Ruokarytmini

Instassa tuli tänään ”sivulauseesta asiaa” -tyyppisesti puhetta ruokarytmistä. Mullahan on tosi-tosi vakiintunut ruokarytmi – näin ei ole aina ollut. Mutta lasten säännöllisen ruokarytmin ja Joelin säännöllisten keittiössähyörintöjen ansioista selkeä rytmi on tarttunut minuunkin. Ja hyvä niin, tykkään tästä!

Olen saattanut kirjoittaa tästä aikaisemminkin – näin voi käydä, jos pitää blogia tän kymmenen vuotta. Joskus voi käyttää samaa sanaa kahdesti, ha. Mutta ainakin Instan puolella aihepiiri oli monelle uusi ja herätti kivaa vertailua, joten täältäpä sitten tulee. Tällaisella ruokarytmillä minun päiväni rytmittyy.

Viikonlopun herkkuaamupala.

1. Aamupala herätessä

Aamupalan ajankohta vaihtelee ihan heräämisen mukaan: lasten aikaisina kouluaamuina minäkin syön aamupalan silloin puoli kahdeksan aikoihin. Mutta myöhäisinä vapaina aamuina aamupala voi hyvinkin olla vasta yhdeksän jälkeen.

Yleisin arkiaamun aamupalani on viipale (sellainen puolikas) esimerkiksi Reissaria, Ruispalaa tai Puikulaa. Joel yllättää (hehe) päällisillä, tavallisesti siinä on esimerkiksi BonSoya-viherpippurileikkelettä ja kirsikkatomaattia tai vaikkapa juustoa ja kurkkua. Leivän vieressä on usein jotain hedelmää: avokadon puolikas, päärynää, viinirypäleitä tai mandariinia, joskus myös cashew-pähkinöitä.

Kiireettöminä aamuina meillä on usein herkumpaa aamupalaa: lettuja tai croissantteja, minulle suolaisella täytteellä.

Viikonlopun herkkuaamupala vol. 2.

2. Välipala klo 11-13 välillä

Taidan syödä välipalaa siinä vaiheessa, kun moni suomalainen syö lounasta. Tarkempi ajankohta riippuu ihan päivän ohjelmasta ja nälän tilanteesta. Mutta yhdeltä jos en ole syönyt, huomaan jo nälän kummittelevan.

Välipala voi olla aamupalan tyyppinen ”kakkosaamupala”, tai usein kotona ollessa on myös väliapalalautanen: paloina fetaa, oliiveja, pähkinöitä (usein saksanpähkinä) ja jokin makea hedelmä.

3. Lounas klo 15

Meidän lounasaika on monelle yllätys – mutta hei Espanjassa me ollaan rytmillämme ihan ”oikeassa ajassa”. Lounasta meillä syödään klo 15 tai jos on ihan kamala nälkä, niin sitten ”aikaisena lounaana” jopa kahden jälkeen.

Lounas on minulla ihan lämmin ruoka: esimerkiksi riisiä ja kasvispöperöä tai burritoja, tai aika usein myös iso fetasalaatti.

Tyypillisin fetasaalaatti ja Joelin leipoma leipä.

Quorn-nuudeliwokki – sisältää jimlimiä ja gochujangia.
(älä kysy multa, mitä ne on)

Vuosi sitten tein aika kattavan postauksen koko viikon arkiruoistani – tuollaisia ruokia lounaslautasellani edelleenkin on.

…ja lounaan jälkeen menenkin muuten usein päiväunille. Etenkin näin raskaana melkein joka päivä, mutta menin kyllä usein ennen raskauttakin.

4. Välipala klo 18

Toisen välipalan aika on heti siinä päikkäreiden jälkeen. Tämä välipala on usein hedelmää, esimerkiksi juuri äsken söin luumuja ja mandariinia. Mutta joskus (ehkä muutaman kerran viikossa) myös joku herkku: viime aikoina tässä kohtaa päivää on herkuteltu mm. laskiaispullalla, omenapiirakalla tai jätskillä.

5. Illallinen klo 20.30

Kello 6:45 arkiaamuputkessa myös nukkumaanmenoa ja sitä kautta illallista pyritään meillä aikaistamaan kahdeksaan – keskinkertaisin tuloksin. Mutta tuo 20.30 on meille se kaikkein luontevin illallisaika, sen jälkeen mennäänkin sitten arkisin suoraan iltatoimiin.

