Kun lapsi saa valita – Maureen valitsi meidät!

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.

Voi kuinka monta kertaa mä olenkaan selaillut World Visionin nettisivuilla potentiaalisten kummilasten kuvia!  2-vuotias Visal Kambodzasta, 5-vuotias Emelyne Ruandasta, vai ehkä 5-vuotias Denis Kipruto Keniasta…? Iik, miten heistä voisi ikinä valita…?

Mähän oon tukenut eri tavoilla Suomen World Visionia jo vuosikausia – me yhdessä tehtiin se mieletön äitiyspakkausponnistuskin! – ja olen ollut kaikki nämä vuodet teoriassa tosi kiinnostunut ottamaan meille myös kummilapsen jostain päin maailmaa. Mutta se jokin toimintasykäys on vaan jäänyt tapahtumatta. Se klassinen ”pitäis pitäis”, taas kerran.

Mutta viime syksynä tuli sitten se lopullinen toimintasykäys tähänkin, ja oikein intotärinän kanssa.

Sain nimittäin alkusyksyllä sellaisen ennakkotiedon, että Suomen World Visionin kautta voi pian saada kummilapsen ihan uudella tavalla.

World Visionilta voi siis edelleen valita perinteisellä tavalla itse itselleen kummilapsen – esimerkiksi jos haluaa oman lapsen ikäisen kummilapsen.

Mutta uutena juttuna tarjolla on nyt myös kummius, joka kääntää kuvion ihan toisin päin. Päätösvalta annetaankin nyt sille lapselle! Eli ensimmäistä kertaa lapsi saa itse valita itselleen kummin. No vau!

Lisäksi kuulin, että ensimmäinen tällainen kummiuden kohde on Länsi-Keniassa Ngoswetin alueella maaseudulla – kuulostaako kenenkään korvaan yhtään tutulta? Se on nimittäin juuri se sama paikka (yksi niistä), jonne me ostettiin niitä äitiyspakkauksiakin. Sen äitiyspakkaushankkeen myötä olen vähän ”tutustunut” alueeseen ja nähnyt sieltä kuvia ja videoita.

Ding! Ding! Kuulin joidenkin sisäisten ”näin sen kuuluu mennä” -kellojen soivan. Me voidaan auttaa jotain lasta siellä, hänen perhettään ja koko yhteisöä.

”Me halutaan ehdottomasti tähän mukaan kummiksi!”, ilmoitin World Visionille välittömästi. Ja niinpä me sitten oltiin niin onnekkaita, että pääsimme mukaan heti ensimmäiseen kummierään, ensimmäisen kuudentoista suomalaisen tällaisen kummin joukkoon.

Viime lokakuussa meidän kuvamme ripustettiin sitten narulle esille, pieneen kouluun Ngoswetissa. Tilaisuus oli kuulemma juhlallinen ja riemukas, ja myös lapsille ja heidän perheilleen iloisesti jännittävä. Moni heistä oli odottanut omaa kummia jo pitkään. Ohjelmassa oli järjestettyjä leikkejä ja ilmapalloja. Sitten lapset pääsivät vuorotellen kuvien äärelle katselemaan ja miettimään: kuka voisi olla minulle sopiva kummi tai kummiperhe?

Omalla vuorollaan sisään tuli sitten pieni 8-vuotias Maureen, erittäin köyhän kuusilapsisen yksinhuoltajaperheen toiseksi nuorin lapsi.

Maureen katsoi narulle ripustettuja kummien kuvia ja pohti hetken, käveli ympäriinsä…

Maureen koulupuvussa kotipihallaan. Kuva: Sara Pihlaja.

…ja valitsi meidät! Jahuu!

Tässä muuten video valintatilanteesta – ja sieltä vilahtaa myös Maureen ja meidän kuva, joka hänellä on kädessään!

Maureen kertoi valinnastaan näin:
Valitsin teidät, koska te kaikki hymyilette kauniisti. Myös koska tyttö edessä näyttää onnelliselta tytöltä. Rakastan äitiä, koska hänellä on kaunis hymy. Rakastan myös nukkeja.
(meidän tytöillä oli mukana kuvassa pehmolelut)

Voi Maureen, kun me tämä kuultiin, se meni suoraan meidän sydämeen! Me ollaan niin onnellisia, että valitsit juuri meidät! Ja me halutaan puolestamme olla hyviä kummeja sinulle ja tukea sinua ja koulunkäyntiäsi aina aikuisuuteen asti!

Tämä alla oleva kuva me siis sinne lähetettiin – me haluttiin mahdollisimman aito kuva, joten otettiin vaan meille tyypillinen perheselfie eräänä syksyisenä aamuna ennen päivähoitoon ja kouluun lähtöä. Siinä me ollaan vielä vähän aamutokkuraisina, kaikkine silmäpusseinemme.

Ja sitten Kenian maaseudulla asuva pieni Maureen näki meidät ja ajatteli, että tuo on se perhe, jonka hän haluaa kummiperheekseen. Niisk.

Valitsisitko tämän perheen kummiksesi, hih.

Ja lopulta tämä alla oleva mahtava paksu kirjekuori, jonka myötä me ensikosketuksen verran tutustuimme Maureeniin, tupsahti tänne Fuengirolan-kodin postiluukkuun asti. Sitä oli odotettu! Pakkauduimme koko perheen kanssa keittiön pöydän ääreen (tunnelmia Insta Storyssa!) ja sitten kuori auki…

Jännittävää! Millainen lapsi on meidät valinnut…? Meidän tytöt jo veikkailivat, että voisiko se olla tuo tyttö tuossa kirjeen kannessa (ja ihastelivat tipuja).

No, kummilapsi ei siis ole hän, mutta katsotaanpa kirjeen sisään!

Ja tippahan siinä tuli linssiin. Etenkin tuossa kohdassa, kun luin Maureenin perustelut, että miksi hän valitsi meidät.

