Aika monta kertaa olen kirjoittanut tällaista vuosikatsausta tehdessäni: ”Vau, mikä vuosi!”
Nyt tuota kulunutta vuotta 2020 ajatellessa käyttäisin kuitenkin jotain ihan muuta voimasanaa kuin ”vau”.
Jokseenkin tältä meidän vuosi näytti:
Tammikuu 2020
Elettiin vielä ”viattomuuden aikaa eKr”, ennen koronaa. Vaihdoimme maata Espanjan-kotiin heti alkuvuodesta, juuri ennen loppiaisbileitä. Iloksemme myös äitini tuli meidän mukaan Espanjaan kahdeksi kuukaudeksi.
Tammikuussa mm. ihasteltiin mantelinkukkia ja elettiin tavallista perhearkea kouluun- ja hoitoonviemisineen.
Helmikuu 2020
Aurinkoinen arki jatkui. Lapsi otti haltuun skeittaamista, retkeilin äitini kanssa kallioiden katveessa sijaitsevassa luolakylässä (Setenil) ja ehdimme käydä Malagassa taidenäyttelyssäkin. Meillä oli myös ihania vieraita Suomesta.
Maaliskuu 2020
Koronatilanne alkoi nostaa päätään Espanjassa, vaikka nettikeskusteluiden perusteellla Suomessa sen ”tuloon” ei vielä uskottu. Nettikeskusteluissa näytti, että mä olin ainoa, joka myönsi, että alkaa jo huolettaa.
Maaliskuun alussa jätettiin jo markkinoilla käymisiä ja väkijoukkoja vähemmäksi, mutta jatkoimme vielä arkea. Tätä en ole tainnut kertoakaan: matkustimme Joelin kanssa 7.3. Rondaan kahdenkeskiselle vuorokaudelle – mutta menomatka täydessä bussissa yskivien ihmisten keskellä tuntui jo niin kuumottavalta, että takaisin päin seuraavana päivänä (su) päätimme tulla taksilla.
Se oli muuten just se sama päivä, jolloin Suomessa oli se Naistenpäivän konsertti.
Sitten tapahtui ja vauhdilla. Seuraavalla viikolla alkuviikosta vielä murehdin, että miten voisin peruuttaa meidän osallistumisen koulun (perheille tarkoitetulle) luokkaretkelle Sierra Nevadaan seuraavana viikonloppuna.
Loppuviikosta koulu olikin jo kiinni, ja me seuraavana maanantaina Suomessa.
Kotiin palatessa olo tuntui ihanalta, turvalliselta. Luntakin vähän saatiin, ja kevätaurinko pilkahteli.
Ehkä harvemmin kuin ajatkultaavatmuistot sanoo, mutta ainakin tämän valokuvan verran.
Huhtikuu 2020
Kevät ja etäkouluarki sujui meillä sellaisella positiivisella tsemppihengellä. Olo oli virkeä ja virtaa täynnä.
Ulkoilimme paljon mökkimaastossa, hurahdin virtuaalitanssitunteihin ja kotiin perustettiin oma tanssisali.
Toukokuu 2020
Kotipihavappua, etäkoulua, kesän tuloa ja Tiktok-hurahdusta. Laitettiin kotia ja pihaa ja ja ja ja. Mistä sitä energiaa muuten oikein riitti, kevätauringosta?
Kesäkuu 2020
Kesäkuun eka ja koko loma edessä! Mikä fiilis!
Juhannukseksi mentiin Sotkamoon ja viihdyttiinkin siellä jopa pari viikkoa. Rantalomalla! Ihanat helteet, ah!
Heinäkuu 2020
Heinäkuussa uimaranta- ja luontoretkeiltiin sekä perheen että ystävien kesken – lasten muutamia ystäviä alettiin tapaamaan ulkona, kun koronatilanne oli niin hyvänä.
JA – ja nyt sanon sen vau – pääsimme myös viettämään kahdenkeskisen vuorokauden mökillä.
Elokuu 2020
Ennen koulun alkua käytiin vielä uudestaan Sotkamossa, ja sen jälkeen vielä viimeiset kesäfiilistelyt mökillä.
Rehellisesti sanoen siihen koulun alkuun – ja kolmen koulupäivän jälkeen alkaneeseen flunssaan – oikeastaan tyssäsi se mun hyvä fiilis. Välillä huoliaallonpohjittain, mutta samanaikaisesti myös vähän salakavalasti hiipien hymyt ja naurut alkoivat jäädä elämässä vähemmäksi ja vähemmäksi.
Lapset toki nauttivat päästessään kouluun ja eskariin.
Syyskuu 2020
Tässä vaiheessa elämä vain vyöryi päivästä toiseen. Lupasin Joelille pitää lounasvapaita tai käydä vaikka pyöräretkillä – mitään niistä ei tapahtunut. Töitäkö mä vaan tein? Ehkä.
Syysmökkeily oli henkireikä. Joel leipoi leipää lähes joka päivä.
Lokakuu 2020
Ylimääräisen lomaviikon (jolloin oltiin omaehtoisessa eristyksessä) ansiosta päästiin syyslomalle Sotkamoon. Mökkeilyä jatkettiin sitkeästi viikonloppuisin.
Marraskuu 2020
Uuh. Blogiarkistoa kurkistamatta väittäisin, että olen ollut marraskuun mököttävä mörkö.
