Useamman lapsen (haha n=3) syvällä kokemusrintaäänellä totean ehkä enemmän itselleni kuin muille seuraavaa: Älä taktikoi päiväunia.
Älä. Taktikoi. Päiväunia.
Älä. Älä tee sitä.
Se nimittäin EI ONNISTU. Ei ikinä. Tai jos kerran onnistui, se oli poikkeus, joka ei tule seuraavalla kerralla onnistumaan.
Älä.
Otetaanpa esimerkiksi tällaista: illalla (suunnilleen taaperon toisten päiväunien aikaan) on koko perheen tärkeä meno, jossa istutaan pidemmän aikaa katsomossa – olisi suotavaa, että taapero olisi ahtaassa katsomossa pimeydessä (keskipaikoilla luonnollisesti) sellaisessa levänneen virkeässä hyväntuullisessa mielialasfäärissä, ei holtittomasti väsyvenkoilemana minimustekalana.
Joku (ei mainita nimiä tässä) saattaisi ehkä aamulla ideoida, että ”hei otetaanpa tänään aikaisemmat ensimmäiset päikkärit, niin taapero ehtii sitten nukkua toisetkin päikkärit ennen illan menoja”.
Joku toinen (ei mainita nimiä tässäkään) siihen saattaisi vastata ensimmäisen aamukahvikuppinsa takaa ”okei” ajattelematta, että TOSI HUONO IDEA ITSE ASIASSA IHAN KERRASSAAN P*SKA AJATUS TÄMÄ EI PÄÄTY HYVIN.
Lopputulos: taapero ei nukahda taktikoidusti ajoitetuille ensimmäisille päiväunilleen aiennetussa aikataulussaan. Itse asiassa hän ei nukahda normaaliin aikaankaan. Itse asiassa hän ei nukahda edes normaalia myöhempään aikaan kuin ihan miniminihetkeksi ja herää aivan etuajassa ”KOSKAAN EI OLE VÄSYTTÄNYT” -ilmeellä varustettuna toikkaroikkailemaan ympäri puutaloa.
No, aina on ne toiset päiväunet. Ehkä hän ne sitten nukkuu. Aikaistettuna.
EI MUUTEN NUKU.
Esitykseen mennään sitten niin, että taapero on skipannut toiset päiväunet kokonaan ja ensimmäisiäkin nukkunut vain murto-osan normaalista. Rai rai.
Siihen nähden (ja nähden ihan mihin vaan) esitys meni muuten ihan maagisen hyvin. Taapero taputti käsiään läpi esityksen – hän on hyvin antaumuksellinen taputtaja.
Että kymmenen pistettä siitä, miten sujui.
Mutta se päikkärien taktikointi. VOISKO NYT OLLA, ETTÄ TÄSSÄ OIS JOTAIN OPPITUNTIA ILMASSA, AHHAHA.
Ja näitä esimerkkejähän riittää!
Äiti haluaa lukea kirjaa taaperon nukahtamisen jälkeen illalla. Ahhhahahaha just silloin taapero ei nuku.
Isillä on etäpeli tietokoneella yhdeksältä, joten iltatoimet pyritään huolella ajoittamaan juuri optimaalisella tavalla. Ahhhahahaha just silloin taapero ei nuku.
Niin se vaan on, pakko myöntää! Lapset jotenkin ihan maagisesti tajuaa, milloin heidän uneensa kohdistuu jotain erikoislaatuisia odotuksia. Vaikka kuinka aikuiset yrittäisivät olla tsippadaa-ei-täs-mitään -peruksenaan. Ei onnistu! Lapsilla on yliluonnollinen ”nyt noilla on jokin suunnitelma, en muuten nuku” -unenaistimisvaisto.
Useamman lapsen (n=3) vahvalla kokemusrintaäänellä ihan pokkana väitän myös tällaista: hyvä uni ruokkii hyvää unta.
Se EI mene niin, että kun lapselta jää vaikka toiset päiväunet väliin, niin ”sehän nukkuu paremmin sit yöllä”. Ahhhahahahaha ei muuten nuku!