Tämä on toinen usein hämmennystä aiheuttava ruokailukellonaika – mutta edelleen jos verrataan Espanjaan, niin tämähän on jopa aikainen. Tämä rytmi me omaksuttiin tosin jo ennen Espanjan-talvia: huomasimme, että aikaisempi lämmin ruoka ei vielä  maistu (silloin taaperoikäisille) lapsille, kun taas iltapala meni pelkäksi leivän puputtamiseksi nälkään. Niinpä me pyöräytettiin nämä spontaanisti toisin päin: syödään iltapala välipalana aikaisemmin ja päivällinen illallisena myöhemmin.

Ja tämä on ollut meille erittäin toimiva homma. On ihana mennä nukkumaan täydellä vatsalla.

Illallinen on sisällöltään minulla hyvin paljon samanlainen kuin lounas – mutta tietysti vaihdellen. Eli täällä myös erilaisia illallisia, joita tavallisesti syön.

Tofu-munakoisopöperö.

Chilinen kasvispyörykkä-spaghetti.

Alkuraskaus sai tietysti tuon ruokarytmin heittämään ihan häränpyllyt: pahoinvointia loitolla pitääkseni söin koko ajan, kun taas lämmintä ruokaa ei mennyt alas kuin oikeastaan tasan se yksi ruoka. Siitä se sitten kuitenkin normalisoitui ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella.

Tällä hetkellä keskiraskaudessa ruokahaluni on kasvanut: joko kasvava vauva tarvitsee ruokaa tai olen muuten heittäytynyt ahneeksi, haha. Tällä hetkellä syön muutamia ylimääräisiä välipaloja (esimerkiksi hedelmiä tai jugurttia) päivän aikana. Aamupalaan tuli ronski ”tuplaus”, eli yksi viipale leipää on muuttunut peräti kahdeksi viipaleeksi leipää. Että ei kovin massiivista lisäystä kuitenkaan, heh.

Kolmivärihöystetty pasta.

Ruokarytmini on pysynyt tällaisena pitkään – siis vuosia, ehkä jo lähemmäs kymmenen vuotta. Mutta olen minä elänyt sitä ”syön, jos muistan” -elämääkin aikoinani. Tässä elämänvaiheessa tykkään kuitenkin just tästä säännöllisyydestä. Harvemmin tulee sellainen sudennälkä tai ruokarytmin epäsäännöllisyydestä johtuva makeanhimo – se on oikeastaan minulle aika tuntematon tunne.

Varmaan siksi, kun tuo meidän kotikokki pitää mut niin sopivasti kylläisenä. Hyvä niin: sopiva ruokarytmi pitää minulla vireystilan hyvänä pitkin päivää.

Hups, paitsi noi päiväunet. No, sopiva ruokarytmi ja sopivat päiväunet, täten korjattakoon.

Miten sä syöt ja mihin kellonaikaan?

25

You Might Also Like

  • A
    17.2.2022 at 20:48

    Ennen lasta aloitin aamun kahvimukilla (ei muuta), töissä lounasta klo 11 ja sitten päivällistä klo 18 ja iltapalaa ehkä 21-22 välillä. Helppoa ja vaivatonta.

    Lapsen kanssa, noh, sehän tarkoittaa sitä 5krt/pv syömistä vähintään, eli koko ajan pitää jotain ruokaan liittyvää tehdä, voi mööh…mutta kun tätä on takana jo kohta vuosikymmen, niin onhan tää jo vakiintunut. Ajat lienee perinteisen suomalaiset (mutta tuntuu ettei kukaan enää nykyään tällä rytmillä mee). Aamupalaa kun herään (tää tuli silloin muinoin raskaana ollessa ja nykyisin migreenin puolesta tuntuu olevan parempi, että syön ees jotain kahvin lisäksi…tyyliin pieni pala leipää ja hedelmä tai jogurttia myslillä ja omppusoseella), arkisin siinä about klo 7 ja viikonloppuna myöhemmin. Lounasta klo 11-12 välillä, koska ollaan molemmat etänä miehen kanssa vielä, niin toinen laittaa ja yhdessä syödään jos vaan aikataulut antaa myöten, työpaikalla tämä tapahtui lounasruokalassa sit. Lapsella on ruokailu koulussa klo 10.30 ehkäpä, eli varsin aikaisin. Lapsi syö sit välipalaa koulusta kotiuduttuaan klo 14-15 välillä about (aikuiset ei syö välipalaa paitsi ehkä viikonloppuisin) ja päivällinen on klo 17, lapsen iltapala klo 20, aikuisten sitten kun lapsi unilla.