Insta Storyn videolla näkyy ehkä myös meidän lasten pieni hiljainen hämmennys, vaikka he sitä vähän peittelevätkin. Nämä meidän lapset ovat varmaan luontaisesti persoonaltaan jotenkin niin hienotunteisia, että he eivät suostuneet sanomaan hiljaisuutensa syytä ääneen, vaikka videon jälkeen kysyin heiltä sitä ihan suoraankin. Sanoivat vaan, että ”jokainen saa olla juuri sellainen kuin on”. Voi mussukat.

Eli tarkoitan siis ihanan aurinkoisesti hymyilevän Maureenin kuvaa.

Mutta siis äidinvaistollani veikkaan, että lasten ensihämmennyksen aiheutti se, että Maureenilla ei ole kuvassa juurikaan hiuksia. Lapset jopa saattoivat säikähtää, että onko hän jotenkin vakavammin sairas.

Tästä saatiin siis ensimmäinen lapsia pohdituttava aihe, kun aivan erilaisista kulttuureista ja ympäristöistä tulevat ihmiset tällä tavalla tutustuvat toisiinsa – ja mä näen, että tämä on juuri sellaista tosi hyödyllistä ”kohtaamista”, jonka kautta me sitten vähitellen tutustutaan toisiimme.

Juttelimme, että Maureenin (ja yleensä muidenkin sillä seudulla) hiukset ovat näin lyhyet, sillä heidän hiuslaatunsa on hyvin tiheää ja takkuuntuvaa. Maureenin kotiin ei tule vettä, vaan vesi on kannettava itse kaivolta – siksi peseytyminen ei käy niin helposti kuin meillä, joilla vesi tulee hanasta ja suihkusta. Ja sen takia hiukset on näppärä pitää noin lyhyinä, ihan siis hygieniasyistä.

Ja että hän siis on tyttö. Tämäkin lapsia mietitytti.

Näin pienistä jutuista se tutustuminen lähtee.

Seuraavaksi keskusteltiin Maureenin vaatteista: vaate on koulupuku, aivan niin kuin espanjalaiset koululaisetkin käyttävät koulupukua. Tämä seuraava kuva sen sijaan on otettu koulun jälkeen, kun Maureen on jo vaihtanut koulupuvun omiin vaatteisiinsa ja lähtenyt päivän aikaavievimpään askareeseen: kantamaan vettä kaivolta.

Kuva: Sara Pihlaja.

Maureen oli World Visionin työntekijän avustuksella siis kirjoittanut meille ensimmäisen kirjeen, jossa kuulimme jo paljon hänestä. Meille kävi myös mahtava mäihä, sillä meidät valinnut Maureen sattui olemaan juuri sellainen lapsi, jonka kotona World Visionin suomalainen työntekijä oli käynyt ja tutustunut perheen tilanteeseen tarkemmin.  Saimme siis tämän ansiosta nähdä paljon kuvia ja videoita Maureenin kotoa – niistä lisää myöhemmin. Tämä on juuri sellainen perhe, joka kaikkein eniten tarvitsee tukea.

Tutustumislomakkeeseen Maureen oli merkannut, mistä hänen kotinsa on rakennettu: mudasta, tikuista ja peltilevyistä. Ja valokuvaajan ottama kuva näytti, että noista aineksista syntyvä mielikuva oli hyvin osuva.

Tässä nimittäin on Maureenin koti:

Kuva: Sara Pihlaja.

Ai, miten paljon minulla olisikaan kerrottavaa siitä, miten tätä juuri alkanutta kummisuhdettamme aiomme jatkaa ja millä tavoilla ajattelimme Maureenin perhettä kummin ominaisuudessa tukea. Mutta pakko vähän säästellä, tai tästä tulee hehtaaripostaus. Lisää siis tästä aiheesta myöhemmin!

Koska nyt minulla on mielen päällä vielä tällaista:

Miksi innostuin ajatuksesta, että kummilapsen saaminen menee juuri näin päin?

Aina ennen olen ajatellut, että olisi kiva valita oman lapsen ikäinen kummilapsi, ja samaa sukupuoltakin kuin omat lapset. Että tällä tavalla on sitten ”kasvetaan yhtä matkaa” ja lapsillakin on keskenään kivasti puhuttavaa ja kerrottavaa, kun ovat samanikäisiä. Mutta se valinta! En ole siis vaan osannut valita, ja se on sitten jäänyt siihen.

Ja sitten sellainen ajatus, joka minua on vähän painanut: kun me länsimaiset kummit olemme tehneet valinnat, se on totta kai harmillisesti johtanut siihen, että jotkut lapset saavat kummin heti, kun taas jotkut odottavat vuosia ja vuosia ja eivät ehkä koskaan saa omaa kummia. Miltä se sitten tuntuu, kun kylässä muut saavat kummin ja itse ei koskaan…?

Esimerkiksi meidän uusi kummilapsi, ihana suloinen Maureen, oli odottanut kummia neljä vuotta! Hän oli ihan taaperoinen ensimmäisessä videonpätkässä, jonka hänestä näimme. Silloin hänelle oli siis laitettu kummihakemus menemään. Ja nyt tämän uuden tavan ansiosta hän vihdoin sai kumminsa.

Valitsi meidät!

Tämä uusi tapa myös viestii sellaista aktiivista toimijuutta, mikä on mun mielestä niin älyttömän tärkeää. Siinä on sisällä oikein hyviä merkityksiä, että lapsi saa itse sen mahdollisuuden valita ja siten vaikuttaa omaan elämäänsä.

Maureenin perheestä olen kuullut muuten myös sen iloisen asian, että äärimmäisestä köyhyydestä huolimatta heillä on aktiivinen pyrkimys pärjätä ja kehittää toimeentuloaan. Maureenin äiti on kuulemma vaikeuksistaan huolimatta vahva ja toimelias nainen. Tämän perheen tukeminen siis vilpittömästi vaikuttaa siihen, että perhe pystyy rakentamaan itselleen toimeentulon ja lapsille koulutuksen. Ai että. Olen niin onnellinen, että juuri tämä lapsi valitsi meidät! Me voimme heitä auttaa!

