Bikinikroppa

Miten saada bikinikroppa?

  1. Ota bikinit
  2. Pue ne päällesi.
  3. Valmis.

Tämä meemi on vanha kuin taivas ainakin kolme vuotta vanha, mutta itse en vaan kyllästy siihen. Se on ajankohtainen niin kauan kuin termiä ”bikinikroppa” käytetään määrittelemään, minkämallinen ihminen bikineitä ”saa” julkisesti käyttää. Niin kauan kuin naistenlehdet ja superjulkkiset alkavat keväisin antaa vinkkejään seuraavan kesän ”bikinikuntoon” pääsemisestä.

Mikä h*vetin bikinikunto?

Itse postasin taas juhannusviikonlopun helteessä Instagramiin kuvan ”vähän liian vähissä” vaatteissa niin kuin olen tehnyt ennenkin (vaikkapa nyt sit rajuimmillaan ihan täällä, K-18). Ja mä väitän, että kyse ei ole mistään itsensävilauttelun tarpeesta, vaan ihan vilpittömästi koen, että tässä on viesti, ja se viesti on tärkeä.

Ja minä käytän omassa pienessä mittakaavassani omaa kroppaani ja omia some-postattuja kuviani sen viestin välittämiseen.

instagram bikini

”Hyvähän sun on normaalipainoisena sanoa.”

Kukaan ei ole (muistaakseni) kommentoinut minulle noin, mutta myönnän, että salaa vähän jännitän, josko joku joskus älähtää.

Mutta ei ole älähtänyt. Ehkä ei ole kehdannut; tai sitten kaikki muutkin kuvan nähdessään ajattelevat niin kuin minä. Ei olekaan pointtina, että onko vallitsevasta kauneusihanteesta kahdeksan vai kahdeksantoista kilon päässä – vai vaikka mallia ”liian laiha”; sitä kun joskus jotkut kokevat oikeudekseen ääneen paheksua. Vaan pointti se, että kaikki nämä kropat ovat tavallisia ja normaaleja ja niiden kuuluu olla yhtä oikeutetusti joko näkyvillä tai piilossa; ainoastaan kropan kantajansa vapaan päätösvallan alla.

Puhuisin tästä aiheesta myös, jos olisin tuplasti isompi. Myös, jos olisin vimpan päälle trimmattu bikinifitness-kilpailija. Ihan sama, millainen minun kroppani on; se on viestin kannalta ihan yhdentekevää. Minun kroppani on vain yksi tavallisen ihmisen tavallinen kroppa tässä maailmassa. Voin ottaa selfien vain tästä kropasta, koska tämä on ainoa, mikä minulla on.

Itse ajattelen, että lapsienkin kannalta on tärkeää nähdä erilaisten ihmisten erilaisia kroppia. On pitkiä ja lyhyitä, leveitä ja kapeita. Vaaleita ja tummia. Karvaisia ja karvattomia. Arpisia ja siloisia. Ja kaikki ovat ihmisten kroppia. Mikään ei ole parempi tai huonompi kuin toinen – ne ovat tavallisia. Aivan yhtä arvokkaita.

Ja mikään kroppa ei ole ”hyi”. Se on ihminen – se ei koskaan ole HYI. (tai no okei joku massamurhaaja, mutta ei mennä siihen) Makkarat eivät ole hyi, ei selluliitti eivätkä raskausarvet. Ajamattomat kainalo- tai jalkakarvat eivät ole hyi, ei edes bikiniraja. Koska me olemme ihmisiä, ja sen näköisiä ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan.

Meidän kroppaamme kasvaa karvoja muuallekin kuin päälaelle, ja meille tulee usein muhkuraa, venymää ja arpea elämän myötä. Se on ihan luonnollista, koska me edustamme lajia nimeltään Homo sapiens. Ja sen lajin ominaispiirteisin nyt vain kuuluu tällainen.

Joku kulttuurinen kauneusihanne vain on mukamas määrännyt, että joku normaali-ihmisen normaalijuttu (kuten joku ihan tavallinen karva paikassa x) ei sitten olisikaan ok.

puhallettava uima-allas

Itseäni ärsyttää joskus omatkin ajatukset.

Nimittäin joskus, kun vedän ylleni bikinit, ajattelen salaa olevani rohkea. Että minulla on nyt pokkaa.

Kuulepas hyvä Kristaseni, mitä h*vetin pokkaa? Ei sen pitäisi olla mitään pokkaa, vaan ihan tavallista. Niin tavallista, että ei edes ajattelisi, että ”vau miten rohkea mä tässä olen”. Tavallista! TAVALLISTA! Se, että nainen (myös kahden lapsen äiti) laittaa bikinit päälleen, jos haluaa, ei ole rohkeaa vaan TAVALLISTA!

Mutta ajatusmallit istuvat syvällä. Siis se joku sellainen, että vain täydellisessä treeenatussa”bikinkropassa” (kraah) ollaan luonnollisesti nirunarubikineissä, ja muunlaiset kropat ovat jotenkin hävettäviä ja niiden näyttäminen vaatii siitä häpeästä ylipääsemistä ja jotain hemmetin pokkaa.

Miksi mä häpeäisin jotain, mikä on aika isoilta osin se juttu, minkä sisällä mä hemmetti vie elän! Olen hengissä ja elän. Minä täällä minun kropassani. Mikä hemmetin häpeä se on? Mikä pokka?

Aaaaargh!

Itse olen vielä pitkän tien päässä siitä, että olisin kesäbikineissäni täysin luontevasti. Kyllä siinä aina jotenkin itsetietoinen on, ja vähän tsemppaa itseään ainakin ohimenevinä epävarmuushetkinä. Hengittää syvään ja päättää, että tässä mä olen sellaisena kuin olen.

Toivottavasti elämä opettaa vieläkin enemmän itsevarmuutta.

