Viisi pelisuositusta pienille

Yhteistyössä: Kurio

Isot kiitokset suosituksistanne!

Kyselin tuossa reilu viikko sitten (täällä) vinkkejä kivoista peleistä lasten tabletille – meillä on nyt siis ollut käytössä tämä lasten tabletti Kurio – ja vau miten hyviä pelejä lapsille löytyikään! Kommenttiketjuun tuli pelivinkki poikineen, ja ajattelin nostaa niistä viisi meidän erityistä suosikkia ihan näin omaksi postauksekseen.

Koska erityisesti näistä tämä ensimmäinen on ihan todella todella hyvä. Opettavainen, kiva ja selvästi pedagogisesti mietitty ja toteutettu. Täysi suositteluni. Nimittäin tälle:

Ekapeli

Tämä oli meille ihan uusi juttu. Mutta siis vau. Ekapeli on suomalainen oppimispeli, jonka kehittäjiä ovat olleet neuropsykologian professori Heikki Lyytinen sekä Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmä.

Siinä siis opetellaan kirjaimia niin kuin monessa muussakin lasten opettavaisessa pelissä, mutta ainakin näin ensituntumalta tämä peli on ajateltu pedagogisesti tosi pitkälle ja järkevästi. Jos oikein ymmärrän, kirjainharjoitukset alkavat lapsen oman nimen kirjaimista (tai ainakin Silvalle peli tarjosi ensin kirjaimia S, I, L, V, ja A) ja peli etenee lapsen oppimisen tahtiin. Eli vaikenee vähitellen ja kertaa niitä asioita, joissa lapsi on tehnyt aikaisemmin virheitä.

Pelkästään tämä pelaaminen oli tyttöjen mielestä aivan valtavan kivaa, mutta uusiin sfääreihin peli pääsi, kun löysimme pisteet ja palkinnot. Pelaamalla saa siis pisteitä, joilla voi valita hahmolle uusia vaatteita ja asusteita, sekä asettaa erilaisia eläimiä erilaisiin maisemiin.

Silva (4,5 vuotta) pelaa peliä ihan suvereenisti, mutta isoimman yllätyksemme voi nähdä täällä.

Ajattelimme nimittäin Seelan (2,5 vuotta) kanssa ”ihan vaan vilkaista” peliä – mutta Seelapa alkoikin ihan spontaanisti klikkailla kirjaimia ihan oikein. WHAAAAT? Joel onnistui ikuistamaan ilahtuneenhämmentyneenyllättyneen ilmeeni tuonne Insta-kuvaan. Joo. Seela siis näköjään myös osaa kirjaimia! Ainakin Silvan nimen kirjaimet menivät ihan oikein, lisäksi ainakin E ja O ja R ja mitä vielä… Vau. Pelin myötä Seelakin on oppinut jo paljon lisää.

Todella iso ja vahva suositteluni – tämä kannattaa ehdottomasti ladata omille lapsille! Ekapelistä on näköjään useampiakin versioita (niihin ei olla itse tutustuttu), kuten Ekapeli-Eskari, Ekapeli-Sujuvuus ja Ekapeli-Matikka – erilaisiin oppimistarpeisiin siis suunniteltu, lisätietoja täältä.

Peli on ilmainen ja se löytyy esimerkiksi tuolta Googlen Play -kaupasta, josta mekin tuolle meidän Kuriolle pelejä ladataan.

ekapeli-lapset

Lasten oma satukirjasto

Saisko olla 350 lastenkirjaa…? Kröhöm en itse löytänyt tuota lukua, mutta luotan viime postauksen kommenttikentän Miituun :)

Ensin tätä kyllä ministi epäröin, sillä satukirjasto on maksullinen – kuukausimaksulla siis. Että miten siitä irtaantumiset ja muut onnistuvat. Sitten totesin, että esimerkiksi Elisa-kirjassa useimmat kirjat maksavat ainakin kympin kappale (yllättävän kalliita). Kun taas tuo Satukirjasto maksaa 8,90e/kk, ja ensimmäinen kuukausi taisi tulla vielä kaupan päälle. Niinpä ostimme sen, ja emme todellakaan ole katuneet.

