Singer Singerillä

Mulla on ollut jo useamman vuoden kotiarkeen liittyvä unelma.

Meinasin kirjoittaa, että kodinsisustusunelma, mutta eihän tämä mitään sisustusta ole, vaan ihan pelkkää funktionaalisuutta.

Mutta siis! Olen unelmoinut, että meillä kotona olisi aina valmiina oleva ompelupiste. Oi kyllä, tällä tasolla on perheenäidin unelmat.

Miettikää, mitä ihanuutta: kun aamulla huomaa, että kalsareissa on reikä, voisi vaan puolessa minuutissa sur-rur-rur. Ja sitten jalkaan.

Enkä käyttäisi niitä reikäkalsareita monta vuotta joka ikisen kerran ajatellen, että hitsi kun ensin saisi korjautettua ompelukoneen, sitten asetettua sen jonnekin, sen jälkeen viritettyä langat, ommeltua reiän umpeen ja pakattua ompelukoneen taas takaisin jonnekin kaappiin. Ääääh, näännyin jo.

(todistusaineisto huhtikuulta 2020 täällä, nyt tuon just paikkasin tämän, jonka kanssa oon elänyt nyt vuosikausia)

Ehkä jos olisi joku kiinteä ompelemispaikka, jossa revenneen sauman kiinnisurauttaminen olisi nopeaa ja helppoa, sitä tosiaankin tulisi tehtyä.

Ehkä.

Äidiltäni peritystä ikivanhasta kasariompelukoneesta ei kerrassaan tullut enää toimivaa; se oli temppuillut jo vuosikausia, ja sen kanssa tehtiin vaikka minkälaisia DIY-korjausviritelmiä. Välillä toimi, välillä ei. Lopulta pelkästään ei. Huoltoon huoltoon joo joo joo, taidettiin olla 1,5 vuotta silläkin aikomisen tiellä.

Sitten sisuunnuin ja ostin tuollaisen edullisenpuoleisen pienen Singerin. No niin, askel kohti perheenäidin unelmaa!

Seuraava kysymys: mihinkäs sen ompelupisteen sitten sijoittaisi?

Toiveissa oli tosiaan pysyvä ompelupaikka eikä niin (kuten ennen), että kone olisi pitänyt aina erikseen kaivaa kaapista.

Keittiön pöydälle? Nääh, hukkuisi rojun sekaan. Hmmm, paikat vähän vähissä.

Kunnes hei! Tietysti! Singer Singerillä, tässähän sen paikka tietysti on!

Tuo pöytätarkoituksessa toimiva vanha Singer on mummiltani peritty, ja ihana! Pöytälevyn alla sen konekin on koristeellinen, ja koko sen tarina minulle tosi tärkeä: Niihin aikoihin Posiolle oli vaikea saada tällaista ”luksustavaraa”, ei sinne tainnut mennä silloin vielä tietäkään. Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt tai lapsen mieli tehnyt uneensekoittuvia tepposia, tuo kone toimitettiin jopa trokareiden välityksellä: keskellä yötä jäitä pitkin Posionjärven yli. Päivisin sitä pidettiin piilossa.

Olen aina tuntenut sellaista syvää sielunyhteyttä juuri tämän Karjalasta evakkoon lähteneen, pienen, iloisen ja puheliaan mummini kanssa, vaikka yhteisiä vuosia meillä ei ollut monta. Olen aina vuosien ja vuosikymmenien aikana kuvitellut, että millä tavoilla hän olisi minua tukenut ja kannustanut, jos vaan olisi saanut elää pidempään. Minulla on häneltä ”käsinkosketeltavina muistoina” vain tämä Singer, rukki sekä pari valokuvaa lapsuusjouluista. Ja muistot tietysti. Vieläkin itkettää, kun ajattelen vanhaa, ilmeisesti jopa mummin Karjalasta tuomaa Tatjaana-nimistä nukkea, josta mummi oli supsuttanut korvaani ”hoida sinä tätä sitten, kun minusta aika jättää”. Mutta sitä ei sitten mummin ajan jälkeen koskaan löytynytkään, oli kuulemma kaatopaikalle mennyt. Voi Tatjaana! Anteeksi mummi, en saanutkaan Tatjaanaa hoitooni.

