Suuri sosepäivä

Tänään on se päivä. Sama kuin Silvalla: maanantai sillä viikolla, jolloin vauva täyttää puoli vuotta.

Tällä kertaa en vetänyt sosestressikilareita niin kuin viimeksi, vaan plopsautin reteästi perunaporkkanapiltin kannen auki. Plop!

Ja ensireaktio?

Se oli…

…tyrmistys.

Sitten seuraavaksi:

…öllötys.

Kolmantena tunneskaalassa vielä:

…närkästys.

Mutta perhealbumiin (ei meillä sellaista oikeasti edes ole) pääsee luonnollisesti tämä:

”Jee! Vihdoin se kamala lusikka vietiin mun naaman edestä pois!”

1
Like

You Might Also Like

  • paulahelena
    29.9.2014 at 15:18

    en kestä et Seela on jo puolvuotias! vastahan se synty!

    • Kristaliina
      29.9.2014 at 15:27

      No niinpä! Lauantaina puoli vuotta, et voi tajuta!

      • Kristaliina
        29.9.2014 at 15:28

        oho ei voi tajuta piti kirjoittaa :)

      • neljän äiti (Ei varmistettu)
        1.10.2014 at 22:14

        Ja meidän vauva täyttää lauantai vuoden. Ja sitäkään ei voi tajuta. Vika vauvavuosi kohta paketissa, nyyhkis.

  • M-M
    29.9.2014 at 15:19

    Joko Seela täyttää puoli vuotta? Kauheako aika menee nopeasti, vastahan Seela syntyi.

    • Vadelma
      29.9.2014 at 16:05

      Ja ihan muutama postaus sitten se heiluttelu ultrakuvasta lukijoille. Ja siitäkin on vasta hujaus, kun Silva lopetti ”itsenäisesti” tissimaidon ja täällä jo arvuuteltiin, että raskaushormonit ne vain muuttivat maun vähemmän miellyttäväksi!

      • Kristaliina
        29.9.2014 at 16:13

        Aattele siitä on jo vuosi! Ajan kulumisen kyllä huomaa noista lapsista, huh huh. …koska itsehän sitä ei tietysti vanhene vuodessa yhtään :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    29.9.2014 at 19:02

    Hei, ihan mielenkiinnosta kyselen (tarkoitus ei ole arvostella), että miksi Joel ei keitä Seelalle muutamat perunat/porkkanat kun osaa laittaa ruokaa kuitenkin? Sulta se ei vissiin onnistu? ;)

    • Kristaliina
      29.9.2014 at 20:28

      Heh Joelin ilta: no se tulee ensin töistä, ottaa molemmat lapset tunniksi ulos, että mä pääsen levähtämään hetken (lue: nukkumaan tai siivoamaan keittiön) – sit se tulee sisään ja tekee mulle (vegeruoan), itselleen (paleon) ja Silvalle (normaalin) sekä seuraavaksi päiväksi lounaan mulle ja Silvalle (no okei tavallisesti se on sama ruoka kuin edellisenä iltana). Sit onkin nukkumaanmenohässäkät kylvettämisineen ja klo 23 se lähtee vielä tankkaamaan astianpesukonetta jne, kun mä jään lasten väliin tai laitan pyykkejä. Eli hih selostuksen ydin: mä en uskalla pyytää siltä yhtä ainoaa porkkanaa tai perunaa enää tai on akuutti vaara, että se hajoaa atomeiksi :)

      Jep. Purkista tulee. Niin tuli Silvallekin ensimmäisen vuoden/puolitoista ennen kuin vähitellen siirtyi meidän kanssa (vähän niin kuin itsestään) samaan ruokaan. Eka kerralla tuosta stressasin, nyt en enää suostu :)

      Multa ei onnistu tai mä saan hermoromahduksen :)

      • Oliver (Ei varmistettu)
        29.9.2014 at 20:38

        Oikein! Ihan turha stressata tuommoisesta, kun hommaa on muutenkin ihan riittävästi, eikä niissä purkkiruoissa mitään vikaa ole.

