Isot lapset rattaissa

Tämä vanhemmuus on jotenkin siitä(kin) jännä juttu, että usein tuntuu päätyvän tilanteeseen, jossa joutuu lapsen puolesta (tai lähinnä omasta puolestaan) selittelemään.

Vaikka että miksi ei imetä tai imettää ”liian pitkään”.  Miksi lapsi syö tuttia 2-vuotiaana tai ei syö vauvana. Miksi lapsi menee hoitoon tai miksi ei mene. Miksi lapsi nukkuu tai ei nuku omassa sängyssä öisin. Miksi nukkuu tai ei nuku päiväunia päivisin. Selityksiä, selityksiä. ”No kun meillä on niin, että…”

Omalta osaltani useimmiten selittelytapaukset tapahtuvat ihan vaan oman pääni sisällä. Ja sehän siinä kummallista onkin. Vaikka livenä en ole juurikaan ollut sellaisissa tilanteissa, että joku kadulla vastaantuleva jotain asiaa avoimesti ihmettelee/kyseenalaistaa, niin sehän ei tietystikään estä minua kuvittelemasta sellaisia tilanteita ihan itse.

Pähkähullua. Eli että sitä omissa mielikuvissaan (tai keskustelupalstoilta luettuna) ajattelee, että joku nyt kyllä varmasti paheksuu tätä – ja sen jälkeen paineilee paheksunnasta, vaikka sitä ei oikeasti reaalimaailmassa kohtaisikaan.

Näin kun tämän kirjoittaa auki, minun kannattaisi todennäköisesti lopettaa tämä blogipostaus tähän. Kirjoittaa, että okei tajusin, että tämä on ihan typerää. Piste. Tai jopa delete. Kirjoitanpa tänään jostain ihan muusta.

Mutta koska mulla oli (joo joo, ihan oikeasti OLI) tässä joku pointtikin, niin jatkan nyt sitkeästi sitä kohti :D

Omalta osaltani tuollainen päänsisäinen selittelytilanne on ollut jo pidemmän aikaa (reilun vuoden? enemmänkin?) tällainen: ”on se kyllä kummallista, että noin isot lapset ovat vielä rattaissa”. Viimeksi eilen kävin mielessäni kuvitellun paheksuntakeskustelun tuolla Los Bolichesissa rattaita työntäessäni – eikä sen mielikuvituskeskustelun käymistä mitenkään helpottanut se, että kuvittelin käyväni sen espanjalaisen vanhemman naishenkilön kanssa. Siis espanjaksi :D

Tänä aamuna, kun kärräsin lapsia hoitoon pitkin kapeita jalkakäytäviä, jatkoin ajatusta: miksi ihmeessä olisi yhtään sen paheksuttavampaa (laiskuutta? aikuisen vai lapsen laiskuutta?) kuljettaa isompia lapsia kävellen rattailla kuin vaikkapa pyörän turvaistuimessa, hipster-uskottavassa perhepyöräkärryssä tai jopa auton turvaistuimessa? Miten ihmeessä se lapsi on yhtään sen passiivisempi siinä rattaissa tai seisomalaudalla kuin turvaistuimessa?

Suomessa vien lapset etäisyyden ja huonojen kulkuyhteyksien takia autolla hoitoon (sitäkin voisi ekologisista syistä paheksua, jopa enemmän kuin kärrykuljetusta), mutta täällä emme ole halunneet autoa ottaa. En halua lähteä tuonne liikenteeseen seikkailemaan, ja toisaalta näillä lämpimillä keleillä on ihan kiva harrastaa hyötyliikuntaa kävellen. Suurin osa ihmisistä täällä taitaa liikkua autolla – ehkä yhtään ihmettele, mäet ovat tosi hurjia ja bussi kulkee kerran tunnissa (jos kulkee).

Hoitoonvientimatka on mutkittelevia pikkukatuja pitkin ylämäkeen pari kilometriä. Sen toki lapset jaksaisivat ihan hyvin kävellä (ja usein ainakin jompi kumpi käveleekin), mutta a.) rattailla päästään nopeammin eli säästetään aikaa (ja äidin hermoa) aamusta b.) kapeilla kaduilla kahden lapsen kanssa käveleminen on täällä aika hurjaa, kun pienikin horjahdus voi johtaa vilkkalle autoväylälle c.) rattaiden alla kulkee kaikki kamat d.) pyöräily noilla pikkukaduilla on liikenteen takia täysin poissuljettua e.) bussi ei tällä meidän reitillä tuo mitään helpotusta matkaan.

