Lajineutraali avioliitto

Koti Kumpulassa -blogin innoittamana (hehe) nappasimme tänään kirjastosta mukaan Mimi ja Kuku -cd:n.

”Mimin ja Kukun tädit ovat naimisissa keskenään”, Joel kertoi tirpalle.
”Niin kuin äiti ja isi ovat naimisissa; niin Mimi- ja Kuku-tädit ovat myös naimisissa”, Joel jatkoi.

”Kaksi tätiäkin voi olla keskenään naimisissa. Tai kaksi setää”, minä täydensin.

”Oi!”, tirppa sanoi ja hymyili onnellisena.
”Se on varmasti ihanaa!”

”Joo, niin on. Jos rakastaa toista, voi mennä naimisiin eikä haittaa, onko täti vai setä”, minä jatkoin.

Tirppa nyökytteli iloisesti:
”Voi, Mimi on varmasti tosi onnellinen. Koska se on naimisissa leijonan kanssa!”

Mimin ja Kukun näyttelijät rekisteröivät parisuhteensa viime kesänä – sitä ennen pariskunta piti suhteensa salassa 14 vuotta.

1
Like

You Might Also Like

  • Nekku
    2.2.2015 at 14:37

    Aww. Ihanaa. :)

  • Emmi Nuorgam
    2.2.2015 at 14:45

    Miksi te alleviivasitte erikseen, että tädit ja sedätkin voi olla keskenään naimisissa? Tai siis onko Tirpalle ennen opetettu, että eivät voi? 

    Ymmärrätkö yhtään mitä yritän kysyä?

    • Kristaliina
      2.2.2015 at 14:54

      Hehe no tietysti ei ole opetettu ennen noin – mutta kaikki tirpan tuntemat pariskunnat ovat täti&setä -yhdistelmiä, siitä se varmaan tuli…

      Joskus aikoinaan tirpalle oli myös yllätys, että on tätejä, jotka eivät ole äitejä :)
      Kenen kainalossa ne sitten nukkuu?!?” :D

      • Kristaliina
        2.2.2015 at 14:55

        Ja:
        MISSÄ ne niiden lapset sitten on?!?” :)

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          2.2.2015 at 20:48

          Silva on niin ihana <3 Mutta tuo on oikeasti niin surullinen kysymys, että itkettää.

      • Emmi Nuorgam
        2.2.2015 at 21:28

        Okei. Mua vaan vähän vaivaa se, että lapselle kerrotaan että sukupuoli ”ei haittaa” – miksi ihmeessä se lapsi ajattelisikaan että sukupuolesta on jotain haittaa. Toivoisin siis, että me pystyttäisiin kasvattaan lapsemme sellaiseen yhteiskuntaan, jossa voi vaan mainita että kaksi naista meni naimisiin, eikä tehdä siitä sen kummempaa numeroa. Ja tietysti vastata, jos jatkokysymyksiä tulee (vrt. tuo kainalossa nukkuminen), mutta välttää sellaista ylenpalttista paasausta. 

        Pakko vetää tähän tällainen mutu-kortti, että mulle tuli joskus ihan yllätyksenä, että jotkut pitää homoutta kummallisena. Meidän perheen homoseksuaaleista oli puhuttu vaan ihan tavallisena asiana, enkä mää ollut sitä tajunnut sen kummemmin taivastella. 

        Mut ehkä ja toivottavasti jo 2020. Eihän nytkään kukaan enää kerro lapsille, että ”Tätikin voi olla pappi, ei haittaa vailla sillä on pimppi.”

        Eihän?

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          2.2.2015 at 21:31

          Mun lapsuudessa homoseksuaalisuutta ei taas käsitelty millään tasolla (mutta ei sitä normaalinakaan pidetty pohjois-suomessa 80-luvulla), mutta silti musta kasvoi aikuinen, jonka mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä :) Eli ei toivoa kannata menettää.

          • Emmi Nuorgam
            2.2.2015 at 21:36

            Ei missään nimessä! Jos menettää toivonsa, niin sitten menettää kyllä kaiken :)

        • annakarin
          2.2.2015 at 21:45

          Nää voi kyllä olla vähän murre-erojakin! Mä nimittäin luin tuon ”haittaa” -sanan niinku se ois ”ei väliä”. Niinku sanon esimerkiksi, että ei haittaa onko punanen vai musta, kun joku muu ehkä sanoo, ettei ole väliä onko punainen vai musta. 

          Mutta samaa mieltä olen kyllä siinä, että toivon, ettei meidän lapsille sillä todella ole mitään väliä. Että se on ihan täysin arkipäivää, eikä sitä kukaan sen enempiä mieti. 