      • HMH (Ei varmistettu)
        29.9.2014 at 20:59

        Onko Åke ja Pulla (http://www.akepulla.fi/) teille tuttu? :) Jos ei niin suosittelen lämpimästi!! Tosi hyvät tuotteet ja ihanat yrittäjät. Niillä on nykyään jopa kotiinkuljetus. Toki varmaan vähän kalliimpia, kuin peruspiltit, mutta terveellisemmäksi tuskin ruoka muuttuu ja näiden luulisi kelpaavan anonyymeillekin. ;)

        • Kristaliina
          29.9.2014 at 21:14

          Ooooooo! Ei ollut tuttu entuudestaan – kiitos, tutustun!

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          29.9.2014 at 22:34

          Hyvä kuuloinen konsepti ja varmaan herkulliset sapuskat. Mut oma talous ei kyllä kestäisi tai lapsen ruoka ei ihan noin prioriteettien kärjessä ole eli saa pärjätä yhtä maittavalla kotiruualla kuin muukin perhe – ja satunnaisilla einespinaattiletuilla (ei siis vauvana mutta vähän isompana).
          Itse olen kokenut, että vauvan mössöt valmistuu siinä samalla kuin muunkin perheen ruoka kun napsii vaan ne ainesosat erikseen kypsennyksen jälkeen. Tai alkuvaiheessa tein yhtä laatua kerrallaan: yhtenä päivänä keitin ja muussasin pussillisen porkkanoita ja pakastin pikkurasioihin. Toisena päivänä taas jotain muuta kasvista. Ja kun maut oli käyty pikaisesti läpi keittelin kerralla useampaa sorttia sekaisin, lihat, kalat ja kanat vaan erikseen jääpalarasiaan niin sai sitä makua vaihdeltua. Huono puoli oli se, että kaupan mömmöt ei sitten lapsille juuri kelvanneetkaan. Kotioloissa tämä ei juuri haittaa mutta reissussa muuttuu haastellisemmaksi ja meidän tapauksessa toimikin sitten niin, että 8kk alkaen söivät reissussa imetyksen lisäksi vanhempien lautasilta valikoituja ainesosia haarukalla hienonnettuna.

          Vaihtuuko teillä roolit täysin kun palaat töihin? Nepalilaista sit vaan vähän useammin ;-)

      • -jenni-
        30.9.2014 at 09:40

        Voi mitä ilmeitä :)
        oh mä tiedän niin hyvin ton mä en kehtaa pyytää enää mitään. Me asutaan mun äidin kanssa samassa talossa ja työllistän sen lapsillani täyspäiväisesti ja se tekee meille vielä joka päivä ruuat <3 Ilman mummoa tästä ei tulis mitään :) Saa nähdä kahden kuukauden päästä kuuluuko täälläkin plop vai kattaako mummo vaan yhden lautasen lisää :) (ei uskalla kysyä etukäteen)

  • ....... (Ei varmistettu)
    29.9.2014 at 23:14

    Jos purkkiruoka alkaa kyllästyttämään/niiden kanto kotiin, niin tarjoa Seelalle samaa ruokaa kuin mitä Joel laittaa Silvalle tai omaa paleoa jos silvalla maitoa, muutenhan vauvalle saa samaa tarjota, (oletan ettei Silvan ruuat hirveän suolattuja). :)
    – sorimiruokaillen.

    Näin meillä mentiin kun 6kk tuli täyteen neiti istui pöytään ja söi sitä mitä muutkin kun en ala tekemään jokaiselle erikseen ja purkkiruoka en lapsille suostu syöttämään. :)

    http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=324

  • yökukkuja (Ei varmistettu)
    30.9.2014 at 01:39

    Piltti purkit ovat kyllä pelastus. Belgialainen ystäväni kertoi heidän käyttävän sellaista höyrytysmixteriä, siellä kuulemma kovin yleinen. Eli sama laite sekä höyryttää ja mixaa lapsen ruuan. En ollut kuullutkaan, onko kellään kokemusta moisesta härvelistä?

    http://www.philips.co.uk/c-p/SCF870_21/-/overview

  • eppunen
    30.9.2014 at 11:42

    Voi teidän vauvahan on hirveän iso jo! :)

    Miksi ihmeessä on kaiken maailman anonyymien asia se, mitä Seela syö? Alkoi vähän ärsyttää moni kommentti ja tekisi mieli vaan sanoa noille että ei kuule ole sinun ongelma :) t. En tehnyt esikoiselleni itse soseita, enkä usko tekeväni toisellekkaan.

