Ensin tämä: mun mielestä on erittäin ok, että näinä aikoina monen perheen ruutuajat paukkuu. Tai jopa kokonaan unohtuu! Nyt on tietysti tärkeintä, että perheet selviytyvät henkisesti ja fyysisesti parhaalla mahdollisella tavalla tästä poikkeustilanteesta. Korjausliikkeet räjähtäneistä ruutuajoista sun muista voi tehdä sitten jälkikäteen.
Mutta sitten samanaikaisesti tämä: oon nyt tosi monelta kuullut, että esimerkiksi sisarusten yhteisleikit ovat jo nyt lähteneet ihan uudella tavalla käyntiin kotioloissa. Ja sehän on tietysti aivan mahtavaa!
Jo silloin, kun me alettiin kiireellä pakata Espanjan-asuntoa kasaan (=aikuisten huomio ei ollut lasten käytettävissä) ja ulkona oli ulkonaliikkumiskielto, me aistittiin tilanteessa mahdolliset katastrofin ainekset. Aikuiset jo tajusivat tulevaisuudenkin: kotona neljän seinän sisällä olemista tulee olemaan paljon, ensin Espanjassa ja sitten vielä koti-Suomessa.
Että jos tässä nyt tulee vakiintuneeksi tavaksi se sellainen ”äiti mulla on tylsää äiti mulla ei ole mitään tekemistä” -nonstopvalitusvirsi, niin joka ikinen perheenjäsen tulee hulluksi ennen epidemian loppua.
Niinpä otimme sellaisen kivan ennakoivan keskustelun lasten kanssa. Sovimme kaksi perussääntöä.
1. Sellaista ei meidän perheessä ole olemassa kuin ”mulla on tylsää”.
Jos tulee tylsä fiilis, on tehtävänä katsella ympäriinsä ja keksiä itse, mitä kivaa voisi tehdä. Lisäpisteitä tule siitä, jos saa siskon innostumaan mukaan!
2. Kaikkea saa tehdä.
Saako muovailla? Saa! Saako askarrella? Saa! Saako kuunnella äänikirjaa? Saa! Saako lukea? Saa! Saako rakentaa majan? Saa!
Tähän minirajoituksena, että videoiden katselumäärän annettiin kyllä olla Espanjassa pakkaamispäivinä rajaton – mutta Suomeen tullessa videoiden katselu oikeastaan unohtui ja palautui meidän vanhaan periaatteeseen: hiusten selvittämisen jälkeen ja siivouspäivän päätteeksi saa katsoa jakson jotain sarjaa per lapsi.
Ja miten meni? Yllättävän hyvin. Parina eka päivänä (edelleen siellä Espanjassa) meinasi tulla ”äiti mulla on tyls…”, mutta sitten lapsi hoksasi tilanteen (vähintäänkin aikuisen merkitsevistä katseista) ja alkoi ovelana väijyä ympäriinsä, että hmm mitäs hauskaa tässä keksisinkään.
Alkuun ajattelin myös jotain pistetaulukkoa palkintoineen – ja ekstarpisteitä tosiaan silloin, kun saa siskonkin innostumaan – mutta en sitten ihan ehtinyt miettiä niitä perusteita, että millä ja miten pisteitä saisi. Ja ennen kuin järjestelmä sai muotonsa, lapset olivat jo unohtaneet äitimullaontylsyyden ja saaneet leikkimistä päivät täyteen.
Ja miten paljon maailmassa onkaan leikittävää, kun osaa katsoa oikein!
Mua vähän (paljon) huvitti, kun yhtenä päivänä lapset hyvin tarmokkaasti kaivoivat kivellä reikää pölkkyyn. Oli kuulemma ”maailman hauskinta äiti katso tähän oikeesti tulee kolo!”
Kyllä, olin jopa vähän ylpeä.
Olemme myös esimerkiksi rakentaneet risuista majaa pikkueläimelle (liittyi koulutehtävään), ja seuraavaksi lapset ajattelivat rakentaa metsään kokonaisen risukylän. Ja kyllä, aiomme kokeilla myös käpylehmiä.
