Vuosi sähköautoilua – tämä yllätti

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Auton kanssa.

”Onnea yksivuotiaalle Volkswagenillesi!”, luki meiliin kilahtaneessa uutiskirjeessä.

Oho, meillä on talossa taas yksi yksivuotias! Tai no tällä hetkellä kahta viikkoa vaille yksivuotias, mutta ei se näiden taaperoiden kanssa niin päivän päälle ole.

Pieni nainen, iso auto.

Vuosi ja lähes 14 000 kilometria siis takana yhteiseloa meidän iloisenoranssin ja kukikkaankirjavan sähköhippibussi ID Buzzin kanssa. Edelleen hymyilyttää joka kerta, kun hyppään sisään! Jännä ajatella, että silloin vuosi sitten me oltiin vielä ihan noviiseja sähköauton kanssa. Moni asia silloin vielä mietitytti tai oli hämärän peitossa, kun taas nyt vuosi myöhemmin tämä sähköautoilijan elämä menee jo ihan rutiinilla. En oikeastaan edes tule ajatelleeksi, että joskus kävin tankkaamassa!

Sähköautoasiat herättävät aina tosi paljon kysymyksiä – niin heräsi aina minullekin silloin, kun me vielä sähköautoa pohdittiin. Muiden kokemukset olivat tärkeitä!

Tässäpä siis nyt moneen asiaan vastauksia, eli kymmenen (plus yksi) keskeisintä sähköautoyllätystä kuluneen vuoden varrelta:

1. ”Mitä jos akku loppuu kesken ajon” -jännitys unohtui yllättävän nopeasti.

Koska siis ei se lopu! Autossa on koko ajan näkyvissä se mittari, että paljonko akkua on jäljellä ja paljonko kilometrejä sillä akkumäärällä ajaa – ei se sieltä hurahda tyhjäksi ajaessa tai pysäköidessä sen kummemmin kuin bensat bensa-autostakaan.

Eli akun ja bensatankin tilanteeseen voi suhtautua ihan samalla tavalla, ei siinä ole sen enempää jännittämistä. Näin on etenkin alueilla, joissa latureita on lähes yhtä paljon kuin bensatankkeja. Laturit ja etäisyydet vieläpä näkee ID Buzzin näytöstä, joten akun suhteenkin tällä on kyllä tosi huoletonta ajella.

Pakkasessa totta kai akkua kuluu rutkasti enemmän (meidän kokemukset -35 asteen pakkasesta täällä), mutta silloinkin akun varauksen tilan ja hupenemisen näkee koko ajan siitä näytöltä. Ajoissa vaan seuraavalle lataukselle eikä kuluta akun varausta liian alas, ja sillä selvä.

Uskon, että tämä teline on suunniteltu just tähän.

2. Kesällä akun kesto lähes nauratti

Meille kävi juuri niin kuin eräs kokeneempi sähköautoilija ennusti: me saatiin tämä auto talvea vasten ja eka Sotkamon-reissu tehtiin suunnilleen nollakeleillä ja talvirenkailla. Siitä sitten mentiin vähä vähältä kohti talvea ja pakkasia, ja sen myötä totuttiin tietysti akun kulumiseen sen mukaan.

Ja sitten, kun alkoi koittaa kesäkelit: miten tää akku ei oikeasti kulu ollenkaan, eihän tää voi olla enää mahdollistakaan? Katselin vaan niitä lukuja, että mähän oon ajanut vaikka kuinka paljon ja akku ei vaan kulu mihinkään. Joel jo pohti ääneen, että mitä jos akun varauksen näyttö onkin mennyt rikki.

No ei ole, haha! Vaan ihan oikeasti sillä vaan ajaa kesällä ihan maagisen pitkään. Esimerkiksi kesälomamatkalla me ladattiin akku täyteen (tai siis 80%:iin) Jyväskylän lähellä kylpylässä ja ajettiin siitä ensin parisataa kilometriä sukulaisten mökille. Sen jälkeen ajettiin vielä viikko siellä mökkiympäristössä päivittäisiä ajoja kylille ja omaan majoituspaikkaan, eikä vieläkään oltu lähellä sitä pistettä, että autoa tarvitsisi ladata.

3. Miten iso auto voi olla näin ketterä?

Ennen ID Buzzia olin ajanut miniautolla 12 vuotta. Ai hitsi, että jännitti siirtyä ison auton rattiin – se oli mulle sellainen iso kynnys, jonka onneksi ylitin. Sain myös kuulla paljon varoittelua, että Helsingin keskustaan tuollaisella jättiautolla ei kyllä sitten ainakaan mahdu lähtemään.

Mutta mä ihan oikeasti väitän, että olen nykyisin Buzzillani ketterämpi kuin pikkuautolla ennen!

