Selviytymismoodissa

Tämä syksy on ollut raskas ja kuormittava, raskain pitkään aikaan, ehkä ikinä.

Joskus tätä ajatellessa oikein hymähdyttää, silleen itse-empaattisesti. Että on tässä kuulkaas kuluneet vuodet rallateltukin. Täytyyhän sitä sitten välillä kokea, että mitä se oikein olikaan, kun ei ole varsinaisesti kovinkaan hauskaa.

Menikö vappu jo?

Vaikka ei se niin mene. Ei kuormittavuus ole itkua pitkästä ilosta eikä maailmankaikkeuden kosto liian kevyestä askeleesta.

Vuosikausia olen pyrkinyt siihen, että elämä ei olisi harmaata ”päivästä toiseen” -arkiputkea. Että ne ilot ja kohokohdat löytyisivät jokaisesta arkipäivästä, onni siitä normaalista perheen elämästä.

Sitten tuli se koronamarraskuu (joka jatkuu vielä joulukuussakin), jossa harmaa kestofiltteri kapusi minun ja elämänilon väliin. Kun päivän kirkkain hetki on tuhrisen tummanharmaa, ja sitten tuleekin taas pimeä. Kun neljältä iltapäivällä katsoo ulos ja ajattelee, että josko vois vaan mennä nukkumaan. Pikakelauksella seuraavaan päivään, kiitos.

Kohokohdat ovat vähissä. Ensi kesä kaukana.

Minut saa tuntea kymmenen vuotta ennen kuin kerron minkäänlaisista omista ikävämmistä tunteistani. Jos silloinkaan. Mikä onkaan minut kasvattanut siihen, että ei saa valittaa, koska jollain muulla menee vielä huonommin.

Vaikka ei se niinkään mene.

Hyvin vahvasti selviytymismoodissa siis mennään. Päivä kerrallaan eteenpäin. Äitini kanssa joka ilta puhelimessa todetaan, että taas on yksi päivä takana. Ja siitä selvittiin.

Välillä pienet jutut tuovat lämpimän fiiliksen, hymynkareen huulenkulmaan. Puoli tuntia kestänyt Helsingin pikkutalvi ja pulkkamäki sentin lumella. Joelin leipoma pulla. Lasten kanssa askarrellut joulukortit. Joku läppä, jolle naureskeltiin keittiön pöydän äärellä ja jota en enää jaksa edes muistaa. Video ankkaäidistä, joka nukahtaa niin, että nokka kopsahtaa maahan.

Uskon, että pian joulufiilistely katkaisee ankeudelta akuuteimman terän. Lapset ovat jo aivan tonttusia. Tekivät tänään joulusiivouksen – mistä lie sellaisenkin oppineet, eivät minulta. Tänään laitetaan ikkunaan joulutähti ja se ruma joulupukki kiipeämään ikkunan ulkopuolelle. Kun kirjoitan tätä, portaista kuuluu jytinää: joku rymistelee alas päiväunilta ja laulaa tullessaan: ”Kulkuset, kulkuset!”

”Mun unelmat toteutui!”, hän ilmoittaa ja on löytänyt päälleen kettumekon koossa 74/80. Kuulemma on niin ihanan jouluinen tunnelma, tätä mä oon aina halunnut.

Hän kutsui katsomaan hienoa näköalaa makuuhuoneen ikkunasta. Pimeydeksikin sitä kutsutaan.

Kuitenkin on vahva usko siihen, että joskus tämä kaikki on takana. Sitten upotetaan varpaat hiekkaan, otetaan aurinko kasvoille ja ilo kuplii taas rinnassa. Nyt koko ajatus kaukaisesta onnesta vähän itkettää.

Lapset haluavat alkaa maalamaan. Tehdään koko perhe maalaukset aiheesta joulun tunnelma.

