Yli lukujumista

Instassa ”kysy mitä vaan” -lomakkeella tuli muutama viikko sitten tosi osuva kysymys. Jotenkin näin: ”Miten päästä irti lukujumista? Luin ennen paljon, mutta kännykkäriippuvuus…”

Oi kuule tiedän! Ja niin tiesi moni muukin! Tuli niin paljon kokemuksia ja ihmisten omakohtaisia vinkkejä, että ajattelin tehdä tästä ihan erillisen postauksen muillekin nähtäväksi.

Tänä syksynä.

Oma lukutaustani menee jotenkin näin:

Lapsena ja teininä luin valtavasti, kannoin kirjastosta täysiä repullisia luettavaa. Mutta johonkin se hiipui… Sanoisin ehkä lukioon ja viimeistään opiskeluaikoihin. Luin niin paljon kokeisiin ja tentteihin, että ”omalla ajalla” ei tehnyt enää mieli lukea yhtään mitään.

Sitten joskus työelämään siirtyessä alkoi ”kirja kesässä” -elämänvaihe. Lomamatkalle otin usein mukaan (tai poimin reippureissuhostellien kirjahyllystä) yhden tarkkaan valitun kirjan. Näinä vuosina luin esimerkiksi kaksi, jotka määrittävät kirjamakuani nykyisinkin: Khaled Hosseinin Thousand splendid suns (Tuhat loistavaa aurinkoa) sekä Victoria Hislopin Saari. Etenkin Joelin tavattuani lukeminen alkoi hiipiä takaisin elämään – esimerkin voima ja silleen.

Mutta silti esimerkiksi esikoisen ollessa taapero hoksasin, että en ole lukenut yhtään kirjaa yli vuoteen. Ja vasta lasten ollessa 4- ja 2-vuotiaat päästin ensimmäistä kertaa suustani lausahduksen ”Äiti lukee nyt tän kirjan loppuun”.

Niistä ajoista tämä mun ”keskisuuri lukutoukkaisuus” varmaan lähti; kun lapset alkoivat jo kasvaa sen kokoisiksi, että heitä ei ihan koko ajan tarvinut vahtia vieressä ja juosta perässä.

Vuonna 2018, lapset nukkuvat tuplavaunuissa taustalla.

Sen jälkeen pitkään ajattelin, että ”helppohan mun on nyt lukea, kun on jo isommat ja itsenäisemmät lapset”. Ja kuvittelin (mua myös siitä ”ootappas vaan” -varoiteltiin, haha), että kun kolmas lapsi tulee taloon, lukeminen varmaan tyrehtyy muutamaksi vuodeksi.

Mutta siinä yllätin itsenikin! Viime vuonna luin ehkä enemmän kuin koskaan vauva päikkäreillä sylissä. Taas tuli ”ootappas vaan”, eli että vipeltävän taaperon kanssa sekin ilo sitten loppui! No toki uskoin senkin ja toistelin sitä itselleni taas mantrana, että ”pian tämä ilo loppuu” – ja taas yllätyin! En toki ole viime aikoina lukenut niin paljon kuin vaikka vuosi sitten, mutta olen lukenut. Tällä hetkellä 16 kirjaa jo tällaisena taaperovipellysvuotenakin!

Varmaan isoin tekijä tässä on sellainen henkinen juttu: viimeisten lukuvuosien ansiosta olen oppinut ajattelemaan identiteettinä itseäni sellaisena ihmisenä, joka lukee. Niinpä siitä on ollut jotenkin helpompi pitää kiinni kuin aiempien lasten vipellysvuosina.

Eli että sille vaan luontevasti raivaa tilaa taaperon päiväuniaikaan tai iltaisin lasten nukahdettua. Se aika on pois jostain muusta – haha siivoamisesta, vaunulenkkeilystä ja myös vaikka leffojen tai sarjojen katselusta – mutta kun ajattelee itseään lukijana, sen priorisoi itselleen vähän niin kuin automaattisesti.