Ensinnäkin Buzz kääntyy yllättävän tiukasti: siitä sanotaan, että kääntösäde on 11 metriä, mutta se ei sano mulle kyllä yhtään mitään. Mutta siis kääntyy ketterästi, tuon mäkin osaan sanoa.

Ja ihan älyttömän iso juttu siinä ketteryydessä on kamerat: eikä siis pelkästään peruutuskamera, vaan Buzzissa on ulkokameroita joka puolella ja niistä näkee selkeän kuvan eteen, taakse, sivuille ja kaikkiin kulmiin. Kääntökulmien kuvaajilla (näkee heti, että mihin on menossa, jos ratti on tässä asennossa) ja varoitusäänillä varustettuna!

Mulle tämä on ihan mullistavaa: peileihin kurkkimisen ja sokeiden pisteiden friikkaamisen voi siis kokonaan unohtaa ja katsoa vaan tarkasta kamerakuvasta, että mahtuuko. Näyttö hälyttää myös heti, jos joku vähänkin lähestyy. Jos vaikka on peruuttelemassa parkkipaikalla ja jostain lähestyy jalankulkija, sinne tulee jo hyvissä ajoin punaista näkyviin ja erilaiset piipitykset alkavat.

JA auto myös hätäjarruttaa lopulta itse, jos kuski on niin urpo (ja kuuro ja sokea), että ei itse tajua. Testattu on – saniaisilla. Piti käydä mökkitieltä katkomassa pois reunimmaiset saniaiset, kun Buzzin tutka oli sitä mieltä, että älä nyt hullu seinään törmää.

Eli Helsingin keskusta, pikkutiet, ahtaasti parkkeratut autot, mökkitien kääntöpaikat tai parkkihallit – mikään ei ole ongelma. Hassulla tavalla olen ottanut jopa sellaiseksi kunnia-asiakseni, että auto on aina tasan keskellä ruutua. Kuvittelen mielessäni (kukaan ei varmasti oikeasti katso), että naisautoilija ja iso auto. Ja sitten laitan pling parkkiin keskelle ruutua, että kuulkaas näin se tehdään.

4. Kiilailut loppuivat

Voi ei, mitä antipatioita pienellä autolla ajaminen kanssa-autoilijoissa oikein aiheuttikaan! Mutta nyt, kun ajan isommalla autolla ja ihan samalla ajotavalla, niin mua ei kiilaa enää kukaan! Yhtäkkiä ei enää lentokentän taksit liittymästä varastakaan kaistaa, tai vaikka viitostiellä Sotkamoon ajaessa ei porukka ohittele ollenkaan niin vaarallisesti kuin ennen. Ihan koomista!

Itsehän mietin etukäteen, että muiden autoilijoiden pikkuauto-aggressiot voivat vaihtua sähköauto-antipatiaan, eli että tuolla liikenteessä sitten jotkut kokevat egonsa haastetuksi sähköauton nähdessään. Sellaiseen en kuitenkaan ole ajaessa ollenkaan törmännyt; tai ainakaan se aiemman pikkuautokokemuksen rinnalla ei nouse mun silmiin näkyväksi.

Tämä on kyllä jännä ilmiö, jonka huomasin eka kertaa jo ennen tuota Buzzia, kun olin koeajamassa Volkswagenin Multivania. Ja totta se vaan on: ison auton rinnalla muut autot (lue: autoilijat) käyttäytyvät eri tavalla kuin pienen, ja se heti vaikuttaa myös omaan ajofiilikseen.

5. Maanteiden kuningatar -fiilis

Tuon kiilaamattomuuden lisäksi sellainen ”maanteiden kuningatar” -tunne nousee ennen kaikkea siitä, että ylhäältä Buzzin ratin takaa todella näkee. Hankalat liittymät eivät olekaan enää hankalia, eivätkä sähköpömpelit peitä näkyvyyttä pyöräteille, kun mä nykyisin näen niiden yli. WOU!

6. Sähköautoilu ilman kotilaturia – no problem

Meillä on ollut nyt noin kuukauden verran oma kotilatauspiste käytössä taloyhtiön parkkipaikalla – hip hei ja jahuu! Mutta kun me tuota sähköautoa ostettiin, ei oltu vielä yhtään varmoja, tuleeko sellainen luksus lähivuosina toteutumaan. Itse asiassa luulimme ja oletimme, että ei tule, haha. Ostimme siis sähköauton niin, että meillä ei ollut (vielä) omaa latauspaikkaa kotona, ja ensimmäiset reilu 10 kuukautta ajeltiin pelkästään yleisten latureiden voimin.

Ja siis ei kertakaikkiaan mitään ongelmaa.