Kirjat ovat enimmäkseen tosi hyviä – esimerkiksi meidän lemppari Aino-sarja on siellä. Silva lumoutui ennen kaikkea My Little Pony -kirjoista, joista… kröhöm…. itse en ole ihan yhtä lumoutunut. Jokin niissä minua vähän tökkii; en osaa ihan tarkasti määritellä, että mikä. Mutta kuunnelkoon – plussaa siitä, että mun itseni ei tarvitse lukea niitä :D Toinen ”ah, nyt vältyn näitä lukemasta” -kirjasarja on Pupu Tupunat. Tytöt tykkää niistä ihan hulluna, mutta me Joelin kanssa vältellään niitä kuin ruttoa. Ne ei lopu koskaan j*mankauta. Onneksi Satukirjaston lukijan kärsivällisyys riittää :D Haha, sille maksetaan siitä :D

Yksi hassu miinus Satukirjastossa on just se, että kirjoja siellä on ihan posketon määrä. Ainakin ensituntumalla Silvalle niitä oli niin niin niin niin valtavan paljon, että Silva olisi vaan lamautuneena kuunnellut satuja sadun perään eikä tehnyt yhtään mitään muuta. Eli vaikka satujen kuuntelu on varmasti sinänsä hyvää tekemistä, niin olemme joutuneet kirjaston käyttöä jo vähän rajoittamaan. Että ei mene ihan paikallaan istumiseksi tämä elämä – toisaalta kipeänä viime viikolla tämä oli loistava.

Eikä tabletti tietenkään korvaa syliä. Kyllä niitä sylissälukuhetkiäkin tarvitaan.

Satukirjastosta voi myös ladata kerrallaan viisi kirjaa omalle koneelleen – silloin niitä voi siis kuunnella myös ilman nettiyhteyttä. Ihan varmasti ladataan muutamia ainakin paluulennolle.

Kehityskohteitakin Satukirjastosta keksin: en löytänyt ainakaan haku-toimintoa; se olisi mun mielestä aika olennainen ominaisuus. Vai enkö vaan löydä sitä? Ja toinen mulle mieleen tullut hyvä lisäominaisuus olisi sellainen, että aikuinen saisi tuolta kirjastostakin vähän valita ja rajoittaa lapsen saataville tulevia kirjoja. Siis samaan tapaan kuin tässä itse Kuriossa voi rajoittaa noita pelejä ja sovelluksia, näin:

kurio-sovellusten-hallinta

Nuo punaisella lukolla merkatut siis niitä, joita lapsen näkymässä ei ole ollenkaan näkyvissä.

Tällä tavalla voisi Satukirjastossakin vähän rajoittaa kerralla tarjolla olevien kirjojen määrää (ja tuoda välillä vaihtelua) ja toisaalta poistaa jotain sisältöä, joka… …ei sit välttämättä ole niin kiva.

Että sellaiset terveiset vaan Satukirjastolle täältä eräiltä käyttäjiltä :)

Kapun metsä

Suomalainen tämäkin! Kapun metsässä on pieniä kivoja tehtäviä: syötetään oravalle käpyjä tai ketulle vadelmia:

kapun-metsa

Kaunis ja kaikin puolin kiva peli. ”Jatko-osana” tälle on ilmeisesti olemassa ainakin Kapun planeetta, joka meille varmasti myös ladataan jossain vaiheessa. Heh mutta tältä erää näissä olemassaolevissakin on jo meille ihan tarpeeksi pelattavaa.

Myös Kapun metsän sai Google Play -kaupasta ilmaiseksi.

Toca Boca

Tämä oli meille jo entuudestaan tuttu – en vaan ollut muistanut sitä! Meillä oli nimittäin Toca Boca Band (tai vastaava) kännykälle ladattuna jo aikoinaan Italian-matkalla; Silva oli silloin noin 1-vuotias.