    • Tittiliilii (Ei varmistettu)
      30.9.2014 at 13:08

      Miksi ihmisiä aina täällä ärsyttää? Mun mielestä näistä kommenteista yksikään ei ollut mitenkään ikävä, huomasin ainoastaan aitoa kiinnostusta ja että jaettiin omia kokemuksia. Tästä puolestaan tuli kurja mieli, kun taas jotakuta ärsyttää. :(

      • murina
        30.9.2014 at 17:37

        Ymmärrän ärsytyksen siinä mielessä, että pidempään puutalobabyä lukeneena tietää, minkälainen ahdistus Kristalla oli silloin kun Silva aloitti kiinteät. Ja sitten toisaalta, kun siinä just muutama päivä sitten olleessa postauksessa (en muista aihetta, oho!) oli vähän turhankin kärkkäitä ”ohjeita” niin on varmaan niskakarvat jo valmiiksi pystyssä…

        Mutta siis toki on vaan positiivistä, että jaetaan omia kokemuksia suuntaan ja toiseen, siinä on vaan ero, että aloittaako lauseen ”meillä tehtiin näin” vai ”kannattaisi tehdä näin/kokeile kuule näin”

        • Tittiliilii (Ei varmistettu)
          30.9.2014 at 18:06

          Olen itsekin lukenut blogia sen alkupäivistä asti ja muistan kyllä hyvin Silvan soseiden aloituksen ja siihen liittyneen stressin, mutta tämä ei silti mielestäni ole mikään oikeutus sille, että hyvää tarkoittavat mukavat kommentit tullaan teilaamaan ärsyttävinä.

          Ja tietenkin hienoa, että soseilu menee tällä kertaa rennommin! :)

          • sanumaria
            1.10.2014 at 11:01

            Kaikki lukijat ei ehkä oo lukeneet alusta asti näitä juttuja eivätkä ehkä jaksa/ehdi klikata ja lukea lisätietolinkkejä auki. Mä oon tainnut lukea tätä blogia lähes alusta asti, mutta en kyllä tasan muista kaikkea mistä on puhuttu ja mistä on stressattu joskus vuosi pari sitten. Enkä oleta että kukaan muukaan muistaa (en nyt siis Krista aattele että sää oletat).

            Musta on bloggaajana kivaa jos joku kysyy jotain tai pyytää selvennystä, koska kaikkea ei vaan pysty kirjoittamaan itekään auki. Joskus siinä kun selvennystä kirjoittaa niin se saattaa jo ratkaista asian tai tuoda mieleen jonkun idean aiheeseen liittyen.

        • Kristaliina
          30.9.2014 at 20:05

          Voi kuulkaas ette voi uskoa, kuinka monesti kaikenlaiset ”puolustavat kommentit” ovat mut pahalta mieleltä pelastaneet ja lohduttaneet! Täälläkin päässä kun on ihan ihminen, ja vieläpä aika herkkä sellainen. Että puolustakaa vaan! :) 

          Tää värittyi tosiaan varmasti sitä taustaa vasten, että viimeksi tämä asia mua kovasti ahdisti. Ja toisaalta sitä vasten, että viime aikoina tällaista… …terävää kommentointia on taas ollut. Niin ja kolmanneksi tässä soseasiassa on vähän tällainen huonoäitistigma (vähän niin kuin imetys/imettämättömyys), että muotoiluissa kannattaa tosiaan pitää kieli keskellä suuta. ;)

