Talvilomahaaste: lasten kanssa taidenäyttelyyn!

Heti alkuun pakko myöntää, että meidän perhe ei ole mitenkään kultturelli. Piti muuten tarkistaa, onko tuossa sanassa yksi vai kaksi t-kirjainta. Että silleen. Kun on vaikka vapaapäivä, niin aika paljon isommalla todennäköisyydellä meidän perhe suuntaa leikkipuistoon kuin taidenäyttelyyn tai museoon.

Mutta toisaalta: silloin kun mennään sinne taidenäyttelyyn tai museoon, aina se on aivan hurjan antoisaa!

Yksi ensimmäisistä ”lasten kanssa taidenäyttelyssä” -kokemuksistani oli ikimuistoinen. Usealla tasolla. Se oli Malmi-talon aulassa joku näyttely, ja 2-vuotias tirppa kirkkaalla äänellä ilmoitti, että minä menen kotiin ja maalaan samanlaiset. Hihi, suloista ja ihanaa!

…ja sitten sekunnin päästä se päättyikin itkuun ja kaaokseen, muistot (naurattaa ja itkettää) täällä.

Meidän perhe ei siis mitenkään itsetarkoituksellisesti harrasta taidenäyttelyissä käyntiä (itse ainakin olen aivan liian juntti sellaiseen), mutta kyllä me kuitenkin tavallaan pidetään silmiä auki sellaiselle, mikä saattaisi kiinnostaa koko perhettä. Ja sitten jonkinasteisen extemporehenkisesti me käydään vaikka näyttelyissä tai museoissa… no, useammin kuin puolivuosittain, ehkä? Parin kuukauden välein?

Aina kun keksitään ja hoksataan ja iskee sellainen fiilis. Tähtien asento ja silleen.

Joo joo, kitara väärinpäin.

Viime viikonloppuna me käytiin Malagassa El Oro de Klimt -näyttelyssä, eli Gustav Klimtiä multimediakokemushenkisesti. Itsehän siis tietysti rakastan Klimtin värimaailmaa, ja aikoinaan nimesin hänet aina ”isoista nimistä” lempitaiteilijakseni – ennen kuin aloin ajatella, että onko Klimt kuitenkin sitten ehkä vähän kliseistä ja teiniä. Sen jälkeen lopetin ääneen nimeämisen, mutta ajatuksissani silti ajattelin niin, haha. Mutta siis iskee täysillä mun esteettiseen maailmaan.

Ja käynti oli tietysti mahtava!

Sisällä taiteessa.

Kivan ja mahtavan ja elämyksellisen lisäksi se oli tietysti myös ”tylsää” ja ”koska tää loppuu” ja ”miten tähän nyt eläydytään” ja ”mä luulin, että me mennään taulun sisään” ja ”voidaanko jo lähteä”. Mutta se kuuluu asiaan – ja kaiken kaikkiaan käynti oli mahtava. Taidenälkäiset (?) lapset olisivat vielä halunneet jatkaa viereiseen Pompidouhun (ovat käyneet siellä aikaisemminkin sukulaisten kanssa), mutta oma nälkäni kohdistui lähinnä viereisen ravintolakojun vegaani-poke-bowliin ja johonkin kummalliseen vihreään kaalipinaattimehuun. (whaat? mikä mussa oli vialla? miksi en vaan valinnut mangoa?)

Lapsille oli täällä Klimtin näyttelyssä(kin) tarjolla pienen puuhapisteen verran värityskuvia ja taideteospalapelejä; itse asiassa ihan kaikkialla (siis erityisesti Suomessa) oon ilahtunut siitä, miten tervetulleita kävijöitä lapset ja lapsiperheet tuntuvat näyttelyihin ja museoihin olevan. Koskaan ei ole ollut sellainen olo, että oltaisiin lasten kanssa väärässä paikassa.

Ehkä me ollaan valittu myös paikat sellaisesta ”lapsiystävällisestä” päästä.