Samanaikaisesti se vanha tapa on edelleen toiminnassa eikä siitä olla luopumassa: eli siis edelleen saa myös itse valita itselleen kummilapsen. Tämä on hyvä tapa erityisesti silloin, jos haluaa vaikka juuri tietyn ikäistä lasta tai tietystä maasta – vaikkapa maasta, jossa on itse käynyt ja haluaa auttaa juuri sinne.

Tällä hetkellä kummilapsia saa World Visionilta Keniasta, Ruandasta ja Kambodzasta.

Meidän perhe oli siis 16 ensimmäisen tällä tavalla valitun kummiperheen joukossa, ja sen jälkeen noin 130 lasta on saanut kummiperheen tällä uudella tavalla. Mahtavaa! Tuolla samalla alueella (Kenian Ngoswetissa siis) vielä tuhat lasta odottaa suomalaista kummia.

Kummitilaisuuksia – eli ihan samanlaisia tilaisuuksia kuin tuossa ylempänä videolla – järjestetään siellä noin kahden kuukauden välein. Seuraavaan valintatilaisuuteen (maaliskuussa) ehtii mukaan, jos laittaa kuvansa ja yhteystietonsa World Visionille helmikuun aikana. Tällöin jo maaliskuun loppupuolella saa tiedon, kuka lapsi on juuri sinut tai teidän perheen valinnut.

Ja taas yksi lapsi saa oman kummin tai kummiperheen!

Kummiksi ryhtyminen on totta kai sitovampi ja pitkäaikaisempi päätös kuin moni muu tapa auttaa. Siksi en voi ehkä tähän nyt hihkua, että ”kerätään yhdessä sata kummia” – vaikka myönnän, että mieli tekisi! Nämä yhteisponnistukset hyväntekeväisyyteen kun ovat olleet minullekin niin äärimmäisen palkitsevia henkisesti. Tuntee, että voi tehdä jotain!

Mutta ehkä joku teistä on harkinnut pitkään kummiksi ryhtymistä ja on vain sitä toimintasykäystä vaille…? Voisiko tämä olla jollekulle teistä se ”ei hitsi nyt mä sen teen” -sykäys? Nyt nimittäin vielä saisi kuvansa mukaan tuonne seuraavaan tilaisuuteen, näiden saman seudun lasten valittavaksi!

JOS sinä olet juuri sellainen, joka N-Y-T-NYT päättää toimia ja lähteä kummiksi, pliiiiiiis laita viestiä vaikka tähän kommenttikenttään! Olisi nimittäin niin ihana kuulla siitä!

Samoin ihan palavasti kaipaan (sitten ajallaan, kun te muutkin saatte omat kummilapset) teidän ”vertaiskokemuksia”, muita kummiksi ryhtyneiltä siis: Miltä tuntui tulla valituksi? Millainen lapsi teidät valitsi? Miten pidätte yhteyttä? Ja niin edelleen! Ai että, sata sydäntä tähän!

Jos saisin vaikka kymmeneltä perheeltä tiedon, että he päättivät nyt lähteä tähän tärkeään tehtävään kummiksi, olisin onnesta ymmyrkäisenä! Tai vaikka yhdeltä! Juuri sinulta?

Me yhdessä voidaan tehdä niin paljon!

Nämä kaikki alkuvaiheen kummilapset tulevat nyt samalta Ngoswetin alueelta, joten hyvällä tsägällä voimme saada kummilapsiksi vaikka ystävyksiä ja saman koulun oppilaita – ja ooooh ehkä saisimme sitten jopa joskus kummilapsemme yhteen ja jonkun viestintävälineen ääreen…? Ehkä voisimme tervehtiä heitä yhteisesti vaikkapa skypellä tai (uuuu) joskus matkustaa sinne ja tavata livenäkin…? No, pientä unelmointia ja pilvilinnoja tässä havaittavissa – mutta hei eihän sitä tiedä!

Mutta sen tiedän, että tämä pieni tyttö valtasi kertaheitolla sydämemme ja haluamme viestittää hänelle, että hän on meidän ajatuksissamme. Muista käydä koulussa, jotta pääset unelma-ammattiisi opettajaksi!

Maureen <3 Kuva: Sara Pihlaja.

Kerron siis myöhemmin lisää siitä, miten me kummina voimme ja aiomme tukea Maureenin perhettä ja kylää.

PS. Me suomalaiset ollaan tällaisia hassuja (myös minä), että mieleen saattaa putkahtaa pelko, että mitä jos kukaan ei valitsekaan minua. Se on ihan turhaa! Kuvat voivat olla ihan tavallisia perhealbumikuvia tai selfie-räpsyjä, ja joka ikinen kummihakemuksen laittava saa aivan varmasti kummilapsen. Pärstäkertoimilla (tai photoshop-taidoilla) ei ole tässä asiassa mitään väliä. Kummeja kaipaavia lapsia on paljon! Voisitko sinä olla yksi uusista kummeista?

31
Like
5

You Might Also Like

  • Janisa
    27.1.2020 at 18:15

    Oi Krista! Tämä voisi olla juuri nyt sellaista pientä arjen hyvää piristystä tuntemuksena, että auttaa, MUTTA tästä sun postauksesta puuttui se tärkein eli kustantaako tämä mitä ja kuinka usein ja sitoutuuko siihen niin pitkäksi aikaa kunnes kummilapsi täyttää 18 vuotta? Ei sillä etteikö meillä länsimaalaisilla olisi tällaista mahdollisuutta rahallisesti, mutta itse en tunne tätä järjestelmää yhtään. Saatko sen verran täydennettyä? :) Kiitos!

