Eka kerta

Kahden kanssa leikkipuistossa nimittäin.

Puistoreissuun kuului mm.

  • kahden tunnin lähtökaaoskatastrofi, joista…
  • viimeiset n. puoli tuntia täyttä kirkuitkua ja
  • yksi salaa mutta sitäkin painokkaammin ääneen sanottu ruma sana
  • viisi imetystä ennen lähtöä
  • puolen korttelin jälkeen paluu omalle pihalle takaisin kuudennelle imetykselle
  • 85 kertaa vauvanhyssyttelyä
  • kolme lähtöimetystä puistosta kotiin päin
  • loppuiltapäivän sylittelykorvaukset vauvalle aiheutetuista traumoista

Mutta myös:

  • ”Katsokaa sirkuskulkuetta, saapuvaa kummaa saattuetta” -matkalaulu
  • yllättävän kärsivällinen kultanapero, joka ei hermostunut viidennellätoistakaan ”no odota kulta vielä hetki, tuletko vielä pois rattaista, kyllä me kohta päästään lähtemään, äiti tässä ensin vähän rauhoittelee Seela-vauvaa” -kerralla
  • kivoja leikkejä ja auringonpaistetta
  • paluumatkalla haetut kebab-ranskikset (tirpalle) ja pitafalafelit (äidille)

Olin muuten kokonaan unohtanut, että siellä olisi ollut myös puistoruokailu. Damn. Mutta ensi kerralla ruokailuvälineet mukaan, niin päästään ensimmäistä kertaa sitäkin kokeilemaan. Viime kesänä ruokailun aika ei sopinut tirpan päivärytmeihin; nyt se istuisi kuin nakutettu.

Niin jos nyt joskus toisen kerran uskaltaudun tällä sirkuskaravaanilla ovesta ulos.

Joo. Vaikka homma ei todellakaan mennyt ihan putkeen, niin kyllä mä nyt ainakin tsempparipalkinnon (muistatteko…?) pystyn tästä itselleni antamaan. Jea!

 
Like

You Might Also Like

  • kao kao
    9.6.2014 at 17:55

    Ehdottomasti tsempparipalkinnon paikka!

  • Valonjuuri
    9.6.2014 at 18:19

    Mua jo pelottaa valmiiksi miten sitä pääsee liikkeelle vajaa kolmevuotiaan + kaksosvauvojen kanssa :O HUH! :D

  • Noname (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 18:26

    Sä oot ihana!! Meillä on samanikäiset vauvat, mun isompi on 3-vuotias ”vaahteranmäen eemeli”. Me asutaan ihan metässä joten millään julkisilla ei pääse mihinkään. Ollaan liikuttu jo ekasta viikosta lähtien, koska on pakko. Kyllä siihen tottuu! Ei se kyllä kivaa aina ole. Tänäänkin kattelin ulos ja vetelehdin.. oltaisko vaan omalla pihalla kun ei millään jaksa sulloutua autoon, kanniskella vauvaa ja koota vaunua ja taas kasata. Ja se mukana kulkevan tavaran määrä…
    Tsemppiä! Kyllä se siitä ja aina éi tarvii mennä mihinkään :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 18:31

    No, mulla on ollu kaks viikkoa yks nuorimies (=vauva) ja yritin kerran ulos sen kans, koska mamman pää leviää sisällä ja vauvathan luonnollisesti nukkuu mainiosti ku ne vaan laitetaan vaunuihin ja lähtee liikkeelle.. Torstaina pitäisi mennä ekaa kertaa neuvolaan, en sitte tiedä minkälainen näytös se on, muta onpahan pakko lähteä ;) tsemppiä siis teille! Ja ne pitafalafelit maistui takuulla ansaitulta :)

    • Kristaliina
      9.6.2014 at 20:40

      Silva itse asiassa viihtyi heti alusta asti (hih jos ei ole käynyt niin, että aika on kullannut muistot) vaunuissa tosi hyvin – että paljon se näköjään on ihan vauvasta kiinni :) Tsemppiä neuvolakäyntiin, se on ainakin meille ollut aina jännä paikka! Ei niinkään sen takia, että mitä siellä neuvolassa sanotaan vaan sen takia, että miten se koko siirtymä sinne ja sieltä pois menee :) Meidän neuvolan käytävät ainakin mukavasti kaikuvat, kun vauva sanoo ÄÄÄÄÄÄ :)

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        10.6.2014 at 10:30

        Meillä neuvolareissut oli 2kk-3kk saakka melkoista huutokonserttia. Raskasta hyssyttelyä ja lennossa imetystä. Kyllä siinä hiki tuli vähemmästäkin sekä äidille että vauvalle. Jouduttiin vielä käymään lähes viikottain painonseurannan vuoksi. Kyllä siinä tunsi tehneensä melkoisen urotyön kun kotia pääsi takas. Mutta kas kummaa, nyt 4 kk iässä sujui jo tosi hyvin kun ympäristö kiinnostaa bebeä jo ihan eri tavalla ja hereillä jaksaa olla paremmin. Ja yleensäkin itkuisuus on vähentynyt. Tsemiä!