37
Like
7

You Might Also Like

  • Siipu
    5.12.2020 at 20:58

    Just tänään itkeskelin samoja tuntemuksia miehelle. Ei vaan jaksais millään. Ei tätä harmautta ja märkyyttä ja uusia rajoituksia ja pimeää. Raskausviikko 7 menossa, mikä on siis ihana asia, mut samalla olo on ihan hirveä ja väsymys ultimaattinen. Uh, vielä kaksi viikkoa pitäis jaksaa ennen joululomaa. Maanantaina maskipakko töissä. Ahdistaa ja tekis mieli vain nukkua maalis-huhtikuuhun.
    This too shall pass. Huokaus.

    • krista
      7.12.2020 at 16:33

      Uihhh, tähän marrasharmauteen (joulu, mutta tuntuu marraskuulta) vielä raskausväsymys päälle… Se on kuitenkin se pieni toivonpilkahdus, että tosiaan ei ole pitkä matka enää jouluun! Ja tietysti uusi ihmisenalku siellä teillä kasvamassa <3
      -
      Tsemppiä sinnekin ihan valtavasti! Selvitään vaan nyt tästä päivä kerrallaan, kyllä tää vielä tästä helpottaa <3

  • Tuuli
    5.12.2020 at 21:00

    ❤️

    • krista
      7.12.2020 at 16:36

      Kiitos <3

  • Anna
    5.12.2020 at 21:46

    parempi mieli. Minulla on mies ja lapset jotka sanovat rakastavansa minua vaikka tiuskin ja äyskin heille ja olen pahalla tuulella. Saan tuntea myös negatiivisia tunteita. Aina ei tarvitse elää Mammamia-musikaalin värikästä ja positiivisia tunteita tulvivaa elämää. Koronarokotteitakin päästään toivottavasti pian antamaan. Valoa tunnelin päässä vaikka matkaa vielä onkin.
    .
    “I wish it need not have happened in my time,” said Frodo.
    “So do I,” said Gandalf, “and so do all who live to see such times. But that is not for them to decide. All we have to decide is what to do with the time that is given us.”
    J.R.R. Tolkien – The Fellowship of The Ring

    • Anna
      6.12.2020 at 08:13

      Mitä ihmettä?! Minne on hävinnyt viestin alku jossa oli pitkät pätkät siitä että saa myös tuntea ne harmaat tunteet ja on hyvä hyväksyä niiden olemassaoloa ja opettaa myös lapsille että aikuisestakin voi tuntua pahalta ja saa tuntua pahalta ja näyttää tunteensa perheelle. Voi mörkö
      :( Nyt tuo viesti näyttää ihan tosi itsekeskeiseltä ja töksähtävältä kun siitä puuttuu alku joka oikeastaan oli se sisältö mitä halusin sanoa. Enkä tietenkään voi enää muistaa tarkelleen mitä kirjoitin, mutta pointtina oli olla lempeä itselleen myös harmaina päivinä ja hyväksyä se että välillä tuntuu siltä. Että aina ei voi elää riemuhypyin eikä todellakaan tarvitsekaan. Kun ottaa harmauden ja alakulonkin vastaan asiana joka nyt vaan tulee ja sitten taas menee niin se menee paljon nopeammin kuin jos väkisin taistelee vastaan.

    • krista
      7.12.2020 at 16:42

      Joo tuosta näki heti, että viestistä on tipahtanut alusta jotain pois! Tää on mullekin mysteeri, ilmestyi siis ihan tämännäköisenä, ja mun mielestä just viime viikolla (tai edellisellä) A:lle kävi samanlainen. Huikatkaa, jos vielä käy näin, niin kohta pitää etsiä joku it-velho apuun, että mitämitä täällä tapahtuu!