    • krista
      27.1.2020 at 18:53

      Kyllä saan <3 Tästä tosiaan meinasi tulla niin megapitkä, joten ajattelin jakaa kummiuden käytännöt omaan postaukseen. Mutta oot ihan oikeassa, kyllä perusasiat on silti hyvä mainita heti tässä! Eli kummiksi pääsee 30/kk ja mielellään pitkäaikaisesti, mutta jos jotain elämässä tulee vastaan, niin Word Vision kyllä huolehtii lapsesta siitä eteenpäin 💗
      -
      Oon nyt tanssitunnille menossa, mutta palaan illalla muihin vastauksiin 💗

    • krista
      27.1.2020 at 22:25

      No niin, nyt on tanssit tanssittu :) (ah! oli ihanaa! cha-chata ja bachataa)

      Kummisuhteen kestosta hyvä selostus siis täällä: https://www.worldvision.fi/me-ja-tyomme/ukk#kummisuhteen-kesto Siellä myös kannustetaan, että kummiksi kannattaa ryhtyä, vaikka ei pystyisikään olemaan kummi sitä 10-15 vuotta, mitä alueella tavallisesti työskennellään eli jo vaikka kolmen vuoden kummius on hyvä alku! Myöhemmässä kohdassa (kohta 16) muuten myös sanotaan kummisuhteen lopettamisesta, että se on mahdollista – mutta jos elämässä on vain joku ohimenevä kausi, jolloin kummimaksua ei voi maksaa, voi neuvotella myös kummimaksun alentamisesta tai maksuvapaasta, jotta siitä kummiudesta (ja omasta kummilapsestaan!) ei tarvitse luopua vaan voi jatkaa suhdetta <3
      -
      Ai hitsi, seuraavaksi sitten tietopaketti kummiudesta! <3 Ja sitä ennen tosiaan noilta sivuilta löytyy hyvin tietoa tietty myös!
      -
      Ja iiiiiiiso kannustus täällä tätä asiaa pohtimaan! Olisi ihana, jos te ottaisitten kummin samasta paikasta! <3 (ootte muuten olleet usein ajatuksissa, toivottavasti teille kuuluu hyvää <3 ) Meille tämä on jo nyt tuottanut valtavasti iloa ja henkistä rikkautta. Tää on ehkä vähän hassua, mutta meidän ja Maurinen suhde tuntuu jo nyt silleen "henkilökohtaiselta", me molemmin puolen tunnetaan iloa ja onnea toisistamme. Ihan valtavan palkitsevaa! <3

  • Torey
    27.1.2020 at 18:48

    Tippa tuli liikutuksesta linssiin tätä lukiessa.

    Meillä oli kummilapsi, itseasiassa kaksikin aikoinaan kun vielä asuin kotona. Muistan miten kiva oli saada postia kummilapselta ja miten äitimme kanssa lähetimme tytölle hiuspinnejä jne. 😊

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/01/27/kaikki-ei-paady-someen/

    • krista
      27.1.2020 at 22:14

      Arvaa vaan, onko mulla herkkiksenä ollut tippa linssissä taas jatkuvasti tän kanssa <3 Ehkä se sit näkyy tekstissä!
      -
      IHANAA, että teillä on ollut kummilapsia! Mä uskon, että nämä on tärkeitä myös kummiperheen lapsille, ainakin meidän lapset ovat täydellä sydämellä mukana tässä <3 Vaikka ensimmäinen kysymys pienemmältä olikin, että missä se nukkuu, hän mussukka ajatteli, että se lapsi tulee asumaan meille <3 Sitten selitettiin, että lapsi kyllä asuuu siellä ihan omassa kodissaan, mutta hän on meidän kummilapsensa siellä <3 Mutta mä uskon, että tällainen avartaa paljon lapsen maailmankuvaa - ja se on mulle kasvatuksellisesti tärkeää, että lapset oppivat toisten auttamisen arvon <3 Ja ovat jo oppineet (mä myös uskon, että se on lapsille luontaista ja sitä voi vain ruokkia!) ja olen heistä hyvin ylpeä <3

  • Gone with the fairies
    27.1.2020 at 20:35

    Oi! Olen pohdiskellut uutta kummilasta jo pitkään, mutta on jäänyt aina ajatuksen tasolle. Onko sinulla tietoa, miten kummimaksut jakautuvat ja kuinka suuri osa päätyy kummilapsen perheen / kylän käyttöön?

    • krista
      27.1.2020 at 22:05

      Oijoijoijoi, miten ihanaa olisi, jos nyt sinulla loksahtaisi tämä myös niin, että ottaisit uuden kummilapsen juuri tuolta – olisi niin jotenkin ihanaa, jos meillä useammalla olisi kummilapsi siellä samalla suunnalla! Parhaimmillaan (tosin en tiedä, miten laaja se alue on eli kuinka realistinen mun haave on…) he voisivat olla vaikka ystäviä tai samalla luokalla tai jotain! <3
      -
      Kuukausittainen kummimaksu menee sille yhteisölle, eli sillä esimerkiksi rakennetaan kaivoja ja vesiputkia, kehitetään koulunkäyntiä ja pyritään parantamaan asukkaiden toimeentulomahdollisuuksia. Mä oon miettinyt tätä jonkin verran ja omissa ajatuksissani oon tullut siihen ajatukseen, että tämä on ihan fiksua näin, eli tällöin ei synny eriarvoisuutta yhteisöön vaan edistetään koko yhteisön elämää, sekä tätä omaa lasta että kaikkia hänen naapurin lapsia <3 Eli se kuukausilahjoitus tosiaan on yhteisölle ja se hyödyttää kaikkia esimerkiksi koulutuksen ja puhtaan veden myötä, mutta sitten on vielä se toinen juttu - henkinen tuki, joka voi olla mittaamattoman arvokas, näin mä ajattelen <3 Eli se kummilapsen "kummius" on mallia "just sun eikä kenenkään muun", ja nyt tosiaan puhutaan lapsista, joilla voi olla sellaiset olosuhteet, että ei ole ketään, joka kannustaa ja joka koskaan sanoo, että olet tärkeä ja arvokas. Eli pelkästään se, että jossain on joku, joka ajattelee ja kannustaa, voi olla ihan valtavan tärkeä juttu siinä, että lapsi esimerkiksi panostaa kouluun ja uskoo, että hänestä voi tulla joskus jotain! Eli tämä kummi - kummilapsi -suhde on henkilökohtaista ihmisten kohtaamista ja näille lapsille erittäin tärkeää <3
      -
      Ai ja sekin vielä, että kummilapset saavat myös terveydenhuollon ja heidän kodeissaan vieraillaan 3 kk välein. Eli sillä tavalla myös kummilapsi hyötyy kummisuhteesta.
      -
      MUTTA sitten sen kuukausittaisen lahjoituksen lisäksi kummilla on (täysin vapaaehtoinen) mahdollisuus myös lahjoittaa lapselle rahalahja suoraan. Tämä voi olla 100-150e vuodessa. Tällöin yhdessä sikäläisten työntekijöiden kanssa pohditaan tarkasti, millä tavalla lahja hyödyttäisi lasta tai perhettä mahdollisimman hyvin ja pitkäaikaisesti- se voi olla vaikka katon korjausta, vuohen hankintaa, vesiputken vetämistä tai talon korjausta, ja World Vision hoitaa sen järjestelyt ja raportoinnin. Eli jos haluaa auttaa (rahallisestikin) suoraan sitä omaa kummilasta, se on mahdollista tällä tavalla <3 En nyt millään malta olla kertomatta (näistä kaikista lisää myöhemmin), että meillä on käynnissä jo tämäntyyppinen asia, jolla juuri "tämän meidän Maureenin" oman perheen tilannetta pystytään konkreettisesti auttamaan hyvin paljon, jopa käänteentekevästi <3 On niin valtavan palkitsevaa tajuta, että mulla on mahdollista tehdä joku tällainen juttu, joka voi muuttaa koko perheen elämän! <3 Tää on vaan niin huikeaa. En malttanut olla kertomatta :D Mutta siitä lisää!