Ehkä se pieni tylsyys tarvitaan, jotta mielikuvitus pääsee vauhtiin!
Siellä Espanjassa pakatessa toki oli vähän ankeaa, kun kaikki lelut hävisivät matkalaukkuihin. Mutta täällä Suomessa – ja länsimaisen lapsen elämässä ylipäänsä – lapsilla ei tosiaankaan ole virikkeistä pula. Mikä määrä leluja! Kaikkialla erilaista leikkimistä!
”Tästä talosta ei ainakaan leikki lopu”, totesin eilen, kun katselin leikkihuoneeseen levähtänyttä barbileikkiä.
Ja hyvä niin.
Miten teillä? Onko leikki lähtenyt uudella tavalla käyntiin nykyisen tilanteen myötä?
22
Tiia
1.4.2020 at 20:18On todellakin! Molemmat lapset (5 ja 7) tuntuvat ihan nauttivan nykyisestä tilanteesta. Ollaan kyllä aina oltu tiivis ja yhdessä puuhaileva perhe, mutta nyt vielä enemmän. Tällä hetkellä olkkariin on levitetty petsit ja hatchimalsit koteineen ja tarvikkeineen (molempien tyttöjen omat lelut yhteiseksi kaupungiksi) ja se leikki on jatkunut monta päivää. Nämä lelut oli aiemmin pitkään koskematta. Vielä ei ole tullut tarvetta lisätä ruutuaikaa, vaan suht samoilla rutiineilla mennään kuin normiarjessakin. Mä käyn töissä, mies on kotona, ja hän on ollut iloisesti yllättynyt siitä, miten leppoisaa on ollut. Toki ollaan aika alussa vielä, mutta so far so good. :)
krista
1.4.2020 at 21:15Meilläkin tuntuu, että lapset oikeasti ihan vaan nauttivat tästä tilanteesta <3 Puhuttiin just eilen iltapalalla, että tämähän on tavallaan niin kuin yllättävä paluu siihen aikaan, kun lapset eivät olleet vielä päivähoidossa/koulussa vaan kotihoidossa. Jopa aika ihana ajatus <3
-
Ja joo, tietysti ollaan vasta alussa - katsotaan kuukauden tai kahden päästä :D Mutta kyllä mä luulen, että tää hyvin menee <3
def
1.4.2020 at 21:33tuleviin sarjahetkiin ;) pakko vinkata kun huvittaa tuo teidän krokofani: krokotiilien evoluutiosta puolen tunnin setti tuossa ekassa jaksossa
https://areena.yle.fi/1-50266390
(välillä hieman jännempää saalistusta)
krista
2.4.2020 at 12:56Ooooo, iso kiitos vinkistä! <3 Veikkaan, että osuu ihan nappiin, täytyy ottaa katsottavaksi jossain kohdassa, kun isosiskolla on koulua! <3
Tilde
1.4.2020 at 22:00Meillä 6v ja 4v lapset ovat jo pidempään leikkineet tosi hyvin yhdessä. Ehkä se sitten johtuu siitä, kun ollaan yleensäkin tosi paljon kotosalla ja oman perheen kesken lähiluonnossa. Meillä on lisäksi kaksi pienempää lasta, joten ei kovin usein tule lähdettyä kaupungille (se on vähän härdelli neljän alle kouluikäisen kanssa), ja harrastuksiakin on aika vähän (kun ei millään jaksa joka ilta istua niiden kolmen muun lapsen kanssa siellä harrastuksen aulassa odottamassa).