Esimerkiksi viime sunnuntaina yleisen perheohjelma-action-härdellin tuoksinnassa joskus puoli kuusi todettiin, että ääääh tämä venyi näin myöhään, ei tähän aikaan voi laittaa taaperoa enää toisille päiväunille.
Joku (ei mainita nimiä tässä) saattaisi ehkä siihen ideoida, että ”hei mennään sitten vaan illalla aikaisemmin nukkumaan”.
Joku toinen (ei mainita nimiä tässäkään) siihen saattaisi vastata viidennen iltapäiväkahvikuppinsa takaa ”okei” ajattelematta, että TOSI HUONO IDEA ITSE ASIASSA IHAN KERRASSAAN P*SKA AJATUS TÄMÄ EI PÄÄTY HYVIN.
Lopputulos: taapero ei nukahda iltaunille aikaistetussa aikataulussaan vaan käkätysvenkoilee ympäri sänkyä. Taapero ei nukahda iltaunille myöskään normaalissa aikataulussaan, vaan paljon paljon myöhemmin JA nukkuu kautta-aikaisuuden levottomimmat yöunensa, joita voi nukkumiseksi kutsua vain sen ominaisuuden perusteella, että siinä ollaan suunnilleen vaaka-asennossa. Suunnilleen. No, itse asiassa ei olla edes vaaka-asennossa.
Ja siis kuinka monta kertaa olenkaan kuullut (kaikkien kolmen lasten osalta) ihmettelyä siitä, että ”Miten se nyt tähän aikaan nukkuu vielä päiväunia?” ”Miten se sitten yöllä nukkuu, kun nyt on päiväunilla tähän aikaan?”
Vastaan siihen: Hyvin.
Muistisääntö vaikka huoneentauluksi, olkaa hyvä:
Hyvä uni ruokkii hyvää unta.
Alle voi kirjoittaa kissan kokoisin (mielellään vaikka norjalainen metsäkissa) kirjaimin:
ÄLÄ. TAKTIKOI. PÄIVÄUNIA.
PS. Vanhat kuvat, koska mun kännykkä meni uimaan käsidesiin.
35
Anna
16.11.2023 at 21:36Allekirjoitan.
Vuosia olen tasaisin väliajoin vääntänyt tästä aiheesta töissä asiakkaiden kanssa. Ja joskus kyllä myös todennut, että ehkä se jollain lapsella voi mennä sitten toisin päin, mutta silti vahvasti ollut sisimmässäni eri mieltä.
Nyt kolmannen lapseni kanssa olen sen lopulta myös sisäistänyt hyvin vahvasti käytännössä. Hän ei ole hyvä nukkuja. Hän nukkuu päivisin 30-45 minuutin unia. Öisin hän herää yöstä riippuen 1-3 tunnin välein. Jos hän nukkuu päivällä hyvin (eli yli puoli tuntia edes 1/3 päikkäreistä) niin luultavasti yö menee paremmin. Jos hän on nukkunut hyvin edellisen yön eikä ole mitään erikoista syytä, joka pitäisi hereillä (vatsavaivat, hampaat, yskivä äiti, flunssa…) niin hän luultavasti nukkuu hyvin seuraavankin yön. Minä pidän hyvänä yönä 3-4 herätyksen öitä. Huonona 5-7 herätyksen öitä ja niitä öitä kun lapsi ei sammu viidessä minuutissa heräämisestä (koska se yleensä johtaa tunnin huutoon). Minä en siis herätä nukahtanutta lasta kovin herkästi päiväunilta, vaikka ne vähän venyisivät. Hyvien päikkärien jälkeen seuraaville unille on vaan helpompi nukahtaa ja rauhoittua. Ja hyvien unien jälkeen (kun ajoitetaan ne sinne klo 16-> ) ei todellakaan haittaa iltanukahtamista. Päinvastoin.