          • Emmi Nuorgam
            2.2.2015 at 22:19

            Niin joo! Mää käsitän sen ensisijaisesti just haittana. Ne pienet sävyerot..

          • Kristaliina
            2.2.2015 at 22:34

            Pikana nukuttamushommista, ei haittaa = ei ole mitään väliä :) Enpä ollenkaan tajunnut itse käyttäväni murreilmaisua, on noi ilmaisut näköjään syvälle juurtuneet :)

          • Natis
            3.2.2015 at 07:51

            Eipä tullut pieneen mieleenkään, että joku olisi ymmärtänyt asian toisella tavalla tuon ”haittaa” sanan takia. :) Mutta hyvä, että selviää.

        • Kukka (Ei varmistettu)
          5.2.2015 at 15:44

          Tekee mieli ilmiantaa itseni ihan siitä syystä, koska kommenteissa ei taida löytyä yhtään tapausta, jossa kirjoittaja ei olisi halukas opettamaan omalle lapselleen että homous on normaalia. Ehkäpä blogin lukijakunta painottuu siihen kansanpuolikkaaseen, joka on homoliittojen puolella, mutta on täällä varmasti toisinajatteleviakin.
          Minusta tuntuu, että kun vähemmistökantaa edustavat ovat hiljaa, heidät on helppo leimata homofoobikoiksi ja suvaitsemattomiksi. Ajatellaan, että
          Eihän nytkään kukaan enää kerro lapsille, että ”Tätikin voi olla pappi, ei haittaa vailla sillä on pimppi.”
          Ei, luultavasti en vakuuttelisi lasta siitä, että nainen voi olla pappi kun en itsekään ole asiasta ihan yksiselitteisellä kannalla.

          En tunne henkilökohtaisesti yhtään homoa. Lapselle on kerrottu maailmankatsomuksemme mukaisesti, että naimisiin menevät mies ja nainen. Tätä on korostettu esimerkiksi silloin, kun lapsi on ilmaissut haluavansa mennä naimisiin äidin kanssa. Samalla on myös kerrottu, että jokaisella on vain yksi puoliso, ja äiti on jo naimisissa isän kanssa.

          Eikö oman maailmankatsomuksen välittäminen lapselle ole luonnollista? En osaa samaistua siihen rooliin, joka minunlaisilleni äideille aiheesta käytävissä keskusteluissa jaetaan. En halua lapseni vihaavan toisia ihmisiä, vaan haluavan jokaiselle hyvää. Se, mitä pidän hyvänä taas pohjautuu maailmankatsomukseeni, aivan kuten jokaisella ihmisellä. Meitä on täällä moneen junaan
          .
          En halua opettaa lapselleni, että ihmiset, jotka kannattavat homoavioliittoja ovat typeriä, vastuuttomia ja kyllin naiiveja uskoakseen joulupukkiin vielä aikuisinakin. Ennemmin kertoisin, että ajattelen heidän erehtyneen. Toivoisin, etteivät homoliittojen kannatajatkaan opettaisi omia lapsiaan ajattelemaan minusta vastaavalla tavalla, vaikka mielipiteemme ovatkin vastakkaiset.

          • Vierailija (Ei varmistettu)
            5.2.2015 at 16:33

            Samoilla linjoilla :) aina jaksan ihmetellä sitä, kuinka suvaitsemattomia tulee suvaitsevista ihmisistä, kun tästä asiasta uskaltaa olla eri mieltä. Ja joo, oman lapseni kasvatan myös perinteisen kannan mukaan opettaen hänet kuitenkin kohtelemaan hyvin kaikkia ihmisiä ja toivon totisesti, että hänen ikätovereitaan ei ole kotona opetettu pitämään lastani idioottina, jos hän vaikka ajatteleekin eri tavalla kuin he.

  • KaroliinaR (Ei varmistettu)
    2.2.2015 at 15:24

    Oon seurannu nyt tätä sun blogia kohta puolivuotta ja oon kyl ihan myyty! Mun käsitys äitiys -teemasista blogeista on ollu hieman negatiivinen ku oon ajatellu ettei kukaan kirjota mitenkään rennosti tai oikeastaan sillee sen tyylisesti että ite pystyy samaistuun. Netti on pullollaan sieluttomia blogeja mutta tässä on sitä jotain :) Ootte niin rentoja ja rakastavia kasvattajia että toivoisin itsekin pystyväni samaan tämän 6vk ikäisen vauvani kanssa. Miten te osaattekin olla niin ihania! Aitoja :)..

