Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vallilan kanssa.
Väliaikaisratkaisujen väliaikaisuus on suhteellista – ainakin meidän puutalossa.
Ensin oltiin viisi vuotta ilman minkäänlaista verhoa makuuhuoneen portaikkoikkunassa. Sitten keväällä 2017 Joel ”sisusti”, eli kiinnitti ikkunaan vanhan lakanan nauloilla ja hiuslenksuilla.
Ja nyt viisi vuotta myöhemmin meillä on ollut edelleenkin vanha lakana ikkunassa. Ihanan opiskelija-asuntomainen ratkaisu, tulee ihan parikymppisyyden ajat mieleen!
Kyse ei ole ollut (pelkästään) saamattomuudesta.
Olen nimittäin tuon ikkunan parissa useammankin kerran ähissyt, mutta en ole oikein tiennyt, mitä tehdä. Verhotankoa tuohon ei voi laittaa, sillä muuten tuuletusikkuna ei mahdu avautumaan. Enkä ole käsittänyt, miten verhokiskokaan voisi tuossa toimia: katto on vino ullakkokatto, eli siihen kiinnitys kai vaatisi jonkun lisäkiilan. Ja seinään kiskoa ei voi kiinnittää, koska ikkuna on syvennyksessä eikä sen yläpuolella ole seinäpintaa. Äääh.
Lisäksi tuo ikkuna ei varsinaisesti ole mikään valmisverhomittainen.
Jotenkin on siis kuumottanut, että jos etsisin ja löytäisin siihen jonkun ihanan verhon ja sitten itse sössisin ompelusörttäämällä ihan miten sattuu. Etukäteisharmitus.
Niinpä koko asian selvittelyn hankaluus on tuntunut niin vaivalloiselta, että… no, nyt laitetaan sitten tähän kohtaan syyksi se saamattomuus, haha.
Lakanaverhoratkaisun ongelma on kuitenkin ollut muutakin kuin esteettinen.
Tämä on siis makuuhuoneeseen johtavan portaikon ikkuna – eli aiemmin koko perheen ja tällä hetkellä lasten makuuhuoneen ikkuna. JA se on vieläpä aamuauringon puolella. Ja tuosta keltaisesta lakanakankaasta kirjaimellisesti paistaa läpi.
Talvella sillä ei ole niin väliä, mutta joka ikinen kevät me ollaan tätä ähisty. Nyt tässä huhtikuun kohdalla tämä 6.30 pintaan tapahtuva auringonnousu vielä menettelee (paitsi viikonloppuisin) arkiaamun luontaisena herättäjänä. Mutta siinä vaiheessa, kun alkukesän aurinko nousee jo tyyliin neljältä, niin hip heijaa. Siinä vaiheessa vuotta me ollaankin sitten aina puhistu, että miksi meillä ei jo ole sitä pimentävää verhoa tuossa. Kuka täällä oikein on laiskotellut?
Eikä muuten aikuisten makuuhuoneen pikkuikkunan verhoratkaisukaan ole sen loistokkaampi:
Kyllä, tuossa on siis ikkunassa vanha päiväpeitto. Valkoinen. Arvatkaa, pimentääkö!
Tänä keväänä – eli heti kymmenentenä vuonna ongelman havaitsemisen jälkeen – pimennysverhoasia alkoi vihdoinkin edetä. Useinhan se vaatii jonkun sykäyksen. Tässä tapauksessa toimenpidesykäys oli se, että bongasin Vallilan verkkokaupan kevätuutuuksista verhon, joka iski täydellisesti: Pappagallo-verho vihreänä.
Tässä se on! Näytin muulle perheelle ja kaikki olivat samaa mieltä: tuo meille!
Verho itse asiassa ei ollut valmiiksi pimentävä, mutta hah mitä nyt tuollaisista pikkuhaasteista silloin, kun kerran löytää haluamansa. Kai sinne jonkun pimentävän verhon taakse saa…? Jotenkin…? Paitsi että miten se nyt sitten kiinnitetään, kun äääääh tuo paikka on niin hankala.
Mutta tuolla samalla ”nyt ylitetään esteet” -asenteella kirjoitin Vallilan nettisivujen hakukenttään sanan ”ompelupalvelu”. Onkohan sellaista…? No onhan se, ja vieläpä ompelu- ja suunnittelupalvelu. KIITOS! Juuri tätä me tarvittiin!