Nyt ostimme (nämä siis maksoivat muutaman euron) Toca Boca Townin, joka oli tyttöjen mielestä aivan valtavan kiinnostava. Eka kertaa tän laitteen kanssa päästiin ihan ”kumpi laittaa/kumpi pitää kädessä/kumpi valitsee” -kinastelujen äärelle. En edes kunnolla päässyt näkemään, että mitä siinä pelissä oikein tehdään – tytöt niin maanisesti yrittivät omia sitä vaan itselleen. Ilmeisesti noilla erilaisilla ukkeleilla tehdään kaikenlaista. Kaupassa käyminen oli jostain syystä valtava hitti.

toca-boca

Tämä peli olikin jo sitten ihan selvää koukutuskamaa, mutta näytti silti sisällöltään kivalta. Mutta tällaisten kanssa kyllä varmasti tulee niiden peliaikarajojen asettaminenkin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Ne saa tässä Kuriossa onneksi helposti laitettua.

Toca Boca -pelejä oli siis Google Play -kaupassa usemapia ja niissä oli vähän erilaiset suositusiät; osa oli vähän vanhemmille. Tämä taisi olla alle 5-vuotiaille, siksi sen valitsin. Toca Boca Kitchen -peli oli ilmainen, sitä pelattiin myös jonkin verran.

Nuottiniitty

”Siinä väritetään sellasia kukkia ja se on samalla vähän kun soitin. Vaikee selittää, mutta suosittelen ehdottomasti!”, kirjoitti Lumina siihen aiempaan postaukseen. Haha – se oli itse asiassa hyvin selitetty! Heti tajusin, kun peli ladattiin: väritetään kukkia ja se on soitin, kyllä kyllä.

?????????????

Pelissä siis tavallaan leikin kautta oppii, miten melodiat tulevat sävelistä. Sellaista luovaa sävelillä leikkimistä; vähän kuin soittamista, mutta kuitenkin värien kautta.

Nuottiniitty on myös ilmainen – ja suomalainen. Saman Kapu Toysin kehittämä, joka on tehnyt myös Kapun Metsän.

sohvalla

Kun tuo lasten tabletti Kurio nyt tuli taloon, niin on siitä vaan tykätty. Olen päässyt toteamaan, että ihan turhaankin vitkuttelimme tabletin antamista lapsille – esimerkiksi tuo Ekapeli on ihan älyttömän hyvä esimerkki siitä, miten tabletin käyttäminen voi olla oikeasti hyödyllistä ja opettavaa.

Tietenkään tämänikäiset eivät vielä lukutaitoa mitenkään tarvitse, mutta ajattelen, että tällainen myös jotenkin kivasti opettaa oppimaan. Samaa siis kuin se, että Silva tykkää tosi paljon niistä Kuriolla valmiina olleista matematiikkapeleistä. Tehtävien tekeminen on kivaa.

Itse asiassa muistan saman myös omasta lapsuudestani: olin ennen kouluikää – jostain 5-vuotiaasta alkaen – aivan hulluna kaikenlaisiin eskarilaisten tehtäväkirjoihin. Laskemista, lukemista, päättelyä. Se onnistumisen ja oppimisen into oli ihan valtava ja olisin ehdottomasti halunnut jo 6-vuotiaana kouluun. Koska siellä on niitä ihania tehtäviä. Kun sitten vihdoinkin pääsin sinne kouluun, luin heti ensimmäisenä iltana Aapisen kannesta kanteen ja matikkakirjalle olisin tehnyt ihan saman, jos vanhemmat eivät olisi vähän estelleet. Että ”katsele vaan, mutta älä vielä käytä kynää”.

Tavallaan moni näistä peleistä on ikään kuin ne samat tehtäväkirjat, mutta nykytekniikan muodosssa. Heh ja jos mulla olisi ollut lapsena tällainen tabletti (ja nuo kaikki pelit), olisin todennäköisesti rakastanut sitä.

