupan soseet. Luovutin aika nopeasti enkä ole koskaan potenut asiasta edes huonoa omaatuntoa.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 20:58

    Ei ne purkkiruuat pahasta oo, eihän niitä muuten kai myytäs? Täähän on ihan sama moralisointikysymys vaan, kun joillakin on korvikkeita vastaan = supermutsit. :)
    Mutta oikeesti senku kuorii, keittelee, soseuttaa (+ meillä laitetaan rypsiöljyä sekaan, kun laiheliinivauva joutu lihotuskuurille)-> isot annokset kerralla. Laittaa pakastimen ja mikron hommiin. Itse teen aina parin viikon annokset pikku Ikean muovirasioihin ja lihat jääpalamuotteihin ja sitten laitan ne sinne pakastimeen. Niistä se on helppo tehdä erilaisia yhdistelmiä ja maistattaa uusia makuja. Ja jos joskus ei huvita, niin sitä varten on pilttipurkit ;)

    Kävin saman ahistuksen läpi kesäkuun alussa. Keittiö on mulle täysin tuntematon maa-alue.Kaikesta selviää, eikä meillä oo tullut kovinkaan tasaisia soseita. Vahingossa ne aina möykkysiks jää, mutta eipähän ole sitten nii vaikeeta totuttaa karkeampaa/normaaliin ruokaan (neuvolasta sanovat).. :) Tsemppiä!!!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 21:00

    Ja vielä sellanen yksityiskohta, että meidän 2-v rakastaa kaikkea, mihin on lisätty Red Curry Pastea :) Eli toi nepalilainen kausi voi tulla yllättävän pian.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 21:01

    <3 itse koin samoja tuntemuksia näistä soseutusjutuista, vaikka jo monta kuukautta ollaan hienosti pärjätty ja olen itse tehnyt vauvan ruokia, mutta siinä sivussa antanut purkkiruokia, edes asiaa kahta kertaa ajattelematta. En tiennyt että tästäkin asiasta saa näin paljon väännettyä superäitifiiliksiä! . Nää ruokajututkin on loppujen lopuksi niin yksinkertanen juttu, ettei niistäkin voi keksiä sitä superäiti titteliä!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 21:22

    Juu, aika pian syötte koko porukka samaa ruokaa, elä ahistu. Pääasia olisi kait, että ruokailu olisi mukava yhteinen hetki. Jos teet niitä soseita hampaat irvessä ja sitten syötät vauvalle väkisin (jos hän ei vaikka tykkää sun tekemästä soseesta) ja sitten menee hermot teiltä molemmilta. Mulle nääs kävi niin, en osannut tehdä ruokia, enkä edes halunnut, mutta vauvalle väänsin kamalaa herneperunamössöä, jota vauva ei siis suostunut syömään. Heitin ruuan seinälle, seurauksena itkua ja raivoamista ja lopulta turvautuminen imetykseen. Sitten ostin kaupan ruokia, oli rento tunnelma ja tunsin itseni hyväksi ihmiseksi.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 21:34

    http://www.gigantti.fi/product/pienkoneet/lastenhoito/SCF870/philips-ave… ?

  • HelloAochi
    30.9.2012 at 21:40

    Höpö höpö, kyllä Muksu tietää, mikä maistuu.

  • vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 21:44

    Oolannin perunamuusi pakastealtaasta! Se on pelkkää perunaa. Sitä ja jotain pilttiä tai bonaa jatkeeksi niin jo on hyvää!

    Mahtava tää sun blogi!
    Kaikkea hyvää teille!

  • MirvaK
    30.9.2012 at 21:45

    Anteeksi kun hymy nousi huulille.

    Terveisin laiska-mamma joka ei ole juurikaan jaksanut tehdä lapsille itse soseita. Purkkiruoilla menty kahden kanssa ja erittäin hengissä ovat (8v. ja 5v.). Ja tuskin tälle pariviikkoisellekaan jaksan tulevaisuudessa tehdä kuin kerran tai pari itse soseita. Ja ehkä parempi niin lainaten isompien lapsien sanoja ”äiti on mestarikokki vain silloin kun keittää makaroonia”. Että näin :D

  • Kristaliina
    30.9.2012 at 21:47

    Sandels on niii-iiin oikeassa tuosta perunaitsepetoksesta! :D

    <3 <3 <3 teille kaikille näin pikakommenttina, nyt tuo ihanuusvauva vaatii valmisruokakökköäitiään viereen nukkumaan, palaan keskusteluun huomenna! 