Olen miettinyt, että miten meillä on käynyt niin hyvä tuuri, että lapset tuntuu keksivän hyviä leikkejä keskenään. Mutta ehkä tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin, jos lasten luonteet vaan sopii yhtään yhteen.
krista
2.4.2020 at 13:02Joo varmaan siinä on osansa just tavalla, ja toisaalta myös lasten persoonallisuuksilla, veikkaisin. Meillähän kans tytöt ovat koko elämänsä leikkineet valtavasti yhdessä – ja sit kun kuulee paljon perheissä, joissa se yhdessäolo on jatkuvaa kiistelyä, niin välillä tuntuu, että ei ole itse tehnyt mitään ”kasvatuksellisesti oikein” vaan kyse on ihan sattumasta :D
–
Mutta siis aivan ihana kuulla! <3 Ja kuulostaa just sellaiselta teillä, että luonteet sopii hyvin yhteen ja sitten sille leikille on teidän elämänrytmissä vaan ollut "tilaa" perheen normaalielämässä <3 Voisikohan tämä poikkeustilanne ylipäänsäki johtaa jonkilaiseen elämänrymien hidastumiseen jatkossakin (epidemian jälkeenkin), en tiedä... Ainakin tästä voi löytää näitä hyviäkin puolia <3
Koivumäen Inka
2.4.2020 at 00:58Aivan käsittämättömän ihana postaus. On tää kyllä aikamoista tylsistymisensietoaikaa, mutta hitsi miten huipusti ootte lähteny ratkomaan tilannetta. Täyskaranteeni on muutenkin next level shit.
krista
2.4.2020 at 14:49Kiitos, ihanasti sanottu <3 <3 <3 Ja siis kyllä, onneksi Suomessa sentään vielä pääsee ulos <3
Tilia
2.4.2020 at 08:35Meillä myös koululaiset ovat alkaneet taas touhuta omalla pihalla ja sisaruksen kanssa, kun ei muualle pääse. Tekevät temppuratoja, heittelevät koripalloa tyhjään sadevesitynnyriin ja nyhjäävät tyhjästä tekemistä, joka ei normaaliaikoina kiinnostaisi. Muistan saman ilmiön kyllä omasta lapsuudesta mökiltä: kaupungissa en isoveljen kanssa juurikaan leikkinyt, kun molemmilla oli omat ja omanikäiset kaverit, mutta mökillä tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, kun ei ollut vaihtoehtoja.
A
2.4.2020 at 08:37Meillä on vain yksi lapsi (ja vanhemmat jotka on ottaneet totaalisen nollalinjan fyysisiin kaverikontakteihin) eikä omaa pihaa (voih, oispa piha tai ees parveke), joten onhan tämä ihan syvältä oleva tilanne. No, lapsi puhuu paljon videopuheluja ja ne on leikkiä. Esim. yhden kaverin kanssa leikkivät joka päivä pehmoeläinen koulua. Hauskasti simuloituu tämä nykyelo siihen, kun lapset sitten kuvaavat opetusvideoita pehmoleluilleen. Mielikuvitusta lapsella kyllä riittää, sen huomaa askarteluista joita putkahtelee non-stoppina kouluhommien välissä. Itseä kyllä harmittaa lapsen puolesta, kun hänelle nyt ei ole ikäistä seuraa tarjolla, mutta näillä mennään (se leikkiseuran hankkimisen kotiin -juna meni jo näin seitsemän vuotta sitten :D). Meillä siis ruutuajat paukkuu, koska lapsi saa ihan vapaasti jutella kavereiden kanssa niin paljon kuin vain sielu sietää (ja kaverit jaksaa).
Anomuumioriginaali
2.4.2020 at 14:16Täältä sympatiat, meillä melko identtinen tilanne. Samanikäisen seuran puute näkyy ja tuntuu siitä huolimatta, että meillä työt mahdollistaa kyllä sen että voidaan olla nyt läsnä lapselle normiarkea enemmän. Me kestetään tää, A!
