DIY: kukkaiskeijun hame

Kaikenlaiset naamiaiset ovat saaneet lasten myötä ihan uuden ulottuvuuden.

Tai no hitsi! Rakastin mä naamiaisia ja pukujen suunnittelua ennen-lapsia-ajallakin, niitä oli silloin vain harmillisen vähän! Mutta aikuistennaamiaisissa olen kyllä ollut ainakin Peppi Pitkätossu, Painajainen ennen joulua -Sally sekä jonkun-splatterleffan-joku-tappajanainen-enmuistanimeä.

Ja Oopperan kirppikseltä olen bongannut ja ”oi  jos joskus olisi naamiaiset” -haaveostanut aikoinaan sekä huikean rottasoturipuvun sekä vielä huikeamman merihevospuvun. Harmi kyllä ensimmäinen varastettiin kellarikomerosta ja toinen mureni atomeiksi ennen kuin ne pääsivät käyttöön. Niisk!

Mutta siis. Lapset ja naamiaiset. Ja niitä naamiaisia on paljon – eikä varmaan vähiten siksi, että kaikki meidän järjestämät lastenjuhlat ovat (lasten toiveiden mukaisesti ja toki äidinkin iloksi) naamiaisia.

Oi kivaa, ne puvut ja niiden suunnittelu! Yleensä edellisenä iltana, ha, mutta ei se mitään!

Hevonen ja krokotiili vuosimallia 2018.

Enkä siis tarkoita mitään hienoa ja kallista. Vaan vaikka sellaista, että lapsi haluaa olla orava. Ja sitten yhdessä mietitään, että no mistäs me keksittäisiin oravan puku. Esimerkiksi oravan pörröhäntä tuli (luonnollisesti) ompelemalla vanha neuloskaulahuivi vanhan liskonpyrstön ympärille – spektaakkelimainen tulos näkyy täällä.

Mun mielestä on aivan ihana kutkutella mielikuvitusta ja luovuutta ja yhdessä lasten kanssa pähkäillä, että millaisista jo-olemassaolevista tai hyvin edullisista (ja helposti saatavilla olevista) aineksista puku voisikaan syntyä. Tavallisesti me kierrellään ympäri taloa, availlaan kaappeja ja katsotaan ympäristöä sillä silmällä, että hmmm kukas keksii jonkun idean.

Usein riittää ”vähän sinne päin” -tyyppisen väriset vaatteet ja joku pieni juttu, kuten vaikka häntä, korvat tai pyrstö. Ja mielikuvitus tekee sitten pukuun sen viimeisen silauksen!

Hevosen korvat ja häntä sekä krokotiilin pyrstö.

Viimeisimmät naamiaiset meillä oli ystävänpäivänä. Pari päivää ennen juhlaa pukuihin tuli päätös (joskus se tosin on vaihtunut samana aamuna, yleensä krokotiiliksi), joka tällä kertaa pysyi loppuun asti päätettynä: toinen lapsista halusi olla hamsteri ja toinen kukkaiskeiju. Okei! Hienot valinnat!

Hamsterille löytyi pörröisen näköinen mekko. Basaarista ostettiin tekokarvapompulalla varustettu hiuslenksu hamsterin töpöhännäksi sekä hiuspanta, jossa oli tekokarvapompulat. Oi, mikä ihana hamsteri!

No mitäs kukkaiskeiju sitten tarvitsee? No, ainakin kukkia!

Lapsi valitsi basaarista kaksi tekokukkaoksaa, euron per kappale.

Irrotin kukat varresta…

…ja sitten vain ompelin muutamilla söherryspistoilla kiinni vanhaan tyllihameeseen, kas näin:

Hauskana yksityiskohtana muuten: lapsi valitsi toiseksi oksaksi sellaisen, jossa oli mukana lumpeenlehtiä ja sammakko. Ihana! Mukaan pääsi myös ylimääräinen koristeperhonen.

Puolen tunnin söherrysompeluiden (en siis oikeasti osaa ommella siististi, kunhan vaan pistelen neulalla) jälkeen kukkaiskeijun hame näytti tältä, tadaa!

Aikuiselle paras palkkio on se riemu lapsen kasvoilla, kun lapsi katsoo lopputulosta ja hihkuu, että ”EI VOI OLLA TOTTA, ÄITI VAU!!!”

Muuksi asuksi kukkaiskeiju valitsi päälleen vaatekaapista kukkapaidan ja -leggarit. Päähän vielä kukkapanta ja kaulaan vielä tuollainen lei. Jo on kukkia!

Siipiä kukkaiskeiju ei tällä kertaa saanut – me ei haluttu ostaa ylimääräistä ja siivet olisivat kuitenkin olleet vain tiellä leikkipaikan kiipeilyleikeissä ja pallomeressä. Mutta siivettömyys ei keijunelämää haitannut. Sitä paitsi kukkaiskeiju oli välillä myös kukkaistyttö. Ja kukkaisenkeli. Ja ihana kedon kukkanen nyt muutenkin itsekin.