Meidän ID Buzzia (77 kWh akku) pitää näillä meidän ajomäärillä ladata noin kerran viikossa, kesällä vielä harvemmin. Ja eipä ole ollut kyllä yhtään mikään ongelma pistää auto kiinni pikalatauspiuhaan vaikka kauppareissun ajaksi tai vaikka kun odottelin lasta harrastuksesta. Välillä myös kävin ihan asiasta tehden äänikirjaa kuuntelemassa laturilla – enkä oikeastaan kokenut sitäkään mitenkään hankalaksi. Omaa aikaa, haha.

Mun lempparilatauspaikaksi on muodostunut on Arabian kauppakeskuksen K-Lataus. Siellä ei ole ollut kertaakaan ruuhkaa, ja ruutuihin on hyvin tilaa peruutella.

Moni sanoo just kotilatauksen puutteen syyksi sähköautopäätöksen lykkäämiselle. Mun näkemys on, että kannattaa miettiä, onko se kotilatauksen puute oikeasti aito ongelma vai onnistuivatiko lataukset lähes huomaamatta myös muualla? Esimerkiksi iltalenkin yhteydessä auto pikalaturille, sitten se lenkkeily, ja sillä aikaa ladatulla autolla kotiin. Tai työpäivän ajaksi auto parin korttelin päähän hitaalle laturille, tai lasta harrastuksesta odottaessa auto piuhaan – tai miten nyt vaan kullakin järjestyy!

Kannattaa katsella vaikkapa latauskartalta latureiden sijainteja ja pohtia omia reittejä! Meillä ainakin oli niin, että laturit löytyvät yllättävän helposti omien arkisten reittien varrelta.

7. Ajotyyli todella vaikuttaa kulutukseen

Olipa kerran yksi Turun motarin menomatka, kun tiellä oli paljon rekkoja (ja muutakin liikennettä) ja nopeusrajoitus 120 km. Sen kummempia miettimättä ajelin tyytyväisenä liikenteen imussa ja ohittelin ohituskaistalla rekkoja, kun vaan siltä tuntui. Käy Muumilaaksoon! Iloitsin vaan (ja taisin kehua ääneenkin), että katsopas miten ketterästi tällä kiihtyy. Mutta sitten Turkuun saavuttaessa katsoin mittaristoa ja olin nyrjäyttää oiontaleikatut leukaperäni: siis miten mulla kului tuohon parin tunnin ajomatkaan noin paljon akkua?

Sitten tajusin: olin vähän väliä kiihdytellyt ohitustilanteisiin, sitten ehkä jäänyt hetkeksi jonkun perään satasta ajelemaan, sen jälkeen sopivan hetken tullen taas suihk vaan kiihdyttänyt rekan ohittaessani. Ja olipa tuolla tekniikalla oikea akkuimuri tuo Turun motari, ihan erilaista kuin vaikkapa viitostien 80-100 km/h -kulutus.

Paluumatkalla sitten ajelin tietoisesti tasaisemmin. Rekkoja ja muuta liikennettä oli vähemmän, mutta lisäksi en ohitellut silleen ”kiihdyttäen” vaan pikemminkin samaa noin 110 km/h nopeutta ylläpitäen. Ohitin kyllä rekkoja tuolloinkin ohituskaistalta, mutta sellaisella pehmeämmän tasaisella otteella turhia kiihdyttelemättä. Akkua kului ihan merkittävästi vähemmän ihan samalla matkalla!

Harmi, että en ottanut lukuja ylös, mutta ero oli merkittävä. Ajotavalla siis on väliä, opinpa sitten ainakin sen!

8. Klikkiotsikot sähköautoiluista on blaah

Jos klikkiotsikkoja uskoo, sähköautot hyytyvät tielle tai syttyvät tuleen, lataus on pelkkää sähellystä eikä koskaan onnistu ja muutenkin jo sähköauton ostajaa kaikin puolin kaduttaa.

Ei kannata uskoa.

Tosi harva sähköautoista lukemani juttu on sellainen, että voisin sitä yhtään allekirjoittaa. Tai vähintäänkin otsikot ovat laadittu tietynlaiseen asenteen läpi.

Ehkä mun lemppari oli tämä, joka voisi olla jo parodiaa: Iltapäivälehden lööppiotsikossa kauhisteltiin, että sähköautot ovat saaneet liikenteen hidastumaan Ruotsissa. Ja sitten jatkojuttuna: ”Sähköautoilijoiden silmiinpistävä ajotapa rantautui myös Suomeen”. Kamalaa! Varsinaisessa jutussa kysyttiin asiantuntijan näkemystä (”Nyt vastaa poliisi!”) tähän hirvittävään sähköautoriesaan: se silmiinpistävä tapa siis oli, että sähköautoilijat kuulemma ajavat usein nopeusrajoitusten mukaan. Hui! Poliisitarkastaja totesi, että tätä ilmiötä ei ole näkynyt Suomessa, vaan keskinopeus liikenteessä on itse asiassa kohonnut. Mutta jos noin kävisi, se olisi pelkästään positiivinen juttu, joka parantaisi liikenneturvallisuutta merkittävästi.

