Koronapäiväkirja 4: näin matkustimme lentokoneessa

Paluuta Suomeen odottaessamme olimme erittäin tietoisia siitä, että matkustaminen Suomeen on meille yksi suurimmista vaaranpaikoista saada tartunta. Oman perheemme (ja sen riskiryhmäläisen), lähipiirimme riskiryhmäläisten sekä kaikkien muiden ihmisten ja koko kotimaamme takia halusimme olla niin huolellisia kuin mahdollista. Siksi suunnittelimme matkustamisen hygienian hyvin tarkkaan. Näin toimimme.

Vielä viikko sitten tämä postaus olisi saanut varmasti naureskelijat liikkeelle: ahhhahahaha mitä hysteriaa ja silleen. Ehkä näin käy vieläkin, mutta en välitä. Tärkeintä on, että virus ei tartu – mieluummin liian varovainen kuin liian varomaton.

1. Asioihin koskeminen

Vältimme kaikenlaista koskemista. Lapset (5 ja 7) ovat onneksi sen verran isoja ja sääntöorientoituneita, että hekin pystyivät tähän sitoutumaan tai ainakin tekemään parhaansa; toki vahingossa joku saattoi jotain räpeltää ja siihen suhtauduttiin mahdollisimman pehmeästi muistuttaen – ei haluttu riitoja tai lattialleheittäytyviä metrinmittaisia.

Ei siis kaiteisiin koskemisia, ei nappien painamisia ja niin edelleen. Kun istuttiin lentokentällä tuolilla, lapset pitivät kädet polvien päällä eivätkä räveltäneet käsillä pitkin penkkejä (niin kuin tavallisesti tekevät).

2. Hanskat kädessä

Tähän on useampaa linjaa (koska likaiset hanskat ovat totta kai riski myös), mutta onneksemme me olimme vahingossa pakanneet kymmenet lasten perushanskat mukaan, ja lisäksi meillä oli reipas määrä kumihanskoja aikuisille.

Etukäteen pesimme siis kaikki lasten hanskat, niitä oli viisi paria per lapsi. Pestyt ja desinfioidut kädet laitettiin hanskoihin. Hanskat vaihdettiin matkan aikana sopivissa kohdissa, esimerkiksi turvatarkastuksen jälkeen. Siinä vaiheessa kädet desinfioitiin ja puhtaat kädet taas hanskoihin.

Tämän tarkoitus oli etenkin se, että pienet kädet eivät hakeudu suuhun tai nenään. Eli hanska estää sitä sormien suuhun menemistä (sitä meilläkin on vielä olemassa) edes jonkin verran.

Aikuisilla puolestaan oli kumihanskat, joita vaihdettiin vieläkin useammin – siksi, koska aikuiset hoisivat ne kaikki koskemiset, mitä matkalla on pakko tehdä. Hanskoja vaihdettiin usein, ja kädet aina desinfioitiin ennen kuin puhtaat hanskat laitettiin käteen.

Lasten hanskoille oli pussi, jossa oli puhtaat, ja lisäksi toinen pussi, johon laitettiin suoraan käytetyt. Aikuisten kumihanskat laitettiin käytön jälkeen roskiin. Puhtaiden hanskojen paketti oli Joelin housujen taskussa niin, että siitä pystyi kahdella sormella (desinfioinnin jälkeen) vetämään uudet hanskat esiin.

Hengästyttääkö – voi kuulkaas tämä vielä jatkuu.

3. Maskit

Kasvosuojia oli Espanjasta lähes mahdotonta löytää – puolivahingossa meille ajautui niitä kuitenkin kolme kappaletta. Emme saaneet sellaisia 3m-hengityssuojaimia eli ”niitä oikeita”, vaan suojaimemme olivat niitä kertakäyttöisiä sairaalavälineitä.