      Ja siis olet ihan oikeassa, just näin mä olen kans ajatellut. Että on hyvinkin tervettä myöntää ja sanoa ääneen myös ne harmaammat hetket ja ajatukset. Kuitenkin niitäkin elämään mahtuu ja niiden kieltäminenkään ei ihan kovin ”terveeltä” vaikuta. Kyllä nekin saa tuntea, ei tietysti niihin jumiutunen vaan eläen yli ja lempeydellä myös itseään kohtaan <3

  • Anna R
    5.12.2020 at 22:10

    Jaksuhalit<3 Niin tunnistan tuon olotilan<3 Jostain kumman syystä itsellä on aikaisemmista syksyistä poiketen toimintakyky, vai mikä se onkaan, säilynyt.
    Heti syksyllä kyllä päätin, että tänä vuonna joulua fiilistellään ihan urakalla tosi aikaisin jo, jos se tois vähän iloa elämään. Kuusi laitettiin viikko sitten ja samalla kaikki mahdolliset joulukoristeet ja valojutut:)
    (Normaalisti en joulusta niin kovasti piittaa, ehkä lasten myötä siitäkin tullut jotain kivaa.) Tulevassa joulussa mukavinta on varmaan se, että saadaan ihan hyvällä omallatunnolla olla omalla porukalla kotona eikä kukaan voi isommin nurista siitä..

    Viime vuonna olo helpotti kun taikaiskusta aika pian heti vuodenvaihteen jälkeen.

    Edelleen ja taas kyllä kaiholla etelän talvea ajattelen. Ehkäpä ens talvena sit taas:(

    • krista
      7.12.2020 at 16:55

      Mä olen miettinyt tätä joulufiilistelyhommaa! Meillä on ollut perinteenä, että joulukoristelut ym. ovat vasta ihan juuri silloin joulun alla (mun lapsuudessa tuotiin kuusi sisään aattoaamuna) ja alun perin halusin just sitä jatkaa, jotta jouluaaton joulutunnelma olisi sitten jotenkin ”erityistä”. Mutta nyt olen kyllä ihan konkreettisesti alkanut tajuta, että mitä etua siitä etukäteisfiilistelystä on. Jaksaminen! Veikkaan, että hyvin pian meilläkin laitetaan lisää joulua. Jos jättää vaikka aatolle sitten vaan muutaman ”loppusilauksen” <3
      -
      Hihi meilläkin helpotti vuodenvaihteen jälkeen - KOSKA LÄHDETTIIN ESPANJAAN :D No, silloin tämä ei tuntunut edes niin pahalta, kun tiesi, että kohta mennään valoon. Eikä ollut koronaa :D No mut joo, joskus taas, joskus. Tavataan sitten vaikka siellä Fugen kylänraiteilla joskus, jos tekin tuutte just sinne!

  • Anna-Maria K
    6.12.2020 at 08:56

    Ai että tuo maalaamasi kesä sai vatsan muljahtamaan. On se vaan ❤ Onneksi pian kääntyy valoa kohden ❤

    • krista
      7.12.2020 at 16:58

      Se on kyllä kummallista, miten kesällä on jotenkin niin helppo olla onnellinen <3

  • A
    6.12.2020 at 11:13

    Yli-innokas jouluhullu (hänen omat sanansa) lapseni on ilopilleri tässä harmaassa marraskuussa (joo, tiedän että on joulukuu, mutta sää on marraskuuta, ikuista marraskuuta). Mutta kyllä tämä loppuu aikanaan, lasken päiviä siihen, että on talvipäivän seisaus, sen jälkeen tulee lisää valoa ja (kokemuksesta tiedän) että helpottaa (normielämässä ainakin). Ihanasti naapuritalot loistavat kausivaloissaan, niitä tuntuu tänä vuonna olevan entistä enemmän.

    Mutta joo. Eilen oli hauska hetki koko perheen kesken. Väännettiin joululauluja koronavuoteen (ajatus lähti siitä, että ”ellei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan” laulun lumen puute on pikkuinen ongelma koronaan verrattuna). Eli esim. ”ellei jouluna ole koronarokotetta, voiko joulupukki tullakaan” ja ”hetken kestää koronaa, sekin synkkää ja ikävää” (”hei mummo” laulu todettiin niin synkäksi jo ap. sanoin, ettei niitä viitsi koronasoida). Täytyy koittaa nauraa, jos ei voi itkeäkään.

    Kaikille kollektiivisesti tsemppiä. Kausi- ja jouluvaloja, kynttilöitä tai kirkasvaloja, hyvää ruokaa ja juomaa ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Toiveet rokotteeseen ja tulevaa kevääseen.