Siitä ei sitten kestänytkään kauan (päivä tai kaksi muistaakseni), kun olin jo Vallilan myymälässä Tammistossa piirustusten äärellä juttelemassa todella ammattitaitoisen ideanikkari-Tarun kanssa!
Olin laittanut jo etukäteen Tammiston myymälään sähköpostia, jossa oli aanelosen täydeltä mittoja, ongelmakohtien kuvailua sekä muutamia mahdollisimman selkeitä valokuvia.
Ja saapuessani myymälään (oltiin siis ennakkoon sovittu tapaaminen) huomasin, että Taru oli tulostanut valmiiksi kaikki kuvat, piirtänyt niihin mitat JA hänellä oli valmiina esittää ratkaisuehdotukset ihan kaikkiin meidän ripustusongelmiin. Mitäihmettä!?!? Näin helpostiko tämä ratkeaa?
No haha, ei se kuulemma ihan niin helppoa ollut – vaikka siltä se minulle päin näytti – vaan ratkaisu oli vaatinut jonkun verran pähkäilyä suunnittelijaltakin. Oli kuulemma aidosti haastava paikka. Mutta minulle päin se näyttäytyi sellaisena, että kävelin vaan paikalle ja mulle suit-sait-esitettiin toimivat ideat kaikkiin pulmiin. Kas näin! Ei ongelmaa!
Kaikkiin lauseisiin, jotka aloitin sanoilla ”mutta entäs sitten tää, kun…”, löytyi ratkaisu valmiina.
Ihan huikeaa.
”Voi oispa elämä aina tällaista! Että jos on elämässä joku ongelma, niin eteen tulee vaan joku ulkopuolinen ihminen, joka NAPS-ratkaisee se tosta vaan”, minä nauroin.
Tämä vihreä Pappagallo oli siis itseoikeutettu verhovalintani, ja pimennysverhoksi otettiin Pimari oranssina – tai no siis virallisesti konjakin värisenä. Tuota Pimaria Tammistossa oli ihan kankaana, kun taas vihreät Pappagallot lyhennettiin valmisverhoista.
Eikä hukkapalojakaan tietysti pois heitetä! Tarulla oli idea myös loppupalojen käyttämiseen. Mitä jos ompelisi niistä kaksi jättityynyä makuuhuoneen sängyn päälle…? Tyynyihin saisi vieläpä hienosti papukaijat, jotka katselevat toisiaan. Oooo, jooo! Tyynyn toiselle puolelle tuli siis Pappagallo-verhon kangas ja toiselle puolelle löydettiin kivasti matchaava haaleanroosa kangas. Ihanaa!
Mutta takaisin verhoihin! Mitkä ne ratkaisut sitten olivatkaan?
Tiivistettynä portaikon kiskoratkaisun avaimet: Verhot saadaan kuin saadaankin verhokiskoihin. SilentGliss-verhokiskoissa (nekin sai Tammiston myymälän kautta) on sellaisia osia, joilla kisko kulkee ikään kuin kulmaraudan päällä. Kisko on neljästä kohdasta kiinni: se kulkee ikkunan keskellä syvennyksen karmeihin kiinnitettyjen kulmarautojen päällä, ja päissä ne on kiinnitetty joko sivuseiniin tai ulompaan karmiin. Kaikkiin saatiin omanlaisensa kiinnityspalat.
Meillä seinässä meni sähköjä ja päätyseinän paneelista ei löytynyt varmuudella kantavaa kohtaa, joten valitsimme päätyjen kiinnittämiseen sivukarmin.
Sivukarmi ja syvennyksen karmi eivät tietenkään (haha) ole läheskään samalla tasolla, koska ikkuna on syvennyksessä. Mutta onneksi osissa oli tarjolla useaa eri syvyyttä. Parilla lisäpalalla ja alumiiniin poratuilla omilla rei’illä siitä selvittiin. Onneksi Joel on jo tottunut tässä kymmenessä vuodessa kaikenlaiseen säätämiseen, joten kiskon asentaminen kotona sujui hyvinkin helposti ja nopeasti.
Muistisääntö: meidän talossa ei kannata käyttää vatupassia asentamiseen, koska joka paikka on kuitenkin vinossa.
Porausvaiheen jälkeen itse kiskot loksahtivat niks-naks-helposti kiinnikkeisiin kiinni ja liukuvat heti kuin unelma.
Osat saatiin istumaan täydellisesti noihin väleihin niin, että tuuletusikkuna mahtuu edelleen aukeamaan.
