Maton paikka maailmassa (tai vessassa)

Ah miten hassunsuurta nautintoa koenkaan, kun joku vanha peritty tai muuten tunnarvokas asia löytää juuri oman paikkansa. Maailmasta. Tai meidän vessan lattiasta.

Viimeksi näin kävi ämmini kutomalle raanulle. Lapsuuskuvissani se komeilee lapsuudenkotini seinällä 70-lukulaisen värimaailman kruununa. Sitten voi tulla, mennä, olla ja palata vaikkasunmitä sisustustrendivirtauksia – heippa alvaraallot, ikeamaihinnousut skandinaavisminimalismit ja bohokodit – ja kaiken sen keskellä se raanu löysi paikkansa juuri tästä. Meidän olohuoneen seinältä. Aivan kuin se olisi siihen ikiaikaisesti tarkoitettu.

No.

Sitten oli eräs käyttämättömäksi jäänyt vanha matonpätkä – niin pieni, että sitä nipin napin voi matoksi kutsua. Väreistä, joita vain todella erikoisella (värisokean?) estetiikalla voi kauniiksi kutsua. Tehty kymmeniä, kymmeniä, kymmeniä vuosia sitten.

Ämmini oli ilmeisesti maininnut, että loimilankaa (?) jäi vielä aivan vähän, mutta ei tästä mattoa enää tule. Äitini oli vastannut, että no tee nyt jotain, kyllä sille varmasti käyttöä joskus löytyy.

Sitten kului se ehkä 30 tai 40 vuotta.

Kunnes.

”Tämähän voisi sopia siihen teidän vessan lattiaan?”, äitini ehdotti.

Katsoin mattorumilusta, joka rumiluspinnan alta virnisti, että hei minä muuten tulen teille. Nikottelin vain ihan pienen hetken. Koska ei sitä voinut kieltää.

Voisi todellakin sopia.

Tässä on sen paikka maailmassa, tähän se on tarkoitettu – vaikka kukaan ei sitä voinut ennakkoon tietää. Ämmini paukutti vääviinsä kymmeniä kymmeniä vuosia sitten värit meidän eteisen lattiasta, veskin seinästä, vessan roskiksesta ja oven pielestä. Kuin olisi kurkistanut tulevaisuuteen, Könkäältä Helsinkiin.

Jump. Jump. Jump. Kutoi ne kaikki yhteen, pienenpieneen mattoon. Myös koon mittasi tulevaisuuteen pieneen vessaan täydellisesti sopivaksi.

Tämä matto olisi voinut mennä monta kertaa roskiin kaikkina niinä vuosikymmeninä, kun se on ollut väärän värinen, väärän kokoinen tai sille ei ole muuten ollut käyttöä.

Sen sijaan se kesti ja odotti pääsyä meille.

Tervetuloa.

43
Like
13

You Might Also Like

  • Ananasa
    21.1.2021 at 14:53

    Ihana matto ja just hienot väriyhdistelmät! Mutta väävi? Ikinä en ole sellaista sanaa kuullut!

    • krista
      21.1.2021 at 15:33

      Hih meinasin vastata, mutta enpäs kerrokaan ihan vielä – katsotaan, josko joku muu tämän sanan tuntee ja vastaa, mikä on väävi! Kerron sitten lisää, kun oikea vastaus on tullut :)

      • Mari
        24.1.2021 at 12:12

        Väävi on tuttu sana ja minunki suku Könkäältä tai siis Könkhältä :)

        • krista
          24.1.2021 at 15:49

          Hei me saatetaan olla sukua! Sun meiliosoitteesta (se ei näy tässä mutta mulle näkyy) päätellen :)

          • Mari
            25.1.2021 at 19:53

            Jos sukunimi ja kylä kerran täsmää, niin 100% varmuudella ollaan sukua! :) Hauskaa! Multa oli mennyt tämä Köngäs-yhteys ohi, kun muistelin sinun olevan Sotkamosta!

          • krista
            25.1.2021 at 20:00

            Hitsi, jos haluat niin laitetaankos meiliä? Mua nimittäin kiinnostaisi esimerkiksi mahdolliset pikkuserkut, kun itse tunnen vain ekaserkkutasolle asti!

            Joo siis mun äiti asuu Sotkamossa, mutta en ole itse siellä ikinä asunut, äiti muutti sinne vasta myöhemmin. Asuin oman lapsuuteni Kuusamossa, mutta sielläkään mulla itse asiassa ei ole sukua, vaan just Könkäällä ja toiselta puolelta Posiolla & Sortavalasta Suomeen muuttaneina kai jossain keski-Suomessakin :)

          • Mari
            25.1.2021 at 20:24

            Joo! Vanhemmilta löytyy myös aika hyvät sukututkimukset, joten kyllä me sulle pikkuserkut löydetään! :) Laita viestiä, kun ehdit!