Mallilla ”tätä teen, kun haluan vähän omaa aikaa”.

Loppukesän lukuhetki, taapero päiväunilla.

Mutta hei aiheeseen: se lukujumi ja erityisesti kännykän aiheuttama sellainen! On nimittäin kuulkaas tuttua täälläkin!

Vaikka luen (omalla mittakaavallani) kai aika paljon, niin lähes yhtä paljon käytän aikaa kirjaan orientoitumiseen. Orientoitumiseen, haha, hieno sana! Eli se on se sama ilmiö, kun ainakin kirjoitustöiden kanssa siihen prosessiin kuuluu mulla ähinä ja aloittamisen välttely. Olikos täällä jossain pyykkiä ripustettavana…? Ihan samaan tapaan kirjan korkaamiseen mulla kuuluu olennaisena osana sellainen, että otan muka kirjan käteen ja istahdan mukavasti – mutta selailenkin kännykkää, kunnes hups taapero heräsi jo.

Ja kun laitan Insta Storyyn kuvan tai klipin, että ”nyt korkkaan tän kirjan”. Niin korkkanko tosiaan…? En! Vaan sen sijaan mähän just vaan siinä vetelehdin somessa laittamassa Storyyn esimerkiksi, että ”nyt korkkaan tän kirjan”. Ahhhahahaha! Ja hups sitten se taapero heräsi jo.

Mutta sitten kuitenkin jossain vaiheessa – viikon päästä tai viimeistään kirjaston kirjan eräpäivän lähestyessä – sitten vaan ihan vahingossa huomaan, että okei olen jo lukenut koko internetin ja päädynkin vauhtiin kirjan kanssa. Ja kun on päässyt hyvin siihen kirjan imuun, niin sen jälkeen se kirja vetääkin puoleensa ihan itsekseen!

Vuosi 2019, oisko joku Ildefonso Falconesin tiiliskivistä käsissä, kirjan kansilipareen perusteella.

Omia tämänhetkisen elämän lukujuminpurkamis/estorutiineja mulla on tällaiset:

1. Korkkaan uuden kirjan päiväsaikaan, kun taapero on päiväunilla. Illalla en enää jaksa keskittyä kokonaan uuteen tarinaan, mutta jos päivällä on päässyt jo vauhtiin, niin ihan odotan sitä hetkeä, kun lapset nukahtaa yöunilleen. Lasten nukahdettua ”mun lukuiltoina” luen itse vielä noin tunnin.

2. Laitan illalla mobiilidatan pois päältä. Tämän teen oikeastaan siksi, että en näe viestejä ja ilmoituksia liian myöhään illalla – mutta sivutuotteena olen huomannut, että se edistää lukemista! Eli rutiinina kun menen sänkyyn ja alan taaperoimettää 1-vuotiasta unille, laitan samalla kännykästä herätyksen päälle, äänet pois ja mobiilidatan/wifin pois. Kun taapero sitten nukahtaa, on helpompi ottaa käteen kirja eikä kännykkä!

Kevät 2021. Fiilis, kun tajunnanräjäyttävän hyvä kirja luettu.

…ja lisäksi vinkkaisin lukujumin poistoon tällaiset jutut.

3. Aloita helpolla ja koukuttavalla! Uskon, että kun yhden kirjan saa luettua, tarttuu helpommin seuraavaankin! Eli ei välttämättä kannata aloittaa sillä raskaimmalla ja hidassoutuisimmalla. Kirjavinkkejä löytyy tästäkin blogista klikkaamalla sanapilvestä tai laittamalla hakuun sana ”kirjat”.

Kirjamaut ovat erilaisia, mutta esimerkiksi Jojo Moyes tai Liane Moriarty voisivat olla hyviä käynnistäjiä. Itse kuuntelen just autoa yksin ajaessa äänikirjana sellaista ”feelgood-romaaniksi” luokiteltua kuin Emma Hamberg: Je m’appelle Agneta. Se on sellainen aika helppo ja harmiton!