Aiemmin ”tuplilla Fugessa” täällä.

Yksöisrattaat seisomalaudalla meillä on mukana kävellen liikkuessa muutenkin, vaikka lapset kävelisivätkin. Sinne saa kyytiin ruokakassit, vesipullot ja lämpimät vaatteet illaksi. Ja siinä vaiheessa, kun meno meinaa käydä muuten väsymyslevottomaksi (esimerkiksi eilen iltaruoalta palatessa puoli yhdeksän aikaan), saa nostettua lapset ”takuupaikoilleen” istuimeen ja seisomalautaan ja kävellä reippain askelin kotiin.

Disclaimer: tuossahan on kuulemma eri lapsissa se iso ero – jotkut ei kuulemma malta olla rattaissa, mutta nämä meidän tyypit puolestaan rauhoittuvat niihin ja alkavat siinä jutella ja lauleskella. Toinen disclaimer: myös rattaissa on eroja – esimerkiksi reilu vuosi sitten yritimme lainata matkarattaita, mutta eihän meidän lapset niihin mahtuneet ollenkaan. Näihin vielä mahtuvat hyvin eikä edes tunnu ahtailta; tosin painoraja alkaa kohta olla tapissa, mikä on superharmillista.

”Se kilpailtava” paikka meillä on ehdottomasti seisomalauta; siihen jaetaan vuorot. Usein toinen on seisomalaudalla ja toinen kävelee rattaiden kahvasta tai aikuisen kädestä kiinni pitäen. Näin on esimerkiksi kauppareissulla: kauppakassit ovat rattaiden alla ja istumapenkillä, yksi lapsi on seisomalaudalla ja toinen kävelee. Raskaita kauppakasseja (vesipulloineen; sellainen kuuden ison pullon setti vaikkapa) en mitenkään roudaisi ylämäkeen niin, että lapset syöksähtelevät vielä vieressä kapealla jalkakäytävällä. Uhhuh. Meillä kumpikaan lapsista ei erityisesti halua istumaan, mutta ”tyytyy vain semisti purnaten osaansa”, jos ei jostain syystä (väsymys, kiire, ahtaus, temppuilu) kävely onnistu.  Tietysti väljemmillä ja turvallisilla jalkakäytävillä lapset kävelevät ihan itse.

Päiväuniaikana mennään tuplarattailla, koska lapset nukkuvat niissä. Sitäkin tietysti ihmetellään, mutta miksi ”korjata” jotain (vain siksi, että muilla ei tehdä niin), mikä toimii (juuri siinä perheessä) optimaalisesti…?

Huvittavaa muuten on (sekä Suomessa että Espanjassa), että usein kun työnnän tuplavaunussa nukkuvia lapsia, vastaantulijat ilmehtivät empaattisesti tai kuiskutuskysyvät ”twins?”. Totta kai siis kuvittelevat, että kahta vauvaa siinä työntelen. Haha. Useimmiten en korjaa väärinkäsitystä vaan toivon vaan, että siinä tilanteessa meidän lapset eivät nosta sieltä päätään ja paljasta itseään. Haha, meidän 3,5- ja 5,5-vuotiaat.

Joten kyllä: isot lapset, ja meillä käytetään rattaita. Paheksukaa vapaasti. Älkää paheksuko. Ei olla laiskoja eikä haluta mennä bussissa ilmaiseksi. Ne kai ne ovat ne paheksunnan (kuvitellut) syyt?

 

 

PS. Joel kurkisteli olkani yli ja sanoi ystävällisesti, että ”sä just kirjoitit pitkän jutun, jossa selittelit ja puolustelit tällaista meille ihan tavallista asiaa”. Mmmmh. Niin tein. Tämä on just se ilmiö. Että jotenkin kokee olevansa syytettynä (ja alkaa siksi selitellä), vaikka ei ole mitään tarvetta.

Ehkä tämä juttu kertookin enemmän siitä.