    Sanoinko jo, että <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 21:54

    Justiin meinasin tulla tuosta Oolanni pakastepottumuusista tulla sanomaan, mutta joku kerkesinkin ensin. Ite tehty perunasose ei kestä oikeen pakastamista, niin tuo toimii tosi hyvin. Ja on tosi nopee mikrossa laittaa :) Tosin, eipä sekään sitä ite tehtyä ole, eli ei ehkä purkkiruoka-ahdistukseen auta…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 22:14

    Meillä tyttö (1½v) ei ole koskaan suostunut syömään mitään purkkiruokaa kun sai alkuun vain kotitekoisia. Jos nyt jotain voisin ajassa taaksepäin muuttaa niin tarjoisin sekä että. Ois se vaan niin paljon kätsympää napata hoitokassiin jotku piltti kanapastat. Onneks tämän ikäiselle saa nyt jo tarjota kaikkee niin sen puolesta ei enää erikseen tarvii mitään kokkailla. Mutta ei se oo hankalaa eikä haastavaa tehä niitä ite. Ja halvempaahan se tietty on jos ite jaksaa vääntää. Kaupanruuissa on sitten vielä se lasipurkkien kierrätykseen raahaaminenkin… Hedelmäsoseet ja jogurtti-ja rahkasoseet yms. olen kyllä kaupanhyllyltä kaikki tarjoillut ja ihan on hengissä vielä ;)

  • Liisa
    30.9.2012 at 22:24

    Minua ahdistaa kiinteisiin siirtyminen siksi, että en a) osaa ja b) tykkää laittaa ruokaa. On siis pakko ottaa taas henkilökohtainen kasvuloikka ja alkaa opetella, ja sen aloittamiseen sopii hyvin erinäisten rehujen soseuttaminen pakkaseen. Tämä on suurin syy miksi haluan ainakin näin alkuun lapioida lapseni suuhun ”kotiruokaa”. Tosin hedelmät ja marjat meilläkin poimitaan sieltä pilttihyllyltä.

    Muuta pahaa en purkkisapuskoissa näe kuin sen karmean lasijätteen määrän. Reissun päällä mekin silti käytetään niitä myös pääruokien osalta.

    Muutama päivä sitten kun kommentoin toista postausta, kammoksuin vauva-aikatauluja. Tänään piirsin paperille kellotaulun ja hahmottelin siihen meille löyhän päiväohjelman. Muuten en ehdi ja muista antaa pojalle sitä lakien ja määräyksien mukaista viittä ateriaa koska itse syön milloin sattuu, mitä sattuu ja vain kolme kertaa päivässä.

    On vaan pakko tehdä jonkinlainen ryhtiliike ja alkaa viihtyä vähän paremmin hellan ääressä, koska en halua antaa lapselleni pääsääntöisesti eineksiä sitten kun hän syö ”aikuisten ruokaa”.

    Nyt tuntuu, että miten me enää ehditään vauvan kanssa tekemään muuta kuin syömään ja olemaan päikkäreillä?

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 22:25

    Sen verran kommentoin, että minä tein alkuun soseet itse (varsinkin esikoisen kohdalla), jotta tiesin mitä vauva minäkin päivänä söi. Oli helppoa kun aloitti sillä pelkällä perunalla, jota syötetään vaikka pari päivää, näki miten pienen vatsa siihen reagoi. Tämän jälkeen perunan kaveriksi voi lisätä vaikka porkkanaa ja seurataan taas muutama päivä.
    Jos jostain ruoka-aineesta menee massu sekaisin tai tulee muita oireita niin on helppo tietää mikä ruoka-aine sen aiheutti.

    Jos aloitat syöttämään purkista jossa on useampaa ainesosaa ja vauvan vatsa ei sitä siedä, et tiedä mille hän oikeasti on herkkä.

