Puutarhatyöl… tuholaiset

Jaahas. On sitten puutarhahommia tehty. Ja sen kyllä huomaa?

Öööö valmis?

 

Reippaan viikonlopun jälkeen pihan tilannetta katsellessa on yhtä aikaa onnellinen ja surullinen.

Onnellinen: vau, ollaanpa me saatu paljon aikaan!
Surullinen: ei paska, tapettiinko me nuo kaikki?

*******

Okei tämänkertaine hommahan lähti (kai?) siitä, että perennapenkin keskellä juuria pukannut ruusupensaankäkkyrä sai kuolemantuomion. Tuuletin (salaa), kun puutarhasuunnittelija oli samaa mieltä. Hyvästi, käkkyrä!

Nooh, tappopäivän aamuna totesin, että se perhanan käkkyrä oli avannut aivan järjettömän suuret ja hempeät ja sydäntäkoskettavat vaaleanpunaiset kukat. Oliko se sen viimeinen kuolinhuuto?

Enkä mä edes tykkää vaaleanpunaisesta.

Huokaus. Joel oli jo kaivamassa sitä penkistä ulos, kun minä aloinkin epätoivoisesti etsiä sille uutta paikkaa. Tuohon! Seinän vierustalle! Ensin vaan revin nämä…. en tiedä, mitä nämä on, mutta revin nämä pois!

Ja sinne meni mikä-lie-olikaankukka (oma moka – mitäs kukkii vasta loppukesästä) ja siirtyi ruusupuska.

Nooh, myöhemmin illalla googlasin, että ruusu pitäis siirtää aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Että tapettiin me kai se sitten kuitenkin. Anteeksi.

*******

Seuraavaksi isoin urakka taidettiin tehdä perennapenkin kulmalla, joka vedettiin kokonaan uusiksi – se oli pelkkää vuohenputkea ja ruusunjuurta. (näkyy ensimmäisessä ruusupuskakuvassa etualalla) Ja sitten istuttamaan.

Paitsi että arvatkaa vaan, oonko mä ikinä istuttanut perennoja.

En.

Jos haluatte sanoa, että ”no v*un id*ootti eihän sitä nyt NOIN tehdä”, pliis sanokaa se mahdollisimman kauniisti. Vaikka silleen ”oot ihana, mutta oot silti v*un id*iootti” -tyylillä.

Koska mä yritin. Tein näin:

1. Valitsin lempikukkiani (pionit, liljat)
2. Käänsin maan (okei Joel käänsi) ja poistin juuret
3. Lisäsin tuoretta multaa
4. Kaivoin kuopan ja laitoin pohjalle ja seinustoille kanankakkaa.
5. Laitoin kakkojen päälle multaa (ettei juuret koskisi suoraan niihin)
6. Uitin taimia vesisankossa ja laitoin läpimärkinä kuoppaan
7. Painelin varovasti multaa koloon

Nyt se penkki näyttää tältä:

Kiinanpioneja, päivätarhanliljoja ja jotain muita liljoja, jotka eivät taida edes olla monivuotisia (?). Mutta ovat oransseja.

Etualalle voisi laittaa vielä jotain matalaa – ideoita?

Ehkä tähän voisi laittaa yksivuotisia/sipuleja niin kauan, että näkee, miten nämä aiemmat istutukset lähtevät käyntiin…?

*******

Joel sanoi, että vautsi ihan niin kuin tämän olisi tehnyt joku, joka tietää mitä tekee.

Mutta Joel nyt ei tietystikään mitään tiedä.

 

PS. Niin joo ja revin myös arviolta rekkalavallisen vuohonputkea sekä syreenin-, vaahteran- ja ruusunalkuja (vääriltä paikoilta) ja muuta epämääräistä heinää. Leikkelin kuolleita oksia syreenistä ja jasmikkeesta. Revin seinustan kukkapenkistä tilaa puutarhakeinulle. Pähkäilin viinimarjapuskan ja raparperin paikkaa.

Ja näin monta kastematoa enkä edes kiljunut.

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    1.7.2013 at 14:16

    Liljat ovat monivuotisia. Älä revi niitä syksyllä.

