Pieni ruokahoputusniksi

”Syö nyt jooko?”
”Keskity kulta siihen syömiseen.”
”Syöpäs nyt.”
”Meidän pitäisi olla jo lähdössä hoitoon, syö se leipä nyt loppuun.”
”Hop hop kulta.”
”No niin, no niin, nyt keskity siihen syömiseen.”
”Nyt OIKEASTI keskity siihen syömiseen.”

”NYT JOS SÄ ET SYÖ, NIIN ME OLLAAN MYÖHÄSSÄ JA SÄ ET EHDI SINNE METSÄRETKELLE!!!”

Haha. Kuulostaako tutulta? Näitä vanhemmuuden peruskruununjalokivihetkiä.

Mikä se onkin, että siinä aamupala- tai päivällispöydässä pitää pyöriä pyöriä pyöriä, ja kerrottavana on sen seitsemänkymmentätuhattakahdeksansataaviisikymmentäneljä loppumatonta juttua – eikä siinä mitään, mukava keskustelu tietysti kuuluu ruokapöytään. Mutta joo kun voisi siinä syödäkin. Etenkin jos ollaan aamupalalla ja kello jo rientää hurjaa vauhtia eteenpäin. Ja se ”paahdeltu, voideltu ja juusteltu” leipä seisoo siinä lautasella koskemattomana about ikuisesti.

Kaikenlaisen hoputtamisen vaikutus lähtönopeuteen on meidän perheessä keskimäärin nolla. Itse asiassa yleensä jopa miinusmerkkinen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aikuinen parahtaa epätoivon hetkellä sen klassisen ”MEILLÄ ON KIIRE, ME OIKEASTI MYÖHÄSTYTÄÄN”, niin nelivuotias vetää välittömästi totaaliliinatkiinni kaikessa toiminnassaan.

Mutta mullapa on niksi!

Kuvan lapsi mahdollisesti liittyy tapaukseen.

En tiedä, keksinkö tämän itse. Vai olenko lukenut tai kuullut jostain, sitten unohtanut, ja sen jälkeen ”keksinyt” uudestaan itse mukamas omana niksinäni. Mutta tässä se silti on! Tadaa!

Sen sijaan, että sanoisit:
”Syöpäs nyt.”
Saatikka:
”NYT SITÄ LEIPÄÄ NAAMARIIN NIIN KUIN OIS JO!”
(kröhöm, kuka muka noin sanoisi…?)

Sano:
”Otapas se leipä käteen.”

Tai tilanteesta riippuen esimerkiksi:
”Otapas se lusikka nyt käteen.”

Eikö kuulosta ihan naurettavan pieneltä jutulta! Mutta kahden lapsen valtavan laajalla (hah) täystieteellisellä empirialla tämä toimii täydellisesti.

Jotenkin ainakin nuo meidän lapset aivan nätisti ja vastaanhangoittelematta noudattavat tuota ”leipä käteen” -kehotusta – ja sen jälkeen se leipä (tai lusikka) ihan itsestään ohjautuu sinne suuhun. Vähän niin kuin sellainen syvällerakentunut liikerata, että se alkaa itsestään automaattisesti jatkaa sitä prosessia. Syömisprosesia. Ja kun on yhden suupalan syönyt, syöminen jatkuu usein ihan itsestään. Ja jos liikerata tyrehtyy tarinaan, höpöttelyyn, tanssiin tai niiden yhdistelmään (kuten usein käy), niin sitten uudestaan kehotus ottaa lusikka tai leipä käteen. Eikä sanaakaan siitä, että ”syö syö”.

Hmm. Luultavasti sitä syö-syö-syömistä sen verran tässä kuuden vuoden aikana hoettu (joo joo vaikka ei varmasti saisi), että se on jo ihan vesittynyt. Ehkä se on vain tämä uusi näkökulma, mikä tässä tapauksessa toimii!

Mutta siis jos teillä on myös tuollaisia ruokapöytähidastelijoita (ja ei ole loputtomasti aikaa hidastella), niin kokeilkaapa!

