Pieni papupata paljastaa

Siis ONNEKSI tuo tirppana puhuu niin paljon – vanhemmat pysyvät näppärästi kärryillä tapahtumista, kun pieni papupata selostaa non-stoppina kaikki tekemisensä ja aikeensa. ”Nyt tapahtuu jotain kiellettyä” -enne tässä puutalossa ei siis ole hiljaisuus, vaan kaikella toiminnalla on päällä jatkuva ääniraita. 

Esimerkiksi eilen illalla tirppa livahti yksikseen eteisen puolelle, ja sieltä monologi kuului jokseenkin näin:
(kyllä, jäimme ihan huviksemme oven toiselle puolelle keittiöön kuuntelemaan)
 

”Sivva menee, Sivva menee tänne.

Oooo, äitin laukku. Äitin oma käsilaukku. Oooo, laukku täällä. Sivva katsoo.

Kuitti! Kuitti! Tääkeä paperi! Sivva ottaa pois. Oho. Sivva innostuu!

Sivva haluu piitää. Missä kynäväri, kynäväri, värikynä? Ei ole, ei ole missään. Ei oooo….

Ooooo! Äitin meikkipussi! Täällä äitin meikkipussi. Avataan! Monta, monta.

Sivva innostuu! Sivva innostuu! AVATAAN!”

 

(okei ja tässä vaiheessa on sitten syytä mennä jo katsomaan)

3
Like

You Might Also Like

  • Amma
    19.1.2014 at 10:07

    Eikä! Ihan mainio typy ja mieletöntä tuo puheen kehitys! Mitä neuvolassa on tuosta tuumattu?

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 10:10

      Hih, joo tuo papupata puhuu kyllä kaiken :) Neuvolassa 1,5-vuotislääkärintarkastuksessa tuli vasta yksittäisiä sanoja (ei edes oikein kahta sanaa peräkkäin), ja sen jälkeen ei ole tarkastuksia ollutkaan – oiskohan 2-vuotisneuvola muuten vasta seuraava, vai oiskohan tässä välissä pitänyt tajuta itse varata jotain…?

      • Vierailija H (Ei varmistettu)
        19.1.2014 at 10:18

        Ei tarvitse varata neuvola-aikaa, 2-v-neuvola on seuraava. Ihana papupata teillä! Ja kovin vanhempiystävällistäkin vielä :)

  • Mindeka
    19.1.2014 at 10:08

    :D Ihana Silva!

  • HelloAochi
    19.1.2014 at 10:10

    Haha! Kuulostaa tutulta :D Samanmoinen papupata asuu meilläkin.

  • Torey
    19.1.2014 at 10:15

    IHANA! :D

  • annakarin
    19.1.2014 at 10:17

    En kestä kuinka suloista – ”Sivva innostuu!” Hän näköjään osaa jo itsekin sanoittaa tunteitaan. ;-)

  • Nii
    19.1.2014 at 10:22

    En kestä tuota ”Sivva innostuu!” :D Ihana!

  • Pari sannaa
    19.1.2014 at 10:27

    Ihana. :D 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.1.2014 at 10:35

    Meillä pieni ”pahantekijä” ei vielä puhu, mutta ei meilläkään hiljaisuus ole se ensimmäinen merkki. Vaan se että vilkutetaan :) Siitä aina tietää, että ahaa, sä haluaisit, että mä meen pois, niin en vois kieltää sua :D

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 12:11

      O-ou, ovela muksu :)

    • Satsu (Ei varmistettu)
      19.1.2014 at 16:34

      Meilläkin vilkutetaan pahanteossa, esim. poika läiskii telkkaria minkä kerkeää ja kun kieltää, niin alkaa vilkutus. Tyyliin ”äiti sähän aina kehut kun mä vilkutan, enkö vilkuta hienosti”!

  • pinklady
    19.1.2014 at 11:07

    Pakko oli miehelle lukea ääneen ku perhepiiristä löytyy hyvin samanlainen papupata :) Ääneen luettuna muistutti myös hyvin paljon Pasilan monologeja :D

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 12:12

      Niin kyllä välillä livenäkin! :D

  • eepu (Ei varmistettu)
    19.1.2014 at 11:10

    Meillä samanikäinen tyttö, joka puhuu aika paljon, ainakin selvemmin kuin sisaruksensa saman ikäisenä. Siihen olen kiinnittänyt huomiota, että tämä nuorempi versio on aloittanut käyttämään itsestään sanaa minä jo varhain. ”Se on minun”, ”anna minulle” yms.. kuuluu alvariinsa ;) Isompi käytti itsestään saman ikäisenä aina etunimeä.