No entäs se verhojen pimentävyys?
Itse olin ajatellut kahta verhotankoa niin kuin meillä alakerrassa: takana olevassa tangossa olisi pimentävä verho piilossa ja päällä sitten se varsinainen verho. Mitenkäs sitten kiskon kanssa, tuplakisko varmaan?
Joel pohti, että ehkä se pimentävä taustakangas ommellaan siihen päällysverhoon kiinni.
Ehei, väärässä oltiin molemmat! Siihen oli nimittäin tosi näppärä ratkaisu jo valmiina: verhojen kiskoon kiinnitettävissä klipsuissa on valmiiksi alakoukut sitä varten, että siihen samaan klipsuun kiinnitetään myös erillinen pimennysverho. Eli tällä niksillä mistä tahansa verhosta saa pimentävän. WOU! Itsehän en ollut tällaisesta kuullutkaan.
Valmisverhoon kiinnitetyt kiskoklipsut (ompelija oli kiinnittänyt ne jo valmiiksi) näyttivät siis tältä: Verhokoukku on kiinni Pappagallo-verhon valmiissa taustassa. Verhokoukun alaosassa on oma väkänen pimennysverholle (kuvassa oranssi verho) ja tuo pitkä ”nokka” sitten sujautetaan kiinni verhokiskon liukuvaan rinkulaan. Kaikki siis samassa paketissa siististi sujautettavissa kiinni verhokiskoon!
Ai niin, ja olihan näissä vielä vähän pro-fiksausta, kiitos taas verhosuunnittelun asiantuntemuksen.
Aikuisten makuuhuoneen pikkuikkunan verho ripustettiin siis kuten yläkuvassa: valmisverhon kiinnikenauhasta verhokoukuilla SilentGilss-kiskoon. Tämän ikkunan verhokisko on kiinni molemmista päistään sivuseinissä eli tämä oli sellainen helppo toteutus.
Mutta! Portaikon verhon osalta Taru ehdotti, että verhon taakse voisi ommella vähän erilaisen kiinnikenauhan – sellaisen, joka tavallistakin enemmän nostaa verhoa ”korkeaksi kaulukseksi” eli useamman sentin ylemmäs kuin se kisko.
Kas tällaisen:
Tämä idea tuli siis siksi, että tuollainen kulmarautojen päällä oleva kiinnityssysteemi välttämättä päästää vähän valoa sisään yläkautta, kun verho ei ole ihan kiinni katossa tai seinässä. Mutta tuollaisella ”pystykauluksella” sitä valoaukkoa saisi pienemmäksi. Merkittäviä senttejä valon kannalta. Uuuu, nerokasta!
Tähän väliin vielä huokaisen, että mä en olisi i-ki-nä osannut suunnitella itse mitään tällaisia! Nyt tosiaan sain vaan kaikki ratkaisuideat eteeni valmiiksi tarjoiltuna – mitä luksusta. Tämä on just sellaista ammattilaisen osaamista, jonka erittäin mielelläni ulkoistan ja hankin jostain palveluna: on se sitten mattojen pesu, vaatteiden korjausompelu tai haastavan tilan verhojen suunnittelu, jeah!
Taru muuten myös ehdotti, että jos pimennyksen haluaisi vieläkin täydellisemmäksi, verhojen yläpuolelle voisi nakutella pienen listan.
Tässä vaiheessa lapset kuitenkin totesivat, että ”ei-iiii liian pimeäksi!”. Heidän mielestään on ihan kiva, että aamuisin verhojen takaa myös vähän kajastelee valoa, niin tietää, että pian koittaa heräämisen aika. Säkkipimeää lapset eivät siis haluaisikaan tai kohta jouduttaisiin menemään toiseen suuntaan eli yövaloa hankkimaan, haha.
Verhojen ripustus oli muuten ihanan helppoa!
Ompelija oli laittanut nuo ripustuskoukut jo valmiiksi verhoihin sopiville etäisyyksille. Makuuhuoneen pikkuikkunan verhot kliksautettiin kiinni kiskon rinkuloihin. Klik, klik, klik. Ja portaikosta puolestaan metallinen koukku pujotettiin kiskojen rinkuloista läpi. Viuh. Molemmissa tosiaan se pimennysverho oli jo valmiina mukana omiin koukkujenosiinsa kiinnitettynä.
Muutama minuutti, niin verhot olivat ikkunassa.
