Koomaäidin Niksi-Pirkka

Kun tässä innovoinnin makuun on päästy… Ja niksien. Olkaa hyvä, viime yönä klo 04.51 innovoitu koomaäidin Niksi-Pirkk… eiku Niksi-Krista:

”KOOMAÄITI, imetätkö kahdeksatta kertaa yössä ja unohdat koko ajan, kumpaa rintaa olet viimeksi käyttänyt….? Ei hätää, auta muistiasi imetysrintaliivien avulla.

Jätä  vaan aina viimeksi käytetyn rinnan kohdalta rintsikan klipsu auki ja – tadaa – seuraavalla kerralla (puolen tunnin kuluttua) näet heti, kumpaa rintaa olet viimeksi käyttänyt. Helppoa ja toimivaa!”

(paitsi että aamulla saatat herätä molemmat ”luukut” apposen ammollaan)

 

Tänään taas ehkä vähän väsyttää. Uhh.

 

PS. Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Iik mun blogipostitempauksen paketti ei vieläkään ole tullut – tulisikohan tänään…? Tai sit sieltä tuleekin vaan risuja. Apua voiko ystävänpäivänäkin saada risuja?

 
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.2.2013 at 10:01

    Iso suositus unikoululle ennenkuin heräilyistä tulee tapa. Meillä oli 45 min sykli heräilyissä. Parin kk jälkeen alkoi olla jo melkoinen kooma. Nyt, unikoulun jälkeen nukkuu yöt läpeensä :)

  • Kristaliina
    14.2.2013 at 10:41

    Totta. Meillä onkin just ajatuksena aloittaa jonkinlainen operaatio nyt tulevana viikonloppuna… Nyt kun mummi on kylässä vielä tiistaihin asti, se onkin varmaan hyvä tehdä – saadaan Joelin kanssa tarvittaessa tasoittaa sitten omia uniamme päikkäreillä la-su…

    Meillä on nykyään heräilty sen 3 kertaa yössä, ja se on ollut vielä ihan ok. Nyt on kuitenkin pari yötä ollut hulinaa: ilmeisesti vähän vatsavaivoja (molempina öinä on aamuyöstä tullut isot tuotokset vaippaan), ja ehkä vähän äidin-ikävääkin. Mä kun olin nyt parina päivänä pitkään (pidempään kuin koskaan ennen) poissa kotoa ja poissa myös silloin, kun Silva aamulla heräsi. Ehkä tuo napero halusi vähän varmistella, että onhan se äiti varmasti siinä.

    Mutta apua – mä en ole vielä valmis siirtämään Silvaa pois meidän vierestä! Eiiiih. Täytyykin vähän selvitellä, miten tuo unikoulu toimisi perhepedissä. Kuulemma sekin voi onnistua. Siihenhän tulikin kerran aiemmassa keskustelussa tosi hyvän oloinen linkkivinkki – nyt täytyy käydä se opiskelemassa!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.2.2013 at 10:44

    Kuulostaa vähän siltä, että kohta se perhepeti menee ainakin väliaikaisesti harkintaan, koska yöimetyksestä vieroitus äidin vieressä on tuskien taival ja harvempi lapsi sovinnolla tinkii saavutetuista eduista. Just noin meilläkin kävi perhepedissä molempien kanssa tuossa ihan samassa iässä, että tissille olis pitänyt päästä alle tunnin välein. Olin samaan aikaan juuri palannut töihinkin enkä hennonnut tätä läheisyyttä öisin aluksi tiukasti torjua. Mutta parissa kuukaudessa kooma tosiaan kasvoi sellaiseksi, että muksujen ollessa vuoden imetys lopettiin kokonaan, jotta yöt saatiin järjellisiksi. 1-2v iän sitten nukkuivatkin kokonaisia öitä omassa sängyssä. Tämän jälkeen viereen tuleminen alkoi satunnaisesti uudelleen ja jatkui esikoisella 5-vuotiaaksi asti, kuopus ei vielä ole lopettanut täyttäessään 4v.

    Vedä makoisat päiväunet!

  • Kristaliina
    14.2.2013 at 10:46

    JEEE, sain juuri salaiselta blogiystävältäni anonyymin viestin, jossa oli ystävänpäiväpaketin lähetystunnus – ja se on tänään noudettavissa tuolta meidän postista. Sehän tulikin sitten juuri oikeana päivänä, koska tänäänhän se ystävänpäivä vasta on. Jee!