      • Anna
        31.1.2020 at 16:32

        Lisäksi lapselle voi lähettää pieniä lahjoja kirjeen mukana. Esimerkiksi pikkuhousuja tai värikyniä. Itse olen lähettänyt väriliidut ja putkihuiveja. Ihan pienelle lapselle joku katselukirja voisi myös olla aika ihana lahja jolla ilahduttaa suoraan sitä omaa kummilasta.

        • krista
          31.1.2020 at 18:36

          Oi, kivoja pieniä juttuja, kiitos vinkeistä! Aikoinaan Intiassa vapaaehtoistyössä myös huomasin, että väriliidut ja paperi on hitti <3 Mitenköhän toimisi värityskirjat...?

  • Elli
    27.1.2020 at 22:53

    Kiva postaus :).

    Tämä on varmaan juuri näitä kulttuurishokkeja, ja melkein jo tiedänkin kysyessäni, että olet asian varmistanut.

    Mutta silti kysyn: onhan Maureenilta itseltään ja Maureenin äidiltä kysytty, että tytön kuvaa, nimeä, asuinpaikkaa ja perheen elämäntilannetta voi esitellä blogissa julkisesti?

    Kuten sanoin, tämä on varmasti näitä kulttuurishokkeja ja omaa työtaustaakin, mutta jotenkin olen aina kokenut jotain vierautta näihin kummilapsijärjestöihin. Se vieraus on ehkä juuri tullut siitä asetelmasta, että saadakseen apua perheiden on suostuttava siihen, että lasten kuvat ja tiedot ovat jossain julkisella nettisivustolla, josta vieraat aikuiset niitä sitten katselevat ja valikoivat. Täällä suomessa kun on kaiken työn ja avun lähtökohtana yleensä salassapito niin ajatus tuntuu hurjalta ja jotenkin väärältäkin – etenkin kun miettii omalle kohdalle, että miten jos omien lasten kuvat ja tiedot ja oma elämäntilanne tulisi vastaavasti jonnekin nettisivulle julkaista että saisi apua tai tukea.

    Kiva että tässä oli käännetty tilanne toisinpäin eli että lapsi sai valita itse. Siitä oli mukava lukea 😊

    • krista
      27.1.2020 at 23:08

      Oikein arvasit, mutta tosi hyvä kun kysyit, kun mietitytti – ajattelin itse, että mainitsisinko postauksessa. Eli kyllä, ihan ehdottomasti juuri näin: asia on varmistettu ja sovittu juuri näin, ja tosiaan ihan kuvaajakin kävi yhdessä World Visionin suomalaisen henkilön kanssa heillä kylässä <3 Kerron myös Maureenin tarinaa myöhemmin lisääkin, ja sekin on sovittu juuri niin, ja sovittu myös että mitä kerrotaan ja mitä ei, ja lisäksi tarkistutan (koska haluan!) kaikki vielä ekstratarkistuskierroksella World Vision ihmisillä <3
      -
      Mulle itselle on kasvanut vakaa luottamus World Visionia kohtaan nyt, kun olen heidän toimintaansa (ja useaan ihmiseen, jotka myös käyvät kohteissa ja perheissä) tutustunut, ja siellä kaikkialla on aivan ehdoton arvostus näitä perheitä ja ihmisiä kohtaan - perustuu juuri siihen, että ei synnytetä passiivisia auttaja - autettava -suhteita vaan pyritään yhdessä rakentamaan olosuhteet niin, että perheet pystyvät itsenäisesti ottamaan toimeentulonsa haltuun, niin kuin Maureenin perhe. Kummilapsista mainitaan netissä (esimerkiksi World Visionin sivulla) etunimi, ikä, kuva ja maa, käsittääkseni ei juurikaan muita yksilöllisiä tietoja. Ja näissä lasten ja perheiden kanssa, joista tehdään juttuja esimerkiksi World Visionin lehteen tai vaikkapa tähän mun blogiin, asiasta on tarkasti sovittu tosiaan. Ja ehdottomasti perheen ehdoilla ja heidän toiveidensa mukaan.
      -
      Ja kyllä, tässä on just ihanaa se(kin), että lapsella on aktiivinen toimijuus ja hän on valinnut kumminsa <3

  • Appa
    28.1.2020 at 07:50

    Ihana kummityttö on teillä, onnea. Itsekin olen pohtinut kummiutta mutten ole rohjennut, olen sellainen luonteeltani, että varmaan lähettäisin suuria pakettaja, heh..ei varmaan mene ihan niin mutta jään odottamaan lisää tietoa miten voi auttaa lasta ja hänen perhettä muuten kuin rahalla kuukaudessa.