Oikein käytettynä tällainen on varmasti oikein hyvä väline.

Oliko näissä meidän suosikkipeleissämme teidän suosikkeja myös? Lisääkin vastaavia suosituksia saa kertoa – vaikka nyt ehkä rajoitamme hetkeksi uusien pelien lataamista, että ei tule ihan ähky :)

 

(Meidän lasten tabletti Kurio siis saatu blogiyhteistyön kautta.)

24
Like

You Might Also Like

  • Liisa
    2.12.2016 at 19:02

    Olipa kiva että muistutit Ekapelistä! Latasin sen meidän pädille jo joskus viime keväänä, ja Ilo pelasi sitä silloin pienen hetken, mutta se jäi silloin sikseen. Nyt hän on kuitenkin kokonsyksyn ollut hirveän kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Pitää ohjata hänet uudelleen pelin äärelle.

    Meillä suurta suosiota ovat nauttineet Duplon pelit. Ne ovat ilmaisia, tietysti, koska mainostavat samalla Duplon palikkasarjoja, mutta ovat mielestäni myös oikeasti ihan kivoja ja harmittomia pelejä.

    Myös Pikku Kakkosesta tutut Kikattava Kakkiainen -pelit ovat kivoja. Ja tosiaan nuo Kapu Toysin pelit, meillä taitaa olla ne kaikki.

    • krista
      2.12.2016 at 19:13

      Joo tuollaiset on kyllä hyviä just siihen saumaan, kun lapsen luontainen kiinnostus on päällä! Eli että ei väkisin vielä tämänikäiselle, että ”nytpä opetellaan lukemaan” vaan jos lapsi itse osoittaa kiinnostusta, annetaan ikään kuin leikin myötä välineet oppia ja innostua oppimisesta <3
      -
      Hei mä katselin myös noita Lego/Duplo-juttuja, mutta en osannut valita :D Onko joku, mikä ois teillä ollut erityisen kiva? Silva tykkää Lego Friendsistä (heppatalli, joulukalenterit), mutta ne vaikutti olevan vähän isommille lapsille... Mutta ehkä Dupololla ois jotain "lapsekkaampaa" kivaa?
      -
      Haha meidän tytöillä on joku Kikattava Kakkiainen -trauma :D En ole selvää, mikä sen taustalla oikein on. Ilmeisesti mummilassa olivat katsoneet sitä Areenalta, ja oli ollut jotain ei-niin-kivaa, en ole saanut selvää, että mikä se oli :)

      • Miitu
        2.12.2016 at 19:34

        Hahaa! Aika samaa, mutta nätimmin paketoituna. Siis ehdottomasti silloin, kun lapsen oma kiinnostus herää. MUTTA jos lapsi ei osoita yhtään kiinnostusta kieleen, voi nää ekapelit ja satukirjastot luoda lisähoukuttimen kielen pariin.

        • krista
          2.12.2016 at 19:52

          Just näin ajattelen!

  • Miitu
    2.12.2016 at 19:27

    Saa nähdä, teilataanko mut, mutta mun on jotenkin vaikea käsitellä tätä Ekapeliä. Mä todella toivon, että nuo Ekapelit löytää myös ne lapset, joilla kielenkehitys on viiveistä, sillä nimenomaan lukivaikeuksien ehkäisyyn ja kuntoutukseen tämä on luotu.
    .
    Niin mahtavaa, kuin tän pelin suosion kasvu on, mua toisaalta hirvittää (muutamien muiden keskustelujen perusteella tullut kuva) se, että tän avulla vanhemmat preppaa jo valmiiksi kielellisesti eteviä lapsiaan. Ja nyt siis disclaimerina se, että mun mielestä on tosi jees, että lasten kiinnostusta kirjaimiin ja kirjoitettuun kieleen tuetaan, ja jos tuetaan, niin mieluummin sit oikein. Ne muutamat kommentit vaan siitä, miten lapsi on opetettu vanhempien toimesta tavoitteellisesti lukemaan nelivuotiaana ekapelin avulla, vaan nostattaa karvat pystyyn. Välissä vähän ohkaselta tuntuu se raja, missä vanhempi tukee lapsen kiinnostusta oppimiseen (bravo) siihen, kun lapsen oppiminen on vanhemman tavoite ei lapsen.

