Tohtorin kissa on kadonnut – nyt etsimään!

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hupa Pulmaseikkailujen kanssa.

Meillä on viime viikkoina leikitty paljon salapoliisi- ja mysteerileikkejä. Ja eilen sunnuntaina pääsimme näiden leikkien kanssa ihan uudelle tasolle. Kuulimme nimittäin hyvin huolestuttavia uutisia: tohtori Schrödingerin kissa on kadonnut!

Voi voi tohtoria – ja voi pientä kissaa! Nyt äkkiä koko puutalon porukka tohtoria auttamaan!

Ai että me innostuttiin tästä heti ihan ensikuulemalta: Tohtorin Schrödingerin kadonnut kissa -pulmaseikkailu!

Meillähän Joel harrastaa roolipelejä ja on varmaan jo lasten vauva-ajoista asti puhunut, että joskus sitten olisi kiva pelata yhdessä lasten kanssa. Ja tässäpä olikin vähän samaa henkeä kuin roolipeleissä!

Lasten pakopeliksi tai pulmaseikkailuksi tätä kutsutaan, ja peli pelataan siis netti- ja kotimaailmaa yhdistäen: tehtävänannot ja vinkit seikkailuun saa diginä, mutta tehtävät ratkaistaan ja vihjeet etsitään kotioloista. Näin korona-aikaan ainakin hyvin turvallinen tapa pelata pakopeliä!

Tämä pulmaseikkailu sai Joelin ekstrapisteet myös siitä, että tohtorin kissan etsimiseen tähtäävät tehtävät perustuivat ihan oikeisiin luonnontieteisiin: luvassa on siis geenejä, alkuaineita ja bakteereja! Uuuu!

Ja minä itse ilahduin myös siitä, että tämä pulmaseikkailu on suunniteltu ja tehty Suomessa. Pelin hankkimalla tukee siis myös samalla kotimaista pienyritystä – ja tällaiset asiat on tietysti aina arvo sinänsä. Hieno homma!

Ja sitten pelaamaan! Tai oikeastaan ensin vähän valmistelemaan. Me vanhemmat toimimme pelinjohtajina – tosin tehtävien ratkaisuja emme tienneet mekään, joten me itsekin pääsimme ihan aidosti pähkäilemään.

Pelinjohtajan kannattaa varata reilu puoli tuntia aikaa pelaamisen valmisteluun. Ja ainakin kuppi kahvia, haha.

Me saimme tähän peliin postissa värilliset printatut vihjetiedostot. Meille nämä lähetettiin perusprintteinä, mutta ihan nyt vastikään näistä on myös painatettu tohtorin muistivihkon mallinen vihjevihkonen. Mahtavaa! Sellainen tulee siis jatkossa niille, jotka valitsevat peliinsä postitetut printit. Suosittelen sitä vaihtoehtoa!

Tohtorin muistivihkon voi antaa lapselle joko sellaisenaan tai leikellä siitä irti vihjeitä (osa vihjeistä tai kaikki) ja piilotella ne ympäri kotia.

Peliin tarvittavat printtimateriaalit voi tulostaa myös itse, jos kotona on tulostin. Värit ovat kuitenkin olennaisia ainakin yhdessä tehtävässä. Eli jos printtaa itse ja kotona on vain mustavalkotulostin (kuten meillä), pelinjohtaja pääsee myös vähän värittelemään itse. Tiedostossa on kyllä onneksi väritysohje mukana.

Vihjeet (tai postissa saadun tohtorin muistivihkon) voi siis antaa lapsille joko sellaisenaan tai piilottaa niitä omaan kotiin. Meille oli selvä valinta, että todellakin piilotellaan! Kaikki piiloon vaan! Meidän lapset ra-kas-ta-vat esimerkiksi pääsiäismunajahtia, ja tässä päästiin tietysti ihan siihen samaan etsimisen ja löytämisen riemuun.

