Ruokalaulu ja muita naperoniksejä

”Miten se menikään se teidän ruokalaulu?”, kysyi ämmi viimeksi meillä ollessaan.

Mik…? Ai niin!

Kun Silvan soseruokailut aikoinaan aloitettiin, päädyin täällä mökkihöperöisenä spontaanisti keksimään omatekoisen laulun, jonka luikautin aina sosehommien päätteeksi. Ikään kuin merkiksi, että nyt tämä ruokailu on ohi. Laulu kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan sen vanhan Nooan arkki -laulun sävelellä ja samanaikaisesti käsiä taputtaen näin:

”Valmista on, valmista on,
Silva, Silva, valmista on.
Koko lounas syöty on.”
(loppuun vapaat innostuneet aplodit: ”Hyvä Silvaaaaa!”)

(tai: aamupala syöty on/välipala syöty on/päivällinen syöty on/iltapala syöty on)

Tämä itseimprovisoitu ruokailulaulu oli meiltä kokonaan unohtunut, mutta nyt se otettiin uudestaan käyttöön. Eikä pelkästään vauvansosehommiin vaan myös naperolle. Periaate on, että ruokaa ei mitenkään painosteta syömään loppuun – mutta jos syö, niin sitten saa ikioman laulun! Aplodeilla! Ja kuulkaas arvatkaa vaan, miten tyhjää ruokalautasta meidän talossa tämän jälkeen on ollut!

Myös Seela on valmis – kaikki on NAM.

Vastavuoroisesti myös äiti saa naperolta aina laulun ruokailun päätteeksi – hieman tiivistetyin sanoin toki:
”Valmiiiista – äiti – ON!”

*******

Luin (muistaakseni) Mindekan Ma-material Girl -blogista varmaan jo 1,5 vuotta sitten vinkin, jonka he puolestaan olivat saaneet joltain muulta. Hitsi toivottavasti muistan nyt oikein – en nimittäin yrityksistäni huolimatta löytänyt suoraa linkkiä ko. postaukseen…

No mutta niksi meni kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että jos naperolle tuottaa vaikeuksia esimerkiksi lähteä kodin leikeistä ulkoleikkeihin, sanotaan leluille ”hei hei”. Asia ei ollut meille silloin vielä yhtään ajankohtainen, mutta jäi silti mieleen. Ehkä siksi, että se oli niin pieni juttu. Ja nyt sitä toteutetaan meillä ihan jatkuvasti.

Kerrassaan nerokasta.

Myös esimerkiksi leikkipuiston lelut aina hyvästellään ja toivotetaan, että ”hei hei, nähdään pian, leikitään taas ensi kerralla lisää!”. Toimii.

*******

Näitä kahta tapausta ajatellessani tajusin, että meidän koko elämähän on jonkinasteista naperoniksipirkkaa. Tosi-tosi moni asia meillä tehdään leikin tai jonkun yhteisen höpöhöpörutiinin kanssa.

Itsesanoitut laulut ovat tosi yleisiä. Joelin mielestä on esimerkiksi aina yhtä huvittavaa, kun minä laulan iltapalaa laittaessani rempseästi:
”Hei Karrrrrjalasta piirakan mä löysin!”

Ja vaikkapa laulu ”R-A-K-A-S – kulta kultasein” toimii itsekeksityillä jatkosanoituksilla lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös naperoharrastuksissa tutuiksi tulleita loruja käytetään meillä paljon. Muskariopen viikoittain laulama ”Marakassit pussiin, marakassit pussiin, marakassit pussiin – kiitos!” toimii kotonakin omilla sanoilla paitsi leluja kerätessä myös vaikkapa sellaisessa tilanteessa, kun napero on lähtötohinassa levittänyt äidin käsilaukun tavarat pitkin eteisen lattiaa. Leikin avulla ne löytävät usein tiensä nätisti takaisin paikoilleen laukkuun.

Tanssitunneilta puolestaan on lainattu mm. loru:
”Kiva oli mulla, hauska oli tulla,
kiitokseksi vilkutan, uutta kertaa odotan”

Tämäkin siis tietysti lähtemisiä helpottamaan.

*******

Lähtemisten lisäksi myös esimerkiksi päikkäreille meno on synnyttänyt meille useita tee-se-itse -rutiineja. Jos tirppa alkaa vastustella nukkumaanmenohommia ja ilmoittaa haluavansa vielä leikkiä, ”hei nyt onkin sitten aika leikkiä sitä leikkiä, että mikä lelu lähtee sun kanssa nukkumaan” auttaa meillä noin 99,9:n onnistumisprosentilla.

Ja mitäs siitä, vaikka valituksi tuleekin (perinpohjaisen pohdinnan jälkeen) lopulta aina se sama unitiikeri. Onpahan ainakin itse valittu.

Päikkärivaatteiden pukemisen jälkeen tirppa haluaa, että hänet ”kannetaan niin kuin vauva” olohuoneesta eteiseen – ja aina kirjaston kautta.
”Muista mennä varovasti, täällä on paljon autoja ja moottoripyöriä ja polkupyöriä”, tirppa muistuttaa, ja kirjastossa sitten väistellään huonekaluja niin kuin ne olisivat kulkuneuvoja.