    Pakettipostausta tulossa siis vielä myöhemmin tänään :) Jännää!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    14.2.2013 at 10:49

    Vierailija 10.44 jatkaa vielä. Eihän sen tarvitse perhepedin pysyvä loppu olla, mutta nopsemmin hoitunee yövieroitus kun pari viikkoa nukut muualla. Ja sen jälkeen on pysyttävä tiukkana, koska lapsi ei ymmärtäne jos sängyssä klo 5 ei saa maitoa mutta kuudelta jo saa. Tämäkin vaan lisää heräilyä tarkastamaan, että ”joko sitä maitoa nyt saisi”. Luopuminen taitaa usein olla äidille isompi juttu kuin lapselle.

  • Kristaliina
    14.2.2013 at 10:53

    Kiitos vinkeistä! Lohduttavaa tässä tosiaan on se, että unikoululla tämä asia on (toivottavasti) mahdollista saada hallintaan – hih toisaalta ehkä juuri siksi me ollaan vaan lykätty asiaa, tyyliin ”no kyllä me vielä hetki jaksetaan, ja kohta se unikoulu”. Nytkin tekisi vielä vaan mieli siirtää asiaa myöhemmäksi, mutta nyt se on varmaan oikea hetki, kun tuo mummikin on just sopivasti kyläilemässä…

    Oot oikeassa, tässä tapauksessa todellakin tuo vieressä nukkuminen on äidille se isoin juttu! Ja tietty isillekin :) Silva puolestaan on niin sopeutuvainen pikku mussukka, että veikkaan että se saattais oppia uudet kuviot aika helpostikin… Oho, oonpas mä optimistinen :D

  • Dimmi (Ei varmistettu)
    14.2.2013 at 10:57

    Tässä niksi Niksi-Kristalle: Käytä öisin vain yhtä liivinsuojaa kahden sijaan ja vaihda se aina imettäessäsi toiseen rintaan. Kun heräät yöllä imettämään, imetä siltä puolelta, josta liivinsuoja löytyy ja vaihda se samalla toiselle puolelle! Yst.terv. Toinen koomaäiti

  • eppunen
    14.2.2013 at 10:58

    Mulla on aamulla miehen lähdettyä töihin (ei anna Papun nukkua keskellä, vaikka haluaisi itsekkin, sillä pelkää litistävänsä unissaan): unohda koko lapsi imetyksen jälkeen sille puolen, mistä imetit, niin saat aina aloittaessasi siirtää toiselle puolen, etkä voi erehtyä siitä, missä on aterioitu.

  • Kristaliina
    14.2.2013 at 11:04

    Tsihihihihi mahtavaa; tätä rinnanvaihtoproblematiikkaa on siis selvästikin luovasti innovoitu myös muissakin interaktiivisissa yöllisissä oppimisympäristöissä :D

  • Kristaliina
    14.2.2013 at 11:13

    Ruusu: samassa veneessä ollaan. Oh, mä jotenkin ihan liikutuin, tuli ihan tippa linssiin. Tsih väsymyksellä lienee osuutta asiaan :)

  • Mamma
    14.2.2013 at 11:14

    Hyvää ystävänpäivää sinnekkin :) 

  • Lilie
    14.2.2013 at 11:16

    Minulla on varmasti sama tarina kuin monella muullakin. Kun imetyksiä alkoi olla yöllä enemmän kuin sormia kädessä, niin siihen piti tulla loppu. Pelkäsin, että edessä on monta unetonta yötä ja kamalaa huutoa, mutta se meni loppujen lopuksi aika sujuvasti. Huutoa toki oli, mutta jossain vaiheessa lapsi luovutti, ja otti tutin tissin sijasta eikä siitä lähtien enää herännyt öisin niin monta kertaa. Meidän lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä, ja usein nukkui siellä vain noin 1-2 tuntia, kunnes heräsi ensimmäisen kerran huutamaan. Heräilyjen välit sen kuin vain tiivistyivät kun yö eteni ja jossain vaiheessa, kun en itse enää jaksanut kekkuloida sängyn laidalla, niin otin hänet sänkyymme. Siinä loppuyö sujui yleensä ilman heräilyä, ja äitikin tykkäsi, kun vauva nukkui vieressä. En todellakaan olisi pystynyt vierottamaan lasta sekä tissistä että perhepedistä samanaikaisesti :D Se olisi ollut äidille ainakin liian iso muutos yhdellä kertaa, hihi, ehkä lapsellekin. Mutta nyt meillä on viimeiset kaksi viikkoa menty niin, että lapsi on nukkunut melkein kaikki yöt omassa sängyssään :0 Kyllä hän öisin herää, saattaa hiukan itkeäkin, mutta nukahtaa aika pian itsestään uudelleen. Vielä en uskalla sanoa, että yöheräilevästä lapsestamme olisi tullut nukkuja, mutta toistaiseksi siltä ainakin vaikuttaa.

    Meillä siis ainakin toimi se, että vieroitimme ensiksi yöimetyksistä, mutta vieressämme sai silti vielä nukkua. (Ainakin) äidin onneksi.