    • krista
      28.1.2020 at 10:20

      Voi sä olisit varmasti tosi ihana kummi <3 Ja joo, en tiedä, miten paketin laittaminen ihan onnistuu, mutta kirjekuoreen sopivaa pientä voi kyllä laittaa <3 Tuolta World Visionin sivulta löytyikin muuten ohje kirjeisiin, että luotettavimmin menee perille (ei esimerkiksi juutu tulliin), täytyykin tutustua siihen vielä ennen kuin mekin lähetetään ensimmäinen oma kirje Maureenille! Ja sit tuolla on tuollainen sähköinen kirjepalvelu, sitä myös ajattelin tsekkailla, josko siihen saisi vielä näppärämmin laitettua vaikka valokuvia ja muuta!
      -
      Ja juu, mäpäs kirjoittelen lisää lapsen ja perheen auttamisesta (ja myös kummiuden käytännöistä) seuraavaan postaukseen! <3 Tää on niin ihana aihe, kerrottavaa löytyy niin paljon <3

      • Anna
        31.1.2020 at 16:36

        Ainakin joskus oli tarkat mitat sille minkä kokoisen paketin saa laittaa. Muistaakseni aikanaan tuli kummikirjeen mukana oikein pahvinen testiläpyskä missä oli aukko ja jos kirje/paketti mahtui siitä hyvin läpi se ei ollut liian suuri. Nyt ei muistaakseni sellaista uusimman kummilapsen tietojen mukana ainakaan tullut.
        Muistelen myös että mitään arvokasta ei saa lähettää että arvoesineet hukkuvat helposti postissa tai varastetaan. Elintarvikkeita ei saanut myöskään lähettää.
        Itse olen lähettänyt väriliituja ja putkihuiveja.

  • Tilia
    28.1.2020 at 09:28

    Minulla oli kymmenkunta vuotta ugandalainen kummityttö saman järjestön kautta. Ikävä kyllä hän katosi kummiohjelmasta viime talvena. En saanut mitään muuta tietoa kuin että perhe muutti ehkä jonnekin muualle ja tämä kummisuhde loppui nyt. En pysty ottamaan uutta kummilasta pitkään, pitkään aikaan, niin pahasti sydämeni särkyi, kun en tiedä, onko kummilapsella kaikki hyvin nyt vai ei. Toivon, että hän on päässyt parempaan kouluun isommalle paikkakunnalle opiskelemaan toiveidensa mukaan lääkärin ammatti tähtäimessä. Pelkään, että hän on joutunut kesken koulunkäynnin töihin, hänet on naitettu jonnekin – tai että hän on sairastunut tai kuollut. Mitään tietoa ei enää saa, joten on vain kestettävä epätietoisuuden kanssa. Ehkä hän joskus löytää minut somesta ja ottaa aikuisena yhteyttä? Yhteystietojahan WV ei anna kumminkaan päin, kaikki posti kulkee heidän kauttansa. Kummisuhteessa kannattaa varautautua pettymyksiin muutenkin. Kirjeitä ja kortteja hukkuu matkalle. Paketteja varastetaan. Vastauskirjeet voivat olla vuodesta toiseen mitäänsanomattomia ja kiireessä kyhättyjä. Välistävetäjiä löytyy joka maasta ja kulttuurista. Mutta myös niitä hyviä ihmisiä.

    • krista
      28.1.2020 at 10:45

      Voi! <3 Toivottavasti hänellä on kaikki kunnossa ja että ovat muuttaneet parempaan (eli päässeet elämässä eteenpäin) eikä mitään surullisia tapahtumia taustalla! Luin vastaavasta kummien kokemuksista, olikohan World Vision nettisivuilla vai heidän lehdessään, jommassa kummassa, ja tällöin juuri kirjoittaja haki lohtua siitä, että toivottavasti perhe on juuri päässyt elämässä eteenpäin; tällöin siis World Vision oli yrittänyt kovasti selvittää lapsen kohtaloa, että minne on muutettu ym, mutta ei ollut tarkkaa tietoa. Mutta epätietoisuus on varmaan just kurjaa, kun on vain arvailujen varassa :( Toivottavasti kuitenkin muutos on ollut kohti parempaa, ja nykyaikana tosiaan voi olla nämä somen ihmeet, eli ehkä joskus saatkin ystäväpyynnön tai viestin kummilapseltasi! <3 Oletko itse yrittänyt nimellä hakemalla Facebookista, vai onko hän vielä sen ikäinen?
      -
      Ja kyllä, lueskelin juuri noita kirjeohjeita ja käytäntöjä, joten odotusta voi olla luvassa, jos esimerkiksi joillekin seuduille kirjeitä päästään toimittamaan kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta olen varma, että silti ne kirjeet ilahduttavat! Käytitkö tuota sähköistä palvelua? Mietin, että se saattaa jossain tapauksessa nopeuttaa!

      • Anna
        31.1.2020 at 16:41

        Tuo on kyllä minustakin ollut kurja kun ei ole kuullut oikein mitään selitystä esimerkiksi tämän viimeisen lapsen kohtalosta. Olisi mukava kuulla edes se että ovat muuttaneet jonnekin taikka että ovat halunneet henkilökohtaisista syistä lopettaa kummisuhteen tai sitten se että ei tiedetä. Ensimmäisen kummilapseni kohdalla sain hyvin tiedon ja minulle myös soitettiin perään ja keskusteltiin asiasta, mikä oli tosi kiva juttu. En minä tarvitsisi mitään yksityiskohtaista selontekoa, mutta joku lyhyt selitys olisi mukava saada ja jos mahdollista mahdollisuus lähettää se viimeinen kirje jossa toivottaa kaikkea hyvää.