Ja ne ovat just niin ihanat kuin toivottiinkin! Ehkä jopa ihanammat, tuo Pappagallo on todella upea!
Meillä on nyt siis molemmissa makuuhuoneissa pimentävät verhot – vihdoinkin! Lasten makuuhuoneen portaikossa…
…ja myös aikuisten makuuhuoneessa.
Huomasitko muuten aikuisten makuuhuoneesta yksityiskohdan…? Se oli laitettu mulle ylläriksi, kun oli hakemassa Tammistosta valmiita verhoja. Taru oli nimittäin juuri sattunut bongaamaan outlet-myyntiin tulevien mattojen kuormasta erään tietyn maton, joka saattaisi kiinnostaa meitä…
…ja sen hinta oli VIISI EUROA.
Tammiston myymälässä on siis myös Outlet, jonne tulee tosi edulliseen hintaan kaikenlaista: mallistojen viimeisiä, mallikappaleita tai showroomeilla esillä olleita Vallilan tuotteita. Tämäkin matto oli ollut showroomilla mallimattona.
Ja mikä bingo! Tämä on täydellinen aikuistenmakkarissa pikkumattona sängyn edessä.
Ja siis heh loppuun pakko lisätä, että näiden verhohommien ei siis missään nimessä tarvitse olla näin monimutkaisia kuin tässä meillä: Vallilan valmisverhoissa on totta kai jo valmiina kiinnitysmahdollisuus sekä verhotangolle (kuja) että kiskoon (koukkujen paikat). Eli perustapauksessa verhot pois paketista – silittää jos jaksaa – ja sitten kiinni tavalliseen tankoon tai kiskoon. Niin meilläkin on ennen tehty.
Mutta sitten jos kotona on myös tällaisia (kröhöm) vähän hankalampia paikkoja, niin…
…niin ei silloinkaan välttämättä tarvitse olla kymmentä vuotta ilman verhoja niin kuin me oltiin, hahaha!
Eli jättilämmin suosittelu paitsi verhojen ompelulle myös suunnittelulle. Näköjään ammattilaiset todella osaa!
Isoin plussa tässä (hienon loppuratkaisun lisäksi) oli se fiilis, kun kaikki vaan sujuu. Olisihan siinä suunnittelijakin voinut huokailla, että ”on tää kyllä hankalaa”, mutta eipäs huokaillutkaan vaan antoi mulle päin koko ajan sellaisen posiitiivisen ja iloisen fiiliksen, että hei kuules älä murehdi mistään, multa löytyy ratkaisuideat kaikkeen.
Ja itselläni oli vaan koko ajan sellainen iloisenkupliva olo, että ”jesh jesh jesh, kohta meille tulee ihanat verhot ja kaikki onnistuu!”.
Myös se on todellista ammattitaitoa, iso kiitos!
PS. Pimentävän verhon kanssa elossa on toki myös haasteensa, kun on tottunut valoisampaan makuuhuoneeseen. Ensimmäisenä iltana nukkumaanmennessä hamusin sokkona kännykälle paikkaa sängyn reunustalla… ja tiputin sen pimeydessä vahingossa suoraan vesilasiin! Hup-sis. Onneksi syvässä lasissa oli niin vähän vettä, että nopeilla reflekseillä sain kännykän napattua ylös lasista ennen kuin molskahti!
34
A
5.4.2022 at 18:34Kiintoisa postaus ja hieno lopputulos! Mua kiinnostaisi tällaisissa aina palvelun hinta (ei välttämättä siis just mitä teidän suunnittelu olisi maksanut, mutta sellainen suuntaa antava, että olisi joku konkreettinen esimerkki ”verhot suunniteltuna tähän tyyliin plus ompelu maksaa x-y euroa plus kankaat tms). Ehkä Vallilan sivuilla on hinnasto, mut enhän mä nyt jaksa lähteä katsomaan ;) (ompeluhommissa olen myös vahvasti tee-se-itse -mallia, eli itse tehden ja kiroillen läpi harmaan kiven).