68
Like
8

You Might Also Like

  • Eppunen
    23.11.2017 at 14:45

    Mä olen ehkä himpun verran kateellinen, meillä ei Papu enää mahdu rattaisiin istumaan ja tuplista on jouduttu luopumaan ”tarpeettomina” vaikka olisin ilomielin vielä työnnellyt rattaissa tenavat ja tavarat :D

    • krista
      24.11.2017 at 15:01

      Meillä pituuden puolesta noissa mennään pitkään, mutta painoraja tosiaan harmi kyllä alkaa tulla kohta vastaan, pitää olla vähän kuulolla, että kestääköhän. Mutta tuskin ne vielä parin sadan gramman ylityksellä romahtaa, eiköhän siinä ole vielä ministi joustovaraa :) Toivottavasti :D Isompia vaunuja tuskin enää hankitaan, sentään :D

  • Reetta
    23.11.2017 at 14:51

    Meillä on melkein 3,5-vuotias sekä 7 kk ikäinen vauva. Meidän esikoinen nukkuu edelleen parin tunnin päikkärit ja hän nukkuu ne ulkona. Mä aina puolustaudun samaa ”näkymätöntä vastaväittelijää” vastaan sillä, että teilläkin nukutaan rattaissa päikkärit ;) Kiitos siis, että jaat teidän arkea ja teidän valintoja täällä blogissa.

    • krista
      24.11.2017 at 15:03

      Hihi mahtavaa – ja hei, teillä on siis ainakin pari vuotta vielä aikaa hyvällä omatunnolla käyttää rattaita ennen kuin esikoinen on samassa kuin meillä :D Eli reippaasti vaan rattaissa niin kauan kuin päikkärit maistuu <3

    • Lilah
      27.11.2017 at 09:42

      Meillä myös on 3-vuotiaaksi nukkuneet rattaissa kolme ensimmäistä ja nelonen on samalla tiellä. 3v täytettyään kävivät kärryt pieniksi ja siirtyivät sisälle. Ja näin siis vaikka ovat olleet päivisin hoidossa. 5-vuotispäivän tienoille meillä esikoinen veteli päiväunia, kakkonen lopetti vuotta aiemmin. Esikoisen eskarissakin oli vielä pari lasta, jotka poikkeuksetta nukahtivat. Kakkosen eskarissa ei sitten ollutkaan enää sänkyjä vaan lähinnä lepäilivät sohvilla ja tyynyillä lattialla.

  • Leena
    23.11.2017 at 15:29

    Tämä on hyvä pointti! Miksi ei tee niin mikä omassa perheessä/elämäntilanteessa toimii! Me asumme Wienissä, ja täällä on tullut nopeasti sellainen huomio etteivät itävaltalaiset työnnä vaunuissa yli 2- vuotiasta lasta. Yleensä ne jotka työntävät ovat muualta tänne muuttaneita. Ja kyllä minusta joskus tuntuu, etten vaan kuvittele, vaan tunnen kuumotusta kanssamatkaajilta kun olen vaunuilla 2- ja 4- vuotiaiden lasteni kanssa liikenteessä. Ja täällä on siis tosi hyvä julkinen liikenne vaunuilua ajatellen. Mutta itse vaunuttelen mieluummin kuin kannan sylissä väsynyttä lasta. Mitäpä sitä sen kummemmin selittelemään! 😀

    • Elina
      23.11.2017 at 23:42

      Heh, mekin asutaan Wienissä ja olen huomannut saman. Kukaan ei ole sanonut mitään mutta kun olen kysynyt parilta paikalliselta milloin he lopettivat vaunujen käytön, he ovat kertoneet ettei lapsi kertakaikkiaan ole suostunut enää vaunuihin kolmen ikävuoden jälkeen, sillä ”vaunut ovat vauvoille”. Useampikin on sanonut näin! No onneksi meidän 4,5-vuotias potkulautailee myös mielellään ja se onkin käytössä nykyään enimmäkseen. Mutta silloin kun haluaa itse pitkälle kävelylle tai pidemmälle shoppailureissulle, on vaunut vaan parhaat!

    • krista
      24.11.2017 at 15:06

      Joo väsynyt rimpuileva lapsi (tai jopa kaksi) ja kauppakassit – mieluummin ne kärryt sit kuitenkin :D

      Tässä on kyllä tosiaan varmasti paljon maakohtaisia eroja! Täällä taas tuntuu, että kärryjä käytetää (ehkä?) aika pitkään, varmaan myös siksi, että pyöräily ei ole mahdollista muuta kuin ihan rannassa ja ehkä jollain tietyillä alueilla – Suomessahan aika pian voi vaihtaa potkupyöräilyyn, kun jalkakäytävät ovat hyvät ja turvalliset.

