Osa 1:
Perheen 3-vuotias meni eilen illalla nukkumaan untuvatakki päällään.
Tästä vois tulla vaikka sellainen jatkosarja. Tässä on todennäköisesti tosi monta osaa.
PS. Pick your fights -FAIL, osa 1: kun et suostu vaihtamaan lapselle eriväristä sukkaa. Saat kuulla (samoin kuin bussilastillinen muita ihmisiä) siitä Kampista Vallilaan asti.
Tässä fail-jatkosarjassa tulee olemaan vielä huomattavasti enemmän osia.
37
Ribis
19.4.2017 at 17:59Peukut tälle. Sekä tälle valitse taistelusi -ajattelulle, että siinä onnistumiselle/epäonnistumiselle. Leikki-ikäisen oma tahto… Huoh.
krista
19.4.2017 at 20:11Juurikin näin :D Välillä tekee lennossa ihan hyvän valinnan siinä, että ei ala vääntää jostain, jolla ei ole oikeasti merkitystä – mutta joskus taas saa bussi kuunnella (päiväunien alla väsyneen) lapsen protestia :D
Torey
19.4.2017 at 18:06Meillä on täällä sellanen 2v. että mielenkiinnolla odotetaan millainen neidistä kehkeytyy kasvaessaan. On mielenkiintoista kun lapsi samalla on niiin söpö ja niiin kiltti, ja silti ihan mahdottoman omapäinen ja uhmaa pukkaa. Välillä ei tiedä itkeäkkö vai nauraakko. :D
krista
19.4.2017 at 20:12Sama meininki, täsmälleen sama :D
Tirpustiira
19.4.2017 at 20:30Juurikin tästä syystä mä odotan kärsimättömästi että tää helkutin loma ja vapaat päälle on ohi, saan huomenna kärrätä lapsen päiväkotiin ja ylihuomenna PÄÄSEN töihin. En ois tätäkään päivää uskonut näkeväni :D melki kaks viikkoa tahtojen taistoa 3,5-vuotiaan kanssa käytännössä kaksistaan ja kuurikin tota pick your fights -genreä alkaa riittää. Oliko loma hyvä jos sen loputtua kaipaa töihin? Vaimitähä?
krista
19.4.2017 at 21:06Tirsk! :D
Lilah
19.4.2017 at 21:24Meillä uhma on ollut ja on mielestäni 3- vuotiaalla edelleen aika lievää, itkupotkuraivarit ovat harvassa, mutta monesta asiasta sanallisesti kyllä väännetään, selitetään ja keskustellaan. Puhetta pojasta on pulpunnut 1v 9kk alkaen ja uskon kyllä että se on säästänyt paljon meitä sellaiselta väärinymmärrys/turhautumiskiukulta. Kaikenkaikkiaan pojan kanssa tuntuu pääsevän helpommalla kuin tyttöjen vaikka on ihan yhtä verbaalinen kuin siskonsa. Mutta toiminnan osalta sällin päähänpistot hakevat kyllä kekseliäisyydessä vertaisiaan.
krista
19.4.2017 at 21:45Hih joo ja siis meillähän se voimakas tahtomien on tällä nuoremmalla ollut mukana elämässä about synnytyslaitokselta asti :D Mennyt aalloittain oikeastaan aina, niinpä tavallaan sellaista varsinaista ”no nyt on se kausi” -huippua ei olla (vielä, kääk) havaittu. Turhautumiset helpottivat puheen tultua kuviin meilläkin – just se kun osaa sanoa ruokapöydässä, että ”anna mulle se muumimammahaarukka” niin että äitikin tajuaa :D Voi olla, että tämä on tällaista aaltoilua jatkossakin tai sit meillä on vielä jotain sellaista edessämme, jota emme välttämättä halua edes ajatella :D
Lätkämutsi
19.4.2017 at 21:49Mä luulin, että olit vihdoinkin ostanut itsellesi untuvatakin! Mä ostin vähän kalliimman ja ei oo ollut kylmä koko talvena 👍🏻
krista
19.4.2017 at 22:09Hahaa joo tosiaan otsikon voi tulkita niin :D Ja siis mullahan itse asiassa ON untuvatakki, kymmenisen vuotta vanha, mutta ihana! Keltainen <3 Oon sitä ihan hurjasti pitänyt (en toki tänä talvena, heh), mutta siinä on kyllä sellainen huono puoli, että se on liian lyhyt - ei peitä peppua. Nykyään tajuaa, että jos ostaa lämmintä talvitakkia, niin EHDOTTOMASTI pitää olla ainakin mulla vähintään sellainen puolireiteen ulottuva malli!
Miitu
19.4.2017 at 22:13Seeluska kuulostaa niin tutulta… Ei tuon isommankaan kohdalla jää epäselväksi mielipiteet ja tahtomiset, mutta tietyssä mielessä elämä on sopuisampaa, vaikka onkin räiskyvämpi. Sitten taas on tämä pienempi, joka on ilmaissut itseään ä ä r i m m ä i s e n selvästi kans sieltä synnäriltä asti. Ja totta vie pysyy kannassaan. Melkoista curlingia välissä iltaisin, ellei halua kuunnella tahtomista myös yöllä. En tiedä, haluanko sittenkään käydä katsomassa esikoisen kärttämää Boss Babya. Saattaa tulla turhan liki…
ps. Laitanpa huvikseni suht tuoreen kuvan sulle sähköpostiin. Ei tuosta nyt täydellisiä Seela-viboja tuu, toisin kuin joitain teidän kuvia katsoessa on tuntunu katsovansa omaa lastaan, mutta ehkä jotain samankaltaisuutta silti.
Leenalinnea
22.4.2017 at 08:48Valitse taistelusi on mun melkein jokapäiväinen ohjenuorani. Yleensä valitsen haalarin ja kengät, kun lasta ei kehtaa ilman niitä viedä pakkaseen. Pipo, hanskat ja kaulaliina on sitten rekvisiittaa, jolla lapsi voidaan koristella, kun ulos on päästy ja lapsi muistaa, että täällähän on kivaa ja pipokin on hieno. Ihan vähän odotan kesää ja uusia taisteluita, alkaa jo kyllästyttää.