Meidän kotikatsomossa juuri nyt: kaksi TOP5-leffalistaa

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

Oi nämä lasten nukkumaanmenon jälkeiset vanhempien omat leffaillat – tässä nykyarjessa nämä hetket ovat parasta (ja heh itse asiassa ainoaa) aikuisten kahdenkeskeistä laatuaikaa.

Lapset siis nukkumaan – hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia, pusi pusi – ja viuh alakertaan, Viaplay auki ja leffa pyörimään!

Meidän viime aikojen leffavalintoja koskeva kuuma kysymys kuuluu: mikä genre sopii paremmin tähän maailmantilaan? Kannattaako valita katsottavaksi mieluummin kevyt hyvänmielenelokuva vai joku hyytävä jännitys?

Tätä me ollaan näissä iltojen leffavalinnoissa viime viikkoina pähkäilty. Alkuun erityisesti minä toivoin illan kotikatsomoon vain ja ainoastaan pliis pliis pliis sellaisia ”helpohkoja” kevyttunnelmaisia hyvänmielenlefffoja. Ei ainakaan mitään viruskatastrofielokuvia ennen nukkumaanmenoa, jaiks!

Mutta toisaalta tämän ”uuden normaalin” tasaannuttua olen yllätyksekseni huomannut, että kunnon jännitys se vasta ajatukset nollaakin! Kun ruudulla pyörii sellainen sopivan tiivistunnelmainen jännäri, ei kahden tunnin aikana tule edes ajatelleeksi, että otanpa kännykän käteen ja selaan uutisia tai somea.

Kunhan vaan se jännitys on sellaista sopivanlaista.

Esimerkiksi Joel jo pokkana katsoi uudestaan Tartunta-nimisen leffan (Contagion), joka löytyy Viaplaysta Vuokraa&osta-valikosta (3,99e). Me ollaan siis katsottu tuo leffa jo aikaisemminkin, joskus esikoisen vauva-ainana, ja muistan siitä vain sen, että se oli ihan tosi-tosi hyvä. Mutta maailmalle leviävä virus…? Hmmm, en ole varma, olenko valmis katsomaan sitä tosielämän lisäksi vielä valkokankaaltakin.

Mutta mahtava leffa se oli! Oletteko katsoneet?

Mutta joo. Viime aikoina me ollaan kuitenkin haluttu omaan aikuistentreffikotikatsomoon ennen kaikkea sellaista hyvää fiilistä ja aivojen nollausta. Välillä se sitten on tarkoittanut kevyttä ja välillä toimintaa, vähän päivästä (tai siis illasta) riippuen.

Niinpä päädyin tekemään tähän postaukseen yhden sijaan kaksi ihan erilaista omaa TOP5-listaa: toinen lista hyvään mieleen ja toinen lista sopivaan jännitykseen!

Tässäpä siis kahden listan verran meidän Viaplaysta löytyviä lempparileffoja.

TOP5 hyvänmielenelokuvat

Mun tässä käyttämä määritelmä hyvänmielenleffoista on sellainen, että siinä voi esiintyä (ja esiintyykin) myös syvempiä sävyjä – nämä seuraavat eivät siis missään nimessä ole mitään pelkkää höttöhöttöä, vaan hyviä leffoja, jotka voivat myös herättää tunteita ja ajatuksia. Osassa nauretaan ääneen, osassa hymy vain karehtii aavistuksen verran suupielesssä. Mutta kaikki nämä ovat mun mielestä just sellaisella viihdyttävällä sävyllä rullaavia elokuvia, josta jää mukava olo katsojalle.

1. Viimeinen herrasmies

Tämä me katsottiin pari iltaa sitten. 80-luvun alkuun sijoittuva elokuva seitsemänkymppisestä sympaattisesta herrasmiehestä, jonka elämäntapana on ryöstää pankkeja. Että sellainen herrasmies!

Ai että mä jotenkin tykkäsin elokuvan tunnelmasta! Tarinan kerronta ja koko kuvaamisen tapa oli jotenkin sellaista ihanan suoraviivaista ja arkista, keskustelut olivat aitoja, ja oikeastaan kaikki leffan henkilöt aivan kerrassaan hurmaavia. Iäkkäät keskushahmot Forrest Tucker (Robert Redford) ja leskirouva-Jewel (Sissy Spacek) olivat jotenkin niin kauniita ja ihania, että eksyin vain koko ajan miettimään, että olisipa elämä seitsemänkymppisenä tuollaista.