—
Meillä kotona ei digata verhoja. Edellisessä asunnossa (juhannuksena aurinko paistoi johonkin ikkunaan tyyliin koko sen ajan kun aurinko horisontin yläpuolella) dinkkupariskuntana mentiin pelkillä pimentävillä sälekaihtimilla, kun makkari aamuauringon suuntaan, mutta kun lapsi syntyi, oli ensin jätesäkkiviritykset, siitä muutaman kk päästä luovutettiin ja laitettiin verhokiskot + pimennysverhot (omaan makkariin sitten pimentävät sälekaihtimet). Tuosta huoneesta tuli sitten lapsen huone ja sinne ompelin kivat verhot just niin, että ompelin ylälaidasta kiinni verhokankaan ja pimennyskankaan (ois ilmeisesti voinut kiinnittää just noin niinkuin teilläkin, kun oli just tommoi samanlaiset koukut käytössä). Nyt muuton jälkeen ostoslistalla oli taas niitä pimentäviä sälekaihtimia ja nyt niiden kanssa pärjätään ihan jees, kun keittiö on aamuaurinkoon ja makkarit ilta-auringon puolella (ja sillä puolella myös naapuritalon taakse laskee aurinko, niin ei haittaa valo illallakaan). Sen sijaa olkkarin jätti-isot ikkunat pohdituttaa. Niistä on upeat maisemat ja ei haluta piilottaa säleiden kaa (ja 2,5m ikkunaan sälekaihdin painaa simona), toisaalta auringonsäätelymahdollisuus ois kiva. Yllättäen kesä ei ole ongelma, vaan kevät/syksy kun aurinko paistaa matalasta suoraan silmiin. Hassua. Olkkarissa ois verhokiskot valmiina, joten valoverhot sivuverhoina ois helpot, mut inhoan normiverhoja (eikä meillä tosiaan ole verhoja ikkunoissa nykyisessä kodissa ollenkaan, paitsi sälekaihtimet). Ehkä piilotetaan joku läpikuultava rullaverho verholaudan taa…tai sit unohdetaan taas homma kesäksi ja kiroillaan syksyllä :D
krista
5.4.2022 at 19:00Joo siis mä mietin, että laitanko hintoja vai en :) Eri myymälät käyttää siis eri ompelijoita eli sen takia hinnoissa ei ole sellaista ”universaalia taulukkoa”, johon olisin voinut vaikka näppärästi linkata, MUTTA mulla on tän Tammiston ja Helsinki Outletin yleishinnat kyllä :)
–
Heillä on siis sellaiset ”paketit” valmiiksi tehtynä, johon kuuluu täyspitkä sivuverho (max 270 cm) ja se on normalihintaisesta kankaasta toteutettuna 89 euroa, pimennysverhona 99e. Paketti sisältää koko homman eli vapaasti valitun kankaan, verhonauhan, langat, ompelutyön ja kuviokohdistuksen. Verhot on ommeltu ympäri eli ei vain pelkkiä ylä- ja alakäänteitä, eli tällöin se kuulemma laskeutuu paremmin. Aaa joo ja alakäänteeseen tulee taskut verhopainoja varten. Ja varmistan nyt hei vielä, että sisältääkö tämän suunnittelijan työnkin eli nämä kaikki vinkit, jotka sain :) Ja tällaiset erikoiscaset sitten niin kuin tässä veloitetaan tapauskohtaisesti eli niistä ihan pyydetään tarjous. Tai jos haluaa ihan pelkän lyhennyksen normaalilevyiseen verhoon, se on 18e/kpl.
–
HIhi meillä kans on ollut tosiaan tän 10 vuotta tää ”unohdetaan muina aikoina ja kiroillaan huonoina valoaikoina” käytössä :D (vaikkakin meillä eri vuodenaika se hankala) Ehkä sanoisin näin jälkikäteen, että ei välttämättä kannata kymmentä vuotta venyttää, on tää aika luksus, kun on todella verhot :D Mä tykkään verhoista, mun mielestä ne pukee! Vaikka sellaiset ”paljaat ikkunat” taitaa kans olla trendi – vai menikö se trendi jo? Meillä kuitenkin tällaiset niin perinteiset ikkunat, että niihin sopii perinteiset kangasverhotkin. Yhdessä ikkunassa on pelkkä pimentävä rullaverho, mutta muissa (nyt tämän jälkeen) ihan kangasverhot.
A
5.4.2022 at 19:51Kiitti hintatiedoista :) Ei oo muuten yhtään paha toi hinta verholle, siis kun kankaatkin mukana (tähän peukku!)