  • A
    23.11.2017 at 15:33

    Meillä rattaat on olleet historiaa kauan (myytiin vikat pois nyt nakero oli 3v. ja rattaat oli olleet käyttämättöminä kuukausia) ja autottomina lapselle on tarjolla pääosin julkisia kulkuvälineitä, paljon kävelyä, omalla pyörällä ajamista sekä vanhemman pyörän kyydissä olemista (meillä on pyörässä sellainen juniorimallin pyöräistuin, jolla voi lasta kuljettaa 35kg asti). Kiireessä valitsen näistä mieluiten sen lapselle passiivisen vaihtoehdon istun mun ”tarakalla” (ja se on kyllä ihana juttu muutenkin, kun pyöräretkillä voi jutella mukavia lapsen kanssa joka on ihan lähellä). Koitan kuitenkin mahdollisimman paljon hyödyntää lapsen omaa liikkumista (eli nyt marraskuussakin lapsi pyöräilee itse pk:hon jos keli sallii tai sitten kävelee sinne aikuisen kaverina). Aika hyvin toi nakero kävellä jaksaakin, keski-Euroopan lomalla mun aktiivisuusranneke kertoi semmoisista 10-12km päivittäisistä kävelymatkoista ja nakero käveli ihan tasan yhtä paljon kuin minä (toki lomalla tahti on rauhallinen ja lepotaukoja voi pitää).

    …ja kaiken tän jälkeen tuossa muutama viikko sitten kaipasin todella kipeästi sitä, että meillä olisi ollut rattaat :D Nimittäin lapsi nyrjäytti nilkan (lääkäriin mentiin lasta sylissä kantaen julksilla/taksilla, voin sanoa että 20kg+ painoinen sylissä kannattava on pidemmän päälle aika punnus) ja siinä toipumisen vaiheessa kun lapsi jaksaa jalalla pienet matkat, muttei 1km kävelyä pk:lle ja takas, niin oli vähän tenkkapoo että mitäs tehdään jos keli ei salli fillarointia (silloin just satoi Hkiin paljon lunta). No, tää selvittiin sitten fillarin kanssa kuitenkin kun lumi suli, mutta tosiaan hiukkasen oli säätöä kun ei noin isoa lasta helpolla kuljeta paikasta A paikkaan B jossei hän pysty itse kävelemään.

    • krista
      24.11.2017 at 15:12

      Tuohon viimeisimään siirtymispulmaan muuten ratkaisuehdotuksena kantoreppu; sellaisen ison lapsen kantoreppu! Jos siis sellainen ois sattunut varastossa olemaan :) Meillä Joel käyttää vielä sitä kantorinkkaa tyttöjen kanssa usein kauppareissulla, otettiin se tännekin mukaan.

      • Lilah
        25.11.2017 at 14:09

        Rinkasta minäkin tykkään isomman kanssa. Just tuota lähes 20kiloista Fugen ja Benalmadenan mäissä roudanneena on todettava, että manduca ei hänen kanssa ollut enää ihan paras.
        Meillä isompien kanssa rattaat jäi siinä 2,5v, mutta 3,5v laiskajaakko kiipeää kyytiin yhä mielellään jos päästetään, mitä kyllä arjessa ei juuri tapahdu.

  • Jonnaaa
    23.11.2017 at 15:57

    Mä taas toivoin aina että lapsi olisi viihtynyt/tottunut niihin rattaisiin. Poika oli puolitoista vuotta kun ei enään suostunut niihin. Ja tämän äidin hermot meni. Tyttö istui vielä lähes viisi vuotiaaksi rattaissa. Kunnes seitsemän vuotta palvelleet rattaat tulivat tiensä päähän ja hajosi. Tätä ei meillä heti sulatettu… Ja siihenkin meni hermot tällä äitillä

    • krista
      24.11.2017 at 15:16

      Tämä kyllä hyvin näyttää taas sen, miten lapsikohtaisesti eroa tässä on niin paljon! Että tosiaan ihan samassa perheessä ja samoilla tavoilla toinen lapsista voi viihtyä rattaissa ja toinen ei. Jaiks, toivottavasti meidän rattailla on ratasteluikää vielä jäljellä :) Ainakin nyt 3,5 vuoden aktiivikäytön jälkeen ovat ihan huipussa kunnossa vielä, onneksi tuskin ihan pian sanovat sopimustaan irti :)

  • AamuHali
    23.11.2017 at 16:06

    En jaksanut lukea sitä pätkää rattaista 😂 Postauksen alkuosa sensijaan oli niin täyttä asiaa, ettei enää enemmän asiasta olisi voinut kirjoittaa. Loppuosan jätin lukematta just siksi, että en halua, että pitäisi jotenkin perustella. Just eilen mietin et ei me voida hankkia meidän nelivuotiaalle sitä sisaruslautaa, koska olisihan se ihan kaameeta, jos en pitkän tarhapäivän päälle vielä koulisi siitä reipasta kotiinkävelijää..