    Mutta ihanaa höpötystä teidän tytöllä. Meillä on vähän samanlaista kommentointia ja varsinkin isomman ohjeistamista, mutta kiellettyä tekemistä ei valitettavasti kommentoi ,)

    • HelloAochi
      19.1.2014 at 11:30

      Joo! Mun poika sanoo kanssa aina minun jne. Välillä saa olla itse aika tarkkana, kun meinaa tottumuksesta kysyä ”Onko tämä Kainin auto?” ja poika vastaa aina ”Joo, minun!” Ja se on ollu musta hauskaa, kun Kain on huomannut, että minä en ole vaan äiti, vaan nimenomaan Kainin äiti – se aina puistossa katselee ihmisiä sillä silmällä, että kuka on kenen äiti :D Sit se osoittaa mua ”Tää äiti on minun äiti!”

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 12:11

      Silvalla tulee kans silloin tällöin ”minun” (mutta useimmiten puhuu itsestään etunimellä) ja oon siitäkin ollut vähän ihmeissään, että jokos ne tällaisetkin osataan :)

      Samoin jotkut ajanmääreet tulee joskus ihan yllättäen, esimerkiksi viime viikolla kerran, kun Silva heräsi vähän kesken unien, se sanoi: ”Sivva heräsi aikaisin”.

      Tunnistaako teidän lapset muuten jo värejä? Mulle on useammat tuttavat väittäneet, että se ei ole vielä edes mahdollista, että tuonikäinen lapsi osaisi värit. Että se tulee vasta joskus kolme-neljä-vuotiaana. Mutta ihan yllättäen tirpalta saattaa tulla ”äitillä on punainen paita”, ja mun mielestä Silva kyllä useimmiten (ei kuitenkaan ihan sataprosenttisesti) tunnistaa punaisen, vihreän, keltaisen ja oranssin – ei muita värejä kai vielä… Joissain tapauksissa se voi tietysti olla, että tirppa on oppinut nimeämään esim. tietyn leikkiauton nimellä ”keltainen auto” eli että oikeasti se ei sitä tunnistakaan vaan muistaa vaan nimen. Mutta miten selittyis nuo ”punainen paita/ vihreä muki” -hoksaamiset, en tiedä…

      • Iksu
        19.1.2014 at 13:33

        Kyllä meidän Maisa tunnistaa jo värit! Täytti siis juuri 2v. Osasi jo muutama kk sitten osoittaa kaikki vastaantulleet punaiset autot, ja nyt tulee jo paljon muitakin värejä. Olen sitä välillä tietoisesti testannut, esim. ”mikä muovailuvaha on keltaista?” ”Ota sininen ilmapallo” jne. Useimmiten menee ihan oikein, mutta joskus tulee vastaus ”en muista!”. Ehkä se vähän riippuu lapsesta sekä siitä mitä kaikkea sen kanssa touhuaa, että kuinka nopeasti oppii erottamaan eri värit.

      • Miitu (Ei varmistettu)
        19.1.2014 at 16:13

        Luulen, että tuo värien tunteminenkin on aika lapsikohtaista. Liittyisköhän tääkin jotenkin tuohon kielenkehitykseen, kun kieli rikastuu ja erilaisia kuvailevia sanoja tulee lisää? Mene ja tiedä. Kunhan tuli mieleen.

        Meillä alkoi kans värejä tulla tuon ikäisenä – ehkä jo vähän aiemmin. Esimerkiksi just punainen ja sininen ja sit ”innoissaan” kerrottiin, minkä värisiä eläimiä tyttö oli nähnyt (ruskea pupu, musta hauva jne.). Vähän reilu parivuotiaana tunnisti kaikki ”perus väriympyrän” (ei tuu nyt mieleen järkevämpää kuvausta) värit sekä mustan, ruskean ja harmaan. Valkoinen on edelleen hieman haastava ja saattaa sekottua keltaiseen.