    Täytyy myöntää että tosi työlästä se yhden perunan keittäminen alkuun oli kun sitä maisteltiin millin annos, mutta se keittely tympäisee joka päivä vähän vähemmän kun annoskoko kasvaa.

    Ja kyllä meilläkin on syötetty lapsille purkkiruokaa, enkä ole potenut siitä huonoa omaatuntoa. Nykyajan lastenruoat on niin hyviä ettei tarvi olla ”huono” äiti vaikka niitä lapselleen antaa.

    Tsemppiä!!

  • Anna-Vierailija (Ei varmistettu)
    30.9.2012 at 22:45

    Alkuun keittelin perunaa ja sekoitin tissimaitoon. Kun lihat sai lisätä ruokavalioon, keittelin jonkin verran omia lihoja ja sekoitin ne kasvispurkkien kanssa (kun kasvispurkit on niin paljon halvempia kuin lihapurkit). Muuten on syöty n. 99% purkkiruokaa ;) Nyt onkin uusi kriisi, kun tyttö saisi alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa. Pitäisi olla omakin ruoka aina siis säännöllisesti ;) No, muutaman kerran on maisteltu ja purkit uppoaa vielä paremmin. Ehkä pikkuhiljaa jossain vaiheessa…

  • MinnaM
    30.9.2012 at 23:02

    Repesin tuolle toisen Vierailijan avaukselle: Ei ne purkkiruuat pahasta oo, eihän niitä muuten kai myytäs?

    Eli samalla logiikalla mm. alkoholi ja tupakka ovat terveystuotteita. ;-)

    Mutta joo, en nyt jotenkin jaksa uskoa että helvetin portit saisi narahtamaan lisäaineettomalla purkkiruoalla, kai siihen vähän jotain hevimpää kamaa tarvitaan? Eikö se sitä paitsi syö ison osan äitiyden ilosta, jos koko ajan pitää olla syyllistämässä itseään milloin mistäkin asiasta? Kun kuitenkin suurimmalla osalla lapsista on kai tapana kasvaa ihan tolkun aikuisiksi, sillä purkkiruoallakin.

    Aurinkoa syyllisyyden tilalle toivottaen ja kivasta blogista kiittäen,

    MinnaM :-)

  • Tuuliina (Ei varmistettu)
    1.10.2012 at 00:26

    Voisko sormiruokailu olla teidän juttu? Nythän siitä on ilmestynyt kirjakin, Minä syön itse. http://ellajaessu.arkku.net/?tag=mina-syon-itse-sormiruokailun-kasikirja
    Itse ainakin kuvittelen sormiruokailun helpommaksi puuhaksi kuin soseiden vääntämisen.

  • lumiaura
    1.10.2012 at 01:52

    Mun tänään kolme vuotta täyttävä tyttöni sormiruokaili, ja en voi kuin suositella! Sai itsekin syödä yhdessä ruokapöydässä istuessa eikä tarvinnut keskittyä muksun syöttämiseen oman ruoan kylmetessä. Ja mitä mä olen ymmärtänyt on Silva ollut täysimetyksellä(-ish?), jolloin tuo sormiruokailu on helpointa.

    Itse pääsin alkuun lukemalla Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin kirjan Omin sormin suuhun (http://wsoy.fi/yk/products/show/81065), se kun ilmestyi suomeksi käännettynä juuri tyttöni täyttäessä puoli vuotta.

    Netistä löytyy hyvät kirjoitukset asian tiimoilta ainakin täältä:

    http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=323

    http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/ravinto/sormiruokailun-edut/

    Tykkäsin myös lukea http://lenniledweaning.blogspot.fi/ -blogia

     

    Niin, ja meillä lapsi tottui syömään aika mausteistakin (suolatonta ennen vuoden ikää, tietty) ruokaa ihan puolivuotiaasta lähtien, eli ei tarvitse kauaa venailla ennen kun muksun ottaa mukaan sinne nepalilaiseen syömään. Ja mä en nyt tarkoita mitään omat eväät mukaan-periaatteella :)

     

  • 1 2 3