    Perusohje: siirrä kukkia, kun ne eivät ole kukassa. Älä siirrä kesken kukinnan. Eli opettele edellisenä kesänä katsomaan, miltä mikin kukka näyttää ennen tai jälkeen kukinnan.

    Etualalle voit hakea vielä puutarhakaupasta/marketista vaikka samettikukkia (yksivuotisia ja helppohoitoisia), ja miettiä loppukesän, mitä siihen ensi vuodeksi haluat. Kuorikate voi olla toinen vaihtoehto, niin ei tule niin paljon rikkaruohoja, vaikka minun mielestäni kuorikate ei ole perinnepihassa kovin kauniin näköinen. No ei ole ne vuohenputketkaan.

    Kyllä susta vielä puutarhuri tulee, mutta alkeista on jokainen joutunut aloittamaan.

    • Kristaliina
      1.7.2013 at 14:22

      Kiitos rohkaisusta! Ja totta: ei voi osata ennen kuin opettelee. Tää on hyvä alku, kun edes sai homman käyntiin.

      Oo, oispa hienoa, jos nuo etualan matalat orassit liljat tosiaan selviäisivät myös talvesta. Niitä voisi hankkia tuohon lisääkin! Ja samettikukista kans tykkään – niitä on tällä hetkellä ruukuissa pihamaalla.

      Tänä kesänä oon jo tosiaan pyrkinyt vähän ”opiskelemaan”, että mikä kukka mistäkin tulee. Viime kesänä vauvaa hoivatessa kun nuo kukka-asiat eivät oikein saaneet huomiota :) Mutta kyllä tää tästä! Voi, miten iloinen mä olen, jos ens kesänä huomaan että noi kaikki ei kuolleetkaan :D

       

  • hannah79 (Ei varmistettu)
    1.7.2013 at 14:37

    Pääsääntöisesti kaikki istutus ja siirtämistyöt kannattaa tosiaan tehdä muuhun kuin kukinta ja kasvuaikaan eli keväällä ajoissa tai syksyllä. Siirtämisestä kärsinyt kasvi kestää heikosti keskikesän kuumaa (no, joskus on sellaista) ja kuivaa. Jatkuva kasteleminen taas on työlästä. Monet liljat ovat monivuotisia ja leviävät itsestäänkin aika runsaasti, ainakin meillä keltaiset ja oranssit päivänliljat käyttäytyvät näin.

    • Kristaliina
      1.7.2013 at 19:30

      Oi, lähtispä nämä meidänkin leviämään. Keltaiset ja oranssit päivänliljat = <3

  • tiia_
    1.7.2013 at 14:39

    Joo, mä komppaan tota vierailijaa siinä, että kaikki me ollaan joskus oltu aloittelijoita, ja virheitä tekevät puutarhavelhotkin. :) Yksi naapurin mummeli antoi mulle tänä keväänä neuvon: kasvi joko kasvaa tai kuolee. Jos kasvaa, hyvä, jos kuolee, niin sellaista se on. Ei  kannata jäädä turhia murehtimaan. :) Niinhän se tosiaan on, että kukkivia kasveja ei kannata siirtää, mutta kyllä ne joskus siirrosta selviää. Itekin tänä kesänä siirtelin kukkivia pikkusydämiä, ja ovat elossa. :) Pakko muuten kysyä, saitteko pelastettua tossa tokassa kuvassa olevat tumman violetit akileijat, ovat kuvassa oikealla puolella? 

    • Kristaliina
      1.7.2013 at 19:28

      Hyvä neuvo!

      Joo, tarkoitushan ei ollut edes alussa siirtää sitä ruusua (vaan tappaa :D ), joten toi siirto ei ollut siis ihan harkittu juttu :) Mutta joo, jos kuolee niin tosiaan – sellaista se on!