  • Salla & J 8kk (Ei varmistettu)
    14.2.2013 at 11:44

    Hei meillä tapahtui ihme nukkumisten suhteen pari yötä sitten!

    Eli heräilyä kerran tunnissa kolme viikkoa, imetystä tosin vain se kaksi kertaa. Eli tutilla unien jatkoa tunnista toiseen. Ja vauva on nyt 8kk:tta. Joka paikassa kaikki, että nyt se unikoulu, ei mitään imetystä enää koskaan öisin.

    Ja mä ihan rikki ja perhepedissä ollaan.

    No sitten ajattelin, että mitäs jos tutti onkin kaiken pahan alku ja juuri, eikä se mun imetys tai perhepeti, eihän?! Niin yritettiin nukuttaa ilman tuttia, ei tullut mitään muuta kuin huuto. Otettiin tutti pois syvän unen aikana. No heti kevyen unen aikana huuto -> tutti takaisin ja vauva uneen. Mutta sitten tehtiinkin niin, että otettiin heti tutti pois. Huuto. Tutti takas. Uni. Tutti pois. Huuto. Tutti takas. Uni. Tutti pois ja TADAA sitten ei mitään.

    Ja niin se vauva nukkui siitä heräämättä siis HERÄÄMÄTTÄ siihen saakka (klo 01.45) milloin on tottunut ekan kerran syömään tissiä.

    Toistettiin sama seuraavana yönä tutin kanssa. Ja taas vauva nukkui heräämättä, paitsi ne imetysajat. Paitsi kolmantena yönä eli viime yönä heräsikin vasta 2.30. No ajattelin, että jospa en imetä ja laitoin tutin vauvalle. Niin se nukkui! Ja tutituksella nukkui 5.30 saakka! Ilman unikouluhuutoja ja tassuttelua :D :D Imetin sitten 5.30 olohuoneessa ja aamu alkoi järkyttävän aikaisin, mutta yöllä en kertaakaan :D Katsotaan meneekö ensi yökin näin hyvin ja ilman unikoulua ja itkua. Ja voisiko aamukin pidentyä..

    Eli meillä pahan alku ja juuri tutti, josta ei siis vielkään päästy eroon, mutta käytetään eri tavalla.

  • Peanut
    14.2.2013 at 12:00

    Mies on useammankin kerran nauranut mulle ääneen aamulla, kun makaan puolitokkurassa sängyssä raajat oikosenaan ja molemmat luukut auki. Huh niitä aamuja.

    Nyt ei kuitenkaan enää syödä öisin, tehtiin yösyötöistä luopumisen suhteen mittava sotasuunnitelma mikä menikin sitten niin, että muksu heräsi viikon ajan muutaman kerran yössä ja jatkoi samantien unia kun isänsä kävi tuikkaamassa tutin suuhun. Pieni antikliimaksi siis, olin salaa jopa vähän pettynyt kun se menikin niin helposti ja äitiä ei selkeästi enää kaivattukaan yöllä.

    Nyt kun sitten oppisi vielä itse nukkumaan yöt läpeensä, olisikohan aikuisille jotain unikouluohjeita..?

  • Ananas
    14.2.2013 at 12:32

    Mulla oli Kookosta imettäessä hiuslenkki toisessa ranteessa ja vaihdoin aina toiseen käteen, että tietäisin kummasta seuraavaksi piti imettää. Tosi hyvä idea, paitsi että ei toiminut. Unohtelin vaihtaa sitä kädestä toiseen ja sitten unohtelin, että oliko se nyt merkkinä siitä tyhjästä vai täydestä..?! Väsymys…

    Kaksoset on siitä(kin) näppäriä, että ei tarvitse muistaa mitään, kun syövät yleensä melko samaan aikaan ja tyhjentävät molemmat. :D

  • -mimmu- (Ei varmistettu)
    14.2.2013 at 12:40

    Onko teillä tarkoitus vähentää yösyöttöjä?
    Meillä tyttö söi ”oikeaa ruokaa” päivisin todella huonosti,mutta maitoa lipitti kyllä sitten senkin edestä ja öisin myös. Neuvolasta saatiin vinkki että lopetella yösyötöt niin päivisin syö paremmin -> paremmat yöt.
    Imetin öisin muistaakseni 9-10 kk ikään saakka ja sitten vain pikkuhiljaa vähennettiin ja lopulta lopetettiin kokonaan ja tottahan se oli että sitten päivisin ruoka maistui hyvin ja yöt nukuttiin muutamilla ”tutti hukassa” heräämisillä! Imetyksen lopetin kokonaan tytön ollessa 11kk ja siirryttiin suoraan lehmänmaitoon.