—
Mä en tiedä onko verhottomuus trendikästä (ja puutaloon ehdottomasti sopii verhot!), en vaan itse tykkää pitkistä lattialla roikkuvista ja silleen tykkään että tähän meidän 60-luvun (hyvin seitkytlukulaisen oloiseen) asuntoon sopii hyvin verhottomuus. Vaikeaahan se ehkä on siksi, että näin isoissa ikkunoissa kun meillä, verhot olisi aika isossa roolissa oleva sisustuselementti, ja siksi valintaan ja toteutukseen pitäisi tosiaan panostaa kovasti. Tosin…eipä mulla oo pahemmin ollut verhoja 30-luvun asunnossakaan, eikä sitä edellisessä 50-luvun asunnossa :D
Karina
6.4.2022 at 10:47Ruotsissa ilmeisesti ei pruukata käyttää verhoja, joka on mulle ihan outoa – siis miten ne nukkuu?? Kai niillä joku rullaverhojuttu sitten on… Mun yksi kaveri asuu Ruotsissa ja sanoi että se homma on siitä hyvä, kun se tykkää iltaisin kävellä naapurustossa ja kattoa ihmisten ikkunoista sisään ja bongailee ihania sisustuksia :D Ruotsalaisia kavereita ei ole vielä muodostunut niin ei ole pystynyt tän verhottomuuden perään kyselemään.
Mä tykkään verhoista, ihan sisustusratkaisuna, ja onhan niillä kaikumisen estävä funktiokin. jos olis kaikki seinät ja ikkunat vaan paljaana niin ois kyllä melko kaikuvaa. Ja nyt kun vaikka just Vallilalla on aivan ihania kuoseja mistä valita niin ihan tekee mieli alkaa vanhanaikaisesti *vaihtamaan* verhoja sesongin mukaan! Ikinä en ole mitään jouluverhoja harrastanut, mutta talvi vs. kesäverhot voi olla aika jees. Tosin olen suunnitellut tätä sen kymmenen vuotta mutta aika hiljasta on :D
Toi Pappagallo on niiiiiiin ihana verhokuosi. Mekin tyttären kanssa bongattiin se kaupassa ja mietittiin että mihin meillä voisi sopia, kun meillä on niin kivat verhot jo kaikissa huoneissa – mutta ehkä sitä nyt viimeistään voisi sitten aloittaa se verhosesonkiharrastus!
krista
6.4.2022 at 11:29Joo siis meillä aina lapsuuskotona ja mummolassa vaihdettiin verhot: oli just kesäverhot, talviverhot ja sitten vielä erikseen jouluverhot! Se oli jotenkin tärkeä juttu, etenkin mummolassa jotenkin jopa sellainen juhlallinen tunne, kun alkoi kesäverhokausi <3 Mä en ole ikinä sellaista omassa kodissa harrastanut, mutta mun 81v äiti edelleen kiipeää keittiöjakkaralle (hui) aina kauhden vaihtuessa itsekseen verhoja vaihtamaan <3
-
Ja joo siis tuo Pappagallo on AIVAN huikea, ihastuin siihen jo nettikuvassa ja sitten myymälässä livenä se oli jotenkin VIELÄ upeampi. Jännitin vähän, miten se toimii näin matalana, kun varmaan vielä paremmin oikeuksiinsa pääsisi pitkänä verhona, jotta mahtuisi enemmän papukaijoja näkyviin. Mutta sehän toimi hienosti myös näin, papukaijat kohdistuivat tuohon tosi hyvin!
pia
6.4.2022 at 15:34Hei, todella hieno toteutus. Sopii teille täydellisesti. Riittikö näihin kaikkiin verhoihin ja tyynyjen etumuksiin yksi valmisverho?
krista
6.4.2022 at 15:49Kiitos! <3 Itse laskin ensialkuun huikealla matematiikallani, että yksi SAATTAISI riittää pelkkiin verhoihin (pituudet oli 80 cm+80cm+92 cm = 252 cm, kun valmisverhon pituus 250 cm) - mutta haha en laskenut saumanvaroja eli niitäkin toki tarvitsee :D Niinpä meni kaksi, mutta sitten vastaavasti loppupalat hyödynnetiin noihin tyynyihin tosiaan, ja lisäksi ommeltiin nuo "verhotampit" (onkohan se oikea nimitys) eli joilla verhon saa sivuun. Pieni loppupala tuli vielä mukaan, jos vaikka jotain käyttöä sille keksisi, hiusdonitsiksi tai jos tarvitsee värinäytteeksi, jos joskus lähtee vaikka maalia/tapettia katselemaan.