Purkkiruokah*elvetintuli, antaa tulla

Voi paska. Voi paskan paska. Siinä, missä bloggaajakollegat (kuten Lähiömutsi hienossa vauvanruokajutussaan) kertovat soseutuksen saloista ja esittelevät upeita värikkäitä terveellisiä jääpalamuottiruokataideteoksia, tässä blogissa vain aaaaaaaaa aaahdistaaaaaaaaaaaa.

Prismasta perjantaina ostetut perunat ovat keittämättä. Ja siksi aaaaaaa aaaahdistaa. Nytkö mun sitten pitäis alkaa perhana vie soseuttaa. Ei pysty, ei kykene, ei kunnolla edes ajattemaan koko asiaa.

(mikä ei kyllä pidä paikkansa – olen vauhkonnut asiasta koko illan)

Kyllä, olen sitä  mieltä, että itse tehty ruoka on varmasti lapselle parasta ja terveellisintä. Ja ei, nyt en vaan kykene ajattelemaan itseäni blenderiä pöristelemässä ja perunoita keittelemässä. Koska mä viimeksi oon j*mankauta edes keittänyt perunan? Ysiluokan kotitaloustunnilla. Ai niin, mutta mähän en edes valinnut kotitaloutta valinnaisaineeksi. Eli en edes silloin.

Perunashoppailun lisäksi kävimme perjantaina kurkkimassa sitä hemmetin huono-äiti-häpeäkäytävää eli Prisman lastenruokaosastoa. Nappasin randomilla käsiin kaksi purkkia, joiden hintaopasteissa oli vihreä luomu-lappu. Toinen oli Semperin palsternakka-peruna (sis. palsternakka 38 %, peruna 38 %, vesi ja rapsiöljy) ja toinen maissi-bataatti (sis maissi 57 %, bataatti 21 %, vesi ja rapsiöljy). Ei löydy lisäaineita eikä sokereita. Tämäkö on nyt niin myrkkyä, että jos annan tätä lapselleni, tulee vähintäänkin huostaanotto ja koulukoti ja avioero ja perintövero-mikälie (en keksinyt enää viimeiseksi tarpeeksi pelottavaa sanaa) ...?

Mikäli nettimaailmaan, blogeihin, äitikeskusteluihin ja neuvolaan ja ehkä koko maailman on uskominen, mä oon nyt paskaäiti ja palan h*vetin tulessa. Mutta vauva saa huomenna tuota purkkiperunapalsternakkasosetta. Tai sit vaihtoehtoisesti mä imetän sitä niin kauan, että se alkaa syömään mun kanssa nuudeleita ja nepalilaisen Panneer Chiliä.

Ampukaa mut. Antaa tulla. Aaaaaaaaaa.

4

You Might Also Like

  • Mindeka
    1.10.2012 at 13:39

    Täälläkin mentiin sopivassa suhteessa purkkiruokia ja omatekemiä soseita, tilanteen mukaan. Aluksi omien soseiden tekeminen tuntui haasteelliselta, aikataulullisesti, mutta nytkin aamulla kiehui kattilassa G:n oma kasvisose kanan kaveriksi (aikuisilla salaattia) lounaalle, joten helposti siihen tottuu. Älä ota paineita, vaan etsi teille sopiva tapa.

    Koska kyllästyin nopeasti siihen lasipurkkihelvettiin, niin yllättäen alkoi soseuttaminen tuntuakin oikein kivalta ja helpolta.. Nykyisin jos reissussa tarjoaa pojalle valmisruokaa, niin ei se maistu yhtä hyvin kuin kotiruoka. Onhan niissä varmasti makueroa.

    Jos siis Silvalle maistuu ne purkkiruoat, niin anna mennä vaan!

    Meillä keitellään tuoreiden lisäksi myös joskus pakastevihanneksia lisukkeeksi, joten ei kai se eroa pahuudeltaan yhtään noista purkkiruoista :D

    Poika on siis 1v 2kk, joten hän saa jo tavallista ja samaa ruokaa kuin mekin, jonka takia valmistan ruoat ilman suolaa. Muita mausteita en ole karsinut.

  • Celia
    1.10.2012 at 15:07

    Meidän pari viikkoa päälle puolivuotias sormiruokailee. Aloitettiin kyllä kiinteät soseilla, mutta lusikointi ei oikein koskaan ottanut tulta alleen, stressasi vain vauvaa ja syöttäjää. Nyt on ihanan rento meininki, tyttö pupeltaa vieressä omia höyrytettyjä kasviksiaan ja keitettyjä lihojaan (tms) samalla kun me aikuisetkin syömme. Ja jos on kiire saada jotain tarjolle, lyödään käteen vaikka puolikas banaani.