Että asiaa ei tarvitsisi enää edes miettiä.

aamu rannalla lowres

Usein me hassun epävarmat ihmiset olemme niissä bikineissämme sitten niin itsetietoisia, että miettiessämme omien muhkuroidemme näkymisiä tuskin edes katsomme ketään muuta (luultavasti yhtä epävarmaa) ihmistä.

Viime kesänä huomasin kuitenkin erään useamman lapsen äidin, jolla oli leikkimeinineissä kaunis, tavallinen, raskausarpinen kroppa. Ja bikinit. Ja hän polskutteli siinä aivan kuin bikinit olisivat olleet siinä menossa maailman luonnollisin varuste (niin kuin olivatkin!).

Ja tiedättekö mitä?

Mä itsekin laitoin seuraavana päivänä bikinit.

Meidän tavallisilla bikinikropillamme on väliä. Niin kuvina somessa kuin livenä uimarannallakin. Meidän esimerkkimme – vaikka jonain ihan tavallisena kauniina kesäpäivänä – voi antaa jollekulle toisellekin itsevarmuutta; kun kerran tuo, niin minäkin. Tämä on ihan tavallista. Minulla on tähän oikeus. Minun kroppani on hyvä ja kaunis; tavallisen ihmisen kroppa.

Koska joka ikinen kroppa on bikinikroppa. Pukee vain päälleen bikinit. Valmis.

 

 

PS. Olen itse nykyisin tykästynyt suht korkeisiin yläosiin; ei tule ihan nirunarupaljastelufiilis ja on luontevampi olo, ja voi vapaammin pyllistellä ja leikkiä lasten kanssa. Tai vastaavasti pienempi alaosa, mutta siihen toppimainen yläosa (täällä). Myös minihamemainen alaosa (täällä) on ihan huippu – tykkään! Mahanpeittotekninen bikiniuikkariratkaisu näkyy täällä. Mutta käytän kyllä pienempiäkin bikineitä edelleen; etenkin reissuilla. Oman olon ja käyttötarkoituksen mukaan.

57

You Might Also Like

  • Mari T.
    28.6.2016 at 14:54

    Aamen.
    Voin kertoa että oma kroppa on aika kaukana teinivuosien versiosta, ja se ahdistaa! En osaa kuvitella että Suomessa laittaisin uimahalliin tai lähirannalle koskaan bikineitä päälle, mutta ulkomaan lomilla laitan, ”koska eihän mua siellä kukaan tunne”. Tyhmä ajatusmalli, mutta jotenkin sitä vaan häpeää mitä muut mahtaa ajatella. Ja ehkä siinä on mukana ahdistusta siitä että on niin laiska ettei vaan saa itseään niskasta kiinni että pääsisi taas omiin toivemittoihin.

    • krista
      28.6.2016 at 15:15

      Toi häpeä on jännä juttu; että onko se syvällä meissä suomalaisissa vai onko jotenkin laajempikin ihmisten juttu. Mutta että juuri HÄPEÄN tunne rajoittaa niitä asioita, joita ikään kuin ”pystyy” tekemään. Vähän niin kuin ”kasvojen menettäminen” Japanissa ja Kiinassa. Mutta tavallaan se on joissain asioissa meilläkin…

      Vaikka vois ajatella niin, että esimerkiksi saman ihmisen sama kroppa se on nyt kuin teinivuosinakin! Nyt vain erilaisilla elämänkokemuksilla varustettuna – ja että se on rikkaus, että on saanut paljon elämää ja on ylpeys antaa sen näkyä. Jännä, että meille on niin vaikeaa ajatella niin. Kai se on joku sukupolvien-ja-sukupolvien perintö, missä tämä meidän kulttuurin itsensähäpeämisen tapa tulee…

      Menipä syvälliseksi :)

      • Mari T.
        28.6.2016 at 15:26

        Ehkä mä jatkossa lohdutan itseäni sillä että tässä kropassa näkyy kaksi lasta ja hyvä ja runsas ruokatarjonta :D

        • krista
          28.6.2016 at 21:24

          Kyllä! Nämähän ovat rikkauksia elämässä! <3

  • vannikkila
    28.6.2016 at 15:11

    Jospa minä nyt sitten ”olen rohkea” ja myönnän, että minun ensimmäinen ajatukseni oli juuri tuo ’hyvähän se on,, kun on normaalipainoinen’. Väitän, etten ole ainut, jonka ensimmäinen ajatus se on, olen sitten vaan se eka, joka sen tunnustaa :)

    Mut samalla, kun mä oikeasti tiedän, et mulla on n. 30 kiloa liikaa (oma unelmapainoni noin 25 kilon päässä), mä myös olen tajunnut, että mulla on vääristynyt kehonkuva. Ja se, mikä hulluinta, mulla se menee ns. väärin päin. Mutta välillä kärsin myös yli-itsevarmuudesta, et samaan pakettiin :D

    Mä en sinänsä tykkää olla bikineissä ns arkena, mut ihan et palan helposti ja hameenkin alla pidän aina shortseja, ettei kintut hinkkaannu rikki. Mut jos ollaan menossa kylpylään tai rannalle, ei mulle ole painajainen olla bikineissä. Mutta silti ensimmäinen ajatukseni oli, mikä oli – rehellisesti :)

    • krista
      28.6.2016 at 15:56

      Mä ymmärrän ton hyvin, ja siksi ehkä sitä oon (en tässä sun kirjoittamassa muodossa vaan sellaisessa HUUTORÄJÄHDYS-muodossa) vähän jännittänytkin :) Eli varmasti et ole ainut, jolla tuo tulee mieleen – kun tulee itsellänikin :D Olisi varmasti ”uskottavampaa” kuvata itseni parikymmentä kiloa isompana, mutta tähän tarkoitukseen valitettavasti minulla on vain tämä yksi kroppa käytössä :) Mietin itse asiassa vaihtoehtoiseksi kuvitukseksi kokoelmaa nettimeemejä, mutta se ois ollut vaan outoa, kun normaalisti täällä on omat kuvat. Mutta toivottavasti pointti silti välittyy :) Minun kroppani on vain yksi (pitkältä osin geenien määräämä) tavallinen kroppa valtavalla jatkumolla ihmisten kroppia :)

  • Asikaine
    28.6.2016 at 15:16

    Hei mahtavaa puhetta ja hyvältä näyttää!! Itsehän sain viime kesänä noottia osallistuttuani raskaana #rantakunnossa -kamppikseen, johon niin hyvällä mielellä osallistuin ja samantien joku kirjoitti, että mittee vittee, säähän oot raskaana JA SEN LISÄKSI laiha, eli ei kamppiksella sitä haettu. ( http://www.asikaine.fi/rantakunnossa/ )
    Kyllä minä mieleni siitä pahoitin, koska näköjään vieläkin hiillostaa! Sattana!