          Mutta itse en nyt tosiaan tästä asiasta ollenkaan mieltäni pahoittanut, en lukenut näitä kommentteja mitenkään paheksuvina vaan silleen aika neutraaleina – kiitos kuitenkin niille empaattisille, jotka ajattelivat, että tuntuukohan tää asia pahalta <3 Joissain tilanteissa kun välillä on jopa tuntunut, että v*uun koko kirjoittaminen (anteeksi ilmaisu), jos menee keskusteluissa vaan rähinäksi – mutta sitten taas kaikkien empaattisten ja kannustavien kommenttien ansiosta sitä motivoituu jatkamaan :) Eli kiitos, ja tosiaan: älkää ikinä lopettako puolustamasta <3

          • Kristaliina
            30.9.2014 at 20:18

            Ai niin joo ja kyllä mullakin jo tätä kirjoittaessa vähän etukäteen jännitti, että ”apua tuleekohan taas anonyymia kritiikkiä niskaan” :D 

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      30.9.2014 at 13:12

      Mä ihmettelen miten karvat pystyssä näitä kommentteja luetaan! Saako kommenttikenttään kirjoittaa vain ”söpöä, ihanat lapset sulla” ja ”tsemppiä”? Jos joku kertoo miten itse on tehnyt niin miksi äidit lukee sen paheksuntana tai ohjeena? Tai kun tekee ruuat itse, se on oma valinta ja syitä siihen voi olla monia (miksi esimerkiksi omenaa pitää tunkea melkein kaikkiin piltteihin heti kun kyseessä on joku ”ateria” eikä yhdellä tai kahdella maulla maistattelu?). Itsestä tuntuu enemmänkin että jos on sinut oman valintansa kanssa, voi muiden kommentteja lukea ottamatta niitä itseensä.

    • Tilia
      1.10.2014 at 10:48

      Tämä on myös jännää, miten kirjoitukseen suhtautuminen riippuu siitä, kirjoittaako sen anonyyminä vai ”nimellä”. Itse kommentoin tätä blogia useimmiten kirjautumatta, kun se on nopeinta, joskus jaksan näpytellä ”Tilia kirjautumatta” ja harvoin, niin kuin nyt, muistella salasanat ja kirjautua sisään. Ja se, miten kommenttini otetaan vastaan, riippuu todella paljon tuosta kirjautumisesta. Vierailijan tittelillä laitetut viestit tulkitaan todella helposti v*tt**luksi, vaikka en niitä olisi ollenkaan sillä ajatuksella kirjoittanut. Kirjautuneena en ole saanut koskaan kuraa niskaani. (Tästä varmaan tulee se eka kerta?) Monella tuntuu menevän myös sekaisin, että kaikki Vierailijana tehdyt kommentit eivät ole yhden ihmisen näppikseltä edes samassa keskusteluketjussa. 

      Jk. Tähän sosekeskusteluun en ole osallistunut millääan lailla. Syöttäkää ihan mitä haluatte minkä oppien mukaan tahansa. Tai antakaa syödä, jos ei saa syöttää… 

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        1.10.2014 at 17:39

        Mä oon huomannut ihan saman, että kun jonkun jutun olen vierailijana kirjoittanut ja joku toinen vierailija on sitä jatkanut niin kaikki on oletettu saman kirjoittajan jutuiksi. Ja siitä vedetty sitten jo kovinkin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Edellisessä tunteita herättäneessäkin kommentoinnissa joku taisi laittaa tyyliin ”lopeta jo” vaikka ne vierailijakommentit tuskin oli kaikki saman tyypin kirjoittamia.

        • hupu (Ei varmistettu)
          1.10.2014 at 18:09

          Jos haluaa välttää tuon efektin, niin kannattaa varmaankin laittaa joku nimimerkki? Melko anonyymihän siinä silti halutessaan on.

  • S&L (Ei varmistettu)
    30.9.2014 at 12:02

    Rohkeaa antaa porkkanasosetta ilman ruokalappua! :D Tooosiiin, ei meillä kyllä ruokalappukaan aina vaatteita pelasta.. Mutta toistaiseksi aurinko on hävittänyt kaikki tahrat!

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      30.9.2014 at 18:34

      Tökeröä tulla arvostelemaan ruokalaputtomuutta! ;D :D

      Jep. Täällä tuntuu olevan lukijoina monta ”hyökkäysonparaspuolustus” -tyyppiä; jos kommentista on mahdollusuus repiä aineksia siihen, että siinä arvostellaan yhtään tapoja toimia, niin heti ollaan kärkkäänä puolustamassa.