Suomessa tosi usein lapsille on ollut museoissa erilaisia tehtäväpapereita. Museoista voi esimerkiksi etsiä jotain, tai vastailla tehtäväpapereiden kysymyksiin. Ja kun saa kaiken valmiiksi, voi hakea lipunmyynnistä jonkin pienen palkinnon, yleensä tarran.

Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, olemme näistä tehtävävirikkeistä tavallaan vähän kahta mieltä yhtä aikaa. Välillä meille nimittäin käy niin, että lapset keskittyvät niihin tehtäviin ja kaikki huomio menee siihen, vaikka ilman tehtäviä he voisivat enemmän keskittyä itse teoksiin tai niistä jutteluun ja pohdiskeluun.

Joskus me jätetään siis tarkoituksella nuo tehtäväpaperit ottamatta. Mutta vähän fiiliksen mukaan.

Mutta siis tuollaiset aktivoivat jututhan ovat tietysti aivan mahtavia ja huippukeksintö kaikille lapsille ja erityisesti varmaan sellaisille lapsille, joita itsessään museot eivät jaksa niin pitkään kiinnostaa. Tuollaisten lapsille suunniteltujen juttujen välityksellä pääsee ikään kuin sisään siihen museossa olemisen maailmaan.

Eli tosi hienoa, että tällaisia on tarjolla! Ja se totta kai luo myös sitä tervetullutta fiilistä.

Eikä nämä käynnit lasten kanssa tietystikään aina putkeen mene. Esimerkiksi Ateneumin jossain perusnäyttelyssä lapsilla oli vain kertakaikkiaan tylsää. Lähdettiin sitten Kaisaniemeen kebabille. Ja se oli kivaa! Joten Ateneumissa käynti = kivaa! Vaikka se muisto tulikin siitä kebabista.

Ja toisilla kerroilla Ateneumissa (eri näyttelyitä tai sitten siellä olevia askartelupajoja) on ollut sitten ”parempiakin” (lue: pidempään kiinnostaneita) käyntejä.

Sekin siis ihan kuuluu asiaan, että joskus ei vaan nappaa tai näyttelystä katsotaan kaksi ensimmäistä taulua ja sitten todetaan, että okei annetaan tällä kertaa olla. Mun mielestä siitä ei kannata ottaa sen kummempaa painetta tai ajatella, että ei enää koskaan tällä porukalla pliis. Sitten vaan joskus toiste johonkin toiseen paikkaan!

Paikkavalintakin totta kai vaikuttaa. On lapsille sopivia näyttelyitä, ja sitten on myös niitä taas ei-niin-toimivia kokeiluja. Ja aika usein paikoista voi jo näppituntumalla arvella, että olisikos se sellainen, josta löytyisi jotain kiinnostavaa lapsille.

Miksi sitten lasten kanssa kannattaa käydä museoissa ja taidenäyttelyissä?

Mä ajattelen, että se on vähän sama kuin miksi lasten kanssa kannattaa käydä ravintoloissa, tai kirjastoissa. Tai teatterissa tai tanssinäytöksesssä tai no ööö yleisesti julkisella paikalla, haha.

Se opettaa erilaisissa ympäristöissä olemista ja käyttäytymistä, antaa kokemuksia ja elämyksiä, ja kenties herättelee jonkinlaista kiinnostusta tai innostusta (tai sitten ei, sekin on ok) jotain taidemuotoa kohtaan. Mun mielestä on myös teoriassa aika ihana ajatus, että tulevaisuudessa lapsi menee vaikka taidenäyttelyyn ja on siellä kuin kotonaan. Tuntee sen siellä olemisen tutuksi ja sellaiseksi, että kuuluu sinne.

Eikä ole ylimääräinen kulttuuribarbaariurpo tumput suorassa ja aina pelkää tekevänsä jotain urpoa, joka paljastaa urpoutensa (kröhöm itse olen ehkä just se).

Silläkin uhalla, että kuulostaa elitistiseltä, sanon, että se on yleissivistävää.

Ja ennen kaikkea siellä on aika usein kivaa.