        • krista
          31.1.2020 at 18:39

          Totta! Mutta joissain tapauksissa taitaa olla niin, että tietoa ei tosiaan ole kenelläkään saatavilla :( Vaikka kyselee kuinka, niin tietoa ei löydy – näin oli siis ollut tuossa tapauksessa, mistä luin. Se on vaan sitä todellisuutta tuolla ehkä, että ihmisiä ja perheitä ”katoaa” :( Surullista. Mutta tosiaan joskus on voitu muuttaa parempaankin, ja se tietysti olisi olennaista tietää, että onko se muutos parempaan vai onko tapahtunut jotain ikävää. Ja hyvästely – se varmasti tuntuisi tärkeältä <3 Aina sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan varmaan ole, ja se on surullista :(

  • Anna
    28.1.2020 at 21:11

    Minulla on ollut kummilapsia jo pidemmän aikaa World Visionin kautta. Itseasiassa minulla on nyt jo neljäs. Alunperin valitsin itse pienen pojan Cesarin, mutta pari vuotta hänen kanssaan kirjoiteltuani hänen äitinsä päätti lopettaa kummisuhteen kun se ei kuulemma ollutkaan sitä mitä hän oli ajatellut :( Tähän mennessä olin kuitenkin valinnut myös toisen kummilapsen Martinin Ugandasta. Myöskin pinen pojan (koska sivuille mainostettiin silloin että varsinkin poikia on paljon vailla omaa kummia). Sain myös Cesarin tilalle uuden pojan jonka tiesin odottaneen omaa kummia pidempään koska hän odotti kummia jo silloin kun ensikerran kuvia katselin. Jesus oli ihana poika. Sitten jäin pitkälle vanhempainvapaalle ja yksinkertaisesti en pystynyt enää maksamaan kummimaksuja. En tietenkään ollut suunnitellut tätä sillä kummisuhteiden alussa olin vielä hyvin vähällä toimeen tuleva työssä käyvä sinkku. Olin yhteydessä World Visioniin ja pidin taukoa kummimaksuista vanhempainvapaan loppuun asti. WV hoiti kummimaksuni tällä välillä ja sain jatkaa kummisuhdetta. Iso kiitos tästä. Palasin kummihommiin normaalisti heti töihin palattuani, mutta kun seuraava vanhempainvapaa tuli ja työni oli sen jälkeenkin epäsäännöllistä niin en enää kokenut kykeneväni jatkamaan. WV ehdotti että luopuisin toisesta kummilapsesta jonka lahjoitukset he ottaisivat sen jälkeen hoitaakseen. KAMALA tilanne! Joutua valitsemaan pojista. Se etti sen verran koville että en edes kerro kumman valitsin, mutta homman ratkaisi lopulta se että toinen heistä oli kertoman mukaan itkenyt ilosta kirjoittaessaan erästä kirjettä minulle. Edelleen koen vähän syyllisyyttä tästä valinnasta. Nyt vähän aikaa sitten tämä valitsemani lapsi poistui kummiohjelmasta. Oletan että ihan luonnollisesti kasvamalla suureksi, koska en saanut tällä kertaa sen tarkempia tietoja asiasta, mutta tilalle sain uuden kummipojan jolle olisi pian aika alkaa kirjoitella postia :)
    Vähän vaiherikas on tämä minun kummitaustani, mutta se on sellainen millainen se on. Kaikkien poikien tiedot, kirjeet ja kuvat ovat minulla tallessa edelleen. Yhtään en ole heittänyt pois.

    • krista
      29.1.2020 at 11:08

      Oi ihana, kun kerroit näin laajasti kokemuksiasi – iso kiitos tästä! Musta tuntuu, että jotenkin oon sellaisessa vaiheessa, että ihan ahmin näitä muiden kokemuksia kummiudesta, liityin juuri kummien FB-ryhmäänkin ja saan suurta iloa sieltä! <3
      -
      Tosi kiva kuulla, että käytännössäkin tuo on sitten yhdessä World Visionin kanssa pyritty järjestämään (näinhän heidän sivuiltaan luin) että tilapäisen taloudellisen tilanteen takia saa taukoa kummimaksuista ja World Vision sen sillä aikaa jatkaa. Mutta ai että, varmasti on ollut todella kirpaiseva tilanne sitten, kun jouduit luopumaan toisesta <3 <3 <3 Ihan tuli tippa linssiin pelkästä ajatuksesta! Uskon hyvin, että edelleen pelkästään sen ajattelu kirpaisee - mutta siis, oi elämä, tällaistahan se on, joskus on vain tilanteita, joissa on kipeitä valintoja. Mutta onpa ihana tietää, että World Vision edelleen huolehtii lapsesta eli että vaikka kummi joutuisikin jostain syystä päättämään kummisuhteen, lapsi ei jää ihan tyhjän päälle.
      -
      Miten ihana myös lukea, että sulla on kaikkien kirjeet ja kuvat tallessa <3 Mekin ajateltiin tyttöjen kanssa, että hankitaan joku pieni rasia/laatikko, johon aletaan tallentamaan Maureenin kirjeet. Niitä on sitten ihana varmasti vuosien päästä katsella! <3 Ja ihana, että olet saanut uuden kummipojan taas <3 Onko hänkin Ugandasta?
      -
      Iso kiitos vielä kommentistasi, näitä on aivan ihana lukea! <3 (kaikkine iloineen ja suruineen, mutta sitähän elämä on)

      • Anna
        29.1.2020 at 15:36

        Hän on myös Ugandasta :)

  • kapustarinta
    28.1.2020 at 21:59

    Minullakin on jo ollut useampi kummilapsi World Visionin kautta, ensimmäinen taisi olla jo yli 15 vuotta sitten. Kummilapsien vaihtuvuus on tosiaan välillä aika nopeaa; lapsen perhe saattaa muuttaa pois alueelta, hanke alueella loppuu tai lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Täytyy sanoa, että en ole ihan pysynyt perässä vaihtuvuuden suhteen, minulla on siis useampi lapsi yhdellä kertaa. WV:lta tarjotaan automaattisesti uutta kummilasta edellisen tilalle. Kummilasten kirjeet voivat tosiaan olla aika niukkoja, riippuu vähän lasten iästäkin. Lisäksi usein lapset eivät ole tottuneet kirjoittamaan kirjeitä. Toisaalta itsekään en kauheasti kirjoittele. Eräälle pois jäävälle kummilapselle perheineen lahjoitin järjestön kautta summan ja sain kiitoskirjeen ja valokuvan, jossa oli kuvattuna kaikki mitä rahalla oli ostettu. Tuntui kivalta nähdä mihin summa oli käytetty. Mutta siis, järjestö tuntuu tekevän hyvää ja ansiokasta työtä alueilla.