Me leikattiin siis ihan joka ikinen vihje erilliseksi ja piiloteltiin ne ympäri alakertaa.

Seuraavaksi erittäin olennainen vinkki: kannattaa muistaa, mitä on piilottanut ja minne, haha.

Me päädyttiin alkusäädön jälkeen ottamaan kännykkään kuvat vihjeiden piilopaikoista. Osa lapuista me tosin oltiin piilotettu jo hätäisinä ennen kuvaamisideaa ja niiden osalta kävi kunnon oravat: mihinköhän mä ne pähkinäpiilot oikein laitoinkaan…? Naureskelimme, että näitä DNA:n pätkiä löytyy meidän kodista vielä ensi joulunakin. Mutta löysimme sentään (välillä koko perhe etsien) lopulta kaikki jemmatut vihjeet.

Mutta kannattaa siis vaikka räpsäistä kuvat pähkinäpiiloista vihjelappukätköistä. Kun sitten pelissä tulee uusi tehtävä, voi selata kännykän kuvista, että missäs se lappu onkaan piilossa. Ja sitten antaa lapselle vihjeen juuri siitä lapusta.

Tai toki ihan kynällä ja paperilla myös tehdä omat muistiinpanot.

Pelinjohtaja voi ihan mielensä mukaan soveltaa, miten ohjaa lapsia etsimään vihjelappusia. Kannattaa totta kai tehdä se lapsen iän ja innostuksen mukaan.

Lappuja voi siis etsiä kotoa vaikka ihan ”kylmää kylmää, lämpenee, kuumaa, kuumaa” -periaatteella, tai erilaisia vihjeitä antaen. Tai vaikka niin, että piilottaa aina yhdenlaiset tehtävät yhteen huoneeseen (tyyliin kaikki koeputkilaput olohuoneeseen) ja antaa lapsen etsiä vapaasti ympäriinsä.

Meidän lapset tykkäävät arvoituksista, joten me keksittiin löytämisen vinkit lennosta. Esimerkiksi tässä löytyi: ”jotain merellistä keittiössä” -vinkillä annettu DNA:n pätkä lastenkirjan alta.

Tohtorin kadonnut kissa -peli oli tosiaan ihan aidosti koko perheen seikkailu, sillä kyllä tässä aikuinenkin pääsi aivonystyröitä käyttämään! Tehtävät eivät nimittäin ollenkaan olleet itsestään selviä aikuisellekaan. Tehtävien yhteydessä oli tarjolla aina ”vinkki”-painike, josta sai pienen johtolangan ratkaisua vauhdittamaan. Pari kertaa turvauduimme vinkkimahdollisuuteen! Ja vaikka oli saatu se vinkkikin, niin kyllä siinä silti saivat aivot raksuttaa muutaman kierroksen ennen kuin kaikki ratkaisut löytyivät!

Ja jos sitten kävisi niin, että aikuinenkaan ei millään keksisi vastausta johonkin tehtävään, ei se peli onneksi siihen tyssää. Pelinjohtaja saa nimittäin varalta myös oikeat vastaukset.

Mutta kannattaa kyllä testata omiakin aivonystyröitä! Etenkin yhden tehtävän osalta meidän piti oikesti miettiä pitkään, että ei hitsi mitä ihmettä tää oikein tarkoittaa. Tarinaa, vihjeitä ja lisävinkkiä luettiin ääneen monta-monta kertaa. Ai että, hauskaa!

Pelin kuvaukseen netissä on laitettu ikäsuositukset, ja omalla näppituntumalla allekirjoitan kyllä nämä suositukset. Eli tämä sopii tosi monenikäiselle, kun vaan käyttää peliä vähän eri tavalla eri-ikäisten kanssa. Aikuinen voi tosiaan säädellä sitä vaikeustasoa ihan niin kuin sopivaksi katsoo.

