1v 2kk taaperokuulumisia

Yksivuotisneuvola lähestyi, ja kävin tietysti mielikuvituksessani jo sellaista ylpeää keskustelua:
”Juu, hän kävelee jo niiii-in tukevasti, ei enää muksaht…”

MUKS.

Ha, edellisenä iltana ennen neuvolaa. Menimme sitten neuvolaan sinertävät ylähampaan kuvat taaperon alahuulessa.

Yksivuotisneuvola meillä oli tosiaan tässä lähes 1v 2kk iässä – mutta hei ei se niin päivän viikon kuukauden päälle. Tiesimme, että kaikki on taaperolla kunnossa eikä meillä ole ollut mitään huolia minkään suhteen, niin otimme ajan vasta tähän elokuulle koulujen alun jälkeen.

No, ei sillä että niitä aikoja olisi aiemmalle ajankohdalle saanutkaan.

Niinpä kävimme siellä tietysti ihan vaan kehumassa ja ihastelemassa tätä pienintä loistavaa geeniyhdistelmäämme. Tämä vanha sanonta, että kun kehuu lasta, niin me vanhemmat suhtaudumme siihen ikään kuin meitä itseämme kehuttaisiin, ha. Ja lisäksi käytiin ottamassa asiaankuuluvat rokotteet. AUTS kertaa kolme. Hän oli kuitenkin reipas taapero.

Muuten (kohta) 1v 2kk ikäisen taaperon taaperoelämään kuuluu jokseenkin tällaista:

Yleinen taapertaminen. Taaperon täytyy taapertaa. Tästä on tullut meille paljon käytetty uusverbi, mm. ”Mihin se taapero nyt taapersi sen hiusharjan? Äskenhän se oli tässä, mutta nyt se on taas taaperrettu johonkin”. Se tarkoittaa, että harja voi löytyä ihan mistä vaan. Yleisimmin kuitenkin nukenvaunuista.

Lelu numero 1: edellä mainitut nukenvaunut. Aivan ylivertainen lelu! Meillä ei ole koskaan oikein ollut kunnon kävelytukia taaperoille – ehkä siksi, koska meillä on niin paljon kynnyksiä sekä maton- ja tataminreunoja, niin tylsät aikuiset ovat ajatelleet, että kävelytuilla ei kuitenkaan pääse liikkumaan. Nooh, keskimmäinen käytti sitten tähän tarkoitukseen pottaa, jolla hän veteli aikoinaan kierroksia keittiön pöydän ympäri. Nuorin puolestaan käyttää samaan tarkoitukseen nukenvaunuja ja rakastaa lastata sinne mukaan erinäistä tavaraa.

Järjestely. Taapero rakastaa myös pakata ja purkaa laatikoita, kasseja ja pussukoita. Hah tämä oli silleen suloisen hassunhauskan hermojariipivää erityisesti silloin, kun yritetään vaikka pakata uimakassia. Vähintään kolmesti. Salamannopea taapero ehtii silmänräpäyksessä poistaa sieltä uikkarit tai aurinkolasit ja kuljettaa johonkin toiseen kassiin. Tai sinne nukenvaunuihin.

Sopivassa mielentilassa olevalle taaperolle voi hyvinkin antaa valvotusti vaikka pienempiäkin esineitä (ne ovat tietysti taaperon mielestä kiinnostavimpia) järjesteltäviksi. Esimerkiksi hän käytti ainakin tunnin purkaen ja uudelleenpakaten isosiskon penaalia.

Mutta jos taaperon valvoja meinaa hermostua (”älä ota sitä!”), hermostuu taaperokin ja silloin pakattu asia saattaa lentää. Harjoittelu on siis myös harjoittelua koko perheelle, että osaamme ohjata pienen tyypin intoa ilman, että itse flippaamme silloinkaan, kun käteen osuu jotain särkyvämpää.

Koska muuten se lentää.

Sallitun ja kielletyn opettelu. Että hmmm saakohan täällä mennä esimerkiksi keittiön alakaapin hyllyjä hämmentämään? Tällä hetkellä yritämme taaperon kanssa samaa kuin kahden aikaisemman: alakaapeista ei tyhjennetä mitään särkyviäkään pois, vaan yritämme rauhallisesti näyttää, että mihin saa mennä ja mihin ei. Yritämme siis rajoitaa ”EI”:n raikaamisen akuutteihin tilanteisiin ja muissa kohdissa selvitä rauhallisesti sanallisesti ohjaamalla. ”Se on äidin/siskon/isin tärkeä”, on mulla sellainen vakilausahdus, kun lähestytään särkyviä juttuja. Ja ihan niin kuin jotain tällaista hän jo osaisikin! Esimerkiksi just keittiön alasivukaappiin (jossa on särkyviä astioita) hän ei mene enää sellaisella bumerangi-innolla kuin vielä jokin aika sitten.