Ja yksi ”kirjasamikseni” kertoi Instan viesteissä, että hänen lukujuminsa ratkesi aikoinaan sillä Lucinda Rileyn Seitsemän sisaruksen sarjalla. Tiiliskiviä kylläkin – sen takia ei ehkä helpointa aloitettavaa – mutta kun koukkuun pääsee, niin siinä myös pysyy!

Hmmm itse asiassa voisin tehdä selllaisen ”hyvät kirjat lukujumin poistoon” -postauksen vielä erikseen!

Mutta ennen kaikkea kannattaa aloittaa sellaisella, joka itsestä tuntuu houkuttavalta. Kaikki ”se on hömppäkirjallisuutta” -arvoasetelmat kannattaa unohtaa. Kaikki lukeminen on hyvää lukemista!

Vuosi 2020 ja oman pihan yleisin lukupaikka.

Edelliseen liittyen…

4. Etsi kirjavinkkejä! Itselleni ainakin kaikkein haastavin on mennä kirjastoon ”jotain luettavaa etsimään”. Kirjastonhoitajien suosikit/bestseller-hyllyt toki kannattaa katsastaa, mutta muuten pelkästään hyllyväleissä kulkemalla ei välttämättä löydä just sitä kirjajuminpurkuiskevintä.

Instagramissa kannattaa kokeilla esimerkiksi hashtageja #kirjagramsuomi #boostagram #kirjavinkki #lukutoukka ja niin edelleen. Heh ja tosiaa esimerkiksi mun blogista ja Instasta voi löytää vinkkejä myös!

5. Tiedosta, että kirjajumi on tavallinen olotila. Siitä kärsivät himolukijatkin! Eli se ei tarkoita, että ”mä vaan en ole lukija”, vaan se on ikään kuin asiaankuuluva lukijan vaihe, josta pääsee yli!

6. Kokeile äänikirjoja! Nekin ovat kirjoja! Äänikirjat voivat olla hyvä helpotus matkalla kohti paperikirjoja.

7. Synnytä itsellesi identiteetti lukijana. On oikeasti merkitystä, että ajatteleeko itsestään, että ”mä en kuitenkaan ehdi lukea koskaan” vaan ”mä luen silloin, kun mulle on mahdollista”. Vaikka kirjamäärä olisi sama! Kun se eka kirja on luettu, kannattaa miettiä, että jesh, nyt on lukujumi purettu ja musta on tullut lukija.

Koska lukija lukee tietysti seuraavankin kirjan.

Vuosi 2022, vauva sylissä -lukemista.

Lisäksi vielä Instasta tullut vinkki, jota en ole itse kokeillut mutta kuulostaa järkevältä:

8. Kun se kännykkä kerran on hitsautuneena siihen käteen, lue kännykän kautta! Eli e-kirjoja siis. Näppärää!

Mitäs vielä…? Jakakaa ihmeessä myös teidän vinkit lukujumin purkuun!