Okei sen pankkiryöstelyn voisin kyllä jättää omalta kohdalta väliin.

Elokuva on vuodelta 2018, mutta tavallaan siitäkin tulee fiilis, että se voisi olla vanhempikin. Ehkä jopa sieltä 80-luvulta. Kuva on ehkä vähän rakeista eikä elokuvassa ole mitään (ainakaan silmiinpistäviä) nykyajan tietokonekikkailuja. Ihana elokuva!

2. Long shot (Mahdoton yhtälö)

Romanttinen komedia! Tämä oli ihan oikeasti romanttinen komedia ja mä tykkäsin siitä! Kauas on kyllä tultu siitä, kun mun lempparileffat olivat vain jotain Night Visionsissa katsottuja moottorisahamurhaajia.

Mutta siis on romanttisia komedioita ja romanttisia komedioita. Ja tämä oli niitä hyviä sellaisia. Hömelönsuloinen nörttistereotyyppi (hienot tuulipuvut muuten!) Fred tapaa nuoruudenihastuksensa Charlotten – joka sattuu olemaan suosittu ja tyylikäs ulkoministeri ja tuleva presidentinvaaliehdokas. Pääosissa Seth Rogen, joka on jotenkin ihan mun lempparityyppi täntyyppisissä komedioissa, sekä Charlize Theron, joka on tietty upea.

Jos etsit hyvänmielen romanttista komediaa, joka on kuitenkin fiksu ja hyvin tehty, niin tämä se on.

3. Extract

Peruskomediaa tämäkin, ja siis just sitä hyvää sellaista. Keski-ikäinen tehtaanomistaja (Jason Bateman) yrittää pyörittää yritystä ja avioliittoa, mutta ajautuu huumeita, huijareita ja Gene Simmonsin sisältävään sekasotkuun. Ahhhaha. Mukana keskeisessä roolissa myös Mila Kunis tehtaan uutena työntekijänä.

Elokuvan on muuten ohjannut Mike Judge, jonka jotkut ehkä muistavat Beavis and Butt-Headista, haha!

4. Her

Yksinäinen mies rakastuu tekoälyyn. Elokuvassa on sellainen haikeankaunis tarina ja rauhallinen kerronta, sekä aika pastellinpehmeä värimaailma. Tykkäsin erityisesti siitä, miten miehen tunnetilaan jotenkin aidosti pääsee sisään. Kiinnostavaa, miten koskettavan rakkaustarinan voi saada kahdesta osapuolesta, vaikka toinen ei esiinny elokuvassa muuten kuin ruumiittomana äänenä.

Vaikka tekoälyyn rakastuminen ajatuksena tuntuu aika scifiltä, tässä elokuvassa se oli esitetty niin, että tällaisen voisi oikeasti kuvitella joskus tapahtuvan. Tulevaisuuden näkymä on muutenkin uskottavan arkinen. Koskettavaa.

5. Bohemian Rhapsody

No tämän katsoin jo oikeasti yli vuosi sitten, joten tätä ei nyt ehkä ihan ”viime aikojen” leffaksi voi sanoa. Mutta halusin ottaa tämän mukaan, kun kerran huomasin, että Viaplayssa tämä on! Itse siis tykkäsin leffasta, mutta enemmänkin ehkä elokuvana kuin dokumentaarisena todellisuutta noudattelevana kuvauksena Freddie Mercuryn elämästä.

Mutta leffa houkutti googlaamaan (vähän niin kuin mun lempparikirjat), että mitä oikein tapahtuikaan ja miten. Ja mikä oli totta ja mikä dramatisointia. Tällaista pidän aina hyvänä juttuna. Että leffa kiinnostaa niin paljon, että se houkuttaa lukemaan lisää vielä jälkikäteenkin!

TOP 5 jännitystä elämään

Jännityskään ei ole ihan yksioikoinen kategoria. Välillä siinä voi olla mukana huumoria ja räjähdyksiä, välillä se taas voi olla sellaista hengitystä kiihdyttävää psykologista jännitystä ilman erikoistehosteiden megaspektaakkeleita. Kaikissa näissä seuraavissa leffoissa oli mun makuun jotain ihan omanlaista erityistä, joka nosti nämä leffat mun mielestä sellaisen ”perusjeeshyvän” elokuvan yläpuolelle.