Päiväkoti-ikäiselle superkivaa on esimerkiksi noiden lappujen etsiminen kotoa. Meillä juuri kuusi vuotta täyttänyt lapsi oli ihan meidän perheen mestarietsivä! Lisäksi pieni lapsi voi esimerkiksi syöttää ratkaisukoodeja tietokoneelle ja totta kai osallistua monenlaiseen pähkäilyyn ja yleisintoiluun. Aikuinen (tai isompi sisarus) voi auttaa pienempää pelaajaa lukemalla ja laskemalla – toisaalta meilläkin muutamia ihan olennaisia ratkaisuja keksi tämä viskari-ikäinen. Fiksu tyyppi hei!

Sanoisin, että noin neljävuotiaasta alkaen tätä peliä voi hyvinkin kokeilla. Ja aikuinen vaan sitten pelaa mukana ja antaa vihjeitä – ja ruokkii oivaltamisen iloa ja riemua.

Ala-asteikäisille peli on ihan nappiin. Lukemista, laskemista ja aivonystyröiden käyttöä, jea! Mutta totta kai yhdessä aikuisen kanssa, ja pelin tarjoamia vihjeitä käyttäen. Meidän lasten (vasta 6 ja 8 täyttäneet) kanssa tämä oli tosiaan täydellisen sopiva yhdessä perheen kanssa pelattavaksi.

Samalla lapsi muuten saa ihan sellaisen pienen kurkistuksen verran oppia vaikkapa alkuaineista ja DNA:sta. Tässä isi näyttää, miten muodostuu DNA-juoste.

Yläasteikäiset voivat varmasti pelata peliä jo ihan itsekseen. Pelin kuvaus vinkkaa, että noin 11-vuotiaasta alkaen voi kokeilla omatoimista ratkaisua ihan itsekseen, tai kaverin tai sisaruksen kanssa. Jos pelin vihjeet antaa lapselle valmiina vihkona, aikuista ei tarvita edes vihjeiden piilottamiseen ja etsintäohjeiden antamiseen.

Jos siis lapset haluavat pelata itsekseen. Mutta ai että kyllä tuo yhdessä pelaaminen oli niin kivaa, että suosittelen kyllä lämpimästi tätä koko perheen yhteiseksi tekemiseksi!

Meillä meni esivalmisteluihin siis reilu puoli tuntia, ja sen jälkeen (kiireettömään) pelaamiseen pari tuntia. Me odoteltiin pelaamisajaksi sellaista vähän pilvisempää ja harmaampaa vapaapäivää – ja sopivasti eilen sunnuntaina oli täällä meidän kulmilla juuri sellainen. Eli tämä oli meidän koko perheen eilisen aamupäivän seikkailuaktiviteetti!

Pulmaseikkailusta muuten selviäisi myös paljon lyhyemmässä ajassa, jos ei piilota kaikkia vihjelappuja ja etsi niitä ns. pitkän kaavan kautta niin kuin me tehtiin. Mutta juuri sopivasti oli noita tehtäviä niin, että lasten kiinnostus pysyi hyvin yllä.

Varsinaisia pulmatehtäviä eli koodien ratkaisuja seikkailupelissä oli viisi kappaletta.

Tohtorin kadonnut kissa sopii siis tosi kivasti perheen yhteiseksi, aktiiviseksi kotitekemiseksi vaikka vähän huonompiin kevätsään päiviin – TAI hei, jos jollain on vaikka synttärit tulossa lähiaikoina ja kaipaa vähän erityisempää synttäritekemistä, niin vink vink!

Pelin voi myös ostaa nyt (esimerkiksi lahjaksi) ja pelata sitten, kun on vaikka harmaa sadepäivä! Jos ostaa printatun tehtävävihkon, se kulkee postissa tavallisesti 3-5 arkipäivässä, eli sen verran kannattaa ennakoida pelaamista.

Iso suositus, tämä oli aivan huippu!

18