DIY: kukkaiskeijun hame

Kaikenlaiset naamiaiset ovat saaneet lasten myötä ihan uuden ulottuvuuden.

Tai no hitsi! Rakastin mä naamiaisia ja pukujen suunnittelua ennen-lapsia-ajallakin, niitä oli silloin vain harmillisen vähän! Mutta aikuistennaamiaisissa olen kyllä ollut ainakin Peppi Pitkätossu, Painajainen ennen joulua -Sally sekä jonkun-splatterleffan-joku-tappajanainen-enmuistanimeä.

Ja Oopperan kirppikseltä olen bongannut ja ”oi  jos joskus olisi naamiaiset” -haaveostanut aikoinaan sekä huikean rottasoturipuvun sekä vielä huikeamman merihevospuvun. Harmi kyllä ensimmäinen varastettiin kellarikomerosta ja toinen mureni atomeiksi ennen kuin ne pääsivät käyttöön. Niisk!

Mutta siis. Lapset ja naamiaiset. Ja niitä naamiaisia on paljon – eikä varmaan vähiten siksi, että kaikki meidän järjestämät lastenjuhlat ovat (lasten toiveiden mukaisesti ja toki äidinkin iloksi) naamiaisia.

Oi kivaa, ne puvut ja niiden suunnittelu! Yleensä edellisenä iltana, ha, mutta ei se mitään!

Hevonen ja krokotiili vuosimallia 2018.

Enkä siis tarkoita mitään hienoa ja kallista. Vaan vaikka sellaista, että lapsi haluaa olla orava. Ja sitten yhdessä mietitään, että no mistäs me keksittäisiin oravan puku. Esimerkiksi oravan pörröhäntä tuli (luonnollisesti) ompelemalla vanha neuloskaulahuivi vanhan liskonpyrstön ympärille – spektaakkelimainen tulos näkyy täällä.

Mun mielestä on aivan ihana kutkutella mielikuvitusta ja luovuutta ja yhdessä lasten kanssa pähkäillä, että millaisista jo-olemassaolevista tai hyvin edullisista (ja helposti saatavilla olevista) aineksista puku voisikaan syntyä. Tavallisesti me kierrellään ympäri taloa, availlaan kaappeja ja katsotaan ympäristöä sillä silmällä, että hmmm kukas keksii jonkun idean.

Usein riittää ”vähän sinne päin” -tyyppisen väriset vaatteet ja joku pieni juttu, kuten vaikka häntä, korvat tai pyrstö. Ja mielikuvitus tekee sitten pukuun sen viimeisen silauksen!

Hevosen korvat ja häntä sekä krokotiilin pyrstö.

Viimeisimmät naamiaiset meillä oli ystävänpäivänä. Pari päivää ennen juhlaa pukuihin tuli päätös (joskus se tosin on vaihtunut samana aamuna, yleensä krokotiiliksi), joka tällä kertaa pysyi loppuun asti päätettynä: toinen lapsista halusi olla hamsteri ja toinen kukkaiskeiju. Okei! Hienot valinnat!

Hamsterille löytyi pörröisen näköinen mekko. Basaarista ostettiin tekokarvapompulalla varustettu hiuslenksu hamsterin töpöhännäksi sekä hiuspanta, jossa oli tekokarvapompulat. Oi, mikä ihana hamsteri!

No mitäs kukkaiskeiju sitten tarvitsee? No, ainakin kukkia!

Lapsi valitsi basaarista kaksi tekokukkaoksaa, euron per kappale.

Irrotin kukat varresta…

…ja sitten vain ompelin muutamilla söherryspistoilla kiinni vanhaan tyllihameeseen, kas näin:

Hauskana yksityiskohtana muuten: lapsi valitsi toiseksi oksaksi sellaisen, jossa oli mukana lumpeenlehtiä ja sammakko. Ihana! Mukaan pääsi myös ylimääräinen koristeperhonen.

Puolen tunnin söherrysompeluiden (en siis oikeasti osaa ommella siististi, kunhan vaan pistelen neulalla) jälkeen kukkaiskeijun hame näytti tältä, tadaa!

Aikuiselle paras palkkio on se riemu lapsen kasvoilla, kun lapsi katsoo lopputulosta ja hihkuu, että ”EI VOI OLLA TOTTA, ÄITI VAU!!!”

Muuksi asuksi kukkaiskeiju valitsi päälleen vaatekaapista kukkapaidan ja -leggarit. Päähän vielä kukkapanta ja kaulaan vielä tuollainen lei. Jo on kukkia!

Siipiä kukkaiskeiju ei tällä kertaa saanut – me ei haluttu ostaa ylimääräistä ja siivet olisivat kuitenkin olleet vain tiellä leikkipaikan kiipeilyleikeissä ja pallomeressä. Mutta siivettömyys ei keijunelämää haitannut. Sitä paitsi kukkaiskeiju oli välillä myös kukkaistyttö. Ja kukkaisenkeli. Ja ihana kedon kukkanen nyt muutenkin itsekin.

Kasvomaalauksiin lapsi valitsi – luonnollisesti – lisää kukkia.

Tällaisten pukujen osaset tietysti taas säästetään jatkokäyttöä varten – ja ne ovat tietysti ahkerassa käytössä erilaisissa roolileikeissä muutenkin.

Hetki ennen julhlaa on muuten aina aika ihana. Oi sitä kuplivaa jännitystä ja iloa!

Kukkaiskeiju ja hamsteri valmiina juhliin!

 

PS. Ja kyllä, kyllä mä itsekin pukeudun usein lasten naamiaisiin, vaikka aikuisilta ei pukuja odotetakaan. Yleensä se on ollut ”viisi minuuttia ennen juhlaa äitikin keksii päälle jotain” -meiningillä. Olen ollut esimerkiksi kissa tai pupu, ne on helppoja! Esimerkiksi pupun hännän olen tehnyt valkoisesta villasukasta. Korvat ja kajalilla viikset poskiin – kappas, pupu! (tai kissa)

Pupunkorvat on muuten usein samat kuin nuo tuossa mun vanhassa profiilikuvassa. Varsinaista kestohuvia!

16