On puhuttu paljon siitä, että maskit eivät (välttämättä) suojaa tartunnalta, mutta yhtä olennaista ne estävät: sitä samaa kuin hanskat eli lasten nenänkaivuuta ja sormien laittamista suuhun. Sillä oletuksella tietysti, että lapset eivät koske maskeihinsa. Me päätettiin kokeilla, että toimiiko – että onnistutaanko pehmeästi ohjeistamaan niin, että lapsi ei saa koskea maskiin – ja kyllä, meidän osalta se onneksi toimi.

Kasvosuojia näkyi Malagan päässä paljon, Helsingissä enää muutama. Meillä lapsille laitettiin maskit lentokentälle tullessa ja otettiin pois koneeseen tullessa (vaikka siellä niitä olisi toki tarvinnut myös; mutta siinä tuli se raja vastaan, että lennosta olisi tullut liian tukala). Sitten takaisin päälle, kun lähdettiin poistumaan koneesta, ja pois otettiin vasta kotipihalla.

Kolmas maski oli ”varalla”, ja se vara tulikin täyteen, kun tajuttiin, että lennolla minun takanani (istuin käytävän toisella puolella muusta perheestä) yskitään ja köhitään. Itse laitoin siis sen kolmannen maskin päähän lentokoneessa ja pidin Suomen kentän tullipisteeseen asti.

3. Turvatarkastus

Nykyisin tiedetään, että turvatarkastus on se pahin paikka – etenkin ne mustat laatikot!

Sovimme, että vain yksi meistä koskee mustiin laatikoihin, ja Joel ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Me muut seisoimme tumput suorina ja Joel laittoi tavarat bokseihin. Meillä ei ollut takkeja sun muita, joita olisi pitänyt laittaa bokseihin erikseen.

Esimerkiksi nesteet oli pakattu tupla-minigrip-pusseihin. Eli kun pussi piti laittaa laatikkoon, turvatarkastuksen jälkeen siitä voi kuoria boksiin koskeneen pussin pois päältä ja laittaa roskiin. Yksi jäi vielä tajuamatta: myös tietokoneet ja laitteet olisi kannattanut laittaa pusseihin, jotta ne eivät olisi koskeneet boksiin. No, ei tajuttu – sen sijaan ne desinfioitiin kotona.

Okei. Systeemi vähän sortui, kun Joel joutui satunnaiseen erityistarkastukseen. Sillä aikaa minä jouduin ottamaan tavarat pois bokseista. Että ei tämä nyt ihan täydellistä ollut tämä meidän plänin toteuttaminen, ha.

No, kerrotaankoon myös isompi moka. Joko minä itse tai hermostuneelta vaikuttava lentokenttävirkailija (en tiedä, kumpi) pinosi mustat laatikot ja olimme jo poistumassa jo turvatarkastuksessa. Kunnes Joel kysäisi: ”mihin sä laitoit koneen ja piirtopädin”. Johon minä: ”Eäää en mihinkään? En mä edes nähnyt niitä!” Nooooouh! Äkkiä takaisin bokseille! Ja siis kyllä, ihan hullua: ne vempeleet olivat siellä laatikkopinossa!

Pinoaja (joko minä tai lentokenttävirkailija) ei ollut kiireessä erottanut, että laatikossa on jotain, vaan oli pinonnut laatikot päällekkäin ja laitteet jäivät sinne väliin. Uuuuuh! Oli aika vähällä, että sinne menivät laitteet.

Että joo, toistetaan sitten. Plänin toteuttamisemme ei todellakaan ollut täydellistä.

4. Muista kaukana pysyminen

Kentällä kuulutettiin, että metrin etäisyydet muihin. Helpommin sanottu kuin tehty siinä ruuhkassa. Mutta yritimme kuitenkin pysyä muista ihmisistä kaukana. Esimerkiksi portilla ja laukkuja odottaessa pysyimme muista mahdollisimman kaukana.

Yritimme myös siirtyä kauemmas, jos huomasimme jonkun köhivän.