    • Kristaliina
      30.9.2014 at 20:13

      Me ollaan waaaaay past tahroista välittäminen :D

      • Hannahi90
        1.10.2014 at 18:36

        En edes huomannut ruokalaputtomuutta. Sitten mietin että ehkä sulla on (luomu)taktiikka sulla värjätä kaikki oranssiksi :D Mitäs sitä tahroista välittää, sittenhän ne voi oikeasti värjätä ja tahrat peittyy :)

    • Jenn-
      30.9.2014 at 21:14

      Toi aurinkovinkki on muuten kyllä hyvä! Eli pesun jälkeen tahranen  vaate aurinkoon hetkeksi.  Toimii ainakin tomaatti- ja porkkanatahroihin. 

  • Noora Koo (Ei varmistettu)
    30.9.2014 at 13:43

    Hihii, ihania ilmeitä!

    Meillä on täällä samat puuhat Seelan ikätoverilla. Pari päivää sitten aloiteltiin kiinteät avokadolla ja porkkanalla. Osapuilleen oli samat ilmeet täällä! :D

    Tämä neiti on myös perheemme toinen lapsi ja olen päättänyt olla ottamatta enää samanlaisia paineita kuin ensimäisen kanssa mitä ruokapuuhiin tulee! Minulla ne eivät niinkään liity omatekemä vai purkkiruoka -pohdiskeluihin vaan siihen, että esikoinen ei syönyt ensimmäisen ikävuoden aikana paljon mitään kiinteitä. Mikään ei meinannut kelvata! Usein jopa ITKIN syöttöpuuhien aikana. Nyt tuo 2,5-vuotias syö melkein mitä eteen kannetaan, ja jos tuo kuopus on vauvana samanlainen nirsoilija niin siitä syystä en aio enää itkua tuhertaa! Oppii kyllä syömään ennemmin tai myöhemmin! :)

    Hyvää syksyä puutaloon ja hyviä ruokailuhetkiä!

  • Jenn-
    30.9.2014 at 13:49

    Voi että, Seelakin on jo puolivuotias! Miten se aika niin rientää? Toisaalta mun oma aika ei tunnu rientävän, kun just sanoin mun miehelle, että tuntuu kuin mä olisin ollu jo viis vuotta raskaana. Tai ainakin vuoden. Ja viimeinen kolmannes vasta lähti käyntiin.

    Maissisosetta aina suosittelen kaikille, kun se oli meidän pojan herkkua vauvana. Mutta koska nää on makuasioita, niin ei voi ikinä tietää mistä kukin tykkää. Mutta se taitaa olla aika lempeää vatsalle ja sopivan makeaa. Saa Bona-purkista muistaakseni. 

  • Henna // Pientä, suloista ja vaaleanpunaista (Ei varmistettu)
    30.9.2014 at 19:02

    Vasta joku aika sitten löysin tieni tänne sun blogiin ja tää saa kerta toisensa jälkeen hymyn mun huulille! Myös tänään. Oot ihan paras! Mä taidan kans tän tokan lapsen kans jättää noi kilarit vetämättä ja plopsauttaa sen pilttipurkin auki. :D

  • Pyjama
    1.10.2014 at 12:19

    Mitähän blogeja ja keskusteluja minä olen lukenut (vai mitä silmälasit silmillä :D), kun minusta tuntuu, että eniten haukutaan ja pilkataan ”luomuparsakaalisoseuttaja” -äitejä ja -isejä. Aika harvassa on blogit ja keskustelut, joissa suuri enemmistö sanoisi, että kaupan ruoat ei ole ok, vai?

    Me tehdään joka päivä itsellemme ruokaa, niin tuntui hassulta ajatukselta antaa vauvalle purkkiruokaa, noin niin kuin jatkuvasti. Ennen soseiden aloittamista blogeja ja muita keskusteluja seuratessa mietti, että onpa monimutkaista kaikkine blendereineen ja pikkuruisine pakastusrasioineen. No olisihan se ollut, jos olisi alkanut niiden kanssa kikkailla. Keitetyt kasvikset säilyvät muutaman päivän jääkaapissa, haarukalla muussiksi ja ääntä kohti. (Ja tämä ei ollut Kristaliinalle, vaan ihan noin yleisesti.)

