Kolmet villasukat (eli neulomisporttiteoria vauhdissa)

Joelin piposta se lähti. Tai oikeastaan siitä, että FB-mainoksissa välkkyi heijastava lanka muka-alennuksessa ja sorruin sitä sitten siitä ostamaan.

Koska lankaa jäi Joelin piposta yli, neuloin myös itselleni ”yksinkertaisen vähäeleisen” (haha) pipon. Mutta koska pelkkä heijastava lanka ei riittänyt, lisäsin pipoon myös kaapista löytynyttä vanhaa valkoista lankaa, josta aikoinaan oli nykerretty yksisarvisnaamiaispukuun häntä.

Tuli sitten mulle pipo.

Ja sitten jäi vielä sitä valkoista yksisarvisenhäntälankaa.

Neulontasaagan kakkososa päättyi suunnilleen sellaiseen tilanteeseen, jossa olin alkanut neuloa valkoisesta ylijäämälangasta (ja toisesta yksisarvisen häntään käytetystä haaleanlilasta langasta) lapsille sukkia, mutta jostain mystisestä syystä ekasta sukasta tulikin sitten mun oman jalan kokoinen.

Jaahas.

Neuloin siis yksisarvisen häntäjouhista ensimmäiset villasukat, itselleni.

Ohjeena käytin tätä Novitan perusvillasukkaohjetta.

No, sitten niitä yksisarvisenhäntälankoja oli vielä jonkin verran mutta ei ihan riittävästi toisiin sukkiin.

Joten päädyin tilaamaan ruokatilauksen yhteydessä vielä yhden värikkään lankakerän. Sellaisen siis, jossa väri vaihtuu itsestään. Löysin aika kivasti yksisarvislankoihin sopivat sävyt.

Tuli toiset sukat, lapsille.

Okei. No sitten se tietysti johti siihen, että nyt sitä värikästä lankakerää oli jäljellä vielä ihan älyttömän paljon.

Ja eihän siinä tietysti VOI enää mitään muuta kuin neuloa vielä kolmannetkin sukat.

Siinä joskus uuden vuoden ja loppiaisen välissä kuudetta sukkayksilöä neuloessani totesin, että vauhti mulla on näköjään sukka per vuorokausi.

Ja että eihän tästä tule mitään, kevääseen mennessä meidän perhe hukkuu villasukkiin.

Luontainen jatkumo tietysti asialle on villapaita. Tietysti. Ei tämä nyt voinut johtaa muuhun kuin siihen. Langat on jo tilattu (hitsi kun eivät ehtineet viikonlopuksi) ja ohjekin bongattu. Ihan sairaan vaikean näköinen ja menetän varmasti sata kertaa hermoni – eli senpä mä sitten valitsin.

Jämälangoista puolestaan ajattelin neuloa…

…parit villasukat. Ha.

22
Like
8

You Might Also Like

  • A
    8.1.2021 at 18:25

    Mulla on sellainen neulomisvamma, ettei kahden samanlaisen tekemiseen riitä motivaatiota (niinpä mulla–10 kässännumerolaisella–on peruskoulussa neulottuna tasan yksi lapanen :D). Sen yhden lapasen jälkeen oon neulonut kyllä (ikävuosina 14-20v.) tasan yhdet villasukat (juhuu, pari), aika monta villapaitaa (hihat oli aina vaikeita, mutta yllättäen valmistui…nykyään kyllä harmittaa ettei yksikään oo enää tallessa, voi miksi oon heittänyt ne pois, muistan elävästi ainakin kolme villapaitaa), sitten vanhempana (alle 30v.) huiveja (anopilla vielä omansa käytössä) ja pipoja (appi, mies ja oma isä sai pipot, tai mies useamman kun hukkasi aina omansa jonnekin) ja yhdet lapaset itselle (kannattaa valita kirjoneuleeseen musta ja tummansininen, ei mitään mahista erottaa talven pimeydessä). Sitten hartiat hajosi niin, etten pahemmin olekaan neulonut…ainut isompi projekti mitä yritin oli neuloa lapselle (kun hän oli 1v.) oli kässänopen painajainen villatakki http://kotipalapeli.blogspot.com/2011/10/syksy-on-ristiriitaisten-ajatusten.html Noh, neuloin 5cm helmaa ja siihen jäi…muutaman vuoden päästä kiikutin langat äidilleni kera ohjeen ja lapsi sai sitten villatakin lopulta (4-8v. iässä käytetty, eli pitkäikäinen malli :D).