Koska ootte viimeksi käyneet lasten kanssa taidenäyttelyssä tai museossa? Me käytiin nyt tuo Klimt, ja edellisen kerran taidettiin käydä kesällä ”Gallen-galleriassa”, täällä. Sitä ennen varmaan keväällä Ateneumissa. Ai niin ja alkusyksyllä siellä Oodin lähellä niissä pomppulinnatyyppisissä ilmakuplateltoissa, mitä olivatkaan. Aaa, Arboria näköjään. Näppärää, kun voi tarkistaa blogista.

Ja Lasten kaupunkia en oikeastaan osaa edes muistaa museoksi; siellähän me käytiin ihan jatkuvasti etenkin silloin, kun lapset olivat taaperoisempia ja vielä kotihoidossa.

Mutta tästäpä siis lähtee haaste sopivasti alkavan talviloman tekemisiin: käykää ihmeessä lasten kanssa jossain taidenäyttelyssä tai museossa! Ja kertokaa, millaista oli!

PS. Eiks niin, että nyt on etelä-Suomen talvilomaviikko? Ja onko sitten seuraavan kahden viikon aikana myös talvilomia? Täällä meillä talvilomaa on kymppiviikko eli maaliskuun ensimmäinen viikko. Täällä siis vielä ihan arkea! Superaurinkoista ja lämmintä on 23 astetta, onneksi istun täällä sisällä verhot kiinni töitä tekemässä, ha.

14
Like
4

You Might Also Like

  • Vjk
    17.2.2020 at 13:26

    Mulla on yksi ystävä joka on pyytänyt meitä seuraksi erilaisiiin näyttelyihin. Viimeksi taidettiin käydä Tommi Toikan näyttelyssä tammikuussa Hämeenlinnassa yhdessä. Lapset on erilaisia nykytaiteen kuluttajia ja yllättävät jutut saa heidät hullaantumaan. Meidän lapset esim rakastui Amos Rexissä Kjartanssonin videotaiteeseen, istuivat siellä lattialla 45 minsaa tuijottamassa hidastemposta videota. Kaikki myös äänestivät Kjartanssonia näyttelyn jälkeen Ars Fennica voittajaksi.

    • krista
      17.2.2020 at 13:40

      Vau! Ja siis hih mä luulen, että meidän lapset kans keskittyisivät hyvin liikkuvaan kuvaan, todennäköisesti paremmin kuin perinteisiin tauluihin. Mutta en tiedä, että menisikö 45 minuuttia… Tuskin :) Tai no ei sitä tiedä, ennen kuin kokeilee, lapset tosiaan yllättävät joskus! <3
      -
      Meidän viisivuotias vieläkin kertoo, että tuolla Centre Pompidoussa oli vuosi sitten kaksi puolta, joista voi valita. He menivät toiseen (ja siellä oli jotain ällöttävyyksiä), mutta edelleen häntä kutkuttaisi, että mitä siellä toisessa olisi. En hennonnut sanoa, että näyttely ehkä vaihtunut <3 Mutta ehkä meidän pitää käydä hänen toiveestaan vielä Pompidoussakin nyt täällä ollessa. Ja Malagassa myös Carmen Thussenissa olisi kiinnostava näyttely nyt, Fantasia Arabe. Että tulee varmaan vielä toinenkin museokäyntiretkipäivä tässä lähiaikoina: https://www.carmenthyssenmalaga.org

  • Tessa
    17.2.2020 at 13:47

    Meidän tavat varmaankin tiedät tai aavistat. Käydään näyttelyissä vähintäänkin viikottain lasten kanssa (itse toki ihan päivittäin työn puolesta). Lapset eivät nyt ihan joka arkipäivä ole töissä mukana tietenkään, mutta avajaisissa melkeinpä aina (omissa ja kavereiden), ja jos sovin taiteilijoiden kanssa haastatteluja viikonlopuille, niin lapset mukana silloinkin. Viimeksi käytiin näyttelyssä koko perhe keskiviikkona kuvanveistonäyttelyn avajaisissa, joissa oli veljeni mukana yhdellä teoksella. Seuraavan kerran huomenna, koska joudun hiihtoloman takia ottamaan lapset mukaani töihin galleriatilan yhteydessä sijaitsevalle toimistolle, jossa kirjoitan taiteilijakatalogia tällä hetkellä. Minun omista töistäni kuvataiteilijana lapset myös tietävät paljon, tekoprosesseista näyttelyn järjestämiseen.