    • Kristaliina
      2.2.2015 at 15:44

      Oh, ihana kommentti – kiitos <3 Mulle oli jo tätä blogia aloittaessa (eikä asia ole mihinkään muuttunut) ihan hurjan tärkeää, että olen täällä niin omana itsenäni kuin ikinä pystyn. Eli ei mitään kiiltokuvaa vaan sellaista kuin meidän elämä oikeasti on. Tosi ihana kuulla, jos se tarjoaa samastumista, kiitos! <3

      …ja onnittelut tuoreesta vauvelista! Uijuijui meidän Seela oli ihan vasta ton ikäinen, nyt tuollainen iso tyyppi jo. Äääääämitentääaikakuluunäin...! :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    2.2.2015 at 15:30

    Voi kun vielä jonain päivänä toi ois totta (siis kun ei se rekisteröity parisuhde ole avioliitto, valitettavasti). Lähinnä koskettaa kun ystäväni saa pian lapsen ja jonka hän joutuu adoptoimaan syntymän jälkeen, koska sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin raskaana oleva puolisonsa. En tiedä toivotumpaa lasta ja tuntuu niin kovin kurjalta ystävän puolesta (ts. puolison vanhemmilla, jotka eivät halua olla missään tekemisissä tyttärensä kanssa on lähisukulaisuus asema lapseen ennen kuin adoptio vahvistetaan).

    No joo, mutta kolmivuotiaita taitaa kovasti kiinnostaa sukupuolet. Meillä ollaan kovasti kiinnostuneita siitä kellä on pimppa ja kellä pippeli ja että ketkä on setiä ja ketkä tätejä ja siitä mitä tytöt ja pojat voivat tehdä (tyttö-pienoinen on saanut pk:sta harhaluulon ettei pojat voisi pitää hameita, onneksi äidillä on näyttää ihan valokuvamatskua että kyllä enokin on pienenä poikana hameessa viihtynyt :)). Meidän maailmassa kun tytöt ja pojat voi tehdä ihan mitä vaan, esim. pukeutua miten vain riippumatta sukupuolesta.

    • Kristaliina
      2.2.2015 at 15:39

      Joo, mä kans tuon lyhyen juttelun aikana hiljaa mielessäni ajattelin, että toivottavasti lähivuosina tuo avioliittopuoli on ihan just näin, ettei tarvitse alkaa 2-vuotiaalle selittää, että miksi rekisteröidään eikä varsinaisesti olla naimisissa jne… Että tuo olisi sitten jo sitä ihan oikeaa, normaalia todellisuutta näille meidän lapsille. Eiks se ollut jotain vuosi 2017, kun sen piti olla voimassa…? Jos se etenee eikä uusi eduskunta/hallitus ala tehdä mitään vastaesityksiä jne. (huh huh)

  • Jenni_Kuperkeikkaseikka
    2.2.2015 at 15:35

    Lapsi on äärimmäisen suvaitsevainen otus. Meillä on vanhempina valtava vastuu siitä, ettei me opeteta lapsiamme siitä pois :)

    • Kristaliina
      2.2.2015 at 15:39

      Kyllä! <3

    • Mia-mamma (Ei varmistettu)
      2.2.2015 at 18:03

      Just tätä tarkoitin silloin aikaisemmin kun oli keskustelu siitä uskonnoista, muistatko, miten Joel oli kommentoinut mitä kirkossa tehdään?

      Eli mä itse toivoisin, että osaisin kasvattaa lapseni (toinen 2.v, toinen nyt tuloillaan, rv 39+3) kaikin puolin suvaitsevaisiksi. Myös suvaitsevaiseksi konservatiivisia arvoja ja ihmisiä kohtaan. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    2.2.2015 at 16:10

    Meillä tämä aihe tuli esille Barbie-leikissä aikoinaan. Lapsi leikki, että kaksi tyttöä meni naimisiin ja jotenkin spontaanisti tuskastelin, että ei Suomessa voi mennä. No piti sitten avata aihetta vähän lisää, jottei jää väärinkäsityksiä äidin arvomaailmasta. Seurattiin ja iloittiin yhdessä kun lakialoite meni läpi. Tytöllä avioliittosuunnitelmat jo hyvin selkeät. Ykkösvaihtoehto on Robin, kakkosena tulee naapurin Pinja ja kolmantena eskarin Roope :)

  • Ksy
    2.2.2015 at 16:15

    Lapset ovat mielettömän suvaitsevaisia! Kävin joskus ruokakaupassa seuraavan keskustelun pikkusysterini kanssa (hän silloin 4-vuotta) Pikkusisko: mikä homo on? Minä: esim kun minä ja mun poikaystävä rakastamme toisiamme ja haluamme joskus mennä naimisiin (jne. Selitin aika pitkän tarinan ja kerroin rakkaudesta jne) 

    Pikkusisko nyökytteli ja mietti vakavana ja sitten sanoi: me ollaan sisko kuule sun kans homopari!!!! 