    Matkoilla on ollut kyllä helppo sujahtaa jopa espanjalaiseenkin rytmiin, skipataan vaan se päivällinen ravintolassa (koska lapsi nukkuu silloin jo) :D Eli hotelliaamiaisella (tai sit huoneistossa itse kokaten) maha täyteen ja sillä jaksaa lomamoodissa helposti sinne espanjalaiseen lounasaikaan, sit mahdollisesti jotain välipalaa ja iltapala majoituksessa ja päivän syömiset hoidettu. Tai sit jos ollaan maassa jossa rytmit lähempänä omaa ja hotelleissa runsaat aamiaiset, niin kunnon aamiainen, jotain välipalaa kahvilassa ja illallinen ravintolassa (eli lounaan voi skippaa aamiaisen ansiosta). Lapsen kanssa etenkin hänen ollessaan pienempi oli helpotus kunnei kahteen kertaan päivässä tarvinnut etsiä ravintolaa :D

    • krista
      21.2.2022 at 10:40

      Haa mullahan oli siis aamut ennen lapsia sellaisia, että en juonut kotona edes kahvia vaan hoipertelin työpaikan kahviautomaatille. Siitä sitten kippasin automaattikahvia koko aamupäivän niin pitkään, että vatsaa alkoi korventaa – ja joskus yhden aikoihin sitten syömään lounasta. Tooooo-si terveellistä, ja mä vaan vitsailin asialla, kun se oli jostain syystä mielestäni mukamas huvittavaa. Uih. Töiden jälkeen söin hedelmää& rahkaa ennen jumppaan lähtöä, ja illalla kotona sitten tyyliin paketin nuudeleita. Ei ehkä ihmekään, että silloin painoin vähän päälle 40 kiloa – söin ihan päin *vapaavalintainerumasanatähän*. Onneksi just lasten ruokarytmin myötä (ja Joelin ruokahuollon) tuo on muuttunut.

      Meistä ei muuten ole lämpimän ruoan skippaajiksi, meillä on tosi säännöllisesti se 2 lämmintä ruokaa päivässä. Myös matkoilla, heh oi niitä kaukaisia aikoja , käydään kahdesti päivässä lämpimällä ruoalla ravintolassa. Ainoa poikkeus on tänne Sotkamoon tulon matkustuspäivät, silloin joskus mennään aamupalalla, päiväsaika voileivillä (ja lapsille tyyliin lihapullia ja nakkeja) ja illalla vasta syödään lämmin ruoka perillä. Että käy se niinkin eikä siinä päivällä ole sen kummemmin nälkä voileivilläkään, varmaan meillä lähinnä vaan just rutiinia, jota tuntuu hyvältä toistaa :)

  • Anna
    18.2.2022 at 09:30

    Minä en ole koskaan elänyt syön jos muistan elämää. Koska olen aina pääasiassa tykännyt syömisestä. Tosin huomaan, että on kausia kun ei vaan pysty syömään samalla tavalla. Ei tee mieli. Sitten taas vähän ajan päästä palaan normaaliin. Jotain kehon omaa sykliä kai.
    .
    Olen aikalailla koko elämäni elänyt päiväkodin aterierytmissä. Eli aamupala 6-7 maissa ja joskus aikaisina aamuina myös töissä 8 aikaan vähän lisää. Lounas klo 11 (kotona 11-13 välillä), välipalaa joskus ja joskus ei ja päivästä riippuen joko päivällistä tai iltapalaa siinä 18 maissa. Yleensä jotain pientä vielä 20-21 tienoilla.
    Opin tämän jo lapsena kun olin päiväkodissa, sitten koulussa lounasaika oli suunnilleen sama ja söin kotiin tultua väipaaa, äiti laittoi päivällisen ja vuosien ajan söin itapuuron. Oikeastaan varmaan melkein koko lapsuuden ajan söin aamulla kaurapuuron hillolla ja illalla 4-viljan puuron voisilmällä. Muutenkin ilta on meille useammin puuroaikaa kuin aamu.
    Kun pääsin koulusta opiskelin ja asuin asuntolassa ja ruokarytmi oli taas koulun ruokailuiden mukainen (eli suunnilleen sama edelleen) ja itse kokattiin illalla päivällistä tai otettiin iltapalaa (tai tilattiin pitsaa puolen asuntolan väelle, koska kuski ei ajanut niin kauas parin pitsan takia).
    No sitten meninkin päiväkotiin töihin ja sama rytki jatkui edelleen.
    .
    Ainut isompi tietoinen muutos meidän perheen ruokailuissa oli se kun päätettiin jättää varsinainen päivällinen pois. Kellään kun ei oikein ollut siihen aikaan nälkä. Päätettiin, että voidaan laittaa joko päivällinen tai iltapala ihan väen nälkäisyydestä riippuen. Jos käydään päivällisen jälkeen saunassa niin sitten otetaan vieä jotain ihan pientä suolaista. Saunan jälkeen kun tekee mieli saada vähän suolaa.
    .
    Minusta tuntuu, että meidän lounas olisi yleisesti verrattain aikaisin. Ainakin jos kyläillään jossain niin monet eivät vielä siihen aikaan halua syödä lämmintä ruokaa. Ja lasten kasvaessa ollaan myös saatu enemmän joustoa ruokailuihin. Ei haittaa jos lounas onkin tuntia myöhemmin. Mutta jos menee yli puoenpäivän alkavat lapset olla kiukkuisia ja valitella nälkää.