    Lapset ovat näyttelyissä kuin kotonaan, todellakin. Kain kokee olevansa itsekin (nyky)kuvataiteilija ja varmaankin siihen häntä kannustan. Klió osaa jo hyvin kertoa, miksi pitää jostain teoksesta ja toisesta ei. Tuleva taidekriitikko?

    • krista
      17.2.2020 at 13:59

      Toi on kyllä niin mahtavaa – ja samalla hyvä esimerkki siitä, että lapset ovat ”kotonaan” juuri siinä ympäristössä kuin mitä se oman perheen perusympäristö on <3 Taiteilijoiden lapset tällaisissa ympäristöissä, näyttelijöiden lapset ehkä takahuoneissa ja teatterisaleissa, ja vaikka hitsi vie autokorjaajien lapset autokorjaamolla, jos on vaikka työtilat kodin yhteydessä. Maanviljelijöiden lapset navetassa, ja niin edelleen. Se "normaali ympäristö" on hyvin laaja <3
      -
      Ihana, ehkä teillä on kuvataiteilija ja kriitikko kasvamassa <3 Tai sitten jotain ihan muuta, noista lapsista kun ei tietty tiedä! Mutta varmasti se "kuin kotonaan" -fiilis ainakin on elinikäinen <3

      • Tessa
        17.2.2020 at 14:49

        No niin just! Minä kun olen tällainen kellon ympäri kultturelli, joka ei ajattele ikinä mitään muuta kuin taidetta (joskus välillä on pakko nukkua), niin kärsii jälkikasvukin.

        PS. Kysyin Kainilta juuri, tuleeko siitä isona kuvataiteilija. ”Ehkä” kuului vastaus, ”tai melko hyvä ilmapallonpuskija” (hän yrittää parhaillaan pitää ilmapalloa ilmassa pelkästään naamallaan sitä puskien).

  • ELSA
    17.2.2020 at 14:22

    Oletteko käyneet Helsingissä Päivälehden museossa? Silloin kun minun lapset oli pieniä, käytiin siellä jatkuvasti. Siellä oli aina lapsille kivaa puuhaa (tosin ehkä alkaa olla teidänkin lapsille jo liian lapsellinen?). Meidän lasten suosikki oli aikoinaan Postimuseo joka sittemmin muutti Helsingistä muistaakseni Turkuun tai Tampereelle. Myös Luonnontieteellisestä ja talvipuutarhasta tykkäsivät ja Kiasmassakin on välilä ollut kiinnostavia juttuja. Ateneum tais olla aina se tylsin paikka 😁 Nyt kolmea teiniä on melkein mahdoton saada mihinkään museoon tai taidenäyttelyyn. Viimeksi sain heidät puolipakolla mukaani Helsinki Luxiin ja viime syksynä kuopus 11v innostui aistien puutarhasta Kasvitieteellisessä puutarhassa. Kannattaa siis nauttia nyt kun teillä vielä ylipäätään suostuvat lähtemään mukaan! Oletteko muuten käyneet Picasson museossa Malagassa? Me käydään useinkin Malagassa mutta aina jostain syystä jää Picasso käymättä.

    • krista
      17.2.2020 at 14:37

      Joo, kerran on käyty ja se oli tosi kiva! Siellä oli silloin joku… kääk, en muista :D Joku sellainen iso laiva, jota sai liikutella :D Ja alakerrassa sai painaa itse kuvia, se oli tosi mielenkiintoista! Mahtava paikka ja oli aikomus seurata ja käydä jatkossakin! Harmitti, kun viime kesänä Pekka Töpöhäntä jäi siellä käymättä. Ja en usko, että vielä on ollenkaan lapsellinen näille, meidän lapset on hyvin ”leikki-ikäisiä” vielä <3
      -
      Luonnontieteellinen on meillekin ihan mahtava, etenkin Seela rakastaa - ja usein käyvät Joelin kanssa kahdestaan. Kiasmassa ollaan muuten käyty myös, ai hitto unohtui laittaa sieltä joku kuva tänne kuvitukseen. Taidanpa lisätä jälkikäteen! :D
      -
      Haha, meilläkin on Picasso jäänyt käymättä!