21

You Might Also Like

  • A
    31.8.2023 at 11:21

    Mulla lukeminen on palannut kirjoihin, kun internetissä ei oo mitään kunnon luettavaa :D Siis reilut 10 vuotta sitten kun oli paaaljon aikaa lapsen päiväunilla jne, luin blogeja, mutta nykyään tarjolla on lähinnä instastrooreja ja se ei kyl oo kauhean tyydyttävää lukijalle. Niinpä sitten kirjoja. Mä luen pääosin sähköisessä muodossa (jopa niin, että kun käyn kirjastossa, niin tsekkaan löytyykö se sähkökirjapalvelustani, vai pitääkö lainata). Pahin hetki harhautua muualle internettiin on se hetki kun kirja loppuu, siksi mä pidän yllä piiitkää suosikkilistaa, että kirjan loppuessa löytyy helposti uusi. Äänikirjoja aloin kuunnella kun oli pitkiä työmatkakävelyitä viime talvena (tunti suuntaansa), kävely on niin tylsää ja puuduttavaa, että viihdyke on mukavaa (oon näissä enempi kriittinen lukijan kuin kirjan suhteen, valikoin vaan suosikkillukijoiden kirjoja ja äänikirjoja kuuntelen oikealla nopeudella, eli hi-taas-ti, vähän kuin meditaatiota ja keskittymisharjoitus kävelyn sekaan). Niin ja kirjojen laadun riman oon laskenut hyvin alas, lähinnä menee dekkareita, ya-fantasiaa ja scifiä. Helppoa ja viihdyttävää sen olla pitää (ja mieluiten tiiliskiviä).

    • krista
      1.9.2023 at 11:10

      Hahaa, intternetti on tylsistynyt! Mutta joo siis oon samaa mieltä, blogien lukeminen oli ennen jotenkin ”tyydyttävämpää” kuin Instan selaaminen, joka on jotenkin enemmän turruttavaa kuin ajatuksia aktivoivaa. Eli haha kirja käteen silloin, kun Puutalobabyssa (ja niissä muutamassa muussa aktiivisessa) ei ole sisältöä :D

      Mulla kans on kirjojen vaihdoskohta se lukujumikohta – mut mulle se tulee vaikka seuraava kirja ois tarjollakin! Nyt on taas neljä kirjaa tässä lukemista odottamassa, kun edellisen kirjan sain luettua joskus viikko sitten. Yhdestä tulee eräpäivä kolmen päivän kuluttua, joten varmaan viikonloppuna alan sitä taas hullun lailla lukemaan :D

      Kirjojen riman lasku on mullakin muuten ollut yksi lukemista edistävä juttu! Tai se ei välttämättä ole edes niinkään riman laskua vaan oman genren laajentamista. Silloin ”kirja vuodessa” -aikana olin tosi valikoiva ja mun kirjan piti olla se ”naiselle käy tosi huonosti jossain kaukaisessa elinympäristössä”. Se on vähitellen laajentunut – lähinnä siksi, kun ei sellaisia kirjoja edes ole niin paljon, että voisin lukea niitä parikymmentä vuodessa monen monen vuoden ajan :D

  • Tiina
    31.8.2023 at 15:32

    Moikka, oon kanssa lukija. Yksi tärkein oivallus äitinä on ollut se, kun kerroin lapselle, että kirja on aina kaveri, jos joskus elämässä tuntuu yksinäiseltä. Aikuinen lapsi ei ole tiettävästi yksinäinen, mutta lukee valtavan määrä kirjoja. Muistin tämän juuri kun, hankin pienelle sukulaiselle Hobitti-kirjan. Ja siis hei, Bilbo Reppulihan on ollut mun kaveri koko ikäni. Kreisiä, mutta totta.

    • krista
      1.9.2023 at 11:11

      Ihana ajatus <3 Ja jännä huomio, että monesti ne asiat, joita me opetetaan niin oivaltavasti lapsille (vaikka lukemisen tärkeydestä) pätee tosiaan myös meihin aikuisiin <3

  • Anni
    31.8.2023 at 16:20

    Luen kirjoja, mutta nyt tuli ekstrabuustia. Kolmasluokkalaisen vanhempainillassa kerrottiin ensin, että oppilaita kannustetaan aloittamaan luludiplomin teko. Ja sitten ope kertoi, että tänä vuonna myös vanhemmille annetaan lukuhaaste 😀 Lukeminen ja sen ilo on koko koulun vuoden teema siis.