5. Oma vessapaperirulla

Joel halusi, että meillä on oma vessapaperirulla mukana; itsehän olisin käyttänyt julkista paperia. Mutta oli nyt sitten kuitenkin, ja siitä oli muuten muutakin hyötyä kuin vessassa käydessä. Sitä käytettiin desinfiointiaineen kanssa lentokoneessa. Siitä seuraavassa.

Vessassa käytiin vain kerran, Malagan päässä kentällä oli pakko käydä. Kädet pestiin huolella saippualla, ei kuivattu kuivaimella (vaan siihen omaan vessapaperiin) ja pesun jälkeen vielä desinfioitiin. Ja uudet hanskat käteen.

6. Vetoketjujen desinfiointi

Jossain vaiheessa matkaa tajusimme, että koskemme likaisilla hanskoilla usein laukkujen vetoketjuihin laukkua avatessa. Desinfioimme laukkujen vetskareita.

7. Lentokoneessa desinfiointi

Heti koneeseen tultuamme lapset olivat paikoillaan hetken, kun aikuiset tekivät desinfiointiperaation: turvavöiden sulkimet, ikkunanluukut, käsinojat sekä tarjottimen avausklipsu sekä tarjotin. Sitten hanskat pois.

Hanskoja olisi voinut pitää toki koko lennon, mutta se olisi voinut olla tukalaa. Annoimme siis lasten tehdä askartelukirjoja ja leikkiä leluilla pöytätason päällä ilman hanskoja.

Ylivoimaisesti suurin osa koneellisesta ei edes koskenut tarjotintasoihin ja hyvä ratkaisu varmasti. Olisi kuitenkin ollut pitkä lento, jos lapsilla ei olisi ollut mitään tekemistä. Nyt lento meni hyvin äänikirjoilla (kaksi Supermarsua) ja askartelukirjoilla.

8. Kotona pesulle

Kotona jätimme kaikki päällä olleet vaatteet (hiuslenksuja myöten) pussiin eteiseen, ja aiomme ”unohtaa” ne sinne joksikin aikaa. Sitten koko porukka suoraan pesulle.

9. Matkalaukut

Matkalaukut seisovat nyt eteisessä ja ne avataan mahdollisimman kiireettä, vain silloin kun jotain tarvitaan. Ennen kuin matkalaukku avataan, sen kahvat ja vetoketjut desinfioidaan.

(eteisestä kuuluu ähinää juuri nyt, kun tätä kirjoitan – ilmeisesti Joel on just avaamassa laukkuja)

10. Koneessa olleet lelut ja tussit

Koneessa oli vain kovia leluja ja tusseja, jotka on desinfioitu ennen kuin ne on otettu käyttöön kodin päästä. Askartelukirjat ”unohdetaan” laukkuun joksikin aikaa.

*******

Totta kai tämä menee helposti myös överiksi. Esimerkiksi kun matkalaukun avaa matolle, pitääkö alla ollut matto laittaa pesuun? Kun käsilaukusta kaivaa jotain, pitääkö pestä kädet?

Olemme yrittäneet pitää pään kylmänä tuollaisilta, eli jossain vaiheessa sitten vaan ajatusketju (ja toimintaketju) pitää katkaista.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ollaan sitten hulluja. Ollaan ainakin huolellisia hulluja sitten.

…huolellisia hulluja, jotka meinaavat unohtaa pädin ja kannettavan turvatarkastuslaatikkoon, mutta eipä siitä sitten enempää.

 

EDIT: Jälkikäteen tuli mieleen vielä:
– Laitettiin lasten hiukset korkeille nutturoille ja kiinni pinneillä, jotta ei tule irtohiuksia kasvoja kutittamaan. Tarkoitus myös vähentää kasvoihin koskemista.
– Säädettiin ilmastoinnit puhaltamaan meistä poispäin ”ympyrän muotoon” niin, että se ei kyyditä muiden köhäisyjä meihin päin.