    Hyvä Krista! Ihanaa bikinikesää!! <3

    • krista
      28.6.2016 at 23:04

      Joo eihän raskaana olevat ja laihat saa sanoa mitään – ööö eiku? :) Mä osallistuin siihen kans (täällä: http://www.puutalobaby.fi/rantakunnossa/), mutta muistaakseni kukaan ei syyttänyt liian laihaksi. Hmm mitäköhän SE sit kertoo; nyt voin miettiä tätä yön pimeinä tunteina :)

    • Torey
      29.6.2016 at 10:56

      Itse postasin kuvan persuksestani. Koska niitä nyt on some täynnä ja pääasiassa juuri niitä treenattuja ja vimpan päälle kyykkäämällä kasvatettuja. Mutta yhtäkkiä mä olinkin tyhmä kun mulla on kuulemma hyvä peppu. No on ON! Ihan kuten muillakin! Ei se ollut se tarkotus että kattokaa ku on karsea ahteri, vaan just se että hei tälläsellä kotiäidilläkin on ihan kuvaamisen arvoinen peba vaikkei sen eteen oo tehty muuta ku syöty! :D

      • krista
        29.6.2016 at 17:51

        Hei nyt kehitetään joku ”syödyllä saadut perheenäitien kuumat pebat” -kamppis! Mullakin on hei sellainen! Mä voin startata kamppiksen vaikka tällä pullakuvalla :D https://www.instagram.com/p/BBfLwhZFEIk/?taken-by=puutalobaby

        • Torey
          29.6.2016 at 20:08

          Joo kannatetaan! :D

          http://www.lily.fi/blogit/mina-ja-mun-paa-naa/no-sellanen-milf-belfie

          Mä osallistun tällä!

          • krista
            29.6.2016 at 20:11

            No ON! Nimittäin #milf #peba, vau!

        • Torey
          29.6.2016 at 23:07

          Kiitos kehusta! ;) Mä poistin negatiiviset kommentit sun rohkaisemana. En tarvitse sellaisia.

          Mulle jopa sanottiin siitä että käytän milfiä väärin. En ole 50v. äiti. Mutta mähän nappasin sen saamastani insta-kommentista ja suorana käännöksenähän milf on vaan pantavan näkönen Äiti, eikä sama asia kun puuma! :D

          Ja sulla on ihana asenne ja oikeesti hyvä kroppa! Ja tää kirjotus pisti niin miettimään et oikeasti bikinit päälle vaan! Käytin meiän tytöt rannalla ja jätin uikkarit kotiin koska en jaksanu lyhyeksi ajaksi enää niitä laittaa…ajattelin huomenna sitten laittaa sellaiset! Mutta rannalla oli tooosi kaunis timmi äiti lasten kanssa ja mä vaan mietin että mun VATSA. Peppu ok, reidet ok, käsivarret ok… ei timmit muttei roiku. Mutta vatsa. Miksi sen pitää pömpöttää?! Ja miksen mä jaksa tehdä asialle mitään vaan sen sijaan söin tänään NELJÄ äidin ja tyttöjen leipomaa pullaa ja vielä jätskiäkin! Mä oon just sellanen laihaläski. Haha! :D

  • Antsa
    28.6.2016 at 15:31

    Kaveri kysyi lapseltani (3v): ”Tiedätkös miten päästään rantakuntoon? No, laitetaan bikinit päälle ja mennään rannalle.”
    Lapsi siihen: ”Ei, kun syödään jätskiä.”

    • krista
      28.6.2016 at 23:05

      Ihan mahtava!!!! Just noin, rantakuntoon pääsee, kun syödään jätskiä. Mielellään joku ihana 2-palloinen tötteröpallojätski vohvelikuorella ja sit rannalle <3

  • Tilia
    28.6.2016 at 15:36

    Tuon ekan pitäisi olla ”oSta bikinit”, jotta noita seuraavia pääsisi suorittamaan. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista kroppaa, että olisi viitsinyt lähteä bikineitä edes etsimään eli vinkit siihen tarvittaisiin ekaksi. Ahdistaa ajatuskin lähteä sovittelemaan kaupoille ja nettikaupasta tilaten ei varmasti tule sopivia. Ei sillä, että sellaisen kokouikkarin löytäminen olisi sen iisimpi homma. Tekisiköhän mikään paikka mittatilausuikkareita/bikinejä?

    Uimahallin saunaa eläkeläisten vesijumppavuoron jälkeen olen suositellut ennenkin lapsille ihmiskuvan opetukseen, jos omasta takaa ei ole tarpeeksi vanhoja mummuja ja tätejä, joilta oppia normaalia naisen vartaloa. Tätienergia rules, karsealta näyttää, jos ikä ja elämä ei näy missään kropassa. Omassa tuttavapiirissä kyllä olen huomannut, että raskaudet ja imetykset on tuoneet paljon armollisuutta oman kehonkuvan miettimiseen. Kun se kroppa on tärkeimmästä tehtävästään selvinnyt, pinnallisemmat asiat jää toissijaisiksi. Mitä väliä kuppikoolla tai roikkuvilla tisseillä, jos vauva sai ruokansa?