    • Anna
      1.9.2023 at 07:47

      <3

    • krista
      1.9.2023 at 11:13

      Ihan mahtavaa, aikuisillekin lukuhaaste! Se onkin tosi fiksua, koska esimerkin voima tosiaan on ihan valtava. Ja mullahan on tavallaan tästä ihan omakohtaista kokemustakin, sillä mun lukemisen määrät nousivat ihan selvästi aikoinaan silloin, kun aloin seurustella Joelin kanssa. Kun Joel luki, mäkin aloin taas uudestaan lukea.

    • A
      1.9.2023 at 11:57

      Ajatuksen tasolla lukudiplomit ja haasteet kuulostavat kivoilta. Joskus niistä vaan tulee stressiä. Mun 4-vuotiaana lukemaan oppinut ja paljon lukeva lapsukainen brakasi ihan totaalisesti 3.lk lukudiplomin kanssa (kuuliainen ja palkintomotivoitunut lapsi, mutta oli jo lukenut suurimman osan lukudiplomikirjoista aiemmin ja ei huvittanut lukea niitä jäljelläolevia lukudiplomikirjoja…meinasi tyssätä kirjojen lukeminen kokonaan). Piti viheltää peli poikki, että et suorita lukudiplomia, luet mitä huvittaa (oli aika paljon itkua ja hampaiden kiristelyä kotona sen diplomin tienoilta). 4.lk sitten oli lapsi jo vähän rennommalla asenteella ja suoritti sen diplomin.

      Koulusta oon kyllä ollut tosi iloinen, että 4. lk tullut uusi ope on laittanut kaikki lukemaan väh. 5 kirjaa vuoden mittaan lukupiirinä (ts. pienempi ryhmä lukee saman kirjan ja tekevät matkalla kirjan aiheesta tehtäviä). Lapsen luokka saikin sitten runsaasti kunnari-lukudiplomeita, kun lukemista tuli pohjalle tosi paljon noista kirjoista.

      • Anni
        1.9.2023 at 20:24

        Näytti onneksi tuossa lukudiplomissa onneksi joka kohdassa oma valinta mahdollisuus, ja onneksi tämä oli suositus haaste vain.

  • Nro26
    31.8.2023 at 19:18

    Mulla toimii sarjakuvat lukujumin avaajana, jos on toimiakseen, eihän se aina suju :) En nyt siis tarkoita Aku Ankkoja tms. (tosin miksei nekin kävis) vaan sitä ’graafinen novelli’ -tavaraa aikuistenosastolla, ja löytyy niitä yleensä nuortenosastoltakin jonkun verran. Sinne vaan rohkeasti selailemaan aikuisten sarjakuvahyllylle!

    Ei kanna ensimmäisistä käteenosuvista vielä pelästyä; sarjakuvahyllyllä ei ole genrejä yleensä eroteltu erikseen, joten siellä on kaikkea ilosesti sekasin. Sulle Krista esim. suosittelisin Marjane Satrapin Persepolis -sarjaa. Liv Strömquisteja suosittelen myös. Jos ihan mielettömän hienoja kuvia tykkää katsella, niin suosittelen Cyril Pedrosan Kulta-aikaa.

    • krista
      1.9.2023 at 11:17

      Mulle ei ole oikein ikinä nuo sarjakuvat aiheuttaneet hurahdusta, mutta tuossa jälkikasvussa sen sijaan on tosi innokkaita lasten mangan lukijoita <3 Ja Joel tuossa taitaa lukea sarjakuvia tälläkin hetkellä, kun mä tätä kirjoitan :)
      -
      Mutta hei tosiaan Aku Ankka on kans lukemista! Mulle tuli tästä sellainen ahaa-elämys, kun haastattelin yhteen työjuttuun (blogin ulkopuoliseen) sellaista "lukija-aktivistia", tai miten sen nyt sanoisi. Mutta hän just korosti sitä, että Aku Ankka on lukemista, ja vaikka lukisi vaan sanomalehden takaa sarjiksen, sekin on lukemista! Se oli jotenkin tosi avartava ajatus mulle!