30
Like
5

You Might Also Like

  • Maari
    18.3.2020 at 21:12

    Hyvin huolelliset turvatoimet teillä on ollut! Voin vain kuvitella, mikä ajatustyö ollut etukäteen ja sitten matkalla sen kaiken hoitaminen.. ei ihme että muutama yö mennyt vähemmillä unilla matkaa ennen.
    Kuulostaa vähän samantapaiselta huolellisuudelta, kun meidän vuokra-asunnossa oli luteita ja lähdimme mummolaan kylään. Vaatteet pesunkautta katossa roikkuviin pusseihin jne.
    Mutta onhan tämä koronahomma nyt vähän erisfääreissä. Huh. Ihana kun olette terveinä!

    Ja tervetuloa Suomeen! Hassua huomata että blogia tulee luettua ahkerammin kun olette kotimaassa. Ehkä se on se samaistuttavuus.. En tiedä. Ihania hetkiä teille sinne karanteeniin!

    • krista
      19.3.2020 at 09:16

      Joo siis kyllä, uhh kyllä näistä pää surisi monta vuorokautta – ja samalla tosiaan pakattiin asuntoa (rekkaan, varastoon ja matkalaukkuihin), huolehdittiin että Suomen päässä kaikki olisi valmiina karanteenia varten, ja sitten kirsikkana kakussa kaikki ”ollaanko me sairastuttu jo” -yökauhut. Ei paljon tosiaan tullut uni silmään :D No mutta täällä Suomessa oon sitten vastaavasti nukkunut sellaista tyrmäystasoista unta!

      UUUH luteita! Joo siis voin kuvitella! Meillä on tuollainen operaatio ollut aikoinaan (Seelan ollessa vauva) koiperhosista :D Se oli aikamoinen operaatio, mutta tietysti sillä erotuksella, että noissa ei tarvitse kenenkään terveydestä olla huolissaan :D

      Ja kiitos <3 Toistaiseksi meillä menee oikein kivasti täällä ja uskon, että menee jatkossakin - kunhan vaan pysytään terveinä! <3

  • JK
    18.3.2020 at 22:25

    Varovaisuus on tärkeää (:

    Itse olen lukenut ettei virukset (ylipäänsä) selviydy pehmeillä pinnoilla kauaa. Esimerkiksi pahvilla testatessa kyse oli vain kymmenistä minuuteista. Harrastan itse kirjeenvaihtoa ja mietin sitä riskiä että voisinko saada koronan avaamalla kirjeen jonka kirjoittajalla, käsittelijällä tai kuljettajalla (näitä välikäsiähän tulee tähän toooosi paljon, mitä pidemmän matkan kirje matkaa), mutta en tosiaan usko että se olisi mahdollista. Eipä sillä, laitoin kaikki ulkomaan kirjekaverit tauolle, kun eihän se posti edes liiku, kun rajoja suljetaan..

    Joka tapauksessa, tervetuloa takaisin suomeen ja kotoisaa karanteenia ;D

    • krista
      19.3.2020 at 09:22

      Joo me kans ollaan näitä mietitty! Ja esimerkiksi sitä, että kun kotiinkuljetuksella tulee ruokaa, niin onko riskiä, että niissä pahvilaatikoissa/tuotepakkauksissa olisi virusta – ei ehkä vielä tällä hetkellä tuo kauhistuta, mutta jos/kun Suomessakin räjähtää Espanjan lukuihin, niin entäs sitten…? Mutta ilmeisesti tuolla tavalla tartuntariski on erittäin minimaalinen tai olematon. Mutta voihan sitä jättää ainakin kuivaruoat hetkeksi odottelemaan ennen kuin niitä alkaa laitella kaappiin. Metallilla ilmeisesti pysyy pitkään? Siksi just noita vetskareiden sun muiden kanssa oltiin varovaisempia kuin vaikka laukkujen ulkokankaan.