    Mun onni onkin se, että äitini ja kummitätini ja miehen täti (vaikka yli 70v.) on kovia neulomaan, joten lapsella (ja itsellä ja miehellä) riittää villasukkia ja lapasia. Lapsi osaa jo tilata mummolta itse suunnittelemiaan asusteita (siis tyyliin 4v. piirtää millaiset lapaset, pipon ja kaulaliinan haluaa ja muutaman viikon päästä ne on totta (ihana mummo!). No, oonpa itsekin muutaman kerran tehnyt tilauksen äidille, kun on yksi ihana kirjoneulemalli lapasista (alkuperäiset 70-luvulta äidin vanhat ja niistä hukkasin toisen), jonka oon pyytänyt äidin tekemään aika monta kertaa (aina kun hukkaan lapaset, on manguttava uudet samanlaiset). No, ehkä mä sitten vanhempana elvytän oman neulomisharrastuksen, taidot on kyllä olemassa, mutta aika (ja hartiat) ei vaan anna myöten (ja seuraava sukupolvi tietty tulee perässä, lapsukainen tekee ihan itse kaulahuivia aina-oikein neuloen, sitä taitaa olla jo puolisen metriä valmiina ja on ihana katsoa kun alun nykerryksen jälkeen on lapsen taidot karttuneet niin, että alkaa näyttää tosi hyvältä).

    • krista
      11.1.2021 at 11:19

      Hih mikä nimi tuolla villatakilla! Ja hei, jos kahden samanlaisen tekemiseen ei riitä motivaatiota, niin toinen talteen vaan ja sit vaikka 10 vuoden päästä sille pari! Lasten vaatteissa se toki tarkoittaa sitä, että taaperolle pitää neuloa teinin sukka jo heti alkuunsa, niin on sopiva sitten parin valmistuessa :)

      Ihanaa, että on tuollaisia neulovia läheisiä <3 Meillä lapset ei ole vielä itse neuloneet, mutta ovat kyllä kyselleet jo, että koska saa kokeilla. No, koska vaan! Nyt ollaan oltu niin tiiviisti lumileikeissä, että ei olla vielä ehditty, mutta eiköhän opeteta. Eskarilainen aikoi neuloa unisialle masunlämmittimen :)

      • A
        22.1.2021 at 08:30

        Monen vuoden neulomisblokki avattu justiinsa. Lapsen nukke tarvitsi pipon, joten aattelin että äkkiäkös sellaisen neuloo (paksu lanka ja paksut puikot ja joustinneuletta 2o2n putkena ja loppuun kavennus). Parin tunnin homma oli, mutta ihan tarpeeksi neulomista mulle (muistin että ei se oo mulle lempijuttu, käsiä kolottaa ja hartioita :D). Mutta onnistumisen elämys tästä tuli, silloin omasta päästä keksityillä silmukkamäärillä neulotusta piposta tuli kerralla just sopiva ja mitä tärkeintä, lapsi ilostui. Lopuksi lapsi vielä viimeisteli pipon tekemällä tupsun. Tokaluokkalaisella on niin uusi joululahjaksi saatu nukke (ihanaa, että nuket on vielä pop) ja sille on yhteisprojekti tehdä vaatteita.

  • Mai
    8.1.2021 at 20:43

    Onpa ihania sukkia ja niin tasainen käsiala! :) Täällä sama homma, neuloosi iski jo lokakuussa, ja sukkia on syntynyt jo ainakin viisitoista paria. Eipä ainakaan tarvinnut miettiä, mitä antaa ystäville joululahjaksi. Villapaita on fiksu veto. Mun pitäis myös aloittaa joku isompi projekti, ettei koko ajan tarttis olla sukkaa päättelemässä. Sydämiä teidän viikonloppuun!

    • krista
      11.1.2021 at 11:22

      Kiitos <3 Hih joo mulla uhkaa käydä sama kymmenien sukkien vyöry jos en nyt tosiaan aloita isompaa :D Harmi, että en saanut uusia lankoja viikonlopuksi, oli ihan tyhjä olo ja iltaisin ei voinut muuta kuin aikaisin nukkumaan mennä :D Mutta nyt alkuviikosta pitäisi tulla, niin pääsen villapaidan aloittamaan! Kohta taas valvotaan puolille öin (samalla leffaa katsoen) ja neulotaa, jea! :)

  • Emu
    9.1.2021 at 05:05

    Tälläisenä himoneulojana rakastan aina nähdä, kun joku, joka ei ole neulonut pitkään aikaan, innostuu neulomisesta! Ihanan värisiä sukkia :)

    • krista
      11.1.2021 at 11:23

      Oooo, kivaa, kiitos! <3 Millaisia juttuja sä neulot?

  • Pire
    11.1.2021 at 06:42

    Mieki ainaki innostun neulomisesta kun nään jonku neuloneen jotain ja päätän siltä istumalta aloittaa neulomisen ja katon netistä ohjeen valmiiksi! Totuus iskee lujaa, kun tylsistyn ekan villasukan/lapasen jälkeen ja toinen pari jää tekemättä. Minun neulomisvauhti on 1 sukkapari/2-vuotta! :D olis ihana jaksaa joskus neuloa ihan kokonainen villapaita, mutta ehkä sitten vanhana mummona kiikkustuolissa, mulle on kehittynyt malttia moiseen.

    • krista
      11.1.2021 at 11:24

      Hihii, samastun! Oon siis luonteeltani ehdottomasti kans innostuja! Ihme kyllä näissä on kuitenkin kiinnostus pysynyt yllä sen verran, että on sitten valmistakin tullut! Päättelyt sen sijaan jää mulla usein tekemättä :D