 

 

PS. Erilaisia niksejä aiemmin (haha, aika laidasta laitaan näköjään) mm. liittyen…

Koottuihin naperonikseihin (vinkkejä myös kommenteissa): www.puutalobaby.fi/ruokalaulu-ja-muita-naperonikseja/
Hampaiden pesuun: www.puutalobaby.fi/pieni-hampaidenpesuvinkki/
Imetykseen: www.puutalobaby.fi/koomaaidin-niksi-pirkka/
Lennolle: www.puutalobaby.fi/10-1-vinkkia-lennolle-naperon-kanssa/
Reppureissutavaroihin: www.puutalobaby.fi/31-kertaa-pieni-reissutavaravinkki/
Vauvanvaatehankintoihin: www.puutalobaby.fi/taman-olisin-halunnut-tietaa-vauvanvaatteista/
Lääkkeen antamiseen lapselle: www.puutalobaby.fi/miten-saada-lapsi-ottamaan-laake/
Ampparien karkoitukseen: www.puutalobaby.fi/ampparinkarkoitusniksi-toimii/
Avocadoon: www.puutalobaby.fi/avokadomelkeinvinkki/
Verhoratkaisuihin: www.puutalobaby.fi/lakanan-ripustus-ikkunaan/
Lapsiveteen: www.puutalobaby.fi/pieni-niksi-lapsivesifriikkaajille/
Prinsessojen kenkiin: www.puutalobaby.fi/pieni-prinsessakenkaniksi/

Aika paljon on tullut vinkattua, olisi löytynyt vielä lisääkin! :D Kaivoin läpi hakusanoja ”niksit” ja ”vinkit”, aika hauskaa hommaa. Ehkä joskus voisi vähän järjestellä vanhoja postauksia :)

18
Like
2

You Might Also Like

  • Onneli Winter
    6.9.2018 at 15:36

    Voisikos ”niksipirkka” keksiä myös keinon vähän isommille ”lapsille” jotta eivät ihanhetikaupastasuoraankassista syö kaikkea. Pitäiskö kokeilla ”laske kassi alas”, ”ota käsi pois kassista” , ”irroita otteesi elintarvikkeesta” ;)

    • krista
      6.9.2018 at 15:41

      Pieni hihitys tuolle viimeiselle :) Minkä ikäinen (kun heittomerkeissä) tyyppi on kyseessä? Toimiiko joku ”kuinka monta tavaraa siellä kassissa on” tai ”kuinka nopeasti osaat laittaa ruoat jääkaappiin” -tyyppinen juttu? :)

      Mutta joo hei nuo sun esimerkit on oikeasti tosi toimivia (?) just siltä kannalta, että mekin on huomattu, että ”toimeenpiteen ohjaava” toimii paremmin kuin pelkkä kielto. Eli ”laita se pois” tai ”anna sen olla” on parempi kuin ”älä ota sitä”.

  • Onneli Winter
    6.9.2018 at 16:02

    Kyseessä olevat ”tyypit” ovat täysikäisiä opiskelijoita jotka edelleen asustelevat mamin hoivissa (Helsinki opiskelijan budjetilla on kallis asuinpaikka)…. eli nälkiintyneitä lapsirukkia jo ”vuosikymmeniä”. Samoin nämä aamuheräämiset ”nouse nyt jo”… ei tehoa! Se kun huikkaa ovelta ”mä menen ja siellä ei enää ole kahvia”… tehoaa! Huoneista kuuluu ”äiti sä oot kamala, mä oon jo hereillä ” ;) Jep. Mutta ihania noi napiaiset on pieninä ja isoina <3

    • krista
      6.9.2018 at 16:07

      Tavallaan kuulostaa tosi ihanalta <3 Tänään just lapset kyseli, että eihän niiden tarvitse muuttaa aikuisena pois kotoa ja me mentiin lupaamaan, että saavat asua meillä kotona vaikka ikuisesti - että toinen saa yläkerran ja toinen alakerran ja me Joelin kanssa mennään vaikka mökille. Tai Espanjaan :)
      -
      Tuo on muuten hauska, että pienenä aina haluaisi, että lapset nukkuisivat pitkään. Ja teini-iässä, että "eikö ne jo nouse" :) Mutta ihan tutkitusti teinin/nuoren aikuisen aivot tarvitsevat unta etenkin aamuisin <3 Mutta sama logiikka selvästi: "nouse jo!" ei toimi, mutta "kahvi on loppu!" on tehokkaampi :)

  • Onneli Winter
    6.9.2018 at 16:21

    Koti pitää olla niin kauan kunnes omat siivet kantaa <3 Ja teillähän tuo on nyt sitten jo hoidettu… asuinpaikat ;) varsinkin kun lapset eivät ehkä vielä hiffaa tuota "mökille tai Espanjaan" osiota mitä se taloudellisesti meinaa…hih! Ja tutkitusti kaikki aivot tarvii unta ;) ….sen suuri määrällinen sijoittuminen jokaiseen vuorokauteen vain häiritsee muuta elämää, töitä, opintoja jne…. heh!!