    • krista
      21.2.2022 at 10:53

      Mä luulen, että mulla osan teki myös sellainen, että aikoinaan mulla oli jotenkin kummallinen ruokasuhde. Ei mitään syömishäiriöitä eikä edes siihen viittavaa, vaan sellainen ”väheksyvä” suhde syömiseen, se taitaa tulla enimmäkseen kotikulttuurista. Vasta aikuisiällä oon oppinut/opetellut nauttimaan ruoasta ja syömään niitä kunnon annoksia. Nykyisin meidän perhe on sitten niitä, joiden annoksia ja ”jatkuvaa syömistä” (viisi kertaa päivässä säännöllisesti) kauhistellaan tietyssä ympäristössä, mutta pidän sitä huomattavasti terveempänä ruokasuhteena kuin mitä mulla aikaisemmin on ollut. Ruoka on ilo ja ihmiselle tärkeää! Sulla kuulostaa siltä, että on ollut hyvä ja terveellinen ruokarytmi aina!

      Meillä muuten myös ruoka-ajoissa on kivasti joustoa eli jos ollaan jossain, ei tarvitse hätäillä ehtimistä ruokapöytään. Esimerkiksi lounas voi olla klo 14, jos on kova nälkä, mutta on se joskus klo 16, jos ollaan vaikka ulkoilulla syöty isompi voileipävälipala eikä ole vielä nälkä. Samoin iltaruoka voi hyvin lipsua lomilla lähemmäs kymmentäkin :)

  • Karina
    18.2.2022 at 14:37

    Mulla ei olisi mitään ruokarytmiä ilman lapsia, ja nyt kun ne on isoja ja suurimman osan päivää ei kotona, niin itse asiassa huomaankin nyt syöväni aika epäterveellisesti toimistoaikaan verrattuna, kun siellä aina otettiin pieni aamupala (en syö kotona) porukalla työpäivän alkuun ja sitten oli hyvä lounas salaatteineen. Kotona sitten oli pakko lapsille tehdä ruokaa niin siinä tuli pakosti sellanen kiva rytmi. Nyt syön jos muistan :-/ Ja sen huomaan painostani.
    Lasten kanssa taas lipsutaan myös rytmistä nykyään kun se ei ole enää niin kriittistä, ja syödään lounasta joskus yhden, kahden aikaan viikonloppuisin ja päivällinen sitten sen mukaan venyy kans myöhemmälle. Jos lounas on ollut iso, niin otetaankin suoraan iltapala (koska mun lapset on iltapalafanaatikkoja – ihan sama mitä on päivälliseksi syöty ja kuinka paljon, nukkumaan ei VOI mennä ilman jogurtti/rahka/hedelmäiltapalaa).

    • krista
      21.2.2022 at 11:01

      Mulla varmaan kans kävisi noin, että kun lapset ovat enemmän pois kotoa, niin oma ruokarytmikin taas unohtuisi… Onneksi tuo Joel on tosi tarkka tuossa ruokahuollossa ja tulee hätyyttelemään lounaalle, vaikka itse en koneelta nousisi :D

  • Lilah
    18.2.2022 at 15:35

    Syön kun sattuu. Tänään klo 16 mennessä ruisleivän juustolla aamulla ja 6 konvehtia. Ruuan joskus illalla kun töistä kerkiän kotiin. Jonain toisena päivänä enemmän. Lounaan (lämpimän, salaatin tai leivän/rahkan) yleensä 13 maissa ja päivällisen 17-19 välillä lasten harrastuksista riippuen. Illalla usein vielä leivän tai hedelmää. Välipalat on mulle aika harvinainen juttu, lapsillemme samoin. Nälkäkiukkuja ei meillä juuri esiinny, makeanhimoa kyllä.