Blogiarkisto kertoo, että on me näköjään ulkoiltu. Ja käyty koronavirustesteissä. Lapsi oli loppukuusta kaksi viikkoa flunssan takia kotona. Ja kun toinen pääsi kouluun, toinen jäi kotiin yskimään.
Joulukuu 2020
Joulupuuhastelut saivat vihdoinkin sen suurimman ankeuden taittumaan.
Tästäkin vuodesta kuitenkin selvittiin, ja vaikka se oli vaikea (mulle syksystä alkaen), kyllä vuodesta 2020 löytyy myös hymyjä ja hyviä hetkiä.
Ensi vuodesta sitten… no, te tiedätte. Sitä samaa, mitä me kaikki toivotaan.
25
A
29.12.2020 at 22:22Outo vuosi, kaiken kaikkiaan. Oma vuosi sisältää ihan jäätävän kasan muutoksia ilman koronaakin. Vuosi alkoi työttömänä (täysin uusi juttu mulle), sitten sain vakipaikan (first time ever), hiihtolomalla matkattiin hyvissä fiiliksessä Espanjaan Costalle ja onneksi mentiin. Meitä jo vähän pelotti korona jo silloin (ison hotellin aamiaisbuffa oli jo huhhuh) mutta oli ihanaa ja aurinkoa (lapselle keväällä tuli monet itkut kun Espanjan matka edusti hänelle kaikkea ihanaa mitä korona vei). Hiihtoloman jälkeen ehdin olla fyysisesti uudella työpaikalla alle kolme viikkoa (onneksi edes sen verran) ennen kuin meidät määrättiin etätöihin (ja sillä tiellä ollaan edelleen, nyt ainakin helmikuun loppuun asti jos oikein muistan). Kouluun paluu pelotti ja jännitti aikuisia, ip-kerhoon ei uskallettu lasta päästää, mutta kaikki meni hyvin. Lapsi nautti keväästä ja vapaudesta leikkien puistossa kaverinsa kanssa kun vanhemmat teki töitä. Se oli ihanaa. Kesä oli melkein normaalia aikaa, tosin retrospektiivisesti pelättiin vielä liikaa, ois vaan pitänyt enemmän tehdä ja nähdä isovanhempiaa ystäviä j. Ulkosalla vaan nähtiin, tehtiin pieniä kotimaan (auto)matkoja ja uitiin, niin meressä, joessa, järvissä kuin uimastadionillakin. Kolaroin myös pyörällä ja pelkäsin että polvi hajosi lopullisesti (ei hajonnut, voi onni kun pääsin kolmen viikon kuluttua taas juoksemaan). Juoksin vuonna 2020 enemmän kuin ehkä 10 vuoteen, pyöräilin vähemmän kuin ikinä kun työmatkapyöräily jäi.
—
Syksyllä sitten hupsistakeikkaa kävi niin yllättäen, että ostettiin uusi koti. Ihan älyttömän hintainen, taskussa oli toki lainalupaus ja tieto että vanha koti ”varmaan” menee ripeästi kaupaksi. Uudessa kodissa oli lunastuspykälä, joten jännitystä riitti moneksi viikoksi ennen kuin varmistui että se on meidän tuleva uusi koti. Lunastusajan ohi mentyä pistettiin uusi koti myyntiin ja alle 3 viikkoa siitä kuin tavattiin välittäjä ekan kerran oli meillä hyväksytty ostotarjous (pyyntihintaan jopa). Kaikki stressi ja jännitys ja huonompi työergonomia heijastui migreenin kroonistumisena, nyt loppuvuosi on sitä korjailtu ja elän toivossa että ensi vuonna päätä särkee vähemmän. Koronarokote tuntuu parhaalta joululahjalta ikinä, siinä on niin paljon lupausta toivosta. Pieni hauras toivo, että ehkä jo kesällä tilanne voisi olla toinen.
—
Vuosi 2021. Sitä odotan pelon sekaisin tuntein ja toisaalta innoissani. Koronatilanne yhdistettynä remppaan ja tulevaan muuttoon, plus iso työkuorma ihan alkuvuodesta. Koitan luottaa siihen, että tästä selvitään. Että kevään säteiden paistaessa istun omalla parvekkeella katsomassa merimaisemaan ja kaikki on ihan ok. Toivon ja odotan, että 2021 oma äitini ja miehen vanhemmat pääsevät ´näkemään meidän asunnon, voidaan kutsua ystäviä kylään pitkän pöydän ääreen ja lapsi voi kutsua kaverinsa yökylään. Voi olla, että tätä ei tapahdu 2021, vaan 2022, mutta joskus se tulee tapahtumaan ja sitä aion odottaa niin kauan että se on turvallista.
Tiina/Fit Fat Mama
30.12.2020 at 18:59Oi vitsi miten makeet noi siun treenipöksyt tossa veivauskuvassa :D!
https://fitfatmama.vaikuttajamedia.fi/
Ida
1.1.2021 at 06:15Vuodesta 2020 saattaa voida sanoa vau. Lähinnä siksi miten paljon siinä oli kaikkea. Australian valtavat maastopalot, korona, USAn pressan vaalit, Kalifornian maastopalot, olikos jossain tulviakin? Tulevaisuudessa kouluissa on oma kirjansa historian tunneilla vuodesta 2020.
Onneksi kalentereihin ilmestyi 1.1.2021 kun vuorokausi vaihtui. Uusi vuosi alkoi. Toivotaan siitä iisimpää.
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/12/31/kootaanpas-vahan-vuotta-2020/