”Missä vaiheessa hiihtoloma on uudelleennimetty talvilomaksi? Se on HIIHTOloma”, Joel protestoi.
”Nii-i”, minä komppasin. ”Eihän heinäkuutakaan ole nimetty uudelleen, vaikka porukka ei enää ole heinänteossa silloin.”
(hetken hiljaisuus)
”Tuo oli surkea vertaus”, Joel totesi.
Ei ollut! Ihan hyvä oli! Pääsiäinenkin on pääsiäinen vaikka ei pääsisi mihinkään! Ja syysloma on syysloma, vaikka ei olisi mitään syytä!
(uusi hiljaisuus)
Mutta on se silti hiihtoloma.
Olen näköjään googlannut tämän ennenkin. Wikipedian mukaan Grankulla Samskolanissa heräsi 1920-luvulla ajatus, että oppilaat voisivat pitää talvella lomaa ja harrastaa hiihtoa silloin. Myös kouvolalainen voimistelunopettaja ehdotti vuonna 1926 Kasvatus ja koulu lehdessä, että keväthangilla hiihtäessään koululaiset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä loppukevään opiskeluihin. Vuonna 1933 hiihtoloma otettiin käyttöön kaikkialla Suomessa. (lähde: Wikipedia)
Samoilla jalanjäljillä latu-urilla siis täällä 91 vuotta myöhemmin vielä mennään!
Mä oon kyllä nauttinut näistä ns. perinteisistä suomalaiskansallisista hiihtolomista. On taas hiihdetty ja hiihdetty, luisteltu ja luisteltu. Leikitty lumikinoksessa ja rakennettu majaa. Syöty eväitä ja jää-Dumlea. Käyty saunassa, potkukelkkailtu, vedetty pulkkaa ja pohdittu, miten taapero voisi olla yhtä aikaa pulkassa ja vetää sitä. Taaperoelämää.
Pulkan vetämisen ja potkukelkan potkimisen (ja niissä yhtä aikaa istumisen) lisäksi taapero haluaa myös hiihtää. Ihan todella todella haluaa.
Hän tarmokkaasti yritti työntää siskoa sivuun suksiltaan ja viittoi kohti pulkkaa: ”Mun vuoro hiihtää, mene sä tonne pulkkaan!”
Ensi talvena täytyy varmaan hankkia taaperolle jonkinlaiset hiihtimet. Latua!
Eiku: havuja!
24
Juoksuvalmennus
22.2.2024 at 17:26Ihanaa lukea, kuinka innokkaasti olet ottanut talviloman hiihtoperinteet omaksesi – ja miten oivallisesti olet tuonut esiin sen, miksi se yhä on monille meistä nimenomaan hiihtoloma, historiallisista juuristaan puhumattakaan. Joelinkin kommentit tuo mukaan hauskan lisän keskusteluun nimistä ja perinteistä. Erityisen sydäntälämmittävää on kuulla, miten lapset nauttivat talven riemuista; taaperon hiihtointo on suorastaan tarttuvaa! Hiihtoloman vietto ulkoilun ja yhdessäolon merkeissä tuo esiin suomalaisen talven parhaita puolia. Tuo viimeinen havuja-huomio nauratti – se kiteyttää suomalaisen hiihtolomakokemuksen täydellisesti. Ensi talvena taitaa olla luvassa entistä enemmän hiihtoelämyksiä, kun taapero pääsee ensi kertaa suksille. Latu odottaa!
krista
24.2.2024 at 18:34Ooo, kiitos kivasta viestistä! Ja oli kyllä tosi kiva hiihtoloma perinteisissä hiihtolomamerkeissä! Saas nähdä, mitä vuoden päästä tapahtuu, kun on taaperokin sitten suksimassa :D
Anna S
23.2.2024 at 09:40Kyllä jo vuoden ikäisille löytyy melko sopivia hiihtovälineitä. Monottomiin suksiin minä en itse lähtisi ollenkaan. Niiden saaminen tukevasti jalkaan on hankalaa ja jatkuvasti jalasta lähtevä suksi voi olla kynnyskysymys sille onko hiihto lapsesta lopulta hauskaa vai tyhmää. Toki jos jossain olisi sellaiset ja lapsi sopivasti tahtoisi kokeilla niin antaisin kokeilla. Ei niin jyrkkää kantaa ole näihin, mutta kotiin hankkisin monolliset sukset pienestä pitäen. Mieluummin paksusti sukkaa väliin, jos mono on vähän liian iso.
Meillä on molemmat isommat lapset olleet suksilla ja luistimilla jo ensimmäisenä kävelytalvenaan (toinen syntynyt toukokuussa, eli 1,5V ikäisenä ja toinen syyskuussa, eli reilun vuoden ikäisenä). Mitään pitkiä sessioita tai ihmeellisiä taidonnäytteitä ei silloin odotettukaan, vaan tarkoitus oli vaan ottaa tuntumaa välineisiin. Esikoinen viipotti suksilla hurjan hienosti ja luistimilla käveli vähän lumisella jäällä menemään hurjaa kyytiä. Keskimmäinen on aina ollut varovaisempi, mutta hänkin otti askeleita luistimilla (ja kaatui ja veti hepuleita myös xD) ja hiihti varmaan kymmenisen metriä suuntaansa. Että jos jostain pikapikaa löydätte taaperokokoiset sukset käyttöön niin ladulle vaan jo nyt kun intoa tuntuu olevan ;)
krista
24.2.2024 at 18:43Oho, vuoden ikäiselle jo! Hahaa tää onkin mulle ihan uusi maailma, en ole näihin siis koskaan tutustunut – oon vaan nähnyt just niitä kenkiin kiinnitettäviä suksia (haha ja ajattelin, että ”no sehän ois hyvä”) mutta niitä ei olla meillä koskaan kokeiltu. Kun ekat lapset olivat Espanjassa talvensa, niin ovat olleet vasta 6 ja 4, kun olivat eka kertaa suksien päällä. Mutta ehkäpä se sitten olisikin ns. oikeat sukset eikä niitä kenkäsuksia taaperolle ens talvena! Tän talven laduille ei enää ehditä, kun ollaan viikon päästä jo Espanjassa (ja hehe Helsingissä sataa vettä), mutta ens talvena sitten!
Anna
25.2.2024 at 10:17Sen verran pitää vähän loiventaa sanomisiani, että sukset siis olivat kyllä meidän paatintapeille vähän liian pitkät ensimmäisenä talvena. Mutta just sellaiseen, että pihalla tasamaalla vähän kokeilee toimivat vallan hyvin. Ja seuraavana talvena kun kahden vanhana hiihtivät sitten enemmän niin mitta oli hyvä. Sauvoja saa helposti lyhennettyä (niitä ei löydetty tarpeeksi lyhyitä). Sompa pois, sahalla lyhentää ja sompa takaisin. Ostettiin kirpparilta sauvat, ettei surettanut tehdä tällaista operaatiota.
Hyvää reissua teille :)