    Mulle tämä meininki on ollut tuhat kertaa helpomman tuntuista kuin se alun soserumba. Pitäisikin varmaan siirtää pakastimesta ne kelpaamattomat soseet bioroskiksen puolelle…

    Ja siis kyllä meillä lasta syötetäänkin, jos ei omat taidot aina riitä saamaan ruokaa suuhun asti. Mutta lisäksi meillä luotetaan, että lapsi osaa hoitaa homman halutessaan itsekin.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    1.10.2012 at 15:12

    Mikäs ihmeen kasvatusmalli on tällanen ”lapsi ei suostu syömään sitä ja tätä, niin sitten annan jotain muuta?” (Oli tossa jollain kommentissa.)
    Tollasella asenteella siitä mukelosta saa kasvatettua nirson ja sitten onkin parin vuoden päästä kivaa kun se mussukka suostuu vetää vaan ranskalaisia. (turha varmaan sanoa mitä siitä sitten seuraa)
    Ei sen pennun kuulu saada valita mitä syö. Ja ihan taatusti ei yksikään ipana kuole nälkään kun on ruokaa tarjolla. Ne ”byääää, en haluuuuu tota ruokaa” kohtaukset menee kyllä ohi kun on tarpeeks nälkä.
    Itellä ekan muksun ollessa pieni (10vuotta sitten) en lähteny ollenkaan mukaan tohon lapsen kiukkuiluun. Jollei sapuska kelvannut, niin lautanen pois ja lapsi veks ruokapöydästä…yritetään sitten muutaman tunnin päästä uudelleen. Ja tätä niin pitkään kunnes oli oikeesti nälkä. Sitten kyllä kelpas.
    Nykyään tyttö syö kaikenlaisia ruokia ja suostuu myös ennakkoluulottomasti maistelemaan uusia makuja.
    Kuulostaa nyt superäitien mielestä kuinka lapsen rääkkäämiseltä hyvänsä, niin tämä on oikeesti toimiva keino saada lapsi syömään eri ruokia ja helpottaa huomattavasti ruokailua myös vanhemmalla iällä. Ja voin kyllä vakuuttaa ettei lapsi tästä traumatisoidu millään lailla.

  • Enni
    1.10.2012 at 15:44

    Voi sua Kristaliina. Ihana kirjoitus jälleen. Ja ei, et pääse purkkiruualla h*lvettiin etkä edes sinne porteille. Hyviä vinkkejä kaikki kommentoijat ovat antaneet (paitsi vierailijan klo 13.17 kommenttia en ihan ymmärrä) ja varmaan tähän astisena loppupäätelmänä voitais todeta, että ”molempi parempi” eli itsekeitettyä ja purkista otettua sopivassa suhteessa. Kyselit tuossa jossain kommentissasi, että millä/miten soseuttaa. Minä pursottelin porkkanaa ja pottua ihan vaan sellasen siivilän läpi haarukalla. Aika työlästä se oli eli ei toimi jos/kun on jo pienokaisella iso nälkä. Tein ison satsin pakastimeen. Aika ”paksua” siitä tuli, mutta sitähän voi sitten ohennella vaikka maidolla.

    Nyt syömään välipalaa. yllä. kaupasta ostettua hedelmäsosetta. Lasipurkista. Hyi mua.

  • Saana1 (Ei varmistettu)
    1.10.2012 at 16:39

    Tosi lampimasti voin suositella sormiruokailua. Meidan nyt 2 vuotias aloitteli siina 6kk iassa esim. keitetylla parsakaalilla, porkkanalla, palsternakalla yms Taisi kokeilla vahan kaikkea mita mekin soimme. Toki ei mitaan kovin suolaista tai mitaan missa olisi sokeria.

    Gill Rapley & Tracey Murkett- Baby-led weaning kirja (siita piats olla myos suomennettu versio) oli suurena apuna. Ostin myos samalla heidan tekeman reseptikirjan mista loytyi helppoja ja hyvia ohjeita ensi kuukausille. Asia mita jannitin pojan kanssa alkuun oli ”kakominen” mutta loppuviiimein sita ei sattunut muutakun ihan pari kertaa. Toinen mika valilla mietitytti oli se etta syoko poika tarpeeksi mutta kun siihen oppi luottamaan etta syo silloin kun on nalka niin kaikki lahti luistamaan oikeen kivasti! Ja poika kasvoi ja kasvaa vielakin normaalia vauhtia.

    Sormiruokailu toki ei ole kaikkien mieleen ja ehka ei sinunkaan mutta voin sanoa etta soseiden tekemisen tai ostamisen puuttuminen ei ainankaan minua ole harmittanut ;) Mutta ei silla etta purkkiruuissakaan mitaan vikaa oisi! Taalla englannissa niita ainankin on hyllykaupalla joten valikoimaa varmasti loytyy!