    • Kuutti
      28.6.2016 at 20:39

      Minäkin olen miettinyt, että yleisten uimahallien pesu- ja saunatilat olisi ihan paras paikka opettaa lapsille ja nuorille, että meitä naisia ja miehiä on kaiken näköisiä ja kokoisia. Eikä edes tarvitse olla eläkeläisten vesijumppavuoro, ihan mihin aikaan tahansa pesutilat on täynnä ihanalla tavalla erinäköisiä ihmisiä. Ja kaikki ovat kauniita ja vielä niin ihanan samanarvoisia, kun vaatteet on riisuttu. Ei näe kuka on jakkupuvussa ja kuka kirppisvaatteissa.

    • krista
      28.6.2016 at 23:22

      Kyllä, uimahallit (samoin kylpylät) on ihania arkirealistisuuden muistuttajia – SILTÄ naisruumis näyttää, ei siltä mitä vaikka joku telkkari tai lehdet välittää. Tai siis kaikelta tältä näyttää tietysti; on ne trimmatut kropatkin yhtä arvokkaita, vaan pikemminkin niin, että uimahallit näyttävät aidomman otoksen. Ne trimmatut ovat arkielämässä ihan minipieni osuus, vaikka mediasta voisi juuri toisin päin päätellä.
      .
      Mä itse oon tuon toppiuikkarin ja hamealaosan ostanut ihan – tadaa – Prismasta :D Mutta oon kyllä protestoinut sekä mielessäni että ääneenkin sitä, että esimerkiksi kokouikkarit on tosi usein ihan MUMMOJA. Jos haluaa olla peittävämmin, niin eihän sen hemmetti vie pitäis tarkoittaa sitä, että haluaa olla RUMASTI. Voisin kuvitella, että sama saattais päteä vaikkapa isompikokoiseen mallistoon. Pitäisi olla kauniita biksuja ja uikkareita kaikenkokoisille; ei se ole vaan tietynkokoisten oikeus haluta olla kivoissa uikkareissa!

    • Malina
      28.6.2016 at 23:23

      Suosittelen perinteisiä ”liivipuoteja”, eli sellaisia erikoisliikkeitä joista saa alusasuja ja uimapukuja. Niitä löytyy pienemmistäkin kaupungeista. Ainakin Helsingistä ja Espoosta löytyy Funky Lady, jonne voi nimestä huolimatta mennä ihan tavalliset pallerot. Näissä liikkeissä tädeillä on silmää, eli ne osaa suositella eri vartalotyypeille sopivia uimapukuja. Kerro mitä haluaisit peittää tai korostaa. Jos ei synkkaa, kävele ulos ja kokeile toista liikettä.
      Itse olen pitkä ja (paikotellen) leveä, Funkyn myyjä toi yhden uikkarin ja se oli täydellinen, tarpeeksi pitkä ja leikkaus oikeassa kohdassa. Ostin samalla bikinit, kun myyjä löysi täydelliset sellaisetkin (niitä jouduin sovittamaan muutamat). Viimeksi mulla on ollut bikinit alle kouluikäisenä ja kuvittelin etten voi niitä käyttää.
      Eli asenne kohdilleen ja asiantuntijan palveltavaksi.

  • Anonyymina tänään
    28.6.2016 at 15:53

    Ihana tuo edellisen kommentti uimahallin saunasta. Olen kehoittanut todella montaa ihmistä menemään sinne katsomaan, miltä me kaikki naiset näytämme! Jos et koskaan näe muita naisia alasti, on helppo ahdistua mainosten kuvista. Itselläkin on aika ristiriitainen suhde kroppaani, mutta kyse ei varsinaisesti ole raskauden jättämistä arvista (niitäkin on maha täynnä) vaan noin kahdeksasta ylimääräisestä kilosta, jotka olen viime vuosina haalinut itseeni. Raskauksien jälkeen olin normaalipainoinen, joten kyse ei myöskään ole niistä kiloista.

    Bikineitä käytän kyllä, koska olen aina käyttänyt. Ja koska olen käynyt ahkerasti uimahallin saunassa. Ja koska tiedän, ettei kaikilla ole timmit vartalot. Eikä yhdetkään mun bikinit ole mallia ”peitän vatsani” vaan ihan perinteisiä koko mahan paljastavia malleja. Jos se jotakin harmittaa, niin harmittakoot. Toki olisi kiva, ettei aina bikinit päällä kuitenkaan olisi sellainen ”vedä maha sisään” -tunne :D Ehkä se joskus vielä tulee.

  • Heispi
    28.6.2016 at 16:14

    Ajatusmallina vähän niinkuin julki-imetys. Mä uskallan, kun sekin uskalsi. Tää on normaalia ja tavallista. Ja ehkä meidän naperoiden ollessa vanhempia kaikki tää onkin – ainakin toivon niin.

  • Meikämuija
    28.6.2016 at 17:14

    Minua ahdistaa aivan suunnattomasti mennä rannalle joka ikinen kesä. Ahdisti jo silloin kun olin alipainoinen, ja ahdistaa nyt kun olen normaalipainoinen. Ja minulla on vieläpä ns hyvä vartalo! Vatsani vaan ei ole koskaan ollut täydellisen litteä, vaikka vatsalihaksiakin olisi vähän näkynyt. Ja minulla on aina ollut selluliittia, myös silloin alipainoisena. Silti onneksi menen joka kesä, koska on se uiminen vaan nyt niin saakelin mahtavaa. Ja rantaloikoilu ja kesä ja aurinko ja elämä.

    Olen kyllä aika varma, että kukaan ei ole koskaan selluliittejani tai kuviteltua pömppöäni katsellut. Eihän edes noilla malleilla ole täydellisen litteä maha kun sivusta päin katsoo. Tai jos joku on pahalla tuijotellut, niin oma häpeänsä että jaksaa muiden läskejä tai läskittömyyksiä kyttäillä. En kyllä tiedä mistä tämä epävarmuus ja häpeä omasta kehosta tulee. Ei minua hävetä oma keho vaikkapa sekstaillessa, vain silloin jos menen rannalle tms.