A
2.4.2020 at 15:42ANOMUUMIORIGINAALI, joo, tsempillä läpi (tsempit sinnekin!) ja onhan tää nähtävä mahdollisuus perheaikaan. Mennään tällä nyt ja vielä koittaa päivä kun nakero pääsee halaamaan(!!!) rakkaita ystäviään ja leikkimään heidän kanssa (lapsen kavereilla oli niin ihana tapa halata toisiaan aamulla heti ekana koulun pihalla, niisk).
krista
2.4.2020 at 14:54Voi hitsi mä oon niin monesti ajatellut tätä, että meillä on niin helppo just nyt kahden kanssa tässä tilanteessa – että millaista se olisi, jos lapsia olisi vain yksi ja tilanne tämä. Varmasti vaatisi paljon enemmän aikuiselta (seuran tarjoamisessa) ja myös lapselta (leikkien ja viihtymisen keksimisessä). Mutta hei silti kuulostaa, että teillä sujuu ihan hyvin…? <3
-
Mä muuten jotenkin en edes laskisi skypeaikaa ruutuajaksi. Mekin on nyt jo tosi monetkin skypeleikkitreffit järjestetty, ja sehän on tosi kivaa! Ajatetlin, että leikin käynnistyminen voisi olla hankalaakin (koska outo tilanne), mutta yllättävän lopeasti lapset ovat sitten vauhtiin päässeet. Mietin myös sitä etukäteen, että millaisia leikkejä skypellä voi leikkiä - ja nyt näyttää siltä, että okei ihan kaikenlaisia :D Mietittiin sellaistakin, että voisi rakentaa majaa, joka jatkuisi ruudun välityksellä molemmissa kodeissa. Tosi moni leikki kyllä luonnistuu. Ehkä hippaa ois vähän hankalampi leikkiä skypellä :D :D :D
Torey
2.4.2020 at 09:56Meillä on täällä majoituksessa olkkarin lattialla levitettynä vahakangas, jonka päällä askartelutarvikkeet on koko ajan. Lasten on siis helppo ryhtyä toimeen kun siltä tuntuu. Leikkiä on myös paljon. Ja se sujuu todella vähemmällä kinaamisella kuin ennen. Onko syynä se, että lapset nyt tietää, että muita kavereita ei ole. Tämän kanssa mennään. 😅
Ruutuaikaa ei ole meillä koskaan kellotettu. Mutta sitä kaivataan. Nimittäin kun me ei heti saatu täällä nettiä toimimaan, niin huomasin ettei mulla ollut mitään millä lapsia rauhoittaa. Jos koko päivä piti vaan leikkiä ja askarrella ja tehdä koulutehtäviä, niin ulkoilusta huolimatta lapset alkoivat jotenkin käydä ylikierroksilla. Eivät enää keksineet mitään järkevää tekemistä. Mutta kun antaa padin käteen ja sanoo, että nyt saat hetken katsoa iltapäivällä, niin se pysäyttää lapset hetkeksi ja sen jälkeen ne jaksavat taas!
Ja itseasiassa meillä ei kumpikaan jaksaisi tuijottaa ruutua koko päivää. Just yks päivä heillä oli padit ja jossain kohtaa kuuntelin, että nyt ne on hylätty ja leikit jatkuu. 😊
Päiväunia nukkuvilla pysähdys tulee automaattisesti, isommat lapset tarttee muuta. Ja koska koulun takia isompi joutuu lukemaan koulukirjoja ja Risto Räppääjiä tehtäviä varten, niin en viitsi vaatia sitä taukoakin vaan lukemaan. 😅
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/04/02/sama-kroppa/
krista
2.4.2020 at 14:57Oi miten mahtava idea tuo vahakangassysteemi! Tuollaisen voisi tehdä meillekin, kiitos vinkistä!