    • Anna
      6.12.2020 at 12:57

      Joulu on taas, varokaa nyt
      Virus on meille tänä yönä pesinyt
      Tulkoon terveys kansoille maan,
      Pääsköön vangit vankiloistaan
      rokotukset pääsköön jakoon,
      Olkoon rauha loppumaton
      .
      Ps. Inhoan tuota alkuperäistä laulua. Hyvää joulua vaan kaikille kun murhamiehen, huumerikolliset ja pedofiilit pääsevät vankiloistaan juoksemaan vapaana keskuuteemme. Että kiitti vaan xD

      • Anna
        6.12.2020 at 17:00

        Mutta tässä versiossa vangit ovat karanteenissa kotona olevia :D

        • krista
          7.12.2020 at 17:05

          Mahtava! :D Hihi pääsköön altistuneet karanteeneistaan? :D Ei ainakaan liian aikaisin, kymmenen päivän päästä vasta! :D

          Meillä muuten kans viime vuonna lapset ihmettelivät tuota, että miksi ne vangit lähtisi vankiloista vapaalle jalalle… hui :D Mäkään en osannut selittää, että mitä sillä tarkoitetaan: selitin jotain mielipidevangeista. Mutta Tilialla myös hyvä selitys, jos ne ovatkin jotain sellaisia henkilökohtaisia kahleita, tai jotain :)

      • Tilia
        7.12.2020 at 08:13

        Ei sitä kolmannen säkeistön sydämen avaamistakaan tarvitse kirjaimellisesti ottaa avosydänkirurgiana. Niin kuin ei tätä vankien vapauttamistakaan. Jokainen vapautukoon omista kahleistaan.

      • krista
        7.12.2020 at 17:02

        Apua, tästä tulee lähes vastustamaton kiusaus tehdä lähitulevaisuudessa joululaulupostaus koronasanoituksilla! :D Tää on vaan niii-iin muntyyppistä huumoria. Hetken kestää koronaa, sekin synkää ja ikävää :D

        Samoin täällä jälkikasvu muuten ihan jouluhurahtanutta <3 Se tuo iloa onneksi aikuisillekin <3

        • A
          7.12.2020 at 18:04

          Hih, joululauluissa on paljon koronasointipotentiaalia. Mun jouluhullu nakero kertoi kuinka he oli ip-kerhossa kaverien kanssa uudelleen sanoittaneet Petteri punakuonon (harmillisesti en muista miten se tarkkaan ottaen meni, mutta alkoi ”muistat koronan, maskit ja käsienpesun varmaan, mutta turvavälit nää, sulta usein unhoon jää”). Äärimmäisen oivaltava sanoitus oli ja sinällään näissä koululaisten joululaulujen uudelleen sanoituksissa ei oo mitään uutta (vähän piti purra kieltä, kun meinasin paljastaa lapselle, että mun päässä laulun Joulupuu on rakennettu -sanat menee ”pukki huutaa tuskissansa, tuokaa haudalle kukkia”, hups). Ja tosiaan, ehkä korona on hitusen vähemmän pelottava näin (nimittäin tulihan se taas vaihteeksi mahdollinen korona-altistus koulussanne -viesti taas, mutta toisaalta aikaa on tuosta jo 13pv, että eiköhän olla about selvillä vesillä, onneksi…tosin ois kiva jos noista kuulisi ennen kuin 10pv mahd. altistuksen jälkeen).

  • Tiina
    6.12.2020 at 17:43

    Niin ymmärrän… Ja sitten minä ja meidän perhe on se jolla menee huonommin… Meillä kotona lisäksi voimia vie työttömyys ja 6v sairaus … Iso leikkaus häämöttää vääjäämättä edessä… Miten siitä selvitään..? En tiedä, mutta selvittävä on.