    Minä: ai mitenni? 

    Pikkusisko: noku me rakastamme toisiamme niin paljon!!!

  • Riika V.
    2.2.2015 at 16:18

    Voi, ihana! :)

    Ai niillä on levykin! Joko biisit soi päässä? ;) Mä muistan kans kun kerroin Sofialle aikoinaan, että myös miehet voi olla keskenään yhdessä ja samoin myös naiset. Täytynee myös tarkentaa, että nyt voivat myös mennä naimisiin! :) Meillä siis tuli aikoinaan puheeksi kun miespuolinen ystävä seurustelee miehen kanssa. Ei lapset ihmettele tuollaista ollenkaan! Ja toisaalta, mitä siinä oikeastaan on edes ihmeteltävää? Kaikilla on oikeus olla onnellinen sen ihmisen kanssa, jota rakastaa!

    • Kristaliina
      3.2.2015 at 09:53

      Mä en sitä kuuntelun iloa (heh) koskaan päässyt kokemaan, kun olin tanssitunnilla just silloin, kun tuo kirjastolevy korkattiin. JA siellä oli ollut joku liian jännä biisi (hillovelttous iskee tms) ja sitä sitten tirppa kävi läpi koko illan… Lopulta sovittiin, että viedään levy takaisin kirjastoon. Silva totesi, että lainataan uudestaan sitten, kun hän on isompi tyttö ja sitten se tykkää siitä enemmän :)

      • Riika V.
        3.2.2015 at 10:03

        Kuulostaa kovin tutulta! Meillä käy usein samoin. :) Mua aina harmittaa Sofian puolesta kun pitäisi olla pienille soveltuva ohjelma tms, jota aletaan innolla katsoa ja sitten se onkin liian pelottava.

  • Nellisi (Ei varmistettu)
    2.2.2015 at 17:50

    Ihana Tirppa! Lasten asenne on justiinsa niin ihana. Itsekin yrittää, että omalle lapselleen saisi siirrettyä suvaitsevaa maailmankatsomusta. Itsehän olen monessa asiassa perinteinen ja sitten samaan hengenvetoon kun sanon jotain, niin tajuan, että voihan se olla toisellakin tavalla. Esimerkkinä siis juttelen meidän likalle (joka siis on nyt 4kk, joten ehdin vielä hiomaan juttujani. :D), että ”tuot sitten äitille ja isillekin näytille isona, kun löydät jonkun kivat pojan”. Sitten sekunnin hiljaisuus: ”tai tytön. Tytön tai pojan. No, tuot näytille sitten kuitenkin.” :D Tähän isi vielä lisäsi: ”meillä ollaan sillä tavalla suvaitsevaisia”. Hahahah! Ehkä me ehditään vielä todella hiomaan meidän omituisia juttuja, kun tuo likka kasvaa.

    Ihannetilannehan tosiaan olisi se, ettei tarttisi mitenkään erikseen selitellä, vaan kaikille olisi ihan selvää, että sukupuolesta riippumatta voi rakastaa ja mennä naimisiin. Täytyy kuitenkin myöntää, että itselleni on kovasti iskostunut päähän, että meidän neidillä tietysti on joskus poikakavereita. Mutta sitten täytyy muistuttaa, että voihan olla myös tyttö ihan yhtälailla. Joten toivon, että oman lapsen kasvaessa, heille se onkin jo itsestään selvää, mitä itse joutuu vielä vähän muistuttelemaan itselleen.