      Akileijat lahjoitin naapuriin, siellä osataan arvostaa niitä minua enemmän. Samoin muuten kävi kurjenpolvien. Tuo kuvan akileija kasvoi kukkapenkin ulkopuolella, ja pari vastaavaa puskaa vielä on. Katsotaan, jos ne sais paikan jostain vähemmän tallautuvasta paikasta kuin missä just nyt ovat :)

  • Kukkavarvas (Ei varmistettu)
    1.7.2013 at 15:13

    Wau, oottehan te osanneet vaikka mitä! Mä kylvän vain partsille mitä nyt sattuu ja miten nyt sattuu ja googlaan sitten jälkikäteen että miten olis pitänyt tehdä ja sitten yritän pelastaa sen minkä voi :D

    • Kristaliina
      1.7.2013 at 19:14

      Hihihii, kiitos! :) Mut joo, niin tähän täytyy varmaan suhtautua, että pelastaa minkä voi – ja jos joku kasvi nyt sattuu kuolemaan, niin ainahan saa puutarhakaupasta uusia :)

  • kao kao
    1.7.2013 at 16:15

    Hii, tällaisena armoitettuna kukkientappajana tykkään tosi paljon ulkokukista, koska niitä on vaikeampi saada hengiltä :) (koska esim sataa ja ne ei kuole kuivuuteen) odotan jännityksellä jatkopäivityksiä puutarhasta!

    • Kristaliina
      1.7.2013 at 19:19

      Joo, aattele nämä meidän penkin vanhat pionitkin on edelleen hengissä, vaikka me ei olla tajuttu hoitaa niitä mitenkään ja vuohenputkea pukkaa kaikkialta… Tästä vois tosiaan vaikka innostua, jatkopäivityksiä luvassa siis!

      • Blue Peony (Ei varmistettu)
        3.7.2013 at 08:45

        Pioni on sitkeä sissi! Meidän pionimme on istutettu 1800-luvulla ja ne kukkivat edelleen komeasti, vaikka hoitoa eivät ole saaneet. Pioni saattaa loukkaantua siirrosta väärään aikaan, joten älä huolestu, jos istuttamasi uudet yksilöt eivät kuki vielä ensi kesänä. Voivat vihoitella muutaman vuodenkin, mutta lopulta kukkivat aina.

  • vierailija (Ei varmistettu)
    1.7.2013 at 17:20

    Laita jotain matalaa kevätkukkaa, lumikelloa ja skillaa esimerkiksi tuohon liljapenkin liepeille. Ne leviävät omine nokkineen siitä eteenpäin ja sit sul on se penkki koko kukkakauden loistokkaana.

    • Kristaliina
      1.7.2013 at 19:16

      Hei joo – molempia muuten löytyy tästä tontiltakin… (jos en ole niitä nyt tässä tappanut) Mutta en mä niitä tietysti täältä NYT tunnista, kun ei ne enää kuki :D

    • Vierailija H (Ei varmistettu)
      1.7.2013 at 19:43

      Oi ja ihania, värikkäitä tulppaaneja rykelmiksi!

      • Kristaliina
        3.7.2013 at 00:05

        joo!

        • Blue Peony (Ei varmistettu)
          3.7.2013 at 08:47

          Käypä katsomassa http://www.villiniitty.fi. Täältä saa kasvitieteellisiä tulppaaneja, jotka kukkivat ilman, että ne kaivaa vuosittain ylös ja kuivattaa ennen uutta istutusta, kuten kovin jalostetuille lajikkeille pitää tehdä… Ihania narsissejakin löytyy, ja kaikkea muuta ihanaa.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    1.7.2013 at 22:30

    Jos haluat yrittää pitää sen ruusun hengissä, niin kastele, kastele ja kastele. Ämpäri tolkulla. Joka päivä.

    • Kristaliina
      3.7.2013 at 00:03

      Tän kommentin luettuani lähdin heti kastelemaan :D Joo, mun äiti sanoi ihan samaa – yritän kastella paljon!