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        10.6.2014 at 17:51

        Otin tänään itseä niskasta kiinni. Puin babbyn, raahasin vaunut viisi porrasta alaspäin, takaisin sisälle, babby kainaloon, babby vaunuihin ja riskillä ulos…. TADAA!! SE SAMMAHTI!! nyt ehkä oikeasti uskallan lähteä sinne neuvolaan huolimatta siitä että torstaina sataa ;)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 18:33

    Olet kyllä aikamoinen sankari imetyksen kanssa. Itse en olisi tuollaista jaksanut edes esikoisen kanssa. Toivottavasti puistoon lähtö tuosta helpottuu ja talvikeleihin mennessä on toimiva rutiini.

  • Ahtoliini
    9.6.2014 at 18:41

    Hienoa, että pääsitte sitten (lopulta) puistoon! :)
    Me voidaan tulla A:n kanssa seuraksi leikkimään ja puistoruokailemaan ensi viikolla, jos haluatte? Meillä on nimittäin loma sitten, jee! :)

    • Ahtoliini
      9.6.2014 at 18:49

      Ai niin ja piti sanoa, että olet kyllä tsempparipalkinnon ansainnut! :)
      Miten muuten toi imetys, onko se imuote korjaantunut tai onko muuten helpottunut yhtään imetysrintamalla? Hienosti olet kyllä jaksanut imettää, hyvä! Saat olla ylpeä itsestäsi! <3

    • Kristaliina
      9.6.2014 at 20:42

      Todellakin halutaan, kivaa! Silvakin ihan selvästi jo kaipaa toisten lasten seuraa. Meille käy… …no: koska vaan :D Laitetaan viestiä!

      • Ahtoliini
        9.6.2014 at 21:34

        Kiva! Viestitään lähempänä ens viikkoa sitten! :)

  • ** (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 18:46

    Onnea on kesävauva =).
    Nim. 2:n talvivauvan äiti ja kuopus erittäin syli ja tissiriippuvainen. Onneksi oli kantoliina.

    • Kristaliina
      9.6.2014 at 20:31

      Joo todellakin. Jos nyt olisi talvi, niin… …huh huh. Esimerkiksi nyt usein hytkytän päikkäreille nukahtavan Silvan vaunua niin, että samalla topless-imetän Seelaa tuossa ulkoportailla. Joo ei onnistuisi talvella – se olisi ollut hyvästijättö hyville päikkäreille…

  • Kahvittelija
    9.6.2014 at 19:04

    10 pistettä ja papukaijamerkki sulle, kun uskalsit lähteä puistoon! Mä pelkään loppukesästä koittavassa uudessa arjessamme eniten just noita ulkoiluja…muistan, miten hankalaa oli yhdenkin vaunukammoisen vauvan kanssa yrittää yhtään mihinkään. Mun siskolla on -10 syntyneen esikoisensa lisäksi samanikäinen lapsi kuin meillä ja se tietenkin viihtyi vaunuissa kuin unelma. Hiukan otti päähän käydä yhdessä vaunukävelyllä, kun mun lykkimistä vaunuista kuului koko ajan armoton itku ja raivoaminen ja toisista vaunuista ei pihaustakaan. Join raskauden jälkeisen ekan punaviinilasillisen yhden tällaisen reissun päätteeksi, kun kannoin lopulta vauvan kainalossa kotiin vaunuja toisella kädellä lykkien. 

  • Torey
    9.6.2014 at 19:12

    Oot sä aika sissi!

    Ihanasti kirjotat näistä teiän ”argh selvittiin hengissä, mut oli jopa kivaa”-asioista! :)

  • Silmukan saalistaja (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 19:45

    Pitää kyllä kiittää sua näistä sun postauksista koskien kahden lapsen perhettä! Meille toinen syntyy loppuvuodesta, jolloin vanhempi on muutaman kuukauden yli kolme vuotta. Näiden sun postausten ansiosta odotan täyttä kaaosta vauvan syntymän jälkeen :D

  • Minna-Maria
    9.6.2014 at 19:49

    Meillä vieläkin kotoalähtö yhta katastrofia vaikka poika on jo puolivuotias :D Viimeisin reissu kauppaan kaksin pojan kanssa päättyi siihen kun tajusin puolessavälissä matkaa moottoritietä etten muistanut (apua) syöttää poikaa lähtiessä :D Siis en muistanut :D Äkkiä kotiin kiljuvan lapsen kanssa, eikä yritetty uudelleen.. miten voikin iskeä tuollainen dementia lapsen synnyttyä..