Ei mitään käsitystä, mistä Silva on tämän keksinyt, mutta silti: tätä on noudatetttu jo pitkään.
”Muistitko olla varovainen?”, tirppa vielä varmistaa, kun päästään eteisen puolelle.
”Muistin olla varovainen. Olipa paljon autoja.”

*******

Tällaisia vastaavia hassuja itsekeksittyjä pikkurutiineja löytyy varmaan joka perheestä – eikö niin?

Onko teillä joitain itsekeksittyjä/jostain kuultuja omia pikkuniksejä naperon kanssa toimimiseen? Sellaisia siis, jotka teillä helpottavat tiettyjä tilanteita. Vinkit jakoon!

1
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    22.11.2014 at 00:33

    Meille 2.5v pojan hampaiden harjaus on tuottanut aina harmaita hiuksia. En millään haluaisi harjata hampaita väkisin mutta ei sekään ole hyvä että ne jää harjaamatta. No sitten keksin että hei, katsotaanpa löytyykö juutuubista joku kiva hampaiden harjaus video! Meillä on sitten siitä lähtien katsottu tätä joka ilta

    . Joskus poika päättää että ei anna videosta huolimatta äidin harjata ollenkaan ja silloin video menee paussille siihen asti kunnes alkaa taas sujumaan. TOIMII! ollaan totakin sanoitettu uudelleen kuten pöntön vetämisessä toimii flush flush flush jne… ;)

  • murina
    23.11.2014 at 08:50

    Musta tuntu, että tunnistin itseni, niin piti mennä penkomaan Mindekan blogia, tarkotitko tätä postausta? :D 

    http://www.lily.fi/blogit/ma-material-girl/luopumisen-tuskaa-eli-taaperon-mika-lie-kausi

    Heiluttamisen lisäksi meillä on käytössä puhallusniksi, eli jos taapero vaikka kopsauttaa päänsä lattiaan, niin sen lisäksi, että puhalletaan tietysti siihen päähän, puhalletaan myös sitä lattiaa. Mikäli kyseessä on ollut vain pieni kops, jota itketään vain periaatteen vuoksi, loppuu itku salamana, kun taapero itsekin keskittyy puhaltamaan sitä lattiaa… 

    • Kristaliina
      23.11.2014 at 13:21

      Heeeeei alkulähde löytyi! Just tää!

      Hih ja hauska myös tuo lattiaan puhaltaminen – täytyy kokeilla :) 

  • Piksu (Ei varmistettu)
    23.11.2014 at 13:11

    Meillä on myös käytössä tuo, että sanotaan aina esim. puistosta lähdettäessä liukumäelle / keinuille ’Heippa!’.

    Ja kun pukeminen tuottaa ongelmia, lauletaan muskarista tuttua ’Sukka, sukka, villahousut, villapaita ylle…’ -laulua. Yleensä toimii!

  • gnuthca
    24.11.2014 at 00:50

    Oi, arkilaulut ne lapsen tiellä pittää!

    Sanoilla ei tosin ole niin väliä. Täällä vaatteet vaihdetaan 10 kk ipanan kanssa länkkärilaulun kanssa (mikähän-viisu-tääkin-klassikko-oikeasti-oli) tyyliin: ”tittidi-tittidi-tittidi-tittidi-TII!-TII!-tittidi-tittidi-tittidi-tittidi-tittidi-ti-ti-TII! Ja vikalla aina käsi tai jalka ulos paidasta/housuista/you-name-it. 

    Ja monta muuta mölinää muihin puuhiin.

    Nykyään laps tosin tekisi samat hommat ilmankin, mut onhan ne omat naururutiinit parhautta. Sama kun aamulla joka vaipanvaihdossa kysyn vessassa, että: ”Missä on maailman komein vauva!” ja ipana räkättää ja osottaa omaa kuvaa peilistään. Ei näitä hyvänmielen juttuja vaan voi olla liikaa lasten kanssa :)

  • Cpop
    26.11.2014 at 23:53

    En tiiä onko tää nyt mikään niksi, mutta meillä tuota ”hei hei lelu” tyyliä ollaan käytetty pottailun helpottamiseen :D Aina kun on tullut pissa tai kakka pottaan/pönttöön niin vedettäessä sanotaan niille aina hei hei. Tää kyllä kostautuikin jossain vaiheessa sillä ettei napero malttanut kakata loppuun asti, kun oli kiire sanomaan hei hei :D

    Meillä hanskojen pukeminen ulos mennessä on aina ihan tuskaa ja siihen auttaa JOS auttaa se että rupean laulamaan ”missä on peukalo missä on peukalo….” lapsi sitten yleensä sanoo ”TÄÄLLÄ” ja alkaa itsekin laulaa mukana. Äidiltään vaan perinyt keskittymiskyvyn ja energisyyden että ei sitä oikein rauhoita mikään silloin kun ei ole rauhoittuakseen d;

  • 1 2