      • ELSA
        17.2.2020 at 21:32

        Helsingissä on kyllä tosi paljon nähtävää lasten kanssa ja moniin museoihin ilmainen sisäänpääsy aina 18 v asti. Muistaakseni tuonne Päivälehden museoon on ilmainen sisäänpääsy kaikille. Meille Tavipuutarha ja Kasvitieteellinen on olleet vähän samaa kategoriaa kuin museot/taidenäyttelyt tai ainakin vaihtoehtona niille 😀, niissäkin on paljon kivaa nähtävää. Talvipuutarhassa on ulkona ihania ruusuja ja sisätiloissa on etenkin joulun ja pääsiäisen aikaan asetelmia ym.

        • krista
          18.2.2020 at 15:17

          Meillä on jotenkin nuo puutarhat jääneet ihan käymättä, vaikka oon ihan varma, että sekä lapset että aikuiset niistä tykkäisi. Täytyy ehdottomasti käydä vaikka heti keväällä!

    • Mirka
      18.2.2020 at 10:09

      Postimuseo on nykyisin Tampereella Museokeskus Vapriikissa, joka vasta onkin lasten paikka. Omieni suosikki. Siellä on Postimuseon lisäksi useita eri näyttelyitä, esim. Pelimuseo ja Luonnontieteellinen museo. Kannattaa tulla visiitille!

      • krista
        18.2.2020 at 15:17

        Tampereella ois kyllä kiva käydä ihan minilomalla ja kaikkea tällaisia katsomassa! Kiitos vinkeistä! :)

  • A
    17.2.2020 at 15:36

    Meillä museot ja taidemuseot on kivoja kohteita, harmillisen harvoin tulee käytyä kuitenkin (koska olen allerginen jonottomiselle, niin jos jossain on joku mahtis näyttely, niin jonotus on yleensä pakollista Hkissä). Mutta nyt tän viikon ohjelmaan kuuluu kyllä Malagan Picasso -museo, mutta ei tänään koska tänään on biitsipäivä :D (jee, aurinkoterapiaa!)

    • krista
      18.2.2020 at 15:20

      Uuuuu te ootte nyt täällä lähellä! <3 Toivottavasti on ihana loma! <3
      -
      Joo, meiltä jäi kans se yksi Amos Rex-mikäolikaan käymättä, kun päällimmäinen some-kuuluminen siitä oli aina se jonotus. Noooouh, en lähde! No tuonne Arboriaan sitten kuitenkin jonotettiin, että ehkä mun jonotuksenvälttely on myös vähän tapauskohtaista. Tai no hmm, sehän meni niin, että yrittiin valita mahdollisimman jonoton ajankohta sinne, mutta silti piti vähän jonottaa :) Mutta joo, jonotusallergia mullakin!

      • A
        21.2.2020 at 09:12

        Joo, oli kiva loma (eilen Hki-Vantaalle saavuttaessa räntäsateen ropistessa lapsi hihkui innoissaa ”lunta”). Tosin hän myös pohti, että Aurinkorannikolle voisi jäädä asumaan. Saatiin onneksi yksi kunnon biitsipäivä (lapsi uimaan mereen, muut päivät hyödynnettiin sisäallasta) ja muutenkaan ei collegehupparia ja farkkuja kummempia ulkovaatteita tarvittu ja ihana oli moikata aurinkoa (jihuu!) Pari viimeistä päivää meri tyrskyili metrin korkuisin aalloin ja silloin biitsi olikin lapsesta mahdottoman hieno elämys (ja simpukka ja kivilöytöjä raahattiin kiitettävä kasa kotiin). Picasso-museoonkin ehdittiin retkillämme, oli ihan ok, aika ruuhkaisa tosin (siellä oli useampi kouluryhmä ja vanhusryhmä samaan aikaan), lapsen eskarivuonna he olivat tutustuneet Picasson tyyliin (ja tehneet oman ”picasso”-työn) joten siksi lapsella oli käsitys mitä odottaa. Kooltaan tämä näyttely oli ekaluokkalaisen kanssa just passeli, enempää hän ei olisi jaksanut, nyt lähdettiin pois iloisin mielin museokaupan kautta, josta lapsi osti kortit suosikeistaan koulukavereille näytettäväksi (heillä on tapa koulussa, että jos joku on ollut matkalla, niin saa kertoa matkastaan muulle luokalle).