    Etukäteen asioita ei voi päättää. Minäkin olin ajatellut, että aloitetaan sormiruoalla. Lääkärin määräyksestä aloitettiin kehitysiältään 2,5 kuukauden ikäiselle lapselle soseet. Sormiruokaa päästiin antamaan monta kuukautta myöhemmin, kun oppi istumaan. Ensimmäisistä lusikallisista lapsi ei varmaan edes tajunnut saavansa mitään kiinteitä, kun oli lusikalla ja ruutalla suuhun työnnetty jo vaikka mitä muutakin. Ja oli muuten kaupan luumusosetta, mitä ensimmäisenä annettiin. :D

     

    • Muussattu pottu (Ei varmistettu)
      1.10.2014 at 15:10

      Olen sun kanssa samaa mieltä, että vaikka ne piltit onkin puhtaita ja tutkittuja ja varmaan terveellisiäkin, niin silti musta tuntuisi oudolta niitä lapselle syöttää kotioloissa, kun ei itse syödä koskaan eineksiä, vaan aina tehdään ruoat alusta asti. Ei siksi, että oltaisiin jotenkin parempia ihmisiä, vaan koska tuota puolisoa kiinnostaa todella ruoan laittaminen ja hän nauttii siitä touhusta. Ihan siitä perusruoan laittamisestakin. Ja koska ollaan pihejä ja asuntovelkaisia, ja ne purkit maksaa. Ja koska se lasijäte on jonkun vietävä sitten kierrätykseen.

      Se on outoa, että jos joku kertoo, miten helppoa hänestä on vauvanruoan teko, heti tulee kuraa niskaan. Jos joku kertoo ompelevansa vauvalle vaatteita, ihastellaan taitoja ja vaatteita eikä kukaan huuda ”naama punaisena”, että kyllä ne kaupan valmisvaatteet on kuule ihan hyviä, miksi et käytä niitä! Ja kun itse väkerretään lapselle synttärikakkuja, tulee miljoona tykkäystä, eikä suinkaan, että ei se yksivuotias tajua kakusta mitään, ottaisit vain sen pakastekakun sieltä kylmäaltaasta, yritätkö olla jotenkin muita parempi ihminen, kun teet itse, ja syyllistätkö tällä kaikkia niitä, jotka ei ehdi eikä jaksa tehdä. Mutta muussattu pottu, se saa ihmiset kiehumaan. Outoa on.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        1.10.2014 at 17:42

        Niin totta!

    • Kristaliina
      1.10.2014 at 15:22

      Tshihi eikä – meillä on ollut ihan erilaiset silmälasit :D Mä kun en ole soseuttajairvailuja onnistunut näkemään ollenkaan, mutta sen sijaan olen onnistunut lukemaan tyyliin ”minähän en tuollaista moskaa lapsilleni syötä” ja jopa ”mitä järkeä niitä lapsia on tehdä, jos niitä ei jaksa ruokkia” -linjauksia. Ja just enemmistön suusta mukamas. Mutta tää oli silloin Silvan kanssa asiaa stressatessani – hyvinkin voi olla, että sitä juuri onnistui näkemään nuo tuollaiset kommentit, kun itse oli asiasta silloin herkillä. Itse asiassa nyt kun ajattelee, en ole tainnut kiinnittää koko ko. aiheen keskusteluun viime aikoina mitään huomiota. Varmaan just siksi, koska se ei enää ole itselle sellainen herkkä kohta.

      Voi tietty myös olla, että ”asenneilmasto” tän suhteen on muuttunut/pehmennyt ymmärtämään erilaisia valintoja tässä samalla tavalla kuin muissakin asioissa. (toivottavasti) Silloin oli muistaakseni tullut telkkarista just joku lastenruokadokumentti, joka ilmeisesti sai monetkin nousemaan äänekkäille barrikadeille purkkeja vastaan.

