Aurinko paistaa, mutta tänään olo ei ole vappuhuumaantunut. Tiedän, että moni odottaa multa tänään postausta eräästä tietystä aiheesta, mutta olen pahoillani: en pysty sitä kirjoittamaan. Just nyt en tosiaankaan jaksa alkaa keskustella aiheesta, oikein kauhistuttaa ajatus, että pitäisi nyt vaikka alkaa väitellä ja vängätä. Uhhuh.
Joskus asiat ovat niin isoja ja tärkeitä, että ei vaan pysty laittamaan itseään somepeliin, väittelyiden kohteeksi tai edes osapuoleksi. En halua nähdä yhtään ”ei se niin vakavaa ole” -linkkiä.
Facebookiani en ole pystynyt tänään juurikaan katselemaan. En jaksa niitä ”jee jee”-kommentteja, kun oma olo on jotain ihan muuta kuin ”jee”. Insta Storyyn laitoin aamulla tunnelmistani ja sain IHANIA viestejä, kiitos joka ikisestä keskustelusta! Ette usko, miten tärkeitä ne tänään ovat olleet!
Päätös oli odotettu, keskusteluilmapiiri oli jo pidempään viitannut siihen suuntaan. Joten yllätys se ei ollut, mutta silti nyt on olo vain jotenkin… väsynyt. Lapset eivät ole moksiskaan, Joelilla puolestaan on käsittämätön lahja olla välittämättä pätkääkään siitä, mitä muut ajattelevat – mutta äiti tuntee tässä aika monenlaista tunnekirjoa.
Yksikään niistä tunteista ei ole ”jee jee”.
Ei ehkä uskoisi, mutta nämä olivat joskus tulppaaneja.
Ja kun tämä varmasti kiinnostaa, monet varmaan arvaavat, ja toivottavasti joku saa vertaistukea, niin kirjoitan vain tämän tähän: meidän lapsi ei ole menossa kouluun enää tänä keväänä.
Tämä seuraava on harvinainen pyyntö tässä blogissa. Ihan kummallista, kirjoitanko todella näin. Kirjoitan. Kirjoitan siis näin: pliis, ei keskustella just nyt aiheesta tämän postauksen kommenttikentässä. En nimittäin jaksa.
Vertaistukea saa kuitenkin antaa! Vaikka piirtää sydämen, jos ymmärtää. Tai laittaa mulle privana viestiä, jos kipuilette saman asian kanssa. Joka ikinen ymmärrys on ollut tänään tärkeä.
Ehkä huomenna pystyn toivottamaan hauskaa vappua. Nyt ei kuitenkaan vielä ole sen hetken aika.
Olipa kummallinen postaus. Parempaan en tänään pystynyt.
83
Minttu Storgårds MAMI GO GO
1.5.2020 at 21:11Monta sydäntä! <3
Satu Ketonen
1.5.2020 at 21:33<3
Mia
2.5.2020 at 06:10❤
Kattilakoo
3.5.2020 at 10:20❤
Meillä on tehty sama päätös. Me koetaan, että koulu ei ole tällä hetkellä terveyden kannalta turvallinen oppimisympäristö. Lukuvuoden kahdelle viimeiselle viikolle ei ennenkään ole jätetty opsin keskeisimpiä sisältöjä, joten oli se sitten etäopetus tai kotiopetus, mitä lapsemme noiden viikkojen ajan saavat, täyttää takuulla sille asetettavat tavoitteet.
Me ollaan eletty todella eristyksissä ulkomaailmasta viimeiset 2kk. En näe järkeväksi taikka turvalliseksi heittää lapsia tästä omasta turvakuplastamme yhtäkkiä yli 350 ihmisen laumaan. Pikkuhiljaa ja tilannetta seuraten siirrytään kohti tavallista elämää: tavataan kavereita ulkoleikkien parissa ja käydään terassikahveilla tuttavien kanssa. Silleen me lähdetään palaamaan normiarkeen. Baby steps, baby steps.
Jenni M.
3.5.2020 at 13:11Ymmärrän hyvin. Ja päätös on oikea. Voimia kohtaamisiin! ❤️
Itse odottelemme, minkälaista viestiä päiväkodin suunnalta tulee koteihin. Vaikeita päätöksiä.
inkku
4.5.2020 at 23:19oh no, mun lapset ei mee enää kouluun enkä kanna siitä huonoa omaatuntoa tai muutenkaan kipuile asian kanssa. En edes ajatellut että pitäisi – oon varmaan ollut liian kauan eristyksissä :) Oletan että kouluissa on helpompi toteuttaa turvavälit kun sieltä on osa lapsia poissa. Ne menee keille se sopii syystä tai toisesta ja loput on poissa. Ei kaadu kahteen viikkoon. Tsemppiä sinulle ja aurinkoista kevättä!
krista
5.5.2020 at 09:19Hyvä sinä, just noin pitäisi asennoitua! Mulla on vähän tällainen murehtijaluonne, yritän pitää sitä kurissa mutta välillä pulpahtaa pintaan. Mutta just noin se pitää ajatella! Aurinkoista kevättä myös teille! <3