  • Titiomm (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 20:15

    Klassista on myös kun lähtee vauvan kanssa vaunulenkille ja siinä pisteessä kun tuumii että nyt ollaan aika kaukana jo, käännytääs takaisin, niin vauva herää raivoisan nälkäisenä ilman pilkahdustakaan varjoisasta penkistä. Täsän skenaarioon kuuluu vauvan myös kakata valtavat niskakakat kun kosteusliinoja on enää kaksi jäljellä ja vauva on Nälkäinen vaikka kuinka imettää. Ihan tunsin sen kun toinen tissi kutistuu pannulapuksi (kun yritin ”säästää” toista tissiä sairaalan maidonluovutuspumppausta varten). Ite tietenkin olin unohtanut ottaa vesipullon ja aurinkolasit. Aurinkohatunkin ostamista itselleni harkitsin aiemmin mutta totesin että nääh, myöhemmin sitten. Sit tulee hengattua vauva tissillä noin neljäsosaikuisuuden.. Tämmöistä tänään meillä. On ulkoilu hauskaa!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 20:29

    Moi! Miks ette käytä niitä uusia tuplaemmaljungia jotka saitte ilmaiseksi? :)

    • Kristaliina
      9.6.2014 at 20:37

      Nämä Bumbleride-tuplat, jotka näissä uusimmissa kuvissa näkyy, on ne, jotka pian arvotaan lukijoille! Mutta ennen sitä arvontaa maahantuoja halusi, että mekin testattais niitä, että osattais vähän kertoa omia kokemuksia niistä. Nooh, nyt niitä kokemuksia (= tykätään kovasti) on kertynyt parin viikon ajan ja pyöräytän arvonnan käyntiin varmaan tällä viikolla! Eli sitten aletaan taas käyttää niitä meidän ikiomia tuplavaunuja :)

  • Cpop
    9.6.2014 at 21:01

    Wohoo! Hienoa! Muistelet vaan niitä kivoja juttuja, ni ei jää takaraivoon ens kerralle (;

  • Sinisuu (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 21:26

    Onnea!
    Mä nostan hattua kaikille jotka yrittää ja tekee jotain jonka tietää valmiiksi melkein mahdottomaksi. Sullekin olis ollut vaihtoehto: jäädä kotiin ja odottaa että Joel tulee kotiin ja lähteä vasta sitten. Mutta ei, rohkeasti kokeilit ja onnistuit!
    Joka kerta kun meille on tullut uusi vauva niin alku on ollut hankalaa; onhan siinä nyt kokonaan uusi ihminen jonka tarpeet pitäisi sovittaa muiden rytmiin, tai muiden rytmit sovittaa tuon yhden tarpeisiin. Kaikki on opettelua roskien viemisestä vessassa istumiseen.
    Ja hienoa Krista että sä jaat näitä julkisesti niin myös monet oppivat ymmärtämään että kaikesta selviää :)

  • MirvaK
    9.6.2014 at 21:41

    Pikkuhiljaa se maailma avartuu ;) Mä tässä yritin miettiä, miten mulla oli silloin kun esikoinen oli sen vajaan 3 ja keskimmäinen juuri syntynyt. Tyhjää lyö (kuten siinä se ensimmäinen puoli vuotta). Mutta kyllä mä liikkeeseen lähdin, koska esikoista piti viedä (ensin) 3 kertaa viikossa kerhoon (väheni 1-2 kertaan) ja sitten vielä kävin kerran viikossa perhekahvilassa (ja keskimmäinen ei tainnut olla ekalle kerralla kuin pari viikkoinen).

    Nyt kolmannen kanssa oli niin helppoa, kun nuo kaksi oli isompia. Tosin kyllä mä sen ensimmäisen lukuvuoden olin aikamoinen taksikuski. Esikoisen viennit ja haut koulusta, keskimmäisen kerho 2-3 kertaa viikossa ja sitten vielä vertaistukiryhmä itsellä. Onneksi kuopus oli niin hyvä uninen (päivällä), että kuskaukset onnistui siten, että ensin pihalle nukkumaan, sitten nukkuvan lapsen kaukaloon siirto, sitten takaisin vaunuihin nukkumaan, sitten taas nukkuvana kaukaloon ja mahdollisesti vielä rattaisiin. Meillähän likka veteli parhaimpina kertoina (kunnon pakkasilla) 7-8 tunnin päikkärit eli tuohon ajan jaksoon sai aika monta siirtoa tehdä. :D

  • Jenni Penni (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 22:36

    Sä kirjotat niiiin hauskasti! :D Rupes tosi kovaa naurattaa, vaikka ei varmaan sua siellä puistossa aina naurattanut mut silti. Ihana blogi :)

  • Mariegg (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 22:55

    Tää on nyt varmaan laiha lohtu mut just tänään poistin pari blogia seurattavien listalta kun tuli sellainen olo, et kirjoittaja kertoo vaan kaikki päivän onnistumiset ja korostaa miten mahtava äiti on. Itse kun en osaa pitää tätä äitiyttä kilpailuna. Niin ja siis pointti oli se, et sun blogia en poistanut!! Kiitos, että olet aito ja kerrot molemmat puolet! Ja löysin sentään blogisi etsiessäni kantorinkan käyttöohjetta… Ja isosiskolle tuuletukset reippaudesta!!

