Väitän, että yksi elämän keskustelijaoppitunneista kuuluu, että älä koskaan ala selittää pitkän kaavan kautta uniasi. Vaikka ne itsestä kuulostaisivat kuinka kiehtovilta, toinen osapuoli tuskin saa niistä juuri mitään irti. Poikkeuksiakin toki on – ja haha tässä tapauksessa tein juuri sellaisen poikkeuksen.
”En tiedä, hitsi pitäisköhän mun edes kertoa tätä mun unta…”, aloitin aamupalapöydässä Joelille.
Haha tietysti. Joelin mielenkiinto tietysti tästä jo heräsi. Noooh, kerro nyt kun kerran aloitit.
”Ööööööh…” Yritin kelata nopeasti, että oliko siellä jotain, mitä ei ole soveliasta aviomiehelle kertoa. Ei kai ollut. Vai oliko? Hmm, miten sen nyt ottaa. Ehkä olikin.
”Okei, tällainen se uni oli…”
Tapahtumaympäristö on mun lapsuuskoti (omakotitalo ennen mun vanhempien eroa), iso osa mun unista sijoittuu sinne.
Tikru-kissa on tuonut jonkun omituisen ällöttävän eläimen sisälle, yök! Saan sen häädettyä ulos, mutta ulkona alan katsoa sitä tarkemmin. Sehän on… hetkinen… toinen kissa. Kissalla on vaan sellaiset rähjäiset saappaat jalassa, jokainen saapas erilainen.
Kysyn kissalta, onko se eksynyt. Kissa vastaa, että joo, hän on karannut kissa – tämä eläin siis luonnollisesti puhuu. Huomaan eläimen kaulassa hihnan, kaksi puhelinnumeroa ja jonkinlaisen postikoodin. No, tulepas sitten sisään, niin soitetaan omistajalle.
Kyselen lisää ja kissa kertoo olleensa karkuteillä jo 20 vuotta. Puhelinnumerot ovat pitkiä ja niissä on ulkomaansuunta. Kissa kertoo, että on kotoisin Albaniasta.
Yritän soittaa numeroihin – tässä kohdassa uni muuttuu sellaiseksi ahdistavatunnelmaiseksi, lähes painajaiseksi. Näppäilen ja näppäilen, mutta numerot tuntuvat vaikeilta ja en saa millään niitä oikein. Aina menee väärin, aina tulee näppäinvirhe. Tilanne pitkittyy ja on ahdistava.
Taistellessani puhelinnumeroiden kanssa kissan olomuoto alkaa taas vähitellen muuttua, kun huomioni on muualla. Lopulta tajuan: sehän on mies! ALASTON mies! Itse asiassa erään entisen työkaverini näköinen.
Tajuan, että minua on huijattu!
(tässä vaiheessa aamupalapöydässä Joel tyrskii naurua – mutta kenties odottaa, että mitähköhän tässä vielä on tulossa)
Mies puhuu tukka hulmuten kännykkään ja sopii jotain festaritapaamisia illaksi. Hetkinen – sullahan on myös oma kännykkä, miksi minä tässä yritän epätoivoisesti soittaa niihin numeroihin!
Lapsuuskodin portailta kuuluu ääniä. Kääk, Joel on tulossa kotiin.
”Mun mies tulee kotiin! Mitä mä sille sanon? Et sä voi olla täällä alasti!”
”Ei tässä mitään hätää”, tämä iso alaston mies sanoo. Se käpertyy sohvalle kaikesssa alastomuudessaan kissamaiseen asentoon ja alkaa nuolla tass… kämmeniään kissamaisesti.
”Mä on vaan tässä sohvalla tälleen ja esitän kissaa, ei se huomaan mitään.”
Avain kääntyy lukkoon ja Joel astuu sisään.
”Kulta, täällä kävi yksi tosi jännä juttu!”, säntään ovelle selittelemään.
”Tänne tuli sisään yksi tosi kummallinen kissa…”
(vilkuilen kohti sohvalla itseään nuolevaa alastonta miestä)
Herään.
No niin, no niin. Että sellaiset terveiset alitajunnalta.
Joel tyrskähtelee naurua. Ehkä tämä sitten oli ihan soveliasta kertoa.
Näen muuten raskaana ollessa ihan valtavan paljon enemmän ja elävämpiä (ja oudompia) unia kuin tavallisesti. Toki se voi johtua myös siitä, että heräilen enemmän – herään aina kylkeä kääntäessä, kun alempi lonkka on jo ihan mennyt puuduksiin ja kyljen kääntäminen meinaa olla mahan kanssa jo vähän ähinää – ja herääminen ehkä osuu juuri niihin unennäön vaiheisiin.
Hah, mikä ajatus! Ehkä mä näen tällaisia ”alaston kissamies” -unia aina, mutta en vaan muista sitä!
32
Mima
22.2.2022 at 17:55Mulla usein toistuva painajainen on just tuommonen, että yrittää soittaa jonnekin, mutta näppäilee numerot aina väärin. Edes 112 ei onnistu, vaikka kuinka yrittää…
krista
23.2.2022 at 10:21Joo, mulla kans toi on toistuva painajaisteema! Ja just tuo, että edes 112 ei onnistu, vaan aina menee jotenkin väärin.