      • Nro26
        2.9.2023 at 08:43

        Mä en myöskään ole yhtään kiinnostunut mangasta. Mutta siis se siinä onkin, sarjakuvia on tosi monenlaisia niin kuin kirjojakin! Sekin siis vielä, että myös piirustus/kuvitustyylejä on niissä todella monenlaisia tekstin sisällön ja aiheen lisäksi.

        Esim. tuota Strömquistia en lue tosiaan kuvutuksen vuoksi, vaan tiedon ja oivallusten vuoksi 🙂

        Joitakin saattaa taas lukea mielettömän hienojen kuvien vuoksi, vaikka aihe ei suuremmin innostaisi.

        Mutta joo siis eihän niitäkään kannata väkisin lukea niin kuin ei mitään muutakaan 😁

  • Tiina
    31.8.2023 at 20:10

    Itse vien uuden kirjan aina ruokapöydälle odottelemaan, siinä kun valvoo lasten syömistä niin tulee helposti otettua kirja käteen ja jätettyä kännykkä pois. Niin vaan on yhtäkkiä parhaimmillaan kuukaudessa tullut luettua 9 kirjaa armottoman somettelun sijaan.

    • krista
      1.9.2023 at 11:18

      Haa mullakin on ruokapöydällä! Nyt en kyllä pysty siihen lasten ruokailun yhteydessä tarttumaan, kun on tuo 1-vuotias pöydässä :D Mutta ennen sitä mäkin tartuin! Mutta se on siinä odottelemassa, jos on joskus hyvä hetki istahtaa siihen kahvikupillisen kanssa. Nyt siinä on odottamassa Nadeem Aslamin Kultainen legenda.

  • Anna
    1.9.2023 at 07:57

    Minulle parhaita lukujumin poistajia on se, että jättää sen puhelimen tietoisesti pois (ihan toiseen huoneeseen) ja pitää sopivia kirjoja esillä ja tarjolla. Ei todellakaan kannata aloittaa raskaimmista. Minä luen usein nuorten kirjoja jos kaipaan kevyttä lukemista. Tällä hetkellä menossa universumin tomut-trilogian toinen osa ja sen jälkeen odottaa juuri eilen postista hakemani Tulisiivet. Kesällä -22 luin Anna-kirjat. Hobitti on myös hyvä klassikko millä käynnistää lukeminen. Kotiopettajattaren romaani on lyhyt, mutta raskas. Sekin saattaa toimia. Jos on oikein vaikeaa niin saatan ottaa niinkin lyhyen kirjan kuin Lokki Joonatan, Roverandom tai vaikka Seppä ja sartumaa. En siis yhtään häpeile, että luen ihan satuja itselleni.
    Ja se, että ei luovuta heti ensimmäisten yritysten jälkeen jos lukeminen takkuaa. Jos kirja on tuttu niin yleensä tietää mihin asti lukemalla saa vauhdin päälle. En siis myöskään häpeä, että luen samoja kirjoja kerta toisensa jälkeen. Minulle uuden tuntemattoman korkkaamisessa on aina suurempi kynnys.

    • krista
      1.9.2023 at 11:34

      Joo siis satuja kyllä ois ihana lukea itsekin enemmän! Mähän itse ostin jo paljon ennen lapsia itselleni klassikoita, niin kuin Ronja Ryövärintytär, Nalle Puh, Liisa Ihmemaassa, Veljeni Joonatan, Muumi-kirjoja jne. Ja ihan siis itselleni luin!

      Ja tuolle vahva komppaus, että ei luovuta, vaikka takkuaa. Vaan just vaan ajattelee, että hei tää kuuluu prosessiin (etenkin näin häiriötekijöiden aikakautena) ja sit vaan joskus se loksahtaa ja kirja lähtee rullaamaan! (toki jos jonkun tietyn kirjan kanssa takkuaa, sitten kannattaa vaihtaa kirjaakin)