Espanjan-kotiin asettumassa

Hahaa, takana ihan sekopäinen ensimmäinen viikonloppu – ja vaan siis ihan täysin positiivisella tavalla sekopäinen.

Halusin yhtä aika asettua kodiksi tähän asuntoon, mutta myös viettää rentoa viikonloppua ja tehdä ekoja kivoja juttuja. Niinpä jotenkin hassusti päädyttiin fiilistelemään monia asioita (käytiin vähän rannassa, lauantain kirppis-ferialla, parissa lempiravintolassa ja moikkailtiin tuttuja, käytiin eka kertaa eläintarhassa), mutta joka välissä silti viuhdoin täällä pitkin asuntoa pyyhkimässä hyllyjä ja järjestämässä tavaroita kaappeihin.

Ja se onnistui! Ihme kyllä! Viikonlopun aikana ihan ihmeen lailla saatiin sekä asetuttua kodiksi että hengailtua kodin ulkopuolella täysipainoisesti.

Enää pari käytävämattoa lattiaan ja kahden varastolaatikon purku – ne eivät kuitenkaan enää ole niin kiireisiä, että… no, katsotaan tässä jonain päivänä. Siellä on vielä vähän sellaisia ”no mä tiedän, että meillä on täällä teippirulla” -juttuja.

Tänään maanantaina alkoi sitten arki lasten kotiopiskeluiden merkeissä. Käytiin myös asioita hoitamassa ja parvekekukkia ostamassa.

Ja mikä keskeisintä kotiutumisessa:

Pesin ensimmäiset koneelliset pyykkiä. Se tekee mulle kodin.

Kodin teki muuten myös se, että wifi tunnisti automaattisesti meidät! Heh se on joku sellainen ”olen kotona” (vs. ”olen matkoilla”) -fiilis.

Tuntuu niin ihanalta kyllä olla taas täällä!

Heti eka iltana käveltiin ulkona ja jostain kuului riemukas huuto ”family!!!”. Vanha tuttuhan siinä, eräs tarjoilija, jonka aiemmassa työpaikassa me käydään täällä ollessa jatkuvasti. Siinä hän tietysti ihmetteli meidän isompien lasten kasvamista – lapsethan olivat ihan taaperoisia silloin, kun eka kertaa tutustuttiin – ja vaihdettiin muutenkin kuulumisia. Täällä sitä hei ollaan taas!

Ensimmäinen koulupäivä on juuri nyt takana.

Myöhäinen lounas. Tai no espanjalaisittain perus: kello on 15.35.

Kohta pakataan biitsikamat ja mennään upottamaan jalat lämpimään hiekkaan.

40