Perinnerakkaus olohuoneeseen: raanu

Kun laitoimme keväällä puutalon olohuoneeseen isot tanssipeilit, kirjoitin (täällä) seinän kaipaavan ehkä vielä jotain kultasävyistä, korkeaa ja kapeaa. Näin luonnostelin – puukehyksisen peilin oikealla puolella siis kuviteltu seinävaate:

Jotain seinävaatetta siis. Mutta ei nyt ehkä ihan kuitenkaan tuollaista kuin luonnoksessa.. Jos ei kultaa, niin ehkä oranssia?

Jotain… jotain…

Ajatus jäi mietintämyssyyn.

Sotkamossa äitini luona se ajatus sitten putosi mietintämyssystä suoraan niskaani vaatekaapin ylähyllyltä. Jotain…

…just tällaista!!!

En kestä!!! Tämä on mun isoäidin (mun ämmin) itse kutoma raanu. Se on ollut mun lapsuuskodin seinällä ja komeilee monen kellastuneen lapsuusvalokuvan taustalla.

Ja se on meidän puutaloon täydellinen.

Meillä lapsuuskodissa oli tosiaan useita tällaisia ämmin tekemiä raanuja ja ryijyjä. Mun piti ihan googlata ryijyn ja raanun ero; ilmeisesti ryijy on sellainen ”nukkainen” kun taas raanu tällainen nukkaamaton. Lapin raanuksi tätä ehkä nimittäisin, meneeköhän oikein…

Ainakin ämmini asui siis lapissa.

Jännä, että tällainen ”mummolasisustusasia” on yht’ äkkiä jotenkin ihan just tasan meitä. Enpä olisi joskus Nirvanan julisteilla oman huoneen seiniä teipatessani voinut kuvitella, että joskus seiniäni koristaa suvun perinteinen ryijy. Eiku raanu.

Ja että rakastan sitä.

Ai että. Tämä raanu kuului tähän. Se oli tähän tarkoitettu ja vain odotti hetkeä tupsahtaa syliini sieltä kaapin uumenista. Tämä on sen paikka maailmassa juuri nyt.

Kerrassaan täydellinen!

38
Like
7

You Might Also Like

  • Päivi
    1.7.2020 at 22:20

    Raanut ja ryijyt on kuulemma nyt sisutuksen kuumia juttuja. Ilmeisesti täsdäkin joku kierto kuten vaatemuodissakin, ehkä vain hieman pidempi.. 😁 Meilläkin päätyi isovanhempien vihkiryijy 1930-luvulta seinälle, koska miksei.

    • krista
      3.7.2020 at 15:51

      Ooo, trendien aallonharjalla siis ihan tietämättäni <3 Mutta hassua kyllä, bongasin just seuraavana päivänä tän postauksen julkaisun jälkeen Facebookissakin yhden raanukuvan - että totta se taitaa olla, että raanut kiinnostavat sisustuksessa taas <3
      -
      Ja oi ihanaa, vielä vihkiryijy <3 <3 <3 Ihan aarre!

  • Miitu
    1.7.2020 at 23:28

    Upea! Mulla hakee paikkaansa mummoni kudontatyö, joka olisi upea, muttei oikein väreiltään istu meille. Yksi suuri perintötaulu sen sijaan löysi suoraan arvoisensa paikan.
    .
    Sitten pitäisi vielä keksiä, mihin kaikki nämä omat ja lasten tekemät työt laittaisi. Hieman ongelmallinen yhtälö suuri tuottavuus ja kyvyttömyys heittää mitään itse tehtyä pois.

    • krista
      3.7.2020 at 15:55

      Joo tuo on hankala, jos koti on jo tietyllä tapaa ”väritetty” ja sit olisi jokin tunnearvokas, mutta ihan eri maailmasta. Jos uudelleen sisustaisi jokin huoneen, niin sittenhän tuollaisen upeuden ympärille voisi suunnitella kaiken muun. Mutta harvoin käy niin, jos ei nyt ihan muutto tule :) Mutta ehkä se joskus loksahtaa vaan sisustukseen! Meilläkin tämä raanu on ollut nyt ainakin 10 vuotta siellä kaapissa, kunnes yhtäkkiä: LOKS, loksahti meidän kotiin <3
      -
      Ja siis kyl-lä. Ihan harmittaa, kun lapsilla on joskus oikeasti hienoja juttuja, jotka haluaisi esille. Pitäisi jotenkin kunnostautua ja silloin tällöin kehystää. Jos vaikka jonkun seinän laittaisi taidenäyttelyksi. Usein päätyvät sit vaan kaikenlaisiin läjiin...

  • LeenaK
    2.7.2020 at 08:24

    Meillä myös on mummini kutoma.raanu seinällä! Huoneessa, jota teinityttäreno kutsuu eläkeläishuoneeksi…mutta minusta se on hieno ja ihana! Ja niin on tuo teidänkin!

    • krista
      3.7.2020 at 15:58

      Hihitys tuolle eläkeläishuoneelle <3
      -
      Mä oon muuten ajatellut, että oi jos ois paljon huoneita, olisi ihana saada "mummolahuone". Siellä olisi kukalliset tapetit, pitsiverhot räsymatot, pelargonia ikkunalla ja aina kärpänen surisemassa. Sellainen pysähtynyt tunnelma <3

  • Lilah
    2.7.2020 at 16:12

    Mulla isoäidin käsityöt on se tärkein juttu mitä hänestä on jäänyt materiaa jälkeen: makkarin seinällä raanu, useammassa huoneessa hänen kutomiaan mattoja ja jalassa neulomansa villasukat. Poppanoita olisi myös useampia, mutta ne ei oikein lapsiperheessä löydä paikkaansa. Toimisivat paremmin ehkä vaikka koristetyynynpäällisiksi ommeltuina.

    • krista
      3.7.2020 at 16:00

      Mulla on ollut muuten samaisen ämmin kutomat villasukat just jalassa – hei näkyy itse asiassa tuossa kuvassakin just mulla! Mulle liian isot, mutta nämä oli ämmin omat ja hänellä isompi jalka kuin mulla.

      Toimisiko teillä poppanat tauluina? Ainakin sellaisia pienikokoisia oon nähnyt ripustettuna vähän niin kuin seinävaate!