    • krista
      2.12.2016 at 19:59

      Kyllä – lukemaan opettelu ei saisi olla ”aikuisen projekti”, jolla ikään kuin yrittää todistaa lapsensa fiksuuden; samaa jatkumoa kuin ”kilpailut” siitä, että mitä muita taitoja kenelläkin (konttaako/käveleekö/puhuuko) on. Ne ei sais olla kilpailuja – kyllä se lapsi oppii, herkkyyskausiin voi toki reagoida. Ja sit on tosiaan eri asia antaa lapselle sellaista virikettä, mistä hän on luontaisesti kiinnostunut just siinä kehitysvaiheessa.

      Jotkuthan vähän jopa pyrkii jarruttelemaan lapsen lukemaan oppimista – mä en lähtisi ihan siihenkään. Mä itse oon oppinut aikaisin lukemaan ja jonkin verran koin turhautumaa koulussa, kun en jaksanut kuunnella muiden opettelua. Sain sitten ”vapautuksen” äidinkielestä (tän oon kertonutkin) ja menin koulun kirjastoon leikkimään hippaa toisen lukemaanoppineen kanssa :) Toivottavasti nykyään ”lukijoille” on tarjolla koulussa muutakin kuin hippaa :) Toisaalta aikainen lukutaito oli itselle lapsena ilon lähde; RAKASTIN lukemista. Sain myös hyvän itsetunnon itsestäni oppijana, joka varmasti vaikutti koulumenestykseen myöhemminkin. Itse opin silloin ”itsestään”, ihan vaan yhtä äkkiä kaupassa tajusin, että osaan lukea etiketit kaikkialla. Että oppii sitä ilman Ekapelejäkin jos se vaan… …aukeaa se lukemisen taito :)

      • Miitu
        2.12.2016 at 20:24

        Mä himmasin kaksvuotiaan kohdalla. Kun tyyppi oli kolme, ”luovutin”, ja aloin tukea. Oppi lukemaan Silvan ikäisenä, ja tiedän liudan muitakin nelivuotiaana lukemaan oppineita. Ehkä just siinä on joku herkkyyskausi + vanhemmat on nykyisin entistä tiedostavampia.
        .
        Kymmenen vuotta sitten ennen koulun alkua osas lukea n. 30 %. Nykyisin tuo prosenttiosuus on todennäköisesti korkeampi. Oppilaiden lähtötaidot pitäis opetussuunnitelmankin mukaan ottaa huomioon, ja uskon, että etenkin alaluokilla niin tapahtuukin. Mun huolena on lähinnä oppilaiden lähtötaitojen mahdollinen kaksikyttyräisyys, ja miten edelleen näitä eri vaiheessa olevia oppilaita pystytään tukemaan resurssien niukentuessa. Jos joku opettaja lukee, saa mielellään kommentoida 😊

        • Lilah
          2.12.2016 at 21:52

          Omana kokemuksena viime vuosilta: noin puolet ekaluokkalaisista lukee enemmän tai vähemmän mutta hajonta on vasta kirjaimia opettelevista jo useamman vuoden lukeneisiin. Omassa kunnassamme alkuopejen toive esikouluihin oli, ettei lapsia opeteta lukemaan. Siis oppii ken oppii, mutta se ei ole tavoite kenenkään kohdalla. Niin sosiaalisesti kuin tiedollisesti 7-vuotiaissa hajonta on 4-vuotiaasta 12-vuotiaiden keskitasoon. Siinä on opelle hommaa!