  • Enski
    17.2.2020 at 15:43

    Museot ja taidenäyttelyt ei oo koskaan ollu mun juttu, toisaalta sit taas ootan että oma lapsi kasvaa ja pääsee näyttää erilaisia asioita. Varmasti museoissa ainakin tullaan käymään, taidetta en hirveesti ymmärrä edes, mutta haluan lapsesta kuitenkin jollain tavalla yleissivistyneen ihmisen, joten niissä kai myös joskus pakko käydä 😄

    Ja kyllä, hiihtolomaviikot alkoi. Lunta ei ainakaan etelässä näy mailla eikä halmeilla, ehkä pakastearkusta jos on unohtanut sulattaa sen. Vaikka itseen hiihtolomaviikko ei sinänsä vaikuta, kun kotona oon kuitenkin, mutta olishan se nyt kiva jos ois joku muu ilma kun +5, tuuli 11m/s ja vettä tulee vaakasuoraan. Mutta nauttikaa te lämmöstä! Ehkä tännekki kesä sitte saadaan 😅

    • krista
      18.2.2020 at 15:24

      No mulla on ministi sama juttu, eli sellaista perus-taulu-seinällä -systeemiä en tunne mitenkään kovasti omakseni ja en taidetta sen kummemmin ”ymmärrä”, mutta sitten toisaalta poimin sitten sellaisia mielekkäältä tuntuvia, usein silleen elämyksellisiä juttuja. Ja ehkäpä lapset oppii sitten vähän paremmin ymmärtämään tai saa geeninsä sen puolen suvusta, jossa enkä tuota ymmärrystä on enemmän kuin mulla :D

      Voi hitsi, kun sitä lunta ei sinne tullut! Mullakin on ihan lumi-ikävä taas. Toivottavasti pääsiäisenä on vielä Sotkamossa lunta, niin siellä pääsisi vähän lumelle!

  • Riina
    17.2.2020 at 17:54

    Me käydään lasten kanssa usein mm. Vapriikissa. Suosittelen lämmöllä!

    On muuten hyvin hämmentävää, kun jotenkin kuvittelin äkkisiltään, että Melli Ecodesignin odottajien ilta-mainoksessa ikkunasta ulos katseleva punatukkainen nainen olet sää… Ootko? :D

    • krista
      18.2.2020 at 15:27

      Siellä en olekaan käynyt! Tästä jotenkin tulee nyt sellainen fiilis, että ehkä pitää kesällä tai keväällä päästä Tampereelle käymään :)

      Ja siis HAHAA, piti mennä katsomaan sitä itsekin heidän Instaan, ja siis APUA, sehän näyttää ihan multa! :D Mutta en ole minä :D Tietääkseni :D Mutta voisin vaikka itsekin luulla itsekseni!