    • krista
      24.11.2017 at 15:17

      Ihan mahtavaa, sä poimit siis just sen olennaisen tästä! JUST NÄIN! <3 <3 <3 Ja kyllä: totta kai hankitte seisomalaudan, jos sellaiselle itse tuntee tarvetta!

  • Torey
    23.11.2017 at 16:25

    Musta tuntuu et meidän lapset on just niitä jotka ei 5-vuotiaana suostuis istumaan rattaissa, paitsi just sitten jos se ois joku spesiaali juttu. :D Kuten Ikeassa, missä myös isompi joskus on halunnu istahtaa rattaisiin hetkeksi, jos pikkusisko ei oo halunnut enää niissä istua. Meillä 2,5v. istuu vielä rattaissa pidemmillä matkoilla, ja just kun oli kipeenä, niin eskarista isosiskoa hakiessa simahtikin niihin (tulee yhteensä n. 2km matkaa). Ja just jollain Korkeasaari-reissulla esikoinen aikoinaan 3-vuotiaana vielä suostui rattaisiin. Tosin vasta siinä kohtaa kun lähdettiin jo pois, niin niihin oli hyvä nukahtaa, mutta sen reissun jälkeen rattailu kyllä muuten taisi jäädä jo pois. Reippaita kävelijöitä meillä on kumpikin, ja esim. kesällä Muumimaassa oltiin ilman rattaita. 2v. käveli pääasiassa itse koko päivän ja vasta kotiin lähtiessä halusi syliin, missä sitten puoliksi jo nukkuikin kun autolle käveltiin. Eli lapsissa on eroa! Ja kukin tyylillään!

    • krista
      24.11.2017 at 21:27

      Kyllä, lapsissa tosiaan on eroja! Meidänkin lapset kyllä tosiaan reippaasti kävelee ja varsinkin kesällä pyöräilee/potkupyöräilee, mutta sit tosiaan rattaitakaan eivät ole koskaan protestoineet. Paitsi Seela vaunuja ensimmäisen vuotensa :D Mutta kun niihin silloin aikoinaan suostui, niin sen jälkeen eivät ole niitä protestoineet :)

  • Karkkibee
    23.11.2017 at 16:39

    Mä en ymmärrä miksi toisten ihmisten valintoja pitää arvostella jos ne ei haittaa kenenkään muun elämää millään tavalla :) Mut kai se on joku ihmisluonteen juttu.
    Mua harmitti kun luovuttiin rattaista kuopuksen ollessa vajaa neljä, koska rattaisiin sai niin hienosti kaikki kamat, vaikka kun mentiin uimaan. Tai kauppakeskuksessa kaikkien ulkovaatteet :)
    Mulla on sen verran isot lapset että poika alkoi näyttää naurettavalta niissä brioissa eikä itekään halunnut enää tunkea jalkojaan niistä jalka-aukoista. Muuten oltais ehkä vielä käytettykin jonkun aikaa. Ja kaverilla oli sillon pienempi lapsi, joka kaipas rattaita niin ne meni sujuvasti sitten sinne.

    • krista
      24.11.2017 at 21:32

      Jotenkin se varmaan liittyy sellaiseen, että ei tule ajatelleeksi toisten ihmisten erilaisia tilanteita ja tulee vaan ajattelematta vedettyä helpon paheksuntajohtopäätöksen. Eli varmaan ihmisluonteen juttu siis :D

      Joo rattaiden alaosa (ja välillä penkkikin) on kyllä mainio tavaransäilytin! Just biitsikamat kaikkine kellukkeineen pääsee sinne meiläkin huomenna :D

  • Kanerva
    23.11.2017 at 19:11

    Tuo on niin totta, että aina tuntuu, että saa perustella valintojaan. Mulla on päivittäin sellainen olo, että täytyy perustella miksi vien 4-vuoriaan kolmena päivänä viikossa päiväkotiin kuudeksi tunniksi ja olen itse 1-vuotiaan kanssa himassa. Ja kun tiedän itse, että näin on paras. Silti alan aina selittää miksi.

    Ja nuo rattaat. Meillä on kans vielä tuplat käytössä pitkillä reissuilla. Autoa ei ole ja ei isompi jaksa koko päivää kävellä. Välillä toki sujuu hyvin useamman tunnin reissut, mutta oman selän ja hermojen takia en ihan vielä luovu tuplista. Ja just päikkäreitä varten ne on tarpeen!