–
Tuokin voi muuten olla yksi tekijä siinä, miksi leikit sujuu: heh kun lapsetkin ymmärtävät, että muutakaan ei ole nyt tulossa :D
–
Hei onko teillä äänikirja käytössä lapsilla? Meillä on se sellainen ”simsalabim-pysy paikallasi” -taika, jos joskus tarvitsee täyden rauhan jonkun asian hoitamiseen. Vielä kun on kuulokkeet, niin johan tulee hiljaista! :D
Torey
2.4.2020 at 17:24On. Meillä nukkumaan mennessä kuuntelevat. Toki voisi päiviinkin ottaa tarvittaessa. 😄
Elmeri
2.4.2020 at 11:34Meillä riehutaan ja tapellaan tosi paljon (4v&6v). Varsinkin jatkuva huutaminen on aika rasittavaa, kun yrittää samalla tehdä töitä. Normaalisti yhteiset leikit sujuu kun päivät tehdään eri hommia mutta nyt on selkeästi liikaa aikaa yhdessä. Lähettäkää meille vähän rauhallisuustuulia tännepäin..
krista
2.4.2020 at 14:59Voi ei, nyt phuuuuh phuuuuh phuuuuuuuuuuuh nämä on ne rauhallisuutuulet, joita täältä kovasti puhaltelen sinne päin! <3 <3 <3 <3
-
Hitsi miten tuota voisi lähteä ratkomaan? Ootte varmaan kyllä kaikenlaiset kikkakolmoset jo tehneet... Lapset vaan on niin erilaisia. Ihan valtavasti tsemppiä sinne!
Anna
2.4.2020 at 14:19Meillä lapset 5v ja 2v. Meillä tilanne on se että meidän on ollut pakko ottaa joka päivä käyttöön kahdenkeskinen aika erillään sisaruksesta. Minä vähän veikkaan että nämä lapset ovat pohjimmiltaan introvertteja kuten vanhempansakin ja iltaa kohden kun isossisko on ollut intensiivisesti pienemmän kanssa isän tehdessä työhuoneessa (avoimin ovin) etätöitä ja minun kadotessa aamulla hoitamaan toisten lapsia alkaa isosiskolla olla mitta aika täynnä ja hän tarvitsee jotain vähän erilaista. Ja pikkusisko alkaa iltaa kohden myös oikeasti kiusata
Tällä hetkellä he yhdessä pelailevat tabletilla sulassa sovussa, mutta kun on kaksi voimakastahtoista lasta joista toinen haluaisi ohjata leikkiä ja toteuttaa leikit juuri niin hienosti mitä suunniteli mielessään ja toinen taas tekee juuri niin kuin itse haluaa eikä ole kovin joustava luonne taipumaan komenneltavaksi on soppa äkkiä valmis.
Minä en siis ole huomannut lastemme leikeissä kovin suurta eroa/edistystä normaaliin. Epäilen että tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin kohtalaisen suuri ikäero. Nuoremmaltta ei ole vielä niin hyviä leikkitaitoja että leikkeihin oikeastaan olisikaan mahdollista tulla paljoa lisää elementtejä. toisena minusta meidän lapset ovat (ihan vähän ylpeänä sanon tämän ;) ) todella hyviä leikkimään. He siis tavallisestikin leikkivät juuri niin hyvin kuin voi olettaa tuon ikäisten keskenään pystyvän leikkimään. Nukkekodilla, pehmoleluilla, legoilla, nukeilla tai jotain mielikuvitusleikkejä joiden tarkkaa kulkua ei vanhemmille paljasteta.
–
Mitä tulee ruutuaikaan niin olen samaa mieltä että tällaisissa poikkeustapauksissa sen kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Kuitenkin esim. omat lapset tulevat ruutuajasta lopulta enemmän levottomiksi kuin rauhallisiksi. kyllähän sen ruudun äärellä ollaan rauhassa, mutta jos on katsottu vaikka pitkä leffa tai muuten ollut paljon ruutuaikaa päivän aikana on illalla aikamoiset kierrokset päällä. Mutta olen itsekin samanlainen. Tykkään välillä pelailla tietokoneella, mutta jos pelaan pitkään olen sen jälkeen levoton ja kiukkuinen ja todella väsynyt. Ja kun huomaan samoja oireita lapsissani osaan myös suhtautua lasten ruutuaikaan mielestäni sopivalla sallivuudella (koska tiedän miten kivaa se myös on ja esim. kosketusnöytön kanssa voi harjoitella hyödyllisiä juttuja), mutta myös tarpeeksi napakasti rajoittaen (ettei mene överiksi).