Ahhhaha!

Eli lööppien perusteella ei kannata sähköautopäätöksiä tehdä.

9. Ihan ilmiselvää, että bensaan ei ole paluuta

No tämä. En pysty nimeämään yhtään syytä, miksi koskaan enää vaihtaisin bensa-autoon. En ikävöi yhtään asiaa, en pidä yhtään sähköautoilun juttua hankalana. Olen vaan kerta kaikkiaan ihan erittäin tyytyväinen sähköautoilija.

10. ID Buzz -kuskit moikkailevat toisiaan liikenteessä

Haaa, tämä on siis niin mahtavaa ehkä ole ennen tällaista kokenut! Mutta kun Buzzi tulee vastaan, niin sittenhän siinä moikkaillaan! Olemme myös useamman kerran laturilla ottaneet kaverikuvia, kun on sattunut toinen Buzzi lataukseen yhtä aikaa.

Niin hauskaa! Siitä tulee jotenkin sellainen yleispositiivinen fiilis, niin kuin itse asiassa koko ID Buzzista.

Tätä ajaessa on pakko aina vähän hymyillä. Niin kuin koko sähköauto olisi sellainen hyvän tuulen lähettiläs.

PLUS YKSI: Uuden isomman Buzzin hinta!

Jätinköhän mä nyt sitten se isoimman yllätyksen loppuun. Koska tämä oli yllätys!

Ihan ehdottomasti se isompi ID Buzz 6-7 -paikkaisena olisi ollut meidän autovalinta, jos se vaan olisi ollut vuosi sitten olemassa. Keksin nimittäin yhden ainoan miinusmerkin tuolle meidän tavalliselle ID Buzzille: kun me ollaan jo 5-henkinen perhe, autoon ei mahdu samalla kertaa yhtään kaveria tai sukulaista kyytiin. Isompi Buzz antaisi joustonvaraa siihenkin! Se on ainoa tarve, mitä tämä meidän Buzzi ei täytä.

Mutta tosiaan auton uusiminen oli meillä akuutti silloin vuosi sitten eikä haluttu jäädä odottelemaan, että koska se isompi sitten oikein tuleekaan.

Ja NYT SE TULEE!

Isomman akselivälin ID Buzz on siis 25 senttiä pidempi ja siihen mahtuu jopa seitsemän matkustajaa. Siinä on myös isompi toimintamatka (470km) ja akku (86 kWh) kuin meidän jo nyt loistavassa Buzzissa.

Myönnettäköön, että mä itse etukäteen ajattelin, että ”no sen hinta karkaa varmaan jonnekin ihan sfääreihin” – ehkä senkään takia ei jääty odottelemaan tätä isompaa mallia. Mutta tosiaan tämä olikin nyt sitten se PLUS YKSI -yllätys. Nimittäin tavallisen ID Buzzin alkaen-hinta on tällä hetkellä 62 570e, kun taas pitkän akselivälin Buzzin alkaen-hinta on 66 590e. Whaaaaaat?

Ja sitten sporttisempaa menoa kaipaavalle on myös tulossa ID Buzz GTX, siinä on neliveto. Meidän valinta (haaveissa) kuitenkin olisi just se isompi ID Buzz Pro pitkällä akselivälillä ja kuuudella tai seitselmällä paikalla. Täällä hyvin eri mallien vertailua ja hintoja.

No, vaikka me ei nyt aletakaan autoa uudestaan vaihtamaan (meille autohankinnat ovat sellaisia kymmenissä vuosissa mitattavia hankintoja), niin onhan se kuitenkin kiva, että tuon hinta on noinkin tavoitettava tuohon ”tavalliseen” Buzziin verrattuna. En nyt tietysti voi sanoa silleen ”onpa halpa” tuollaisesta hintaluokasta, mutta siis painotus sanalle verrattuna, verrattuna!

Eli uutta Buzzia kuumeisesti odottelevat: nyt niitä voi tilata! Silloin saa heti ekojen joukossa (toimitusaika 4-5kk) auton, kun niitä Suomeen alkaa tulla – näillä näkymin joulukuussa ensimmäiset autot ovat maahantuojalla, ja silloin niitä pääsee koeajamaan. Aion todellakin käydä koeajamassa itsekin, ihan vertailun vuoksi!

Jäikö vielä kysyttävää sähköautoilusta tai ID Buzzista? Kysy ihmeessä alla!
(sähköautoilun kustannuksista ajattelin tehdä jossain vaiheessa erillisen postauksen)

17