Kasvomaalauksiin lapsi valitsi – luonnollisesti – lisää kukkia.

Tällaisten pukujen osaset tietysti taas säästetään jatkokäyttöä varten – ja ne ovat tietysti ahkerassa käytössä erilaisissa roolileikeissä muutenkin.

Hetki ennen julhlaa on muuten aina aika ihana. Oi sitä kuplivaa jännitystä ja iloa!

Kukkaiskeiju ja hamsteri valmiina juhliin!

 

PS. Ja kyllä, kyllä mä itsekin pukeudun usein lasten naamiaisiin, vaikka aikuisilta ei pukuja odotetakaan. Yleensä se on ollut ”viisi minuuttia ennen juhlaa äitikin keksii päälle jotain” -meiningillä. Olen ollut esimerkiksi kissa tai pupu, ne on helppoja! Esimerkiksi pupun hännän olen tehnyt valkoisesta villasukasta. Korvat ja kajalilla viikset poskiin – kappas, pupu! (tai kissa)

Pupunkorvat on muuten usein samat kuin nuo tuossa mun vanhassa profiilikuvassa. Varsinaista kestohuvia!

16
Like
2

You Might Also Like

  • Nro 26
    26.2.2020 at 11:55

    Mä muistan noi korvat! Sä voitit oikeesti -mitä?- ja sit siinä vieressä se joku pikkupoika oli itkuunpurskahtamaisillaan toi korvapanta kädessä. Vähänkö molemmat ilahtui voiton vaihdosta! :D Se oli hieno päivä :) :)

    • krista
      26.2.2020 at 12:00

      Ai niin joo, hitsi mä en muistanutkaan, mutta niin se meni! Mä yritin voittaa ne korvat, mutta voitin jonkun muun lelun (auto tms). Ja sit vieressä pikkupoika voitti pupunkorvat, mutta ois halunnut just sen mun voittaman – ja sitten siinä vaihdettiin! Mahtavaa! :D Noi on oikeastaan siis ne pikkupojan voittamat korvat <3

  • Nro 26
    26.2.2020 at 11:56

    Niin ja hienot puvut taas teidän lapsilla, ja huippu meininki! :)

    • krista
      26.2.2020 at 12:04

      <3 <3 <3 !
      (sydämiä, ei peppuja)

      • Nro 26
        3.3.2020 at 19:31

        :D :D <3 <3 <3 (yks on peppu!)

  • Minna
    26.2.2020 at 14:51

    Ihanaa käsillä tekemistä!❤️

    • krista
      26.2.2020 at 19:13

      Hih, kiitos! Tällä mun ”kötöstän ja söserrän” -tekniikalla, kun into > taito :) Mutta into riittää moneen!

  • Lilah
    26.2.2020 at 15:56

    Mä tykkään ommella, mutta mitään pieniä käsinompelupistoja. Niinpä kuumaliima on nykyään mun paras ystävä. Moisen kukkamekonkin tekis sillä puolen tunnin sijaan puolessa minuutissa :-D Muuten mulla tuppaa kyllä mopo karkaamaan naamiaisjutuissa ja jatkan puvun kehittelyä vielä sen jälkeenkin kun lapsi on jo tyytyväinen ja kadonnut leikkeihinsä pukuineen.

    • krista
      26.2.2020 at 19:16

      No hei mähän ostin viime syksynä elämäni ensimmäisen kuumaliima…pistoolin? Sellaisen jonkun. Mutta heti alkoi tuntua liian tekniseltä ja vaikealta, haha :D Lue: en jaksanut lukea käyttöohjeita. Sinne se jäi keittiön laatikkoon odottamaan sitä hetkeä, kun jaksan käyttää 20 sekuntia siihen, että selvitän, miten sillä liimataan :D :D :D

      Hihi voin kuvitella tuon mopon karkaamisen. Lapsi sanoo, että tää on hienoa, mutta äiti haluaa VIELÄKIN hienomman :) Sanotaan niin, että joiltain osin tiedän tunteen :) Mutta hei sehän on hyvä asia, että aikuinenkin jaksaa innostua!

      • Sanna
        27.2.2020 at 09:49

        Laitat sen liimapötkön sinne takaosassa olevaan koloon ja isket laitteen kiinni pistorasiaan kunnes se pistooli on kuuma ja liima meinaa alkaa valua. Painat liipasinta niin liimaa tulee. Sen voi välillä ottaa irti pistorasiasta vähän jäähtyäkseen, jos liima meinaa valua itekseen. Ei sen monimutkasempaa :D

  • Torey
    26.2.2020 at 15:59

    Oi kun ihmiset oikeasti tekisi enemmän itse, eikä aina ostaisi kaupoista! Koska itsekin saa ihan hyvin tehtyä aika paljonkin.