Loppumaton vipellys. Taapero on iässä, jossa hänen perässään täytyy olla yksi käsipari ihan koko ajan. Täällä kotona periaatteessa jo ihan hetkittäin (sellaisina hyvinä hetkinä) sivusilmällä katsominen riittää ja samalla voi vaikka letittää isosisaruksen tukkaa. Tai no joo. Tämä kuvattu tilanne kyllä päättyi just tänään siihen, että taapero juoksi (onneksi pehmustettuun) pöydänkulmaan sillä hetkellä, kun mulla oli kädet kiinni ranskalaisessa letissä.

Etenkin mökkeily meillä kuitenkin on tällä hetkellä sitä, että yksi kulkee vipeltäjän perässä joka sekunti. Rauhallisella hetkellä taaperonkoppausvastuu voi hyvinkin olla isosiskolla, mutta väsyneillä hetkillä (kun hyräillään ”minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy”) kopparina täytyy olla aikuinen. Sen verran suurella onnettomuusriskillä mennään, ha.

Pahvikirjat. Lähinnä niiden syöminen. Olemme yrittäneet aloitella taaperolle lukemista, mutta paikoillaan pysymisen aika on vielä aika rajallinen. Taapero kuitenkin on ihan hulluna pahvikirjoihin, mutta lähinnä tosiaan haluaa syödä ne suuhunsa. Lempparikirja on edelleen ”Älä kutita possua”, jota meillä luetaan muodossa ”Kutita possua”. Siitä taitaa olla jo paristot lopussa, toivottavasti kirja elpyy paristot vaihtamalla.

Ulos, ulos, ulos! Jos ja kun meillä on kotona ovi auki, meidän loputon ikiliikkuja on taaperon säntääminen ulkoportaisiin ja aikuisen säntääminen sinne perään. Hän haluaa ulos!

Ulkona erityisen mielenkiintoista on esimerkiksi soran kaivaminen. Ja tietysti kaikki nurmikon kasvit sekä niissä pörisevät pörriäiset. Ja koirat! Ne ovat HÖÖ. Niiden silittelyä juuri opetellaan, rauhallinen lähestyminen jo toimii aika hyvin.

Taapero taapertaa ulkona vielä paljain varpain. Ööö pitäisi varmaan jotkut kengät kohta hankkia. Tai no pitäisi sovitella, että olisivatko ne muutamat meiltä löytyvät jo sopivia.

Tutkiminen ja seikkailu. Tämä on ihana ikä: kaikki pienetkin asiat ovat TÄ! ja HÖÖ! Esimerkiksi mökille emme kuljettaneet varsinaisia taaperonleluja ollenkaan, vaan taapero leikki kävyillä, keittiövälineillä, kepeillä ja pudonneilla lehdillä. Haha ja roskilla, esimerkiksi munakenno tai keksirasiasta jäänyt muovilokerikko ovat loistavia lajitteluleikkikaluja, joihin voi järjestellä käpyjä.

Myös käpy ja lusikka (kuten tämän postauksen kuvissa) viihdyttivät taaperoa pitkään.

Ai niin ja vispaaminen! Se on tärkeää. Vispikauhalla hän ahkerasti vispailee kaikenlaista.

Ensimmäiset tanssimoovsit. Ne on nähty just viime viikkoina! Isosiskojen kanssa tanssiminen on tietysti parasta.

Tämän taaperon kanssa elo on oikeastaan sataprosenttisesti aivan ihanaa. Yöt nyt ovat mitä ovat, mutta jotenkin hassusti me ei olla edes mitenkään erityisen väsyneitä.

Ei mitään, mitä kahvilla ei voisi kompensoida.

No, kaksi 6:45 aamua vasta takana. Ehkä olen huomenna eri mieltä, mutta tänään näin.

52

You Might Also Like

  • Anna S
    15.8.2023 at 20:34

    Ihana hän :)
    Ihailen tuota teidän asennetta lasten kanssa toimimiseen. Kun itse on tällainen räiskähtelevä niin se väkisin heijastuu myös siihen, miten reagoi omien lasten kanssa tuleviin tilanteisiin (työt on sitten asia ihan erikseen). Ehkä teillä on niin ihanan kuuloiset lapset juuri siksi, että suhtaudutte niin positiivisesti ja empaattisesti lapsiin ja heidän puuhiinsa ja tapahtumiinsa.
    .
    Kengistä mietin, että tiettyyn rtajaan asti voi myös venyttää ensimmäisten kenkien hankintaa tossuilla. Meillä molemmat isommat lapset vipeltäneet pääasiassa tossuilla taaperokesänsä ja menneet Reiman Anturoilla sitä ympäröivät talvet. Isoin haaste on ollut lähinnä märät kelit silloin kun anturat on vielä liian kuumat. Siihen väliin kun löytäisi jotkut veden pitävät, mutta ei topatut tossukat (villasukilla saa tarvittaessa lisää lämpöä väliin, joten lämpimät ei tarvis olla). Tossut on myös aika paljon halvemmat kun hyvät kengät.