Minä pidän aika tarkkaa aikataulua päikkäreillä. Olen pitänyt kaikilla lapsilla. Se tulee osittain varmaan töistä ja osittain siitä, mitä netistä olen lukenut ja osittain siitä, että niin hallitsen arjen paremmin. Joihinkin muihin verrattuna meillä voi tuntua olevan suorastaan sotilaallinen aikataulu :’D mutta se toimii meillä. Ja siitä voi joustaa vartin, mutta huomaan varsinkin pienemmistä lapsista, että jos aitataulu heittää vartilla niin ehtii jo tulla nälkäkiukku tai väsykiukku. Eli tarkalla ajoituksella mennään ja hyvät unet ennustavat seuraavia hyviä unia kunnes tulee joku, joka rikkoo unen ja sitten taas rimpuillaan muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, kunnes homma tasaantuu ja voidaan taas nukkua. Joskus siinä vähän ennen kouluikää on kahden isomman kanssa ollut niin, että on voitu alkaa enemmän joustaa aikatauluista, mutta kyllä nämä tulevat nälkäisinä kyselemään, jos ruoka viivästyy puolella tunnilla xD
T: kolmatta viikkoa huonommilla unilla (korona rikkoi unet), mutta toiveikkaasti tulevaisuutta katsellen (ja kauhulla ekoja hampaita odotellen).
EmppuL
16.11.2023 at 21:37Juu sama todettu meillä tuhat kertaa :D Koko viikon saattanut mennä päikkärit täsmällisellä aikataululla, mutta sit se yks kerta kun olis jotain tärkeää menoa ja pitää saada nukuttua ennen (ihan vaikka siihen normaaliin aikaan) niin ei tuu taaperon nukkumisesta mitään. Jotenkin hän vaistoaa et jotain spessua on tekeillä vaikka miten oltaisiin yritetty asia pimittää :D
Lilah
17.11.2023 at 10:51Neljän lapsen kokemuksella allekirjoitan,että uni ruokkii unta, eikä päiväunien lyhentäminen ei mitenkään itsestäänselvästi paranna yöunta. Sotilaallisen tarkkaan aikatauluun en olisi pystynyt ekan lapsen jälkeen, joten meidän pelastus oli se, että lapset oppivat nukkumaan missä tahansa menossa ja metelissä (tavallisimmin kuitenkin niin, että vaaka-asento valjaissa pihalle lykätyissä vaunuissa oli selvä merkki siitä, että on syytä nukkua), ja sängyssä nukutut päikkärit astuivat kuvaan vasta yli kolmevuotiaana, jolloin ei enää kaatanut maata vaikka joskus unet olisi jääneet väliinkin.
Ruokarytmi meillä oli imetysaikana varsin vakio, mutta sen jälkeen ei ole ollut niin väliä jos ateriavälit venahtaa tai vaikka ruoka ja välipala vaihtavat paikkaa (jälkimmäistä harvoin syövätkään). Nälkäkiukkua tutumpi meillä jossain iässä oli pissahätäkiukku! Kai se aiheutti epämääräistä epämukavaa oloa, mitä lapsi silti tunnistanut pissahädäksi ennenkuin tarve oli aivan pakottava.
Suunnittelmallisuus ei ole suurin hyveeni, tilanteen mukainen säätäminen pikemminkin.
Anna
18.11.2023 at 17:28Lapset on myös usein aika hyviä tottumaan johonkin tapaan, joten tuo tarkan rytmin noudattaminen meillä voi myös olla se syy miksi meidän lapset elää itsekin niin tarkassa rytmissä.
Minä halusin opettaa tämän lapsen ihan asiakseen, että päikkärit voi nukkua sisällä tai ulkona. Kahdet päikkärit on ulkona vaunuissa ja yhdet sisällä omassa sängyssä. Ihan sitä varten, että joskus voi tulla se tilanne, että ei vaan pääse ulos unille niin se ei sitten ole niin uutta ja outoa.
Vähän jännittää miten päivärytmin käy kun lähdetään joulukuussa risteilylle. Miten uudet paikat ja matkustamisen tuomat aikataulumuutokset vaikuttavat. Mutta ei saa olla niin kiinni lapsen rytmissä, että ei voisi joskus matkustaa. Jos se rikkoo unet niin sitten se rikkoo unet ja sitten ne taas joskus korjaantuu.
Noora
17.11.2023 at 13:58Niin allekirjoitan tän, vaikkakin vain yhden lapsen kokemuksella. 😄