    No olipas sekavaa! En osannu jotensakaan ihan pukea sanoiksi omia ajatuksia. Ei saa tuomita, jos kuulostan vanhanaikaselta. ;)

    • mie112 (Ei varmistettu)
      2.2.2015 at 17:58

      Minä taas en jaksaisi ressata siitä, että muistaako joka ikinen kerta mainita sitä neutraaliutta. Tai siis, kyllä itse ainakin varmasti tulevaisuudessa, jos lapsia saan, oletan että tytöllä tulee olemaan poikakavereita ja pojalla tyttökavereita – homoseksuaalit kuitenkin ovat sen verran vähemmistö, että eiköhän se todennäköisimmin oo noin päin :)
      Ei se sitä tarkota, etteikö muuta hyväksyttäis, ja voihan sitä joskus aina muistuttaa, että on ookoo tuoda kotiin samaa sukupuoltakin oleva kumppani. Mutta menee elämä melko rasittavaksi, jos pitää alkaa aina kaikki lauseet valitsemaan jotenkin tosi neutraaliksi…

      • Vilhil (Ei varmistettu)
        2.2.2015 at 18:10

        Pian 91 vuotta täyttävä isoisäni on edelläkävijä ja puhuu kaikista tyttö-ja poikaystävistä, vaimoista, miehistä ym. Ihan vain kavereina. Senjasen kaveri.:D jotenkin sympaattinen ja ihana.

        • Sukupolvijuttui (Ei varmistettu)
          2.2.2015 at 19:21

          Siis tämähän on ollut Suomessa ihan yleinen tapa, kutsua kumppaneita kavereiksi. Mä luulin pitkään, että mun vanhemmat on jotenkin ylisiveitä, kun aina isä on sanonut poikaystäviäni kavereiksi, mutta joillain alueilla Suomessa ja ilmeisesti muutama vuosikymmen sitten tämä on ollut aivan yleinen juttu.

          • paulahelena
            2.2.2015 at 20:12

            joo mun suvussa kuulee tätä kans!

          • Raato
            2.2.2015 at 21:00

            Olen syntyisin Etelä-Pohjanmaalta ja tuo kaveriksi kutsuminen on turhan tuttua. :D Monestikohan olen aiheuttanut hämmennystä sukulaisissa, kun en vain kertakaikkiaan ole elämäni aikana sisäistänyt kaveri-termin ”;)))))”-sävyä. Jostain syystä tuo kumppanin kaverittelu raastaa syvältä hermojuuriani, enkä oikein edes tiedä, miksi.

        • Kristaliina
          3.2.2015 at 09:48

          Hei joo mun oma ämmi (isoäiti siis) kans käytti nimitystä ”kaveri”. Joskus tuli siitäkin epäselvyyksiä, kun mä puhuin ihan vaan kaverista ja se ajatteli poikaystävää :) Tai kerran juttelin mun naispuolisesta ystävästään, joka oli toisen naispuolisen kaverin kanssa jossain – hän oletti, että kyse on naisparista :) Suvaitsevaisuutta muuten sekin! Tavallaan :)

      • Nellisi (Ei varmistettu)
        2.2.2015 at 22:28

        Nonnniiii! En sitten osannut ilmaista itseäni selkeästi, kuten pelkäsinkin. :D Siis lähinnä noi juttelut tuolle omalle naperolle on vielä nimenomaan sellaista ”hassuttelua”. Ja en tosiaan ota mitään stressiä siitä, että osaan puhua neutraalisti. Meillä itseasiassa käytetään aika ronskia kieltä kotona ja sitä opetellaan siistimään. Ulkopuolinen voisi kuvitella, ettemme suvaitse mitään vähemmistöjä ollenkaan. Ehkäpä senkin takia on tullut pohdittua mitä tuolle likalle juttelee. Mutta luulenpa, että kunhan tämä vaaleanpunainen vauvahuuma laskee, niin en enää edes pohdi moisia juttuja. ;)

        • Kristaliina
          3.2.2015 at 09:46

          Mun mielestä kyllä ilmaisit! :) En ehtinyt eilen vastailemaan – mutta olin silloin aikeissa sanoa, että itse asiassa oon mäkin ystävän äideiltä kuullut ihan tuollaisia samanlaisia kommentteja :) Mun mielestä on ihan hyvä, että tunnistaa vaikkapa omassa puheessaan olevan ”hetero-oletuksen”. Voi sit itse päättää, että aikooko muuttaa vaikkapa käyttämiään sanoja vai jatkaako samalla linjalla :)

          Pakko muuten kertoa yksi omakohtainen esimerkki vuosien-vuosien takaa. Siis ajatuksella tuosta hetero-oletuksesta ja miten se voi johtaa vähän kiusalliseenkin tilanteeseen.