    • krista
      6.9.2018 at 17:30

      Hihi just näin!

  • Torey
    6.9.2018 at 16:29

    Meillä ei nyt mitään älyttömiä hidastelijoita ole, mut joskus tuntuvat niin sanotusti eksyvän aiheesta, jolloin meillä on tapana sanoa just, että ”syö nyt”. Tosin on toi ”nyt lusikka käteen” myös täällä kuultu. :D

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2018/09/05/onks-sul-ilmavaivoja/

    • krista
      6.9.2018 at 17:32

      Meillä sitä eksymistä tapahtuu (etenkin toisella) huomattavasti enemmän kuin sitä syömistä :D Se on kyllä sellaista hyväntyylista eksymistä (kunnes aikuinen saa kiirehepulin) eli jos olisi rajattomasti aikaa istuskella ja runoilla ja lauleskellan, niin mitään ongelmaa ei olisikaan :D Eli se ongelma on tämän YHTEISKUNNAN KIIRE :D :D :D Ei lapsi :D

      Tuostakohan tulee sanonta ”lusikka kauniiseen käteen” :)

  • Susa
    6.9.2018 at 16:47

    Meillä perheen nuorin neiti 5v on melkoisen ronkeli ja ruokapöydässä kuluu hetki jos toinenkin. Vaan meille löytyi avuksi sopiva appi, jossa on kellotaulu joka silleen hiljaksiin lähtee vaihtamaan väriä ja kun ympyrä on täysi ja siihen mennessä pitää olla syönyt. Itse asiassa ympyrän alta paljastuu aina joku hahmo ja merkkiääni on sitten erilainen riippuen näkyykö sieltä robotti vai ankka. En muista ohjelman nimeä, mutta kannattaa etsiä. Oli ihan ilmainen. Sen oli kehittänyt joku iskä (Miten onkin, että miehet aina keksivät teknisiä innovaatioita arjen pikku pulmiin!), joka oli kyllästynyt lapsensa vetkuiluun pukemisessa. Vielä tarttis viritellä, että joka onnistumisesta saa tarran ja tietyllä määrällä tarroja sitten jotain kivaa – palkitseminen ja lahjonta kannustaa aina. ;)

    • krista
      6.9.2018 at 17:34

      Oi, kuulostaapa hyvältä! Toisaalta meillä yritetään pitää kännykkä ruokapöydästä poissa – mutta ehkäpä tän verran voisi joustaa :D Mutta tosi hyvä idea! Me ollan ajateltu munakelloa, mutta siitä pitäisi just nähdä se ajan kuluminen myös. Tavallista viisarikelloa kokeiltiin, mutta lapset sai paniikkihepulin siitä, että kiire kiire kiire kiire tulee. Ja sit ei ollut enää hyväntuulista lorvehdintaa eli ns. tilanne päällä :D Eli hmm, vois olla että appikin tekisi saman… Näille ei vaan näköjään tuo hoputtaminen toimi :D

  • Miitu
    6.9.2018 at 17:24

    Lisähavaintoja ensimmäiseen asetelmaan: hoputuksen yhteys toimintaan on negatiivinen. Toisen asetelman suhteen havaintoja on puolesta ja vastaan, joten tämän aineiston perusteella toimintamallin toimivuutta ei voida todentaa. Lisäksi havaittiin, että molemmat esimerkkitilanteet ovat yhteydessä vanhemman kiristyneisiin hermoihin ja kahvin kulutuksen lisääntymiseen

    • krista
      6.9.2018 at 17:38

      Hei hei hei, mutta kakkosmallissa meillä nimenomaan ON kaikki havainnot puolesta – jos ei tehdä kolmatta lasta, niin tän kotitalouden todistusaineisto on validiteetiltaan täydellinen! TOISAALTA oot täysin oikeassa siitä, että kaikkia moderoivia tekijöitä tutkimusasetelmassa ei ole poissuljettu. Esimerkiksi ajan posiviivinen korrelaatio vitkastelun ja hoputuksen kiihtymisen välillä.