  • Kärttyri
    2.7.2013 at 14:52

    Mitä mieltä muut on, kannattaisko ainakin osan sen ruusun varsista leikata? Tarvitsee hirveästi vettä ja energiaa kukkimiseen, ja nyt sen pitäis juurtua uuteen paikkaan… Itse leikkaisin, mutta en varmaan raaskis kaikkea leikata, jos kerran kukkii kauniisti (vaikkei vaalenapunaisesta niin pitäisikään). Itse olen siirrellyt pioneja keväällä, kun on jo nuppuja tehnyt ja samaan aikaan ruusujakin, ja kyllä ne siinä vaiheessa lähti kasvuun, joskaan eivät kukkineet samana vuonna.

    • Kristaliina
      3.7.2013 at 00:05

      Tuo vois olla hyvä idea… Toisaalta tuo ruusun ”riippamuoto” sai ylipäänsä laittamaan tuon just tuohon paikkaan. Mutta jos leikkaisi jotenkin niin, että muoto säilyy, hmm…

  • possu (Ei varmistettu)
    2.7.2013 at 15:37

    Onneksi naapurissa asuu ihan oikea puutarhuri, sanoi että ruusut voi poikkasta joko keväällä tai syksyllä. Rohkaisin mieleni (koska ammattilainen noin sanoi) ja en tappanut n. 30 vuotiaita ruusupensaita. Muuta meillä ei kuki, perheessä poikia ja yksi koira ja ymmärtävät olla menemättä piikkeihin, muut istutukset jäisivät jalkoihin/pyöriin/palloihin yms.

  • SaaristonAkka (Ei varmistettu)
    2.7.2013 at 20:07

    Oi, oottepa panneet tuulemaan! :) Hyvä siitä tulee, piha kannattaa ottaa monen vuoden projektiksi just, koska niin monet perennat leviävät ihan itsestään. Ja liljat on monivuotisia, mulla on myös tota oranssia useammassakin paikassa ja lisäksi on keltaista ja valkoista- ihan yks mun suosikki, kuin myös pionit ja ruusut. Kannattaa istuttaa mahd. tiheään niin ei jää rikkaruohoille tilaa mellestää, ja esim. maanpeitekasvit on yks pelastus mun pihalla ;) Pikkutalvio ja suikeroalpi maanpeitekasveista tulee mieleen, kun omassa pihassa niitäkin on. Ja valikoimaahan on vaikka miten :)

    • Kristaliina
      2.7.2013 at 23:59

      Oi tuo suikeroalpi kukkivana on ihana! Hmm, meillä taitaa tuota itse asiassa kalliolla ollakin, mutta ei kyllä kuki tuolla tavalla kuin google-kuvahaun kuvissa… Kukkiiko teillä?

      Oispa muuten ihana saada keltaista liljaa ton oranssin sekaan – lempparivärit!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.7.2013 at 16:25

    Semmoinen kommentti vielä, että niitä vanhoja kasveja, mitä teidän pihasta löytyy, kannattaa pitää valikoimassa jatkossakin, koska ovat selvästi sitkeitä sissejä ja vanhaan pihaan soveltuvia toisin kuin puutarhakaupan keskieurooppalaiset uutuudet, jotka saattavat vuoden pari kukkia, mutta kovempi pakkastalvi voi tehdä niille tepposet. Kuten yllä on jo todettu, kasvi joko kasvaa tai kuolee. Ja ne, jotka teillä ovat kasvaneet huonollakin hoidolla, ovat varmasti pihanne elinolosuhteisiin soveltuneita kasveja, jotka kannattaa hyödyntää ja koota vaikka sitten uusiin asetelmiin. Ja ylipäänsä hyvin jossain viihtyvän kasvin kannattaa antaa olla aloillaan. Persoonallisin puutarha tulee sellaisesta, jossa kasvitkin osaksi päättävät, missä kasvavat. :)

  • Nimetönnä (Ei varmistettu)
    16.7.2013 at 11:42

    Onko teillä salaojitettu tuo talon vierusta? Jos on niin älkää hyvät ihmiset siihen niitä puskia kaivako. Muutenkaan kannata taloon kiinni mitään istuttaa, vaikka eihän tuo ruusu iso ole ja näyttää olevan kunnon kivijalka talossa. Se nyt on sellainen perussääntö. Ruusu on kyllä ihana, vanhat vielä ihanampia, toivottavasti se selviää! Tsemppiä kovasti.