Kävin juuri Google Mapsista katselemassa vanhaa mummilaani. Se on remontoitu sellaiseksi, että sitä ei enää edes tunnistaisi. Tuota rinnettä joskus kirmasin alas rantaan. Siinä kasvoi paljon kissankäpäliä, joita aina silittelin. Miten ne olivatkin niin pehmeitä!

Ovatkohan kissankäpälät vielä siellä?

Ehkäpä siksikin tämä Singer on minulle niin tärkeä. Sen laatikoissa on vielä mummin käyttämät langat ja neulat, en ole sieltä halunnut niitä siivota.

Oi, menipä tunteelliseksi!

Heh sisustuksellisesti tämä vanha upeus on tietysti aika paljon hienompi kuin tämä valkoinen muoviversio, mutta ei tässä nyt sisustuksesta olekaan kyse vaan revenneen haarasauman ompelemisesta, haha.

Joskus kyllä kutkuttaisi myös käydä tuon vanhan poljettavan Singerin kimppuun: oi, jos siitäkin saisi vielä toimivan! Veikkaan, että hyvinkin saisi siitäkin vielä toimivan. Jos haluaisi sitten oikein kunnolla perinnefiilistellä mummin jalanjäljissä, oih!

Mutta nyt toistaiseksi surauttelen meidän perheen ratkenneet saumat tällä pikkukoneella. Singer Singerillä.

Luvassa toivottavasti vähän vähemmän ”laitan vaan kato tähän pitkän paidan, kun muuten mun reidet näkyy rei’istä” -pukeutumisvalintoja tulevaisuudessa!

21
Like
2

You Might Also Like

  • Eppunen
    27.8.2021 at 14:41

    Onpa tuttu näky! Minulla singerin saumurit vanhan necchin päällä, se on ihan täydellinen ompelutaso.

    • krista
      27.8.2021 at 14:45

      Oi googlasin heti Necchin, tuo olikin mulle ihan tuntematon. Hieno, en ollut ennen tuollaista nähnytkään!

  • A
    27.8.2021 at 16:17

    Tarinalle <3 <3 <3 ja Singerin paikkahan on mainio! Mä veikkaan että mummin singerin saisit hyvinkin ompelukuntoon, aika lailla "ikuista" sorttia ovat nuo vanhat. Mulla ei ole vanhoja singereitä, mutta tuo vakituisen ompelupaikan kaipuu on tuttu. Ja nyt on työhuoneessa 180cm työpöytää ihan ikiomaa mulle, siinä kelpaa huristella saumurilla ja ompelukoneella, kun ennen oli pieni nurkka keittiönpöydän kulmassa (kun ensin raivasi ja putsasi ja kaivoi koneen komerosta). Tosin oikeasti saumuri kyllä kököttää suojan alla, kun (mun) tietokoneet on pöydän vallanneet, mutta silti ikioma työpöytä on kutkuttavan mahtava juttu :)

    • krista
      30.8.2021 at 09:03

      Joo siis mäkin veikkaan (ikuinen optimisti), että jos vaan sen nahkahihnan saisi takaisin paikoilleen, niin saattaisi jo lähteä toimimaan sillä! Toki ehkä jotain neulaa pitäisi vaihtaa tms :D

      Oooo, mikä tila! Mun työpiste on tässä keskellä olkkaria, ja se täytyty rojulla ja pölyllä :D Ei ehkä mikään optimaalisin ratkaisu :D