  • Nube
    6.9.2018 at 18:57

    Tämä voinee liittyä ihan lapsen ymmärrykseen: ”syö”on melko abstrakti ohje, ”ota leipä käteen” taas on konkreettinen ja sitä voi totella helpommin. :)

    • krista
      7.9.2018 at 09:18

      Joo kyllä, syömiseen kuuluu ikään kuin ”paljon erilaisia osia” kun taas ”ota leipä käteen” on just täysin konkreettinen :) Vaikka toki syöminen on yksi ensimmäisistä asioista, joita lapsi oppii (tai no itse asiassa osaa jo valmiiksi, jos imetyskin lasketaan), mutta jotenkin sitä ei aina vitkuttelijoiden kanssa uskoisi :D

  • Norde
    6.9.2018 at 20:00

    Tuo on kyllä varmasti toimiva ohjeistus! Just kun se on niin konkreettinen. Ite oon päiväkodin tätinä usein sanonut ruokapöydässä höpöttelevän lapsen juttuihin vastaukseksi tyyliin: ”Onpa jännä, laitapa nyt taas ruokaa suuhun”. Ja siis ihan lempeällä äänensävyllä, vaikka näin aikuisena tuon helposti ehkä lukee sarkastisesti. Se on yleensä kans toiminut!

    • krista
      7.9.2018 at 09:43

      Joo kyllä, tuo tyyli on myös käytössä meilläkin! Ja tosiaankaan ei niin sarkastisesti (ainakaan aina, hehe) kuin miltä ehkä kirjoittaessa kuulostaa :)

  • Lilah
    6.9.2018 at 23:16

    Mä olen vuosien mittaan niin kyllästynyt hoputtamiseen, että ruokailuun on tietty aika (”kunnes viisari on tuossa”) ja kun se aika on loppu se on loppu. Ruoka jää sitten syömättä ja mennään. Jos on nälkä, se varmasti menee, jos ei niin ole, olkoon menemättä. Näin tiukka meininki tietysti vain kun lähteminen on pakko, viikonloppuisin istukoot puolestani pöydässä vaikka koko aamupäivän, jos ei ole menoja. Ja kyllä, ekat kerrat pöydästä sai napata karjuvan kakaran autoon kun lähtöhetki koitti, mutta aika äkkiä meni jakeluun milloin on syytä toimia.

    • krista
      7.9.2018 at 09:49

      Mä oon kans niii-iiiin kyllästynyt kaikenlaiseen hoputtamiseen, ja sitten kun arkikokemus on osoittanut, että sillä on korkeintaan miinusmerkkinen vaikutus (itseänikin ärsyttäisi, jos joku hokeisi aamulla vasta heräillssäni siinä vieressä, että vauhtia vauhtia), niin se tuntuu niin turhalta. Mutta sille on vaan niin hankala keksiä muita toimivia keinoja – tai vaikka päättää että ei hoputa, niin eiköhän kohta pääse ihan vahingossa omasta suusta, että NYT OIKEASTI VAUHTIA SIIHEN HOMMAAN :) Uhh.

      Me ollaan kans mietitty tuota mittarijuttua just vaikka munakellon kanssa. Mutta sitten on tämä temperamenttikysymys, eli sellaisesta saa vaan SELLAISEN välikohtauksen, että päätyy vaan fyysisesti painimaan lapsen kanssa, joka EI ANNA PERIKSI ja joka ei lopeta sitä huutoaan – hänestä tulee painija isona, sen voi jo arvata :) Ja alkaa muuten fyysisesti olla jo aika vahva :D Että pitää hänen kanssaan ainakin yrittää jotain muuta. Ja kun se vitkuttelu on aina alkuun hyväntuulista ennen kuin aikuinen tulee ja sössii sen hoputtamalla tai… …jollain muulla tavalla. Mutta joo toisen kanssa olisi aiemmin voinut just nyt toimiakin, toisaalta hänen kanssaan ei tällaista ongelmaa ole juurikaan ollutkaan.