          Juttelin eräässä tilaisuudessa vapaamuotoisesti erään naisen kanssa, puheesta oli käynyt jo ilmi että hänkin on parisuhteessa. Kysyin jotain sanamuodolla: ”Mitä sun mies ajattelee…?” tai jotain sellaista. Seurasi pieni hiljaisuus. Nainen vastasi jotenkin tosi ystävällisesti, mutta vähän nolosti: ”No itse asiassa mun puoliso on nainen, mutta eihän sillä tietysti ole väliä, mutta siis se ajattelee, että…”

          Eli tuli tosi kiusallinen tilanne molemmille, nainen todennäköisesti puntaroi nopeasti, että kannattaako korjata vai ei. Mutta siinä tilanne oli sellainen, että oli todennäköistä että meidän juttelu jatkuu myöhemmin – ja jos hän ei olisi korjannut, tyyliin seuraavana päivänä oltaisiin edelleen puhuttu ”miehistä”  ja väärinkäsitys olisi ollut jo liian pitkällä ja kiusallinen korjattavaksi. Joten hän korjasi heti.

          Mä löin itseäni henkisesti avokämmenellä naamalle, että miksi pitikin just silloin sanoa mies eikä vaikka kumppani tai puoliso. Sitä paitsi kumppani ja puoliso ovat oikein lämpimiä ja käyttökelpoisia termejä mun mielestä <3 Miksi sitä sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista turhaan korostamaan. Meidän arkitermeihin on vaan niin syvälle pesiytynyt se ajatus, että heteroita tässä ollaan – ei sitä helposti tule ajatelleeksikaan.

          Pieni juttu, mutta tuli mieleen aihepiiristä joskus pienilläkin sanavalinnoilla on väliä.

  • Pamilla (Ei varmistettu)
    2.2.2015 at 21:06

    Nyt en kyllä ymmärrä miksi noin pienelle (joo tiedän, hän on lapsinero ja ymmärtää asioita, joita itsekään en ymmärrä) pitää edes selittää moista asiaa? Selitättekö myös esim. Ankkalinnasta, että ”Iines on sellainen omahyväinen lortto, joka leikkii Akun ja Hannun tunteilla, vaikkei oikeasti halua kumpaakaan heistä kumppanikseen.”?

    Blogistasi on yhtäkkiä tullut paikka, jossa postaus toisensa jälkeen kerrot kuinka erilainen ja uniikki teidän perheenne on. Onkohan Titi-nalle perheineen liian tavallinen hahmo puutalon perheelle, kun siellä on kuitenkin ihan normaalisti äiti ja isä sekä isoäiti ja isoisä?

    Minä menen tästä kertomaan 1-vuotiaalleni (joka nukkuu teltassa koska se on ERILAISTA) vähän sukupuolineutraaleja kummitustarinoita. Tilattiin muuten keskustan ärrältä iltapalat kotiinkuljetuksella suoraan telttaan koska sekin on erilaista. Varmistettiin ennen tilausta, että lähetti on lesbo tai homo.

    Nyt perustan oman blogin ja siitä tulee erilainen (lue:parempi), kuin sun on.

    • Emmi Nuorgam
      2.2.2015 at 21:20

      Pamilla? Suosittelen kokeileen, että mitä vaikutusta ”pameilla” olisi tuohon vaahtoamiseen.

    • pire (Ei varmistettu)
      2.2.2015 at 21:29

      Minun mielestä oli kyllä tosi ikävä ja asiaton kommentti. Ehkä Silva on kysynyt asiasta aiemmin? Minun mielestäni nyt on ihan normaalia olla erityisen ylpeä omasta lapsestaan ja kertoa, jos lapsi on tehnyt/Oivaltanut jotain hienoa. Ainahan sitä oman lapsensa näkee kaikkein suloisimpana lapsena maailmassa. Tuskin kukaan erityisesti ajattelee, että ” tänään on se päivä kun OPETAN kolmivuotiaalleni mitä homous ja suvaitsevaisuus on” vaan ehkä tässä on arjen touhuissa tullut sopiva tilanne vastaan, jossa on voinut asiasta kertoa. Ilman sen kummempia miettimisiä.

      • Pora (Ei varmistettu)
        2.2.2015 at 21:55

        Eikö tuo juuri kuulosta siltä että ”tänään opetan lapselleni mikä on homoseksuaali”, kun vartavasten käydään lainaamassa levy josta saadaan sopiva aasinsilta aiheeseen?
        Jos lapselle olisi sanonut että Mimi ja Kuku on naimisissa, olisiko lapsi reagoinut asiaan sen kummemmin kuin ehkä ”aha”. Kun sitten aletaan painottamaan kuinka he siis ovat TÄTEJÄ, eivät vain Mimi ja Kuku, niin eikö siinä vaiheessa sanoma ala sotia itseään vastaan? Toitotetaan jonkun asian normaaliutta korostamalla sitä? Jos halutaan viestittää asian olevan täysin arkipäiväinen asia, eikö kannattaisi olla alleviivaamatta sitä ja tekemättä siitä numeroa?

