Asioita, joita odotan Espanjalta

Enää neljä päivää!

Kuluvien neljän päivän keskeisin tavoite on selvitä tuolla pääkalloliukkailla ilman, että keneltäkään perheenjäseneltä taittuu raaja. Tai niska. Toisena tavoitteena on tietysti saada maailma valmiiksi. Perus.

Mutta ihan pian se taas koittaa! Meidän erityissuosikkikohta on päivä nolla, jolloin kaikki on edessä. Se on perjantai!

Tulevalta kuukaudelta odotan erityisesti:

Aamupaloja parvekkeella. Se tuntuu jotenkin ihan erityiseltä: että on aamuisinkin jo niin lämmin, että tarkenee (joko hupparissa tai ilman) syödä aamupalan ulkosalla! Myös Suomen kesässä se on aina merkkihetki, kun on ensimmäinen aamupala ulkoilmassa.

Kivoja koulupäiviä. Oon varmaan jotenkin outo: nautin omien lasten opettamisesta. Odotan sitä, että taas rakennetaan seinälle meidän hieno liimalappulukujärjestys; meillä on ihan omanlainen systeemi rakentunut ja päästään hommiin. Odotan innolla myös sitä, että herätyskello ei soi kuukauteen vaan voi heräillä perheen omalla tahdilla (lue: aikuiset taaperon tahdilla ja koululaiset omalla tahdillaan).

Taaperoa hiekalla. Vuosi sitten oli vielä ihan eri meininki, kun taapero ei vielä edes kontannut! Rannalla ollessa taapero pysyi viime vuonna vielä enimmäkseen ”sylikyytiläisenä” – paitsi viimeisenä iltana, jolloin jotenkin innostuttiin sotkemaan leikkimään hiekassa. Mutta siis ihana nähdä, mitkä ovat taaperon ensifiilikset beach lifesta.

Taaperoelämyksiä muutenkin. Viimeksi hän oli pieni sylissä, vaunuissa ja repussa viihtyvä pötkylä – nyt aktiivinen tutkija, kävelijä ja leikkijä! Leikkipuistot, täältä tullaan!

Rullaluistelua ja skeittailua rantakadulla. Tämä pieni tekeminen on nyt jotenkin vaan niin helppoa, kun asustellaan ihan siinä rantakadulla. Pidemmänkin koulupäivän jälkeen tulee vapauden fiilis, kun lähtee lasten kanssa rullikset kainalossa ulkoilemaan.

Ensimmäistä eläintarhakäyntiä. Ostimme viime vuonna vuoden kausikortit, joten kaikella logiikalla niiden pitäisi olla voimassa vielä maaliskuun alkupuolella. Pitää tsekata päiväykset. Tsekattu! Eka viikko päästään vielä vanhoilla kausikorteilla!

Eväsretkeä näköalakukkulalle. Heh viimeksi ei päästy kertaakaan sinne ihan kukkulalle asti, vaikka yritettiin muutamia kertoja. Porukka hyytyi jo siinä vaiheessa, kun oltiin kävelty Los Bolichesista Pacosiin asti ja poikettu matkan varrella kaikissa ”hei nytpä käydäänkin tuolla samalla” -impulssikohteissa. Käännyttiin sitten aina kukkulan juurella takaisin. Jospa nyt kavuttaisiin jopa ihan ylös asti!

Lemppariravintoloita. Suomessa meillä on ollut aika tiukka säästölinja – ja viime vuotta tiukempaa budjettia yritämme pitää Espanjassakin. (koska hoitovapaa ja sähköauto ja niin edelleen) Mutta totta kai muutamia kertoja ainakin pitää päästä käymään niissä tutuissa lemppariravintoloissa.

Kukkia. Ihan eka päivänä haluan kipaista kukkakioskilla ja ostaa omalle parvekkeelle parit kukat! Lisäksi odotan kaikenlaisia kukintavaiheita: mantelipuiden kukinta on tavallisesti maaliskuussa jo mennyttä, mutta ainakin appelsiinin ja jakarandapuun kukkia on todennäköisesti bongattavissa. Aaah!

Mijasia. Siitä on tullut perheen lempparipäiväretkikohde. Tänä vuonna tulee vähän erilaista kun ei vuokrata autoa (taas ne budjettisyyt) ja taksilla kulkukaan ei onnistu turvakaukalologistiikan takia. Joten taiteillaan sinne bussilla; sen pitäisi sujua suht sujuvasti, mutta eka kerralla varmaan vähän säätämistä oikeiden bussien ja -pysäkkien löytämisessä.

Yleinen oleminen. Muistan viime vuoden eka päiviltä, että jotenkin sitä vaan hymyili niin paljon, että lopulta poskiin sattui. Hykerrytti, kuplitutti. Ei, eijeijei, se ei ole närästys vaan jostain sisältä valtoimenaan kumpuileva määrittelemätön ilo.

Siellä olemisessa on vaan jotain, mikä tekee meidät onnelliseksi. Sitä varmaan odotan taas eniten!

Neljä päivää lähtöön on!

39