krista
2.4.2020 at 15:15Hei meillähän oli kans joskus sellainen tapa, että lapset saivat myös itsekseen leikkiaikaa aikuisen kanssa – ja tämä oli juuri silloin, kun olivat pienempiä. Veikkaan, että etenkin tuon pienemmän sisaruksen ikä vaikuttaa tähän, ja teilläkin tosiaan 2-vuotias on vielä pieni <3 Kun taas 5-vuotias ehkä just kaipaa (myös) sellaista "isomman lapsen leikkiä" ja tilaa sille. Eli kuulostaa tosi hyvältä kyllä tuo teidän kahdenkeskeinen aika käytäntönä!
-
Ja mä oon ihan samaa mieltä tuosta ruutuaikahommasta. Tai no meillähän ei lapset ollenkaan pelaa, mutta Youtubea, Yle Areenaa ja Viaplayta kyllä katsotaan, samoin kuunnellaan äänikirjoja. Ja huomaan tosi hyvin jo näiden koukuttavuuden, etenkin toisen lapsen kanssa. Jos saa vähän enemmän joskus katsoa (vaikka just Espanjassa muuton aikaan), niin sitten on mielessä vain vain vain vain vain se. Eli koukuttavuus ainakin huomattu myös täällä! Tuo mun postauksen alku oli kuitenkin vähän sellainen "vankilastavapautuskortti" eli halusin varmistaa, että kukaan ei vaan tulkitse tätä postausta sellaisena, että syyllistäisin niitä perheitä, joilla ei ole tässä tilanteessa muita mahdollisuuksia kuin ruudun avulla pärjätä. Perinteinen alkudisclaimeri siis. Mutta uskon, että kuitenkin tärkeä disclaimer, sillä perheiden tilanteet on nyt niin erilaiset, että joillain se ruutu voi olla nyt pelastus siinä, että ylipäänsä pärjätään yli epidemian. Ja silloin tosiaan tärkeintä on vain pärjätä <3
Miitu
2.4.2020 at 21:41Meillä lapset on aina toimineet huomattiin sopuisammin silloin, kun molemmat vanhemmat ovat kotona. En sitten tiedä, ollaanko me vanhemmat silloin rauhallisempia, mikä siirtyy lapsiin, vai viekö molempien läsnäolo tarpeen taistella sen paikalla olevan vanhemman huomiosta.
.
Kun nyt koronan myötä meidän läpsystävaihto-elämä on muuttunut jatkuvaan yhdessäoloon, niin huomattavasti vähemmän on ollut lasten välisiä kahinoita. Ja vielä vähemmän sen jälkeen, kun pienempi sai isänsä kanssa toimivat rutiinit koulupäivien ajaksi (ekan viikon isä oli vielä töissä). Alkuunhan sitä sai just tämän juniorin kanssa vääntää siitä, että ihan oikeasti siskon pitää tehdä kouluhommia eikä ole 24/7 käytettävissä leikkiseuraa.
Esec
3.4.2020 at 00:36Kiva teksti ja hyviä pohdintoja!
Minäkin olen huomannut, että lapsilla luovuus kukoistaa.
Toisaalta meidän tyttöjen ikäero (6vuotta) on nyt hankala. Isomman pitäisi keskittyä koulutehtäviin ja pienempi häiritsee. Sisarusriitoja on noin kymmenen minuutin välein. Ääh ja puuh!
Ruutuajasta sen verran, että olen täysin samaa mieltä, ettei nyt ole aika potea huonoa omaatuntoa lasten ruutuajasta. Mutta käytännössä mun on itse pakko olla tästä tarkkana, koska meidän viisi vuotiasta ei kestä kukaan jos hänellä on kerralla yli tunti ruutuaikaa. Padistä on vaikea irrottautua ja kitinä jatkuu pitkälle päivään eli pääsemme kaikki helpommalla, jos pidetään se max. tunti päivässä 👍🏼