        Mä olin luullu, että kaksvuotiaiden kuuluis nuo jo tietääkin, mutta ilmeisesti siis ei… Ainakin se oli päiväkodissa yks ihmetyksen aiheita alkusyksystä, kun tyttö osasi nimetä niin paljon eri värejä.

        • Katie
          19.1.2014 at 16:25

          Mun kälyntyttö osasi myös värit jo kaksivuotiaana ja oli myös tosi tarkka lajittelemaan kaikkea värien mukaan. Esim. teekutsuja ei voinut pitää niin, että punainen kuppi olisi ollut keltaisen lautasen parina, vaan aina piti etsiä oikeat parit, ja duploilla rakentaessa yksi kerros piti aina olla samaa väriä.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        19.1.2014 at 16:29

        Joo, tunnistaa! Viime kesänä (eli noin 1 v 9 kk) huomattiin, että tyttö osasi tyypilliset värit lähes aina oikein. Nyt reilu kaks vuotiaana ainoastaan läpinäkyvät lasit tms ja metalliset aiheuttaa päänvaivaa. Syksyllä terveyskeskuksessa useempi lääkäri pysähty ihmettelemään tenavaa, kun kävi kirjasta läpi värejä. Että ei kai tää ihan tavallista kuitenkaan ole? Viime kesänä jouduttiin vaiennetamaan mummo hyvin nopeasti, kun se rääkäisi tenavalle, että ”eihän sun tartte tommosta vielä pitkään aikaan tietää”.

      • Piipo79
        19.1.2014 at 17:02

        Mahti papupata tuo teidän tyttö. Meilläkin suu käy vaahdossa. Äidiltä perittyä. Mä olen kyllä kans huomannut et värit (just tuo punainen) olis tunnistettu. Eniten oon yllättynyt siitä kun tyttö alkoi puolitoistavuotiaana laskeskelemaan itsekseen. Ajattelin ensin et on vaan oppinut lorunomaisesti päiväkodissa, mutta seuraavalla viikolla huomasin et tyttö laskee portaita, kaatamiaan vesikippoja kylvyssä jne. Aluksi kolmeen, viiteen ja nyt kymmeneen (okei, ysi jää usein välistä!) eli numeroiden tarkoituskin on (kait) jollain tasolla hiffattu. Aika paljon nämä naperot ymmärtää. Enkä mä ollut koskaan mitään lukuja opettanut. Paitsi nyt kun neiti on niin täpinöissään niistä!

        • Iksu
          19.1.2014 at 18:49

          Meilläkin neiti laskee (tai luettelee?) numerot 1-10, mutta yhdeksän jää aina välistä. Mikähän siinä on?

          • Piipo79
            19.1.2014 at 20:16

            Oho. Maaginen ysi!

        • Kristaliina
          19.1.2014 at 20:41

          Meillä aina, jos on jotain juttuja useampia, tirppa laskee ”yski kaski komme” – mutta täällä ne taitaa kyllä tulla vielä lorunomaisesti, eli laskemisen tarkoitus ei välttämättä ole vielä ihan valjennut :)

          • Piipo79
            19.1.2014 at 20:48

            Älä sano, voi olla että teidän tirppa on tajunnut ne, ei sitä tiedä mitä pienessä päässä liikkuu. En mäkään varmaksi tiedä meidän neidin kohdalta, mutta niin monessa kontekstissa on laskeskellut ilman että oltaisiin itse siihen yllytetty, niin olen siitä tehnyt loogisen päätelmän. Tiedä vaikka neidit olis alkavia ydinfyysikoita, heh!

          • M-M
            20.1.2014 at 12:29

            Milla osaa näyttää sormilla kaksi ja osaa myös ottaa kaksi pastillia. Ja tieten sanoo sen kaksi. Ja Ti-Ti nallen mukana yrittää laskea kolmeen :)
            Väreistä ei ole vielä oikein jaksanut kiinnostua pahemmin.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        19.1.2014 at 18:34

        Värien tunteminen on aika yksilöllistä. Meillä myös molemmat ajoissa puhuneet osasivat kaikki värit alle 2-vuotiaina. Neuvolassa esikoinen kieltäytyi torninteosta, mutta ojenteli minulle palikoita tyyliin: ”laita punainen alle, sen päälle keltainen, sitten sininen…”. Tädillä jäi suu auki ja korttiin tuli vain että ”osaa värit!” muttei mitään mainintaa että torni jäi tekemättä :-)

