Pipohommia 2

Tämä on jatko-osa.

Ensimmäisen osan koukuttavaakin koukuttavampi cliffhanger jäi dallasmaisittain tähän:

Joelin piposta jäi siis yli heijastavaa lankaa.

Ja langastahan syntyy luonnollisesti uusi pipo. Jos siis syntyy.

Ajattelin neulaista itselleni sellaisen ihan-ihan-peruspipon. Tiedättehän. Kaksi oikein, kaksi nurin, joustinneuleella koko systeemi niin kuin Cousteaulla ikään (paitsi että menisi korville asti).

Silleen vähäeleisen yksinkertaisesti.

No niin. Lähdin siis neulomaan vähäeleisen yksinkertaista, mutta jotenkin puikoilta kuitenkin ihan epähuomiossa pääsi syntymään tällainen.

Vialliset puikot?

Ohje löytyi Kotilieden sivuilta täältä, ja koska mulla on taas ihan erilainen lanka kuin ohjeessa (perus), neuloin ensin liian kapean, sitten liian leveän, ja lopuksi vielä liian pitkän.

Jossain vaiheessa en jaksanut enää purkaa, vaan totesin, että tällainen tästä pitikin tulla.

Joel ei kertonut, että mulla on oksa päässä, koska ”se oli niin sympaattinen”. Okei?

Mahtuupahan päähän äitinutturan kanssakin.

Ja jos mietitte, että miksi otin kolmanneksi väriksi valkoisen, kerrottakoon, että meiltä kotoa löytyneet lisävärivaihtoehdot olivat valkoinen ja vaaleanhaaleanvioletti. Koit söivät muut langat maihinnousussaan vuonna 2014.

Totesin, että valkoinen sen pitikin olla.

Eli tuli pipo. Tällainen.

Mutta eihän se sitten tietenkään siihen(kään) lopu.

Sitten oli vielä loppukerä sitä valkoista lankaa. No, siitä on nyt tulossa villasukat, joiden piti olla lapsille. Kantapään tekeminen oli ihan tosi helppoa, kun mulla oli käytössä tietokoneen kaksi näyttöä ja kännykkä (kaikissa auki eri ohje) sekä vielä erillisillä välilehdillä YouTube-ohje sekä neuleohjemerkkisanasto.

Että ihan tosi helppoa oli, haha.

Ja sellainen ”note to self” vielä tähän, että  jos meinaat ajatella, että ”siinä ohjeessa on varmaan vaan virhe”, niin ei ole.

Eilen illalla joskus puolitaöin valmistui ensimmäinen sukka, mutta näköjään siitä tulikin mun omaa kokoa.

Mystisiä ovat puikkojen tiet.

16
Like
3

You Might Also Like

  • Anna
    19.12.2020 at 21:10

    Pipo on ihana. Värit just niin kun pitää ja olemus rento ;)

    • krista
      21.12.2020 at 10:46

      Kiitos! <3 Tätä tulee kyllä varmasti käytettyä! <3

  • Jenni M.
    20.12.2020 at 09:04

    Hyvä sinä! Just oikein fiilistelty. 🙂
    Kun meidän lapset kysyy, mitä sä teet, turvallisin vastaus on aina: ”En tiiä, katotaan” ;) Viime päivinä syntyi tosin virkkuukoukulla kaksi lähes ohjeen mukaista tonttua kuusen koristeiksi. Niin ihanat!

    • krista
      21.12.2020 at 10:48

      Oi! Mulla on ollut tällainen tonttukoristehomma kans mielessä, mutta olisi pitänyt sitä varten tilata erikseen lankaa (mietin jo kyllä, että tekisikö vaaleanhaalealila-valkoisen tontun :D ) ja siihen se on sitten jäänyt! :D Tää on kyllä koukuttavaa hommaa!

  • LeenaK
    20.12.2020 at 09:32

    Hieno pipo! Tuo sukkien neulonta on kyllä mystistä – minullakin – vaikka olen kokenut neuloja – tuppaa syntymään aina oman kokoisia sukkia! Muutamat lahjaksi aiotut olen ’joutunut’ itse pitämään kun on tullut omaan (vaan ei lahjan saajan) jalkaan sopivat 😅

    • krista
      21.12.2020 at 10:56

      Haha, jotenkin ne puikot vaan selvästi ohjautuvat neuvomaan oman jalan kokoista :D No, lupasin yrittää seuraavan kerran vielä lasten kokoakin, saas nähdä! :D

  • Ida
    20.12.2020 at 22:13

    Siitähän tuli oikein hyvä!

    Itsehän olen kutonut pipot ja huivit sillä tyylillä, että oon katsonut ohjeet tyylillä ”okei jotenkin tolleen” ja sitten tehnyt sinnepäin. 😂

    Ja päätin vuosien bloggaamisen jälkeen alkaa esiintyä omalla nimelläni, koska iso osa sen tietää. Paitsi ne jodelissa musta puhuvat. (TE voitte jatkossakin sanoa Torey .) 😉

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

    • krista
      21.12.2020 at 10:58

      Jee, kiitos! Hih joo ja tuohan on vaan ohjeiden luovaa soveltamista, räätälöintiä! :D Mutta kyllä mä hitsi vie noita kantapäitä neuloessa oon miettinyt, että MITEN joku on joskus voinut keksiä, että NÄIN syntyy kantapää. Ihan jotain korkeampaa neulontaydinfysiikkaa! Sitä tekee jotain ihan päättömän tuntuisia juttuja ohjeen mukaan – ja WOU, kantapää! :D

      Haa, ja moikka vaan Ida! :D Saatoin tosiaan ehkä kenties nimesi jo tietääkin, hih :) Mä en olisi varmaan edes hoksannut muutosta, mulla on varmaan niin selvää, että Torey on Ida <3

    • Anna
      21.12.2020 at 11:43

      Meillä on sama tyyli. Minäkin vilkaisen neuleohjeita ja sitten inprovisoin niiden pohjalta :D Sukkia en kyllä ikinä ole uskaltanut yrittääkkään. Huiveja, tuubihuiveja ja pipoja. Yhtä liiviä olen aloittanut vuosi sitten, mutta se on edelleen kesken.

      • Ida
        21.12.2020 at 12:31

        Mä olen kanssa pysynyt erossa sukista. En varmaan saisi sellaisia aikaiseksi pelkkien kirjallisten ohjeiden perusteella. Kyllä jonkun pitäisi istua vieressä neuvomassa. 😂