      • Lilah
        7.9.2018 at 16:00

        Joo itsekin mietin että pyörällä lähtiessä tämä ei toimisi. Autoon lapsen voi vaan nakata istuimeen vaikka leipä kädessä ja silloin mennään. Ja tosiaan, eihän se hidastelu pahantahtoista ole mutta kiristää kyllä aikuisen pinnaa. Siksi itse poistun jo pöydästä ja jatkan omat lähtövalmisteluni valmiiksi kunnes puuttuu enää lapselta hammaspesu ja kengät jalasta. Talvella tietty tämäkin kuvio pukemisineen pidempi. Toisaalta yöpaidassakin on lapsi tarvinnut laittaa kylmään autoon vain kerran niin alkoi pukeminen käydä sutjakkaammin. Eikä siis tietenkään ole mikään rangaistus vaan kun täytyy mennä, täytyy mennä ja jos ei siihen mennessä ole pukenut, on lähdettävä pukematta. Vaikka yhtäältä kiire on aikuisen keksimää niin onhan niitä menoja joista ei vaan voi myöhästyä ja lapsikin ymmärtää jo aika pienenä vaikka että vanhemmalla alkaa töissä kokous jossa kaikki odottavat häntä.

  • Anna
    7.9.2018 at 11:16

    Meillä on lapsi joka on aamuisin todella hidas syömään. Hänelle ei vaan tahdo upota aamiainen. Ollaan päädytty siihen että kotona ottaa lasillisen tuoremehua ja D-vitamiinin sen kanssa (kun vitamiini ei tahdo imeytyä yhtä hyvin jos sen ottaa vaan pelkältään) ja saa päiväkädissa aamiaisen reilu tunti heräämisen jälkeen. Siellä syökin usein kaksikin lautasellista puuroa. Eli aamuisin ei meillä tarvitse hoputtaa.
    Jos iltapäivisin ruokailussa kestää niin se on yleensä siitä että on niin mahdottoman paljon asiaa ettei ehdi ajatella ruokaa joka ei ehkä ole ihan sitä lempiruokaa. Puhuminen on kivempaa kun ei niin mieluisan ruuan syöminen. Mutta kylläpä tulee kiire kun muut nousevat pöydästä. Tosin meillä se tarkoittaa että ruoka jää syömättä. Olenkin ottanut itse sen periaatteen että aikuinen katsoo mitä ruokaa kotiin hankitaan ja mitä milloinkin valmistetaan ja lapsi voi sitten päättää syökö vai eikö ja esim. ilta-, aamu- ja välipallalla lapsella on sananvaltaa siihen mitä hän tahtoo. Tämä toimii meillä kun lapsi on kohtalaisen hyvä syömään . Jonkun huonompiruokaisen lapsen kanssa tämä varmaan tarkoittaisi ettei lapsi syö juuri mitään eikä sekään toimi.
    Laitan tämän sinun niksin korvantaa ja testaan jos vaan muistan. Olen kyllä joskus sanonut että nyt lusikka käteen ja ruokaa suuhun, mutta olisiko tehokkaampaa jättää tuo loppu pois… Pitää kokeilla :)

    • krista
      7.9.2018 at 11:50

      Meillä kans tämä sama lapsi on aina hidas syömään (mutta erityisesti aamuisin), hän ottaa tämä sosiaalisen puolen myös vakavissaan :) Hänellä ei ole kyse edes siitä, etteikö ruoka maistuisi, mutta hänellä on vaan niin paljon kaikkia juttuja siinä <3 Ihanaa toisaalta - voi kun olisikin niin, että ei olisi niin kiire tässä elämässä!
      -
      Aamupala meillä oli aiemmassa hoidossa helpommin, kun lapset söivät aamupalan hoidossa, siellä se oli pidempään tarjolla. Mutta uudessa hoidossa se menee niin, että kahdeksaan mennessä pitää olla syömässä, sitten 8.15 lähdetäänkin ulkoilemaan - ja tää on se lapsi, jolle siirtymät on vielä hankalia :D Eli ensin pitäisi kiirehtiä kotoa (tuntia aiemmin kuin olisi tarve) ulkovaatteisiin, riisua ja syödä kiireellä ennen ulkoilua, sitten hoidossa pitäisi pukea taas uudestaan ulos. Todettiin, että paljon helpompi viedä suoraan siihen ulkoiluun eli saa jäädä aamun ulkovaatteissa suoraan leikkimään. Mutta ennen oli ihanaa, kun mentiin vaan suoraan yläkerrasta eteiseen ulkovaatteisiin ja ulos > hoitoon aamupalalle. Aamuissa voitettiin varmaan joku 45 minuuttia aikaa – toisaalta hävittiin se sit hoitomatkassa, että ehkä tää on nollapeli aina :D