    • krista
      24.11.2017 at 21:34

      Joo just tuo sama ilmiö – vaikka tosiaan itse tietää! Mulla oli ehkä vähän sama tilanne, kun Silva aloitti osapäivähoidossa 3,5-vuotiaana, kun Seela oli 1,5-vuotias ja kotihoidossa. Vaikka se oli ihan selkeästi lapsen etu, niin silti tuli jotenkin tarve selitellä; ja vaikka jopa täällä blogissakaan oikeastaan kukaan ei (muistaakseni) sitä kyseenalaistanut.

      Ja kyllä myös rattaille, sama meillä :)

  • elinam
    23.11.2017 at 20:09

    Me mennään myös aina rattailla ja meilläkin lapset 5,5 ja 3,5. Syynä nuo kaikki mainitut mutta eritysesti turvallisuus, asutaan ihan keskustassa ja liikenne on välillä pelottavan vilkasta. Toiset lapset kulkee nätisti vierellä, meidän ei. Toinen juoksee ja taistelee mielikuvitusvastustajaa vastaan, toinen pysähtyy ja uppoutuu tutkimaan jotain muurahaista. Tottakai olisi parempi kunnon yms. syiden takia taittaa matkat jalan mutta mun äidinvaisto vaan sanoo järkähtämättä että me mennään rattailla.

    • krista
      24.11.2017 at 21:40

      Jesh, samiksia siis lasten iän mukaan! (ja rattaidenkäytön) Mä uskon, että sen jotenkin itse tietää ja tuntee, että onko se toimiva ratkaisu vai ei – ja jos tietää, että tämä on hyvä, niin kenelläkään muulla ei pitäisi olla siinä mitään paheksuttavaa. Mutta siis kuulostaa tutulta! Meillä taas toinen tanssii mielikuvituksessaan joutsenlampea ja toinen saattaa vielä saada ennakoimattomia mielihaluja tai flipareita (ja niissä taistelee kuin paraskin painija; hänet tosiaan täytyy laittaa painiharrastukseen joskus isompana, varmasti on huippuhyvä siinä). :D

  • murina
    23.11.2017 at 20:16

    Seelan ilme tossa toisessa kuvassa kyllä kertoo kaiken ”Mä istun tässä, koska istun tässä ja piste.” ja mitäs sitä sen kummempia selittelemään ;)

    • krista
      24.11.2017 at 21:43

      Jep, Seeluskainen osaa ton ilmeen :D

  • SMaaria
    23.11.2017 at 21:11

    Minä kahden teinin äitinä tarttisin rattaat ihan pelkästään kauppatavaroiden kuskaamiseen. Lapsista viis :D

  • Emmakko
    23.11.2017 at 21:32

    Meillä rattaat jäi pois, kun alkoi itseäni alkoi ahdistaa työnnellä niitä joka paikassa. Oli ihanaa, kun reilun neljän vuoden vaunu- ja rataskauden jälkeen sai kävellä normaalilla ryhdillä ja kädet sivulla vapaasti roikkuen! :) Mulla oli myös joku alitajuinen huoli siitä, etteivät lapset totu kävelemään pitempiä matkoja, jos hirveän pitkään pääsevät rattaiden kyydillä. Meillä ei tuolloin ollut autoa ja kaikkiin matkoihin sisältyi enemmän tai vähemmän kävelyä, vaikka olisimmekin hyödyntäneet paikallisliikennettä. Jälkiviisaana voi sanoa, että ihan varmasti lapset olisivat tottuneet vähän myöhemminkin. Mutta pointti oli siis se, että nimenomaan rattaista luopuminen tuntui kätevältä mun arjessani :)

    • krista
      24.11.2017 at 22:28

      Joo kyllä on ihan kummallista välillä kävellä ilman työnnettävää :D Mutta sit mulla on se toinen puoli myös, että mihin sit kaikki kamat :D

      Mä uskon myös kyllä just siihen, että tottuvat ne lapset siihen liikkumiseen/kävelyyn, jos perheen elämäntapa on liikkuvainen; tai ainakaan noista omistani en ole yhtään huolissani :) On varmasti paljon sellaisia perheitä, joissa liikkumista kannattaisi olla enemmän (jo nuorella iällä ylipaino-ongelmat) ja elämäntavat terveellisemmät, mutta siinä on sit kyse ihan elämäntavallisista asioista jo eikä pelkästä kärrykävelystä :) Mutta just näin, rattaista kannattaakin luopua just silloin (ja tämä koskee myös monta muuta tällaista samantyyppistä ”siirtymäratkaisua”), kun se oman perheen elämässä kätevintä on.