  • Satu
    28.6.2016 at 17:18

    Mahtava kirjoitus! Kiitos! Minulla neljä lasta, kiva ei-treenattu mutta kiva kroppa ja välillä bikinit :) Tosin olen hyväksynyt myös sen etten oikein ole bikini-ihminen. Viihdyn paremmin vaatteet päällä varjossa kun auringossa vähissä vaatteissa – kaipa myös melanooma pelottaa.. Mutta siis yhtäkaikki voin pitää bikinejä, mut pakko ei oo :)

  • jenniuu
    28.6.2016 at 17:30

    Ihanan terveeltä pohjalta kirjoitettu teksti. Kiitos. Oma vartaloni on ehkä kaukana fitnessvartaloista, mutta bikineissä pistelen aina menemään. Olen aina ollut kiitollinen siitä, että minulla on terve vartalo, joka jaksaa juosta ja ponnistaa, kantaa vauvoja sisällään, synnyttää ja ruokkia, kestää kamalat univelat ja silti vaan pienistä vammoista huolimatta jaksaa porskuttaa eteenpäin. Ehkä siskoni kehitysvammaisuus ja ammattini fysioterapeuttina ovat opettaneet kiitollisuutta. En koe olevani edes armollinen itselleni, urheilen niin että sattuu ja vaadin enemmän kropaltani ja en osaa lakata ihmettelemäst mihin kaikkeeen 35-vuotiaan vartalo voi kyetäkäään. Viis muhkuroista ja selluliitistä. Olen myös ajatellut jo vuosia, että meillä suomalaisilla on suuri onni, kun saunomme. Siellä jokainen näkee toisensa alasti, sauna on yleensä aina positiivinen ja lämminhenkinen kokemus, rentouttaa ja tekee hyvää niin sielulle kuin ruumiille. Itse muistan lapsuudestani, että ihailin aina mummojani saunassa, minun mielestäni olivat niin mahdottoman kauniita (ovat vieläkin). Ulkosuomalaisena mietin välillä, että miten se vaikuttaa kun koskaan ei välttämättä näe toisia ihmisiä alasti. Lattareissa tuntuu sille, että se on iso EI nähdä edes vanhempansa alasti tai että isä näkisi tyttölapsensa vauvavuosien jälkeen. Ja silti puheet vartaloista ja vaikka seksistä on tosi ronskeja ja paljastavia. Loputtoman mielenkiintoinen aihe kyllä tämä ihmisten asenne vartaloon ja ulkonäköön.

  • Ei hernettä nenässä
    28.6.2016 at 17:45

    No täytyy sanoa, että helppo hoikan on laittaa bikinit päälle. Sullahan on just sellainen kroppa, mitä kaikissa mainoksissa ja lehtien laihdutusjutuissa meille tyrkytetään. Ja joo nyt ei kannata nillittää siitä, jos on kaks senttiä liikaa tai liian vähän jossain kohdassa, se ei välity tänne ruudun toiselle puolelle, ainoastaan tuo Victoria’s secret kelpoinen kroppa :D.

    Itsellä on se n. 5 kg normaalipainoon ja en tällä kropan mallilla todellakaan laita bikineitä (kun ne ”raskauskilot” sattuu just olen mahassa :(((). Jos joku toinen lihava haluaa olla tyytyväinen kroppaansa ja näyttää sitä rannalla, siitä vaan. Mutta itse pysyn kaukana rannoista. Tällä laihdutustahdilla tosin en pääse sinne rannalla seuraavaan 10 vuoteen :D.

    Olen vaan liian tietoinen siitä, että on ylipainoa ja se ei ole muista ihmisistä kaunista tai edes hyväksyttävää. Ja tämähän on täysin fakta, sen verran usein on se kuultu vieraiden ja tuttujenkin suusta (ohikulkevat huutelee isosta perseestä tms.). Jos itse joutuisit alistumaan tällaiselle käytökselle ihan tavalliset vaatteet päällä, et varmaan itsekään suostuisi bikinineihin pukeutumaan…

    Ja anteeksi jos tämä kommentti oli just sellainen, mitä et halunnut :D

    • krista
      28.6.2016 at 23:49

      Ensinnäkin: kiitos <3 Tietysti tää kohteliaisuuden vastaanottovaikeuskompleksi on tällainen, että nyt tuntuu, että pitää sanoa, että mä valitsin tietysti hyvät kuvat ja mulla on arpia ja niin edelleen ja niin edellen. Mutta en sano, vaan sanon KIITOS.
      -
      Ja joo oot ihan oikeassa - se, että ylipainostaan joutuu kuulemaan, on varmasti KAMALAA ja ihan varmasti vaikuttaa omaan mielikuvaan omasta kropastaan. Ja se on niin niin niin väärin. Mutta oon IHAN varma, että nämä kommentoijat/paheksuvat ovat kuitenkin ihan pieni vähemmistö; vaikka se on just se vähemmistö, jonka sanat osuu :( Perhana! Kenenkään ulkonäköä ei kuuluisi ikävästi kommentoida!
      -
      PS. Viisi kiloa normaalipainoon ei ole edes kovin paljon mun korvaan; varmaan näyttäisit ison osan mielestä oikein hyvältä bikineissä. MUTTA samanaikaisesti oma olo on tärkeää. Jos tulee ihan karsea ahdistusolo bikineissä, niin sitten totta kai niihin vaatteisiin, missä oma olo omasta itsestä on mahdollisimman hyvä <3 Ei se bikineissäolo tietystikään mikään itsearvo ole. MUTTA sulla olisi täysi oikeus olla bikineissä ilman kenenkään paheksuntaa, jos itse niin haluaisit. Ja jos joku sitä paheksuu, se ihminen on itse kyllä aika p*seestä. (sanoinpa rumasti, mutta ON).