      Joo testaa ihmeessä ja katso, että toimiiko! Me tosiaan ei tuossa niksissä mainita mitään syömisestä – jotenkin tuntuu, että tuolla tavalla lapsi ei hoksaa, että se liittyy syömisen hoputtamiseen sillä tavalla eikä tajua vastustella :D Ai niin ja ”step 2” on ojentaa itse se leipä lautaselta (silleen puolihuolimattomasti) lapsen käteen, silläkin tavalla alkaa kuin itsestään tapahtua sitä syömistä :D

      • Anna
        7.9.2018 at 13:01

        Varmasti valitsitte pienemmän pahan. Siirtymät vaan ovat joillekin lapsille todella hankalia. Ehkä se liittyy vähän samaan kuin tuo ruokailussa viivyttelykin. Jos ei oikein pysty mielessään hahmottamaan aikaa ja järjestystä tai jos ajatus on taipuvainen harhailemaan niin sitä jää helposti elämään täysillä siihen hetkeen olipa se sitten ruokapöydässä istumista tai eteisessä ”pukemista”. Sekin asia varmasti kyllä kypsyy ajan kanssa :) Itsekin kamppailen 4V:n kanssa joissain siirtymätilanteissa kun hän jää vain haaveksimaan. Hänen elämässään tuntuu olevan jatkuvasti niin paljon asioita menossa ettei vaan olisi aikaa siirtyä sisältä ulos tai leikeistä syömään tai hampaiden pesulle. Ihanan täyttä elämää <3

        Ymmärrän sen että päiväkodissa on oltava aamiaisen aluksi että lapselle taataan ruokarauha eikä lapsi tule 20 yli ja puolelta pitäisi jo pukea, mutta se että oletetaan että siitä kun ruokaa aletaan jakaa vartin päästä olisi koko lapsiryhmä ruokittu on minusta aika hurja oletus. Olen ollut useammassa päiväkodissa töissä ja minusta niissä kaikissa ruokailu alkoi kahdeksalta (eli silloin alettiin jakaa amiaista) ja puolelta ruokakärryt palautettiin keittiöön että keittiön väki ehtii tiskata. Pitäähän lapsillekin taata kohtuullinen rauha syödä ettei tarvitse opetella hotkimaan. Toki aina on niitä joilla kestää ja tuo 30min ei tahdo riittää, mutta minusta se on kohtuullinen aika missä voi toivoa ruokailun olevan hoidettu. Lounaalle on aina varattu aikaa niin että päivälevon ja lounaan väliin jää täysi tunti aikaa.
        En tietysti tunne teidän päiväkodin tilannetta ja varmaan heillä on joku syy miksi aamiainen on järjestetty noin, mutta näin vähäisen tiedon pohjalta kuulostaa vähän epäreilulta lapsia kohtaan.

        • Lilah
          7.9.2018 at 16:05

          Samaa mieltä kyllä että aikamoinen hoppu aamupalalla. Meidän pk:ssa valtaosa lapsista tuntuu tulevan siinä 8-8.15. Jos haluaa syödä aamupalan, on toivottavaa saapua viimeistään 8.15, mutta kyllä sitä aamupalaa on saanut kunhan ennen puolta tulee. varttia vaille 9 alkavat siirtyä pihalle tai muihin sisäpuuhiin eli puoli tuntia aamupala-aikaa. Meneehän siitä jo osa jonottamiseenkin ennenkuin parikymmentä lasta on lautasen saanut eteensä ja toisella kerralla hakeneet maidon.

  • Karoliina
    9.9.2018 at 21:40

    Mun niksi on meillä hyväksi havaittu: lapset syö päiväkodissa aamupalan. 😁

    • Karoliina
      9.9.2018 at 21:48

      Luin tuon sun edellisen vastauksen vähän myöhässä.. Mutta joo, teidän tapauksessa varmasti parempi noin päin. Meillä aamupala myöhemmin pk:ssa ja siks kerkeävät siellä kiireettä syödä. Vaikka välillä ois kyllä kiva että sitä tarjoiltas vieläki myöhempään että joskus vois ottaa vieläki rauhallisemman aamun, mut sit ei varmaan ikinä selvittää sinne 🙈