Yli lukujumista

Instassa ”kysy mitä vaan” -lomakkeella tuli muutama viikko sitten tosi osuva kysymys. Jotenkin näin: ”Miten päästä irti lukujumista? Luin ennen paljon, mutta kännykkäriippuvuus…”

Oi kuule tiedän! Ja niin tiesi moni muukin! Tuli niin paljon kokemuksia ja ihmisten omakohtaisia vinkkejä, että ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen muillekin nähtäväksi.

Tänä syksynä.

Oma lukutaustani menee jotenkin näin:

Lapsena ja teininä luin valtavasti, kannoin kirjastosta täysiä repullisia luettavaa. Mutta johonkin se hiipui… Sanoisin ehkä lukioon ja viimeistään opiskeluaikoihin. Luin niin paljon kokeisiin ja tentteihin, että ”omalla ajalla” ei tehnyt enää mieli lukea yhtään mitään.

Sitten joskus työelämään siirtyessä alkoi ”kirja kesässä” -elämänvaihe. Lomamatkalle otin usein mukaan (tai poimin reippureissuhostellien kirjahyllystä) yhden tarkkaan valitun kirjan. Näinä vuosina luin esimerkiksi kaksi, jotka määrittävät kirjamakuani nykyisinkin: Khaled Hosseinin Thousand splendid suns (Tuhat loistavaa aurinkoa) sekä Victoria Hislopin Saari. Etenkin Joelin tavattuani lukeminen alkoi hiipiä takaisin elämään – esimerkin voima ja silleen.

Mutta silti esimerkiksi esikoisen ollessa taapero hoksasin, että en ole lukenut yhtään kirjaa yli vuoteen. Ja vasta lasten ollessa 4- ja 2-vuotiaat päästin ensimmäistä kertaa suustani lausahduksen ”Äiti lukee nyt tän kirjan loppuun”.

Niistä ajoista tämä mun ”keskisuuri lukutoukkaisuus” varmaan lähti; kun lapset alkoivat jo kasvaa sen kokoisiksi, että heitä ei ihan koko ajan tarvinut vahtia vieressä ja juosta perässä.

Vuonna 2018, lapset nukkuvat tuplavaunuissa taustalla.

Sen jälkeen pitkään ajattelin, että ”helppohan mun on nyt lukea, kun on jo isommat ja itsenäisemmät lapset”. Ja kuvittelin (mua myös siitä ”ootappas vaan” -varoiteltiin, haha), että kun kolmas lapsi tulee taloon, lukeminen varmaan tyrehtyy muutamaksi vuodeksi.

Mutta siinä yllätin itsenikin! Viime vuonna luin ehkä enemmän kuin koskaan vauva päikkäreillä sylissä. Taas tuli ”ootappas vaan”, eli että vipeltävän taaperon kanssa sekin ilo sitten loppui! No toki uskoin senkin ja toistelin sitä itselleni taas mantrana, että ”pian tämä ilo loppuu” – ja taas yllätyin! En toki ole viime aikoina lukenut niin paljon kuin vaikka vuosi sitten, mutta olen lukenut. Tällä hetkellä 16 kirjaa jo tällaisena taaperovipellysvuotenakin!

Varmaan isoin tekijä tässä on sellainen henkinen juttu: viimeisten lukuvuosien ansiosta olen oppinut ajattelemaan identiteettinä itseäni sellaisena ihmisenä, joka lukee. Niinpä siitä on ollut jotenkin helpompi pitää kiinni kuin aiempien lasten vipellysvuosina.

Eli että sille vaan luontevasti raivaa tilaa taaperon päiväuniaikaan tai iltaisin lasten nukahdettua. Se aika on pois jostain muusta – haha siivoamisesta, vaunulenkkeilystä ja myös vaikka leffojen tai sarjojen katselusta – mutta kun ajattelee itseään lukijana, sen priorisoi itselleen vähän niin kuin automaattisesti.

Mallilla ”tätä teen, kun haluan vähän omaa aikaa”.

Loppukesän lukuhetki, taapero päiväunilla.

Mutta hei aiheeseen: se lukujumi ja erityisesti kännykän aiheuttama sellainen! On nimittäin kuulkaas tuttua täälläkin!

Vaikka luen (omalla mittakaavallani) kai aika paljon, niin lähes yhtä paljon käytän aikaa kirjaan orientoitumiseen. Orientoitumiseen, haha, hieno sana! Eli se on se sama ilmiö, kun ainakin kirjoitustöiden kanssa siihen prosessiin kuuluu mulla ähinä ja aloittamisen välttely. Olikos täällä jossain pyykkiä ripustettavana…? Ihan samaan tapaan kirjan korkaamiseen mulla kuuluu olennaisena osana sellainen, että otan muka kirjan käteen ja istahdan mukavasti – mutta selailenkin kännykkää, kunnes hups taapero heräsi jo.

Ja kun laitan Insta Storyyn kuvan tai klipin, että ”nyt korkkaan tän kirjan”. Niin korkkanko tosiaan…? En! Vaan sen sijaan mähän just vaan siinä vetelehdin somessa laittamassa Storyyn esimerkiksi, että ”nyt korkkaan tän kirjan”. Ahhhahahaha! Ja hups sitten se taapero heräsi jo.