      Kiitos! <3 Ja meillä täällä kaikki toistaiseksi oikein hyvin <3

  • Ribis
    18.3.2020 at 22:52

    Me matkustimme Saksasta Finnlinesin laivalla su-ma Helsinkiin. Aikaistettiin siis meidän pääsiäislomaa, heti kun tuli tieto koulujen ja päiväkotien sulkemisesta soitin Finnlinesin aspaan ja pian oli liput vaihdettu huhtikuun alusta reilun vuorokauden päähän siitä hetkestä kun puhelun soitin. Kiireellä koti pakettiin (yli kuukauden poissaolo) ja kamat kasaan, laivalla erityistä varovaisuutta ja huolellista hygieniaa noudattaen ja Helsingistä suoraan mökille saaristoon omiin oloihimme. Laivalla tosiaan vältettiin kaikkea ylimääräistä koskemista yhtään mihinkään (lapsia ohjeistettiin huolella etukäteen ja aina kun poistuttiin hytistä), oleiltiin ainoastaan hytissä (onneksi oli kohtuu iso hytti) ruokailuja lukuunottamatta (lapsille iso pettymys kun leikkihuone oli kielletty, se muuten pysyi tyhjänä koko 36h kestävän matkan ajan ja laivalla oli muutenkin ”hiljaista” vaikka kuulemma olikin melko täynnä). Hytissä pyyhittiin ja desinfioitiin kriittisimmät paikat (ovenkahvat, valokatkaisimet, hanat, jne.) ja ruokailuissa aikuisilla kumihanskat kädessä kun otettiin ruokaa itselle ja lapsille (ottimiin koskevat kaikki muutkin) ja huolellinen käsipesu&desinfiointi ennen ruokailua ja sen jälkeen hytissä. Terveinä ollaan edelleen ja ketään ei olla Suomessa vielä tavattu, ruokakaupassa oli pakko käydä mutta sen hoiti yksi aikuinen (minä) yksin, muut odottivat autossa. Eiköhän tämä tästä… kyllä elämme nyt melkoisia aikoja, ei meinaa pää pysyä tässä kaikessa oikein mukana!

    • krista
      19.3.2020 at 09:32

      Mulla jäi siinä Espanjan lähtöhärdellissä sun kommentti (ja sen postauksen kommentit muutkin) vastaamatta, anteeksi! Olitte ajatuksissa kuitenkin ja tuuletin teidän pikalähdölle ja tuolle, että saitte liput aiempaan lauttaan – jesh! Kiva kuulla, että olette jo perillä ja asettuneet saaristoon! <3 Nyt vaaan teillä ja meillä keskitytään kotona olemiseen hyviin puoliin ja toivotaan, että pysytään terveinä! <3
      -
      Laivassa vielä ekstrahaasteet, kun matkustusaika on noin pitkä! Toisaalta sitten lentokoneessa ollaan tiiviimmin ja joku köhii aina jossain, laivassa on se oma hytti. Mutta haasteellisia tilanteita, ja siis hitto miten hurjaa - ihan yhtäkkiä elämä on tällaista! Viime yönä yritin saada itseäni hereille unesta, kun ajattelin, että tämänhän on pakko olla unta - mutta ei, hereillä olin jo. Ei ole tämä unta vaan maailman todellisuus juuri nyt. Pari viimeistä sukupolvea meillä Suomessa ei ole tällaista kriisiä kokenutkaan ja siksi varmaan joillain on ollut vaikeuksia sopeutuakin tähän ajatukseen, että nyt on meidän elämänmenomme kriisissä ja kaikki muuttuu - kunnes taas joskus sitten koittaa jälleenrakennuksen aika. Yritetään vaan pysyä terveinä, se on mun mantra tässä! <3

  • Anna
    19.3.2020 at 15:48

    Minusta nuo hanskat, maskit ja kasvojen koskettelun ehkäiseminen yms kuulostaa lähinnä hyvin järkevältä. Ja ylipäätään tuo lentokenttä- ja lentokonevarovaisuus, mutta ehkä tuolle laukkujen avaamiselle ja ajatukselle mahdollisesta mattojen pesusta vähän hymyilin :)

    ”Tarttuuko uusi koronavirus pinnoilta?
    Uusi koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisara- ja kosketustartuntana, kun henkilö yskii tai aivastaa. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä. Koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tartuttavina pinnoilla pitkään, etenkään vaihtelevissa lämpötiloissa.