        • NiinaS (Ei varmistettu)
          20.1.2014 at 09:52

          Tuostahan olisi pitänyt saada erityismerkintä: osaa taitavasti delegoida ;)

  • Raissi
    19.1.2014 at 11:29

    Vitsi, rupes ihan itelläki jännitysinnostusta pukkaamaan, kun Sivva innostui enemmän ja enemmän. Meillä tyttönen (9kk) hokee vaan koko ajan, että RRRäkä, kato, kato, RRRäkä…

    Siitäpä tuli mieleeni, että saako omaan blogiin ladattua omia videon pätkiä? Vai onko se ainoa keino, että lataa ne eka youtubeen ja sieltä imee blogiinsa? En oikein tajua kaikkea tätä vielä…

    • Raissi
      19.1.2014 at 11:38

      Hupsista, Saanahan täytti just 10 kk:tta… Miten minä tuonkin jo autuaasti unohdin? Minun mielestä se vois kyllä pysyä vaikka 9 kk:n ikäisenä vielä pitkään :D

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 12:04

      Mä oon kerran laittanut videon, ja silloin se just piti laittaa YouTubeen eka. Pitäis itselläkin opiskella tuota, olisi kiva laittaa jotain videota joskus!

      RRRRRäkä :D

  • ankkulii (Ei varmistettu)
    19.1.2014 at 11:33

    Aivan ihana! Voisitko joskus laittaa videota silvasta? Kuulistaa niin söpöltä tytöltä !<3

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 12:05

      Joo, sillä saralla vois kyllä kunnostautua! Me ei olle edes kuvattu videoita kuin ehkä muutama ikinä, vaikka valokuvia kyllä otetaan. Se pitäis varmaan vaan ottaa tavaksi :)

      • Silkkitassu
        19.1.2014 at 22:49

        Instagrammiin saa ihan lyhyitä videoita. :)

        • Kristaliina
          20.1.2014 at 11:38

          Ooo, sitä täytyykin ehkä kokeilla! Saakohan ne sitten kans näkyviin tuosta sivupalkista, jos ei ole omaa Instagram-tiliä… No, testaamalla taitaa selvitä sekin :)

          • Silkkitassu
            20.1.2014 at 18:17

            Kyllä niiden pitäisi siellä näkyä ihan samoin kuin kuvatkin. :) Tosin vaatii tietenkin sen klikkauksen että näkee videon liikkuvana. 

  • Kahvittelija
    19.1.2014 at 12:12

    Ihana Silva! Repesin kyllä niin tuolle ”Sivva innostuu” -jutulle :) Meilläkin taapero puhua pälpättää enemmän ja enemmän, nyt on meneillään joku itsenäistymisvaihe, kun kaikki pitäisi saada tehdä itse. Ja saihan se vedettyä sukkahousut käsivarsiinsa ja voi sitä voitonriemua :D

  • Devika Rani (Ei varmistettu)
    19.1.2014 at 12:42

    Ihan mahtava selostus! :D

  • M-M
    19.1.2014 at 13:12

    Ihana ku Silva puhuu jo nuin paljon.
    Meillä Milla vasta alkanut enemmän puhumaan yksittäisiä sanoja, ja niitä onkin jo monta.

  • Satu Vee (Ei varmistettu)
    19.1.2014 at 13:22

    Ihana! :) Ja kuulostaa niiiiin tutulta. Mulla on suunnilleen saman ikäinen poika, joka puhuu todella paljon. Käytiin perjantaina 2-vuotisneuvolassa ja neuvolantäti ihmetteli moneen otteeseen pojan puhetulvaa – vieläpä kun tyyppi on kaksikielinen, joka siis usein hidastaa puheen kehitystä! Noista väreistä: kyllä tuntuu olevan mahdollista että jo tämän ikäinen tuntee värit. Mun poika nimittäin osaa nimetä vaikka kuinka monta väriä, niistä vaan jää loppuosa usein puuttumaan, tyyliin: puna, sini, kelta, valko, ja vielä: pinkki, musta, viilee (vihreä), liilla, ukkee (ruskea) jne.