1. Deadpool 2

Tämä tuli Viaplayn listoille vappupäivänä. Mutta onkohan tämä nyt sitten actionia vai komediaa? Molempia!

Tällaiset ovat supersankarileffoja mun makuun, eli vaikka valkokankaalla (no hups: meidän tapauksessa kannettavan näytöllä) räjähtelee ja räiskyy, tässä leffassa ei todellakaan oteta itseään liian vakavasti. Liian ryppyotsainen ”sankari pelastaa universumin” -matsku ei olekaan oikein mun juttu, mutta tällainen ironisenhauska meininki todellakin on!

Elokuvassa yliluonnollisilla kyvyillä varustetusta teinipojasta uhkaa tulla superpahis – mutta mutanttiryhmittymä lähtee tilannetta ratkaisemaan. Päähenkilö Deadpool (Ryan Reynolds) yrittää kovasti olla supersankari, mutta päätyy toistuvasti aiheuttamaan supervoimillaan enemmän tuhoa kuin varsinaisia sankaritekoja.

2. Children of men (Ihmisen pojat)

Siis VAU mikä elokuva. Ei siis mitenkään  uusi elokuva (vuodelta 2006 näköjään) ja itsekin me katsottiin tämä ensimmäistä kertaa jo useampi vuosi sitten. Mutta nyt mulla on ollut tämä leffa (ja erityisesti yksi asia siitä) mielessä niin jatkuvalla syötöllä, että ihan tässä lähitulevaisuudessa on pakko kyllä katsoa tämä elokuva uudestaan.

Elokuvan asetelma (ja koko elokuvakin) on hyvin rankka: ihmiset eivät pysty enää lisääntymään ja ihmiskunta on vaipumassa epätoivoon. Että ei todellakaan mitään kevyttä settiä.

Mutta se mieleen jäänyt asia, toivottavasti en spoilaa. Elokuvassa on sivuhenkilöinä vanhempi hippihenkinen pariskunta, joka asuu piilossa metsän siimeksessä suloisessa piilopirtissään. Sitä mä olen jotenkin viime viikkoina ajatellut. Jotenkin… …no, se vain jäi mieleen ja oli mulle jotenkin erityisen merkityksellistä. Luultavasti kuvittelen itseni vanhana ja ryppyisenä sinne hippien piilopirttiin.

Värisyttävä, kauhistuttava ja koskettava elokuva, ei heikkohermoisille. Mutta todellakin nollaa ajatukset!

3. Stockholm

Tiedätkö, mikä on Tukholma-synrdooma? Tämä kertoo just siitä! Eli ihan just siitä nimenomaisesta vuoden 1973 tukholmalaisesta pankkiryöstötapauksesta (elokuva perustuu siis tositapahtumiin), josta tämä koko Tukholma-syndrooman käsite sai alkunsa. Vau, ihan superkiinnostavaa!

Leffaa on kutsuttu mustaksi komediaksi, mutta kyllä mä itse tämän kuitenkin ihan  jännäriksi nimeäisin – en oikein nähnyt sitä komediapuolta missään (paitsi ehkä naispäähenkilön silmälaseissa), vaan mun mielestä tämä oli vain sellaista sopivaa pientä jännitystä. Viihdyttävää, ei karmivaa. Ja kuvaus siitä, miten panttivangit alkavat kaveerata ryöstäjien kanssa, oli jotenkin tosi uskottava. Elokuvassa oli paljon sellaisia vähäeleisen hienoja hetkiä ja tunteita. Iso suositus!

Ja paljon plussaa taas tosiaan siitä, että perustuu tositapahtumiin. Tämän(kin) jälkeen taas googlasin oikean tapahtuman henkilöitä ja sitä, miltä he ovat silloin näyttäneet. Oikea ryöstäjä ei muuten ollut yhtä komea kuin pääosan esittäjä Ethan Hawke. Haha, kumma juttu.

4. Searching

Elokuva, joka tapahtuu kokonaan tietokoneen näytöllä – anteeksi mitäettä, oli ensireaktioni. Voiko sellainen mitenkään toimia?

Ja voi että VOI!

Mies jäljittää kadonnutta tytärtään tietokoneen ja netin välityksellä: googlaten, videopuheluilla, sosiaalisessa mediassa, videoita katsellen ja vanhoja tiedostoja selaten. Leffa sai todella otteeseensa, välillä meinasi unohtua hengittää. Mitä tytölle on tapahtunut ja löytyykö hän?