    Joten helvettiin et sina ainakaan joudu syo lapsesi sitten kotisoseita, sormiruokaa vai kaupasta ostettuja purkkeja.

    Tsemppia.

    Saana

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    1.10.2012 at 17:35

    Höpönlöpön mittään huono äiti ole!!
    Meilläki neiti suostui syömään VAAN kaupan mössöjä, ei kelvannu mun tekemät. plus kun blenderillä teet niin menee ilmaa siihen soseeseen tosi paljon=vatsavaivoja….että sillälailla.
    Mun muksu kohta 4vuotias reipas ja erittäin terve neiti, ja aina on saanu nannia ja kaupanvalmisruokia vauvana. Ihme kun on ees elossa ;) Ei äitienkään tarvitte kaikkeen pysytä, meki ollaan vaan ihmisiä :)

  • Ilman äiti (Ei varmistettu)
    1.10.2012 at 17:54

    Pitää vielä lisätä edelliseen lisäykseen, että minä en muuten ikinä viitsinyt käyttää soseuttamiseen blenderiä tai siivilää. Kamalasti tiskiä, yääh. (Huomaa ehkä, etten ole mikään kodin hengetär.) Minä vain mössäsin kaiken haarukalla. Pieniä annoksia tehdessä se menee helposti. Oikeasti siis bataattisose on muutaman minuutin homma, kun bataatin mikrottaa kypsäksi ja sitten tilsii haarukalla pieneksi (+vähän maitoa sekaan jäähdyttämään, jos haluaa). Tiskiä tulee tasan käytetty haarukka ja kulho (josta ipana syö), ja aktiiviset työvaiheet ovat muutama kymmenen sekuntia. Loppu on mikron odottelua. :-D

    Banaani on helppoa tilsiä sellaisenaan tuoreena, ja moni muu hedelmä kypsyy mikrossa pienessä vesitilkassa (esim. päärynä).

    Soita vain tänne, kun haluat maailman helpoimpia tiskinvälttelyohjeita… ;-)

  • Kristaliina
    1.10.2012 at 17:55

    Tuo sormiruokailu kiinnostaisi kyllä – se tuntuu tosi luontevalta tavalta tutustua ruokaan, mutta toisaalta siinä hämmentää se, että ohjeet ovat niin erilaiset kuin neuvolassa. Jos itsellä olisi jonkinlainen näkemys/kokemus asiasta, ei neuvoihin tietystikään suhtautuisi niin vakavasti (eikä varmasti kannattaisikaan), mutta kun  on ihan pihalla tällaisesta vauvanruokailusta, niin jotenkin jonkinlaisten ohjeiden noudattaminen toisi jotain kummallista lohtua…

    Luontevalta musta tuntuisi se, että Silva alkaisi kokeilla sormiruokaa siinä vaiheessa, kun hän osaa esim. istua itse tukevasti syöttöistuimessa – ja ehkä kun olisi jonkinlainen hammas, jolla nykertää…? Mä oon ajatellut myös tuollaista ”sosesormiruokailua”, mistä Ilman äiti kirjoittaa: että antaisi vauvan rauhassa kokeilla ja sotkea sitä ruokaa, kun selvästi sillä kiinnostus sitä lautasen sisältöä kohtaan on…

    Huomasitteko muuten Facebookista kuvan, miten se eka mössön syöminen meni…? :D Ei ehkä tainnut olla ihan maailman parhaan makuista :)

    PS. KIITOS edelleen kaikille, ihana kuulla, miten eri perheissä ruokailut on ratkaistu! Näin sitä näkee, että ei niitä ohjeita tarvitse niin kirjaimentarkasti noudattaa ja silti tulee ihan terveitä lapsia :)

  • Minna-Leena (Ei varmistettu)
    1.10.2012 at 18:53

    Apuaa… sä kirjoitat niin kivasti!

    Mulla omat lapset on jo koulussa, olleet jo pari vuotta. Silti pystyn edelleen samaistumaan suhun. Mut ei huolta. Mä on muonittanut lapsia ihan niillä tosi näppärillä purkkiruilla, joiden purkeista voi arkarrella vaikka isovanhemmille lyhtyjä joululajaks, vink, vink.. tai ehkä ei.

    Sitä vaan piti sanomani, että eipä noista nyt sen huonompia ole tullut kuin jos olisin ite kaiken keittänyt ja soseuttanut. Näin luulen. Hitto, sitä oli kädet täynnä kaikkea muutakin silloin. Ainakin niitä kakkavaippoja! Siinä oli (purkki)ruoka ihan toissijainen silloin…

  • 1 2 3