Hanna
22.2.2022 at 18:19Mieluumin mie olisin alastomista miehistä unia nähnyt. Sen sijaan sain 8 kuukautta murhapainajaisia…
krista
23.2.2022 at 10:21Kääks! Joo, mielummin sit kuitenkin alastomia kissamiehiä :D (vaikka sekin oli sellainen ahdistavatunnelmainen – alastomasta kissamiehestä kun saattaa saada toisenlaisenkin käsityksen, ha)
Anna
22.2.2022 at 21:23xD Ihan mahtavaa :D
Minä uneksi jostain harmaasta betonitalosta (sisäpuoleltaainakinoli harmaata betonia), jonka katolla olin jossain seurassa, jota en enää muista ja yllättäen tuli tarve päästä talosta pois. Eli lähdettiin kerroksia alas päin.
Tässä vaiheessa uni muuttui tunnelmaltaa videopelimäiseksi ja viimeiseen huoneeseen astuttaessa siellä oli matalissa matellitelineissäeri kokoisia ohjuksia. Isoja harmaita ja pienempiä kirkkaan värisiä.
Kävelin varovasti huoneeseen kun muut jäivät kurkkimaan oven raosta. Kun pääsin aikalaila keskelle huonetta kaikki ohjukset käätyivät minua kohti. Siinä vaiheessatulikiire.Juoksin ympäri huonetta hyppien hojuksien yli ja kiroillen. Lopulta ajattelin, että mitä hittoa tässä koikkelehdin kun en pääse edes eteenpäin ja tämä on vaarallista. Syöksyin jonkun pylvään taakse turvaan vetämään henkeä ja tuumaamaan miten tästä edetään. Ja siihen heräsin.
Tuon tyyliset unet ovat minulle aika tyypillisiä. Että on videopelimäinen tunnelma jaoutoja asioita. Kerran olin koulun lähijaksolla (aikuiskoulutus). Meilläoli hieno paaluvarustus ja vihollisia ja kaikkea ja kouluttaja tarjoili meille kaakaota ja voileipiä (”kaakaota viidelle”, muistan hänen repliikkinsä ja äänensävynsäkin kun toi tarjotinta).
Ja yksi parhaista unista viime aikoina oli uni, jossa olin Australiassa ja tapasin siellä lohikäärmetutkijan. Hän oli jotenkin austraialaisuuden perikuva, jota ihmiset ympäri maailman ajattelivat aina ensimmäisenä kun Australiasta tuli puhe. Siksi aboriginaalit eivät oikein pitäneet tästä naisesta. Kosta hän oli valkoihoinen, keltatukkainen ja aika metsittyneen näköinen. Paitsi, että hänellä oli todella siisti ja liehuva kesämekko. Mekko vaan oli niin lyhyt, että kun kävelin naisen perässä jyrkkää (tosi jyrkkää) ylämäkeä hänen alushousunsa näkyivät ja äärimmäisen konservatiivinen brittinainen paheksui tätä toooodella painokkaasti.
.
On oikeasti aika hauskaa olla ihminen, joka muistaa uniaan ja näkee usein aika toden tuntuisia unia. Tosin joskus unen tunnelma jää päälle koko seuraavaksi päiväksi. Olipa se sitten sellainen, että kävelee pilvissä vaaleanpunaiset lasit päässä tai tosi ahdistava ja pelottava.
Seurauksena unien muistamisesta olen usein se tyhmä ihminen, joka selittää uniaan muille.
krista
23.2.2022 at 10:30Haa, suht värikästä unimaailmaa! Olisi kyllä just kiinnostava tietää, näkeekö itsekin kaikkea tällaista ja ei vaan muista – vai onko oma unimaailman sitten jotenkin tylsempää :D Toisaalta ne, jotka muistaa, on aika lennokkaita, joten voi olla hyvin vaan kiinni just siitä muistamisesta!
Annukka
23.2.2022 at 15:26Muistan suht harvoin uniani, mutta viime yönä näin unta, että menin synnärin ovista sisään valtavan mahan kanssa ja sinä olit siinä yhtäaikaa matkalla synnyttämään. Meidät laitettiin samaan huoneeseen(!) ja tarjoilit dajm-suklaapatukoita. Oli kovin leppoisaa eikä yhtään kivuliasta siinä vaiheessa. Ja siis tosi elämässä en edes ole raskaana. :D Syytän tästä sinun ja Valeäidin raskauspostauksia. 😅
krista
23.2.2022 at 18:54Hahaa, mahtavaa! Oispa sitten oikeissakin olosuhteissa noin leppoisaa!
Karina
28.2.2022 at 11:53Heh, just yksi päivä tyttärelle kerroin tuon elämänviisauden kun hän alkoi selittää mulle untaan pitkästi autossa (siin oli niinku mun luokkalaisia mut niinku ei kaikkia mut siin oli nimi ja nimi ja nimi, eiku nimi ei ollu, eiku oli, mut siis oli myös jotain vanhoja luokkalaisia, ja sit me….). Joskus ne on kyllä kiehtovia, niinkuin tuo alaston kissamies :D Sellaiset missä oikeasti voi vähän analysoida että mitä ihmettä tuokin voi tarkoittaa. Mun poika näkee usein unia missä se seikkailee Ninjago-maailmassa ja ne ei kiinnosta mua ollenkaan, mutta aina esitän kiinnostunutta kun niitä mulle selitetään :D