    • krista
      7.12.2020 at 17:06

      Voi ei, ikävä kuulla <3 Lapsen sairastaminen on kyllä jotain ihan... ja siis pienempikin sairastaminen, saatikka sitten että on isompaa sairastamista <3 <3 <3 Ihan valtavasti voimia sinne! <3

  • Laura
    6.12.2020 at 20:14

    Voi ❤️❤️❤️❤️❤️❤️ ja sadat tsempit!

    • krista
      7.12.2020 at 17:07

      Kiitos <3

  • Torey
    6.12.2020 at 21:31

    Onhan tämä aivan syvältä, kun ei ei ole varmuutta milloin palataan normaaliin ja tavalliset asiat ovat nykyään sellaisia, että pelkää altistuvansa koronalle.

    Yritän nauttia juuri niistä pienistä ja arkisista asioista. Hetkistä jolloin olen todella onnellinen. Niitä on. ❤

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

    • krista
      7.12.2020 at 17:09

      No kyllä, just näin. Jos olisi edes ilmassa sellainen ”lupaus paremmasta”, niin kuin keväällä se kesää kohti meneminen. Toisaalta onhan se rokote se lupaus paremmasta, onneksi siitä sentään kuuluu hyviä uutisia.

      Mun on jotenkin ollut tosi vaikea nyt löytää niitä pieniä onnellisuuden hetkiä. Ehkä niitä pitäisi taas vaan kaivaa enemmän! No, tänään tunsin onnea, kun kirjoitin tämän päivän postausta. Muiden auttamisesta saa onnellisuuden tunnetta, ehkä just nyt olisi myös henkilökohtaisille tunnetiloille hyväksi, että keskittyisi muiden auttamiseen, se voisi taltuttaa oman harmauden…

  • Enski
    6.12.2020 at 23:05

    Oikein kuulee sen mielialan mataluuden tästä tekstistä. Mutta se on oikein! Mitään ei pidä silotella, kaikki tunteet on sallittuja, eikä murheita voi vertailla. Elämä ehkä on ruusuilla tanssimista, ruusuissahan on myös piikkejä. Ne mustatkin päivät kuluu, ja näin pienten lasten äitinä voin sanoa, että mitä tää korona olis ilman lapsia? Ku lapset tuo edes joitain rutiineja. Jos nukuttais 14 asti, valvottais yömyöhään yövaatteissa, syötäis kerran päivässä, ja istuttais sohvalla telkkaria tai puhelinta tuijottamassa. Voin vaan sanoa että voimia heille ekstrapaljon. Kohta päivät pitenee, siihen asti koitetaan tsempata!! Voimia sinne <3

    • krista
      7.12.2020 at 17:13

      Just näin! Ja mä jotenkin ajattelen, että oman melankolian myöntäminen on myös tavallaan tärkeää sen päihittämiselle: että tiedostaa, että nyt musta tuntuu tältä ja mä haluaisin, että tuntuu paremmalta. Sitä kohti sitten <3 Näinä aikoina mä koen tärkeäksi sen ääneen sanomisen myös siksi, että ehkä muutkin jakaa samantyyppisiä harmausajatuksia. Jotenkin kummallisesti (anomuumi just tuossa alla sanookin) se tuntuu lohdulliselta ymmärtää, että ei käy yksin niitä harmaita hetkiä läpi vaan "sitä on ilmassa" ja siitä selvitää myös yhdessä läpi <3
      -
      Ja oot niin oikeassa myös siinä, miten lapset tuo iloa <3 Hehän ovat ihan tipetipetiptap-joulutäpinöissään. Jos ei sitä olisi, niin hyvin tyhjältä tuntuisi tulevaisuus just nyt. Ja kiitos, kyllä me selvitää, tsempataan ja kevät sieltä joskus tulee <3

  • Anomuumioriginaali
    7.12.2020 at 08:33

    Mua jostain syystä lohduttaa joka kerta kuulla, että muutkin kokee samoja tunteita. Pääministeri sanoi eilen itsenäisyyspäivän haastattelussa jotain siitä, miten vuosi on ollut kaikille kamalan raskas tjsp, ja tuntui jotenkin hyvältä. On valtiovallankin myöntämä tosiasia, että paskaa on! Että kai se sitten on ihan ok odottaa vaan että tulis jo ilta.