    • Anne K (Ei varmistettu)
      19.1.2014 at 14:37

      Ihanaa tuo ” siwa innostuu!”. Meidänkin poika puhuu todella paljon ja Silvan kanssa melkein saman ikäinen, pari päivää nuorempi. Ei meidän lapsi kyllä ihan noin paljoa puhu kuin Silva, mutta hoitopaikassaan hän puhuu paljon enemmän kuin muut lapset.

      Hän on kaksikielinen ja lisäksi puhumme vielä mieheni kanssa englantia. Olen alkanut ajatella, että ehkäpä siitä on hyötyä, että hän kuulee kotona kolmea kieltä.

      Olen lukenut blogiasi siitä asti kun aloin stressata rytmeistä, napero oli silloin 8 kk, googletin ja ensimmäisenä google linkitti mut Puutalobabyn sivulle. Luen blogiasi päivittäin monta kertaa, luen aina myös kaikki kommentit. Ihastelen lapsilähtöistä kasvatustyyliäsi, tuntuu, että Silvan tarpeita todella kuunnellaan teidän perheessä. Tuntuu hienolta lukea, miten hienosti sanoitatte hänen tunteitaan.

      Olen samanikäinen kuin sinä, asumme myös Helsingissä ja olemme matkustelleet todella paljon Etelä-Amerikassa, Kiinassa ym. Erityisesti mieheni rakastaa matkustelua, aiemmin hän vietti lomansa Suomessa ja matkusti työnsä puolesta milloin minnekin puolelle maailmaa ja minä matkustin mukana, kun hänen ranskalainen työantajansa maksoi esimerkiksi jouluna tyttöystävänkin liput korvaukseksi menetetystä perhejoulusta. Voi hitsi mikä suuri menetys, vieläkin harmittaa:).

      Luen blogiasi, sillä samaistun ajatuksiisi kasvatuksesta, reppureissaamisesta ja nautin huumoristasi ja mitä vielä, syitä on varmaan vaikka sata, mutta lisätään vielä, että luen sitä, koska olet ihana ihminen!!!

      • Kristaliina
        19.1.2014 at 20:42

        Voi kiitos ihanasta viestistäsi, tällaisia on aina niii-iiiiin kiva kuulla! Tulee ihan hyvä mieli itsellekin. Onneksi google tajusi tuoda sut silloin joskus tänne! :)

  • Sunnny
    19.1.2014 at 14:34

    Voi ei miten suloinen! :)

    Minä täällä vauvakuumeisena luin selostuksen ääneen poikaystävälleni joka nauroi ääneen ja kysyi muistuttaako tämä minua jostain. En ymmärtänyt koko juttua ja tämä pyysi ipadin itselleen ja alkoi lukea tekstiä englanniksi taru sormusten herrasta klonkun äänellä. Ja hauskahan se oli niinkin :D 

    minusta pieni silva oli ihanan suloinen ja tuo keksii vaan taru sormusten herrasta juttuja… Näin meillä, ihanaa teillä :)

    • Kristaliina
      19.1.2014 at 15:03

      Hih hii – mutta hei ehkä Klonkun puhe onkin just matkittu lasten puhekielestä! Niin ja Pasila-sarjassa myös :D

      • Kristaliina
        19.1.2014 at 15:05

        Tsihihihihihi nyt mäkin käänsin tuon englanniksi ja Klonkku-äänelle – ja sehän on just eikä melkein: iik meillähän asuu pieni Klonkku <3

        • Sunnny
          19.1.2014 at 15:09

          Joo, kyllä täälläkin hihiteltiin ihan kunnolla :D Niin ehkä se klonkku on saanu jotain lapsenpuhe vaikutteita kun noin helposti tuostakin kääntyi :)

  • PilviN
    19.1.2014 at 14:35

    Voi ihan mahtava! On varmaan niin hauskaa kuunnella kun pieni mennä höpöttelee ympäriinsä! Ihana Sivva!

  • EevaE (Ei varmistettu)
    19.1.2014 at 21:41

    Enkestä, ihana :D:D:D

  • Caelia
    20.1.2014 at 10:32

    Ihana Silva <3

    Meidän Olivia (kohta 2-v) on myös aikamoinen papupata, tosin tänä aamuna hoitotädille mentäessä olisi saanut olla hiljaa. Heleästi sanoi ovella että ”voi vittu, äiti”.

    En tunnusta että olisi minulta oppinut :)