  • Liisa
    14.2.2013 at 14:11

    Tässä sen taas huomaa, että kun on tarpeeksi tyhmä niin hommat onnistuu moukan tuurilla. Ei mulle nimittäin ollut tullut mieleenkään luopua perhepedistä yöimetysten lopettamisen takia. Ilo nukkui viime yönä ensimmäisen yönsä heräämättä kertaakaan. Uutta maailmanjärjestystä on siis eletty nyt 1,5 viikkoa.

    Koko unikoulu/imetyksen lopettaminen meni yllättävänkin helposti. Luulen, että meillä se olisi ollut vaikeampaa, jos lapsi olisi siirretty samassa rytäkässä muualle nukkumaan.

    Ilo valmisti minua unikouluttajaksi heräämällä 1,5-2,5 tunnin välein joka yö useamman kuukauden ajan.

    Ekana unikouluyönä hän huusi -> rauhoittui -> nukahti -> havahtui -> huusi -> rauhoittui -> nukahti -> havahtui pari tuntia ja nukkui sitten loput 4 tuntia putkeen. (Itse en nukkunut sinä yönä yhtään, koska odotin koko ajan liikkumatta koska Ilo taas herää huutamaan.) Sitten oli aamu joten nousimme ylös ja imetin olohuoneen sohvalla. Seuraavana iltana annoin iltamaidon taas olohuoneessa. Toinen yö meni epätodellisen hyvin, kolmas taas vähän heikommin… Silti poika nukkui jo toisesta yöstä lähtien pitempiä välejä kuin imetysöinä. Ensimmäisinä öinä annoin joka kerralla vettä juotavaksi ja se näytti riittävän. Välillä hän juomisen jälkeen painoi itse päänsä tyynyyn ja rupesi nukkumaan, välillä huusi vähän mutta rauhoittui tassuttelulla. Nyt ennen viime yötä on useampi yö menty yhdellä heräämisellä joka on selvitetty nopeasti tassutellen tai vesitilkalla.

    Meillä onnistumisen ehdoton edellytys oli myös se, että unikoulun pidin minä. Monissa ohjeissahan sanotaan, että isän kannattaa hoitaa tassuttelut. Siinä mielessä ohjeet ovat oikeassa, että meilläkin Ilo on jo pitkään nukahtanut nopeammin mieheni tassutteluun. Minuun liittyi toivo tissistä, joten hän yritti sinnitellä kun tiesi, että lopulta taipuisin. Mutta kun lopulta lopetin sen taipumisen niin meni vain 3 yötä kun lapsiraasu luopui toivosta ja unista tuli paremmat. Ja tämä siis pelasti perhepedin.

    Varmuuden vuoksi olen myös pitänyt pienikaula-aukkoista yöpaitaa. :)

    Ja nyt meillä ei tosiaan enää imetetä sängyssä ollenkaan, oltiin hereillä tai nukkumassa. Imetykset hoidetaan olohuoneessa.

  • HelloAochi
    14.2.2013 at 14:19

    Ei siitä pehepedistä tarvitse luopua, Kain ei enää syö öisin muuta kuin kerran aamuyöstä (eli joskus kuuden maissa, voiko sitä yösyötöksi laskea?) eikä sitäkään läheskään aina. Jotenkin vaan luonnostaan väheni öinen tissittely samaan tahtiin kun väheni päivänkin.

  • Liisa
    14.2.2013 at 14:29

    Niin ja en kertaakaan huutojen aikana ottanut Iloa syliin, vaan ainoastaan tassuttelin häntä sängyllä. Tämä siksi, ettei tulisi vauvalle ne tissit liikaa mieleen. Ja tämän mahdollisti se, että itku ei missään vaiheessa kiihtynyt hätääntyneeksi kuten aiemmin kun olin varovasti yrittänyt jättää imetystä väliin. Nyt se oli ”vain” suoraviivaisempaa protesti-itkua. Tästä myös tiesin Ilon olleen valmis luopumaan yötissistä.

  • Ella F.
    14.2.2013 at 14:31

    Mä haluan edelleen tsempata hurjasti kaikkia äitejä, joita repaleiset yöt koomauttaa! Kyllä se onnistuu, kun tällainen lepsahtaneempikin vanhempi siihen pystyi! Ja sen perhepeti-asetelman voi sitten palauttaa, kun öisin nukutaan suht hyvin ainakin noin joka toinen :) Niin mekin tehtiin, nyt ei enää mahduta.

    Vaikka niinkuin tuossa juuri kirjoittelin, ei se mitään takaa, että yksi viikko menee loistavasti. Aina on joku vaihe tai korvatulehdus tai painajainen tai hampaat tai räkää tai nälkä tai jano taitaitaitaitai…. Mutta kyllä se joka toinen yö täyttä unta riittää aikuiselle erinomaisesti, ainakin verratuna lähtökohtiin.

  • 1 2