Tämä elokuva soveltui muuten erityisen hyvin just kotona tietokonenäytöltä katseluun, haha! Välillä meinasi sekoittua, että tulevatko tietokoneruudun valikot elokuvasta vai omalta koneelta.

5. Kaikki tietävät

Alkuun akuutti ”lapselle tapahtuu jotain” -varoitus! Kun heti elokuvan ensimmäisillä minuuteilla sellainen aavistus oli ilmassa, meinasi tämä leffa jäädä meiltä katsomatta – mutta onneksi ei jäänyt! Vaikka välillä haukoin henkeäni ja nikottelin, olen kuitenkin tyytyväinen, että katsoin. Tässä ei menty yli ”mässäilyrajan”, vaan jännitys oli sellaista psykologista ja otteessaan pitävää, ilman mitään henkisiä splättereitä.

Elokuva sijoittui espanjalaiseen pikkukaupunkiin – ja totta kai se kaikki espanjalainen hälinä tuntui tässä mulle niin niin niiiiin ihanalta. Aika kakofoniselta. Ja toki sellaista aika… melodramaattista matskuakin elokuvan henkilöhahmojen keskusteluissa oli, mutta jotenkin se tuohon espanjalaiseen menoon oikein sopivaa.

Rooleissa oli kauniita ja vielä kauniimpia ihmisiä, ja tällaisen kasvosokeudesta kärsivän oli alussa vähän hankala hahmottaa, että kuka on kuka. Oli myös jotenkin jännä nähdä Penelope Cruz (hänet sentään tunnistin naisten joukosta!) tuollaisessa espanjalaisessa pikkukyläympäristössä, kun omat ajatukseni yhdistävät hänet lähinnä Hollywoodin punaisille matoille. Mutta hienosti hän loksahti espanjalaiseen kylään. Tykkäsin myös siitä, että kauniita ihmisiä ei kuvattu tässä ”vain kauniina”, eli kuvakulmissa saattoi hyvin olla kaksoisleukaa ja muita ei-edullisia otoksia.

Käyttäisinköhän sanaa elämänmakuinen tässä…? Joo-o, mutta erityisesti sellaisen espanjalaisen elämän makuinen.

Jännitys tässä siis sellaista psykologista ja todella aidosti tunteita herättävää.

Meidän perheen viimeksi katsotut Viaplayssa.

Ohops, siinäpä sitä sitten tulikin peräti kymmenen leffasuositusta, olkaapa hyvä vaan! Ja kaikki nämä Viaplaysta sillä Leffat ja Sarjat -peruspaketilla, sitä me edelleen aktiivisesti katsellaan.

Kuulostaako joku tän postauksen elokuvista erityisen kiinnostavalta? Tai onko tuttuja leffoja joukossa ja mitä mieltä olit?

Ai niin, ja ensi viikonloppuna meillä muuten katsellaan Spider Mania! Nyt huomenna eli perjantaina 15.5. tuonne tulee nimittäin yhdellä rysäyksellä Spider Man: Far from Home, Spider-Man: Homecoming, Spider-Man, Spider-Man 2, Spider-Man 3, The Amazing Spider-Man ja The Amazing Spider-Man 2.

Ahhhahaha, mä en edes tiennyt, että noita on noin paljon! Näistä oon nähnyt aiemmin eimitääaavistusta Joel sanoo, että ainakin Homecomingin. Mulla nämä kaikki menevät suloisesti sekaisin.

Mutta siis noista saa kyllä ihan mahtavan leffa-ahmimisputken!

Ja tuosta sivusta huuteleva Joel haluaa lisätä vielä senkin, että Viaplayssa on myös animaatio Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia, joka on Joelin mielestä paras supersankarielokuva pitkään aikaan.

Laitan muuten ihan pian Instan puolelle kilpailun, jossa voi voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplay Leffat ja Sarjat paketin pariin. Kannattaa siis siellä kommentoida ja osallistua!

 

PS. Mun aiemmat Viaplayn leffa- ja sarjasuositukset näissä postauksissa – selaile myös nämä, jos kaipaa hyvää katsottavaa leffa- tai sarjaputkeen:
TOP 3 leffoja ja TOP3 sarjoja ja TOP3 lasten sarjoja helmikuulta 2019
Leffa- ja sarjasuosituksia joululta 2019

Kaupallinen yhteistyö: Viaplay ja Indieplace

4