  • Anna
    27.8.2021 at 19:42

    Voi tatjaana <3 :(
    Meillä on muuten ihan samanlainen singeri (siis tuo vanha), mutta laatikoita on neljä. Kaksi päällekkäin molemmin puolin ja nupit on pienet metalliset.
    Vaikka tuollainen aina valmis ompelupiste ei olekaan ollut minulle mikään suuri unelma ja haave niin olen jo pitkään tiedostanut, että jos haluan saada joitain asioita aikaiseksi (ompelu, imurointi, vaatteiden viikkaus, ruuvin kiristys jne.) niin välineiden ja säilytyspaikkojen pitää olla helposti saavutettavissa. Viimeiset vuodet ompelukone on ollut miehen työhuoneessa (missä oikeasti tekee töitä välillä) pöydällä joka on niin täynnä tavaraa, että siinä ei voi tehdä mitään raivaamatta ja itseasiassa viimisen vuoden koko pöytä on ollut sellaisen tavarapaljouden alla, että sen luokse ei meinaa päästä raivaamatta. Mutta kohta (ihan kohta, ehkä ihan parin viikon päästä <3) alakerran remontti on siinä pisteessä, että voidaan kantaa minun roskalavalta bongaamani vanha (ja erittäin huonokuntoinen) valtavan iso viilupintainen (uusia viiluja kaipaava) pöytä voidaan pystyttää paikoilleen ja siirrän kaikki ompelu tavarani pöydän kaappeihin ja laatikoihin ja pöydälle asetan muutama vuosi sitten mieheltä joululahjaksi saadun heavy duty Singerin (ja otan vaikka kaksi tuntia aikaa, että oppisin laittamaan aluslangan oikein ettei se sumppaa. Tähän asi kun mies on joutunut minulle sen laittamaan kun itse en vaan osaa xD) Ja sitten minulla on myös ompelukone aina esillä.
    Pöytä on myös niin iso, että voin hyvin tuoda sinne myös läppärin jos minun tarvitsee istua vaikka koulutuksessa tai harrastusyhdistyksen hallituksen kokouksissa. Enää ei tarvitse palaveerata olohuoneessa kun mies yrittää vieressä saada kahta iltavilliä lasta hamnpaiden pesulle ja iltatoimille.

    • krista
      30.8.2021 at 09:08

      Joo mäkin tiedän tuon tuplalaatikkomallin, meidän toisessa mummolassa taisi olla sellainen, jos en ihan väärin muista!

      Ja siis mä oon todennut ihan saman! Vaikka siis jo ihan imuri, sen pitää olla helposti saatavissa!(varsi-imuri keittiön nurkassa), ei sitä muuten oikein tule sieltä kaapista kaivettua. Ja siis ooooo kuulostaa aivan ihanalta tuollainen pöytä! <3

  • Ida
    27.8.2021 at 21:43

    Aivan ihana tuo vanha Singerin pöytä! 😍

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/08/27/somejulkkis-sut-tunnistetaan/

    • krista
      30.8.2021 at 09:09

      Kiitos! <3 <3 <3

  • Lilas
    28.8.2021 at 08:38

    Ompelupöytähaave täälläkin olisi, nyt koronan myötä, kun olen innostunut uudelleen ompelemaan. Mutta ei meille mahdu, ehkä sitten kun isommat 18 ja 14 ovat lähteneet kotoa ja vain pienin on vielä, ehkä sitten. Minulla on tuollaiset vanhat singerin jalat kukka- ja istutuspöydän jalkoina terassilla, isäni on vain tehnyt uuden pöytälevyn. Meidän singer oli sitä mallia, jossa kone oli koko ajan pöydän päällä, ei saanut tuolleen pöydäksi/tasoksi. Mutta mökillä Posiolla! on tuollainen singer kuten sulla.

    • krista
      30.8.2021 at 09:12

      Hih mä vielä toivon, että innostuisin ompelemaankin! Mullahan se on ollut tuota neulomista :)

      Nuo Singerin rungot on kyllä ihania ihan pöytinäkin! Mä katselin viime kesänä netistä sellaista, jossa tuollaisesta rungosta oli tehty sellainen pesupiste mökille… Eli lavuaari/kulho siinä keskellä. Ihania, ja ihana kun löytyy uusia käyttötarkoituksia perinteiselle esineelle <3
      -
      Hei mahtavaa, olisikohan samalta trokarilta aikoinaan kuljetettu Posiolle...? <3

  • Susa
    28.8.2021 at 22:10

    Ihana tarina ja todellakin luksus että kone on aina esillä. Jos haluat ”sisustaa” koneen niin ainahan siihen voi ommella jostain ihanasta kankaasta hupun päälle. Kunhan ei sitten unohda että kone on helposti siinä alla…

    • krista
      30.8.2021 at 09:13

      Hihi totta, jos olisi huppu, niin olisiko siinä sitten yksi ompelua ”vaikeuttava” steppi siinä edessä…? :D Mutta totta, huppu vois olla nätti! Toisaalta meidän kodissa on niin paljon muutakin rojua näkyvillä ihan miten sattuu kädestä tipahtamaan, että ei tuo kone juuri meidän kotia rumenna :D