    Mä olen joskus jopa työpaikalla väsännyt itselleni kissanhäntää. 😂

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/02/24/tiedatko-sen-tunteen/

    • krista
      26.2.2020 at 19:19

      Joo, itse tekemällä pääsee käyttämään omaa mielikuvitusta! <3 Vaikka siis totta kai hamekin tuli valmiista osista, niin silti siinä on sellainen itse väkertämisen ja ideoinnin taika <3

      • Torey
        26.2.2020 at 20:24

        Joo ja siis on meidänkin tytöillä valmiita prinsessamekkoja. Mutta just se, että niitä korvia ja häntiä ja lisäkoristeluja voi hyvin väkerrellä itse. Jopa me vähän vähemmän taidokkaat ompelijat. 😁

  • Enski
    26.2.2020 at 21:18

    Niin kauniit Silva ja Seela!! Molemmat niin ylpeinä puvuistaan. Ihailen teidän tekemisiä ja menoa. Ei aina tarvita uutta, vain esim. Just hamsteriks kelpaavaa asua, toi Silvankin mekko käy jatkossa moniin moniin tilanteisiin!

  • AaHoo
    26.2.2020 at 22:29

    Mustakin hauskinta noissa on toi asujen suunnittelu ja haaliminen ja mielikuvituksen käyttö. Just tyyliin villasukasta pupunhäntä jne, se on just parasta!

  • Karina
    26.2.2020 at 22:58

    Itse tehty naamiaispuku on paras puku! Mä pyrin aina tekemään lapsille kaikkiin naamiaisiin itse (nykyään koulun Halloween juhlat on vuoden naamiaiskohokohta) ja siitä mistä aita on matalin. Lapset on olleet Angry Birds-pommi, lumiukko, zombie (tietenkin), Pierrot (johon mulla meni melkeen koko yö kun askartelin sellasta valkosta kaulusta silkkipaperista – ei koskaan enää), ninja jne. Viimeksi poika oli tyttö, ja ostettiin blondi peruukki, mutta muuten laittoi siskon vanhoja vaatteita ja kuvittele – jopa sen kaverit tuli sanomaan mulle että onpa sillä hieno asu! On meillä ollut muutama BR-leluistakin ostettu asu joskus kun koko oli vielä joku 122 kun silloin oli luurankoasu tooosi hieno ;)
    Toi kukkakeiju on muuten i-h-a-n-a! Voisin varastaa idean tyttären seuraavaan asuun! Eiköhän yläkoulussakin ole Halloween juhlia ja naamiaisia…? Vai onko se jo liian noloa??

  • Inks
    27.2.2020 at 04:31

    Meilläki oli aina lapsuudenkodissa tapana, että naamiaisia varten ei ostettu (juuri) mitään eli ei ainakaan mitään kokonaista pukua. Tai no, niin oli melkein kaikilla muillakin. 😅 Mikä oli tietysti kiva ettei ne ostopuvut saaneet muita vihreiksi kateudesta ja kahmineet palkintoja! Koska ainaki koulun naamiaisiin sisälty aina pukukilpailu.

    Mä oon ollu ainaki merirosvo (aika klassikko ja helppo toteuttaa kun ”kotona ei oo mitään naamiaisvarusteita”), punkkari (tää oli hieno! vaati toki vähän panostusta ja äidin 80-luvun aarteiden kaivelua), ”teiniäiti”, sateenkaari ja halloweenina joku perus zombi.

    Mun veli voitti aikanaan monta pukukilpailua naisten vaatteet, viimesen päälle tehdyt meikit, peruukit ja asusteet päällä. Mulla oli sellanen mummun (😂😂) vahingossa ostama ”sexy girl” paita jota äiti ei ymmärrettävästi antanu mun pitää, mut sehän oli ihan täydellinen veljelle naamiaisiin. 😅 Oi, olispa naamiaiset! Kuka järkkäis, oon mukana!

    • Karina
      27.2.2020 at 10:29

      Mun lasten koulussa nimenomaan itse tehdyt puvut on saaneet ne parhaan puvun palkinnot, ja mun mielestä se on täysin oikein. Niihin on panostettu paljon enemmän ja niissä on mielikuvitusta. En nyt sano että ostopuku on huono, saatan itsekin turvautua vielä ostopukuun joskus, mutta olishan se vääryys että joku tehtaassa tehty puku saisi palkinnon. (ja en kyllä palkinnon vuoksi itse tee pukuja – lasten koulussa on muutama äiti jotka on paaaaaaaaaaljon kätevämpiä käsistään kuin meikäläinen ja naamiaispuvut on sen mukaisia :D ja palkinnot menneet oikeaan ansaittuun osoitteeseen)