        Ja btw. Eivät kai Mimi ja Kuku ole parisuhteessa keskenään, vaan näyttelijät niiden takana, yksityiselämässään. Kerrotteko senkin, että Titinallet eivät konsertissa sitten ole oikeita nalleja vaan niiden sisällä on ihmisiä jotka voivat olla joko homoja tai heteroita mutta vaikka olisivat homoja niin se on ihan ok? Älähän vaan lapsonen luule että ne on nalleja, satuhahmoja, ne ovat joko homoja tai heteroita. Ihmisiä.

        • Kristaliina
          3.2.2015 at 09:12

          Ööö tuota. Oon vähän pihalla näistä edellisen illan aikana tulleista kommenteista. Mistäköhän sä nyt luit, että varta vasten käydään lainaamassa levy ja niin edelleen. Mimi ja Kuku on lastenmusiikkia – meillä on lapsia – oiskohan siinä sitä aasinsiltaa ehkä olemassa…?

          Eikä tuo ollut mikään painotuskeskustelu vaan ihan tavallinen keskustelu. Jonka hauska juttu yritti olla se, että tirppa ajatteli Mimin olevan naimisissa leijonan kanssa.

          Joo. Nää tulee kyllä niin random-kohtiin nää tällaiset kommentit joskus, että pistää ehkä vähän huvittamaan.

           

      • Kristaliina
        3.2.2015 at 09:51

        pire: juuri näin :)

    • suvitus (Ei varmistettu)
      2.2.2015 at 21:46

      Haha, olitpas ison herneen löytänyt hengitettäväksi! Mutta siis tää erohan on vaan tosi ihmiskohtaista, miten tulee muksulle juteltua. Meidän oma napero on vielä vatsassa, mutta mun äiti ainakin nauraa nyt jo, että meidän lapsi tulee oppimaan hassuja asioita jo nuorena, kun esim siskon kolmevuotiaalle vastaan aina niin kuin asia on. Eli jos kysyy vaikka (öö onpa vaikea keksiä esimerkkiä!), et miksi eri koirat on erinäköisiä, selitän evoluutioteorian ja rodunjalostuksen perusteet. Ymmärtää minkä ymmärtää, ja toki yritän sanoa niin, et jotain tajuaa, mut en näe mitään syytä olla vastaamatta ”oikein” vain koska kyseessä on muksu. Samoin näkisin ihan potentiaalisena tällaisen tilanteen, jossa höpöttelisin ääneen tasa-arvoisesta avioliittolaista, koska se nyt vaan olisi pälkähtänyt päähän Mimista ja Kukusta puhuessa.

      • Kristaliina
        3.2.2015 at 09:29

        Joo, meilläkin kyllä lasten kanssa jutellaan ihan kaikenlaisista asioista (ikätasoisesti, toki) eli esim. tälläkään juttelunpätkällä ei tosiaan ollut sen kummempaa agendaa taustalla, kunhan nyt… …jutellaan. Ihmiset kun usein just sillä tavalla kommunikoivat keskenään :)

        Hih tuon koiraesimerkin Joel vois ihan hyvin olla kertonut :)

        Tasa-arvoisesta avioliittolaista meillä on tietysti juteltu aikaisemminkin, silloin äänestyksen aikaan. Niin kuin tosiaan ihmiset asioista juttelevat :)

    • Kristaliina
      2.2.2015 at 22:29

      Mmmmmitä? :D :D :D

      • Laurakaisa (Ei varmistettu)
        2.2.2015 at 23:54

        Meilläkin asuu tuollainen asioiden selittäjä. Hän on diplomi-insinööri ja hänen nelivuotias tyttärensä osaa luetella polttomoottorin osat youtube-videolta joka on animaatio polttomoottorin toiminnasta. Ystävien parivuotias lintubongariperheen lapsi osasi luetella ziljoona lintua ulkonäöltä kun vanhempansa olivat lastenkirjojen ”pupu, kissa, lintu” -systeemien sijasta käyttäneet ”pupu, kissa, viirupöllö, sinitiainen” -tyyppistä lähestymistapaa. Minä olen näistä esimerkeistä oppinut, että taidan itse aliarvioida lasteni kykyä omaksua asioita…:)

        • Kristaliina
          3.2.2015 at 08:10

          Hih taas pikana, tuun myöhemmin koneelle :) Mun mmmmität siis kohdistettu tuolle aiemmin olleelle kommentille, ei tuohon suoraan ylle :) Eli meillä kyllä kans paljon jutellaan erilaisista asioista! En siis sitä ihmetellyt :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    2.2.2015 at 21:11