    Vaikka hyvin herkin laboratoriomenetelmin koronavirusta löytyisi pinnoilta, tämä ei tarkoita, että virus tarttuisi tehokkaasti pintojen välityksellä. Tavanomaiset siivousaineet tehoavat hyvin koronavirukseenkin.

    Pintojen kautta tarttumisen riski on olennainen lähinnä sairaalassa, missä on paljon sairaita ja oireilevia potilaita. Kotioloissa pätevät samat ohjeet kuin muidenkin tautien kohdalla: siivotaan jälkiä aktiivisesti ja vältetään esimerkiksi samojen pyyhkeiden käyttämistä.”
    https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/usein-kysyttya-koronaviruksesta-covid-19

    Mutta tässäkin asiassa voi huomioida sen henkisen huojennuksen minkä yltiövarovaisuus saattaa tuoda. Vaikka laukkujen desifioimiselle ei olisi nykytiedon mukaan oikeasti tarvetta se sallittakoon niille joiden mieltä toimenpide rauhoittaa.

    • krista
      19.3.2020 at 16:01

      Kyllä, just näin! Ja just tuohon kohtaan mekin päätimme omalta osaltamme vetää sen rajan, että ei nyt mattoja aleta pesemään :) Mutta sit taas vetoketjut on metallia, ja niissä virus voi säilyä sen 48 tuntia käsittääkseni (vaikka ei välttämättä tartuntakelpoisena), niin se taas katsottiin sellaiseksi ”tämä tehdään” rajan tällä puolella olevaksi. Ja sitten tosiaan myös tuo, että jos mieli rauhoittuu jollain, se ehkä kannattaa tehdä – paitsi sitten, jos asiasta meinaa tulla neuroosi, niin sitten taas asia erikseen :)

  • Helsinkiläinen
    20.3.2020 at 12:09

    Perusjuttu unohtui. Kotona laukut avaamattomina saunomaan pariksi tunniksi, sitten ne avataan ja pöyhitään ja saunotetaan muutama tunti lisää. Tämä on meillä tehty joka matkan jälkeen useiden vuosikymmenien ajan, ei tule laukuista luteita, kirppuja, pöpöjä, jne.

    • krista
      20.3.2020 at 13:29

      No tämä ois tosiaan hyvä! Meillä ei harmi kyllä ole saunaa, mutta jos olisi, niin tuo oltaisiin kyllä kans tehty!

    • Hanna
      21.3.2020 at 19:23

      Laukut muuten pitää pussittaa saunottamisen ajaksi – muuten ötökät karkaavat kuumuutta pakoon ja pääsevät lattian kautta pesiytymään. Tämä vinkki tuli ammattilaiselta, jonka mukaan esim. luteet ovat kuulemma yleistyneet Suomessa paljon.

  • Taru
    21.3.2020 at 19:57

    Tulimme 14.3 Teneriffalta kotiin ja kaikki lennot oli vähintään 4 tuntia myöhässä. Turvavälejä ei todellakaan kentällä olisi pystynyt noudattamaan, koska kenttä oli täpöten täynnä. Mutta ei kentällä kyllä turvaväleistä mitään tiedotettukkaan, eikä missään ollut tarjolla käsidesiä (onneksi oli oma pullo). Oli kyllä kuumottavat 4 tuntia odotella koneen lähtöä! Siellä jos missä taudit levisi. Nyt kotona karanteenissa, toivotaan ettei sairastuttu.

  • katri/Kotona ja kaupungilla
    22.3.2020 at 15:12

    Parempi toimia varman päälle ja tehdä se mitä pystyy tartunnan ehkäisemiseksi.

    Tsemppiä sinne ja toivotaan, että pysytään kaikki terveinä! <3