Kännykkä rikki – taas

Eilisen aamun Insta Storyssa kertoilin taaperon hulinayön jälkeen, että ei se haittaa, että on välillä tälleen väsynyt. Kun ei tarvitse tehdä mitään aivokapasiteettia vaativaa.

No. Ministi se kuitenkin haittasi. Vaikka niin kuin sillä tavalla, että laitoin auki unohtuneen käsidesin ja kännykän samaan taskuun.

Mulla on siis edelleen käsidesi. Mutta ei kännykkää.

Murisin siinä sitten, että miten mä rikon puhelimia tälleen vähän väliä. Tämäkin ihan melkein uusi! Hain sähköpostin uumenista kuitinkin: kännykkä oli ostettu vuonna 2018.

Vanha kuva, koska MULLA EI OLE KÄNNYKKÄÄ, JOLLA KUVAISIN UUDEN.

Näköjään etsin kuittia viimeksi viime keväänä, kun puhelimesta hajosi näyttö – silloin korjaus onnistui kuitenkin pelkkä näyttö vaihtamalla. Nyt ei taida pikafiksit (tässä tapauksessa kuivattelu) riittää, vaikka optimistisesti se puhelin lojuu vielä tuossa mun näppäimistön vierellä.

Äkillinen epäkansalaisuuden fiilis on jo keväältä tuttu. Mietin, miten saada sähköauto ladattua. Pari laskua pitäisi maksaa, kirjanpito-ohjelmaan en pääse käsiksi ja Instaa ei voi päivittää.

Instasta puheen ollen, eilen olisin kuvannut Insta Storyyn ainakin sen, miten taapero auttoi hienosti ostoslaatikoiden purkamisessa.

Erityisesti kananmunat autettiin hienosti, vain kolme osui lattiaan.

Jos minulla olisi ollut kännykkä, olisin googlannut ”puulattian vahaus kananmunalla”.

Googlasin sen nyt tietokoneella. Ei hakutuloksia. Kumma juttu.

18

You Might Also Like

  • Nadja
    15.11.2023 at 21:33

    <3

  • Anna
    16.11.2023 at 21:18

    Taisin viimeksi jo sanoa, että on jotenkin tosi pelottavaa miten paljon asiat on nykyään yhdestä sähkölaitteesta kiinni. Tämä on syy miksi en halua ladata sinne kaikenmaailman sovelluksia, ostan kaikki liput sähköpostiin tulostettavaksi yms. Koska pelkään, että puhelin kosahtaa ja koska en halua olla yhtään enempää mukana viemässä maailmaa tähän suuntaan kuin voin kohtuu mukavasti olla olematta. Minähän vetkutin älypuhelimen ostoakin vuosikausia. Minulla on nyt vasta toinen älypuhelimeni ikinä (jos ei lasketa varapuhelinta, jonka ostin kun vanha lähti moneksi kuukaudeksi jonnekin Saksaan huoltoon ja jota sen jälkeen olen käyttänyt vain äänikirjapuhelimena).