Punkit vai pörriäiset?

Oi niitä aikoja, kun siisti trimmattu nurmikko oli ”kunnollisen talon” tunnusmerkki. Pystyi vaan valitsemaan kunnollisuuden ja huithapelimaisuuden välillä.

(jos jättää valitsematta, valitsee tavallaan sen huithapelimaisuuden)

Kun taas nykyisin tieto on lisännyt tuskaa eikä nurmikon mitassa olekaan enää pelkästä kunnollisuudesta kyse. Heinän pituus senteissä on suoraan verrannollinen erilaisiin arvoihin! Nyt mitataan vähintäänkin ekologisuutta, tiedostavuutta, rakkautta yhteistä maapalloamme kohtaan, turvallisuustietoisuutta, vanhemmuuden laatua ja jälkikasvun suojelualttiutta sekä tietysti henkilökohtaista terveystietoisuutta!

Että kuinkas on: valitsetteko punkit vai pörriäiset?

Mä itse rakastan luonnonkukkia, etenkin voikukkia, ja sellaista rennon rupsahtanutta (mutta silti kukoistavaa) puutarhatunnelmaa. Ja viimeistään ”pelasta pörriäinen” -sloganit ovat saaneet varmasti monen ymmärtämään, että pölyttäjät ovat tärkeitä pieniä pörisijöitä!

Jos siis niitä haluaa hemmotella, niin jättää vaan ruohonleikkurin lepäämään!

Paitsi että sitten on se eräs toinen ötökkäryhmä. Punkit.

Niiden välttämiseen nimittäin nimenomaan sanotaan, että nurmikko pitäisi pitää lyhyenä. Tämän todistaa myös meidän arkikokemus: niitä punkkeja tarttuu mukaan tuosta kotipihaltakin heti, kun nurmikko on pörriäisiä pörisevänä ja ihanan keltaisen kukkeana. Tänä keväänäkin punkkeja on jo saatu kotinurmikolta.

Pitkä nutsi ja villisti kasvavat kukat pörriäisille? Vai siisti lyhyt nurmikko punkkien välttämiseen?

Nojoo, että siinäpä sitten kysymys.

Meillä ei ole leikattu vielä tälle kesälle kertaakaan nurmikkoa – okei myös siksi, että bensa on ruohonleikkurista loppu – ja voikukat ovat kauneimmillaan. Ihanaa!

Mutta punkkien takia tuolle nurtsialueelle ei oikein nyt kukaan halua mennä, ei ainakaan pikkusadaaleissa. Itsekin olen käyttänyt kumisaappaita, kun  vuohenputkijoogailen vuohenputkia perennapenkistä.

Että täytyy jo tässä myöntää, että alkaa olla leikkaamisen aika. Anteeksi, pörriäiset!

Kompromissina pörriäisille jätetään reunoille kukka-alueita; ja onhan meillä tietysti muutenkin varmaan suht pörriäisystävällinen piha (noin niin kuin näppituntumalla), eli kaukana kliinisestä golf-kentästä tässä toki ollaan, vaikka nurmikko välillä suristeltaisiinkin.

Mutta tiedoksi vaan, jos joskus naapurin rehottavanurtsinen piha osuu silmään: Siellä ei ehkä ollakaan laiskoja, vaan ainoastaan hellitään pörriäisiä!

Näitä kuvia ottaessa kävi muuten valtava pörinä (ja piti myös tehdä saman tien punkkitarkastus)

10
Like
5

You Might Also Like

  • Karina
    3.6.2021 at 11:18

    Mulla tuo sama dilemma ja myös ratkaisu – se osa nurtsia jossa oleskellaan, ajetaan, mutta reunoille jää pidempää heinää luonnonkukkineen. Tosin heinäkuussa kun apilankukat aukeaa, niin tuntuu kauhealta ajaa nurmikkoa ja usein jätänkin sen aika viime tinkaan (kauhean pitkään nurmikkoon meidän mekaaninen leikkuri ei pysty). Mua auttaa tässä asiassa se, että ihan meidän lähelle on perustettu aika iso niitty, ja siellä saa pörriäiset rellestää :) Meidän rivarin takapihan nurmikkoalue on kyllä muutenkin niin pieni että ei sen niin hirveästi väliä pörriäisten kannalta, mutta kyllä näitä tulee ajateltua nykypäivänä.
    Eilen muuten kun kävelin lähimetsikössä niin siellä oli aivan huumaava kielojen tuoksu. Mä en koske niihin myrkyn takia mutta oli ihanaa ihailla niitä siellä metsässä. Ihan mun lempikukkia, niinkun nuo lemmikit. Ai että kuin kaunis tuo kuva missä tuo puu ja leikkimökki taka-alalla. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa <3

  • Sini
    3.6.2021 at 15:04

    Vaihtoehto c.
    Ei ole näkynyt punkkeja, mutta nurmikko ajellaan aika tarkkaan, kyykäärmeiden määrän takia.

  • Anna
    3.6.2021 at 15:57

    Meillä on ollut täällä aina aika vähän punkkeja. Kotoa niitä on sattunut ehkä korkeintaan kaksi kesässä koiralla. Mutta minä sanoisin ja jo valmiiksi muutenkin toimin niin, että kun ajan ruohoa niin katson vähän missä on kukkasia ja jätän pieniä tupsuja tai alueita ajamatta. Väestelen parhaita kukkapaikkoja. Sitten kun sen kohdan kukat ovat kukkiseet voi sen ajaa matalaksi, mutta jättääkin jonnekin muualle läntin. Ei tule ötököille suurta ruohoaavikkoa, mutta silti voi pitää yllä jollakin tavalla siistiä pihaa.
    Isommassa pihassa (kuten meillä) jos ei ole lapsia, joiden liikkumista se rajoittaisi liikaa jos ei saa mennään pitkään nurmeen voisi tehdä leveitä polkuja kävelyreiteiksi ja muuten jättää villiksi.
    Tai jos perustaa niittykukkapenkin ja/tai antaa niittykukkien (rikkaruohojen) kasvaa myös kukkapenkeissä ja ajaa nurmialueen.
    Tämä ei ole niin mustavalkoinen juttu. Minulle puutarhan hyvinvoinnin mittari ovat ötökät ja surettaa, että täydessä kukassa olevassa omenapuussa olen parhaimmillani nähnyt tänä kesänä vain viisi kimalaista yhtäaikaa. Ja se oli tosi paljon. Ja minusta meillä on aika pörriäisystävällinen piha. On kylvettyä niittyä, niittykukkia nurmikolla ja pihan laidoilla, omenapuita, kirsikkapuita, pajuja, marjapensaita, ötökät edellä valittu suurin osa istutuksista, nurmikko tä’ynnä voikukkia. On lahopuuta pinoissa ja keloja pystyssä. Just istutin kymmenen uutta pensasta joiden pitäiti houkutella hyönteisiä. Tosin ne eivät varmaan vielä tänä kesänä kuki. Tuntuu, että vaikka ötököitä on niin tosi sirullisen vähän.
    Tässä on ympärillä paljon peltoja, joten ehkä ötökät eivät niin äkkiä eksy muualta tänne vaan pitää yrittää ruokkia olemassa olevia populaatioita ja toivoa niiden kasvavan.