          Meidän tapauksessa lukemaan opettelu tapahtuu tasoryhmissä jotka on muodostettu kaikkien rinnakkaisluokkien oppilaista. Osaa ryhmistä vetää kouluavustajat. Kukin saa tasoistaan opetusta, mutta luulen silti, että sujuvilla lukijoilla voi tylsääkin tulla koska äidinkieltä on lukujärjestyksessä todella paljon. Tutkimustenkin mukaan kuulemma sujuvien lukijoiden taidot heikkenevät alkuluokilla eli jonkinlainen puutuminen heihin varmaan iskee.

          Matiikassa erot eivät ole yhtä suuria ja ensimmäiset kouluvuodet kaikki pysyvät aika hyvin kärryillä (jos joku tuottaa ongelmia niin sanalliset tehtävät ja päättely, ei mekaaninen laskeminen).

          • Miitu
            3.12.2016 at 07:48

            Vitsi, noi erot on kyllä hurjia, mut vastaa kyllä aika lailla omia oletuksia.
            .
            Mun käsitys tuosta lukutaidon kehityksestä on, että erot varhaisten ja tyypillisten lukijoiden välillä kaventuu erityisesti siksi, että kehitys on niin nopeaa niillä lapsilla, jotka oppii lukemaan koulussa (ja joilla on hyvät esitaidot). Selittyy paljon kielen rakenteella, sillä esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuvilla erot lasten lukusujuvuudessa kasvaa parin ensimmäisen vuoden aikana ja tasoittuu kolmannen kouluvuoden jälkeen. Mut joo. Varmasti on myös puutumista kiinnostuksen laskiessa osalla.

    • Ribis
      3.12.2016 at 15:05

      Ekapeliä käytetään paljon alkuopetuksessa ja erityisopetuksessa kouluissa, nimenomaan niiden lasten kanssa, joilla on haasteita lukemaan oppimisen kanssa.

      Itsekin olen tätä työssä käyttänyt, ja ihan hämmästelen nyt, etten ole aiemmin tajunnut ladata tätä meidän vajaa nelivuotiaalla kirjaimista kiinnostuneelle esikoiselleen aiemmin!

      • Ribis
        3.12.2016 at 15:07

        Ja vielä ekapelistä: sen idea on pelata useana päivänä viikossa lyhyen aikaa (ehkä noin 10-15min), eli vähän kerrallaan mutta usein.

  • Vink
    2.12.2016 at 20:52

    Tsetkatkaas tällainen matikkapeli, ei vaadi kielellistä osaamista ja on suomalainen. Tässä on samankaltaista aitoa adaptiikkaa kuin Ekapelissa lukemisen puolelle: http://www.skillpixels.com Kehittäjät huipputyyppjeä.

    Samoin huippu päättelupeli on Möllit, jyväskyläläisen startupin kehittämä moninpeli Pikku Kakkoselle. Peliä voi pelata yksin tai vaikka neljä yhtä aikaa. Tarkoitus on jokaisen möllin avulla selvitä sokkeloista jaja löytää timantteja.

    • krista
      2.12.2016 at 20:55

      Oiijoi vau, kiitos, kuulostaa huipulta! Silva on tykännyt tosi paljon pienistä plus/miinus-tehtävistä, mitä tuossa Kuriolla olevissa peleissä on ollut. Ei vielä mitään vaikeaa, mutta just sellaista, että kun on viisi kalaa ja kaksi ui pois, niin montako kalaa on :)

  • Kielo
    2.12.2016 at 20:57

    Hei osaatko kertoa voiko kurioon tehdä useamman lapsen profiilin. Eli jos on neljä sisarusta ja kaikki haluavat pelata, niin voikohan kaikille tehdä omat profiilit joihin voi rajoittaa jokaiselle oman peliajan?