    Kiinnostaisi muuten kuulla, millaisia koronaperiaatteita teillä on tällä hetkellä arjessa käytössä. Mitä teette ja mitä ette jne. Tuntuu, että oma tiukan linjan pito on nyt loppuvuodesta ollut helpompaa / ”sosiaalisesti hyväksytympää”, kun on tullut myös ulkopuolisia rajoituksia. Mutta vielä vähän kuormittaa se että saa jatkuvasti sanoa läheisille, että ei, me ei vieläkään tavata muuten kuin ulkona ja turvaväleillä.

    • krista
      7.12.2020 at 17:20

      Ihan sama mulla! Vaikka tietysti toivoo, että muilla ei olisi kurjaa, mutta tavallaan sit myös tunnemaailman jakaminen tuo valtavaa lohtua. Jotenkin ymmärtää, että hei tää on nyt raskasta meille kaikille, ja tästä me selvitään <3 Ehkä jotenkin osaltaan myös siksi halusin kirjoittaakin tällaisen melankoliapostauksen. Vaikka olisin voinut verhoilla sen johonkin vitsiläppään, en halunnut tehdä niin just nyt.
      -
      Me ollaan jatkettu samalla linjalla kuin... hetki löytäisinkö postauksen: https://www.puutalobaby.fi/pienenpienia-hollennyksia/ Ja heti korjaus, että eipäs ollakaan! Ollaan siis tuosta tiukennettu taas, loppukesällä tavattiin muutamia läheisiä riskiryhmäläisiä sisälläkin, mutta lasten koulun/eskarin alettua ei enää. Nyt myös lapset ovat lomalla hetken ja pohditaan asiaa päivä kerrallaan. Aiemmin lapsilla oli lupa leikkiä ulkona ystävien kanssa, tämä pitäisi nyt myös uudelleenpäättää eli että pitäisikö sitä nyt taas uudestaan hetkeksi tiukentaa, kun tässä meidän kulmilla on nyt huono tilanne. Josko jouluun asti olisi tiukempana, joulufiilistelyissä on kuitenkin niin paljon iloa, että sosiaalisten rajoitusten kiristämistä ei ehdi tästä varmaan edes huomata, veikkaan… Ulkona on niin säkkipimeääkin iltaisin, että sekään ei ole houkuttanut kavereiden kanssa ulos :D

      Mekin on huomattu, että on jopa helpompi pitää rajoituksia nyt, kun muutkin niin tekevät enenevissä määrin! Eilen oli kiva kävelyllä, kun muutkin väistivät – tuntui, että eka kertaa :) Ihmiset pitää niin eri asioita raskaina (ja se on ihan ok), meille just nämä rajoitukset eivät ole olleet raskaita, vaikka monille just se tuntuu raskaalta. Meille on ollut raskasta enemmänkin aiempi rajoitusten puutteesta/hitaudesta Helsingissä aiheutuva huoli sekä omalle kohdalle (etenkin koulujen tilanne Helsingissä) että erityisesti riskiryhmäläisille.

  • piipa
    11.12.2020 at 17:35

    Meillä myös mietinnässä tämä lapsen kaverien näkeminen. Kokonaan kavereita ei voi kieltää ettei tokaluokkalainen jää ilman kavereita. Eivät hirveästi ulkona viihdy vaikka tuossa vieressä ihan kiva puisto onkin. Paria samalla luokalla olevaa kaveria on nähty niin että saavat koulun jälkeen leikkiä tyttömme huoneessa (sillä ajatuksella että jos tauti on niin se tarttuu joka tapauksessa koulussa). Hirveästi kontakteja ihmisillä ja välinpitämättömyyttä tautiriskistä. Meillä kontakteina ainoastaan lasten koulu- ja päiväkotikaverit, aikuiset ei käytännössä tapaa ketään. Välttelen kyläilijälapsia joiden on ihan pakko päästä joka ilta kavereille leikkimään ja äidit kannustavat tuohon toimintaan, huoh.