1v 2kk taaperokuulumisia

Yksivuotisneuvola lähestyi, ja kävin tietysti mielikuvituksessani jo sellaista ylpeää keskustelua:
”Juu, hän kävelee jo niiii-in tukevasti, ei enää muksaht…”

MUKS.

Ha, edellisenä iltana ennen neuvolaa. Menimme sitten neuvolaan sinertävät ylähampaan kuvat taaperon alahuulessa.

Yksivuotisneuvola meillä oli tosiaan tässä lähes 1v 2kk iässä – mutta hei ei se niin päivän viikon kuukauden päälle. Tiesimme, että kaikki on taaperolla kunnossa eikä meillä ole ollut mitään huolia minkään suhteen, niin otimme ajan vasta tähän elokuulle koulujen alun jälkeen.

No, ei sillä että niitä aikoja olisi aiemmalle ajankohdalle saanutkaan.

Niinpä kävimme siellä tietysti ihan vaan kehumassa ja ihastelemassa tätä pienintä loistavaa geeniyhdistelmäämme. Tämä vanha sanonta, että kun kehuu lasta, niin me vanhemmat suhtaudumme siihen ikään kuin meitä itseämme kehuttaisiin, ha. Ja lisäksi käytiin ottamassa asiaankuuluvat rokotteet. AUTS kertaa kolme. Hän oli kuitenkin reipas taapero.

Muuten (kohta) 1v 2kk ikäisen taaperon taaperoelämään kuuluu jokseenkin tällaista:

Yleinen taapertaminen. Taaperon täytyy taapertaa. Tästä on tullut meille paljon käytetty uusverbi, mm. ”Mihin se taapero nyt taapersi sen hiusharjan? Äskenhän se oli tässä, mutta nyt se on taas taaperrettu johonkin”. Se tarkoittaa, että harja voi löytyä ihan mistä vaan. Yleisimmin kuitenkin nukenvaunuista.

Lelu numero 1: edellä mainitut nukenvaunut. Aivan ylivertainen lelu! Meillä ei ole koskaan oikein ollut kunnon kävelytukia taaperoille – ehkä siksi, koska meillä on niin paljon kynnyksiä sekä maton- ja tataminreunoja, niin tylsät aikuiset ovat ajatelleet, että kävelytuilla ei kuitenkaan pääse liikkumaan. Nooh, keskimmäinen käytti sitten tähän tarkoitukseen pottaa, jolla hän veteli aikoinaan kierroksia keittiön pöydän ympäri. Nuorin puolestaan käyttää samaan tarkoitukseen nukenvaunuja ja rakastaa lastata sinne mukaan erinäistä tavaraa.

Järjestely. Taapero rakastaa myös pakata ja purkaa laatikoita, kasseja ja pussukoita. Hah tämä oli silleen suloisen hassunhauskan hermojariipivää erityisesti silloin, kun yritetään vaikka pakata uimakassia. Vähintään kolmesti. Salamannopea taapero ehtii silmänräpäyksessä poistaa sieltä uikkarit tai aurinkolasit ja kuljettaa johonkin toiseen kassiin. Tai sinne nukenvaunuihin.

Sopivassa mielentilassa olevalle taaperolle voi hyvinkin antaa valvotusti vaikka pienempiäkin esineitä (ne ovat tietysti taaperon mielestä kiinnostavimpia) järjesteltäviksi. Esimerkiksi hän käytti ainakin tunnin purkaen ja uudelleenpakaten isosiskon penaalia.

Mutta jos taaperon valvoja meinaa hermostua (”älä ota sitä!”), hermostuu taaperokin ja silloin pakattu asia saattaa lentää. Harjoittelu on siis myös harjoittelua koko perheelle, että osaamme ohjata pienen tyypin intoa ilman, että itse flippaamme silloinkaan, kun käteen osuu jotain särkyvämpää.

Koska muuten se lentää.