    • -K-
      6.7.2016 at 02:43

      5 kiloa normaalipainoon? Mulla on 15 kiloa normaalipainoon ja bikinit päällä, joskus jopa ilman, vetelen rannalla. Riippuu rannasta ;) Ihmisiä on kaikennäköisiä, kokoisia ja ne mainoskuvat – ja somekuvat on yleensä viimeisen päälle fotoshopattu, jopa niin, että raajoja puuttuu ;)

      Omiin korviini ei ole kantaunut huutoja liian tuhdista ulkomuodosta, onpa kurjaa jos tuollaista joutuu kuulemaan.

  • Annu
    28.6.2016 at 22:32

    Hieno kirjoitus!
    Samaan voisi pistää: tuolla naamalla! Tiedäthän sen sanonnan?
    Itse kärsin isosta nenästä ja siinä on köymy, edestä päin kaunis mutta sivusta…huoh.
    Välillä vihaan, toisinaan se on ok ja Tuossahan tuo menossa mukana, mutta hyvin todennäköisesti sen vielä korjautan ns tavallisen näköiseksi. Siitä on kiusattu koulussa ja sain nimiä: korppikotka, kyhmyjoutsen…ja ala-asteelta asti olen itseäni hävennyt.
    Ihmismieli on siitä kumma ettei se unohda ilkeitä sanoja, vaikka kauniitakin olen kuullut ja on ihana mies ja lapset ja seurustelusuhteita on ollut useitakin, nenä ei siis ole koskaan ollut este mutta minun on hankala elää sen kanssa.
    En ikinä voisi kuvitella esim esiintyväni telkkarissa tai olevani jossain julkisessa työssä: tällä naamalla! (Tai nenällä, muutenhan olen ihan ok)

    Vaikka kropassa riittää paranneltavaa, on lättäpeppua ja napatissiä ja raskausarvet ja pituutta ja hoikkuutta niin miksi ne on helpompi hyväksyä kuin kasvoissa olevat ”viat”? Vai onko?

    • krista
      28.6.2016 at 22:57

      Voi sinua <3 <3 <3 En ole (tietääkseni) nähnyt sinua koskaan livenä, mutta jotenkin sain mieleeni sellaisen kuvan, että sinulla olisi ihan kaunis persoonallinen nenä, mutta sä vain itse näet sen vieläkin jonain sellaisena, millaisen ikävät sanat siitä tekivät. Mun on PAKKO jakaa yksi henkilökohtainen muisto, nenään liittyy sekin. Mullahan on tosi iso nenä, jos et ole sattunut huomaamaan :) Mutta varmaan olet :D
      -
      Mutta joo, mä olin ala-asteella silloin. Olin mielestäni pieni ja ihana ja kaunis, ja kaikki pojat tykkäsivät musta. Kunnes... Luokassa istuttiin pulpeteissa tyttö-poika-pareissa, ja luokan suosituin poika halusi tulla mun viereen istumaan. Olin siihen ihastunut; tai siis kaikki olivat. Eräs kärkeväpuheinen tyttö (myös samaan poikaan ihastunut) kääntyi parinvalinnan jälkeen minuun päin ja sanoi kovaan ääneen: "sulla on kyllä tosi iso nenä noihin sun kasvoihin verrattuna". Olin ihan, että TÄH. Mulla oli ollut siihen asti mielestäni ihan tavallinen kaunis nenä. Koulun jälkeen menin kotiin ja katsoin vessan peilikaapin kautta itseäni sivulta - ja OHO: MUN NENÄ OLI SIINÄ SEKUNNISSA KASVANUT IHAN MEGALOMAANISEKSI. Voi järkytys, mikä tunne. Sain ihan valtavat nenätraumat, jotka kulkivat mun mukana koko kouluiän ja pitkälle aikuisuuteen asti. Esimerkiksi kun teininä olin johonkin ihastunut, yritin aina varmistaa, että olen häneen nähden sellaisissa kulmissa, että hän ei MITENKÄÄN pääse näkemään minua sivulta. Eli että kyllä: ilkeät sanat jäävät elämään. Omalta kohdalta se oli vain yksi kerta, joka jätti arvet - saatikka sitten, jos koulukiusattu joutuu kuulemaan jotain ihan jatkuvasti. Ihan kamalaa. Oma nenätraumani helpotti onneksi joskus aikuisiällä ja nyt päinvastoin ajattelen, että se on aika kauniin "aatelinen" etenkin suoraan sivulta päin :) Muutenkin oon tullut siihen päätelmään (haha), että isot nenät ovat kauniita :)
      -
      Tällainen avauntuminen tässä :) Sori. Mutta halusin jakaa.

  • Lilah
    28.6.2016 at 22:58

    En niinkään häpeä neljännestä raskaudesta yhä 2kk myöhemmin jääneitä 10 kiloa (ja niitä viittä jotka on jääneet jo aiemmista raskauksista, kuin inhoan itseäni tämän itsekurittomuuden vuoksi. Jonain aamuna ajattelen, että tänään kuntoilen ja syön oikein, ja illalla huomaan toisin käyneen. Samalla tiedostan, että omat prioriteetithan tässä näkyy, en ole vähääkään ulkonäkökeskeinen.