  • Hannele
    24.11.2017 at 00:51

    Nyt laitan kommenttia ikään kin vanhemman ihmisne vinkkelistä En paheksu. mutta olen monesti jälkeenpäin ajatellut lapsiani ja ihmetellyt sileiksi kuluneita kengänpohjia kokoa 25, että miten luontaista kävely lapsille oli. Ei ollut autoa ja aina käveltiin. Ja aina myös jaksoin sääliä niitä lapsi, joita riepoteltiin kävelemään aikuisten tahtiin pieniiiä jaloilla. Eli ehkä vaihtoehtoja on hyvä olla, mutta lapset on tosi kävelijöitä ja pitäisi malttaa kävelyttää vaikka ehkä monesti on helpompaa, jos lapsi istutetaan rattaisiin.

    • krista
      24.11.2017 at 22:45

      Kävely on kyllä hyvää arkiliikuntaa! Ja ihana, kun annat eri ikäluokan näkökulmaa, tällainen keskustelu on aina tosi kivaa ja hyödyllistä <3
      -
      Mä uskon, että jos perheen elämä on liikkuvaista ja aktiivista muutenkin, ei tosiaan sillä kärryttelyllä ole varmastikaan sellaista "terveydellistä" vaikutusta enää. Usein ei-liiikkuvaisen valinta varmaan onkin enemmän se oma auto tai bussi (tai kotiin jääminen), kärryjä työntäessä kun kuitenkin saa se työntäjäkin usein melkoista arkiliikuntaa :) Ja vaikka kärryt ovatkin mukana, voi olla, että lapsi kävelee suurimman osan matkaa ja on kyydissä vain silloin kun on vaarallista/liian väsynyttä/kiire tms. :)

    • krista
      24.11.2017 at 22:46

      Tämä olikin vahingossa tullut tuplana eli poistan tuon alemman :)

  • Maalainen
    24.11.2017 at 08:16

    Sen olen pistänyt merkille, että kirjoitatpa sinä mistä aiheesta tahansa, pyydät lopuksi anteeksi mielipidettäsi selittelemällä sitä mahdollisimman monelta kannalta. Sehän vie pohjan siltä sinun mielipiteeltäsi! Ei kaikkia tarvitse miellyttää, eli pelätä että joku pahoittaa mielensä jos jostakin olet jotakin mieltä :) Riität juuri tuollaisena kuin olet 😊

    • krista
      24.11.2017 at 22:53

      Hih, tämän kai se viisi vuotta bloggaamista tekee :D Myönnän, että olen livenä paljon suorasukaisempi mielipiteissäni. Blogissa on kuitenkin se, että kun kirjoittaa kirjavammalle ryhmälle lukijoita, alkaa kokemuksen myötä automaattisesti miettiä niitä asioita, joista joku saattaisi pahastua – ja ihan turhaa. Kun kuitenkin se on ihan täysin totta, että perheitä ja tilanteita ja mielipiteitäkin on ihan yhtä monta ja mulla ei ole ikään kuin mitään perusteita toitottaa, että mun mielipide olisi yhtään oikeampi kuin kenenkään muun :) Jos siis kyse on perhekohtaisista asioista.

      Ja sitten on se toinenkin säie tätä, eli tällaista blogia kirjoittaessa aina tietää, että voi päätyä riepoteltavaksi jonnekin vauvapalstalle. Se voi aiheuttaa turhaakin varovaisuutta. Vaikka samanaikaisesti oon ihan tasan samaa mieltä: kaikkia ei tarvitse miellyttää. Mä en varmasti live-elämässäkään ole jokaikisen tapaamani ihmisen kanssa bestis ja tuskin blogissakaan. Mutta joo, olet siis oikeassa <3

  • Jenny
    24.11.2017 at 10:32

    Nauttikaa nauttikaa ja nauttikaa! Se että saatte nauttia sekä kahdenkeskeisestä tai ihan omasta ajasta kun lapset nukkuu on ihan mahtavaa! Mulla on ikävä niitä aikoja kun sai nukkua lapsen kans päikkärit :) Ja antaa muiden ajatella mitä haluaa, kukin tekee niinkuin vanhempina parhaaksi näkee ja kukaan ei tunne lapsianne kuin te! Ärsyttävää on just toi että kaikesta ollaan arvostelemassa ja antamassa ”vinkkejä”. Toisilla toimii joku juttu ja toisilla ei. Samahan se on aikuisillaki, ollaa kaikki erilaisia. Ja tosiaan miks muuttaa sitä mikä on hyväksi havaittu :) Ihanaa talvea sinne Espanjaan!