    Mä uskon aika paljon, että nykyiset lapset elää maailmassa, joka on vähemmän mustavalkoinen. Siis kun itse on syntynyt maailmaan, jossa homoutta ei pahemmin ollut esillä (vaikka sitä tietysti on ollut) ja presidenttinä oli kekkonen, kekkonen, kekkonen. Niin ja telkusta näkyi kaksi kanavaa kun olin pieni ja mustia ihmisiä näkyi lähinnä Bill Cosby showssa. No, nykyään on niin moni asia toisin (paremmin, sanoisin minä :), pienet pojat on monta vuotta pohtineet voiko poikakin olla presidentti (voi toki) ja monikulttuurisuus on arkipäivää (no okei, eihän se Helsingissä ole sellaista kun monessa muussa paikassa, mutta esim. mun työpaikalla on varmasti ainakin 20 eri kansallisuutta edustettuna ja työkielenä on siis englanti). On ihan normaalia että on ystävänä heteroita ja homoja, kiinalaisia ja jenkkejä.

    Jaarittelu seis, mutta siis tosiaan oikeasti iso muutos on tapahtunut mun lapsuuden ajoista (esim. mun äitini suhtautuminen homoavioliittoihin on kielteinen, hänestä rek. parisuhde on tarpeeksi), yhdessä sukupolvessa. Meidän lapset oikeasti tulee vielä ihmettelemään 2010-luvun äänestyksiä ja pohdintoja aiheesta :)

  • Järkky
    2.2.2015 at 21:15

    Ai jestas sentään mä hajoan Mimiin ja Kukuun. Ovatko he kenties turkulaisia? Vai onko heillä joku diili Turun kaupungin kanssa? Koska voin nimittäin kertoa, että täällä ei ole yhtäkään lastentapahtumaa, jossa he eivät olisi. Mä. En. Jaksa. Joojoo, eihän se show ole minulle tarkoitettukaan ja lapsi siitä tykkää, myönnettäköön. Mutta mulla hajoaa pää siihen lässytykseen. Raaahhh! (ok hormonit taitavat heitellä, sori).

     

    Ja sivuhuomautuksena Mimin ja Kukun yksityiselämä on minulle aivan yhdentekevää. Minua ei myöskään kiinnosta kaupan kassan, kirjastovirkailijan, Pulssin lastenlääkärin tai Ilkka Kanervan yksityiselämä eikun sori se viimeinen ehkä vähän kiinnostaa sittenkin. Kaveripiirissämme on sekä hetero-, että sateenkaariperheitä. Toivonkin, että lapselleni parasta asennekasvatusta olisi ihan tuo tavallinen lapsiperhesosiaalisuus leikkitreffien, grillaamisen ja puistoleikkien muodossa. Jos emme tee asioista suurta numeroa, lapsi toivottavasti oppii pitämään itsestäänselvänä sitä, että monenlaisia perheitä on olemassa.

     

    Menipä ohi aiheen (nuken ja leijonan, siis wtf oikeasti) ja menipä paasaukseksi, sori!

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      2.2.2015 at 22:01

      Mä komppaan tässä sitä että mua ei kans kiinnosta yhtään muusikoiden, kirjailijoiden ja näyttelijöiden yksityiselämä. Tässä ollaan miehen kanssa niin eri maata, siis kun mä en suostu katsomaan mitään dokkareita tai lukemaan elämänkertoja, niin miehestä ne on tosi mielenkiintoisia. Mielenkiintoisia eroja…

      Mutta joo, Mimi ja Kuku näyttää tosi ärsyttäviltä, en tosiaan esittele lapselle noita (tosin mä olin tosi tosi ennakkoluuloinen Malttia ja Valttia kohtaan, kunnes päädyin näkemään ne livenä ja nauramaan ääneen niiden liikennevalistukselle) :D

    • Kristaliina
      3.2.2015 at 09:50

      Hei ne itse asiassa taitaa asua jossain siellä suunnalla – muistan jostain lehtijutusta (hämärästi) lukeneeni… Tai sitten muistan ihan väärin :)

      Me ei olla noita livenä koskaan nähty, vaikka ilmeisesti ne keikkailevat täälläkin päin suht ahkerasti. Ainakin Isyyspakkauksen porukat ovat käyneet live-fanittamassa :)

      Meidän tirpalle tuo ei ollut sitten kovin menestys, tuon levyn perusteella ainakin. Titi-nallet johtavat :)