Mutta sitten kuitenkin jossain vaiheessa – viikon päästä tai viimeistään kirjaston kirjan eräpäivän lähestyessä – sitten vaan ihan vahingossa huomaan, että okei olen jo lukenut koko internetin ja päädynkin vauhtiin kirjan kanssa. Ja kun on päässyt hyvin siihen kirjan imuun, niin sen jälkeen se kirja vetääkin puoleensa ihan itsekseen!

Vuosi 2019, oisko joku Ildefonso Falconesin tiiliskivistä käsissä, kirjan kansilipareen perusteella.

Omia tämänhetkisen elämän lukujuminpurkamis/estorutiineja mulla on tällaiset:

1. Korkkaan uuden kirjan päiväsaikaan, kun taapero on päiväunilla. Illalla en enää jaksa keskittyä kokonaan uuteen tarinaan, mutta jos päivällä on päässyt jo vauhtiin, niin ihan odotan sitä hetkeä, kun lapset nukahtaa yöunilleen. Lasten nukahdettua ”mun lukuiltoina” luen itse vielä noin tunnin.

2. Laitan illalla mobiilidatan pois päältä. Tämän teen oikeastaan siksi, että en näe viestejä ja ilmoituksia liian myöhään illalla – mutta sivutuotteena olen huomannut, että se edistää lukemista! Eli rutiinina kun menen sänkyyn ja alan taaperoimettää 1-vuotiasta unille, laitan samalla kännykästä herätyksen päälle, äänet pois ja mobiilidatan/wifin pois. Kun taapero sitten nukahtaa, on helpompi ottaa käteen kirja eikä kännykkä!

Kevät 2021. Fiilis, kun tajunnanräjäyttävän hyvä kirja luettu.

…ja lisäksi vinkkaisin lukujumin poistoon tällaiset jutut.

3. Aloita helpolla ja koukuttavalla! Uskon, että kun yhden kirjan saa luettua, tarttuu helpommin seuraavaankin! Eli ei välttämättä kannata aloittaa sillä raskaimmalla ja hidassoutuisimmalla. Kirjavinkkejä löytyy tästäkin blogista klikkaamalla sanapilvestä tai laittamalla hakuun sana ”kirjat”.

Kirjamaut ovat erilaisia, mutta esimerkiksi Jojo Moyes tai Liane Moriarty voisivat olla hyviä käynnistäjiä. Itse kuuntelen just autoa yksin ajaessa äänikirjana sellaista ”feelgood-romaaniksi” luokiteltua kuin Emma Hamberg: Je m’appelle Agneta. Se on sellainen aika helppo ja harmiton!

Ja yksi ”kirjasamikseni” kertoi Instan viesteissä, että hänen lukujuminsa ratkesi aikoinaan sillä Lucinda Rileyn Seitsemän sisaruksen sarjalla. Tiiliskiviä kylläkin – sen takia ei ehkä helpointa aloitettavaa – mutta kun koukkuun pääsee, niin siinä myös pysyy!

Hmmm itse asiassa voisin tehdä selllaisen ”hyvät kirjat lukujumin poistoon” -postauksen vielä erikseen!

Mutta ennen kaikkea kannattaa aloittaa sellaisella, joka itsestä tuntuu houkuttavalta. Kaikki ”se on hömppäkirjallisuutta” -arvoasetelmat kannattaa unohtaa. Kaikki lukeminen on hyvää lukemista!

Vuosi 2020 ja oman pihan yleisin lukupaikka.

Edelliseen liittyen…

4. Etsi kirjavinkkejä! Itselleni ainakin kaikkein haastavin on mennä kirjastoon ”jotain luettavaa etsimään”. Kirjastonhoitajien suosikit/bestseller-hyllyt toki kannattaa katsastaa, mutta muuten pelkästään hyllyväleissä kulkemalla ei välttämättä löydä just sitä kirjajuminpurkuiskevintä.

Instagramissa kannattaa kokeilla esimerkiksi hashtageja #kirjagramsuomi #boostagram #kirjavinkki #lukutoukka ja niin edelleen. Heh ja tosiaa esimerkiksi mun blogista ja Instasta voi löytää vinkkejä myös!

5. Tiedosta, että kirjajumi on tavallinen olotila. Siitä kärsivät himolukijatkin! Eli se ei tarkoita, että ”mä vaan en ole lukija”, vaan se on ikään kuin asiaankuuluva lukijan vaihe, josta pääsee yli!

6. Kokeile äänikirjoja! Nekin ovat kirjoja! Äänikirjat voivat olla hyvä helpotus matkalla kohti paperikirjoja.

7. Synnytä itsellesi identiteetti lukijana. On oikeasti merkitystä, että ajatteleeko itsestään, että ”mä en kuitenkaan ehdi lukea koskaan” vaan ”mä luen silloin, kun mulle on mahdollista”. Vaikka kirjamäärä olisi sama! Kun se eka kirja on luettu, kannattaa miettiä, että jesh, nyt on lukujumi purettu ja musta on tullut lukija.

Koska lukija lukee tietysti seuraavankin kirjan.

Vuosi 2022, vauva sylissä -lukemista.

Lisäksi vielä Instasta tullut vinkki, jota en ole itse kokeillut mutta kuulostaa järkevältä:

8. Kun se kännykkä kerran on hitsautuneena siihen käteen, lue kännykän kautta! Eli e-kirjoja siis. Näppärää!

Mitäs vielä…? Jakakaa ihmeessä myös teidän vinkit lukujumin purkuun!

21