    • krista
      24.11.2017 at 22:53

      Kiitos! <3 Ja kyllä, nautimme <3 Niin ihana viesti, kiitos tästä!!!!!

  • Anna A
    24.11.2017 at 10:52

    Komppaan, aivan samoista syistä meilläkin rattaatja seisomalauta mukana (lapset 2v ja 5 v). Ja jos ei laiskuuttaan ota mukaan, niin sitä manaa kyllä jossain vaiheessa rattaiden puuttumista!
    Ne jotka ihmettelee, tajuavat kyllä sitten kun ovat samassa tilanteessa :D Näin on mulle ainakin käynyt kaikkien näitten lapsijuttujen kanssa…
    Ja erittäin hyvä ohjenuora, juurikin noihin tilanteisiin kun pyörittää päänsä sisällä jotain ”mitä muut ajattelee” mantraa, on lainattu Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus -kirjasta: Eivät mitään. He ajattelevat itseään, ihan niin kuin sinäkin! :) :)
    (Toki tämä oli neuvona siihen kun menee uuteen paikkaan/ juhliin joista ei tunne ihmisiä ja kyyristelee lasi kädessä ja pohtii, että mitä noi musta ajattelee)
    <3

    • krista
      24.11.2017 at 22:58

      Allekirjoitan ihan joka ikisen sanan, ihan tuota lainausta myöten! Mä kans olen tuota mantraa monesti toistanut sekä itselleni että muille: ”että mitä tuoki musta ajattelee” > ei se ajattele, se ajattelee vaan itseään :D Mutta just näin, olen ihan samaa mieltä. Teoriassa :D Sitten käytännössä sitä kuitenkin käy noita kuviteltuja selittelyitä läpi mielessään :)

  • mammaM
    25.11.2017 at 00:16

    Meillä myös maaliskuussa 4v täyttävä kulkee rattaissa samoista syistä: turvallisuus, nopeus ja älyttömät mäet. Lapsi on myös laiska kävelemään, etenkin hoidon jälkeen turha kuvitella, että kapuaa ylämäen vielä kotiin.. 🙈 Aiemmin nukahti rattaisiin myös helposti päiväunille, mutta nyt ne päivät taitaa valitettavasti olla ohitse..

    Asutaan kyllä maassa, jossa tämä on ihan normaalia.. Tosin lapsen hoitopaikan ope viime kerralla vähän ihmetteli rattaita ja selitin ylämäestä nolona. 🙄

  • Kvaakkuli
    25.11.2017 at 21:14

    Ihan uteliaisuuttani, paljon teidän rataskombo painaa. Sulla täytyy olla jonkin verran ruista ranteessa😊 Me ei hommattu vajaa kolme veelle edes seisomalautaa, kun nuorempi syntyi. Aina välillä sitä haaveilee, mutta loppujen lopuksi ei me tämän enempää oltaisi kuitenkaan käyty ihmisten ilmoilla ja lautaa tarvittu, kävellen on pärjätty. En mie noita nimittäin jaksaisi työntääkään😁

    • krista
      25.11.2017 at 21:33

      Noi liikkuu yllättävän kevyesti! Ylämäkeen kahta nukkujaa työntäminen päivän kuumimpaan aikaan laittaa vähän hien pintaan, mutta muuten menee ihan sujuvasti; jopa bussiin ym. mulla omin voimin, ja samoin meidän pihaan on pari porrasta, jotka tuun nukkuvan kuorman kanssa alas. Mä veikkaan, että se on noiden rattaiden ansiota, ei mun voimien :D

      • krista
        25.11.2017 at 21:37

        …ja lapset on siis 15 kg per lapsi, ja vaunut ehkä jotain… reilu kymmenen kiloa? Että en mä niitä nostaa jaksaisi, mutta rullailee kyllä hyvin :)

        • Lilah
          27.11.2017 at 09:51

          Piti oikeen tsekata että onko niin keveitä tuplia, mutta ei, runko 10,9 kg, istuimet 3,3 kg kappale. Mut ipanoilla toki on yhteismassaa vähemmän kuin tuon ikäisillä yleensä :-)