       

      • LauraEm.
        1.10.2014 at 15:54

        Tää muuten on tosi totta, että kommentteja ja ilmapiiritä tulkitsee tosi eri tavalla omasta tilanteestaan. Toki tunnistan ne ”miten voit syöttää lapselles tomosta valmiskuraa”, mut sit toisaalta mä oon huomannut että selittelen myös sitä, miks tein ite soseet. ”Mä tein vauvalle melkein kaikki ite, mut siis se oli tosi helppo vauva ja nukku paljon ja mulla oli paljon vapaa-aikaa ja tykkään ruuanlaitosta ja halusin kokeilla ja ihan omaks iloks ja sattumalta kaikki meni hyvin ja on kyllä hyviä kaupankin ruuat.” Niinkun ei vois vaan puolin ja toisin tyytyä siihen että asioita voi tehä monella yhtä hyvällä tavalla :D

        • Kristaliina
          1.10.2014 at 16:28

          Hehee joo disclaimerit mukaan tilanteessa kuin tilanteessa! :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    1.10.2014 at 12:57

    Hei Krista! Kuten joku tuossa aiemmin kyseli niin minuakin kiinnostaisi tietää, vaihtuuko teillä roolit täysin kun palaat töihin (ruoanlaitto, siivous, ulkoilut, nukkumiset)? Muutenkin olisi mielenkiintoista kuulla lisää millä tavalla sovitte käytännön asioista Joelin kanssa niin, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Blogin perusteella ainakin vaikuttaisi onnistuvan teiltä harvinaisen hyvin. Monessa perheessä ei valitettavasti ole näin, joten voisitte antaa vähän käytännön parisuhdevinkkejä lapsiperheille. :)

    • sitriina (Ei varmistettu)
      1.10.2014 at 15:46

      Olikos se juuri täältä, kun luin siitä että kotityöt listattiin ja arvotettiin ja molemmat sai sitten valita sieltä suosikit (tai vähiten inhokit)? Jostain blogista ainakin sen luin ja se tulee mieleen vähän väliä kun kotitöistä kotona keskustellaan :)

      • sitriina (Ei varmistettu)
        1.10.2014 at 15:48

        Täältähän se löytyi!

        http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kotityomatematiikkaa

        • Kristaliina
          1.10.2014 at 16:22

          Oikein muistettu! Toi systeemi pysyikin käytössä arviolta sadasosasekunnin :D

          Tai no tehtäväjako taitaa edelleen olla suht tuollainen – kaikki on vaan tekemättä :D

    • Kristaliina
      1.10.2014 at 16:19

      Oh, sen kun tietäisi… Kaksi asiaa ei ainakaan harmi kyllä muutu: mä oon se huonouninen ja ruoanlaittofobinen. Joel on parempi molemmissa :) Mutta varmaan nää hoituu sittenkin tällä meidän ”auta toista aina kun voit” -periaatteella…

      Hehe ja molempien tyytyväisyydestä en tiedä, me taidetaan olla aika ryytyneitä molemmat – mutta ehkä silleen tasapuolisen puhki :D Salaisuus (?) taitaa olla siinä, että kaikki mitä voi jättää tekemättä, jää tekemättä – ei ehkä kovin hyvä neuvo muille :D Mutta joo, voisin tavalla tai toisella blogata tästä, kiitos vinkistä! :)

      • piupali (Ei varmistettu)
        1.10.2014 at 18:21

        Todennäköisesti teidän arki on huomattavasti helpompaa sitten kun Joel jää lasten kanssa kotiin. Se on vähän epistä, äidit saa sen rankimman (mun mielestä) vauva-ajan ja isät tulee kuvioihin kun alkaa helpottaa ja lapsen kanssa voi jo touhuta kaikkea mukavaakin hengissä selviytymisen lisäksi. :)

        • Kristaliina
          1.10.2014 at 19:08

          No niinpä! Epistä! :)

        • Pyjama
          2.10.2014 at 20:13

          Niinpä! Minusta tuntuu, että moni äiti lähtee siinä vaiheessa töihin, kun se kaikki hauskuus alkaa! :D