    • krista
      21.2.2022 at 11:05

      Tuo ”syön kun sattuu” kyllä kuulostaa ihan minulta ennen lapsia! Nyt, kun säännölliseen ruokarytmiin on tottunut, ois ihan karsea ajatus olla neljään asti pelkällä ruisleivällä – mutta ei sellainen ennen tuntunut missään. Tottumiskysymyksiä varmasti, eli ihan mihin kroppa tottuu. Mun nykykroppa ois ihan järkyttynyt ja loukkaantunut, että missä mun lakisääteinen ravinto hei :D

  • Elpana
    18.2.2022 at 17:59

    Mä täällä pyörittelen silmiäni, että miten joku voi olla elossa tuolla rytmillä :D Mutta tietysti, erilaiset työt vaativat aika erilaista ruokarytmiä, siinä kuin elämän rytmiäkin.
    Mä syön puuroa ja pari näkkileipää 6 aikaan, herätyskello kun soi jo 5.30. Pojat saa koululla aamupalan klo8. Aloitan puutarhurin töissä klo7.00 ja eka 15min tauko pidetään 9-10 välillä, miten parhaiten työn rytmiin sopii. Sillon syön yleensä ruisleivän (ne molemmat viipaleet :) ja välissä on kunnolla juustoa, lihaa ja kananmunaa. Yleensä myös jugurtilla ja hillolla höystettyä tuorepuuroa. Lisäksi napostelen hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä.
    Lounasta kiskotaan napaan siinä 11-13 välillä, 30min paussi pidetään taas töiden lomassa, työauton hytissä. Samaa settiä kun aamun tauolla, tuorepuuroa, tuhti ruisleipä ja hedelmiä ja vihanneksia. Kuumaa vettä aina termarissa näin talvikaudella. 1.luokkalainen syö koulussa lounaan klo10.30 ja 3.luokkalainen klo11. Pojat saa myös välipalaa iltapäiväkerhossa klo14.
    Töistä pääsen klo15 ja siitä suihkaisen koulun kautta poimimaan pojat kyytiin ja sitten kotiin ruuan laittoon. Klo16.30 syödään päivällinen, pastaa ja soosia, kiusausta, yms peruskotiruokaa. Itsellä yleensä lisäksi salaatti ja kuuma vihanneslisuke, ruokakriittisillä lapsilla vain kurkkua, paprikaa ja porkkanaa. Jälkkäriks juon kupin teetä ja muutaman näkkärin, ilman päällisiä.
    Iltapala syödään klo19. Mulla pala varrasleipää juustolla ja pojilla kauraleipää. Lisäksi hedelmä, omena, mandariini tai viinirypäleitä. Klo20 mennään koko sakki sänkyyn ja mä alan rukoilemaan että pojat nukahtaa ennen mua :D
    Tää rytmi pysyy pääosin myös viikonloppuna. Helpottaa erityislasten kanssa, kun asiat tapahtuu samassa järjestyksessä kun koulupäivinäkin.

    • krista
      21.2.2022 at 11:09

      Haha, ja me taas kohdataan välillä kauhistelua, kun syödään niin ”paljon” eli kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja jonkun silmään ilmeisesti mulla on kai isot annoskoot (sille joskus jotkut naureskelevat, että miten tuohon ihmiseen menee kerralla noin paljon ruokaa) vaikka omasta mielestä just sopivat :D Mutta varmaan se on sekä kulutuksesta että tottumisesta kiinni!