    • Anna S
      15.8.2023 at 22:08

      Tarkennuksena vielä siis, että ihanan kuuloiset lapset siksi, että he ovat saaneet oppia tosi empaattisen ja lempeän asenteen. Ettei joku tulkitse minun ajattelevan, että ihanan kuuloisia VAIN siksi, että kirjoitat heistä kauniisti. Vaikka sekin on totta, mutta myös siksi, että he vaikuttavat täällä antamasi kuvan perusteella ihan tosi tunneälykkäiltä ja tasapainoisilta lapsilta.

      • Annukka
        16.8.2023 at 09:47

        Voi kunpa kasvatuksella olisikin noin suuri merkitys. Lapsen synnynnäinen tempperamentti ja ominaisuudet tekevät ehkä 80% ja kasvatus/ympäristö loput. Eli heillä on hyvät geenit 😅

        Meillä esim. on todella lempeää kasvatusta, ja aina panostettu tunneasioihin ym. Lapset olleet pienestä vauvasta asti täynnä tulta, tappuraa ja taisteluhenkeä. Se kasvatuksen osuus näkyy kuitenkin lasten läheisinä ja lämpiminä väleinä vanhempiin. Eli ei se hukkaan mene 🤗

        • krista
          17.8.2023 at 17:37

          Tää onkin tosi kiinnostava juttu ja me ollaan Joelin kanssakin tästä usein puhuttu! Mä jotenkin uskon, että temperamentti on pysyvä ja geenien määräämä. Mutta sitten ympäristö, vanhemmat, kaverit ja jopa elämäntapahtumat (sellaisetkin, joihin ei voi vaikuttaa) vaikuttaa siihen, että miten se temperamentti näkyy käytännössä. Eli löytyykö vaikka sellaisia itsesääntelyn tapoja, kumpaan suuntaan vaan – joko rohkaistua pois mukavuusalueeltaan tai säädellä räiskyviä tunteitaan – ja miten sitä omaa temperamenttia voi käyttää vahvuutena, on se sitten kumpaa päätä skaalassa vaan. Ja just siihen se kasvatus (tää on mun näkemystä) voi vaikuttaa: että lapsi kokee olevansa oikeanlainen just omana itsenään ja sillä temperamentilla toimia elämässä <3 Eli todella, ei se hukkaan mene <3

    • krista
      17.8.2023 at 17:33

      Ihanasti sanottu, kiitos <3 Mun täytyy sanoa, että mäkin oon kyllä joskus ollut hyvinkin räiskähtelevä, mutta ehkä tämä lasten kanssa toimiminen on ollut samalla mullekin sellainen elämänoppitunti :D Mutta siis ihana kuulla, että tulee tuollainen mielikuva - ja olen myös samaa mieltä, että nuo jälkikasvun edustajat ovat kyllä ihan oikein ihania <3 <3 <3
      -
      Hmmm menisiköhän ensi talvi vielä Anturoilla... Sellaisethan meillä on, talvikenkiä ei vielä ole. Mutta varmaan just ainakin tähän syksyyn tarvitsee jotkut, kun ei enää kovin kauan pärjää avojaloin. Meillä on yhdet paljasjalkatennarit ja yhdet Reiman välikausikengät, mutta taitavat olla vielä isot... Täytyy joskus tässä kokeilla sovitella, ja niitä Anturoita myös!

  • Nadja
    18.8.2023 at 19:16

    Vanhemmat kasvaa yhdessä lasten kanssa, kukin omalla tahdilla ja tavalla, uskon siihen <3
    Ihanaa elokuuta (edelleen kesä!) koko perheelle ja mielenkiintoisia koulupäiviä isommille <3

    • krista
      22.8.2023 at 16:20

      Mä oon ihan samaa mieltä! <3 Samoin sinne, ihanaa elokuuta - ja kiiiiiiitos vielä siitä ihanasta repusta! Mä laitankin sulle meiliä, kunhan vaan jossain kohdassa ehdin. Mutta siis se on ihan huippu, kiitos!