    • Heikunkeikun
      12.6.2014 at 12:50

      Minä oon samoilla linjoilla siitä, ettei äitiys ole kilpailu, kuten ei elämä yleensäkään. Tässä nykyajassa tuntuu usein unohtuneen yhteisöllisyyden ja vertaistuen merkitys ja sitä kautta yksilöllisyys ja kilpailu korostuu…. kilpaillaan siitä, kuka pärjää parhaiten… Minusta äitiydessä kaikille, jotka pärjäävät ja selviytyvät, kuka nyt sitten milläkin tyylillä, pitäisi antaa mitali! Tässä blogissa lienee koukuttavaa juuri se elämänrealismi, joka kirjoituksissa tulee ilmi. (luulen, että monet bloggajat kirjoittavat siitä, minkälaista toivovat elämän olevan ja korostavat tosiaan vain niitä hyviä asioita ja onnistumisia, mikä sekin on tietysti toisaalta tosi kannatteleva ja hyvä asia…itsehän sitten taas kirjoitan inhorealistisesti, varsinkin omista tunteistani, joita äitiys herättää…)

       

  • Miitu (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 23:06

    Vitsi, nää postaukset nostattaa hien pintaan jo valmiiksi… Onneksi tuosta sivusta löytyy jaottelu kuukausittain, niin voi sitten käydä syksyllä lueskelemassa vertaistukea, kun tilanteet on akuutimpana päällä. Ja kyllä. Tsempparipalkintoa lähtee ehdottomasti täältäkin jo sille suuntaa.

    Kamalaa, kun tällä hetkellä todella toivoo, että tää nuorempi olis ”helppo” vauva (ts. nukahtais kohtuu helposti ja nukahdettuaan nukkuis varttia pidempiä pätkiä, elämä ei olis jatkuvaa syöttämistä (tässä kohdin keskosvauvan kanssa pääsi helpolla – raukka opetettiin tarkkaan kolmen tunnin rytmiin jo sairaalassa) eikä varsinkaan jatkuvaa huutamista), että jotenkin selvitään syksystä. Tänään selvisi nyt sitten, että esikoinen joutuu leikkaukseen syksyllä (mikä tahtoo sanoa kuukausi pari lasketun ajan jälkeen), mikä tällä hetkellä raastaa äidin sydäntä melkoisesti. Ei nyt ihan optimaalinen ajoitus, mutta minkäs teet. Onneksi tukiverkkoa löytyy.

  • neljän äiti (Ei varmistettu)
    9.6.2014 at 23:30

    Tähän en viimeisen vuorokauden jäljiltä voi kuin todeta, että on tämä perheelliseen elämä joskus melkoista. Olotila on ollut sellainen, että elämä on juhla ja sinut on kutsuttu tai sitten ei. Eilen poika tuli kotiin kesken treenien, kun oli tullut huono olo. No siitähän se sitten lähti, mahatautiralli nimittäin. Tavaraa tuli kummastakin päästä ja poika oli ihan raato. No tyttö heräsi yöuniltaan, kun oli hetken nukkunut. Ilmoitti, ettei voi nukkua sängyssään, koska se on täynnä oksennusta. No pesukone lauloi yhteen asti yöllä ja sitten en enää jaksanut pestä pyykkiä, jota ilmaantui tasaista tahtia. Kömmin itse nukkumaan ja huomasin, että vauva on kuumeessa. Loppuyö sujui ok. Aamusta latasin pesukoneen ja huomasin, että vettä ei tule. Naapuri tiesi kertoa, että taloyhtiössä on parin tunnin vesikatko. Great! Näin jo sieluni silmin, kuinka me neljä muuta ei vielä mahatautiin sairastunutta sairastutaan tuon vesikatkon aikana. Nyt täällä sitten odotellaan, että kenelle jackpot osuu seuraavaksi ja millä rajuudella. Eikä tässä vielä kaikki..peruttiin huomiseksi varattu mökki ja lapset ovat olleet sen johdosta tosi pettyneitä. Ja meidän yleensä niin aurinkoinen vauva on ollut hmmmm. itkuinen ja erittäin kärttyinen.

    No joo yritän aina miettiä niitä positiivisia seikkoja ja tässä tapauksessa se on se, että mies on kesäLOMALLA. ;)

  • 1 2