Sallitun ja kielletyn opettelu. Että hmmm saakohan täällä mennä esimerkiksi keittiön alakaapin hyllyjä hämmentämään? Tällä hetkellä yritämme taaperon kanssa samaa kuin kahden aikaisemman: alakaapeista ei tyhjennetä mitään särkyviäkään pois, vaan yritämme rauhallisesti näyttää, että mihin saa mennä ja mihin ei. Yritämme siis rajoitaa ”EI”:n raikaamisen akuutteihin tilanteisiin ja muissa kohdissa selvitä rauhallisesti sanallisesti ohjaamalla. ”Se on äidin/siskon/isin tärkeä”, on mulla sellainen vakilausahdus, kun lähestytään särkyviä juttuja. Ja ihan niin kuin jotain tällaista hän jo osaisikin! Esimerkiksi just keittiön alasivukaappiin (jossa on särkyviä astioita) hän ei mene enää sellaisella bumerangi-innolla kuin vielä jokin aika sitten.

Loppumaton vipellys. Taapero on iässä, jossa hänen perässään täytyy olla yksi käsipari ihan koko ajan. Täällä kotona periaatteessa jo ihan hetkittäin (sellaisina hyvinä hetkinä) sivusilmällä katsominen riittää ja samalla voi vaikka letittää isosisaruksen tukkaa. Tai no joo. Tämä kuvattu tilanne kyllä päättyi just tänään siihen, että taapero juoksi (onneksi pehmustettuun) pöydänkulmaan sillä hetkellä, kun mulla oli kädet kiinni ranskalaisessa letissä.

Etenkin mökkeily meillä kuitenkin on tällä hetkellä sitä, että yksi kulkee vipeltäjän perässä joka sekunti. Rauhallisella hetkellä taaperonkoppausvastuu voi hyvinkin olla isosiskolla, mutta väsyneillä hetkillä (kun hyräillään ”minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy”) kopparina täytyy olla aikuinen. Sen verran suurella onnettomuusriskillä mennään, ha.

Pahvikirjat. Lähinnä niiden syöminen. Olemme yrittäneet aloitella taaperolle lukemista, mutta paikoillaan pysymisen aika on vielä aika rajallinen. Taapero kuitenkin on ihan hulluna pahvikirjoihin, mutta lähinnä tosiaan haluaa syödä ne suuhunsa. Lempparikirja on edelleen ”Älä kutita possua”, jota meillä luetaan muodossa ”Kutita possua”. Siitä taitaa olla jo paristot lopussa, toivottavasti kirja elpyy paristot vaihtamalla.

Ulos, ulos, ulos! Jos ja kun meillä on kotona ovi auki, meidän loputon ikiliikkuja on taaperon säntääminen ulkoportaisiin ja aikuisen säntääminen sinne perään. Hän haluaa ulos!

Ulkona erityisen mielenkiintoista on esimerkiksi soran kaivaminen. Ja tietysti kaikki nurmikon kasvit sekä niissä pörisevät pörriäiset. Ja koirat! Ne ovat HÖÖ. Niiden silittelyä juuri opetellaan, rauhallinen lähestyminen jo toimii aika hyvin.

Taapero taapertaa ulkona vielä paljain varpain. Ööö pitäisi varmaan jotkut kengät kohta hankkia. Tai no pitäisi sovitella, että olisivatko ne muutamat meiltä löytyvät jo sopivia.

Tutkiminen ja seikkailu. Tämä on ihana ikä: kaikki pienetkin asiat ovat TÄ! ja HÖÖ! Esimerkiksi mökille emme kuljettaneet varsinaisia taaperonleluja ollenkaan, vaan taapero leikki kävyillä, keittiövälineillä, kepeillä ja pudonneilla lehdillä. Haha ja roskilla, esimerkiksi munakenno tai keksirasiasta jäänyt muovilokerikko ovat loistavia lajitteluleikkikaluja, joihin voi järjestellä käpyjä.

Myös käpy ja lusikka (kuten tämän postauksen kuvissa) viihdyttivät taaperoa pitkään.

Ai niin ja vispaaminen! Se on tärkeää. Vispikauhalla hän ahkerasti vispailee kaikenlaista.

Ensimmäiset tanssimoovsit. Ne on nähty just viime viikkoina! Isosiskojen kanssa tanssiminen on tietysti parasta.

Tämän taaperon kanssa elo on oikeastaan sataprosenttisesti aivan ihanaa. Yöt nyt ovat mitä ovat, mutta jotenkin hassusti me ei olla edes mitenkään erityisen väsyneitä.

Ei mitään, mitä kahvilla ei voisi kompensoida.

No, kaksi 6:45 aamua vasta takana. Ehkä olen huomenna eri mieltä, mutta tänään näin.

52