  • Karina
    18.2.2020 at 11:55

    Me käydään muutaman kerran vuodessa juurikin tuollaisissa ns. lapsia kiinnostavissa taidepläjäyksissä. He yhä muistelevat lämmöllä sitä Amos Rexin ekaa näyttelyä johon mentiin kerran onnekkaasti ilman jonoja arkipäivänä kun lapsilla oli lyhyet koulupäivät ja kun mentiin kattomaan uutta näyttelyä sinne, niin pettymys oli suuri. Nyt kun ovat isompia, niin täytyy käydä enemmän ihan perinteisissä taidemuseoissa. Itse muistan lapsuudesta että taidemuseot oli äärettömän tylsiä paikkoja. Silloin ei ollut mitään lapsia aktivoivaa ja kiinnostavaa missään, ja kävely jossain Eremitaasissa katsoen niitä ikivanhoja ”tylsiä” maalauksia oli kamalinta ikinä. Noihin aikoihin juontaa se, että automaattisesti ihan ensimmäiseksi kun mainitaan taidemuseo, niin päällimmäinen tunne on tylsyys :D Syynä voi olla myös se, että mun vanhemmat ei ollenkaan osanneet asettua lapsen tasolle ja selittää niitä töitä lasta kiinnostavasti, vaan käveltiin vaan taululta toiselle ja joku kertoi (jos kertoi) niistä kuivan taidehistoriallisesti. Mä yritän löytää aina sen lasta kiinnostavan näkökulman museoissa, ja löytää jonkun kontekstin reaalimaailmaan. Monesti oon onnistunut, jos en, niin museon kahvilaan mennään hieman nopeammin ;) ja kaikilla on kivaa.

    • krista
      18.2.2020 at 15:33

      Oisko se eka Amos Rex ollut just se, johon me ei lähdetty jonottamaan… Sitä ainakin silloin kovasti kehuttiin silloin! Mutta ei löytynyt sellaista arkipäivää, että oltais päästy ilman jonottamista kokeilemaan. Mutta siis kyllä, just tuollaisia lapsia (ja muakin) kiinnostavia taidepläjäyksiä on hyvä valita!

      Mä en muistaakseni ihan lapsena käynyt kovinkaan taidemuseoissa, jos ei nyt Kuusamon kirjaston aulan läpi kävelyä laskettu :D Mutta sitten myöhempää teini-iältä mulla on vähän samanlaisia kokemuksia, että tuijottaa nyt jotain tauluja sitten ja ajatella, että ”joo on tauluja”. Että voin hyvinkin ajatella, että se voi olla kamalaa ja tylsää! Mutta siinä se varmaan just onkin, että ne vaikka ihan samat jutut voisi kertoa lastentasoisesti ja pohtia vaikka yhdessä niitä – ja sitten ihan just valita sellaisia näyttelyitä, joissa olisi jotain ”tarttumapintaa” lapsille (ja aikuisille, ha). Ja tosiaan jos tuntuu, että nyt ei nappaa, niin sitten kahvia ja pullaa :D Mäkin ajattelen silleen, että pääasia, ettei jää ”tyhmää, typerää ja tylsää” -fiilistä kenellekään – eli että lapsen mielessä on ajatus, että taidenäyttelyssä tai museossa käyminen on JEE KIVAA :) (vaikka sitten se pullan tai kebabin ansiosta)

  • Wislabon
    18.2.2020 at 15:15

    Me ollaan koluttu läpi Turun museoita 3-vuotiaan kanssa sen jälkeen, kun hankittiin Museokortit, joilla pääsee vuoden ajan ”ilmaiseksi” korttis näyttämällä sisään. Loppujen lopuksi ei tartte kuin muutama kerta käydä, niin loppuvuosi on käytännössä ”ilmaista”. Tämä on lisännyt extermpore-käyntejä ja pienentänyt kynnystä lähteä lapsen kanssa museoon vaikka käynti olisikin vain pieni pyrähdys. Ei tarvitse jaksaa kaikkea ja voi lähteä pois vielä kun on hauskaa, ilman että tarttis murehtia että ”nautitaan nyt koko rahan edestä”. Ja joka museossa on ollut tervetullut olo myös lapsen kanssa! Lämmin suositus siis Museokortille!