  • Maria
    28.6.2016 at 23:19

    Kiitos tästä! Mahtavan monipuolinen käsittely aiheesta. :)

    Tämä postaus tuli mulle juuri tismalleen oikealla hetkellä, josta kirjoitin omassa blogissani täällä: http://apartofhernature.blogspot.fi/2016/06/ei-niin-onnistunut-rantareissu.html

    • krista
      28.6.2016 at 23:36

      IIIIIIHANAT bikinit, vau!!! Siis hei MÄ olisin saattanut käännähtää katsomaan sua pitkään, mutta siis ihan vaan pelkästään katsoakseni, että ”vau mäkin haluun tuollaiset biksut”! :) Ekstapointsit vielä siitä, että nuo kukat näyttää ainakin mun silmään pioneilta ja just nyt on pioniaika <3 <3 <3

      • Maria
        29.6.2016 at 15:03

        Heheee, voi kiitos! :’) Ja joo, niin mustakin! Ihanan pirteät kaikkien niiden tylsien mustien perusuikkarien rinnalla. Ja erityisboonukset tietysti korkeasta vyötäröstä, joissa voi hyppelehtiä murehtimatta siitä hölskyykö jokin paikka muka jotenkin liikaa. :D

  • Anmi
    28.6.2016 at 23:38

    Mut hei, mihin sä oot sun masun hävittänyt?! Mulla ei lähde sit millään, vaikka kuopus on jo kolme. Liian vähän tanssia selvästi.

    • krista
      28.6.2016 at 23:51

      Biksualaosan korkean vyötärön alle :D On se vielä siellä, etenkin kun oon just syönyt jotain. Mutta oli se ennen lapsiakin; mulla on notkoselkä, jolloin pömppis oikein korostuu :)

      On se pienempi kuin vuosi sitten (heh tai etenkin kuin kaksi vuotta sitten), mutta ei se varmastikaan koskaan pömpöttämättä ole. Mutta mä puolustan kaikkien maailman masujen oikeutta pömpöttää :)

      • Anmi
        29.6.2016 at 23:00

        No en mäkään anna sen mitään estää, mutta jotenkin väliä tuntuu että olisi kiva kun ton löllön tilalla olisi edes se pömppis.
        Tänään näin rannalla kyllä yhden tosi äidillisen pehmeän naisen ja näytti niin hyvältä just sellaisena.

  • Miitu
    29.6.2016 at 06:59

    Mä en pysty, ja kamalinta siinä on se, että se estää viemästä lapsia uimaan, mikä taas on oman äitiyden yks häpeäpaaluja. Ei todellakaan saisi olla lasten uimataidon kehittyminen kiinni siitä, että äiti ei kykene näyttäytymään vähissä vaatteissa – saatikka ilman – julkisesti.
    .
    Mulla oli anoreksia parisenkymmentä vuotta sitten, ja vaikka siitä pahimmasta syömättömyyskaudesta on aikaa, melko hidasta tää pään toipuminen vaan on, vaikka mun tilanne ei koskaan kovin paha ollutkaan. Vielä aikuisuuden kynnyksellä saatoin itkeä takapuoltani siinä alipainon kynnyksellä. Nykyisin suhde tähän keskipainoiseen kroppaan on noihin aikoihin nähden melko mutkaton, ja aika harvoin saan itteäni enää kiinni murehtimasta ulkonäköasioita. Mut se raja näyttää olevan siinä, että harteilta polviin on jotenkin verhottuna. Ehkä mä sit mummona kuljen kesät bikinit päällä.

  • Mariest
    29.6.2016 at 09:19

    Itse koitan aina myös pitää mielessä kun omat raskausarvet ja riippuvat imetystissit harmittaa, että joku toinen tekisi mitä vaan saadakseen raskausarpia ja riippuimetystissit. Se ajatus saa aina itseni heräämään, että onpa pieniä omat murheet ja kuinka onnekas sitä onkaan just täsät kropasta! :)

    • krista
      29.6.2016 at 09:56

      Oi kyllä, tosi hyvin ajateltu!

  • Katri
    29.6.2016 at 12:38

    Hei kiitos Krista! Olin tänään rannalla, biksuissa. Ekaa kertaa elämässäni. Olin toki ostanut bikinit jo aiemmin, joten siitä et saa kredittiä :) Sen sijaan se että julkaisin omassa instassani talviturkinheittokuvat niissä bikineissä johtui ihan siitä, mitä kirjoitit: sillä on väliä mitä kuvia me nähdään. Tavallisia kroppia, tavallisia mahoja. Ja miten leveältä persukseni näyttikään joissain kuvissa, mutta niitä en tietenkään julkaissut ;)

    Kävin muuten eilen alusvaateostoksilla Victoria’s secretillä. Large-koko valitsemastani asusta oli loppunut, mutta onneksi varastosta vielä löytyi. Monella kokoa sinnekin siis mahtuu vaikka tottakai kuvasto on niukka.

    • krista
      29.6.2016 at 22:29

      Hyvä sinä, ihan mahtavaa! Mä luin tän sun kommentin päivällä ja tuli niii-iiin hyvä fiilis! Ja kyllä, sillä ON väliä. Ehkä joku katsoo niitä kuvia ja ajattelee, että hemmeti vie mä laitan kans huomenna bikinit. Niin kuin mä tein silloin viime kesänä, kun näin sen rennosti käyttäytyvän ja luontevan raskausarpisen naisen bikineissä.

      Ja mä oon IHAN varma, että jos oisit julkaissut jonkin persuskuvan, niin sä olisit ollut ainoa, joka sitä ois ajatellut leveänä. Koska niin se vaan usein menee, että itse on se kriittisin. Ja pelkää, että toisetkin on :)