      Ja joo siis väitän, että ei pelkästään erityislasten vaan jossain mittakaavassa (tosin ehkä pienemmässä) myös ihan kaikkien lasten :) Kun jokin asia on aina säännöllinen, sitä vastaan ei ehkä huomaakaan alkaa vängätä. Jos taas joskus asia x on ja joskus asia x ei ole, niin saattaa tulla sellaista ”en tee en haluu”. Näppärää, jos ei edes tajua kyseenalaistaa, jos joku asia on aina niin :D

  • Heya
    19.2.2022 at 06:22

    Meillä syödään about samalla rytmillä kuin lapsuudenkodissani. Minä herään kuudelta, juon kahvin ja menen hoitamaan hevoset. Sillä aikaa lapset herää ja mies tekee heille smoothien tai puuron ja laittaa kouluun. Minulla menee ulkohommissa tunti-pari, jonka jälkeen syön aamupalan. Tässä voisi syödä enemmän, koska ulkotyöt ovat monesti raskaita.

    Sitten aloitan varsinaiset työt etänä kotona. Lounaaksi eilisen päivällisen jämiä tai teen salaatin. Välipalalla kahvi ja ehkä leipä tai hedelmä. Tässäkin voisi syödä enemmän.

    Päivällinen syödään aina koko perheellä neljältä tai viideltä, jonka jälkeen lähdetään liikuntaharrastuksiin. Iltapala syödään myös yhdessä.

    Usein kaipaisi uusia ideoita päivällisiin ja välipaloihin, mutta on niin helppo syödä suht samoja niin kaupassa voi käydä vaikka unissaankin.

    • Anna
      19.2.2022 at 12:37

      Jos kaipaa vaihtelua niin meidän perheelle on sopinut parhaiten joko niin, että otetaan yksi ruoka kerrallaan ja opetellaan tekemään se hyvin ja kun se on vakiintunut arkiruokien joukkoon niin otetaan uusi tai sitten loma-aikaan joskus pidettiin teemaviikkoja ruuan suhteen. Oli ainakin japanilainen, intialainen ja meksikolainen teemaviikko. Voisihan teemana olla myös vaikkapa kalaruoka tai vegaaninen ruoka.
      Se vaatii enemmän suunnittelua ja ainesten metsästystä, mutta sieltä löytyy erilaisia helmiä arkiruokien joukkoon. Esimerkiksi Ramen ja sen tyyliset keitot jäivät japaniviikolta listalle ja paistettua nuudelia syötiin yhdessä välissä enemmänkin ja curryja tykätään tehdä. Se jäi intiaviikolta. Ihan varsinaisten ruokalajien lisäksi myös kookosmaito, kafferilimetti, juustokumina, inkivääri ja mirin ovat jääneet meillä keittiön perus valikoimiin. Eli ideana ei edes ole löytää 5-7 uutta ruokalajia vaan 1-2 ja sitten ehkä rohkeutta käyttää uudenlaisia makuja.
      Teemaviikko on sellainen yksi isompi rykäys uudenlaisten makujen maailmaan ja sillä viikolla kannattaakin varata aikaa ja energiaa kokkaamiselle ja kaupassa käynnille kun on niin paljon uutta, mutta sitten taas tietää, että tätä on nyt tämä viikko ja sitten se on rykäisty niin jaksaa eri tavalla.

      • krista
        21.2.2022 at 11:18

        Oi, hyviä ideoita! Ja meillä kans käy usein niin, että joku mauste/aines kokeillaan, todetaan hyväksi ja se jää vakkariksi. Joskus ihan sellaisellakin saa kivasti vaihtelua – itsellä esimerkiksi sillä, että millainen chili/tomattikastike ruoan pohjalla (tai lisukkeena) on.

    • krista
      21.2.2022 at 11:16

      Tää teidän rytmi kuulostaa tosi paljon sellaiselta, jollaiseksi kuvittelen sen ”perusrytmin”, paitsi tietysti noilla sun aamutoimien erolla. Eli ”perusrytmissä” se aamupala (mun kuvitelmissa) siis syötäisiin siinä herätessä. Voisi tosiaan kuvitella, että tuollaisten aamun ulkotöiden jälkeen voisi maistua vähän tukevampikin aamupala!

      Meillä vaihtelu ja uudet jutut (esimerkiksi nuo wokissa olleet jutut) taitaa tulla sitä kautta, että Joel jostain kavereiltaan kuulee ja testaa – ja jos tykätään, jää meille vakkariksi. Mulla itsellä taitaa kuitenkin olla yhtä aikaa aika vaihtumaton että vaihteleva pääruoka-aine tuo mun ”kasvispöperö”, usein riisillä. Mutta sitten sen pöperön sisältö vaihtelee aika paljonkin, eli kasvisproteiinin lähde ja muut ainekset sen pöperön sisällä vaihtelee. Samaa, mutta eriä :D