    • krista
      18.2.2020 at 15:41

      Me oltiin loppukesästä kahden vaiheilla, että ostetaanko ostetaanko ostetaanko sellaiset nyt vihdoinkin, vai mennäänkö kertamaksuilla. Mutta sitten todettiin, että kun ollaan täällä Espanjassakin, niin ehkä ei… Mutta sit taas kun ajattelee, niin sehän varmaan myös kasvattaa käymisen määrää, kun voi extemporepistäytyä ja tosiaan vaikka ei joku kerta jaksaisi kuin käväistä, ei tunnu, että ”menettää” mitään. Esimerkiksi täällä Espanjassa meillä on kausikortit eläintarhaan ja on tosi mahtava, kun voi vaikka vaan ohimennessä käydä kurkkaamassa, että mitä krokotiileille kuuluu :) Että varmaan noi Museokortit kannattais kyllä meidänkin ostaa!

      • Karina
        18.2.2020 at 16:45

        Mulla tuli vähän ristiriitainen olo tuosta museokortista kun (oliko HS?) jossain lehdessä oli että museot on nostaneet hintojaan kun museokortista on tullut suositumpi – ja se museokorttikin on kallistunut. Museot saa maksunsa jotenkin sen mukaan että mikä niiden lippujen perushinta on ja sitten suhteutettuna ne museokortilliset kävijämäärät. Niinpä yksittäislippujen ostajat on tässä häviäjiä. Toisaalta taas – saavat hinnoitella tottakai miten haluavat ja täytyyhän museoidenkin elää ja on sitten varaa kiinnostavampiin näyttelyihin jne jne. Että toisaalta ja toisaalta. Nykyhinnoilla kyllä saa aika monesti käydä että saa rahallensa vastinetta, ja jos ei ole museoiden suurkuluttaja, niin en tiiä kannattaako esim mun ostaa (kun en ole suurkuluttaja).

        • krista
          18.2.2020 at 19:10

          No oho, ai tuollainenkin? Totta kai saavat hinnoitella niin kuin haluavat, mutta kyllä tuo jotenkin epäreilulta sit kuitenkin tuntuu, höh…

  • Anna
    18.2.2020 at 19:33

    Käytiin joulun alla 5V:n kanssa Tukholman Vasamuseossa ja se oli joltain osin menestys. Lapsi oli varovaisen kiinnostunut laivasta, mutta halusi silti että jatketaan eteenpäin ja ei katsota niin pitkään. Mutta kun löydettiin märssykori joka oli rakennettu museon ylempään kerrokseen sille korkeudelle missä kori oikeastikin oli kanteen nähden ja pohjassa vaan ristikko mistä näki alas niin lapsi oli ihan innoissaan ja juoksi ympyrää. Hän myös punoi tervanarusta köyttä ja ohjesi tietokoneella laivaa. Parasta kuitenkin (vähän yllättäen, mutta hän taitaakin olla äitinsä tytär <3 ) hän kiinnostui eniten laivan mukana uponneiden ihmisten luurangoista. Hän kylki ja katsoi tarkasti jokaista ja tahtoi tietää oliko kyseessä "tyttö" vai "poika" ja minkä nimen historioitsijat olivat hänelle antaneet sekä mitä tavaroita hänellä oli ollut mukanaan. Osa oli enemmän rikki ja osa vähemmän. Laskettiin varpaita ja ihmeteltiin. Rangat kierrettiin ympäri kolmeen kertaan. Minäkin rakastin pienenä muumioita (oikeita, ei mitään elokuvahirviöitä) . Katselin kaikki Prisma-dokumentit missä kerrottiin faaraoista ja muumioista ja vainajista ja halusin ruveta arkeologiksi.

    Muita museokokemuksia on lähinnä torpparimuseoista ja Skanssenin museotaloista. Niin ja Hämeenlinnaa lapset rakastavat. Minäkin olen siellä jo melkein kuin kotonani :) Meidän kotimuseo mihin palataan aina uudestaan ja uudestaan <3 Varsinaisissa taidemuseoissa ei olla taidettu koskaan käydä. Kahdesta syystä. Itse olen aika huono taidemuseokiertäjä ja toisekseen asutaan syrjemmässä eikä viitsi lähteä niiden kahden taulun takia ajamaan pitkää matkaa. Eri asia joku linna missä tietää porukan viihtyvän.