  • muuttolintu
    29.6.2016 at 13:11

    Hei, pakko kommentoida kaikille tuskailijoille: ruvetkaa seuraamaan instassa fullfigured_fashion-tiliä. Ihan mahtavia kuvia naisista, jotka todellakaan eivät pelkää paljastaa kroppaansa! Ja se näkyy kyllä asenteessa. Tää on ollu mulle ihan mahtavan terapeuttista. Kun omassa mediaseurannassa on nyt normalisoitunut kaikennäköisten kroppien näkyminen niin ne omatkin normit on laajentuneet. Tää erilaisten instatilien seuranta on osa mun tän vuoden alussa aloittamaa projektia – sen sijaan että vuodenvaihteen jälkeen olisin taas kiusannut itseäni ajatuksella, että juuri TÄNÄ vuonna minun pitäisi laihtua x verran ja aloittaa jumppa ja juoksu ym. harrastukset, niin päätin että juuri tänä vuonna mun tavoitteena on ainoastaan oppia hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Sillä itsensä rakastamisesta ja hyvästä olosta lähtee kuitenkin myös se motivaatio omasta kropasta huolehtimiseen. Mä väitän, että jos omaan vartaloon on syvä vihasuhde, niin se huolehtiminenkin on aika paljon vaikeampaa. Nyt, 6kk jälkeen voin sanoa, että hyvin on toiminut :) Hyvä mieli omasta olemisesta ja lisääntynyt itsevarmuus näkyy myös omassa jaksamisessa muutenkin. Tää voi kuulostaa liian simppeliltä, mutta mä uskon, että kun pääsee kiinni niihin omaa elämää rajoittaviin ajatusmalleihin (vaikka vain instatilejä seuraamalla) ja pystyy niitä muuttamaan, niin kaikki on mahdollista. Hyvää bikinikesää kaikille :)

    • krista
      29.6.2016 at 22:33

      Kiitos, meni heti seurantaan!

      Mutta se on jännä, että vaikka sitä muuten kuinka on ”tiedostava”, sillä omalla seuraamalla kuvavirralla on kuitenkin vaikutus. Jos vaikka seuraisi ihan hulluna jotain fitness-tyyppejä, niin kyllä se tavallaan jollain tavalla vaikuttaisi ajatuksiin, että ”tuollainen sitä kuuluisi olla”. Mutta onneksi esimerkiksi just Instassa voi aika paljon vaikuttaa siihen, millaista kuvastoa näkee.

      Ihana projekti sulla. Ja mä uskon ihan sataprosenttisesti tuon! Ja että oman kropan hyväksyminen tuo kaikkea muutakin hyvää sellaiseen… …kokonaishyvinvointiin. Ja siitä kropasta huolen pitäminen on tosiaan helpompaa, jos siitä tykkää eikä vihaa sitä. Hyviä ajatuksia sinulla <3

      • muuttolintu
        30.6.2016 at 14:11

        Kiitos :)

  • Tiina
    29.6.2016 at 21:53

    Voi miten ihana teksti. ❤ Tähän blogiin on aina mukava tulla kylään.

    Minä näin vasta kuvat alkukesän talviturkin heitosta minusta ja lapsista. Bikineissä olin tuolloin, ja katse osui kuvassa ensimmäisenä omaan vatsaan. Auts! 😃 Mutta samassa kuvassa oli ne kaksi lasta täynnä iloa ja elämää. Että jos pehmeä maha on se, mitä merkiksi jäi, niin suotta murehdin.

    Vaikka miten olen nytkin normaalipainoinen, niin tiedä kyllä itse painavani 7 kiloa enemmän kuin 10 vuotta sitten. Kyllähän se hiukan ärsyttää välillä. Monilla tuntuukin usein kehonkuva pyörivän nimenomaan painon ympärillä. Omalla kohdallani voi onneksi todeta olevana fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin aikuisuuden kynnyksellä. Juoksen kovempaa, pidemmälle ja olen vahvempi. Se on sitä, mikä on minulle nyt paljon tärkeämpää. 😊

    Minä todella aion heilua bikineissä tänäkin kesänä, sillä niin olen heilunut tähänkin asti! Erona aiempiin kesiin taitaa olla se, että kolmenkympin kohdalla en enää juuri välitä siitä, mitä muut siitä tuumaa. 😃 Aurinkoista bikinikesää!

  • Nunu
    30.6.2016 at 07:55

    Mä oon jo pidemmän aikaa ollut ihan sinut kroppani kanssa. En siis mitenkään super tyytyväinen, mutta silleen etten koko ajan mieti lyhyitä jalkoja ja muutamia vatsamakkaroita. Ja olen ihmetellyt ja ollut tavallaan vähän surullinenkin siitä, että omat todella kauniit ystäväni stressaavat ulkonäköään ja kilojaan. Jos ei tässä reilun kolmenkympin iässä ala hyväksymään itseään niin milloin sitten?
    Mutta vaikka olen siis itseeni ihan tyytyväinen ollutkin niin voi vitsit miten onnellinen olin kun laitoin bikinit keväällä päälle peilin edessä ja ajattelin täysin spontaanista, et mähän näytän hyvältä! Siihen ei tarvittu mitään miehen kehuja tms vaan se oli ihan rehellinen oma ajatukseni, joka yllätti itsenikin.
    P.S luin otsikon ”bikininorppa” :D

  • Anni
    30.6.2016 at 17:35

    Ihan mahtava ja tärkeä kirjoitus, kiitos! Ja kiitos myös siitä, että suurilta osin siun inspiroimana ostin tänään bikinit, ja ajattelin käyttää niitä myös julkisesti. Ja rohkaistuin jopa postaamaan kuvan omaan blogiini. Jee :)

    • krista
      30.6.2016 at 18:07

      Hyvä sinä! Ja JUST toi kuulemasi sovituskoppikeskustelu; JUST tän takia tarvitaan tavallisia kaikenmuotoisia ihmisiä bikineissä!

      Tosi hyvännäköiset ja -malliset bikinit muuten löysit, ja ehdottoman hyvältä näytät myös sinä niissä! En näe mitään mainitsemiasi jykeviä reisiä enkä tasapaksua kroppaa, vaan hyvännäköisen tavallisen naisen, jonka kroppa näyttää vahvalta ja siltä, että sillä harrastetaan liikuntaakin. Todellakin ylpeänä vaan biitsille!

      • Anni
        30.6.2016 at 20:48

        Joo, jotenkin siitä keskustelusta tuli todella surullinen olo: ei noin rumasti, eikä varsinkaan vielä noin nuorena.

        Ja kiitos kauniista sanoistasi!

    1 2