          • krista
            3.2.2021 at 12:30

            Nyt laitan viestiä! Kyselin sukulaisilta ja me taidetaan olla pikkuserkkuja :)

    • krista
      21.1.2021 at 18:36

      Jesh alta löytyi vastaus, kurkista Ananasa pari kommenttia alaspäin siis :)

  • Anna
    21.1.2021 at 16:05

    Ihana tarina jossa jämäpala ja kaikkien hyljeksimä ja kaikin tavoin vääränlainen matonpätkä kerää yksin pölyä. Odottaa kauhusta täristen kun joku harkitsee sen heittämistä pois ja huokaus kun se joku päättääkin jättää maton vielä varastoon. Yksinäiset vuodet joiden aikana matto miettiin olisiko roskis sittenkin parempi paikka. Ja sitten joku katsoo mattoa ja näkee siinä potentiaalia. Nökee sille tarkoituksen ja ottaa sen käyttöön <3<3
    Kyllä inhimillistän esineitä ja kyllä olen voimakkaasti tunteva ja tykkään saduista ;)

    • krista
      21.1.2021 at 17:24

      Hihi just näin! Joo ja sit mä aina tavallaan mietin tasolla ”mitä tämä voi kertoa elämästä” :D Vaikka että jos olisit johonkin maailman aikaan sopimaton, niin ehkä joku vaan jossain odottaa (ehkä tietämättään) JUST SUA, ehkä jollekin olet juuri sopiva ja oikea, ja niin edelleen <3 Joskus on se hetki, jolloin jämämattokin loistaa, kun saa juuri oikean ympäristön, johon se on kuin tarkoitettu <3

  • 6veen ja 2veen äiti
    21.1.2021 at 17:22

    ”Aika tavaran kaupihtee”, sanovat appivanhempani usein. On siinä kyllä perää, vaikka ihan samanlaiseksi hamsteriksi koitan välttyä ajautumasta. Onneksi muutto pienempään asuntoon on heitäkin pakottanut jostain luopumaan viime vuosina. Ja arvostan kyllä monia vanhoja säästettyjä juttuja, ei sillä. Meilläkin on räsymattoja joka huoneessa, vanhimmat mummoni omaan kotiinsa teettämiä 50-luvulta <3 .

    • krista
      21.1.2021 at 17:31

      Oi, tuollaista en ole koskaan kuullutkaan! Mutta osuva ajatus, oi kyllä <3 Ja mun omaan ajatustapaan tällainen vanha löytö on niii-iiin paljon isompi aarre kuin vaikka olisin sata mattokauppaa kolunnut läpi ja sieltä ostanut täydellisensävyisen maton. Tämä tuntuu paljon arvokkaammalta, vaikka esteettisestä puolesta voi olla monta mieltä :D Se on mulle siis jotenkin tosi palkitsevaa, kun löytää vanhoista jutuista jotain, mikä on omaan kotiin just sopiva <3 Sisustuslehdet puhuisi varmaan tällaisessa yhteydessä kerroksellisuudesta :) Meillä kans on osa matoista räsymattoja, etenkin just eteisessä ja lastenhuoneessa myös! Sellaiset on kaikkein ihanimpia, joista voi bongailla omia ja sukulaisten vanhoja vaatteita eli on itseleikatuista kuteista peräisin <3

  • Wenni
    21.1.2021 at 18:32

    Väävi – meilläkin kangaspuita kutsuttiin vääviksi 🤩

    • krista
      21.1.2021 at 18:35

      Kyllä! Väävi tai väävispuut eli kangaspuut – näin sanottiin siellä lapin-mummolassa siis ja löytyi myös meänkielen sanastosta, kun huvikseni googlasin :) Meidän ämmin väävispuut olivat vieläpä äijin käsin itse veistämät <3 Oon monesti miettinyt, että ovatkohan vielä tässä maailmassa olemassa jossain. Mikä aarre se olisi!

      • Ananasa
        22.1.2021 at 22:30

        Joo siis asiayhteydestä pystyi päättelemään, että kangas/mattopuista voisi olla kysymys, mutta näin etelän likkana ei toki voinut olla varma… Nytpä sitten tiedän!

  • Ida
    21.1.2021 at 21:40

    Väävistä en ole kuullut, mutta jonkinmoisiksi kangaspuiksi arvelin. Ai vitsit mä tykkäsin siitä hommasta muksuna ja siis räsymatot on aivan ihania! 😍

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

  • Karoliinan
    21.1.2021 at 22:28

    Ihana pikkumatto! Ja noi väritkin, niinkuin tehty tosiaan teidän kotiin. Sen pakka on siinä.

  • Mira
    22.1.2021 at 05:50

    Ihana matto ja ihana tarina sillä❤!

  • Tinsku
    22.1.2021 at 17:04

    Täydellinen matto teidän vessaan! Ja kyllä, ajatus taustalla on ihana. Ikinä ei voi tietää millä asioilla on merkitystä elämässä ja tulevaisuudessa. Kauhean lohdullista, että pieni mattonen on vuosikymmenten tarpeettomuuden jälkeen löytänyt juuri oikean paikkansa.