    • krista
      2.12.2016 at 21:02

      Joo, voi! Se on tosi hyvä ominaisuus – sinne saa 8 eri profiilia! Eli eri ikäisille voi antaa vaikka eri pelejä näkyviin, ja omat peliajat määritellä jokaiselle. Meillä on tällä hetkellä vaan Silvan nimellä oleva profiili, mutta myöhemmin tulee varmaan ajankohtaiseksi tehdä tytöille omat!

      Tuossa aiemman postauksen puolivälissä olevassa kuvassa näkyy Silvan profiili vanhemman sovellustenhallinnassa – tuollaisia samanlaisia voi siis luoda lisää, ja salasanalla pääsee siihen aikuisen sovellustenhallintaan: http://www.puutalobaby.fi/lasten-tabletti-kokemuksia/

  • A
    3.12.2016 at 13:52

    Mua on pohdituttanut juurinkin että pitääkö lasta (joka on fiksu ja on ollut niin kauan kuin muistan kiinnostunut kirjaimista ja numeroista) kannustaa opettelemaan vaiko yrittää himmata tahtia (ettei sillä olisi koulussa tylsää). Olen kyllä kääntynyt kannustamisen puoleen, eli meillä saa tehdä tehtäväkirjoja, niitä löytyy vino pino vapaasti saatavilla (kipeenä 4,5v. lapsi teki eskaritehtäviä about kirjasen päivässä…samaa näkyy piirtämisessä, päiväkodista tulee päivittäin vino pino piirustuksia). Ekapeli Alkua lapsi pelaa myös (menee kausittain, välillä pienen hetken joka päivä, välillä ei viikkoihin). Oman rajani vedän siihen, että mä en tuputa. Jos lapsi haluaa pelata Ekapeliä tai tehdä tehtäviä, niin tottakai saa, mutta me vanhemmat emme näitä ehdottele. Mulle olisi erittäin ok, jos lapsi oppisi lukemaan vasta koulussa (helpompaa kun lapsi ei kaupankassalla esim. ihan kaikkea lööpeistä tajua), mutta veikkaan, että jossain vaiheessa hoksaa kumminkin.

    Mutta toisaalta ymmärrän lastani, oon itse ollut samaa maata. Äärimmäisen kiinnostunut oppimaan uusia juttuja, omalla kohdalla erityisesti matematiikka on aika kiehtonut (ja matematiikka ja tietojenkäsittely on juurikin se mikä mun opiskeluni ja työurani koostuu). Olen itse ala-asteen ekoilla luokilla mm. viettänyt aamuni (vapaaehtoisesti) matikan tukiopetuksessa. Ei siksi, että olisin tukiopetusta tarvinnut, vaan mä niin kamalasti tykkäsin niistä tehtävistä ja opettaja oli niin ihana, että antoi mun osallistua (sain myös jäämävarastosta kaivettuja 70-luvun matikan kirjoja (joukko-oppia ;) kun tein aina uuden kirjan saatua matikan tehtävät about viikossa)

    • Miitu
      3.12.2016 at 14:01

      Apua, mä oon täällä nyt ihan liikaa äänessä, mutta pieni lohdutuksen sana: Pelkäsin itsekin noita lehtien lööppejä, mutta ainakaan meillä tuo pieni lukija ei oo juurikaan kiinnittäny niihin huomiota. Ehkä menee aihepiiriltään sit sen verran yli, ettei tartu niihin vaan tutumpiin aiheisiin. Sen sijaan liikenteessä pitää olla iteki eri tavoin kärppänä, kun tyyppi lukee viittoja. Viimeks tänään koitin selittää, mitä ”maaseutuasiamies” tarkoittaa…

  • Pikku
    4.12.2016 at 00:19

    Pikku kakkosen vastajulkaistu sovellus kannattaa myös tsekata! Meillä on tykätty!

  • Miitu
    15.12.2016 at 10:54

    Tässäpä tilastoa Ekapelistä :) http://www.lukimat.fi/tiedotteet/uutisarkisto/ekapeli-vuonna-2016