    • krista
      29.1.2020 at 11:13

      Hih mä mietin tätä sun kommenttia ja paria muuta kokemusta tuossa, kun tulin takaisin päin lasten kouluun/hoitoonvientireissulta. Että tapahtuukohan tässä porttiteoria, eli että kun suhde yhden kummilapsen kanssa vakiintuu, alkaa haluta lisää kummilapsia… :) Mutta sehän ei ole yhtään huono porttiteoria tässä tapauksessa, päinvastoin! <3
      -
      Näin mä oon kuullut, että joskus kirjeet voivat olla niukkoja - meillä tässä tutustumiskirjeessä oli selvästi nähty vaivaa, mutta kirjoittajana oli ollut järjestön työntekijä. Videolta kuitenkin näin, että Maureen opetteli kirjoittamaan sanoja, eli toivottavasti hänelläkin taidot edistyvät ja pääsee joskus kirjoittamaan ihan itse <3
      -
      Mä nyt vähän jo tuolla paljastinkin (hih vaikka ei pitänyt), mutta meillä on myös nyt tällainen "erityisprojekti" käynnissä eli tuemme perhettä rahallisesti eräässä asiassa ja saamme siitä sitten raporti kuvineen myöhemmin. Odotan innolla! Ja ihan huikea tietää, että pystyy ihan konkreettisesti auttamaan. Siitä lisää myöhemmin! <3

  • Anna
    31.1.2020 at 16:51

    Ehdotus muuten World Visionille että jos perheellä olisi joku erityinen tarve tai toive niin olisi mukava jos voisi vaikka kummilasta ottaessa laittaa ruksi ruutuun että on halukas auttamaan perhettä suoraan taloudellisesti jossain projektissa ja jos tällaisen ruksin laittaa niin hänelle tarjottaisiin erikseen juuri sellaisia kummilapsia joiden perheet kaipaisivat suoraa taloudellista apua jossain jutussa. Tässä rinnalla voisi olla edelleen tuo henkilökohtaisen rahalahjan mahdollisuus minkä voi antaa kaikille perheille, mutta varmaan jo suhteen alussa voivat paikanpäällä työskentelevät nähdä jos jollain perheellä on joku erityistarve johon todella tarvittaisiin apua ja apu voitaisiin räätälöidä perheen tarpeen ja kummin mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi könttäsummalla tai vaikka muutamilla pienemmillä rahasummilla tietyin väliajoin ja kummi saisi raporttia projektin etenemisestä.

    • krista
      31.1.2020 at 18:45

      Hyvä idea! Ja tässä ”meidän” casessa just sikäläisellä työntekijällä oli tarkka tieto, että mikä tämän perheen erityistarve on, ja me saatiin hyvin ”tartuttua” heti siihen, kun saatiin siitä tieto. Jos olisi ollut rasti laitettavana, niin olisin laittanut – nyt tavallaan oli onnekas sattuma, että näin oli. Varmaaan kyllä hyvin monella perheellä (ehkä kaikilla?) näitä erityistarpeita on, sillä nämähän on valittu juuri niin, että ovat siitä yhteisöstä niitä, jotka eniten apua tarvitsevat. <3 Voisikohan niistä saada tiedon ihan World Visionilta kysymällä...? Mulla itsellä se meni niin, että sain ihan paikallisen työtekijän viestejä sitten välitettynä mulle eli sikäläiset työntekijät käsittääkseni tuntee näitä perheitä hyvin, kolmen kuukauden väleinhän perheissä tosiaan vieraillaankin...
      -
      Koen, että tämä koko yhteisölle menevä kuukausittainen kummimaksu on valtavan tärkeä ja silloin tosiaan auttaa samalla maksulla monta lasta. MUTTA samanaikaisesti tuntuu tosi ihanalta, että voi myös juuri tätä oman kummilapsen perhettä auttaa myös räätälöidysti. Eli tuntuu tosi kivalta, että tällainen rahalahjan mahdollisuus tähän käytäntöön silti on jätetty.

  • Anna A
    6.2.2020 at 12:12

    Oih, onnea kummilapsesta <3

    Ihana tapa saada kummilapsi. Mulla itselläni on tuohon aivan samaan syyhyn aina tyssännyt tämä kummilapsen otto. Tuntuu vain niin epäreilulta valita yksi niistä lukuisista sydäntäsärkevistä kuvista ja tarinoista.

    (Tässä jos missä nämä äitihormonit todella iskevät päälle ja mä vaan ulisen, että tulkaa kaikki tänne haluan pitää teistä kaikista huolta :D )

    Kiitos tästä postauksesta, mäpä luulen että mekin laitetaan hakemus vetämään ja jäädään odottelemaan että joku valitsee meidät!

    • krista
      6.2.2020 at 12:30

      Oi, ihanaa! Mulla ihan kyyneleet kihosi tästä viestistä silmiin – oi jos sieltä yksi uusi perhe saisi teidän perheestä ihanan kummiperheen <3 Iso suosittelu, tämä tuntuu niin ihanalta ja palkitsevalta itsellekin, kun voi auttaa jotain lasta ja hänen perhettään siellä!
      -
      Mun mielestä tää on kans aivan mahtava tapa. Ja jotenkin tuntuu, että se ehkä tuntuu sille lapsellekin "henkilökohtaisemmalta", kun hän on itse valinnut itselleen kummin eikä vaan sellainen "ilmestynyt" jostain. Ihanaa, jos päädytte alkamaan kummiksi! <3